Avainsana-arkisto: metsä

Ensin oli hauskaa, mutta sitten ei enää naurattanut yhtään vaan ÄRRÄpää heräsi

Instassa julkaisin kuvan, että metsäkone laitumella ja laidunkoneet metsässä.

Tähän asti kaikki tuntui hienolta ja näytti hyvältä. Oltiin toimittu suunnitelman mukaan.

Juttu lähti liikkeelle

Rajanaapuri lähti metsäkaupoille ja harventamaan metsäänsä. Hän sitten tuli niin kuin asiaan kuuluu sopimaan jos meidän pellolle tehtäisiin kääntöpaikka. Toinen naapuri tuli sen auraamaan ja pyrittiin maksimoimaan kääntöpaikka aitojen antamissa rajoissa. Kevyesti lingottiin koska maa on sulaa lumen alla, ettei koko pelto linkoudu ympäri. Puu laanin paikka oli määritetty tienvarteen eli tämä on vain kääntöpaikka.

Kuinkas sitten kävikään? No niin kuin Korkealassa

Aidat oli jätetty talveksi pystyyn, koska niitä on hirvittävän hankala laittaa kohmeiseen maahan kun kevät alkaa lumia sulattamaan. Olin toki varautunut ajatuksissani, että reuna aidat saavat iskuja tässä projektissa. Ajattelin, että keskellä peltoa oleva kevään ensimmäinen jaloittelu lohko pysyy ehjän.

Aivan käsittämättömän väärä luulo. Kaikki sopimuksemme kaatuivat kuin korttitalo yhdessä hujauksessa. Kaatoukko oli ohjeistanut keruukuskia tekemään sen puulaanin siihen aidan päälle. Todellakin aidan päälle!!! Riemussani ja sanoissani ei ollut rajaa, kun tämän idiotismin tajusin. Olin lähdössä kun tämän näin ja avauduin mutta en vaan hämmennykseltäni voinut jäädä enempiä selvittämään. Poistuessani soitin puukauppoja tekevälle rajanaapurille, joka hurautti paikalle. Hämmennys oli kaikille aikas silmiä avaava. Onneksi rajanaapurini kantaa vastuun tapahtuneesta. Todellakin hän saa tunkea niitä tikkuja jäätyneeseen maahan, kun sen lohkon tarvitsen. Se muuten on aikas pian, koska nykyisen lohkon nurkasta kone kuski vei aidan (sallittu ja pakollinen aidan tuhoaminen). Onneksi vielä on lunta niin paljon, että naudat ei siihen nurkaan mene.

Onneksi olimme puheväleissä vielä urakoitsijan kanssa ja käytiin uusinta keskustelu tapahtuneesta. Kyllähän kaikkia alkoi hiukan tai oikeastaan hiukan enemmänkin naurattamaan tilanne. Olemme eläneet rikkinäisen puhelimen aikakautta jokaisella on ollut erilainen suunnitelma kuinka homma hoidetaan. Jokainen on sitten tehnyt kompromissin vallitsevan tilanteen mukaan ja toiminut sen mukaan mitä on kuvitellut toisen ajattelevan.

Kaikista kompuroinneista huolimatta olen kyllä erittäin tyytyväinen kuinka asia hoidettiin.

Joustin omista periaatteistani

Joku voi toki lukea, että onpas kärttyinen ukko siellä Korkealassa. Yksi aita ja tuollainen älämölö. Pyrin välttämään turhaa liikennettä pellolla myös talvisin ja varsinkin tänä talvena, kun ei tiedä onko pakkasia vai ei ja kuinka joku sinne uppoaa. Itsekkin toki sinne upottanut auton jos toisen. Toisekseen se risun määrä mitä tulee, kun puut varastoidaan pellolle. Aina tulee oksa, jos toinenkin pellolle ja pellon hoitokoneet joutuvat koville oksien kanssa. Edellisenä talvena oli laani pellolla jolta meille tehtiin heinät. Jos jokaisen oksan olisin säästänyt mitä paaleista on tullut olisi kohtalaisen kokoinen joulukuusi valmis.

Tätä ei niitetä joten ei niin haitallista ole. Eläimet sen ensin laiduntaa ja sitten katsotaan kuinka monta jäi pintaan häiritsevästi.

Joku pohtii varmaankin miksi sitten suostuin?

Alunperin suostuin kääntöpaikkaan. Syy niin yksinkertainen kuin näin vaihtoehtoina vain huonompia ratkaisuita. Puulaanin piti silloin vielä mennä ihan jonnekkin muualle.

Puihin ja niiden varastointiin en ihan suorilta lämmennyt. Varsinkin kun ne tuli siihen aidan päälle ja pellolle johon en luullut niiden edes tulevan. Jotenkin kuitenkin annoin hiljaisen hyväksynnän, vaikka mielipiteeni sanoin. Olisihan se toinen vaihtoehto, että koneet vievät ne pihan läpi laani paikalle. Tuollainen vähäluminen piha ja koneet ketjuineen. Hmmm. Lopputulos olisi varmasti todella kaunis keväällä, kun nurmikot on rullalla ja mutainen kevät taattuna. Jotenkin ilman, että tätä minulle tätä kerrottiin totesin heidän olevan erittäin vahvoilla väittelyssä järkevimmästä vaihtoehdosta. Nyt siis päästiin pienimmän vahingon turvin jekuttamaan multa lupa laaniin.

Kokonaisuutta kun katsoo niin hyvin se meni kaikin puolin. Olihan tässä neljä osapuolta ja ukkoja kuutisen kappaletta. Jos jotain tekisin toisin olisi kaikkien osapuolten oltava samassa paikassa samaan aikaan ja kerrottava omat näkemykset ja toiveet. Nyt elettiin välikäden ja välillä välikädenvälikädenvälikäden kautta onko siis ihme, että ääripäät on osasta asioista täysin ulkona. Osa asioista karsiutuu ja muuttuu matkalla, joten jos olette samanlaisessa tilanteessa ottakaa aikaa suunnitteluun.

Metsän hoitoa erilaisesta näkökulmasta

Metsänhoito antaa monelle mielikuvan puun kasvattamisesta jossain muodossa.

Tämän vuoden tavoitteeni oli hoitaa puolenhahtaarin raivaus. Aikaisemmin olen tuon toisen puolen hetaarin jo hoitanut. En siis viitsi ahnehtia liian isoa palasta tehtäväksi. Tuo ensimmäinen puolihehtaaria on saanut aikaa ja rakkautta monin verroin enempi kuin mikään muu metsän alue. Testasin siinä omaa metsänhoitajan ajatusta ja kokeilin erinäisiä juttuja.

Marjametsä projekti joka on vienyt neljä vuotta tullakseen tuollaiseksi.

Tämä metsä on noin 20 vuotias istutettu mänty. Ajatus on pitää se valoa läpäisevänä ja helppona liikkua. Onnistumiseni mittari ei ole puut vaan aluskasvillisuus. Haluan hyötyä metsästä koko ajan, joten vaalin sen pohjaa haluan luoda hyvät olosuhteet mustikalle ja puolukalle. Pientä vesaa sieltä poistetaan, jotta ei kasva umpeen. Jätän pystyyn kaikkia puulajeja, koska kaikilla on tarkoituksensa. Lehtipuista tulee lehdistä lannoitetta ja humusta maahan. Mänty taas kasvaa niin, että vaikka sitä olisi paljon on pohja valoisa.

Lähetääs tuonne alas päin

Tämä on nyt projektina ja kasvaa rajusti haapaa. Se on hyvä puu oikeassa paikassa mutta ei täällä. Tykkään sen nopeasta kasvusta ja kuivumisesta polttopuuksi. Tämä alue on liian hankalakulkuinen, joten parempi poikkaista ennen kun pääsee liian isoksi. Puut kaadetaan ja kerätään pieniin nippuhin maatumaan.

Tervetuloa risukkoon täällä ei ole miellyttävä liikkua, kun kokoajan on joku risu tiellä. Teen tämän harvennuksen näin keväällä, jotta näen minne saisin kaatumaan. Kun lehti ennättää puuhun, on tuo vain vihreä seinä, jonka läpi ei näe mitään.

Oksin männyistä kuivia oksia samalla pois. Rantaan jätin vähän enemmän kuin syvemmälle, jotta rannassa ei alkaisi kasvaa pajua ihan hirmuisesti. Olen siis laiska enkä halua juosta joka vuosi sahailemassa jätin kuusia ja koivuja. Kuuset varjostavat hyvin kasvualustaa ja koivut imevät ravinteita.

Kuvassa näyttää karulta ja jopa aika hurjalta harvennukselta. Toinen kuva ylhäältä päin otettu on otettu, kun tämä harvennus oli jo tehty. Tässä kohdassa on hyvin lähtenyt männyt kasvuun ja välissä oli vain leppää ja muutamia pikku kuusia.

Rannasta ylöspäin otettu kuva.

Kyllä sitä puuta vielä jäi. Nyt ei erotu kuin runkoja mutta, kun koivu saa lehden niin alkaa näyttämään täydemmältä.

Mitä huomioin kaadoissa

Mänty oli aina voittaja paitsi vioittunut. Jos siis kiinni toisissaan kasvoi koivu ja mänty kaadoin koivun.

Syyt miksi kaadoin:

  • Kasvoi vanhan kannon kyljestä
  • Latva vioittunut
  • Lumi painanut maahan ja kasvoi vaakaan
  • Liian lähellä toista puuta
  • Haapa ja alle 10cm paksu

Syyt miksi jätin:

  • Terve
  • Iso
  • Tilaa kasvaa
  • Pienet kuuset

Kuusi sai jäädä, koska tässä on ollut kuusi metsä. Tulevaisuudessa kuvittelen, että tästä joskus joku kaataa männyt pois. Kun ne on kaadettu olisi valmiiksi tulossa elinvoimainen kuusimetsä. Tämä alue ei siis olisi hakkuun jälkeen autio kaikesta elävästä. Se olisi kestävä ja vahvempi kuin ostotaimista istutettu keinotekoinen metsä.

Yritän siis kuitenkin ajatella jonnekkin tulevaisuuteen, vaikka keskityn saamaan marjoja talven varalle pienillä päätöksilläni.

Luulen, että metsän pohja kasvillisuus kertoo kuinka hyvin se metsä voi. Toimillani en yritä nopeuttaa tai hidastaa sen kasvua. Luulen, että siihen vaikuttaa moni muu asia.

Metsä tarjoaa niin paljon

Metsät ovat mahtavia paikkoja. Sieltä löytyy marjoja ja sieniä. Sienet vaativat taas kasvaakseen maatuvaa puu ainesta, joten sinne on sitä joskus jätettäväkin. Ajattelen metsistä, että jos se on viihtyisä liikkua siitä on enemmän hyötyä. Joku varmaan sanoisi, että ylläpidän villien puiden puistoa. Tämä on juuri se ajatus, että metsänhoidossa nähdään ja kuullaan etupäässä ne puut.

Sitten on ne kaikki eläimet mitä se kätkee sisäänsä. Siellä ei todellakaan ole yksin on pientä inisijää, keskikokoista pomppijaa ja isoja önisijöitä.

Ei tarvise kuin katsoa minne astuu niin löytää merkkejä metsän elämästä.  

Estääkö omavarainen ajattelutapa harrastamisen?

Joidenkin mielestä omavarainen hoitaa kuntoilun lähimetsässä runkoja nostelle. Tulee tuotakin harrastettua, mutta annan itselleni ja perheelleni vapauden harrastaa vapaasti. Metsäjuoksu on kyllä yksi lähiliikunta muodoista. Se kulkee osin metsäautoteitä, polkuja ja pitkin metsää. Suunnistin reitin pari kertaa lävitse ja mittasin matkan viiteen kilometriin. Tämä lenkki on nopeutunut  kerta kerralta. Ensimmäisillä kerroilla meni toista tuntia, kun joutui pohtimaan reittiä. Tällä hetkellä se menee 35-45 minuutissa.

Kotitreenien tuloksia sitten käydään mittailemassa erilaisilla lajeilla. Jotkut ovat kertaluonteisia, joitain pääsee tekemään useamman kerran. Kotona en polkupyöräile mutta hulluus iskee joka vuosi. Silloin nokka kohti Äkäslompoloa ja sieltä polkastaan Norjaan. Vielä en ole lähtenyt IMG_3020[1]siellä aikaa ajamaan, ennemminkin päätä tuulettamaan. Säät on ollut sen verran v:mäiset, ettei muuta ole voinut ajatella. Aivot keskittyy pelkästään manaukseen niin arkihuolet jää ensimmäisille kilometreille.

 

Vauhtiakin välillä tarvitaan. Laji ja väline polttaa polttoainetta kyllä ihan liikaa. Flyboard aivan mahtava tapa oppia oman kehonhallintaa. IMG_0985[1]Homma näyttää kevyeltä, mutta kun keho käyttää jokaista lihasta on ihan loppu puolentunnin jälkeen. Sillä lennot on yleensä 5-15 minuuttia niin pääsee vielä laituriinkin. Tässä lajissa ei kannata ihan kaikissa asennoissa tulla veteen. Kipukynnys on onneksi tosi korkealla niin voi sitten kotona ihmetellä kun jalat on mustat.

Kuntosalilla on tullut käytyä myös mutta edellisessä kodissa. Nykyään suunnittelen reissut siihen suuntaan niin, että pääsen samalla käymään jonkun ohjatun liikuntatapahtuman.

Täällä pääsee kesävieraiden/asukkaiden kanssa haastamaan itsensä. Ollaan käyty puuhailemassa lähellä sijaitsevalla köysiradalla. IMG_3132[1]Siinäkin on nopeutta tullut sen verran, että hirvittää. Juniorit on pitänyt vauhdin sen verran kovana. Hiki lentää mutta on ihan superhauskaa.

 

 

On sitä hikeä joutunut hakemaan ulkomailtakin. Though mudder Saksa oli kyllä sellainen päähän pistos. Tulipahan käytyä ja voisin lähteä uudestaan. Käsittämättömän hyvin tehty rata suuressa puistomaisessa ympäristössä. Kilometrejä rataan oli saatu 19 ja IMG_2842[1]esteitä oli tappavan tasaisesti noin 20. Siellä oli mutaa, sähköä, kiipeilyä, ryömintää, roikkumista, kiipeämistä ja ryhmätyöskentelyä. Tämä ei ole yksilö laji ei myöskään aikaa vastaan kisaamista vaan yhdessä tekemistä. Tapahtumassa oli huiman hyvä tunnelma, vaikka saksankielen taito ei ole hyppysissä. Annoimme suomalaisuutemme näkyä ja se kannatti. Saimme anteeksi monia juttuja ja samalla monet tulivat ihmettelemään, oletteko tulleet vain tämän takia saksaa. Kyllä olimme tulleet vain ja ainoastaan sen takia Saksaan. Mutaa olisi varmaan löytynyt lähempääkin.

On sitä muitakin harrastuksia. Jätetään ne nyt myöhemmäksi. Todennäköisesti ensikesänä joistain näistä saatte hehkutusta. Voi toki tulla jotain uuttakin.