Aihearkisto: Blogi

Minä ja puutarha. Kymmenen faktaa.

Paljoakaan ei tarvitse houkutella, että lähden johonkin mukaan. Vahingossa näin tämän haasteen ja tässä vaiheessa en ole lukenut aloittajan Saman otavan alla blogin kirjoitusta. Halusin tehdä ensin oman version, jotta en saisi vaikutteita. Samalla ajattelin, että voin kirjoituksen jälkeen katsoa millainen puutarhuri mätzi on. Tartun tähän leikkimielisen kevyesti.

1.Ensimmäiset puutarhamuistoni:

Varmaankin mummolasta jossa rinteessä oli marjapensaita, mansikkamaa ja perunamaa. Mukana satoa keräämässä oli sedät, tädit ja serkut. Me serkukset etupäässä taidettiin leikkiä puskien välissä kun vanhemmat keräsivät satoa talteen. Mummola oli kasvimaata vastapäätä rinteessä jossa kesäisin maattiin nautittiin ja pelailtiin ulkopelejä. Papalla oli mahtava taito viihdyttää serkuksia ja teki meille laskuvarjohyppääjiä kangasnenäliinoista joita tiputimme yläkerran ikkunasta. Monet kerrat tuli portaita juostua ylös ja alas.

Kuva on Kotipuutarhurin työt kirjasta. Kuitenkin kuva vie ensimmäisiin puutarha muistoihin vahvasti.


2. Vahvuuteni puutarhurina

Into oppia uutta ja kehittyä. Samalla myös kehittää hommaa helpommaksi ja tuottoisammaksi. Rakastan ongelman ratkaisua oli asia mikä hyvänsä saan siitä erityistä nautintoa kun saan asian ratkaistua.


3. Haasteeni puutarhurina:

Kun olen ratkaissut ongelmat niin se arkinen puurtaminen ei ole mun juttu. Toki suoritan sitä arkista rutiinin omaista liukuhihna työltä tuntuvaa puutarhan hoitoakin mutta jos keksin jossain muualla haasteen niin jätän rikkaruohot kasvamaan ja ratkaisen jonkin ongelman.


4. Unelmieni puutarha:

Voi, että onkin haastava. Haluaisin sellaisen boheemin viidakkotyyppisen, englantilaisen kantikkaan säännöllisen, hyötypuutarhan, kukkaniittymäisen, maalaisromanttisen, omanatarhamaisen, symmetrisen, luonnollisen puistomaisen ja vielä valoisan avaran puutarhan. Tämä on tietenkin todella helppo toteuttaa.


5. Puutarhakirja pöydälläni:

Kotipuutarhan työt vuodelta 1969 alunperin englantilainen kirja. Toinen kirja on Koristekasvit vuodelta 1969. Molemmat ovat Esko Puuposen suomentamia vuonna 1974. Nautin molemmista kirjoista, koska ovat kirjoitettu niin, että tyhmempikin tajuaa mistä on kyse. Puhumattakaan kuvista tai tyylistä kuinka ne on kirjoitettu.


6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani:

Luulin joskus vastaavani tähän tulppaanit, koska niitä olen turhankin intohimoisesti aikanani kasvattanut. Syy niiden kasvatukseen oli se, että tunnistan ne rikkaruohoista viimeistään siinä vaiheessa kun kukkasipuli nousee. Enkä pysty vahingoittamaan vaikka nostaisin vahingossa ylös. Nyt kuitenkin joudun vastaamaan samettikukka ja krassi. Nämä kaksi yksivuotista kukkaa on niin idiootti varmoja onnistumaan, että jaksan niiden kanssa leikkiä.


7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani:

Tomaatti niillä aloitin ensimmäisessä kasvihuoneessa ja onnistuin ja tämä onnistuminen innoitti jatkamaan. Tietenkin myös maku ja monipuolisuus tukevat tomaatin kasvatusta ja näin into ei mene hukkaan vaan myös sato tulee käytettyä.

8.Paras puutarhavinkkini:

Tähän joudun laittamaan kuvan Kotipuutarhan työt kirjasta. Se avasi minun ajatuksen mitä mikäkin tekee kasville. Kuva vaan oli juuri niin yksinkerteinen ja ei tulkinnan varaa.

9. Lempipuutarhatyökaluni:

Ruohonleikkuri tai raivaussaha (siimapäällä) en osannut päättää kumpi mutta nurmikon ajaminen on ehdottomasti mielestäni mieluisinta hommaa. Näen heti työni tuloksen ja saan suunnitella kuinka pyörin marjapuskien välissä, että marjapuskien juurelle kertyisi mahdollisimman hyvin ruohosilppua lannoitteeksi. Toisena tulee kyllä lapio. Äärettömän tärkeä istutus työkalu jota ilman ei olisi marjapuskia, omenapuita, pensaita, eikä juuri mitään muutakaan. Nyt kun pohdin niin olisiko lapio ykkönen ja ruohonleikkurit vain pakollinen paha.

10. Mottoni:

Rikkaruoho on mikä tahansa kasvi, joka on väärässä paikassa. Niityllä ei ole yhtään rikkaruohoa.

Suuntana omavaraisuus mutta millainen porukka täällä suunnistaa

Tämä on 2 osa Suuntana omavaraisuus sarjaa, joka julkaistaan jokaisen kuukauden ensimmäinen maanantai. Blogit ovat päättäneet laittaa hynttyyt yhteen ja julkaista omia tavoitteita tälle vuodelle. 1 osa nähtävillä tästä.. Sosiaalisessa mediassa käytämme #suuntanaomavaraisuus näin löydät kuukauden aikana instasta kuvia tai facebookista keskusteluita asian ympäriltä.

Huomasin yhteispostaussarjan aloitusjaksossa, että on tullut uusia lukijoita joille emme ole tuttuja, joten esitelläämpäs tätä meidän porukkaa. Toki tulee myös vanhoille lukijoille jotakin uutta tietoa.

Blogin kirjoittajana toimii Isäntä, joka on syntynyt -80 alkupuolella, vierellänsä Emäntä tai vaimoksi myös kutsuttu, joka on syntynyt -70 luvun lopulla. Jälkikasvuina tuleekin sitten kolme tytärtä kolmen vuoden ikäeroilla nuorin syntyi 2018 jouluna. Vanhin ei ole vielä koulutiellä. Joukkoomme vahvasti kuuluu myös Mummo -40 luvun lopulta.

Isäntä ja Emäntä on kokenut ylämäet ja alamäet yhdessä. Seurusteluaikana työskennelleet erillään ja myöhemmin myös yhdessä. Nyt molempia on puraissut opiskelukärpänen ja vuorotellen opiskelleet uusia aloja. Uudet alat, kun alkaa olemaan hallussa on jatko-opintojen aika. Molemmilla on tällä hetkellä suuri tiedonnälkä ja yritetään mahdollisimman laajasti kartuttaa tietotaitoa. Opinnot toivottavasti tukevat päätöstä kehittää tilaa ja löytää uusia mahdollisuuksia.

Tytöt ovat aktiivisesti mukana tilan tapahtumissa. Kaikki ovat erilaisia yhdistävä kiinnostuksen kohde on kuitenkin autot, junat ja hurjimmatkin temput. Vanhin tytöistä odottaa viimeistä 5cm, että pääsee ajamaan kartting ajokorttia. Toinen tytöistä on kuitenkin ensimmäistä hurjempi, että vielä ei uskalla edes toivoa mitä hän tuleekaan harrastamaan. Viimeinen on onneksi vielä turvallisesti kantokopassa.

Mummo on sellainen teräsmummo. Hän on vahva niin henkisesti kuin fyysisesti. Raivaussaha on hänen lempityökalunsa ja hirmuinen voimanpesä metsänhoidossa muutenkin. Mitä rankempi työ sitä varmemmin turvaudun Mummon apuun. Hän muutti naapuriin viime vuoden lopulla. “Paluumuuttaja” asuttaa nyt yhtä torppaa tällä kylällä. Torpan pihapiiristä löytyy omanapuita, marjapensaita jos jonkin näköistä ja maakellareita on kolme, joita olen päättänyt hyödyntää ensi talvena.

Tässä oli tämä ympärivuotinen selkäranka. Kesällä ja talvella lomien niin salliessa saamme seuraksemme ja avuksemme rakkaita läheisiämme.

http://www.kamera-petteri.fi/

Eläimet kuuluvat tilallemme

Aikamme alussa aloitimme omavaraistumisen kanoilla. Munia tuli omiksi tarpeiksi kolmesta kanasta. Sitten lisäsimme kanoja ostimme hautomakoneen ja aloimme hautomaankin omia munia. Kukkoja tuli laiteltua monessa erimuodossa ruuaksi.

Pohdimme vaihtelua lihan makuun, joten tuli hanhia ja ankkoja. Voi läträyksen määrää. Olivat herkullisia mutta eivät päässeet järkevyys ajattelussa jatkoon.

Lampaat saapuivat vahingon kautta tilalle. Tapahtuipa sitten vielä toinenkin vahinko lampaiden kanssa ja niitä tuli vielä lisääkin. Kahden vahingon jälkeen ostimme harkiten pässin tilalle.
Sitten onkin ollut karitsoita ja lampaita.

Vuohia tuli tilalle maidontuotantoon ja kilistelemään. Olihan se aikaa, jota ei ehkä haluaisi takaisin. Pukkeja tuli ja lihaa ei oikeastaan vuoheen kerry, vaikka tekisi mitä, joten vaivan ja lihan suhde ei kohdannut. Terrorisoivat myös kasvimaata ja muita hyötykasveja liikaa. Sanoinkin joskus: Mitä kalliimpi kasvi sitä varmemmin vuohi sen syö.

Isäntä aloitti opinnot ja niiden seurauksena tuli tilallemme ensimmäinen nauta. Hetken päästä meille saapui kolme nautaa hoitoon, jotka viihtyivätkin kolmisen vuotta tilalla.

Kanejakin kokeilimme mutta se ei ollut meille tarkoitettu lihantuotanto muoto. Fasaaneitakin oli hetken mutta yksi kokeilu riitti meille hyvin. Varmaan jokin tuotantoeläin jää nyt mainitsematta.

Tilalla on vielä töissä kaksi kissaa joidenka turkki ei sovellu hommaan, koska tähän aikaan vuodesta huopuminen on hurjan nopeaa. Sitten on vielä Jaakko Ruosteen terrieri paimenkoiran virassa ja samalla hoitelee jyrsijöitä päiviltä. Paimenkoirat meillä on aina ollut normaaleita paimenkoira rotuja kuten Tanskankoira ja Welssinsprinklerispaanielin.

Rakkaat lomillaan auttamaan

Vaikka asummekin työsiirtolassa ja rakkaamme saa auttaa meitä mahdollisuuksiensa mukaan. Ei meillä pakoteta työntekoon. Nautimme myös siitä olemisesta rakkaiden kanssa, koska ei täältä lähdetä lomalle niin vieraat tuovat meille loman. Samalla saamme ihmiskontakteja pääsemme juttelemaan ja herkuttelemaan.

Tiedättekö kuinka mahtavaa on kipaista tuohon ihan viereen, kun siellä on Papalla kahvi valmiina ja voi terassilla turista niitä näitä. Se on kuin olisi kauempanakin lomalla. Voi jättää hetkeksi arjen taakse ja vain juoda kahvia. Matkaahan ei ole omilta kotiportailta varmaan sataakaan metriä mutta kuitenkin. Tämä on vain kesäisin saatavaa mielenterapiaa.

Siskot ja veljet ovat kyllä aina piristysruiske. Mukana tulee myös lasten serkkuja, joten touhotusta riittää. Ikäeroa serkuilla on mutta se katoaa ja muutamassa hetkessä kaikista on tullut taas lapsia niin meistä “aikuisistakin”.

Apuja tulee myös kylältä

Tämä on sellainen jännä juttu jota jossain määrin vielä opetellaan. Kylällä on monta eri osaajaa ja auttavat tarvittaessa. Vielä kun osaisi pyytää. Osaa taas välillä vaivaa useinkin, mutta yleensä silloin tilanne onkin jo sellainen, että ollaan ihan pississä. Pitää siis harjoitella pyytämään apua joissain tilanteissa herkemmin.

Kuukausi aloituksesta

Tämän kuukauden aikana osallistuin siemenkirjeeseen joka kiertää bloggarilta toiselle. Ideana on saada siemeniä ja jakaa eteenpäin tarpeettomia tai ylimääräisiä. Tein alussa jaon karkeasti en ota näitä ja toinen pino harkintapino. Harkintapinostakaan en ottanut läheskään kaikkia tarjolla olleita.

Päädyin, että keskityn kukkiin:

  • Tummalehtinen kurjenpolvi
  • Lehto akileija
  • Tunturi unikko
  • Neilikka
  • Tuoksu herne
  • Kehäkukka
  • Iso auringonkukka
  • Kesämalvikki
  • Leijonankita
  • Myskimalva
  • Unikko

En todellakaan tiedä kuinka onnistuu tai juuri mitään muutakaan. Osaa rohkenin ottaa enemmän mutta muutamien kohdalla olin arempi ja otin vain 4 siementä. Ajatus minulla oli, että muillekkin riittää. Toivon siis onnistuvani, jotta saisin kerättyä siemeniä kasvien lisäykseen.

Pienenpienin askelin eteenpäin

Kylvin myös mutta enemmän saadakseni istutus ja kylvö kuumetta alaspäin. Halusin vain sormet multaan.

Juuri mitään ei kyllä tapahtunut mutta edes vähän eteenpäin. Voitte lukea The työkalupakista tästä.

Lista mukana olevista huikeista blogeista:

Farmer to bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/03/farmarin-esittely-ja-polulla-eteneminen.html

Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/03/omavaraisuus-ja-me-seka-lierot.html

Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-2/

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/03/mina-sariw-omavaraisuus-kotipihalla.html

Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/03/eteneminen-ja-esittely.html

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/03/04/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-2

Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2019/03/04/osittainen-omavaraistalous/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/03/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-2.html

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/03/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

Saman otavan alla https://www.samanotavanalla.fi/?p=1799

Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/suuntana-omavaraisuus-kuka-mita-ja-miksi.html 13.

Villa Koira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/omavaraisesti-oma-itseni.html

Torpan Tyttö http://torpantytto.com/2019/03/02/inventaario-pakastimessa

Caramellia https://caramellia.fi/pysaytyskuvassakaikkihyvin/

Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=1114

Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/03/mita-kuuluu-kevaan-odotukseen.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/luomulaaksossa-elellaan-astetta-ekologisemmin-muttei-unohdeta-nykymukavuuksia/

Kohti laadukkaampa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/03/askeleita-kohti-omavaraisuutta-2.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/03/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-2-keta.html

Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/blog/punainen-mokki-ja-perunamaa/(avaa uuden välilehden)

Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/03/vaaran-vankyran-talon-vaki.html

Mrs Sinn https://mrssinn.blogspot.com/2019/03/arvot-ja-aika-values-and-time.html

Pienen pieni Farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=390

Harmaa torppa http://www.harmaatorppa.fi/2019/03/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-2.html

The työkalupakki saatiin auton päältä pois

Olen niin täpinöissäni tästä väli keväästä. Tekemistä tuntuisi taas olevan enemmän kuin mihin kaikkiin ehtii ratkeamaan. Olisi siis “tärkeämpääkin” tekemistä mutta kun. Juurikin niin selityksiä ja tekosyitä keksii kyllä.

Nyt kuitenkin käytin tätä tekosyytä, että on lämmintä ja viitsin käynnistää urhoollisen työkoneen nimeltään Scania. Sen päällä on jo muutaman kuukauden ollut The työkalupakki. Sitä ei ole päässyt oikeastaan ihailemaan, eikä suunnittelemaan, kun tikapuu kikkailu ei ole innostanut. Scanian käynnistystä olen vältellyt, kun tämän laitoksen hakureissulla tankkasin kesädieseliä ja tuli kovat pakkaset, jonka seurauksena suodatin tukkeutui. Vaihdoin suodattimen ja laitoin tankkiin diesel 100:sta mutta varmempi oli odotella leutoja kelejä.

The työkalupakin esittely

Ollut Veikko Virtanen KY Helsinki yrityksen auton päällä aktiivisen uran Coca-Colan jakelussa. Sen jälkeen joidenkin mutkien kautta päätynyt Porvooseen ratsastuskoululle lautavarastoksi. ja nyt tuli meille.

Sivussa on iso oviaukko jossa ilmeisesti on ollut jonkinlainen sähköisesti toimiva nostin tai jotain. Täyttä varmuutta ei ole mutta ohjaus nappulat löytyy vielä muuten on purettu joskus.

Perässä on ollut hydraulisesti toimiva perälauta joka on purettu pois nappuloita myöden.

Sisällä kopissa on filmivanerointi ja eristys on myös. Eristys nyt ei ole 3cm vahvempi mutta tyhjää parempi kuitenkin. Vaneri vahvuus on vajja 10mm. Runko on rautarunko ja lähes kaikki on kiinnitetty popniiteillä kiinni.

Ilma suurempia hifistelyitä saa pari iltaa taistella, että kaikki paikat jotka nyt repsottaa on takaisin kiinni. Osa niiteistä on katkennut reikiin, osa levyjen reijistä on revennyt ja listoja hukassa. Veikkaan, että sen vapaan ajan mitä nyt keväällä vain on käytettävissä saa katoamaan konttiin. Pesu juttuja kun ei voi edes harkita pakkasaikaan.

Perään laitettu metallivahvike ei ole enää ihan vahvimmassa kunnossa. Pitää pohtia tuleeko siihen uutta metallia vai korvataanko vanerilla.

Mikä on The työkalupakki?

Hirmuisen hieno ajatus työkaluille, jotka eksyvät aina väärään paikkaan. Olemme paimentaneet työkoneitamme ja käsityökaluja milloin mistäkin. On yritetty pitää niitä varastossa mutta jotenkin kummasti ne kulkeutuu jonnekkin muualle. Niille on kehitetty monia paikkoja, joissa ne ei vain halua asua.

Nyt kun tiedämme muutaman projektin tulevan lähivuosina niin ajattelimme laittaa työkalut The pakkiin, jotta tämä kulkee sinne missä tarvitaan. Samalla ajatus, että sirkkeli ei enää koskaan menisi sisälle. Hitsauskone ei enää koskaan vain nosteta auton perään, kun alkaa satamaan. Joskus on ollut hitsauskone kaupassa käymässä kun sitä olisi tarvinnut. Yritämme siis luoda paikan, jossa työkalut viihtyisivät ja olisi helppo myös palauttaa paikoilleen.

Tätä tullaan sähköistämään ihan senkin vuoksi, että latausta vaativat laitteet eivät eksyisi kerääntymään pistorasian viereen jonnekkin. Samalla myös hitsauskone pysyy kiltisti kontissa kiinni, kun saa sille sähkön sieltä.

Tämä on yksi suuntana omavaraisuus sarjan listalla olevista töistä. Jos haluat nähäd mitä muuta on listattu niin kurkkaa täältä.

Aikaisemmin The työkalupakista kirjoitin näin kun se saapui.