Huolia, harmaitahiuksia, vitsauksia ja tiedottomuutta
Kuinka paljon huolia jaksaa kantaa ennen kun on turvallaan?
Kuinka paljon pitää jaksaa hyväksyä? Ensin on kettu joka tykkää meidän kanoista todella paljon. Menetyksiä tulee kymmeniä ja syytät vain itseäsi ja hyväksyt tappiot.
Kevät alkaa hankalilla tai vaikeilla karitsoinneilla. Kukaan emoista ei tunnu onnistuvan. Jokaisen karitsoinnin aikana olen kyynärpäitämyöten eläimen sisällä varmistaen, että kaikki on tullut. Lääkekaappi kasvaa ja ruiskut tulevat jo rutiini käyttöön. Matematiikasta tulee läheinen ystävä joka auttaa lääkkeiden laskennassa. Kertotaulut alkavat olla hallinnassa ja millilitrat soljuvat normaalissa puhekielessä kuin eurot.
Tänä keväänä paratiisiin eksyy kyy. Lampaat saavat osansa lieron touhuista. Jouduimme lääkitsemään ja lääkitys käynnistää synnytyksen. Lampaiden pää eikä keho pysy mukana nopeutetussa ajoituksessa. Pääsemme tuttipullo karitsoiden mailmaan.
Lämmitä maitoa usein lähes taukoamatta on maitoa lämpenemässä karitsoille. Heräät öisin ruokkimaan karitsoita valvot öitä karitsoiden vierellä. Huoli on nostanut päätään.
Puheisiin on tullut millilitrojen lisäksi tunnit ja litrat. Tämähän on ihan normaalia iltakeskustelua kuka ja kelle mikäkin määrä mihinkin aikaan. Yötkin on ohjelmoitu hoitotoimiin ja suunnitteluun. Pitää pitää huoli kasvusta vierotuksesta ja lääkitsemisestä. Voimat vähenee ja päivät menee suorittaessa laskelmia.
Ensimmäinen kyyn uhri ei tunnu tulevan täysin normaaliksi. Jokin on nyt pielessä. Varoitellaan madoista, joten kysellään eläinlääkäriltä apuja tilanteeseen. Mikään ei viittaa käärmettä pienempiin matoihin. Tulee luulotautiseksi itsekkin.
Tapahtuu kaikessa täyskäännös. Ensimmäinen kyyn uhri löytyy kuolleena lampolasta. Aamutoimet ottavat nopeasti aivan uuden suunnan. Nopealla järjestelyllä aamutoimet jäävät emännälle.
Puhelin korvalle ja soitto Kuopion Eviraan nyt olisi lähdössä vainaja patologille. Paperit valmiiksi täytettynä ja vastaanotto sovittuna alkaa matka.
Matkaa varjosti toivo, epätoivo, uteliaisuus, varmuus ja suuri pelko peikko. Toivoin saavani vihdoin vastauksen koko kevään epäonneen. Tätä tietoa pelkäsin aivan järkyttävän paljon.
Sainkohan haluamani syyn? Loppuikohan huolet?
En kertakaikkiaan tiedä minkä syyn olisin sieltä halunnut tulevan. Eikä huolet kadonnut minnekkään ne vaan muuttui.
Patologin tuomio on juoksutusmahamato.
Lääkettä ei olekkaan aivan jokaisen eläinlääkärin kaapissa. Pääsin taas metsästämään eläinlääkäriä jolla olisi luvat määrätä/myydä lääkettä. Sitten kun sellaisen sai langoille oli varasto tyhjä. Nyt sitten on tulossa lääkkeet.
Onneksi tänä vuonna laidun järjestelyt ovat olleet tarkat ja pienellä alueella. Tästä seuraa se, että laitumia joudutaan laittamaan pois käytöstä. Paineet kasvaa kun muutenkin on pienitila ja osa laitumista poistuu käytöstä. Laitumet ovat tämän kesän kokonaan pois vahvuudesta ja vielä ensikevään ajan.
Miten tämä tieto vaikuttaa elämään?
Suoranaisesti peruuntui yhden pässin myynti.
Vielä ei voi olla varma kuinka paljon tämä tulee vaikuttamaan toimintaan.
Miksi kirjoitat tämän blogiin?
Tämän on tarkoitus olla se johon kirjoitan myös ne kaikki paskatkin muistiin. Samalla haluan kannustaa läpinäkyvyyteen. Tämäkin vitsaus kuulostaa ja tuntuu nyt todella pahalta. Se on kuitenkin hoidettavissa ja voitettavissa.
Tietoa lampaiden sisäloisista: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/14420/Laura%20Tarvainen%20lisensiaattity%F6.pdf?sequence=1
4 kommenttia
Tia
Voihan itku :(.
Meilläkin sattunut ja tapahtunut kaikenmoista eläinten keskuudessa. Kun niitä on vähän niin ne menetykset tuntuvat aina jotenkin suuremmilta.
Toivottavasti loppu katras tulee kuntoon!
Isäntä
Keväällä ennen poikimisia ajateltiin, että nyt ollaan sillä tasolla josta voi myydä. Nyt tuntuu, että ei olla sillä tasolla jos ensi kevät koettelee edes vähän.
Marketta
Joo-o! Kanojen kanssa joskus pääsin sille tasolle, että olis ollut muutama muniva kana myyntiin. Ajattelin naivina, että saisin pyöritettyä kanatoimintaa ittellään, myymällä aina ylimääräiset, omat kasvatit pois ja ostamalla niillä saaduilla varoilla rehuja ja uutta “verta” siitosmunien tai nuorikoiden muodossa.
No, luonto päätti toisin loisien, kettujen ja kanahaukkojen muodossa. Ja sitten vielä kävi niin, että hommaamani hämäläiset maattarikanat olivat niin agressiivisia, että tappoivat kaikki tiput ja nuorikot, mihin käsiksi pääsivät.
Olen lakannut yrittämästä ja hyvin menee kana-asiat omalla painollaan. Mukava, pieni ja sopuisa orpingtonparvi ja viime syksynä sainkin myytyä neljä nuorikkoa. Vau! Nyt olisi 11 tipua kasvamassa, toivotaan niistä olevan edes muutama kana. Että uudessa nousussa ollaan!
Sitä vaan yritän tässä sanoa, että yleensä onnistumiset vaativat niitä rankkoja epäonnistumisia! Ja onhan se sanonta, että “Eläimetön on huoleton!”
Isäntä
Tähän asti on vältytty kaikilta lääkitystä vaativilta sairauksilta. Samalla on tullut hommasta ruusuinen kuva petoja lukuunottamatta. Petojen kanssa on helpompi toimia kun ne on kuitenkin näkyviä. Kaikenmailman mini eliöt on kuitenkin ne vaarallisemmat ja tällä hetkellä pelottavammatkin. Pitää siis perehtyä tähänkin asiaan taas ihan huolella. Tuli taas yksi asia lisää opittavaa.
Kanoja on meillläkin haudottu ja hoosätty. Joka kevät on kuitenkin se tilanne, että niitä kukkoja on tupsahtanut hirmuinen määrä. Jotenkin ne kanat vaan katoaa. Porukan kierto pysyy luonnon asettamalla tasolla ja vauhdilla ylimääräiseksi ei vielä kanoja ole jäänyt. Tätä on kuitenkin ajatus vielä kehittää ja panoksia tähän laittaa.