Naudan teurastus (Sisältää liha kuvia)

Odotettu aamu koittaa valmisteluita on tehty jo edellisenä iltana mutta joitain valmisteluita on jäänyt vielä aamulle. Aamulypsyn jälkeen aloitamme “kesäveden” uudelleen käyttöönoton.  Yöllä kun olisi voinut olla pakkasta ei putkiin laitettu paine vettä rikkomaan putkia.

“Kesäveden kytkemisen pitäisi olla todella helppo homma. Yhden mutkan tilalle vaihdetaan T-kappale ja vesi juoksee paineelle. Mutka irtosi niin kuin elokuvissa onhan se tehty niin, ettei ongelmia pitäisi tulla. T-kappaleen asennuksessa pumpusta kuitenkin katkesi metalli osa, joka on liimattu pumppuun joten vaihto ei tällä aikataululla ollut mitenkään mahdollista. Onneksi pumppu oli paineettomassa tilassa tai olisimme olleet todella kylmässä suihkussa josta ei olisi vettä puuttunut. Onneksi olemme varautuneet jo ongelmien tulemiseen veden liikkuvuuden suhteen.  Otimme käyttöön uppopumpun, tosin letkuahan nyt saatiin vetää peräsuoli pitkänä ja liitoksia liitoksen jälkeen tehdä aamun pimeydessä. Olimme kuitenkin täysin aikataulussa ainakin toivoimme olevamme. Uppopumppu kiukutteli hiukan ei olisi meinannut herätä toimimaan, mutta pienen leikkimisen jälkeen heräsi eloon ja vesi kulki. Tosin alkoi hiukan sekoittamaan kalkittua kaivoa ja vesi näytti rasvattomalta maidolta. Pienillä korkeuden säädöillä ja odottelulla saimme kirkasta vettä.

Tuhti on meidän vetohärkä projekti, joka nyt teurastetaan eli käsiteltävyys on hyvä. Varauduimme kuitenkin, että ongelmia taas tulee, joten kytkimme hänet kiinni peltotyöskentelyssä käytettävään neliveto autoon. Aloitimme matkan teon teurastuspaikalle. Samalla reitillä olemme harjoitelleet, joten ei ollut uusi reitti.  Lähestyessämme paikaa alkoi jarruttelemaan, vaikka kukaan tai mikään ei ollut vielä muuttunut tavanomaisesta. Kukaan ulkopuolinen ei siis ollut vielä paikalla. Pysäköimme auton ja tilanne rauhoittui Tuhti seisoi ja odotti levollisen oloisesti.

Tämä oli tietenkin silmänlumetta. Tuhdin valtavassa päässä olikin rattaat pyörimässä ja suunnitelma selvillä. Hän sai itsensä irti ja päätti oikaista suorinta tietä (metsää) takaisin laitumelle. Rauhallisen paon aikana sain muutaman kerran kiinni mutta sopivaa närettä ei ollut johon olisin saanut köyden pyöräytettyä. Lähestyimme laidunta ja päätin heittäytyä mahalleni matkustamaan ja odottamaan mitä tahansa puun taimea johon pyöräyttäisin köyden. Tämä onnistui vastaan tulikin sopiva puuntaimi johon ehdin pyöräyttämään köyden ja se kesti Tuhdin vedon. Vielä mättäällä maatessani köyttä pyörittäen kuulin vihellyksen vastasin vihellykseen vihellyksellä. Teurastaja tai oikeastaan metsästäjä oli saapunut. Huokaisen helpotuksesta ja samalla alan pohtimaan kuinkas nyt toimitaan.

Metsästäjä ei näe asiaa niin ongelmallisena kuin minä. Onhan hän tottunut hirvenkin metsästä hakemaan pois. Hänellä ei ole kiire toimia, vaan aloitamme valmistelut viimeiselle matkalle. Laitumella aidan takana näköyhteydellä paikalle on muu lauma. Aloitamme niiden siirrolla näköyhteyden ulkopuolelle. Se tapahtui kivuttomasti herkujen laitto herkkupöydälle niin kaikki tulivat pienemmälle aitaukselle. Kaikki tapahtui ihanan rauhallisesti. Traktorikin oli saapunut tontille. Sen kuljettajakaan ei hätäillyt vaan käveli rauhallisesti tutkien mahdollista reittiä tuhdin luokse. Tuhti rauhoittui ja metsästäjä ampui yhden laukauksen. Elo on loppunut. Nyt käynnistyi traktori joka matkasi Tuhdin luokse rauhallisen verkkaisesti. Tuhdin ympärillä hyörinä alkoi samaan aikaan. Veret laskettiin ja kintereisiin tehtiin reijän kinterepuuta varten. Tuhti kulki traktorissa riippuen paloittelupaikalle.

Tuhti laskeutui kyljelleen, jossa avattiin vatsa ja suolet ja sisäelimet poistettiin. Kun sisukset olivat pois, nostettiin Tuhti riippumaan ja nylkeminen alkoi. Nahkaa poistaessa otettiin samalla myös enimpiä rasvoja pois, koska talven varalle oli jo rasvaa alkanut kertyä lihojan ympärille.

Lihojen irrotus aloitettiin ja ihailin sitä rauhallisuutta joka huokui tilanteessa. Samalla seurasin kuinka tarkasti lihat otettiin luista ja kuinka vähän lihaa meni hukkaan. Rasvakipossa ei punaista juurikaan näkynyt ja luutkin olivat valkoisia. Toki tässä meni aikaa, malttamattomalla olisi voinut hermoa alkaa kiristämään. Lihat olivat laatikoissa ja siivous alkoi, kun ampumisesta oli mennyt seitsemän tuntia.

Työ on vasta alussa. Pakkasin laatikot autoon ja siirryin äitini torpalle paloittelemaan ja jauhelihaa mylläämään. Urakka oli melkoinen ja tietenkin vakuumipusseja oli varattu liian vähän, vaikka kuinka kuvitteli niiden riittävän. Osa syynä on tietysti se, että pakattiin ne sellaiseen kokoon mitä kerralla voi käyttää. Maksimi oli 400g poikkeuksena savustukseen lähtevät lihat. Pihvejäkin pakattiin kahden ja neljän kappaleen paketteihin, jotta sulatusessa ei tulisi hukka ruokaa. Emmehän halua tätä arvokasta lihaa hukkaan heittää valmistuksessakaan.

Jauhelihaa myllättiin ihan kotikone kokoisella koneella. Tämä vei aikaa ja taas aikaa. Myllätessä pohdinkin kuinka sitä tuleekin ajatelleeksi ruuan esteettisyyttä. Ensimmäisellä kerralla näkyi rasva paloina, toisella kerralla näkyi vähän vähemmän ja kolmannella kerralla se sekoittui jo massaan. Jauhettu liha vaan menee myllyn läpi kokoajan vain hitaammin ja hitaammin.

Onko Tuhti nyt unohdettu? Ei meillä ei unohdeta mistä liha on tullut vaan lihallakin on nimi. Pakastimessa on nyt lihapakkauksia, jotka on nimetty Tuhti 10/2018 näin muistamme niin pitkään, kun lihaa käytämme mitä se on vaatinut. Näen asian niin, että näin kunnioitamme eläintä, joka on meille lihaa tarjonnut lautaselle.

Pääsi sitä välistä maistamaankin. Äiti pyöräytti välissä kokeeksi muutaman jauhelihapihvin ja keitteli naapurista nostetut perunat seuraksi. Tässä on lautasellinen lähiruokaa perunat on liikkunut nostopaikasta satametriä ja liha kaksi kilometriä.

Kaunis kuutamo otti minut vastaan, kun lihat olivat valmiina pakastettavaksi. Hetken henkäisin ja tuijotin kuutamoa samalla kuuntelin kuinka hiljainen kylämme oli tänä kauniina hetkenä. Levollisuus valtasi koko kehon urakka oli ohitse ja maailma näytti minulle kuinka kaunista voi olla vaikka pimeässä seisoskelee.

Tietysti joitain alkoi askarruttamaan lihan määrä. Moni on sanonut nyt teillä on paljon sitä lihaa. Pientä kauhisteluakin on tuntunut olevan ilmassa tai jotain en ihan ole päässyt selville mitä se on, kun ihmisistä on vaikea välillä lukea sitä mitä ne jättää sanomatta. Tilanne on meillä tulevana vuonna siis tälläinen tästä syö kolme aikuista ja kolme lasta (teoriassa ainakin) tämä liha määrä, kun jaetaan jokaiselle päivälle niin tämä porukka jakaa 200g per päivä lihaa keskenään, yhden annos on näin laskettuna 33g. Eli 400g jauhelihasta tehdään 12 päivä annosta.

Nyt siis voin kysyä paljonko sinä käytät lihaa päivässä?