Aihearkisto: Blogi

Ensin oli hauskaa, mutta sitten ei enää naurattanut yhtään vaan ÄRRÄpää heräsi

Instassa julkaisin kuvan, että metsäkone laitumella ja laidunkoneet metsässä.

Tähän asti kaikki tuntui hienolta ja näytti hyvältä. Oltiin toimittu suunnitelman mukaan.

Juttu lähti liikkeelle

Rajanaapuri lähti metsäkaupoille ja harventamaan metsäänsä. Hän sitten tuli niin kuin asiaan kuuluu sopimaan jos meidän pellolle tehtäisiin kääntöpaikka. Toinen naapuri tuli sen auraamaan ja pyrittiin maksimoimaan kääntöpaikka aitojen antamissa rajoissa. Kevyesti lingottiin koska maa on sulaa lumen alla, ettei koko pelto linkoudu ympäri. Puu laanin paikka oli määritetty tienvarteen eli tämä on vain kääntöpaikka.

Kuinkas sitten kävikään? No niin kuin Korkealassa

Aidat oli jätetty talveksi pystyyn, koska niitä on hirvittävän hankala laittaa kohmeiseen maahan kun kevät alkaa lumia sulattamaan. Olin toki varautunut ajatuksissani, että reuna aidat saavat iskuja tässä projektissa. Ajattelin, että keskellä peltoa oleva kevään ensimmäinen jaloittelu lohko pysyy ehjän.

Aivan käsittämättömän väärä luulo. Kaikki sopimuksemme kaatuivat kuin korttitalo yhdessä hujauksessa. Kaatoukko oli ohjeistanut keruukuskia tekemään sen puulaanin siihen aidan päälle. Todellakin aidan päälle!!! Riemussani ja sanoissani ei ollut rajaa, kun tämän idiotismin tajusin. Olin lähdössä kun tämän näin ja avauduin mutta en vaan hämmennykseltäni voinut jäädä enempiä selvittämään. Poistuessani soitin puukauppoja tekevälle rajanaapurille, joka hurautti paikalle. Hämmennys oli kaikille aikas silmiä avaava. Onneksi rajanaapurini kantaa vastuun tapahtuneesta. Todellakin hän saa tunkea niitä tikkuja jäätyneeseen maahan, kun sen lohkon tarvitsen. Se muuten on aikas pian, koska nykyisen lohkon nurkasta kone kuski vei aidan (sallittu ja pakollinen aidan tuhoaminen). Onneksi vielä on lunta niin paljon, että naudat ei siihen nurkaan mene.

Onneksi olimme puheväleissä vielä urakoitsijan kanssa ja käytiin uusinta keskustelu tapahtuneesta. Kyllähän kaikkia alkoi hiukan tai oikeastaan hiukan enemmänkin naurattamaan tilanne. Olemme eläneet rikkinäisen puhelimen aikakautta jokaisella on ollut erilainen suunnitelma kuinka homma hoidetaan. Jokainen on sitten tehnyt kompromissin vallitsevan tilanteen mukaan ja toiminut sen mukaan mitä on kuvitellut toisen ajattelevan.

Kaikista kompuroinneista huolimatta olen kyllä erittäin tyytyväinen kuinka asia hoidettiin.

Joustin omista periaatteistani

Joku voi toki lukea, että onpas kärttyinen ukko siellä Korkealassa. Yksi aita ja tuollainen älämölö. Pyrin välttämään turhaa liikennettä pellolla myös talvisin ja varsinkin tänä talvena, kun ei tiedä onko pakkasia vai ei ja kuinka joku sinne uppoaa. Itsekkin toki sinne upottanut auton jos toisen. Toisekseen se risun määrä mitä tulee, kun puut varastoidaan pellolle. Aina tulee oksa, jos toinenkin pellolle ja pellon hoitokoneet joutuvat koville oksien kanssa. Edellisenä talvena oli laani pellolla jolta meille tehtiin heinät. Jos jokaisen oksan olisin säästänyt mitä paaleista on tullut olisi kohtalaisen kokoinen joulukuusi valmis.

Tätä ei niitetä joten ei niin haitallista ole. Eläimet sen ensin laiduntaa ja sitten katsotaan kuinka monta jäi pintaan häiritsevästi.

Joku pohtii varmaankin miksi sitten suostuin?

Alunperin suostuin kääntöpaikkaan. Syy niin yksinkertainen kuin näin vaihtoehtoina vain huonompia ratkaisuita. Puulaanin piti silloin vielä mennä ihan jonnekkin muualle.

Puihin ja niiden varastointiin en ihan suorilta lämmennyt. Varsinkin kun ne tuli siihen aidan päälle ja pellolle johon en luullut niiden edes tulevan. Jotenkin kuitenkin annoin hiljaisen hyväksynnän, vaikka mielipiteeni sanoin. Olisihan se toinen vaihtoehto, että koneet vievät ne pihan läpi laani paikalle. Tuollainen vähäluminen piha ja koneet ketjuineen. Hmmm. Lopputulos olisi varmasti todella kaunis keväällä, kun nurmikot on rullalla ja mutainen kevät taattuna. Jotenkin ilman, että tätä minulle tätä kerrottiin totesin heidän olevan erittäin vahvoilla väittelyssä järkevimmästä vaihtoehdosta. Nyt siis päästiin pienimmän vahingon turvin jekuttamaan multa lupa laaniin.

Kokonaisuutta kun katsoo niin hyvin se meni kaikin puolin. Olihan tässä neljä osapuolta ja ukkoja kuutisen kappaletta. Jos jotain tekisin toisin olisi kaikkien osapuolten oltava samassa paikassa samaan aikaan ja kerrottava omat näkemykset ja toiveet. Nyt elettiin välikäden ja välillä välikädenvälikädenvälikäden kautta onko siis ihme, että ääripäät on osasta asioista täysin ulkona. Osa asioista karsiutuu ja muuttuu matkalla, joten jos olette samanlaisessa tilanteessa ottakaa aikaa suunnitteluun.

Yksi miljoonasta ötökkä teosta

Hyönteisten häviäminen on noussut valta medioissa ihmiskunnan kriisiksi. Täydellinen tuho tulee sadassa vuodessa ja hyönteisiä katoaa 2,5% jokainen vuosi. Meillä on myös ilmastonmuutos täysillä päällä ja monen monta muuta kriisiä.

On tutkittu, että ihminen ei pysty käsittelemään kuin yhtä kriisiä kerrallaan. Tästä syystä välillä kyseenalaistan uutisia joita tulee jokaiseen mediaan samaan aikaan. Miksi halutaan ohjata ihmiset huolestumaan nyt tästä asiasta? Kokonaisuutta kun taas katsotaan niin ilmastonmuutos ja hyönteiset on vastakkain. Nyt kun kaikki mädäntyminen, lahoaminen, kompostointi ja muut luonnoliset tavat maatua ovat ilmastolle haitallista toimintaa. Tämä haitallinen toiminta on hyönteisten ja pieneliöstön koti. Lahoava puu kun luovuttaa ilmakehään sen määrän hiilidioksiidia minkä on elämänsä aikana itseensä sitonut.

Olemme toki myös luoneet aineita, joita käytetään niin kotona kuin puutarhassa, jotka tappavat kaiken. Maataloudessa on myös aineita, joilla torjutaan tuholaisia. Korostan sanaa torjutaan ei siis ennaltaehkäistä. Ne ovat täällä pohjolassa siinä hintaluokassa, että turhaa käyttöä vältetään.

Pohdippa missä olet viimeksi nähnyt ötökän.

Olisiko ollut se ruma lehtikasa pihan nurkassa tai risukasa. Mahdollisesti joku limaisen iljettävän mutainen kuoppa. Pienen pieni vesilätäkkö ojan pohjalla. Kyllä nämä meidän öttiäiset tarvitsevat elääkseen niitä rumia osia luonnosta. Kun tarkemmin siis tutkit tätä rumaa kohtaa se on se kohta jossa on eniten elämää. Nämä paikat ovat niitä paikkoja joista kaikki alkaa.

Miten sitten nuo linnnut kun ne syö niitä hyönteisiä. Meillä on kaksi pääskysperhettä nyt joka vuosi. Ensimmäinen tuli siinä vaiheessa kun kärpäsiä oli ensimmäinen miljoona, toinen saapui kun kärpäsiä oli viitisen miljoonaa. Todellista määrää ei todellakaan voi sanoa mutta kun pääskynen syö niitä hurjasti ja vieläkin jää ylitse niin on niitä.

Meillä tämä luonnon kierto ja täyttyminen alkoi näin. Tuli nauta, jota seurasi kärpäset, joita seurasi pääskyset. Sudenkorento saapui kun pihan lähdettä laajennettiin sen reunamutiin tuli hurjasti mönkiviä sudenkorentojen alkuja viittä vaille siivet selässä. Sammakoita, liskoja ja salamantereita on myös tullut lisää. Muutama vuosi sitten ei niitä montaakaan kesässä näkynyt nyt näkee päivittäin useamman. Nyt joku pohtii, että eikös pitänyt puhua hyönteisistä eikä niiden syöjistä. Totta tosiaan niiden syöjät eivät lisäänny jos heidän ravintonsa vähenee tai loppuu. Joten helpompi nähdä hyönteisten kasvu niiden saalistajien määrän kasvulla.

Mielestäni kärpänen on erittäin tärkeä ravinnon lähde näille saalistajille. Se on vähän kömpelö lentämään mutta sallittakoot heille se. Kun meillä on kärpäsiä paljon moni muu hyönteinen saa olla rauhassa kärpäsen saalistus helppouden vuoksi.

Pölyttäjät

Kukat olivat pitkään mielestäni turhakkeita koreilijoita, kunnes havahduin, että kukkien luoma voima pölyttäjien pysymiseen on erittäin tärkeää. (Nyt puhuu kymmeniätuhansia tulppaaneita kasvattanut tyyppi.) Jos siis haluan hyötykasvieni kukille pölyttäjiä on pölyttäjillä oltava ruokaa koko ajan. Ei ne tule kilometrin päästä kurkistamaan joko tällä mäellä olisi ruokapöytä katettuna. Pölyttäjille pitää olla koko ajan jokin kasvi kukassa. Niille on katettava pöytä jokaikinen päivä. Ethän voi lopettaa lintujenkaan syöttöä kesken talven ja kuinka kauan aluksi kestääkään saada niitä lintuja ruokintapaikalle. Tänä vuonna on kylvölistalla paljon monivuotisia kukkia takaamaan kukkivat kesät. Teen sen monivuotisilla siitä syystä, että kun ne on kerran kylvetty ne on aina. En näe järkeä istuttaa joka kevät uusia kukkia. Parasta olisi kukkaniityt, jotka kauneudellaan luo myös suojaa hyönteisille.

Hyönteiset


Hyönteisiä tunnetaan yli miljoona lajia. Alemmat taksonit siimahäntäiset Archaeognatha, kolmisukahäntäiset Zygentoma, sudenkorennot Odonata, päivänkorennot Ephemeroptera, pihtihäntäiset Dermaptera, koskikorennot Plecoptera, suorasiipiset Orthoptera, torakat Blattodea, ripsiäiset Thysanoptera, nivelkärsäiset Hemiptera, jäytiäiset Psocoptera, täit ja väiveet Phthiraptera, pistiäiset Hymenoptera, käärmekorennot Raphidioptera, kaislakorennot Megaloptera, verkkosiipiset Neuroptera, kierresiipiset Strepsiptera, kovakuoriaiset Coleoptera, vesiperhoset Trichoptera, perhoset Lepidoptera, kirput Siphonaptera, kärsäkorennot Mecoptera, kaksisiipiset DipteraPterygota.

Kun näitä tarkastellaan tarkemmin ei pelkät kukat todellakaan riitä. Ne lisäävät vain pölyttäjiä.

Pohdin myös otsikointia mitä jos se olisi uutisoitu täit ja luteet kuolevat sukupuuttoon, koska ihmiset ovat innostuneet siivoamaan. Olisiko tullut suuri vastareaktio auttaa luteita lisääntymään.

Uskon hyönteisten esiintyvyydessä olevan suuria paikallisia eroja. Kun ajattelee, että jos kadun varressa yhdessä talossa on suuri termiitti yhdyskunta ei niitä voi laskea naapuri talosta. Kuinka siis voidaan edes murto-osa populaation määrästä selville. Samalla myös osa sopeutuu uusiin tilanteisiin eri tavalla. Osalle hyönteisistä kaupunki on luonut uusia mahdollisuuksia ja suojaa saalistajilta. Osa kuulemma tulee selviytymään ydinsodasta jos sellainen tulisi.

Missä hyönteiset viihtyy?

Hyönteiset viihtyvät puutarhassa siinä kohdassa jolle annetaan vähinten huomiota.

Yritämme itse pitää joitain kohtia ötököille suotuisana kasvuympäristönä. Peltomme on pieni ja laiduntajia suhteessa paljon. Annamme laiduntaville laitumelle heinää myös kesällä jotta laidun paine pysyy hallinnassa. Vaikka tilanne on tämä niin laitumellamme kiertää alue joka saa olla ötököiden koti. Se on muuttanut muotoaan paikasta riippuen se on ollut kaksimetrinen kaistale keskellä peltoa ja 10X4 metrinen oma alue laidassa. Siirtelemme tätä jotta pelto saa huilata. Tietenkin tällä on toinenkin tarkoitus ötököiden lisäksi se on siemen pankki. Tälläiseltä pieneltä alueelta saa paljon timotein siemeniä, joilla voi paikata kaljuja kohtia tai laajentaa.

Metsiä ei saa unohtaa, koska puolet Suomen eliöistä asuu metsissä. Metsänhoito laki on antanut metsän omistajille mahdollisuuksia hoitaa myös eliöstöä.

Yksityismetsistä 90 % on sertifioitu PEFC-järjestelmän mukaan. Sertifiointi todentaa myös metsäluonnon hyvän hoidon. 

MTK Metsien monipuolisuus

Metsät on kärsinyt alueellamme paljon tykkylumivaurioita. Vaurioituneet puut on hyönteisille suuri mahdollisuus lisääntyä. Jos put jäisivät metsään alkaisi tiettyjen lajien suuri nousu, joka olisi vahingollista koko metsälle. Ihminen siis joutuu myös suojelemaan metsää, jotta eliöstön monipuolisuus säilyisi. Vaurioituneita puita toki saa jättää metsään jos niitä on vähän silloin metsä kestää sen mutta, kun tuhojen prosentti kasvaa liian suureksi metsän terveet puut eivät pysty taistelemaan niitä tuhoavia hyönteisiä vastaan.

Suojelu on aina täynnä kompromisseja.

En riipaissut kirjoituksellani edes pintaa aiheesta. Pohdinkin onko minulla aikaa perehtyä aiheeseen. Päädyin tekemään oman näkökulman ja siitäkin vain pintaraapaisun. Enemmän ajattelin herättää keskustelua aiheen suuruudesta vaikka kohde onkin pieni.

Blogit innostuivat pohtimaan asiaa:

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/02/puutarhamme-porriaiset-miljoona.html

Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/02/ininaa-ruohonjuuritasolla.html

Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/02/hyonteiset-ruokaturvamme-perusta.html

Tsajut https://tsajut.fi/polyttajien-ravintokasvit-puutarhassa/

Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/02/bugs-inn-yksi-miljoonasta-otokkateosta.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/uhkana-otokaton-maailma/

Rakkautta ja maan antimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/02/maailma-ilman-otokoita-ja-miten.html

Caramellia https://caramellia.fi/miljoonaotokkatekoa

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/02/5-vinkkia-joilla-autat-hyonteisia.html

Farmer to Bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/02/miten-voin-auttaa-hyonteisia.html

Iso-Orvokkiniitty http://iso-orvokkiniitty.fi/blog/elamaa-otokoiden-kanssa/

Haaveilin keskellä vesikriisiä

Kaivelin tuolla luonnoksia ja havahduin. Olen totaallisen unohtanut osan mitä olen viime kesänä istuttanut. Niin hyvin olen osannut nollata pääni, että olen unohtanut kirsikoiden olemassaolon. Olen oikeasti aika järkyttynyt.

Tämän kaiken hämmennyksen keskeytti nykyhetkinen arki. Ei paljoa enää haitannut kuinka paljon olen unohtanut kesän tapahtumia. Piti kääriä hihat ja lähteä ihmettelemään minkä takia pumppu ei nosta vettä. Pumpun kanssa on ollut vähän temppuilua näiden sähkökatkojen kanssa kun olemme unohtaneet sulkea lehmiltä veden. Nehän ei ymmärrä, että sähkökatkon aikana ei saisi kuppia käyttää. Heidän juominen vie pumpulta paineen ja kun sähköt palaa pitää se ilmata uudestaan. Nyt ei ollut sähkökatkoa ollut sitten eilisen. Vesi kulki aamulla kaikkialle minne pitikin. Kunnes päätti olla kulkematta. Vaimo tuskaili pumpun kanssa saunalla jossa pumppu on.

Olin autuaan tietämätön koska kahlasin luonnoksia läpi jos vaikka löytäisin sellaisen luonnoksen, jonka tekisin loppuun. Tuskailin myös sitä, että olen mennyt päivittämään tämän blogin uuteen versioon jossain mielen häiriössä. Tuntuu ihan oudolta kun kaikki kontrolli näppäimet on hiukan hukassa.

Minut siis herätettiin haaveilustani tähän arkeen. Menin pumppua katsomaan ja leikin sen kanssa täysin tuloksetonta toimintaa. Kaivo on hangen sisällä hyvin suojassa pakkasilta ja sitä ei ole avattu koko talvena. Nyt joudun sen tekemään. Laahustan hitaasti lapion luokse ja epäilen joutuvani taas sanomaan ikäviä uutisia. Laahustan lapion kanssa kohti kaivoa ja edelleen pohdin haluanko kaivaa kaivonkannen esiin vai jättää huonot uutiset syvälle lumen alle. Tieto luo tuskaa ja epätietoisuus kaihertaa syvemmälle. Tartun kaikista epäilyistäni ja vastahankaisuudesta huolimatta lapioon ja postan lumet. Pohdin vielä hetken haluanko avata todetakseni kaivon olevan tyhjä. Epämiellyttävässä mielentilassa avaan kannen ja pääsen toteamaan kaivon olevan todellakin tyhjä.

Kyllä siellä pohjalla vielä vähän on jäljellä.

Tuijotan tyhjää kaivoa. Aloitan mielessäni hurjan aivotyöskentelyn. Nyt on ehkä jopa +1 aste lämmintä, joten on mahdollista, että lumet sulaisi hiukan ja sulamisvedet päätyisi maahan, josta ne päätyisi kaivoon. Kaivonkaan ei pitäisi nyt jäätyä vaikka jättäisin lumet pois kannelta, joten voisin seurata tuleeko kaivoon vettä. Pohdin myös kuinka pitkä aika on kun ollaan päästy ilman huolta vedestä. Kaivonkansi on avattu viimeksi marraskuun alussa. Olemme selvinneet kolme kuukautta kaivomme vedellä. Sitä on tullut jostain kylminäkin kuukausina eli pohjavedet ovat sulat. Pohdin onko ne loppu vai mikä ajoi meidät tähän tilanteeseen. Monessakaan paikassa ei tulisi edes mieleen, että ne olisi kokonaan loppuneet mutta kun asutaan 200+ metriä merenpinnan yläpuolella. Mahdollisuus, että mäkemme huippu kuivuu on mahdollista. Ilmeisesti kaivomme alla on jonkin sortinen kalliomalja johon vesi kerääntyy. Mahdollista on myös, että kalloin paineen avulla vesi nousee tänne ylös mutta tutkimattomat ovat vetemme tiet. Kummastakaan teoriasta ei ole fakta tietoa tiedämme vain, että jotenkin kummallisesti mäelle nousee vesi ja jopa joissain kohti ihan maan pinnalle asti.

Keskustelimme aamun veden käytöstä ja mitä kaikkia toimintoja on aamussa tehty. Päädymme aivan hurjaan lukuun mitä ammulla on käytetty vettä. Yleensä kulutus jakautuu päivän mittaan eri ajankohdille. Tänä aamuna oli iskenyt akuutti vesien täyttämisen into vaimoon. Illalla ei ollut täytetty lypsyhuoneen pataa, joten oli täyttänyt sen. Samaan syssyyn oli pistänyt lampaille ja vasikoille vesiä useamman santsauksen. Kun tämä veden käyttö ei vielä riittänyt niin oli pistänyt pesukoneen päälle. Nopeasti laskien pääsimme muutaman tunnin sisällä 200 litran veden juoksutukseen + lehmien ja hiehojen automaattikupit. Syy löytyi käyttötapamme muutoksesta. Kaivo ei vain pysynyt tälläisen runsaan veden käytön mukana. Normaalisti aamussa menee puolet jos sitäkään tuosta määrästä ja seuraavan kerran otetaan iltapäivällä ja illalla täytetään pata.

Pohdin kuinka tämä elämä on opettavaista. Kun luulet jostain jotain tietävän huomaat hetken päästä, että enemmän on opittavaa ja opeteltavaa.

Olin siis jo niin varma, että tarina on täysin valmis. Päätin viedä koiran ulos ja palata sitten lukemaan kertaalleen läpi ja julkaisemaan. Näin siis luulin. Koira ulos ja katse laitumelle on siellä yksi nauta, joka huutelee. Siis yksi, yksinäinen. Missäs ne muut on kun ei edes vastaus huutoa kuulu tälle yksinäiselle. Pieni lumen tutkailu ja toteamus tietä pitkin lähtee jäljet kohti isoa tietä. No hyppäsin autoon ja puhelin kouraan. Soitin vaimolle koira on pihalla ota sisälle kun lehmät on lähtenyt jonnekkin. Oli varmasti mieluisa herätys lapsen nukuttajalle, joka oli nukahtanut myös itse. Pääsin naapuriin, jonka pihalla nautamme oli. Onneksi tiellä ei ollut ilmeisesti liikennettä silloin kun lauma sitä käytti. Tämä kotiin tulo otti aluksi suunnan väärään suuntaan ja käytiin ottamassa vauhtia seuraavasta auratusta pihasta jonne oli kilometrin matka. Onneksi oli ottanut auton jonka meinasin jättää naapurin pihaan. Tämä meni yllättävä hyvin. Naapuri oli hätistänyt vieraansa estämään lauman kääntymisen takaisin heille ja oli itse meidän risteyksessä kääntämässä laumaa meidän tielle. Auto jäi risteykseen hidastamaan laumaa jos se vaikka kääntyisi takaisin. Tulihan siinä päiväkävely tehtyä. (Oli siinä muutama mutka enemmän mutta…) Ihan vaan pipossa, hupparissa ja löhöily verkkareissa. Koskakohan oppii, että kun eläimiä lähtee hakemaan niin ei ole niin hoppu, ettei ehtisi pukemaan oikein. En usko, että juurikaan mikään olisi tilanteessa muutunut jos olisin käynyt vetäsemässä haalarin niskaan ja hanskat käteen.

Naapurin ottama kuva kun oli tulossa ulos. Kiitos avusta ja kuvasta. Onneksi on vielä tallella naapuri apu.

Palasin takaisin ilmaamaan pumppua jos vaikka saisi näille karkureille vettä. Palkitsin heidät vielä tästä hommasta touhu paalilla. Vietiin siis paali pellolle, jonka kanssa saa painia ilman ruokintahäkin rajoituksia saa vetää, nyhtää ja hyppiä päälle.

Testailin samalla uusi ominaisuuksia. Jos vaikka pomppivan ajatuksenkulun ja paikkojen muutoksen tekisi värikoodeilla. Pysyitkö paremmin mukana?