Avainsana-arkisto: omavaraisuus

Suuntana omavaraisuus Kierrätys

Omavaraisuudessa kierrätys on suuressa osassa, koska materiaali on tärkeätä ja uudelleen käyttö välttämättömyys.

Hukkaa ja haaskuuta ei saisi syntyä mutta kaikkessa ei välttyä niiltäkään. Muovia on monissa pakkauksissa ja keväällä kun tuli muovien keräyspiste kaupalla niin aloimme keräämään pakkausmuovit takaisin kiertoon. Metalli ja lasi lähtevät myös kierrätykseen kierrätyspisteiden kautta, vaikka olenkin sitä mieltä, että keksin niille omaakin käyttöä mutta ilmeisesti minun keinoni on niin hidas, että tila loppuisi ennen kuin olisi uudelleen käytössä.

Käytettynä ostettu on myös kierrätystä omalla tavallaan. Huudatko nyt sormea heristellen ei se ei ole kierrätystä. Totta jos termit lokeroidaan tarkasti. Tuotteet tai tavarat saavat kuitenkin lisää aikaa palvella käyttötarkoituksessaan tai modifioidussa käyttötarkoituksessa. Näin siirrämme aikaa, koska siitä tulee jätettä.

Kierrätys joka ei tunnu kierrätykseltä

Me ollaan keskitytty erilaisiin komposteihin ja myös ravinteiden kierrätykseen. Pyrimme tuottamaan omat lannoitteet ja “sisäiseen kiertoon”. Hukkaheinä on ollut meille aluksi hiukan ongelmallinen hitaan maatumisen vuoksi mutta löysimme madoista siihen ratkaisun. Kun keräämme kortista heinää ruokintapaikoilta riittävän suureksi läjäksi niin madot pystyvät toimimaan myös talvella, koska läjä ei jäädy kokonaan. Näin korren maatuminen nopeutuu ja jae koko on sopivaa lannoitteeksi nopeammin. Toki mukana tulee myös hiukan lantaa, joten voimaa on hurjasti. Keskellä kompostia oleva tavara on vuoden päästä jo käyttövalmista. Kanalasta taas saamme pikalannoitetta, koska kanankakka on käyttövalmista tavaraa jo suoraan kanalasta annostuksessa kannattaa käyttää malttia.

Madoille ruokaa

Rikkaruohoista saa myös kuohkeata multaa kompostoimalla. Siemenien siirtämisessä kannattaa olla tarkkana joten tähän käytämme lämpökompostointia jotta emme siirtäisi rikkaruohojen juuria ja siemeniä neitseelliselle alueelle. Tällöin suosittelen ennemmin pitkää kompostointia kuin nopeaa kiertoa. Lämpökompostista otetun tavaran voi laittaa jälkikompostoitumaan mustiin säkkeihin jotka ovat ilmatiiviitä. Ilmatiiveys ei ole niin tärkeätä kuin se, ettei massa saa aurinkoa ja vettä kasvua kannustamaan. Säkit toki kannattaa olla auringossa, jotta lämpenevät.

Edistyminen

Tällä ei pääse paljoa kehuskelemaan.

Kuukauden jokainen vapaa on mennyt erilaisissa talkoissa. On ollut ralleja ja katon maalaus projektia mummolassa.

Sutii sutii jaksaa jaksaa.
Päivystin hetken myös AREA52:sella.
Kuukausi on vain kadonnut johonkin seikkaillen sumussa. Muistikuvia on menneestä kuukaudesta yllättävän vähän. Koulun alku teki taas uuden rytmityksen erkeen johon totutellaan vielä.

Mukana on mahtavia blogeja joista saan vertais tukea lukekaa ihmeessä:

Suuntana omavaraisuus sääilmiöt

Olemme tehneet jatkuvaa sarjaa suuntana omavaraisuus nimen alla, jossa seurataan erilaisia blogeja ja niiden edistymistä omavaraistelun saralla. tässä kuussa on aiheena sää ja niiden erilaiset ilmiöt kuinka ne koskettavat juuri kyseisen blogin arkea.

Tämä kesä ei ole ollut se kuumin mutta ehkä muutamaan vuoteen haastavin. Lämpö on puuttunut öistä ja päiväkään ei ole olleet kummoisia. Sadettakaan ei ole ainakaan meillä ollut juurikaan.

Kaivo ei pysy mukana kulutuksessa ja kylmät yöt hidastavat kasvua. Olisi saanut niskalimassa tehdä töitä jos olisi halunnut pysyä normaalissa kasvutahdissa. Päätimme kuintenkin jo alussa, että emme rupea kasteluihin emmekä öisiin suojauksiin jossain vaiheessa tulee se lämpö joka herättää kasvun. Viikko sitä oli mutta riittääkö se siitä ei uskalla vielä arvailla tuleeko sato onnistumaan vai ei.

Kylmyys piinasi myös kasvihuoneen onnistumista ja kasvu oli olematonta mutta siihen loi helpotusta viikon hellejakso joka herätti kasvun joka on jatkunut, vaikka ilmat ovat taas viilenneet.

Tavoitteiden edityminen

Keväällä laitoin tavoite riman mielestäni mahdolliseen korkeuteen mutta alkaa tuntumaan mahdottomalta.
https://www.korkeala.fi/omavaisuus-sarjan-aloitus-vuodelle-2019/

Suunnitelma vuodelle 2019:

  1. The Työkalupakki (kesken)
  2. Kylvö (tehty)
  3. Erilaisten kasvupaikkojen testaus (tehty)
  4. Kasvihuoneen laajennus (suunnitelman muutos tuleekin toinen)
  5. Vesiviljelyn jatkaminen (kyllä) ja laajennus (ei ole tehty ehkä ensivuonna)
  6. Runsas sato (katsotaan syksymmällä)
  7. Maakellarin opiskelu, kunnostus ja tuunaus (unohtunut)
  8. Säilönnän saloihin perehtyminen (vaiheessa)
  9. Aurinkosähkön hyödyntäminen ja sen testaus (paneeli jäi kytkemättä)
  10. Maitohuoneen eristäminen (tehtävä vielä)
  11. Lypsypaikalle vihdoinkin lattia jäi jo viime vuodesta roikkumaan (unen näin)
  12. Ullakolle pitäisi tehdä jotain (puolikas lattia on varmaan jo jotain?)
  13. Parantelua siellä täällä (portaat meni uusiksi)
  14. Aitauksien ja talvitarhojen parantelua (vielä on aikaa)
  15. Yllätykset ja huomiot mitä ei tullut ajatelleeksi (näitä on tullut jonkin verran)
  16. Rakentelua, nikkarointia, korjailua ja puhdetöitä (enemmän kuin luulinkaan)
  17. Polttopuut (vielä tekemättä pitäisi myös liiteri tehdä)

Kohta 4. kasvihuone

Kuut, tähdet, arinko ja pilvet osuivat oikeaan linjaan, kun kasvihuone hyppäsi syliin.

Elettiin päivää nimeltä keskiviikko olin saanut töistä vapaapäivän. Aamu valkeni rattoisasti kahvia siemailen hiukan usvaisessa maisemassa portailla. Oli päivä jolla ei ollut vielä mitään tarkoitusta ilman velvotteita. Rento päivä jatkui veden haulla kaivolle ja muutenkin normaalin leppoisalla puuhastelulla. Internet kuitenkin jostain syystä imaisi minut luokseen iltapäivästä. Näin ilmoituksen kasvihuoneesta eteläisessä suomessa. Pohdin asiaa hetken, pohdin vielä toisen hetken. Itse olen puhelinkammoinen, joten laitoin vaimon soittamaan kasvihuoneesta lisätietoja. Hän lopetti puhelun ja pohdimme muutaman minuutin olisiko se meille sopiva. Sitten pohdimme, koska olisi aikaa lähteä hakemaan. Minulla kun oli nyt vapaata niin päätimme, että lähden hakemaan sitä nyt vaikka tiesimme sinne saapumisen menevän iltaan ja kotiinpaluun seuraavan päivän puolelle.

Kasvihuone on nyt sitten kotona. Se nyt ehkä kuulostaa jotenkin hienolta mutta se on oikeasti vain murto-osa siitä kuinka paljon työtä on vielä edessä. Hiukan jopa pelottaa kuinka paljon vielä on tehtävää. Painottelen nyt sitten sen kanssa kuinka paljon pistän paukkuja tähän, kun olisi muutama muukin tärkeä homma tehtävänä.

Mukana on tietenkin myös muita blogeja käyppäs lukasemassa millainen kuukausi heillä on ollut:

https://farmertobee.blogspot.com/2019/08/saiden-armoilla.html

https://airotulapalla.blogspot.com/2019/08/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2019-saasta.html

https://vehkosuo.blogspot.com/2019/08/liika-on-liikaa.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/08/omavaraistelevaa-elamaa-osa-7-puuhakas.html

https://varmuusvara.blogspot.com/2019/08/suuntana-omavaraisuus-7.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/08/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/08/unelmana-omavaraisempi-elama-sadeveden.html

https://www.harmaatorppa.fi/2019/08/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-7.html

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/08/saan-vaikutus-hyotytarhaan-omavaraisuus.html

https://www.omavarainen.fi/l/luonnonarmosta

https://tsajut.fi/?p=927

https://pienenpienifarmi.com/2019/08/04/suuntanaomavaraisuus-saa-ja-vesi/


https://iso-orvokkiniitty.fi/blog/kesan-saavutuksia-ja-syksyn-suunnitelmia/

Puutarha unelmana, satona multaa ja muuta

Kesä on ollut haastava, eikä kasvihuone ole apua antanut taisteluun. Tänä vuonna on kyllä sää ollut enemmän kuin haasteellinen. Puutarha ja kasvihuone kasvattajien keskusteluryhmissä on kuvia mitä ihmeellisemmän värisistä lehdistä kysellen mikä sairaus meillä on? Suurimmalla osalla ei ole mitään sairautta se on lämpötila. Päivällä on kasvarit kiehunut ja yöllä mennään liian kymään, joten lehtiin tulee kivoja syksyisiä värejä.

Kasvihuoneessa meillä on kasvu lähes pysähtynyt kesäkuun ajaksi yön kylmyys rajoitti kasvua rankasti ja päivätkään ei lämpöä suoneet. Heinäkuun loppu on kuitenkin antanut lohtua, että jotain satoakin saadaan.

Avomaan satoisuus haasteiden edessä

Ulkoviljelmillä kasvatetaan kaikkea muuta kuin sitä mitä kylvettiin. Ensisijaisesti on nyt rikkaruohojen kasvatus ja kompostointi mullan teko. Kasvu on hurjaa, joten satoa saadaan kolme kertaa viikossa.

Kasvupenkkeihin laitettiin keväällä lämpökompostin sisältö lannoittamaan maata. Kompostoitumisprosessi oli hiukan kesken mutta en antanut sen haitata. Nyt kasvimaata koristaakin peruna ja tomaatti, joita ei ole maahan tahallisesti laitettu. Kylvökset nyt on jäänyt sen verran heikoiksi, että haittaa ei ole vaikka jotain hyödyllistä kasvaakin.

Kitkemistä on ollut kyllä hiukan enemmän kuin osasin odottaa. Rikkaruohoilla on hurjasti tilaa, kun sato on olematon, joten kolme kertaa viikossa kun kasvimaan putsaa niin tässä vaiheessa lämpökomposti alkaa olemaan jo hiukan täyden puoleinen. Onneksi nuo painuu nopeasti alaspäin ja multaantuu nopeasti hyvällä lämmöllä.

Onnistumisista siihen toiseen ja takaisin

Kurpitsat ovat säästyneet ja viihtyneet hyvin. Satoakin voi hiukan antaa odottaa. Yksi on esikasvatettu ja se kukki sisällä ja uudestaan ulkona ja vähän niin sun näin sen hengissä oleminen välillä. Aina se kuitenkin yllättää uudestaan ja uudestaan, vaikka välillä tuntui jo kuolleen. Paras kasvusto on kuitenkin suoraan maahan kylvetyissä.

Eräs sanonta: Pukki kaalimaan vartijana. Voin todeta, että ei se nauta taida olla sen parempi.

Harva voi sanoa lypsävänsä lehmää, jonka ruokavalio koostuu mangoldista, herneistä, salkopavusta, brysselinkaalista, kukkakaalista, pinaatista, mansikoista, vesimeloonista, hunajameloonista, tillistä, basilikasta, persiljasta, raparperistä, ruohosipulista, sipulista ja jäävuorisalaatista (+muista joita en nyt muistele). Moni lemmikin omistaja sanoo kyllä lemmikkinsä syövän paremmin kuin hän itse (taitavat olla oikeassa). Emme kuitenkaan lannistu tästä jotain ehkä nousee vielä meille syötäväksi. Siis ne perunat ja tomaatit joita ei edes kylvetty. Olemme siis hiukan alkaneet pohtimaan pitäisikö varmuuden vuoksi kasvimaa aidata, jotta vahinko ei toistuisi tulevaisuudessa.

Puutarhassa on kuitenkin ollut muuta puuhaa. Kun on kuivaa ja kuumaa niin menin leikkaamaan marjapuskia paremman muotoiseksi ja samalla haihdutus pinta-ala pieneni ja ehkä vähänen neste menisi marjoihin. Nurmikon kuivuus korosti monttuja, joten pientä paikkailua on harjoitettu.

Tuli meille myös marjapensaita lisää. Satuin tuossa työssäni taimia istuttaessa törmäämään punaisiin viinimarjapensaisiin. Maanomistajalta lupa josko osa näistä saisi muuttaa meille ja sehän sopi. Löytyipä alueelta pitkiä kiviaitoja ja historia kertoo, että aluella on asuttu pitkään. Tämä taas herätti pienen kipinän lähihistorian tutkimiseen ja ehkä jossain vaiheessa kirjoitankin siitä.

Melkein unohdin, että onhan meille karannut myös luumupuita. Eräällä naapurilla oli lähtenyt luumut leviämään navetan takana ja taimet alkoivat olemaan nurmikon hoidon tiellä.

Välillä joutuu jo pohtimaan minne kaikki nämä karkulaiset oikein mahtuu järkevästi. Olemmekin tänä vuonna päätyneet, että kaikki ei menekkään enää peltoon, vaan osa on päässyt pihaan luomaan elävyyttä muuten niin matalaan kasvustoon. Toivomme siis näiden joskus luovan mukavan viihtyisän varjoisan oleskelualueen pihallemme, josta saisi napsittua helposti välipalaa.