Ajatuksissani kaivoin kuoppaa, jotta pääsisin top 10 taitojen syntyperään ja taisin kaivaa hiukan liikaa. Joskus olisi hyvä kun kirjoittaisi kevyesti siitä pinnasta josta halutaan lukea.

Omavaraisuudessa on kuitenkin keskiössä yksilö, joka haluaa elää. Kuinka se yksilö sitten tekee valintoja vaikuttaa siihen mitä taitoja hän tarvitsee. Otsikko ohjasi minua ajattelemaan siis kaikkia, eikä minun omia tarpeita, jotka ovat hyvin erilaiset kuin jollain toisella.

1.

Eläinten tarpeiden ymmätäminen: Tämä on todella laaja aihe. Täytyy ymmärtää mitä tarvitaan siihen, että saadaan munia ja maitoa. Kuinka se pitää huomioida ruokinnassa missäkin vaiheessa eläimen elämää. Tämä pitää tietenkin myös sisällään kätilöinnin pitkän oppimäärän kuinka, koska ja miten milloinkin pitää toimia. Sitten on myös muistettava, että joskus pitää myös lopettaa siihen pitää harjoitella ennen kuin sitä tekee. Meillä on kerran vuodessa pulttipyssyn käyttämisen harjoittelua puupökkelöön. Pulttipyssy ja sen toiminta, äänet ja täräykset pitää olla käyttäjälle tuttuja ennen,kun eläintä aloittaa lopettamaan. On myös tiedettävä kuinka isoon eläimeen on patruunat. Patruunoita on monen vahvuisia ja kaikki ei toimi kaikille. Laidunmaa on myös opittava tuntemaan ja kierto tehtävä sellaiseksi, että laidun ehtii puhdistumaan loiseläimistä ennen uudelleen käyttöä. Eläinten ulosteista pitää osata lukea myös millaista heinää tarvitsevat tai jos väkirehua pitää vähentää/ lisätä. Kananmunista taas pitää lukea onko kalkkia riittävästi ja kuori hyvän paksu. Asioita olisi vielä vaikka kuinka paljon joihin on kiinnitettävä huomiota mutta nyt pintaa hiukan riipaistiin.

2.

Korjaus taito (nikkarointi, ompelu): Monesti korjauttaminen on kallista ja vie omavaraisuutta pois päin tai ainakin tienaamaan sitä korjaajalle maksettavaa laskua. Toki he ovat käsityöläisiä joidenka on saatava korvaus työstään. Meillä autokanta on vanhahkoa, joten pystyn vielä tekemään niille paljon ilman läppäriä. Toki ne myös vaativat hiukan enemmän tätä hellää hoivaa kuin uusi auto. Ompelu ja parsiminen on myös tärkeä taito ja täällä korvessa on hyvä opetella, kun ei haittaa vaikka ei tulisi kaunein tikki kunhan reikä menee umpeen.

3.

Aikataulutus: Kaiken alku on aikataulutus. Meillä pyörii kiima-aika ja se johtaa poikimisaikaan. Joudumme siis hiukan aikatauluttamaan, koska kätilöidään. Kasvien esikasvatus, kylvöajat ja ulkokylvöt. Tähän aikataulutetaan sitten nomaali vuorokausirytmi jotenkin. Metsästäjillä on metsästysajat ja kalastajilla tulee parempaa saalista tiettyyn aikaan vuotta ja vuorokautta. Marjastuskin aikatauluttaa syksysellä kypsymisen mukaan uudeksi koko paletin.

4.

Uuden oppiminen ja sisäistäminen: Tietoa tulee lisää mitä enemmän tekee ja tiedosta ei ole mitään hyötyä jos sitä ei ymmärrä.

5.

Usko on tärkein. Tärkeintä on uskoa, että onnistuu. Usko on välillä koetuksella kun tuntuu, ettei mikään onnistu. Silloin on uskottava, että epäonnistuminenkin opettaa parempaan tulokseen myöhemmin. Omaan tekemiseen on uskottava kovaa, koska on niin monia, jotka eivät siihen usko.

6.

Innokkuus on se voima, joka vie uskalluksen ulkopuolelle kokeilemaan jotain uutta. Rutiinin omaisissa asioissa taas innokkuus muuttuu intohimoksi tehdä hommansa mahdollisimman hyvin. Siinä on kuitenkin samanlainen polte mukana kuin innokkuudessa.

7.

Suunnittelu on asia, jota opetellaan vielä. Asiat pitää suunnitella hyvin etukäteen, jotta tuppaisi tulemaan briimaa. Meillä nyt tuppaa tulemaan jotain välillä ilman suunnitelmaa. Nyt on kyllä onneksi aloitettu pidempi aikainen suunnitelma kuinka kehitytään ja kehitetään. Suunnittelu vie hirmuisesti aikaa ja voimia. Talvet on aikaa tehdä mahdollisimman tarkka suunnitelma ja sitä korjataan projektin edetessä. Mitat kun tuntuu kutistuvan, kun suunnitelmaa aletaan toteuttamaan. Joskus olisi hyvä luottaa suunnitelman mittoihin mutta joskus on myös hyvä tehdä tarkistuksia suunnitemaan.

8.

Luovuttaminen ehdottomasti vaikein taito. Tätä taitoa kun ei saa olla liikaa mutta sitä pitää olla järjellinen ripaus. Luovuttaminen on voimavara jota kannattaa käyttää, kun on riittävästi hakannut päätään muuriin, joka on tullut vastaan. Muurin voi kasvattaa toimimattomuus tai tuottamattomuus. Luovuttamista ei kannata sitoa epäonnistumiseen, vaikka epäonnistuminen olisi syy luovuttamiseen. Yleensä on onnistunut jollain tasolla mutta taso ei ole riittävä ja korkeampi onnistumisen taso olisi liian työläs hyötyyn nähden. Luovuttaminen ei myöskään ole aina lopullista vaan voi onnistua, kun saa tehtyä parannuksia ja muutoksia jolloin voi yrittää uudestaan samaa asiaa.

9.

Itsensä tunteminen moni tekee asioita, koska muutkin tekevät niin. Meillä on sellainen kumma juttu retiisin kanssa. Se kuuluu joka keväiseen rutiiniin istuttaa ja kukaan sitä ei käytä. Luulisi meidän jo tuntevan itsemme, ettei se kuulu meillä lautaseen missään muodossa, mutta ei se on pakko laittaa. Kun tuntee omat makumieltymykset, niin voi karsia pois ne joita ei syö muutenkaan. Aikaa säästyy niille herkullisille kasviksille, joita ahmitaan kaksinkäsin, kun jättää pois turhat. Lampaan liha oli sellainen joka ei kuulunut meillä lautaselle. Se on kuitenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi lihaksi. Joskus on siis myös tutustuttava itseensä, jotta tuntisi paremmin.

10.

Luovuus on tärkeä työkalu. Sitä tarvitaan niin uuden rakentamiseen kuin keittiössä ruuan valmistukseen. Kierrätys materiaaalien jatkojalostukseen ja omien käytöstä poistuvien asioiden uudelleen käyttöön. Luovuutta siis joutuu käyttämään jopa omien roskien vähentämiseen, jotta ei tulisi niitä roskia. Luovuus kulkee siis käsikädessä kierrättämisen kanssa. Luovuutta ja luovimista on kaikkialla kaiken aikaa.