Omavaraisuuden paine joka vie eteenpäin

Luin tuossa päiväkodin pihalla Ylen tekemän jutun kun olin etuajassa. Peilasin tekstin sisältöä päässäni tietysti myös omavaraisuuteen. Mieleeni tuli heti omavaraisuus suunitelma, joka tehtiin vuoden alussa. Siinä siis tuli kerrottua mitä aikoo tehdä ja seurattiin sitten kuinka onnistutaan tai ei onnistuta. Tämä loi sellaisen paineen, että oli onnistuttava ja ei tullut enää siirrettyä sinne jonnekkin.

Ylen uutiseen linkki vaaleat tekstit on lainattu täältä.

Aalto-yliopiston markkinoinnin laitoksen professori ja liikkeenjohdon valmennus- ja kehittämispalveluita tarjoavan Aalto EE:n toimitusjohtaja Pekka Mattila sanoo, että meille syntyy ennen kaikkea median kautta kovia paineita toimia oikein.

– Me tiedämme, miten kuuluu vastata, koska haluamme aina esittää hyvää kansalaista. Haluaisimme oikeasti olla sellainen. Siksi alamme vastata ihan eri tavalla.

Tällainen tapa toimia näkyy Mattilan mukaan aluksi kaikessa käyttäytymiseen ja arvoihin liittyvässä, kuten vaikkapa vähäpäästöisissä autoissa. Puhumme ostavamme seuraavaksi hydridiauton, mutta ostamme kuitenkin vielä tämän kerran dieselin.

Nyt tilanne on se, että seuraan mediaa, sosiaalista mediaa ja luon itse blogin kautta jotain siltä väliltä. Näin olen itse, itseni kannustin ja ohjaaja. Kun kirjoitan joitain suunnitelmia luon itselleni paineen niiden toteuttamiseen. Samalla muiden medioiden kautta tiedän mitä minulta taas odotetaan, kun puhutaan omavaraisuudesta. Tiedän tai luulen mitä minulta haluttaisiin kysyä, joten yritän tarjota niihin vastauksia ja samalla taas joudun kehittymään ja kehittämään omavaraisuuttani.

Mattila tietää, että muutos noudattelee tiettyä kaavaa. Esimerkiksi kaikissa arvo- ja asennetutkimuksissa ihmiset sanovat ensin tekevänsä jotakin. Sanomisesta edetään sitten siihen, että vähitellen kokeillaan ja kokeilua jatketaan. Lopulta tavasta tulee rutiini ja uusi normaali.

Meillä oli jo joitain kokeiluita muuttunut normaaliksi ennen kuin blogia aloimme pitämään. Niistä on hirveän vaikea kirjoittaa, koska ei näe niissä mitään outoa tai erilaista joka olisi mainitsemisen arvoista. Nyt yritänkin jo vähän raa’assa vaiheessa aloittaa kirjoittamaan, jotta se ei ehtisi muuttumaan normaaliksi ja sitä myöden tavaksi jota ei enää näe arjessa.

Muutoksen onnistuminen vaatii riittävästi ryhmäpainetta. Professori ottaa esimerkkinä koirankakkapussit, joita aluksi vain harva käytti, vaikka olisi pitänyt. Nyt kakan keräämättä jättäminen toisten nähden koetaan jo noloksi.

On olemassa tiettyjä henkilöitä, jotka osaa tiputtaa maanpinnalle kun kertoo jostain jota on saavuttanut. Sieltä kaivetaan se suurennuslasi ja näpäytetään, että onhan teillä vielä sitä tai tätä kaupallista. Välillä se vie maton jalkojen alta mutta sitten tulee se perkele, pakkohan tuokin kohta on huomioida ja keksiä keino siihenkin. En siis tarvitse ryhmää ihan yksikin henkilö riittää.

Ihmisellä voi olla menossa useita kulutuskäyttäytymisen muutoksia eri vaiheissaan samaan aikaan. Kun yksi muutos saavuttaa vaiheen, jossa siitä tulee uusi normaali, luodaan uutta painetta heti lisää.

Meilläkin on ruuan suhteenkin monta eri tasoa. Maitoa saadaan itseltä mutta vielä kun sen saisi jonain päivänä tehtyä voiksikin. Lihaa on kasvatettu kaneista, kukoista. lampaista ja nyt nautojen vuoro. Muniakin tulee kanalasta. Purkitimme nyt naudan lihaa, jotta säilytys ei kuluttaisi energiaa. Heikko kohtamme on tällä hetkellä kasvikset ja niiden säilöntään asti saaminen. Toki kesällä hetki päästään nykyiselläkin tasolla mutta syksy ja talvi, ehei.

– Nyt ei enää riitä, että ostat luomua, vaan pitää ostaa luomua, joka tulee läheltä. Aina löytyy se seuraava taso. Ja aina löytyy niitä mallisuoriutujia, jotka ovat vielä parempia ja täydellisempiä kuin me olemme.

Tämä esiintyy minulla tällä hetkellä sato kateutena. Vaikka kuinka tiedän, että on henkilöitä jotka ovat keskittyneet juurikin pelkästään kasvisten tuottamiseen perheelleen niin se kateus. He ovat ottaneet ihan eri suunnan lähestyä omavaraisuuttaan kuin me mutta tämä on vahvuus, koska hän on kulkenut ne kuopat jota minun pitää varoa, kun lähden sille tielle. Saan niitä kultaisia neuvoja miten kannattaa asiat hoitaa ja tehdä. Näitä kuoppia yritän merkkailla blogin välityksellä vastavuoroisesti muille. Omassa toiminnassa taas huomaan, ettei enää riitä se, että on omaa lihaa. Nyt se pitäisi saada vielä säilymään niin ettei se kuluttaisi ulkopuolista energiaa. Toki teetimme säilykkeet nyt ulkopuolisella. Sillä rahalla olisi monta sähkölaskua maksettu, mutta se on ideologiaa.

Esimerkiksi tuore IPCC:n ilmastoraportti on saanut monet sosiaalisessa mediassa painimaan siitä, kehtaavatko he enää tänä talvena lentää perinteiselle lomamatkalleen maapallon toiselle puolelle.

Pitäisi tuota ilmastoakin varmaan ajatella, kun katsoo kahta edellistä kesää. Tiedän, että rahdin päästöjen osuus vaikka banaanille on ihan minimaalinen murunen. Se laiva tupruttelee kuitenkin valtavasti saastetta taivaan tuuliin. Lentokoneet ovat myös suuria päästöjen aiheuttajia.

Hirmuisiin saastutus lukuihin en pääse vaikka kuinka vanhalla kalustolla hoitaisin perheeni kuljetukset ja kasvimaan käännön.

Edelleen tulen ostamaan banaania kaupasta ja tilailemaan joitain tarvikkeita netin ihmeellisestä mailmasta. Tulen edelleen lentämään jos sille tulee tarvetta.

– Olen ihan varma, että tuo raportti kiihdyttää tiettyä käyttäytymisen muutosta, oli se sitten lihansyöntiä, lentämistä tai jotakin muuta, Professori Pekka Mattila sanoo.

Omavaraisuus blogeja on tullut muutaman vuoden aikana paljon. Samalla on myös syntynyt keskustelua ja pääsee näkemään, että asiaa voi lähestyä monelta kantilta. Epäilen, että nämä blogit kannustaa kokeilemaan edes pientä puutarha palsta viljelyä. Niitä pieniä askelia joista tulee normaalia ja kun onnistuu niin se palkitsee.

Kesähuoneen muutos osa:5 Toimisto

Toimisto loi pienen kaaoksen, koska sen edessä oli 150 senttinen senkki. Joka on säilytettävä, koska on meidän ensimmäinen huonekalu, jonka aikanaan olemme yhdessä tuunanneet tai raiskanneet. Miten sen nyt kukakin ottaa. Historiansa aikana se oli kerännyt monen monta kerrosta maalia jonka poistimme omalla tyylillä eli jätimme jokaista kerrosta näkyviin jonkin verran. Matkassa se on pysynyt kohta 15 vuotta. Se oli asiakastyö mutta hinta arvion kuullessaan asiakas hylkäsi ja käski tekemään mitä ikinä haluan. Pidin siitä niin, että tuunasin sen itselle.

Kaikki osat on julkaistu hiukan kesken eräisinä, joten kehtaan julkaista myös tämän toimistonkin.

Koneella työskentelyä on jonkin verran tämän blogin ansiosta ja viranomais juttuja tietenkin. kiinnitimme nyt hiukan huomiota ergonomiaan. Näyttö on korkealla, koska tulee paljon tehtyä asioita kumarassa ja alaspäin katsoen. Kun näyttö on ylempänä kuin normaalisti, tulee istuttua ryhdikkäämmin näin hartiat ja niska saavat uudenlaista jumppaa huomaamatta. Edellisessä paikassa näyttö lähti jo kiipeämään seinää ylös päin mutta nyt meni vielä kymmenisen senttiä korkeammalle, kun tuli kuitenkin rönötettyä kasassa kun koneella oli.

Rakastan näitä hounekaluja En ole ihan varma mikä niissä vetoaa, voisi olla vaikka niiden pienuus, sirous ja kaarevat muodot. Johdot menee vielä villisti mutta katoaa kyllä näkyvistä, kun hyllyille tulee tavaraa.

Ennen puljasin yhdellä hyllyllä ja toinen oli varastoituna. Nyt saan levittäytyä kahdelle eri hyllylle voisiko siis olla helpompi löytää se mitä on hakemassa vai hukkaanko paremmin kun ei ole tuutua kaaosta pöydällä ja hyllyllä.

Huoneessa nuo laatat on tullut jo omanlaiseksi teemaksi nyt käytettiin vain yhtä ja se piilotti tietokoneen keskusyksikön taakseen. Ennen se oli pöydän alla ja keräsi kaiken mailman pölyt itseensä. Netti kun meillä on tikussa, niin ehkä kuuluvuudet on paremmat. Tietenkin joudun käyttämään myös noita ups:sista aukkoja niin helpompi, kun molempiin päihin konetta pääsee helposti käsiksi ilman konttausta.

Uskon tämän toimivan hyvin kunhan vielä listoja naputellaan ja tavarat löytävät paikkansa.

Seuraavaksi pitäisi varmaan kirjoitella vanhempienmakuuhuoneesta sen jälkeen tulee vielä kooste koko huonekommuunista kuinka sulautuvat toisiinsa.

Suunnitelmien muutos!

Remontti jää tauolle hetkeksi. Raskaus vaatii nyt huomiomme, joten remppa pysähtyy hetkeksi.

Laskettuja-aikoja paukkuu nyt samaan aikaan toistakymmentä myös eläin puolella. Veikkaan, että remppaavalla kätilöllä on kädet täynnä tekemistä.

Myrsky tulossa jonnekkin joskus meillä se oli jo

Ilta saapuu ja remontista uupuneet löhöilevät pohtien seuraavaa päivää kuinka remontti jatkuu. Tuuli vinkuu nurkissa ja peltikate paukkuu totuttuun tapaan. Tätä kuuntelee rentoutuen kunnes ääni vähän muuttuu tulee välillä vähän kovempia paukauksia. On jo melkein arvattavissa, kun ulos menee ettei kaikki ole normaalisti.

Ulkona odottikin osittain vielä kiinni oleva peltikate. Tämä näky on onneksi tuttu työhistoriasta, joten ei juuri hätkähdytä. Nopea suunnitelma kuinka pääsemme tuonne ja kuinka laitamme väliaikaisesti kinni, jotta pääsemme valoisaan aikaan. Naapurista hätäpäissämme hälyytimme traktorin jonka kauhassa olisi turvallista nousta laittamaan pelti kiinni. Ruvit oli toisella torpala joten toinen hyppäsi autoon ja haki ruuvit. Kun ruuvit oli saapunut totesimme traktorin tarpeen turhaksi, koska vaimo voisi nostaa minut kuorma-auton lavalla katon tasolle.

Kuorma-auton peilit raapi melkein seinää, kun sitä aseteltiin paikalleen. Vaimo hoiti “kippaamisen”, kun istuin lavan päätyseinän päällä. Siinä saikin yllättävän tukevan asennon ja vaimo hoiti tasaisesti noston. Saimme repsottavan pellin kuriiin.

Aamulla hurautimme konevuokraamoon hakemaan nosturin.

 

Peltikatteen harva naulailu ja naulat löysässä.

Hurjasti ei ole aikanaan noita peltejä jaksettu kiinnittää. Yksi naula harjalla, yksi puolessa välissä ja yksi alareunassa. Laskin, että katto oli 66 naulalla kiinni eli 33 naulaa puolellaan.

Peltikate kiinnitetty uusilla ruuveilla.

Vaihdoimme molemmille puolille naulojen tilalle ruuvit ja tiivistimme niitä niin, että vastaa nykymääräyksiä. Kattoon meni nyt 300 ruuvia ja se tarkoittaa 150 ruuvia yhdelle sivulle kattoa.

Kyllä tuolla yksi remonttipäivä hukkaantui.

Homma meni taas niin kuin Korkealassa.

He, jotka ovat lukeneet jo jonkin aikaa tätä blogia tunnistavat jo lausahduksen.

Saattaa siis hiukan viivästyä tuo sisällä tapahtuva remontti.

Pitihän tästä nauttia. Kun on kerrankin mahdollista kurottautua ylemmäksi niin nosturi tappiin eli 12,5 metriin ja tuijotella avautuvaa maisemaa. On se vaan niin henkeä salpaava (osittain henki salpautui, kun vieno tuuli heilutti nostokoria).

Uhratkaa hiukan aikaa kattojen tarkistamiseen. Niin mekin olimme tehneet mutta ruuvien laitolle ei löytynyt aikaa ennen, kun olimme siihen pakotettuja. Älkää toistako meidän virhettä.

Perhe matkalla omavaraisuuteen