Avainsana-arkisto: omavaraisuus

Pavunvarsia ja herneenversoja

Pavut ja herneet ovat hiukan aliarvostettuja. Toki viimeaikoina on pavut saaneet kunniaa enemmän kuin aikaisemmin. Etenkin Härkäpapu on nostanut papujen julkisuuskuvaa. Papu onkin päässyt trendikkääksi ruuaksi vähäpätöisyydenviitan takaa.

Esi-idätys nopeuttaa kasvuun lähtöä ja takaa lähdölle riittävän kosteuden. Samalla nopeuttaa kasvin alkuun lähtöä ja samalla pystyy seuraamaan itävyyden onnistumista.

Olen hurjan huonosti onnistunut liotuksissa, koska ne unohtuu hetkeksi jos toiseksi sinne ja mätänee. Olenkin siis päätynyt laittamaan ne pieniin ruukkuihin ja noin sentti multaa pohjalle ja siemenet päälle. Näin siemenet saavat happea ja kosteutta, juurillekkin on tilaa hiukan kasvaa.

Idätetyn siirto on herkkää puuhaa. Itse yritän välttää koskemasta ituihin käsin koska kasvin solukko on heikko ja pienikin puristus voi rikkoa sen rakenteen. Kippailen siis ruukuista paikoilleen ja jos on useampi niin käsilapion kärjellä siirtelen niin, että en koske ituun vaan alta otan hiukan multaa mukaan.

Kylvösyvyys käyttämieni siementen ohjeissa on 3cm. Meillä on nyt tuo papula kuohkeata multaa ja pinnassa oleva aines kuivaa pölyksi ja paakuiksi. Päädyinkin siis ratkaisuun, että nyt kun on ollut kuivaa jonkin aikaa niin siemenet meni 3cm kostean pinnan alapuolelle. Pinnassa kun oli noin 2cm tomuavaa kuivaa ainesta niin jätin sen huomioimatta. Todellinen syvyys on täten 5cm näin takaan, että siemenillä on riittävä kosteus jatkaa kasvuaan. Tämän jälkeen vielä kävelen päällä jotta vesi sitoutuisi toivotulla tavalla kasvualustaan ja siemenien käyttöön.

 

Puutarha suunnitelman toteutus pikku hiljaa

Muistat varmaan kun piirsin ruutupaperille suunnitelmaa miten puutarhan meinaan tehdä.
https://www.korkeala.fi/puutarhan-suunnittelu-aloitettu-rantaisessa-saassa/

Alue 2. jäi silloin vähän kelluskelemaan. 1. taas oli super varma, no 1. on hylätty kokonaan tältä vuodelta ainakin. Kaikesta muutoksista huolimatta on paukkuja pistetty nyt tuohon alueeseen 2.

Siinä on ollut kumpumatokomposti vuodenpäivät. Nyt sitten eräänä kauniina aamuna lypsyllä päätin aloittaa sen kunnostuksen viljely käyttöön. Ensin nurmi tai oikeastaan niitty raivaussahalla matalaksi onhan kello jo kuitenkin seitsemän niin voi aloittaa mekastuksen. Sitten kun se oli siistitty niin soittelu kierros josko jostain talosta löytyisi jyrsin. Se löytyikin ja pyörän selkään niiltä sijoilta tajuten, että huristelee pitkin kylänraittia paskaisissa lypsyhaalareissaan kuulosuojaimet päässä.

Jyrsin oli odotuksiini nähden huomattavasti tehokkaampi työkone. Kuvittelin homman olevan hikeä ja hampaiden kiristystä ilman näkyvää toimintaa. Olin todentotta väärässä. Kone upposi maahan kuin sulaanvoihin ja muokkasi kompostin ja pohjamaan mahdottoman hienoksi pehmeäksi kasvualustaksi. Tuntui, että maan pinta nousi useita kymmeniä senttejä.

Tästä tieten innostuneena jatkoin jyrsintää myös “lavakaulusviljelmän” kohdalla. Totaallinen virhe! Vaikka olenkin tasoittanut vanhan kiviraunion tasaiseksi ja nurmea kasvavaksi alueeksi niin ei ne kivet olleet maatuneet, eikä pehmentyneet. Todella outoa kuinkakohan kauan kestäisi, että kivi maatuu. Kone hyppi, pomppi ja kiskoi kuin hulluksi olisi tullut. Päädyin luovuttamaan alueen muokkauksen suhteen siihen, kun on tulossa ne lavat niin antaa olla, kun ei kerran tahdo muokkautua.

Muokkasin kuitenkin papulan se on alue, joka on kartassa uudenkasvihuoneen ja ojan välissä. Se on taas ollut laakakompostina vuoden. Pohjalla uudenkasvihuoneen pohjamaat (ei vieläkään valmistunut) ja lantaa. Kaiken päällä paksukerros purua, jotta rikkaruohot eivät kasvaisi. Valtavasti oli tullut peltolieroja tuonne ja rikkaruohot mitä oli eksynyt kasvoi purussa ja oli helppo poistaa. Puru oli alkanut maatumisen, joten jyrsijällä vain maan sekaan. Papula nimi tulee siitä, kun sinne on tulossa papuja ja juureksia tai juurekset ei ole niin varmoja kuin pavut.

Rikkaruohojen poisto
Maanmuokkaus

Keskitytääs nyt tuohon alueeseen 2. kun siitä piti kirjoittaa.

Alueen piti olla sellainen napsimis puutarha. Vähän mauste kasveja vähän mansikkaa, vähän sitä ja vähän tätä. Toki tuohon pieneen alueeseen tulekin vähän, paljon kaikkea. Aluehan ei ole kovin iso leveyttä on parimetriä ja pituutta kuutisenmetriä. En ala nyt listaamaan mitä kaikkea sinne päätyy. Kuukausi postakseen mennessä luulisi olevan valmista, joten silloin tarkemmin mitä päätyi tähän.

Kasvatuslaatikoita suunnittelin tähän, mutta maan muokattavuus tuntui silloin vaikealta, joten jätin ne pois. Useista blogeista olen lukenut nyt syyskylvöstä johon vahvasti olen kallistumassa, jotta keväällä ei olisi tälläistä stressiä saada kaikki maahan.

Onneksi kylväminen on hiljaista puuhaa niin sitä on pystytty tekemään myös öisin, kun on ollut aikaa. Vielä on siis kylvö hiukan vaiheessa ja nimikyltitys pitäisi saada ajantasalle. Tukiakin joillekin hiukan pitää rakennella ja muutenkin paljon tekemistä.

Suuntana omavaraisuus, varastettu, saatu, vaihdettu, jaettu ja ostettu

Tämä on yksi Suuntana omavaraisuus sarjan yhteispostauksista. Mukana on useita blogeja, joilla on sama suunta mutta eri lähtötilanne. Julkaisemme sarjaa jokaisen kuukauden ensimmäinen maanantai klo:9 . Blogeja on paljon ja ryhmän koko vaihtelee hiukan joka kuukausi. Tulee uusia ja osa pitää vapaita kuukausia. Julkaisemme kaikkiin blogeihin suorat linkit Facebook ryhmässä Omavaraisuus blogeissa, keskustelu. Ryhmä on julkinen ja vaikka ei olisi liittynyt ryhmään näkee mitä siellä on julkaistu.

Yhteispostauksen tarkoitus on antaa mahdollisimman laaja kuva samasta aiheesta ja inspiroida. Omavaraistelu on yksinäistä hommaa, joten samalla bloggarit saavat vertaistukea ja voimia toisistaan.

Teemana:
Eteneminen & puutarhan marjat


Muutan hiukan tuota teemaa heti alussa eli kirjoitan kaikista monivuotisista, jotka tuottavat syötävää satoa. (Voi joku unohtua.)

Hyvä tietenkin myös mainita, että kaikki ei vielä tuota meillä satoa nuoren iän vuoksi. Aloitan kuitenkin unohdetuista kirsikoista, jotka tulivat meille viime vuonna, koska pääsivät karkuun naapurilta ja heiltä emopuu oli jo poistunut. Tietenkin meille kelpaa näihin sääoloihin tottuneet kasvit ja vielä noin sinnikäs, että oli paikkaa muuttanut useita metrejä.

Meille on tänä vuonna tullut niin ikään karanneita luumuja vai pitäisikö puhua riikunoista oli nyt kumpia hyvänsä on ne jalostettu keskisessä suomessa ja leviäminen runsasta.

Tyrni tuli myös viimevuonna nämä oli myös karanneet valloittamaan nurmikkoa ja haittasi marjojen keräämistä.

Karviainen on lähes villi, koska on anoppilasta tullut seinän vierestä meille pihalta jolla ei ole ikinä kasvanut karviaista.

Mustaviinimarja on tilan omaa kantaa, joka on ollut niin pitkään kuin muistetaan. Meidän aikana pensaat on jaettu raa’alla kädellä useiksi pensaiksi. Nyt on kulunut jakamisesta viitisen vuotta ja pensaat alkavat tuottamaan taas satoa kunnolla. On niistä toki marjoja saatu mutta “kesän syöntimarjat” ainoastaan. Näitä muuten lasketaan kymmenissä (vähän lähti lapasesta).

Omenapuut nämä on sitten sitä ostettua juttua. Ostin seitsemän puuta kaksivuotta sitten. Ensimmäisenä talvena tappiota pari puuta. Tänä keväänä heräsi henkiin enää kolme. Yksi siirrettiin uuteen paikkaan, kun sen naapurit oli kuollut hienosta omenatarhastamme.

Raparperi on kyllä jotenkin muodostunut suosikiksi sen sato varmuus on se juttu. Monipuolisuutta unohtamatta siitä kun voi tehdä vispipuuroa, simaa, mehua, kiisseliä, piirakoita, hilloketta porkkanan kanssa tai hilloa mansikoiden kanssa.

Mansikat totta tosiaan niitä on tullut rönsyistä meille ja taisi naapuri niitä varataimiksikin kasvatella ennen kuin penkki pursusi mansikan taimia.

Ahomansikka viihtyy myös pihassa ja on lisääntynyt laidunnuksen myötä. Nyt on saatu jo niin paljon, että piirakkaan ja kakkuihin on riittänyt marjoja.

Joskus haaveilin hillasta mutta en ole saanut aikaiseksi. Luin silloin paljon julkaisuja kuinka kasvatus onnistuisi. Aluekkin olisi valmiiksi katsottuna mutta viimeinen innostus kuitenkin puuttuu. Saattaa olla, että jatkossakin juoksen suolla niiden perässä. Siinä on kuitenkin se juttu, kun hilpaisee metsien läpi viitisen kilometriä ja toteaa, että paripäivää vielä jotta ovat kypsiä. Sitten uudestaan lenkille ja todeta jonkun ehtineen ensin.

Mustikka, puolukka, hilla, vadelma ovat kyllä metsän puolella mutta tiiviisti kytkettynä puutarhan rajalla nautittavaksi

Eteneminen on pistänyt jarrut päälle kevän kanssa

Maanlämpötila ei ole vielä noussut sille tasolle, että kehtaisin sanoa jotain kylväneeni. Kylvöt on siis siirtyneet kesäkuun alkuun, joka alkaa olemaan kannattavuuden rajoilla.

Kysyin jo kasvihuonesäätoimistolta lupaa laittaa kasvihuoneeseen kasvit, kun tuntuu valo loppuvan tuvasta. Lupaa ei myönnetty, ettei siitepölyn kehitys keskeytyisi tai tulisi muita kasvua hidastavia vaikutuksia kylmyydestä johtuen. Saatesanoilla: satoahan me haluamme eikö? Niin siitähän kimpaannuin ihan hurjaksi. Meni meinaan hermoon kevään kylmyys. Kaivoin kaapista siemen laatikon ja kasvihuoneesta kannoin tornin ruukkuja ja aloin kylvämään kukkia purkkeihin, kun ei muutakaan voi. Toki uloskin meni muutamia kukansiemeniä odottamaan sitä kuuluisaa kevättä jos nyt vaikka itäisi. Ohimennen vesisateessa innon kimpaannuttamana kylvin ulos noin kolmetuhattasiementä ja sisällä laitoin ruukkuihin kasvamaan vaan jonkun viitisisensataa siementä. Jossain vaiheessa muistin, että niin meillähän ei kyllä ollut tilaa näille sisällä. No jos ne vaikka keittiön pöydän alla kasvaisi aluksi.

On tämä kasvatus tosiaan alkanut tuota tupaa valtaamaan. Hiukan ehkä liikaa.

Tuvassa kasvaa nyt:

  • Tomaattia 130 taimea
  • Kukkakaalia 10 taimea
  • Ruusukaalia 20 taimea
  • Jättikurpitsaa pari jotka jo kukki
  • Vesimelooni on nyt kukassa ja alle kymmenen taimea
  • Paprikaa on jonkin verran eri vaiheissa
  • Lehtikaalia jokunen
  • Jäävuorisalaattia muutama
  • Purjoa
  • Persilja
  • Tilli
  • On vielä jotain jota en muista

Kukkia joita säästä kimpaantuneena laitoin kasvamaan:

  • Leijonankita
  • Flossflower Belaya Reka
  • Cammon yarrow Mix
  • Tropaeolum Nasturtium Canary
  • Torch Lily
  • Mustasilmä susanna
  • Harjuherne sininen
  • Hajuherne punainen
  • Laventeli
  • Krassi
  • Aubertia Lilovaya
  • Aubertia Fioletovaya

Ulos meni suoraan unikkoa, malvaa, neilikkaa ja pari tunnistamatonta pussillista siemeniä.

Kasvihuone siis se uusi on nyt sitten mennyt ajatuksissa ja suunitelmissa ihan atomeiksi. Paikka vaihtuu nyt niin tiuhaan, että en uskalla kirjoittaa mihin se sitten joskus laskeutuu kun on sen aika.

The työkalupakki on siirtynyt jo teko vaiheeseen ja sisäkatto on saatu oikeaan muotoon takaisin. Ovet on vielä vaiheessa mutta mahdollisesti niihin olisi jo materiaalit.

Paljon on toki edennyt suunnitelmissa. On toki so hiukan hikeä virrannut kasvupaikkojen valmistelussa. Vielä ei ole kylvetty mutta kohta siihenkin hommaan päästään.

Suorat linkit toisten Suuntana omavaraisuus blogeihin: