Blogi

Puutarha suunnitelman toteutus pikku hiljaa

3 kommenttia

Muistat varmaan kun piirsin ruutupaperille suunnitelmaa miten puutarhan meinaan tehdä.
https://www.korkeala.fi/puutarhan-suunnittelu-aloitettu-rantaisessa-saassa/

Alue 2. jäi silloin vähän kelluskelemaan. 1. taas oli super varma, no 1. on hylätty kokonaan tältä vuodelta ainakin. Kaikesta muutoksista huolimatta on paukkuja pistetty nyt tuohon alueeseen 2.

Siinä on ollut kumpumatokomposti vuodenpäivät. Nyt sitten eräänä kauniina aamuna lypsyllä päätin aloittaa sen kunnostuksen viljely käyttöön. Ensin nurmi tai oikeastaan niitty raivaussahalla matalaksi onhan kello jo kuitenkin seitsemän niin voi aloittaa mekastuksen. Sitten kun se oli siistitty niin soittelu kierros josko jostain talosta löytyisi jyrsin. Se löytyikin ja pyörän selkään niiltä sijoilta tajuten, että huristelee pitkin kylänraittia paskaisissa lypsyhaalareissaan kuulosuojaimet päässä.

Jyrsin oli odotuksiini nähden huomattavasti tehokkaampi työkone. Kuvittelin homman olevan hikeä ja hampaiden kiristystä ilman näkyvää toimintaa. Olin todentotta väärässä. Kone upposi maahan kuin sulaanvoihin ja muokkasi kompostin ja pohjamaan mahdottoman hienoksi pehmeäksi kasvualustaksi. Tuntui, että maan pinta nousi useita kymmeniä senttejä.

Tästä tieten innostuneena jatkoin jyrsintää myös “lavakaulusviljelmän” kohdalla. Totaallinen virhe! Vaikka olenkin tasoittanut vanhan kiviraunion tasaiseksi ja nurmea kasvavaksi alueeksi niin ei ne kivet olleet maatuneet, eikä pehmentyneet. Todella outoa kuinkakohan kauan kestäisi, että kivi maatuu. Kone hyppi, pomppi ja kiskoi kuin hulluksi olisi tullut. Päädyin luovuttamaan alueen muokkauksen suhteen siihen, kun on tulossa ne lavat niin antaa olla, kun ei kerran tahdo muokkautua.

Muokkasin kuitenkin papulan se on alue, joka on kartassa uudenkasvihuoneen ja ojan välissä. Se on taas ollut laakakompostina vuoden. Pohjalla uudenkasvihuoneen pohjamaat (ei vieläkään valmistunut) ja lantaa. Kaiken päällä paksukerros purua, jotta rikkaruohot eivät kasvaisi. Valtavasti oli tullut peltolieroja tuonne ja rikkaruohot mitä oli eksynyt kasvoi purussa ja oli helppo poistaa. Puru oli alkanut maatumisen, joten jyrsijällä vain maan sekaan. Papula nimi tulee siitä, kun sinne on tulossa papuja ja juureksia tai juurekset ei ole niin varmoja kuin pavut.

Rikkaruohojen poisto
Maanmuokkaus

Keskitytääs nyt tuohon alueeseen 2. kun siitä piti kirjoittaa.

Alueen piti olla sellainen napsimis puutarha. Vähän mauste kasveja vähän mansikkaa, vähän sitä ja vähän tätä. Toki tuohon pieneen alueeseen tulekin vähän, paljon kaikkea. Aluehan ei ole kovin iso leveyttä on parimetriä ja pituutta kuutisenmetriä. En ala nyt listaamaan mitä kaikkea sinne päätyy. Kuukausi postakseen mennessä luulisi olevan valmista, joten silloin tarkemmin mitä päätyi tähän.

Kasvatuslaatikoita suunnittelin tähän, mutta maan muokattavuus tuntui silloin vaikealta, joten jätin ne pois. Useista blogeista olen lukenut nyt syyskylvöstä johon vahvasti olen kallistumassa, jotta keväällä ei olisi tälläistä stressiä saada kaikki maahan.

Onneksi kylväminen on hiljaista puuhaa niin sitä on pystytty tekemään myös öisin, kun on ollut aikaa. Vielä on siis kylvö hiukan vaiheessa ja nimikyltitys pitäisi saada ajantasalle. Tukiakin joillekin hiukan pitää rakennella ja muutenkin paljon tekemistä.

Blogi

Suuntana omavaraisuus, varastettu, saatu, vaihdettu, jaettu ja ostettu

17 kommenttia

Tämä on yksi Suuntana omavaraisuus sarjan yhteispostauksista. Mukana on useita blogeja, joilla on sama suunta mutta eri lähtötilanne. Julkaisemme sarjaa jokaisen kuukauden ensimmäinen maanantai klo:9 . Blogeja on paljon ja ryhmän koko vaihtelee hiukan joka kuukausi. Tulee uusia ja osa pitää vapaita kuukausia. Julkaisemme kaikkiin blogeihin suorat linkit Facebook ryhmässä Omavaraisuus blogeissa, keskustelu. Ryhmä on julkinen ja vaikka ei olisi liittynyt ryhmään näkee mitä siellä on julkaistu.

Yhteispostauksen tarkoitus on antaa mahdollisimman laaja kuva samasta aiheesta ja inspiroida. Omavaraistelu on yksinäistä hommaa, joten samalla bloggarit saavat vertaistukea ja voimia toisistaan.

Teemana:
Eteneminen & puutarhan marjat


Muutan hiukan tuota teemaa heti alussa eli kirjoitan kaikista monivuotisista, jotka tuottavat syötävää satoa. (Voi joku unohtua.)

Hyvä tietenkin myös mainita, että kaikki ei vielä tuota meillä satoa nuoren iän vuoksi. Aloitan kuitenkin unohdetuista kirsikoista, jotka tulivat meille viime vuonna, koska pääsivät karkuun naapurilta ja heiltä emopuu oli jo poistunut. Tietenkin meille kelpaa näihin sääoloihin tottuneet kasvit ja vielä noin sinnikäs, että oli paikkaa muuttanut useita metrejä.

Meille on tänä vuonna tullut niin ikään karanneita luumuja vai pitäisikö puhua riikunoista oli nyt kumpia hyvänsä on ne jalostettu keskisessä suomessa ja leviäminen runsasta.

Tyrni tuli myös viimevuonna nämä oli myös karanneet valloittamaan nurmikkoa ja haittasi marjojen keräämistä.

Karviainen on lähes villi, koska on anoppilasta tullut seinän vierestä meille pihalta jolla ei ole ikinä kasvanut karviaista.

Mustaviinimarja on tilan omaa kantaa, joka on ollut niin pitkään kuin muistetaan. Meidän aikana pensaat on jaettu raa’alla kädellä useiksi pensaiksi. Nyt on kulunut jakamisesta viitisen vuotta ja pensaat alkavat tuottamaan taas satoa kunnolla. On niistä toki marjoja saatu mutta “kesän syöntimarjat” ainoastaan. Näitä muuten lasketaan kymmenissä (vähän lähti lapasesta).

Omenapuut nämä on sitten sitä ostettua juttua. Ostin seitsemän puuta kaksivuotta sitten. Ensimmäisenä talvena tappiota pari puuta. Tänä keväänä heräsi henkiin enää kolme. Yksi siirrettiin uuteen paikkaan, kun sen naapurit oli kuollut hienosta omenatarhastamme.

Raparperi on kyllä jotenkin muodostunut suosikiksi sen sato varmuus on se juttu. Monipuolisuutta unohtamatta siitä kun voi tehdä vispipuuroa, simaa, mehua, kiisseliä, piirakoita, hilloketta porkkanan kanssa tai hilloa mansikoiden kanssa.

Mansikat totta tosiaan niitä on tullut rönsyistä meille ja taisi naapuri niitä varataimiksikin kasvatella ennen kuin penkki pursusi mansikan taimia.

Ahomansikka viihtyy myös pihassa ja on lisääntynyt laidunnuksen myötä. Nyt on saatu jo niin paljon, että piirakkaan ja kakkuihin on riittänyt marjoja.

Joskus haaveilin hillasta mutta en ole saanut aikaiseksi. Luin silloin paljon julkaisuja kuinka kasvatus onnistuisi. Aluekkin olisi valmiiksi katsottuna mutta viimeinen innostus kuitenkin puuttuu. Saattaa olla, että jatkossakin juoksen suolla niiden perässä. Siinä on kuitenkin se juttu, kun hilpaisee metsien läpi viitisen kilometriä ja toteaa, että paripäivää vielä jotta ovat kypsiä. Sitten uudestaan lenkille ja todeta jonkun ehtineen ensin.

Mustikka, puolukka, hilla, vadelma ovat kyllä metsän puolella mutta tiiviisti kytkettynä puutarhan rajalla nautittavaksi

Eteneminen on pistänyt jarrut päälle kevän kanssa

Maanlämpötila ei ole vielä noussut sille tasolle, että kehtaisin sanoa jotain kylväneeni. Kylvöt on siis siirtyneet kesäkuun alkuun, joka alkaa olemaan kannattavuuden rajoilla.

Kysyin jo kasvihuonesäätoimistolta lupaa laittaa kasvihuoneeseen kasvit, kun tuntuu valo loppuvan tuvasta. Lupaa ei myönnetty, ettei siitepölyn kehitys keskeytyisi tai tulisi muita kasvua hidastavia vaikutuksia kylmyydestä johtuen. Saatesanoilla: satoahan me haluamme eikö? Niin siitähän kimpaannuin ihan hurjaksi. Meni meinaan hermoon kevään kylmyys. Kaivoin kaapista siemen laatikon ja kasvihuoneesta kannoin tornin ruukkuja ja aloin kylvämään kukkia purkkeihin, kun ei muutakaan voi. Toki uloskin meni muutamia kukansiemeniä odottamaan sitä kuuluisaa kevättä jos nyt vaikka itäisi. Ohimennen vesisateessa innon kimpaannuttamana kylvin ulos noin kolmetuhattasiementä ja sisällä laitoin ruukkuihin kasvamaan vaan jonkun viitisisensataa siementä. Jossain vaiheessa muistin, että niin meillähän ei kyllä ollut tilaa näille sisällä. No jos ne vaikka keittiön pöydän alla kasvaisi aluksi.

On tämä kasvatus tosiaan alkanut tuota tupaa valtaamaan. Hiukan ehkä liikaa.

Tuvassa kasvaa nyt:

  • Tomaattia 130 taimea
  • Kukkakaalia 10 taimea
  • Ruusukaalia 20 taimea
  • Jättikurpitsaa pari jotka jo kukki
  • Vesimelooni on nyt kukassa ja alle kymmenen taimea
  • Paprikaa on jonkin verran eri vaiheissa
  • Lehtikaalia jokunen
  • Jäävuorisalaattia muutama
  • Purjoa
  • Persilja
  • Tilli
  • On vielä jotain jota en muista

Kukkia joita säästä kimpaantuneena laitoin kasvamaan:

  • Leijonankita
  • Flossflower Belaya Reka
  • Cammon yarrow Mix
  • Tropaeolum Nasturtium Canary
  • Torch Lily
  • Mustasilmä susanna
  • Harjuherne sininen
  • Hajuherne punainen
  • Laventeli
  • Krassi
  • Aubertia Lilovaya
  • Aubertia Fioletovaya

Ulos meni suoraan unikkoa, malvaa, neilikkaa ja pari tunnistamatonta pussillista siemeniä.

Kasvihuone siis se uusi on nyt sitten mennyt ajatuksissa ja suunitelmissa ihan atomeiksi. Paikka vaihtuu nyt niin tiuhaan, että en uskalla kirjoittaa mihin se sitten joskus laskeutuu kun on sen aika.

The työkalupakki on siirtynyt jo teko vaiheeseen ja sisäkatto on saatu oikeaan muotoon takaisin. Ovet on vielä vaiheessa mutta mahdollisesti niihin olisi jo materiaalit.

Paljon on toki edennyt suunnitelmissa. On toki so hiukan hikeä virrannut kasvupaikkojen valmistelussa. Vielä ei ole kylvetty mutta kohta siihenkin hommaan päästään.

Suorat linkit toisten Suuntana omavaraisuus blogeihin:

Blogi

Pienen kylän vankina

3 kommenttia

Moni harkitsee oravanpyörästä poistumista ja muuttoa maalle. Leppoisamman arjen pyörityksen haavekuvat silmissään.

Joskus sitä alkaa pohtimaan asioita, kun hellan tulta tuijottaa.

Maalle muutto ja siellä eläminen on oikeasti työleiri. Ulospäin se voi näyttää tavoittelemisen arvoiselta leppoisalta touhuilulta mutta se on jatkuvaa työtä ilman vapaata. Kun poistuu oravanpyrästä niin, hyppää fyysisempään kuntopyörään. Koko vuosi on selviytymistaistelua ilman tulitaukoja. Tulitaukoja saa, kun rehkii viikon valmistaakseen yhden löysemmän päivän, jonka keskeyttää kuitenkin jokin tärkeä tekeminen. Raha ratkaisee kuinka fyysistä elämä maalla on. Pienellä rahalla on enemmän kroppa käytössä ja enemmällä rahalla saa laitteita tai apukäsiä keventämään taakkaa.

Suorittamista ei pysty maalle paeta, koska jokainen päivä on suorittamista ja suoriutumista.

Hikipinko oravanpyörässä ei muutu maalla leppoisaksi ruohon nuuskijaksi vaan on edelleen hikipinko. Asuinpaikka ei heti muuta ketään vaan pikkuhiljaa asuinpaikka kasvattaa ihmistään. Maalle muuttaja aloittaa yleensä remontin ja rakentamisen heti muuton jälkeen. Remppaa jatkuu vuosia ja ajatus, kun tämä saadaan niin sitten helpottaa. Todellisuus on, että remppa on imenyt mehut ja ei huomaakkaan kuinka paljon on rempan ohella ollutkaan niitä arjen puuhia, jotka ei katoa minnekkään vaan jatkuu remontin jälkeenkin. Rempan ohella on ehkä lämmitetty puilla ihan huomaamatta.

Maalla ulkopuolisella töissä.

Odotuksia eikä ennakkoasennetta ollut, kun päätin lähteä töihin omalle kylälle. Elän nyt omalla tavalla maalla työskentelevän ihannetta. Työmatka on niin lyhyt, että kävelen töihin. Matkalla pääsen kuulemaan luonnon ääniä ja haistelemaan heräävän maan tuoksua aamuisin.

Töissä käynti on kuitenkin pienentänyt minun maailmani. Työt ja lapsiperhe arki on poistanut minut somesta lähes kokonaan. (Tämä ei ehkä ole huono asia.) Harrastukseni on myös kylällä, jonka puitteissa olisi pitänyt tehdä hankintoja kaupungista. Havahduin tällöin kuinka pieneksi elinympäristö on kutistunut. En ole ehtinyt kuukauteen poistumaan kodistani kymmentäkilometriä kauemmaksi. Olen elänyt tässä muutaman kilometrin kuplassa.

Työni on fyysistä, koska olen töissä maatilalla, joka monipuolisesti turvaa maamme omavaraisuutta maa- ja metsätalouden kautta. Työajat on säähän sidoksissa kuten kaikki maalla tapahtuva toiminta. Tilan monipuolisuus kuitenkin takaa tekemistä sään vaihteluista huolimatta.

Työn vastaanottaminen hiukan pelotti. Omalla tilalla, kun on eläimiä ja lypsyssäkin on osa niin sitoo hiukan. Järjestelimme arkemme niin, että teen aamulypsyn ennen töihin menoa ja iltalypsy jää puolisolle. Kaikki suuremmat projektit jää sitten sään sallimille vapaapäiville.

Onko tämä sitten se oravanpyörä?

Piti ihan selvittää mitä termi tarkoittaa.

Termiä oravanpyörä (ruots. ekorrhjul, engl. treadwheel, treadmill tai rat race, saks. Tretmühle) käytetään usein vertauskuvana loputtomalle ja turhalta tuntuvalle toiminnalle. Erityisesti sitä käytetään kritisoitaessa stressaavia töitä sekä elintasokilpailuun ja kuluttamiseen pohjautuvaa yhteiskuntaa.[1] Osa työntekijöistä vierastaa työ- ja kulutuskeskeistä elämää. Työnteon kohtuullistamisen tarvetta on usein lasten ollessa pieniä tai lähellä eläkeikää. Vähäisempi työnteko voi olla tarpeen, jos työtehtävät ovat hyvin vaativia tai jos työntekijällä on ongelmia terveyden tai työn mielekkyyden kanssa.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Oravanpy%C3%B6r%C3%A4

Mielestäni en ole joutunut oravanpyörään, koska tekeminen on mielekästä. Töihin meno ei lisännyt kulutusta, kun en joudu hankkimaan autoa ja siihen polttoainetta. Työtä tosin on paljon (toivottavasti), kun on kausityö ja kausi on käynnissä.

Omavaraisuutta ei tietenkään voi unohtaa, vaikka töitä teenkin. Työt on keino ja mahdollisuus saada hankittua jotain joka helpottaa omavaraisuuden tavoittelussa johon tarvitsee käyttää rahaa.

Perhe matkalla omavaraisuuteen