Instassa julkaisin kuvan, että metsäkone laitumella ja laidunkoneet metsässä.

Tähän asti kaikki tuntui hienolta ja näytti hyvältä. Oltiin toimittu suunnitelman mukaan.

Juttu lähti liikkeelle

Rajanaapuri lähti metsäkaupoille ja harventamaan metsäänsä. Hän sitten tuli niin kuin asiaan kuuluu sopimaan jos meidän pellolle tehtäisiin kääntöpaikka. Toinen naapuri tuli sen auraamaan ja pyrittiin maksimoimaan kääntöpaikka aitojen antamissa rajoissa. Kevyesti lingottiin koska maa on sulaa lumen alla, ettei koko pelto linkoudu ympäri. Puu laanin paikka oli määritetty tienvarteen eli tämä on vain kääntöpaikka.

Kuinkas sitten kävikään? No niin kuin Korkealassa

Aidat oli jätetty talveksi pystyyn, koska niitä on hirvittävän hankala laittaa kohmeiseen maahan kun kevät alkaa lumia sulattamaan. Olin toki varautunut ajatuksissani, että reuna aidat saavat iskuja tässä projektissa. Ajattelin, että keskellä peltoa oleva kevään ensimmäinen jaloittelu lohko pysyy ehjän.

Aivan käsittämättömän väärä luulo. Kaikki sopimuksemme kaatuivat kuin korttitalo yhdessä hujauksessa. Kaatoukko oli ohjeistanut keruukuskia tekemään sen puulaanin siihen aidan päälle. Todellakin aidan päälle!!! Riemussani ja sanoissani ei ollut rajaa, kun tämän idiotismin tajusin. Olin lähdössä kun tämän näin ja avauduin mutta en vaan hämmennykseltäni voinut jäädä enempiä selvittämään. Poistuessani soitin puukauppoja tekevälle rajanaapurille, joka hurautti paikalle. Hämmennys oli kaikille aikas silmiä avaava. Onneksi rajanaapurini kantaa vastuun tapahtuneesta. Todellakin hän saa tunkea niitä tikkuja jäätyneeseen maahan, kun sen lohkon tarvitsen. Se muuten on aikas pian, koska nykyisen lohkon nurkasta kone kuski vei aidan (sallittu ja pakollinen aidan tuhoaminen). Onneksi vielä on lunta niin paljon, että naudat ei siihen nurkaan mene.

Onneksi olimme puheväleissä vielä urakoitsijan kanssa ja käytiin uusinta keskustelu tapahtuneesta. Kyllähän kaikkia alkoi hiukan tai oikeastaan hiukan enemmänkin naurattamaan tilanne. Olemme eläneet rikkinäisen puhelimen aikakautta jokaisella on ollut erilainen suunnitelma kuinka homma hoidetaan. Jokainen on sitten tehnyt kompromissin vallitsevan tilanteen mukaan ja toiminut sen mukaan mitä on kuvitellut toisen ajattelevan.

Kaikista kompuroinneista huolimatta olen kyllä erittäin tyytyväinen kuinka asia hoidettiin.

Joustin omista periaatteistani

Joku voi toki lukea, että onpas kärttyinen ukko siellä Korkealassa. Yksi aita ja tuollainen älämölö. Pyrin välttämään turhaa liikennettä pellolla myös talvisin ja varsinkin tänä talvena, kun ei tiedä onko pakkasia vai ei ja kuinka joku sinne uppoaa. Itsekkin toki sinne upottanut auton jos toisen. Toisekseen se risun määrä mitä tulee, kun puut varastoidaan pellolle. Aina tulee oksa, jos toinenkin pellolle ja pellon hoitokoneet joutuvat koville oksien kanssa. Edellisenä talvena oli laani pellolla jolta meille tehtiin heinät. Jos jokaisen oksan olisin säästänyt mitä paaleista on tullut olisi kohtalaisen kokoinen joulukuusi valmis.

Tätä ei niitetä joten ei niin haitallista ole. Eläimet sen ensin laiduntaa ja sitten katsotaan kuinka monta jäi pintaan häiritsevästi.

Joku pohtii varmaankin miksi sitten suostuin?

Alunperin suostuin kääntöpaikkaan. Syy niin yksinkertainen kuin näin vaihtoehtoina vain huonompia ratkaisuita. Puulaanin piti silloin vielä mennä ihan jonnekkin muualle.

Puihin ja niiden varastointiin en ihan suorilta lämmennyt. Varsinkin kun ne tuli siihen aidan päälle ja pellolle johon en luullut niiden edes tulevan. Jotenkin kuitenkin annoin hiljaisen hyväksynnän, vaikka mielipiteeni sanoin. Olisihan se toinen vaihtoehto, että koneet vievät ne pihan läpi laani paikalle. Tuollainen vähäluminen piha ja koneet ketjuineen. Hmmm. Lopputulos olisi varmasti todella kaunis keväällä, kun nurmikot on rullalla ja mutainen kevät taattuna. Jotenkin ilman, että tätä minulle tätä kerrottiin totesin heidän olevan erittäin vahvoilla väittelyssä järkevimmästä vaihtoehdosta. Nyt siis päästiin pienimmän vahingon turvin jekuttamaan multa lupa laaniin.

Kokonaisuutta kun katsoo niin hyvin se meni kaikin puolin. Olihan tässä neljä osapuolta ja ukkoja kuutisen kappaletta. Jos jotain tekisin toisin olisi kaikkien osapuolten oltava samassa paikassa samaan aikaan ja kerrottava omat näkemykset ja toiveet. Nyt elettiin välikäden ja välillä välikädenvälikädenvälikäden kautta onko siis ihme, että ääripäät on osasta asioista täysin ulkona. Osa asioista karsiutuu ja muuttuu matkalla, joten jos olette samanlaisessa tilanteessa ottakaa aikaa suunnitteluun.