Suuntana omavaraisuus resepti omaan makuun

Tässä piirakassa on raparperia dl, mustikoita 1dl ja 2 omenaa.

Meni jo tämän reseptin ensi julkaisusta kolme vuotta mutta laitetaan uudestaan kun on vaan niin hyvää.

Raparperipiirakka (marjoilla)

Ohje on pellilliselle!!!

Pohja:

  • 4 munaa
  • 3 dl sokeria
  • 3 dl kaurahiutaleita
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 100g sulatettua voita
  • 2 dl kermaviiliä, jogurttia, kermaa tai piimää

Täyte:

4-5 dl Raparperia, marjoja, hedelmiä, rusinoita tai vaikka rommia 3rl lisäksi

Kauratosca-kuorrutus:

  • 200g voita
  • 2 dl sokeria
  • 2 tl kanelia
  • 5 dl kaurahiutaleita
  • 2 rkl vaehnäjauhoja
  • 1 dl maitoa

Valmistusohje

Ota kauramurotaikina sulamaan tai valmista piirakkapohja itse.

Jos teet pohjan itse, vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Lisää kaurahiutaleet ja vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu.

Lisää jäähtynyt sulatettu rasva ja kermaviili/jogurtti/kerma/piimä ja sekoita tasaiseksi.

Levitä sulanut tai itse tehty taikina voidellulle ja kaurahiutaleilla leivitetylle piirakkavuoalle.

Kuori raparperit, viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi (voi sokeroida ja antaa sokerin imeytyä tunnin) ja levitä viipaleet piirakalle tasaiseksi kerrokseksi.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia.

Valmista pohjan paistumisen aikana kauratosca: sulata voi kattilassa, lisää sokeri, kaneli, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot sekä lopuksi maito. Anna kiehahtaa vain hetki ja ota kattila pois levyltä.

Levitä lopuksi päälle kauratosca ja jatka paistamista uunin keskitasolla n. 10–15 minuuttia, kunnes tosca saa kauniin värin. Tarjoile kermaviili-tuorejuustoseoksen kanssa.

Valmis piirakka. Tämän voi syödä näin, jäätelön tai vanilia kastikkeen kanssa

VINKKI: Raparperin joukkoon voi laittaa mustikoita, omenaa, mansikoita tai mitä ikinä keksit.

#suuntanomavaraisuus eteneminen

Edetään mutta näkymättömällä tavalla. Ullakon lattiaa on eristetty lisää. Samalla sinne on laitettu lattiaa, jotta tavaroita saisi sinne varastoitua.

Kasvimaita on saatu kaksin kappalein hyvään alkuun mutta ei ole vielä kovin kuvauksellisia. Kasvihuoneessa alkaa jo ensimmäiset tomaatit kypsymään ja eteneminen on siellä muutenkin hyvää.

Kasvihuone 2 tai laajennus ei ole vielä päässyt vauhtiin. se hiukan harmittaa mutta se tehdään varmaan syksyyn mennessä juuri ennen lumia. Näin se on valmis ensi vuoden kasvukaudelle. Ei vaan jaksa stressata asian suhteen, kun ei vaan väkisin ala toteutumaan.

Olemme muutenkin huomanneet kevään rajallisen ajan ja panostamme kovasti nyt syyskylvöihin toivoen sen antavan aikaa seuraavalle keväälle. Kevät kun tuntuu olevan jo muutenkin täynnä kaikkea tekemistä niin jos kylvöt saisi pois.

Aikataulujen mahdottomuuden vuoksi olemme siirtäneet paljon aikataulussa asioita myöhemmäksi ja enemmän tulevaisuuteen katsovalle kannalle. Lista oli monen mielestä mahdoton ja onhan se mutta ne on tavoitteita.


Suunnitelma vuodelle 2019:
The Työkalupakki
Kylvö
Erilaisten kasvu paikkojen testaus
Kasvihuoneen laajennus
Vesiviljelyn jatkaminen ja laajennus
Runsas sato
Maakellarin opiskelu, kunnostus ja tuunaus
Säilönnän saloihin perehtyminen
Aurinkosähkön hyödyntäminen ja sen testaus
 Maitohuoneen eristäminen
Lypsypaikalle vihdoinkin lattia jäi jo viime vuodesta roikkumaan
Ullakolle pitäisi tehdä jotain
Parantelua siellä täällä
Aitauksien ja talvi tarhojen parantelua
Yllätykset ja huomiot mitä ei tullut ajatelleeksi
Rakentelua, nikkarointia, korjailua ja puhdetöitä
Polttopuut


https://www.korkeala.fi/omavaisuus-sarjan-aloitus-vuodelle-2019/


Mukana on tietenkin joukko muita blogeja:

Puutarha yhteydessä terveyteen

Sorakukka laittoi meidät pohtimaan yhteyttämme puutarhaan tai oikeastaan puutarhamme antamia terveydelle positiivisia asioita.

Yritin todella löytää niitä positiivisia asioita mutta en ainakaan onnistu niillä aloittamaan. Kun avomaalle menee jotain istuttamaan, niin tulee jäätävä stressi säästä paistaako sopivasti vai vähän liikaa pitäisikö kastella vai ei. Sitten se sade no sataa ei voi liikaa mutta, koska se tulee ja onko yöllä halla. Pitääkö päivällä jo aloittaa harsojen kanssa juokseminen ympäri kasvimaita ja näyttää siltä kuin olisi elämänsä toogabileissä kymmenien metrien laahuksessa. Siihen kun sitten tuuli ottaa niin näky on komia kymmenien kilometrien päässä, kun laahus nouseekin pystyvirtauksien voimasta puiden latvojen yläpuolelle kutsuen kaikki uteliaat katsomaan mikä morsian on päättänyt äkkilähdöllä lähteä pilviä tavoittelemaan.

Puhumattakaan muista mukavista askareista joita puutarha luo. Kastelu kun tuntuu olevan joltain osin tärkeääkin puuhaa. Avaat hanan, jotta vesilähtisi menemään sinne letkuun. Otat tietysti sellaisen muutaman sadanmetrin mailmanennätys juoksu spurtin, koska yrität olla letkupäässä ennen kuin vesi ehtii kahdeksanbaarin paineella purkautumaan. Joskus, huom, joskus olet onnekas ja ehdit syöksyä letkunpäähän ennen vettä ja saat sellaisen voittaja fiiliksen nyt olin nopea. Jes! Kun olet siinä hetken onnitellut itseäsi nopeudesta tajuat, että niin se letkuhan ei ollutkaan kiinni kunnolla ja maitohuoneessa on jo tovin juossut vettä kahdeksanbaarin paineella lattialle. Taas juokset ja ehkä hiukan nopeammin kuin toiseen suuntaan sulkemaan hanaa. Kun kahlaat hanalle läpi vesisuihkun ja sammutat sen veden pohdit olisikohan jo urheiltu riittävästi tälle päivälle vai vaatiiko keho toistoa. No ne kasvithan ei sitä vettä saaneet, joten uudestaan letku kiinni ja juoksu asento valmiiksi jotta ehtisi ennen vettä. Rataahan on hiukan muokattu, kun lapset on jättänyt polkupyöriä ja muita kivoja esteitä matkalle, joten nyt onkin sellainen estejuoksu ennätys tehtävänä. Muutaman kerran rypäsen siinä matkalla ja kun pääsen sinne letkulle sohii se vettä jo valtoimenaan ympäriinsä paineen voimalla. Kesytät tämän villin vesiletkun ja saat kasvimaan kasvit kasteltua. Matkalla vähän huuhtaisen autosta enimpiä pölyjä pois ja menen sulkemaan hanan.

Käyn sisällä hakemassa kupillisen kahvia onhan aika nauttia kuinka sain kasvimaan kasteltua. Istahdan kupin kanssa penkille ja taivas repeää alkaa satamaan kaatamalla. Päätän kuitenkin nauttia kahvin ja katsella kuinka hyvin kastelin tuon kasvimaan, joka alkaa muistuttamaan tulva-aluetta. Kitkemisen onnistumisesta nyt ei kannata edes kirjoittaa kuin, että voitte vaan kuvitella kuinka satoisa meidän komposti on.

Kunto ja luovuus kasvaa

Mielestäni siis puutarha on erittäin tärkeässä roolissa, jos tavoittelee lyhyen matkan spurtti juoksijaksi tai pitkähermoiseksi kestävyysurheilijaksi. Toki puutarha tarjoaa taiteellista puolta myös erilaisien performanssien tuottamiseen ja ideoiden luomiseen. Elämä ilman puutarhaa on kyllä hirmuisen tylsää.

Puutarha pakottaa positiivisuuden esiin

Todellakin tuo puutarha luo omanlaista stressiä. Nyt on jo tovin ehkä kuukauden ollut lavallinen multaa, jotta kylväisin tuhannet kukkasten siemenet. Se multa nyt vaan ei millään suostu tulemaan pois sieltä lavalta pois omin voimin. Olenkin jo pohtinut jos ja kun tuo ei edisty niin heitän ne siemen yli laidan sinne lavalle ja levitän sitten kuorma-autolla matoksi kipaten. Olisihan siinä taas kaikilla ihmettelemistä varsinkin kun epäilen, että multakuorma ehtii kukkia ennen kuin kippaamistakaan muistaa tehdä.

Rauhoittuminen ja mielenrauha

Kaikesta manailusta huolimatta pidän kasvihuonetta hiljentymisen ja mietiskelyn paikkana jossa saa olla omien ja muiden ajatusten kanssa ihan yksin. Kuunnella kuinka vesilorisee ja seurailla kuinka kalat käyvät syömässä ruokaa vedenpinnalta, kun sitä niille heittelee. Seesteinen rauhallisuus valtaa koko tilan, kun veden ääni ja ilmapumpun tasainen pörinä peittää allensa kaikki ulkopuoliset äänet. Voi keskittyä täysin vain nauttimaan kuinka kasvit kasvaa ja kukkien kukoistaa tuoden satoa. Kasvihuoneessa on käytössä aquaponic järjestelmä, joten sen kasvilaatikot ovat rikkaruohoista vapaat. Sen helppous ja vakaus on kyllä se joka tuo suurta nautintoa puutarhaamme.

Aivojumppaa

Kuten jo kerroin olen innokas kitkijä joten alussa täyty keskittyä tarpeeksi suuriin kasveihin jotta jotain säästyisi. Keskityimmekin pitkään marjapensaisiin, koska niitä on hirvittävän hankala kitkeä huomaamattaan pois. Niissäkin toki piti vähän lisätä haastetta ja tuli tyrnit muistuttamaan piikkeineen, että se kuiva karahka keväällä voi olla vielä elossa. Toki myös raparperi on älyttömän hankala saada kitkettyä hengiltä, vaikka vahingossa kitkisikin osan pois. Sen voi sieltä kompostista sitten raahata takaisin jos nyt kaikki saa vahingossa kitkettyä.

Olen saanut monia ohjeita kitkemiseni hillitsemiseen. Esimerkkejä opettele joka vuosi yksi rikkaruoho lisää. Ei muuten ole onnistunut. Olen kyllä tätä yrittänyt kerran jopa noudattaa. Opettelin kukkapenkistä yhden rikkaruohon näköisen ja kitkin pois. Sitten löysin toisen rikkaruohon näköisen ja kitkin pois. Lopetin kitkemisen siihen kuin jäljellä oli musta multa. Tein oman säännön tähän kitkemiseen siinä kukkapenkissä. Jos kitkiessä tulee mukana sipuli niin se kuuluu kukapenkkiin. tein siis kukkapenkin vain sipulikasveilla. Älyttömän toimiva, koska sipulit voi istuttaa uudestaan ja oikeastaan tykkää jakamisesta. Nyt olen kuitenkin haastamassa itseni ja yritän opetella uusia kukkia joilla ei ole sipulia. Uskon epäonnistumiseni mahdollisuuksiin suuresti mutta haasteita pitää olla. Olen kuitenkin laatinut tähän suunnitelman, että teen rajatun alueen ja yhteen rajattuun alueeseen vain yhtä kukkaa ja siitä sitten siirrän “oikeaan paikkaan”. Pakosti joudun pitämään näillä rajatuilla alueilla kukkia joista voin kerätä siemenet jotta voin korvata kitkemäni kukkaset myöhemmin.

Puutarhurilla ei pitäisi kyllä ensimmäisten joukossa tulla muistisairauksia kun on niin paljon muistettavaa.

Somen pakopaikka ja sosiaalisuus

Puutarha ei rajoitu pelkkiin kasveihin se on myös kesällä se paikka jossa oleillaan, pelaillaan ja leikitään. Se on se turvallinen paikka jossa on nurmi hoidettua ja voi viipottaa paljain jaloin aamukasteessa vailla huolia ja murheita ilman stressin kuormitusta. Juoda ne aamukahvit ja kuunnella kuinka heinäsirkat sirittää, mehiläiset pörräilee, itikat inisee, sammakot kurnuttaa ja linnut livertelee aamu-usvassa. Ääni, mekastus ja yhdessäolo luo puutarhalle uuden ulottuvuuden. Silloin se herää henkiin ja sen toimivuus testataan kuinka ihmiset siellä viihtyvät. Ihmiset viihtyvät erilaisissa puutarhoissa ja nauttivat erilaisista asioista joten ei voi sanoa mikä on oikea muoto nauttia puutarhastaan. Kuitenkin mitä paremmin siellä viihtyy sitä enemmän se antaa siellä olijalle hyviä kokemuksia ja nautintoa. Puutarhassa touhuaminen voi olla myös terapeuttista, kun saa keskittyä vain siihen asiaan joka on nenän edessä ilman sosiaalistamediaa, puhelimen pirinää ja sähköpostin painetta. Kun pääsee siihen tilaan, että on vain siinä, vain nyt tapahtuvien asioiden kanssa ja onnellisena kadottaneena ajantajun kokonaan. Silloin on päässyt ulkopuolisen maailman paineista irtautumaan täysin voi olla, että touhuissaan ei ole edes huomannut joitain kipujaan joita arjessa potee päivittäin. Kun saa aivonsa rentoutumaan alkaa koko keho rentoutumaan ja kireys alkaa kaikkoamaan. Tähän on erittäin hankala päästä, koska yleensä aika on jollain tavalla rajoitettua kuitenkin. Tekeminen ei siis välttämättä ole sitä istuta, istuta, istuta vaan vaikka pelailua. Mukavalla porukalla sulkkista, krokettia tai yksin kirjan lukemista, mitä vaan. Kun vain saat itsesi irti muusta mailmasta ja keskityt siihen yhdessä/yksin oloon, tuoksuihin ja tuntemuksiin. Tuoksut voi olla kostea kesänurmi ja tuntemuksina varpaidenvälissä kutittava nurmikko. Puutarhan on niin turvallinen, että voit ummistaa silmäsi ja keskittyä vain ympäröiviin ääniin. Saat vaipua haaveisiin ja mielikuviin joita äänet luo.

Syömällä terveeksi

Pitäisi tietysti mainita kuinka terveellisesti elän, kun syön omia kasviksia ja yrttejä. Ruokavalioita pystyy toteuttamaan ilman omaa puutarhaakin. Joten enemmän puutarhan terveydelliset vaikutukset ovat henkisellä puolella. Puutarha ei sovi kaikille henkisenkään puolen hoitoon vaan pahentaa tilannetta.

Kuvaaja: LH 4v.

Loppuun haastan kaikki menemään viltin kanssa tai ilman istumaan puutarhaan silmät kiinni ja kuuntelemaan.

Mukana on joukko blogeja jotka ottivat Sorakukan haasteen vastaan:

Pavunvarsia ja herneenversoja

Pavut ja herneet ovat hiukan aliarvostettuja. Toki viimeaikoina on pavut saaneet kunniaa enemmän kuin aikaisemmin. Etenkin Härkäpapu on nostanut papujen julkisuuskuvaa. Papu onkin päässyt trendikkääksi ruuaksi vähäpätöisyydenviitan takaa.

Esi-idätys nopeuttaa kasvuun lähtöä ja takaa lähdölle riittävän kosteuden. Samalla nopeuttaa kasvin alkuun lähtöä ja samalla pystyy seuraamaan itävyyden onnistumista.

Olen hurjan huonosti onnistunut liotuksissa, koska ne unohtuu hetkeksi jos toiseksi sinne ja mätänee. Olenkin siis päätynyt laittamaan ne pieniin ruukkuihin ja noin sentti multaa pohjalle ja siemenet päälle. Näin siemenet saavat happea ja kosteutta, juurillekkin on tilaa hiukan kasvaa.

Idätetyn siirto on herkkää puuhaa. Itse yritän välttää koskemasta ituihin käsin koska kasvin solukko on heikko ja pienikin puristus voi rikkoa sen rakenteen. Kippailen siis ruukuista paikoilleen ja jos on useampi niin käsilapion kärjellä siirtelen niin, että en koske ituun vaan alta otan hiukan multaa mukaan.

Kylvösyvyys käyttämieni siementen ohjeissa on 3cm. Meillä on nyt tuo papula kuohkeata multaa ja pinnassa oleva aines kuivaa pölyksi ja paakuiksi. Päädyinkin siis ratkaisuun, että nyt kun on ollut kuivaa jonkin aikaa niin siemenet meni 3cm kostean pinnan alapuolelle. Pinnassa kun oli noin 2cm tomuavaa kuivaa ainesta niin jätin sen huomioimatta. Todellinen syvyys on täten 5cm näin takaan, että siemenillä on riittävä kosteus jatkaa kasvuaan. Tämän jälkeen vielä kävelen päällä jotta vesi sitoutuisi toivotulla tavalla kasvualustaan ja siemenien käyttöön.

 

Perhe matkalla omavaraisuuteen