Laidunnus, metsä ja kunnostus
Laidun ja laitumen puhtaus on aina haastavampaa mitä pienempi laidun on käytettävissä.
Laidun kestää tietyn määrän liikennettä päällänsä ennen kuin se alkaa kärsimään. Laidun kuluu puhki sellaisista paikoista joidenka kautta eläimet tai ihmiset kulkevat paljon. Vesikuppien läheisyyteen tulee yleensä polkuja joista kuluu kasvusto pois, jonka jälkeen mutaantuminen alkaa. Mutaantuminen on meillä myös osittainen ongelma lypsylle ja juomaan kulkevien eläinten vuoksi. Olemmekin nyt päätyneet hyödyntämään vanhempia heiniä tehden mutaan heinitettyä polkua. Ennen kulkua siirrettiin, jotta vanha kujan kohta sai huilata. Nyt kavensimme kujaa entisestä ja heinitämme paksummin, jotta vahingoittunut kohta olisi mahdollisimman pieni. Kunnossa oleva laidun tuottaa paremmin kuin keskinkertaisessa kunnossa oleva, joten säästöä on kapeampi kuja. Kujan leveydessä joutuu huomioimaan kuitenkin hierarkian, väistämis mahdollisuuden tarpeen ja lauman koon. Kun kaikki tulevat kerralla, on oltava tilaa jonottaa ja odotella.
Meillä lauduntajat on tottunut kaikkin hassuihin kujiin ja polkuihin. Meillä kun ei tuota (virallista) peltolaidunta ihan hurjasti ole, joten se vähän yli hehtaarin läntti on jaettu kuuteen osaan. Tukena laidunnuksessa ovat taimikot ja hukkamaat, joita on parista kahdeksaan hehtaariin. Siirtymä polut on pyritty tekemään pellon laidoilla oleville kiviraunioille, jotka kestää tallaamisen. Muutaman vuoden käytössä olon jälkeen rauniot ovat hiukan tasoittuneet ja matkalla tippunut sonta on tiivistänyt välit ja jotain kasvaa jo kivien välissä.
Talvilaidun on taimikossa kestävämmän pohjan ja kasvuston vuoksi. Samalla takaamme pelto osuudelle riittävän pitkän huili tauon. Laidun huilii eläimistä mutta muuten se on vilkkaassa käytössä. Syksyllä lapset ajavat nurmikon alas noin 5cm korkuiseksi. Tämän jälkeen alkaa kuivalannan levittäminen, joka on muhinut jonkun aikaa. Lanta on kerätty talven ruokintapaikoilta ja nuoren karjan alta. Kuivikkeena on heinä, puru ja turve. Tämä tehdään kasvukauden aikana eli 1.4-31.10. Olemme huomanneet syksyn olevan helpompi aika lannoitukselle ja huollolle.
Huoltona taas tehdään rikkaruohojen nyppimistä. Toki tätä tehdään myös kesällä mutta näin pitkä syksy antaa aihetta tehdä myös näin syksyllä. (Muistutan, että meille rikkaruoho on kasvi väärässä paikassa.)Laitumella kasvavia kasveja ei rajoiteta, mutta jos joku kasvi alkaa ottamaan liikaa tilaa eikä maistu eläimille niin poistetaan osittain. Uusia kasveja ja niiden siemeniä tulee peltoon syötettävien heinäpaalien mukana. Paalista jääneet heinät saattavat tukehduttaa alle jääneen kasvuston ja kun heinä alkaa hajoamaan on se otollinen paikka erilaisille kasveille. Osa kasveista on prosessia jolla heinämatto hajoaa kuohkeuttamaan paltoa. Näihin kohtiin olen käyttänyt myös kompostilieroja apuna.
SADINin (1983) mukaan tavallisimmat laitumella
https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/443073/maatut4_95.pdf?sequence=1
talvehtivat loiset ovat pieni mahamato, siimakaulamadot ja heisimato. Uuhissa talvehtivat suuri mahamato, karvamadot, hakamato, iso keuhkomato ja
pieni ohutsuolimato (cooperia).
Alussa meillä oli lampaita enemmän. Joidenka kanssa opettelimme laidun kierron ja laidun puhtauden hallinnan.
Vaikka lampaiden määrä on vähentynyt on laidun puhtaus edelleen tärkeätä. Laidun puhtauden vuoksi näkisimme kevät lannoituksen lannalla olevan suurempi riskistä.
Talven laidun on myös riski kesällä, joten se on rajattava sopivan kokoiseksi jotta se on keväällä kierrettävissä ensimmäisien sulien kuukausien ajan. Maaston muotoja kannattaa myös pohtia. Mäen päällä ei ehkä ole järkevin paikka talvilaitumelle jos sulamis vedet menevät kesälaitumen lävitse.
Talvilaidun on kasvustoltansa köyhää, joka ei innoita nautoja syömään maastosta. Etupäässä maastossa on kuusia sekä erilaisia sammaleita, puolukan-, mustikanvarpuja ja muuta naudan silmin vähäpätöistä ravinto kasvustoa. Kun kasvusto ei innoita sen syömiseen niin taudit ei jyllää.
Lisäruokinta ympärivuoden ja ympäristö
Olemme päätyneet ratkaisuun, että ympärivuoden on saatavilla kuivaa heinää. Tämä takaa eläimille vakaan kasvun ja pötsien toiminnan, koska kuivaheinä tasoittaa kesällä tuoreen heinän löysää ulostetta. Tasoittaa se myös lohkojen keskinäisiä ravinne-eroja. Ruokinta ja sen sisältämät ravinteet vaikuttavat myös laitumen kuntoon ja viljavuuteen. Lisäruokinta tuo alueelle enemmän ravinteita mitä se luovuttaa eläinten syöntiin, joten lanta muokkaa alueellista ekosysteemiä ja luo olosuhteet rehevämmelle kasvulle.
Ihanne tilanteessa pellolle annetaan vähintään saman verran kuin sieltä otetaan. Meillä pellolle ja metsälaitumelle tulee kokoajan enemmän mitä se antaa.
Pikkuhiljaa siis ravinneköyhä metsämaa muuttuu rehevämpää kasvustoa suosimaan muotoon. Metsäpohjan kasvusto väistyy uusien rehevämmän maan kasvien tieltä. Uudet kasvit kulkeutuvat alueelle lisäruokinnan kautta ja lannan mukana. Prosessia jos haluaa nopeuttaa voi myös kylvää erilaisia heinäkasveja ja apiloita. Muutos vaiheissa myös niittykasvit viihtyvät tälläisillä muutoksen aloilla, jos valoa on riittävästi. Laidunnuksesta jää aina jonkinlainen jälki luontoon. On siis harkittava mitä alueelta haluaa.
Meillä tavoite on puistomainen laidun, jossa on puita siellä täällä ja pusikoita jokunen.
Metsätalous metsässä onnistuu myös mutta silloin eläintiheys ja laidunnusaika vaikuttavat paljon. Talousmetsässä joutuu lopettamaan laiduntamisen noin 7-9 vuoden kohdalla taimien istutuksesta. Silloin olisi valittava laidunnetaanko vai annetaanko taimien kasvaa tiiviisti ensiharvennukseen. Ensi harvennuksen jälkeen on taas mahdollista laiduntaa alueella uudestaan, kun pohja saa valoa ja aluskasvillisuus alkaa kasvamaan.
Jos laidunnusta jatketaan, eikä taimikkoa harvenneta. Tulee taimikosta tällöin niin tiivis, että laidunnus tulee vahingoittamaan taimia, koska eläimet joutuvat kulkemaan oksien lävitse. Jos taas jatketaan laidunnusta tulee taimet harventaa niin, että mahdollisimman monen taimen ympäri mahtuu kulkemaan. Voi kuitenkin jättää pöheikkojä, jotka kannattaa pitää koko ajan luonnon eläimille suoja pöheikköinä. Ne taas jätetään kokonaan hoitamatta koko metsän kasvatuksen ajaksi. Taimikko pitää pitää niin harvana, että maanpinta saa valoa. Maanpinnan pitää pysyä kasvipeitteisenä, jotta taimien juurien vaurioituminen pysyisi pienenä.
