Käsinlypsy
Aloitetaan tämä lypsy ihan perus tarvikkeista mitä tarvitaan ennen kuin edes tissejä hiplaillaan.
- Utareliina
- Ämpäri tai kippo
- Lämmintä vettä
- Kuivauspyyhe
- Alkusuihke astia
- Lettupannu
- Solu-testi
- Lypsyastia
- Rasva tai suihkutettava utareen hoitoaine
- Sihti tai siivilä
Utareliina on iso, jotta jokaiselle vetimelle on puhdas kohta liinasta. Helpointa on löytää puhdas kohta käyttämällä liinan nurkkia. Liina jaetaan päässä neljään osaan ja pyöräytetään aina uusi kulma, kun vaihdetaan vedintä. Liinan voi taittaa lopuksi kahtia ja pyyhkiä utareiden välin jos likainen. Puhdas kohta takaa utareterveyden, jos joku lohko on tulehtunut ei siirretä sitä liinalla toiseen.
Ämpäri tai kippo on utareliinalle, jotta saadan se pysymään märkänä ja lämpimänä. Lämpö auttaa utaretta herumaan helpommin ja puhdistaa tehokkaasti ilman hankausta. Puhtaaseen veteen ei koskaan laiteta jo käytettyä liinaa.
Kuivauspyyhettä käytetän ennen kuin aloitamme lypsyn, koska vesi ei ole liukaste. Kuivausliinaan voi vielä tarttua likaa. Käytämme kertakäyttöistä repäistävää kestävää paperia imukyvyn, kestävyyden ja hygienian takia.
Alkusuihkeastiassa on musta alue, johon otetaan noin 4-5 suihkausta. Musta välipohja näyttää onko maidossa kökkösiä, jotka ovat merkki soluista maidossa. Soluja on aina maidossa mutta lisääntyminen on merkki utaretulehduksesta. Utareterveyttä seurataan myös haju- ja näköaistilla. Maito voi alkaa haista tai/ja väri muuttua.
Lettupannua käytetään solu-testin kanssa. Jos havaitsemme alkusuihkeastiassa kökkösiä niin jokainen lohko testataan. Terävä kärki on aina lehmän pää. Tällöin kuka tahansa tietää mikä lohko on mikäkin. Lohkot ovat OE= oikea etu OT= oikea taka VT= vasen taka VE= vasen etu.
Jos joku lohko tuottaa runsaasti soluja, kutsutaan eläinlääkäri hän hoitaa antibiotilla joko lohko kohtaisesti tai kaikkia, tapauksesta riippuen. Eläimen tietoihin merkitään, jos vaikka OE soluttaa ja oikea etu erillislypsyyn. Lehmät kun ovat meillä vapaana käytämme AUTE (AUTE)-menetelmää. Lehmä voidaan näin merkitä väri koodilla jalkoihin, koska niitä on yhtä monta kuin vetimiä. Järjestelmä on kaikilla Valion tiloilla käytössä. Tämä järjestelmä helpottaa lomittajia ja muita lypsäjiä.
A= Antibiottihoito Punainen EI SAA KÄYTTÄÄ!!! Koneella lypsettäessä viimeinen lypsettävä.
U= Ummessa, umpeen menossa tai umpeutettu neljännes Sininen EI LYPSETÄ TAI HARVENNETTU LYPSY!!!
T= Ternimaito Keltainen EI sekoiteta tavalliseen maitoon.
E=Erilleen lypsettävä Vihreä EI sekoiteta tavalliseen maitoon. Syynä voi olla solutus.
Koneella lypsettäessä terveet ensin ja viimeisenä kaikki, joilla on jokin merkintä. Värit kertovat myös sen järkevän järjestyksen merkittyjen järjestys: Vihreä ensin, keltainen huuhtelisin jos vihreän jälkeen lypsetään jottei tuore lehmä sairastu. Sininen sen jälkeen ja viimeisenä punainen.
Maidon solut
Lehmän maidossa on aina soluja. Ne ovat valkosoluja, jotka suojelevat lehmää ja utareita ulkoisilta ärsykkeitä vastaan esim. bakteerit. Ei ole olemassa yhtä varmaa raja-arvoa mutta maidon koostumus muuttuu, kun solu taso ylittää 100 000kpl/ml. Meijereille toimitettavan maidon parhaan luokan raja on <250 000kpl/ml. Tätä arvoa voi myös kotitarve lypsyssä pitää jonkinlaisena raja-arvona.
Solu-testillä voidaan tutkia suuntaa antavasti
Lainattu kuvasta:
CMT 1 – ei saostumaa
Seos pysyy vaalean violettina nestemäisenä, mitään saostumaa ei ole havaittavissa. Neljännes on terve. alle 100 000 solua / ml.
CMT 2 – lievä saostuma
pohjalla heikkoa saostumaa, joka havaittavissa parhaiten kallistaltaessa astiaa edestakaisin. Neljännes on terve mutta tarkkaile solu-testillä. Kaikissa neljänneksissä on tälläinen reaktio, kun lehmä on umpeen menossa. 100 000 – 250 000 solua / ml.
CMT 3 – selvä saostuma
Seos sakenaa, on limainen ja tummemman violetti kuin CMT 1-2. Neljännes on sairas. Lievä piilevä utaretulehdus voi tartuttaa toisia lehmiä. Lypsetään terveiden jälkeen. 250 000 – 500 000 solua / ml.
CMT 4 – hyytelöityy, voidaan jakaa
Seos sakenaa välittömästi. Astiaa pyörittäessä seos pyrkii keräytymään keskelle, mutta likkeen pysähdyttyä se jakautuu tasaisesti astian pohjalle. Edellistä voimakkaampi violetti. Neljännes on vakavasti sairas. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin lypsä edellisten jälkeen. 500 000 – 4 000 000 solua / / ml.
CMT 5 – hyytelöityy, ei voida jakaa
Seos hyytelöityy voimakkaasti, keräytyy astian keskelle ja jää liikkeen lakattua hyytelömassaksi eikä peitä astian koko pohjaa. Voimakkaasti violetti. Vakava utaretulehdus. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin. Lypsä viimeisenä. Yli 4 000 000 solua / ml.
Lainattu kuvasta:
Luokka 1
8 sekoituskierrosta alle 80 000 Terve neljännes
Luokka 2
8+5=13 sekoituskierrosta 80 000 – 100 000 Lievästi soluttava neljännes.
Luokka 3
8+10+10=28 sekoituskierrosta 100 000 – 250 000 Soluttava neljännes.
Luokka 4
8+10+10+10+10=48 sekoituskierrosta 250 000 – 400 000 Piilevä tulehdus.
Luokka 5
8 sekoituskierrosta 400 000 – 1 milj. Piilevä tulehdus Mikäli hyytelö ei ole hävinnyt 48 kierroksella, kaada puolet (5ml) pois ja lisää sama määrä (5ml) reagenssia.
Luokka 6
8+10+10+10+10=48 sekoituskierosta 1-3 milj. Piilevä tai alkava tulehdus.
Luokka 7
Seosta ei voi kaatamalla jakaa 2,5-4milj. piilevä tai alkava voimakasoireinen tulehdus.
Luokka 8
Seos liisteröityy astian pohjaan, ei pyöri yli 4milj. Yleensä voimakasoireinen tulehdus.
Lypsyastia voi olla mikä tahansa laakea astia, joka pysyy pystyssä helposti, vaikka kattila. Kattilat ja metalliset astiat ovat helppoja puhdistaa, kestävät sääoloja ja lehmän potkuja.
Rasvat ja suihkeet sipastaan aina lypsyn jälkeen. Perusrasvoista Helosan on perinteinen pehmentävä ja kosteuttava voide. Sopii loistavasti hiehoille, koska se levitetään käsin. Suihkutettava vedin- ja utaresuoja on hoitava ja suojaava. Sopii lehmille, lampaille ja vuohille. Pitää vetimen ihon kimmoisana, pehmeänä ja torjuu kärpäsiä. Hiehot voivat säikähtää suhahdusta ja äkillistä kosteuden tunnetta. Silitä tai hiero hiehoa samalla, kun suihkautat, jotta se ei turhaan ylläty.
Sihtiä tai siivilää käytetään käsinlypsyssä irtoroskien poistoon maidosta. Sihtiin tai siivilään voi laittaa harson niin pienemmätkin roskat poistuvat maidosta.
Mistä näitä voi hankkia?
Lypsyyn liittyviä tarvikkeita löytyy useimmista maatalousalan liikkeistä ja meijereiden myymälöistä. Meijereiden myymälöistä saa paljon tietoa, koska ovat keskittyneet vain maidon tuottajien auttamiseen.
Lähdetään sinne lypsylle!
Nyt on kimpsut ja kampsut on tuttuja niin lähdetään käsinlypsylle. Tätä samaa nimitystä käytetään lypsykoneella lypsettäessä parsinavetoissa. Nyt ei vielä käytetä lysykoneita vaan mennään käsinlypsämään.
Lehmälle on opetettu reitti lypsypaikalle etukäteen jo ennen poikimista. Se myös tietää, että lypsyn aikana saa herkkuja, joten houkutteluun ei enää tarvitse kaurakippoa.
Lehmä on haettu lypsypaikalle ja kaikki on mennyt mallikkaasti.
- Pestään utareet lämpimällä ja kosteala liinalla.
Rohkeasti vedin kouraan ja pyöritellään liinan sisällä. Lopuksi tarkistetaan onko vetimen pää puhdas. Jokaiselle neljännekselle on oma nurkka liinasta (1/4) on suurinpiirtein käden kokoinen alue.
2. Kuivataan utareet.
3. Otetaan 4-5 alkusuihketta jokaisesta vetimestä erilliseen astiaa.
Vähäisiä soluja näkyy mustalla alustalla “normaali”.
3. Lettupannulla otettaisiin näyte jos olisi tullut isompia kokkareita.
4. Nyt on aika lypsää lehmä “tyhjäksi”. Suosittelen ettei ihan viimeistä pisaraa myöden kuitenkaan.
Vetimiä on monen kokoisia ja muotoisia. Kahta samanlaista vedintä ei ole. Tekniikka vaihtelee tietysti myös vetimen mukaan. Kuitenkin kaikissa suljetaan maidon siirtyminen takaisin utareeseen ja painetaan ulos.
Vetimiä EI koskaan kiskota. Herumista voi helpottaa nostelemalla utaretta se demostroi vasikan käytöstä. Utareita voi myös lämmittää liinalla, joka on ollut lämpimässä vedessä kuitenkin puristettu kuivaksi. Lypsä aluksi yhdellä kädellä ja totuttele. Ota toinen käsi käyttöön, kun lehmä on rauhallinen ja itse olet valmis. Yksikätisenä pystyt ohjaamaan lehmää vapaalla kädellä, etkä likaa vetimiä kun et lypsä sillä kädellä.
5. Loppusuihkeen aika joka hoitaa utareita ja antaa suojaa. Suihke imeytyy nopesti, joten pakkasellakaan käytölle ei ole esteetä. Suihkeelle on oma suihkepullo, jonka nokka on tehty niin, että suihkuttaa viistosti eteen ylös. Tämän takia säiliön pystyy suihkuttelemaan tyhjäksi.
6. Solu-testin voi tehdä myös lypsetystä maidosta jälkeen päin. Kuvan tulos on alle 80000 solua / ml.
Solu-testin varastointi lämpötila on +15 ja suositeltava käyttölämpötila +30. Pullon voi laittaa kuumaan veteen, kun ottaa mukaan lypsylle. Lypsyn jälkeen voi tehdä pistokokeita lypsetylle maidolle, vaikka ulkoisia merkkejä ei maidossa olisikaan. Jos tälläisessä jälkeenpäin otetussa näytteessä, on soluja otetaan seuraavalla lypsyllä jokaisesta neljänneksestä näyte. Jos useampi lehmä lypsetty yhteen niin kaikilta lehmiltä.
7. Astioiden pesu: Ensin huuhdellaan maitoiset astia alle 30 asteisella vedellä. Maito ei pala silloin astiaan kiinni. Sen jälkeen kuumalla saippuavedellä tässä voi käyttää normaalia tiskiainetta. Huuhdellaan kuumalla tai kylmällä vedellä. Jätetään kuivumaan seuraavaa lypsyä varten. Mitä nopeammin pesee sitä helpompi pesu on.
Lypsäjän koottuja tunteita.
Tällä hetkellä lypsämme ulkona satoi tai paistoi. Aluksi se oli tuskaa aivan käsittämätöntä tuskaa. Sormiin sattui, sattui tosissaan niin, että vedet tulivat silmistä. Siinä lehmän kupeessa tuli monia ajatuksia, lopetanko, pyydänkö emännän vai mitä teen. Päädyin jatkamaan, koska ajattelin lehmää. Se tuottaa mulle maitoa ja tätä pientä palvelustako en pysty tekemään. Siksikö kun sormiin kasvaa lihakset, kun edellisestä lypsyistä on aikaa. En voinut siis luovuttaa.
Muutama päivä tämän jälkeen pakkanen tuli ja ihan kunnolla. Aamulla -23 ja lypsän ulkona paljainkäsin tietenkin. Se tunne kun aamulla vilkaiset mittariin ja muistat ne sormien kivut. Puoli ääneen sanoin ulos astuessa, että paska nyt sattuu. Lehmä tuli tuttuun treffipaikkaan laitumen portille. Siitä kylki kyljessä kuljimme lypsypaikalle. Aloitimme normaalin kaavan kautta Lypsyn. Se oli upea tunne aivan mahtava sormia ei edes palellut. Oli lämmin, liian lämmin, jos asteita katsoo. Lypsy onnistui ja olin tyytyväinen pienesti naureskelin mielessäni. Ei nämä pienet pakkaset lannista kivaa hommaa.
Paripäivää myöhemmin pakkaset lauhtuu ja ollaan -17. Ei löydy sitä määrää kirosanoja, joka kuvaisi sitä tuskaa. Lypsy meni ihan hyvin, mutta aamulypsyn jäljiltä sormiin sattui vielä puoliltapäivin. Iltalypsylle mentäessä oli sormet sulat, mutta pelotti kuinka paljon nyt tulee kipuja. Iltalypsystä selvisin ilman mainittavia vaurioita.
Lypsypaikka
Tiedän olevan hiehoja, jotka hyppivät ja potkivat ensimmäisillä lypsy kerroilla. Tästä syystä on lypsypaikan oltava rauhallinen ja mahdollisimman häiriötön. Nyt meillä on lypsyssä vasta ensimmäinen mummo lehmä, joka seisoo järkkymättä paikoillaan ilman mitään heilumisen estimiä.
Hiehoja kun aletaan lypsämään on valttia rauhallisuus ja ahtaus. Ei mikään puristava ahtaus vaan pienehkö ahtaus, jotta heiluminen on hallinnassa. Potkimista vastaan on potkurautoja, joita voi käyttää mutta kannattaa kokeilla melko nopeasti onnistuisiko lypsy ilman potkurautaa. Raudasta tulee nopeasti lehmälle myös rutiini, jonka se tulee vaatimaan aina.
Olen törmännyt huhuihin, että lomittaja joutuu virittelemään mitä kummallisimpia juttuja, jotta lehmän kaikki rutiinit on täytetty. Nämä tietenkin hidastavat lypsyä ja vaikeuttavat tuuraajien toimintaa lehmien kanssa. Nämä kummalliset rituaalit voivat iskostua lehmälle niin syvälle, ettei ilman niitä voi lypsää. Mitä jos jotain sattuu ja ei ole ketään joka kertoo kaikki kommervenkit? Tämähän voi päättää muuten hyvän lehmän elämän. Teurasauton tilaaminen on tietenkin viimeinen vaihtoehto mutta ei lehmää voi pitää utareet täynnä monia päiviä.
Hiehoja kannattaa hiplailla ja pestä utareista jo ennen lypsy kauden alkua.
Lypsyyn kuluva aika
Lypsämme tällä hetkellä käsin juuri ajan takia. Vaikka käsinlypsy kuulostaa työlältä tai vaivanloiselta. Se ei ole sitä, kun on vain yksi lypsettävä. Laskin, että ajallisesti ja voimallisesti hyödyn lypsykoneesta vasta, kun on kaksi lypsyssä. Vielä kun tulee kolmas, joka on iso tuottoisempi niin aikaa säästyy kunnolla.
Nyt käsinlypsäen aikaa menee noin 20-30 minuuttia aamulla aloitetaan kahdeksan aikoihin ja illalla aloitetaan kuuden maissa. Jos käyttäisin konetta menisi vähintään 30 minuuttia lisää koneen pesuun aamuin illoin. Toisen tullessa lypsyyn pesun aika ei kuitenkaan lisäänny mutta lypsy aika voi lyhentyä. Tällöin saatan päästä tunnissa aamulla ja illalla. Kolmas kun tulee lypsyyn, joka tuottaa enemmän kuin nämä kaksi yhteensä ajan säästö on huima. Kysessä on myös hieho joten sen pinna ei välttämättä kestä käsinlypsyn hitautta. Koneella kun lypsetään voin keskittyä hiehon rauhoittelemiseen.
Mikä muuttuu kun tulee enemmän lypsettäviä ja kone
Aamulypsyä varmaan aikaistetaan kun tulee enemmän lypsettäviä. Se tulee todennäköisesti siirtymään seitsemän pintaan ja iltalypsy pysyy kuudessa. Lypsy väli on hyvä olla noin 12 +-2 tuntia.
Vielä tulee se päivä kun putkilypsykone käynnistyy sumuisessa aamussa ja maille kantautuu koneen tasainen vihellys.
7 kommenttia
lomittaja
On teillä ainakin välineet kunnossa:) Ruhtinaallisen hyvät tarpeet kotitarvelehmälle.
Itse lomittajana olen joutunut myös niihin erikoisiin paikkoihin joissa on myös lypsää käsin, kerran oli joku melkein 20l/lehmä käsin lypsettävänä. Ja monia pientilallisia on kavereina ja tuuraamassa on heitäkin tarvinut joskus käydä.
Minut opetti käsinlypsyyn kotitilani virolainen lomittaja, hän opetti vetolypsyyn niin että sormet kastettiin maidolla liukasteeksi. Nykyään lypsän puristaen ja joskus myös vetolypsyllä mutta laitan helosania tms. rasvaa. Ämpärin pidän polvien välissä mieluiten tai jos matala lehmä laitan paperisäkin tai lehden jne. alle ettei astian pohja likaannu. Aina lypsän “samanparisia” eli etuset ja sitten takaset, näin käyn neljännekset läpi pari kertaa mahdollisimman tyhjäksi, sit loppulypsy jolloin hieron kämmenotteilla neljännekset ylhäältä alas ja “nyhtölypsän” vetimet.
Käsinlypsyssä mielestäni paras lypsää nimenomaan täysin tyhjäksi, konehan imee joten on tyhjälypsyn riski liian suuri ja nykyään ei kukaan kai enää jälkitiputtele lypsimen irrotuksen jälkeen joten maitoa saa silloin jäädä aivan pikkuisen.
Vanusiivilä on näppärä, ns. vauvanharson läpi laskee joku kotitarvemaitoja mutta kertakäyttövanu lie paras pitkän päälle. Käsinlypsettävän lehmän suin ja oikein “pesen” sekä kuivaan koko utareen+pyyhin lopuksi kostealla vähän kylkeäkin, konelypsyssä en tee tietysti näin perusteellisesti mutta käsilypsyssä välttyy näin monelta roskalta.
Hauskaa huomata että on näinkin eläimistä innostuneita “maallemuuttajia” 🙂 Tsemppiä tilanpitoon!
t.Eräs lomittaja
Riikka
Hieho ei ole lehmä. Hieho on vielä ekaa kertaa poikimaton eli ei tuota maitos. Mitään tarvetta ei ole suihkutella tai rasvailla sen vetimiä. Vasta jokin aika ennen odotettua poikimista voi alkaa totuttaa hiehoa lypsykäsittelyyn. Siinäkään ei tarvita voiteita tai suihkeita. Muutenkin ohjeistus ja teksti on hieman -ei tietävän, monesta kohtaa tekstiä poimitun osaamatonta yhdistämistä.
Isäntä
Kyllä poikimaton on hieho. Meillä tosin on vain yksi jota voin kutsua hiehoksi se ei ole poikinut. Kaksi muuta on lehmiä koska ovat poikineet, mutta ovat olleet tauolla kaksi vuotta. Nyt tulivat meillä ensimmäisen kerran lypsyyn. Ensimmäinen on tehnyt kuusi vasua ja nuorempi viisi. Tästä syystä lehmälle opetetaan reitti lypsypaikalle. Pohdin kyllä, että nimittäisinkö näitä kuitenkin hiehoiksi jotta olisi selkeämpi. En kuitenkaan halunnut ali arvostaa rouvia. Hiehon rasvaukseen tai suihkutteluun ei ole eläimen puolelta tarvetta. Kuitenkin olen huomannut, että jotkin hiehot ovat rauhallisempia lypsyssä kun viileä rasva tai suihkaus on jo tuttu ennen lypsykauden alkua.
Isäntä
Piti ihan lukea omaa tekstiä tuon hiehon kohdalta. Juu siis olen törmännyt hiehoihin, jotka ovat kyllä jo tulleet lehmiksi mutta ovat ensi kertaa lypsyssä jolloin rasvaus on helpompi kuin suihke. Tiloilla meillä päin niitä kutsutaan vielä hiehoiksi vaikka ovat lypsyssä. Ihan niiden hölmöilyiden takia ja näin myös lomittaja osaa varautua kun sitä ei puhutella lehmänä.
eräs maatalouslomittaja
Onpa kiva huomata että joku on näin innostunut eläimistä ja maataloudesta pienessäkin mittakaavassa. Ja ruhtinaalliset välineet on hankittu kotitarvelehmälle:)
Itse olen lypsänyt käsin oppimallani tavalla sekä vetolypsyllä että puristaen. Vetimiin laitan toisinaan helosania tms. luistoksi jos on lypsettävä vedellen. Sangon pidän polvien välissä tai laitan paperisäkin tms. alle jottei pohja likaannu. Ensin käyn etuset tyhjäksi ja sit takaset, sama uudestaan ja loppulypsy jolloin hieron neljännekset ylhäältä ales ja tyhjään. Käsinlypsyssä mielestäni paras lypsää ihan tyhjäksi, koneella voi tapahtua tyhjälypsyä ja silloin ihan pikkasen maitoa saa nykyopin mukaan jäädäkin, käsin ei kukaan enää juuri tiputtele koneen jäljiltä vaikkakin kotitarvelypsäjä kernaasti voi senkin tehdä.
Käsinlypsyllä oikein “pesen” ja kuivaan utaren ja suin lehmän ennen, näin säästyy monelta roskalta. Kertakäyttövanusiivilä lie paras, vauvanharson läpi siivilöi joku mutta vaikea puhdistettava. Tsemppiä tilanpitoon!
Isäntä
Kiitos kommentista. Mahtavaa huomata, että on lukijoina myös ammattilaisia. Anteeksi, että hyväksyminen ja vastaus on venynyt. Pienoinen ruuhka tuolla kommentointien puolella.
Isäntä
Kiitos! Kunhan tuo kotitarve lypsyasema tulee valmiiksi tai siis edes tuo väliaikainen niin kirjoittelen siitä.