Yksi miljoonasta ötökkä teosta

Hyönteisten häviäminen on noussut valta medioissa ihmiskunnan kriisiksi. Täydellinen tuho tulee sadassa vuodessa ja hyönteisiä katoaa 2,5% jokainen vuosi. Meillä on myös ilmastonmuutos täysillä päällä ja monen monta muuta kriisiä.

On tutkittu, että ihminen ei pysty käsittelemään kuin yhtä kriisiä kerrallaan. Tästä syystä välillä kyseenalaistan uutisia joita tulee jokaiseen mediaan samaan aikaan. Miksi halutaan ohjata ihmiset huolestumaan nyt tästä asiasta? Kokonaisuutta kun taas katsotaan niin ilmastonmuutos ja hyönteiset on vastakkain. Nyt kun kaikki mädäntyminen, lahoaminen, kompostointi ja muut luonnoliset tavat maatua ovat ilmastolle haitallista toimintaa. Tämä haitallinen toiminta on hyönteisten ja pieneliöstön koti. Lahoava puu kun luovuttaa ilmakehään sen määrän hiilidioksiidia minkä on elämänsä aikana itseensä sitonut.

Olemme toki myös luoneet aineita, joita käytetään niin kotona kuin puutarhassa, jotka tappavat kaiken. Maataloudessa on myös aineita, joilla torjutaan tuholaisia. Korostan sanaa torjutaan ei siis ennaltaehkäistä. Ne ovat täällä pohjolassa siinä hintaluokassa, että turhaa käyttöä vältetään.

Pohdippa missä olet viimeksi nähnyt ötökän.

Olisiko ollut se ruma lehtikasa pihan nurkassa tai risukasa. Mahdollisesti joku limaisen iljettävän mutainen kuoppa. Pienen pieni vesilätäkkö ojan pohjalla. Kyllä nämä meidän öttiäiset tarvitsevat elääkseen niitä rumia osia luonnosta. Kun tarkemmin siis tutkit tätä rumaa kohtaa se on se kohta jossa on eniten elämää. Nämä paikat ovat niitä paikkoja joista kaikki alkaa.

Miten sitten nuo linnnut kun ne syö niitä hyönteisiä. Meillä on kaksi pääskysperhettä nyt joka vuosi. Ensimmäinen tuli siinä vaiheessa kun kärpäsiä oli ensimmäinen miljoona, toinen saapui kun kärpäsiä oli viitisen miljoonaa. Todellista määrää ei todellakaan voi sanoa mutta kun pääskynen syö niitä hurjasti ja vieläkin jää ylitse niin on niitä.

Meillä tämä luonnon kierto ja täyttyminen alkoi näin. Tuli nauta, jota seurasi kärpäset, joita seurasi pääskyset. Sudenkorento saapui kun pihan lähdettä laajennettiin sen reunamutiin tuli hurjasti mönkiviä sudenkorentojen alkuja viittä vaille siivet selässä. Sammakoita, liskoja ja salamantereita on myös tullut lisää. Muutama vuosi sitten ei niitä montaakaan kesässä näkynyt nyt näkee päivittäin useamman. Nyt joku pohtii, että eikös pitänyt puhua hyönteisistä eikä niiden syöjistä. Totta tosiaan niiden syöjät eivät lisäänny jos heidän ravintonsa vähenee tai loppuu. Joten helpompi nähdä hyönteisten kasvu niiden saalistajien määrän kasvulla.

Mielestäni kärpänen on erittäin tärkeä ravinnon lähde näille saalistajille. Se on vähän kömpelö lentämään mutta sallittakoot heille se. Kun meillä on kärpäsiä paljon moni muu hyönteinen saa olla rauhassa kärpäsen saalistus helppouden vuoksi.

Pölyttäjät

Kukat olivat pitkään mielestäni turhakkeita koreilijoita, kunnes havahduin, että kukkien luoma voima pölyttäjien pysymiseen on erittäin tärkeää. (Nyt puhuu kymmeniätuhansia tulppaaneita kasvattanut tyyppi.) Jos siis haluan hyötykasvieni kukille pölyttäjiä on pölyttäjillä oltava ruokaa koko ajan. Ei ne tule kilometrin päästä kurkistamaan joko tällä mäellä olisi ruokapöytä katettuna. Pölyttäjille pitää olla koko ajan jokin kasvi kukassa. Niille on katettava pöytä jokaikinen päivä. Ethän voi lopettaa lintujenkaan syöttöä kesken talven ja kuinka kauan aluksi kestääkään saada niitä lintuja ruokintapaikalle. Tänä vuonna on kylvölistalla paljon monivuotisia kukkia takaamaan kukkivat kesät. Teen sen monivuotisilla siitä syystä, että kun ne on kerran kylvetty ne on aina. En näe järkeä istuttaa joka kevät uusia kukkia. Parasta olisi kukkaniityt, jotka kauneudellaan luo myös suojaa hyönteisille.

Hyönteiset


Hyönteisiä tunnetaan yli miljoona lajia. Alemmat taksonit siimahäntäiset Archaeognatha, kolmisukahäntäiset Zygentoma, sudenkorennot Odonata, päivänkorennot Ephemeroptera, pihtihäntäiset Dermaptera, koskikorennot Plecoptera, suorasiipiset Orthoptera, torakat Blattodea, ripsiäiset Thysanoptera, nivelkärsäiset Hemiptera, jäytiäiset Psocoptera, täit ja väiveet Phthiraptera, pistiäiset Hymenoptera, käärmekorennot Raphidioptera, kaislakorennot Megaloptera, verkkosiipiset Neuroptera, kierresiipiset Strepsiptera, kovakuoriaiset Coleoptera, vesiperhoset Trichoptera, perhoset Lepidoptera, kirput Siphonaptera, kärsäkorennot Mecoptera, kaksisiipiset DipteraPterygota.

Kun näitä tarkastellaan tarkemmin ei pelkät kukat todellakaan riitä. Ne lisäävät vain pölyttäjiä.

Pohdin myös otsikointia mitä jos se olisi uutisoitu täit ja luteet kuolevat sukupuuttoon, koska ihmiset ovat innostuneet siivoamaan. Olisiko tullut suuri vastareaktio auttaa luteita lisääntymään.

Uskon hyönteisten esiintyvyydessä olevan suuria paikallisia eroja. Kun ajattelee, että jos kadun varressa yhdessä talossa on suuri termiitti yhdyskunta ei niitä voi laskea naapuri talosta. Kuinka siis voidaan edes murto-osa populaation määrästä selville. Samalla myös osa sopeutuu uusiin tilanteisiin eri tavalla. Osalle hyönteisistä kaupunki on luonut uusia mahdollisuuksia ja suojaa saalistajilta. Osa kuulemma tulee selviytymään ydinsodasta jos sellainen tulisi.

Missä hyönteiset viihtyy?

Hyönteiset viihtyvät puutarhassa siinä kohdassa jolle annetaan vähinten huomiota.

Yritämme itse pitää joitain kohtia ötököille suotuisana kasvuympäristönä. Peltomme on pieni ja laiduntajia suhteessa paljon. Annamme laiduntaville laitumelle heinää myös kesällä jotta laidun paine pysyy hallinnassa. Vaikka tilanne on tämä niin laitumellamme kiertää alue joka saa olla ötököiden koti. Se on muuttanut muotoaan paikasta riippuen se on ollut kaksimetrinen kaistale keskellä peltoa ja 10X4 metrinen oma alue laidassa. Siirtelemme tätä jotta pelto saa huilata. Tietenkin tällä on toinenkin tarkoitus ötököiden lisäksi se on siemen pankki. Tälläiseltä pieneltä alueelta saa paljon timotein siemeniä, joilla voi paikata kaljuja kohtia tai laajentaa.

Metsiä ei saa unohtaa, koska puolet Suomen eliöistä asuu metsissä. Metsänhoito laki on antanut metsän omistajille mahdollisuuksia hoitaa myös eliöstöä.

Yksityismetsistä 90 % on sertifioitu PEFC-järjestelmän mukaan. Sertifiointi todentaa myös metsäluonnon hyvän hoidon. 

MTK Metsien monipuolisuus

Metsät on kärsinyt alueellamme paljon tykkylumivaurioita. Vaurioituneet puut on hyönteisille suuri mahdollisuus lisääntyä. Jos put jäisivät metsään alkaisi tiettyjen lajien suuri nousu, joka olisi vahingollista koko metsälle. Ihminen siis joutuu myös suojelemaan metsää, jotta eliöstön monipuolisuus säilyisi. Vaurioituneita puita toki saa jättää metsään jos niitä on vähän silloin metsä kestää sen mutta, kun tuhojen prosentti kasvaa liian suureksi metsän terveet puut eivät pysty taistelemaan niitä tuhoavia hyönteisiä vastaan.

Suojelu on aina täynnä kompromisseja.

En riipaissut kirjoituksellani edes pintaa aiheesta. Pohdinkin onko minulla aikaa perehtyä aiheeseen. Päädyin tekemään oman näkökulman ja siitäkin vain pintaraapaisun. Enemmän ajattelin herättää keskustelua aiheen suuruudesta vaikka kohde onkin pieni.

Blogit innostuivat pohtimaan asiaa:

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/02/puutarhamme-porriaiset-miljoona.html

Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/02/ininaa-ruohonjuuritasolla.html

Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/02/hyonteiset-ruokaturvamme-perusta.html

Tsajut https://tsajut.fi/polyttajien-ravintokasvit-puutarhassa/

Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/02/bugs-inn-yksi-miljoonasta-otokkateosta.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/uhkana-otokaton-maailma/

Rakkautta ja maan antimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/02/maailma-ilman-otokoita-ja-miten.html

Caramellia https://caramellia.fi/miljoonaotokkatekoa

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/02/5-vinkkia-joilla-autat-hyonteisia.html

Farmer to Bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/02/miten-voin-auttaa-hyonteisia.html

Iso-Orvokkiniitty http://iso-orvokkiniitty.fi/blog/elamaa-otokoiden-kanssa/

Haaveilin keskellä vesikriisiä

Kaivelin tuolla luonnoksia ja havahduin. Olen totaallisen unohtanut osan mitä olen viime kesänä istuttanut. Niin hyvin olen osannut nollata pääni, että olen unohtanut kirsikoiden olemassaolon. Olen oikeasti aika järkyttynyt.

Tämän kaiken hämmennyksen keskeytti nykyhetkinen arki. Ei paljoa enää haitannut kuinka paljon olen unohtanut kesän tapahtumia. Piti kääriä hihat ja lähteä ihmettelemään minkä takia pumppu ei nosta vettä. Pumpun kanssa on ollut vähän temppuilua näiden sähkökatkojen kanssa kun olemme unohtaneet sulkea lehmiltä veden. Nehän ei ymmärrä, että sähkökatkon aikana ei saisi kuppia käyttää. Heidän juominen vie pumpulta paineen ja kun sähköt palaa pitää se ilmata uudestaan. Nyt ei ollut sähkökatkoa ollut sitten eilisen. Vesi kulki aamulla kaikkialle minne pitikin. Kunnes päätti olla kulkematta. Vaimo tuskaili pumpun kanssa saunalla jossa pumppu on.

Olin autuaan tietämätön koska kahlasin luonnoksia läpi jos vaikka löytäisin sellaisen luonnoksen, jonka tekisin loppuun. Tuskailin myös sitä, että olen mennyt päivittämään tämän blogin uuteen versioon jossain mielen häiriössä. Tuntuu ihan oudolta kun kaikki kontrolli näppäimet on hiukan hukassa.

Minut siis herätettiin haaveilustani tähän arkeen. Menin pumppua katsomaan ja leikin sen kanssa täysin tuloksetonta toimintaa. Kaivo on hangen sisällä hyvin suojassa pakkasilta ja sitä ei ole avattu koko talvena. Nyt joudun sen tekemään. Laahustan hitaasti lapion luokse ja epäilen joutuvani taas sanomaan ikäviä uutisia. Laahustan lapion kanssa kohti kaivoa ja edelleen pohdin haluanko kaivaa kaivonkannen esiin vai jättää huonot uutiset syvälle lumen alle. Tieto luo tuskaa ja epätietoisuus kaihertaa syvemmälle. Tartun kaikista epäilyistäni ja vastahankaisuudesta huolimatta lapioon ja postan lumet. Pohdin vielä hetken haluanko avata todetakseni kaivon olevan tyhjä. Epämiellyttävässä mielentilassa avaan kannen ja pääsen toteamaan kaivon olevan todellakin tyhjä.

Kyllä siellä pohjalla vielä vähän on jäljellä.

Tuijotan tyhjää kaivoa. Aloitan mielessäni hurjan aivotyöskentelyn. Nyt on ehkä jopa +1 aste lämmintä, joten on mahdollista, että lumet sulaisi hiukan ja sulamisvedet päätyisi maahan, josta ne päätyisi kaivoon. Kaivonkaan ei pitäisi nyt jäätyä vaikka jättäisin lumet pois kannelta, joten voisin seurata tuleeko kaivoon vettä. Pohdin myös kuinka pitkä aika on kun ollaan päästy ilman huolta vedestä. Kaivonkansi on avattu viimeksi marraskuun alussa. Olemme selvinneet kolme kuukautta kaivomme vedellä. Sitä on tullut jostain kylminäkin kuukausina eli pohjavedet ovat sulat. Pohdin onko ne loppu vai mikä ajoi meidät tähän tilanteeseen. Monessakaan paikassa ei tulisi edes mieleen, että ne olisi kokonaan loppuneet mutta kun asutaan 200+ metriä merenpinnan yläpuolella. Mahdollisuus, että mäkemme huippu kuivuu on mahdollista. Ilmeisesti kaivomme alla on jonkin sortinen kalliomalja johon vesi kerääntyy. Mahdollista on myös, että kalloin paineen avulla vesi nousee tänne ylös mutta tutkimattomat ovat vetemme tiet. Kummastakaan teoriasta ei ole fakta tietoa tiedämme vain, että jotenkin kummallisesti mäelle nousee vesi ja jopa joissain kohti ihan maan pinnalle asti.

Keskustelimme aamun veden käytöstä ja mitä kaikkia toimintoja on aamussa tehty. Päädymme aivan hurjaan lukuun mitä ammulla on käytetty vettä. Yleensä kulutus jakautuu päivän mittaan eri ajankohdille. Tänä aamuna oli iskenyt akuutti vesien täyttämisen into vaimoon. Illalla ei ollut täytetty lypsyhuoneen pataa, joten oli täyttänyt sen. Samaan syssyyn oli pistänyt lampaille ja vasikoille vesiä useamman santsauksen. Kun tämä veden käyttö ei vielä riittänyt niin oli pistänyt pesukoneen päälle. Nopeasti laskien pääsimme muutaman tunnin sisällä 200 litran veden juoksutukseen + lehmien ja hiehojen automaattikupit. Syy löytyi käyttötapamme muutoksesta. Kaivo ei vain pysynyt tälläisen runsaan veden käytön mukana. Normaalisti aamussa menee puolet jos sitäkään tuosta määrästä ja seuraavan kerran otetaan iltapäivällä ja illalla täytetään pata.

Pohdin kuinka tämä elämä on opettavaista. Kun luulet jostain jotain tietävän huomaat hetken päästä, että enemmän on opittavaa ja opeteltavaa.

Olin siis jo niin varma, että tarina on täysin valmis. Päätin viedä koiran ulos ja palata sitten lukemaan kertaalleen läpi ja julkaisemaan. Näin siis luulin. Koira ulos ja katse laitumelle on siellä yksi nauta, joka huutelee. Siis yksi, yksinäinen. Missäs ne muut on kun ei edes vastaus huutoa kuulu tälle yksinäiselle. Pieni lumen tutkailu ja toteamus tietä pitkin lähtee jäljet kohti isoa tietä. No hyppäsin autoon ja puhelin kouraan. Soitin vaimolle koira on pihalla ota sisälle kun lehmät on lähtenyt jonnekkin. Oli varmasti mieluisa herätys lapsen nukuttajalle, joka oli nukahtanut myös itse. Pääsin naapuriin, jonka pihalla nautamme oli. Onneksi tiellä ei ollut ilmeisesti liikennettä silloin kun lauma sitä käytti. Tämä kotiin tulo otti aluksi suunnan väärään suuntaan ja käytiin ottamassa vauhtia seuraavasta auratusta pihasta jonne oli kilometrin matka. Onneksi oli ottanut auton jonka meinasin jättää naapurin pihaan. Tämä meni yllättävä hyvin. Naapuri oli hätistänyt vieraansa estämään lauman kääntymisen takaisin heille ja oli itse meidän risteyksessä kääntämässä laumaa meidän tielle. Auto jäi risteykseen hidastamaan laumaa jos se vaikka kääntyisi takaisin. Tulihan siinä päiväkävely tehtyä. (Oli siinä muutama mutka enemmän mutta…) Ihan vaan pipossa, hupparissa ja löhöily verkkareissa. Koskakohan oppii, että kun eläimiä lähtee hakemaan niin ei ole niin hoppu, ettei ehtisi pukemaan oikein. En usko, että juurikaan mikään olisi tilanteessa muutunut jos olisin käynyt vetäsemässä haalarin niskaan ja hanskat käteen.

Naapurin ottama kuva kun oli tulossa ulos. Kiitos avusta ja kuvasta. Onneksi on vielä tallella naapuri apu.

Palasin takaisin ilmaamaan pumppua jos vaikka saisi näille karkureille vettä. Palkitsin heidät vielä tästä hommasta touhu paalilla. Vietiin siis paali pellolle, jonka kanssa saa painia ilman ruokintahäkin rajoituksia saa vetää, nyhtää ja hyppiä päälle.

Testailin samalla uusi ominaisuuksia. Jos vaikka pomppivan ajatuksenkulun ja paikkojen muutoksen tekisi värikoodeilla. Pysyitkö paremmin mukana?

Omavaisuus sarjan aloitus vuodelle 2019

Vuosi on vaihtunut ja muutama huili kuukausi on takana.

Aloitetaan menneestä vuodesta

” Korkeala-blogissa  Korkealan tarmokkaan isännän suunnitelmat ovat äkkilukemalla aika kunnianhimoisia. Listalta löytyy niin aurinkoenergia, kalankasvatus, vesiviljely kuin kasvihuonekin! Siinäpä pyrintöä yhdelle vuodelle (vaikkakaan en maininnut tässä kaikkia listan kohtia vielä)! Haukkaako Korkealan väki liian ison palan?  Tätä jännäämme – kalenterimerkintä siis aina kuukauden ensimmäiseen maanantaihin!

Korkealan blogista muutes näkee, että tilanteiden vaihteluun kuuluvat myös ajoittaiset vastoinkäymiset ja takaiskut – kasvihuone on näet listalla, koska “talvi runteli edellisen”. No, kaikesta päätellen takaisku on kuitenkin samalla mahdollisuus rakentaa entistä harkitumpaa ja toimivampaa tilalle. Vaikeuksien kautta voittoon!”

Näin kirjoitti Rami omavaraisuus.org:issa viimevuoden aloituksestamme. 

Suunnitelma vuodelle 2018:

  • Kasvihuone!!! Onnistui nyt laajennetaan
  • Vesiviljely Onnistui tämäkin laajenee
  • Aurinkoenergia Tuli myöhään syksyllä ei tuloksia 
  • Kalankasvatus Jatkuu mutta vain lannoitus tarkoituksessa
  • Omenapuut Tuli suuria tappioita toivotaan, että edes 3/7 eläisi
  • Maito Olen jo ostanut separaattorin mutta en käyttänyt (pitäisiköhän?)
  • Liha Nautaa tuli paljon. Tulevana vuonna liha tulee todennäköisesti lampaasta
  • Kompostit Uusia en ehtinyt tekemään vaikka kuvittelin 
  • Puutarha kasvit Keskityttiin marjapuskiin ja monivuotisiin 

Kaikkia emme ehtineet sarjan aika rajoissa toteuttamaan. Lihasta tuli jopa hiukan yli tarjontaa meidän perheen tarpeisiin. Ensin teimme kipeän päätöksen teurastaa kaksi nautaa toinen oli sonnimme ja toinen vetohärkä projekti. Sonnia emme voi käyttää hänen jälkeläisilleen ja vetohärästä tuli liian kesy työkäyttöön. Näistä teimme jauhelihaa, paistipaloja, paisteja, pihvejä, palvilihaa ja säilykkeitä.

Kun tämä ruljanssi oli tehty tuli vasikointi aika. Vasikka syntyi ilman apua metsään kaikki meni sen osalta todella mallikkaasti. Kannoin vasikan metsästä ja laitumella jouduimme tekemään FBI tyylisen evakuointi kaappauksen. Emäntä huristeli laitumella avolavalla puskan viereen jossa odotin vasikan kanssa. Vasikka heitettiin lavalle ja itse hyppäsin perässä. Emäntä kaasutti avolavalla hurjistunutta lehmää karkuun pitkin peltoja ja haasta ulos.

Emme luovuttaneet lehmän suhteen vielä. Yritimme saada hänet lypsyyn mutta epäonnistuimme aina uudestaan ja uudestaan. Utareet turposivat ja halusimme tarjota helpotusta, että vasikka saisi emon juoda tyhjäksi jotta lypsylle tulo helpottuisi. Vasikka epäonnistui myös yrityksissään. Odotimme, seurasimme ja toivoimme, että vasikka onnistuisi. Emo alkoi runnoa vasikkaa nurin ja painaa maatavasten. Meidän oli vihellettävä peli poikki. Emosta oli tullut vaarallinen meille, vasikalleen ja koko lauman järjestys järkkyi. Nopealla aikataululla saimme järjestettyä metsästäjän apuun ja lihat hyötykäyttöön.

Omavaraisuutemme

Tämä vuosi tulee olemaan aivan toisenlainen kuin viime vuosi. Vaikka siihen sisältyy rakentelua ja nikkarointia niin se on helpompi. Tätä ajatusta on hankala selittää. Nyt enemmän keskitytään tason leventämiseen kuin uusiin tasoihin. Nyt meillä on kasvihuone ja kasvit siellä niin nyt vain laajennamme. Tulemme kasvattamaan myös ulkona, joka on ollut tauolla. Jotenkin siis kuvailisin tätä taulun maalaamiseksi meillä on nyt se valkoinen pohja jo tehty nyt me maalaamme sitä. Meillä on ollut myös työkaluja koko ajan mutta tänävuonna me kehystämme ne jotta ne pysyisi joissain raameissa.

Tänä vuonna pääsemme kaikessa paljon kevyemmällä kuin aikaisemmin. Tosin on monta asiaa myös muuttunut. Sato haaveita ei olla vuosiin pidetty keskityttiin vain kesän tarpeisiin ja suoraan kuluttamiseen. Tänä vuonna on käytössä maakellareita, vaikka ne ei samalla tontilla ole. Nyt on vihdoinkin  paikka johon hillota ja hamstrata satoa. Tietenkin tämä sato onnistuu yli odotusten varsinkin, kun inhoan kitkemistä ja harventamista. En vain tykkää olla pyllypystyssä pitkin peltoa tai laatikonreunalla. Siinä ei kertakaikkiaan ole mitään mielenkiintoista tai houkuttelevaa. Yritän tässä kevään aikana, jotenkin luovia itseni sellaiseen puutarhaan jossa ei tarvitsisi kitkeä. Lopputulokseen en kyllä oikaise kasvinsuojeluaineiden kautta vaan yritän vaikuttaa jotenkin muuten rikkaruohojen viihtyvyyteen.

Viimevuodesta varmasti monelle päälimmäisenä jäi mieleen kuivuus. Meillä se työllisti ihan kivasti, kun ajoimme vettä 1000 litraa joka toinen päivä. Huomasimme vesiviljelyn olevan yllättävästi vettä säästävä tapa viljellä. Vesi siis kiertää umpinaisessa järjestelmässä eikä pääse imeytymään maaperään kasvien ulottumattomiin. Kasvit toki joi siitä mitä tarvitsivat mutta eivät määräänsä enempää. Tästä syystä se saa jatkoa tänäkin vuonna. Keväällä meillä oli vettä ihan liikaa ja kaivo täyttyi yli äyräiden ja pumppasimme sitä pois. Nyt meinaamme varastoida tämän veden kasvihuoneen käyttöön. Vesi kun ei kauan säily juomakelpoisena mutta kasveille hyödyllisiä leviä siinä alkaa kasvamaan hyvinkin pian. Näin saamme “lannoitettua vettä”, vaikka seisoisi hiukan odotettua pidempään.

Suunnitelma vuodelle 2019:

  1. The Työkalupakki
  2. Kylvö
  3. Erilaisten kasvu paikkojen testaus
  4. Kasvihuoneen laajennus
  5. Vesiviljelyn jatkaminen ja laajennus
  6. Runsas sato
  7. Maakellarin opiskelu, kunnostus ja tuunaus
  8. Säilönnän saloihin perehtyminen
  9. Aurinkosähkön hyödyntäminen ja sen testaus
  10.  Maitohuoneen eristäminen
  11. Lypsypaikalle vihdoinkin lattia jäi jo viime vuodesta roikkumaan
  12. Ullakolle pitäisi tehdä jotain
  13. Parantelua siellä täällä
  14. Aitauksien ja talvi tarhojen parantelua
  15. Yllätykset ja huomiot mitä ei tullut ajatelleeksi
  16. Rakentelua, nikkarointia, korjailua ja puhdetöitä
  17. Polttopuut

Luettelo ei ole aika eikä tärkeys järjestyksessä.

The Työkalupakki

Vanha Coca-cola kontti saa uuden käyttötarkoituksen ja siitä tulee The Työkalupakki eli liikutettava verstas, paja, autohuoltamo, mitä ikinä keksiikään tehdä. Tämän aloitusta hidastaa hiukan Scanian ongelmat, jotka alkoivat kesä dieselin tankkauksella. Auto siis jämähti, kun suodatin tukkeutui ja tuli matkaan vielä pari muuttujaa.

Kylvö

Tätä todellakin odotan. Me on päätetty tehdä kaalimaa lehmien talvitarhaan, koska sen heinäpeite on rikkoutunut ja talven aikana lannoitus on hoidettu todella hyvin. Tietenkin on myös kohopenkkiä ja kasvilavaa. Unohtamatta kasvihuoneen tulevaa viidakkoa.

Erilaisten kasvu paikkojen testaus

Testataan tosiaan tänä vuonna erilaisia kasvatus muotoja. On kasvihuoneessa kivipetiä ja vesiviljelyä. Ulkona tulee olemaan kohopenkkiä, pelto viljelyä, kasvulavoja ja kompostiviljelyä. Kokeilemme ehkä jotain muutakin kunhan kesä sulattaa lumet ja muistaa mitä oli suunnitteilla.

Kasvihuoneen laajennus

Viimevuoden heinäkuussa saatiin kasvihuone valmiiksi jotta edes jotain satoa päästiin maistelemaan. Tänä vuonna otamme kasvarin päästä kiinni ja venytämme peräseinän kauemmaksi jotta tilaa tulee lisää. Ihan helppo homma nyt kun on kehitetty järjestelmä joka ei ole säästä kiinni.

Vesiviljelyn jatkaminen ja laajennus

Kokeilu onnistui yli odotusten ja nyt saadaan koko kasvukausi käyttöön niin satoa odotellessa. Toki kasvihuoneen mukana laajenee myös vesiviljely ja nyt tiedämme kuinka se tehdään.

Runsas sato

Siemeniä on jo tilattu ja saatu. Nyt niitä on joku 45 tuhatta joten jos edes yksi kasvis per siemen niin sato on kiitettävän kokoinen. Lisää pitäisi kyllä vielä tilata. Hulluus mikä hulluus.

Maakellarin opiskelu, kunnostus ja tuunaus

Meidän on pitänyt rakentaa maakellari mutta loppuvuodesta tuli muutoksia. Yksi isovanhemmista muutti samalle kylälle asuttamaan torppaa. Torpalla on pari eri maakellaria joten röyhkeästi aiomme käyttää hyväksemme kellareita. Toki niiden sielunelämään pitää tutustua ja hyllyjä, laareja nikkaroida.

Säilönnän saloihin perehtyminen

Säilöntä on meillä ollut pakastin niin monessa asiassa joka voisi säilyä nyt maakellarissa. Kuivatusta on myös harrastettu. Nyt avautuu toisenlainen maailma, kun sadon saa säilöä kellariin.

Aurinkosähkön hyödyntäminen ja sen testaus

Kasvihuone on aurinkosähkössä täysin ensi kesänä. Paneelit tuli syksyllä ja pimeys alkoi, joten testaus jäi lyhyeksi.

 Maitohuoneen eristäminen

Osittain se on eristetty mutta tämän osittaisuuden näkee sähkö laskussa. Ei siellä ole koko ajan kyllä lämmöt päällä mutta sulanapitokaapeleita kun joutuu käyttämään sisällä niin ne olisi kiva saada pois.

Lypsypaikalle vihdoinkin lattia jäi jo viime vuodesta roikkumaan

Kuivuus riivasi ja kukaan mitään betonia kuvitellutkaan alkaa valamaan. Kokeilemme siis jos nyt olisi normaalimpi kesä.

Ullakolle pitäisi tehdä jotain

Suunnitelmaa ei ole vielä ihan täysin tehty mutta kun vauva ei alkanut tulemaan nosteli emäntä muutaman kymmenen lautaa vintille “lattian” tekoon.

Parantelua siellä täällä

Pieniä hommia loputon lista. Sinne tänne muutama nippeli ja nappeli. Pitäisi selvitellä varavirran käyttöä tietyille toiminnoille. Samalla selvitellä mistä varavirta otetaan vain onko se johonkin säilöttyä. Paljon muutakin pikku puuhaa on niin kuin aina vanhemmissa taloissa.

Aitauksien ja talvi tarhojen parantelua

Talvisin huomaa aitausten hmmm olemattomuuden. Nyt osa aidoista on täysin kadonnut lumen syvyyksiin. Onni on hemmetin kesyt elukat ei ne karkaa noistakaan aidoista. Osaan kohti olisi kyllä tarvetta vankemmalle aidalle.

Yllätykset ja huomiot mitä ei tullut ajatelleeksi

Näitä tulee meillä aina ja kun jonkun aloittaa se johtaa seuraavaan ja seuraavaan jatkuvaan tekemisen kierteeseen joten laitoin sen myös listaan.

Rakentelua, nikkarointia, korjailua ja puhdetöitä

Lisää tehdään, kukkalavoja tehdään, vanhaa ylläpidetään ja meinasin jokusen luudan valmistaa kesällä.

Polttopuut

Nämä pitää listata ihan siitä syystä, että näille ei koskaan uhraa liikaa aikaa. Pitäisi myös tehdä lisää tilaa polttopuille. Näiden kuluminen yllättää, joka talvi jollain kummalla tasolla. Olisi kiva jos saisi joskus tehtyä muutaman vuoden puut kerralla. Haluaisin, että olisi aina pahan päivän varalla muutama kuutio kuivumassa. Nyt on muutama pino metsässä joita ei kesällä tultu siirtäneeksi pihalle. Olisi ehdottomasti pitänyt. Nyt pitää kesällä vähän urakoida puita ja ehtiä niitä kuljettamaankin.

Meni taas kuin Korkealassa

Luin suunitelmamme ja pohdin, että ei kai saisikaan sanoa vähäpätöiseksi. Se on yllättävän kunnianhimoinen kun sitä alkoi kunnolla pohtimaan. Viime vuonna oli uusia juttuja hurjasti ja rakentelua. Ne on meille luontevia juttuja ja valmistautuminen helpompaa. Nyt olen tehnyt kasvivihkoa (muuttui monikoksi tehdessä). En usko kylvö ohjeita vaan haen kylvöihin vahvistusta muistakin tietolähteistä kuin siemen pussin ohje. Samalla myös tieto tulva on ollut valtava se kaikki suodatus prosessi kuinka se meillä tullaan toteuttamaan.

Laitoin listaan ristiriitaisesti kasvupaikkojen testailua ja runsas sato. Pitäisi ehkä puhua kasvupaikkojen optimoinnista. Jokaiselle kasville tullaan luomaan kasvupaikka mahdollisimman lähelle kasvin vaatimuksia. Vaatimuksiin lukeutuu maan koostumus, lannoitus ja Ph. Keväästä tulee kiireinen, jotta saamme kaiken onnistumaan.

Tervetuloa siis matkaan mukaan. Saatan muuttua jossain vaiheessa Ärräpäiseksi puutarha tontuksi. (Toivottavasti ei ollut juonipaljastus)

Yhteisöllisesti erillään suunnittelee omavaraisuuttaan myös:

Tsajut
Pienenpieni farmi
Iso-Orvokkiniitty

Perhe matkalla omavaraisuuteen