-
Jouluna ajauduimme vauva-arkeen
Talven ihmemaa on saapunut meille. Tämä tarkoittaa yleensä sähkökatkoja on niitäkin jo toki ollut mutta enempi on vaikeutunut internettiin pääsy, joka taas on vaikuttanut tähän blogiin. Nyt on ilmasto ja tähdet kohdillaan, joten päivitystä pukkaa tulemaan. Kuinkas tämä joulukuu on mennyt. Tapanamme on hiljentyä jouluun ja eristäytyä keskittyen läheisiin. Tämä joulu on ollut ihan toisenlainen kuin koskaan ennen hirmuisesti stressiä, aikataulu ongelmia, arjen järjestyksen muuttamista, loppuunpalamista, kiukuttelua ja kuitenkin onnea. Vauva-arki alkoi joulukuun alussa, joka vaikutti suuresti päivän kiertoon ja aikatauluihin. Alussa vanhempien kuormat kasvoivat ja joustavuutta tarvittiin. Huomasimme jossain vaiheessa, että olemme todella kuormitettuja ja kamelin selkä meinaa katketa, kun ei vaan kertakaikkiaan arki suju. Arki tuntui todella kiireiseltä…
-
Kotitarvenautojen kasvatusta ja varauksia otetaan vastaan
Monen monta suuntaa on nyt katseltu, kyselty ja mietitty. Meinasimme jo maidon tuottajaksi ryhtyä mutta se ei ole mahdollista kun haluaa painia ISK Nenosten kanssa. Esteenä on myös tie. Maitoauto kun huruttelisi tietämme kelistä riippumatta pitäisi siihen tuoda valtavasti maa-ainesta. Tien kunnostukseen uponneita rahoja on maidolla todella hankala saada takaisin. Eläimiä pitäisi lisätä niin paljon, että emme siihen lähde. Useat ovat huomanneet, että lauma on kasvanut kasvamistaan. Meillä on tällä hetkellä se tilanne, että pari synnyttäjää palaa takaisin omalle tilalleen. Kesän aikana lähtee pari kasvatus sopimuksella ollutta. Huokaisen helpotuksesta ja kaiholla tulemme ikävöimään näitä kaikkia PERSOONIA. Tulevaisuus on erilainen mutta samanlainen Päädyimme kasvattamaan omatarvelehmiä. Pyrimme vastaamaan kunkin tarpeisiin mahdollisimman…
-
Metsälaitumen ihana keväinen avaus
Kevät mitä ihaninta aikaa. Saa nauttia kuinka kaikki herää taas eloon ja eläimetkin pääsevät isommalle alueelle. Alue on ollut koko ajan heidän käytössä mutta lumi on pitänyt heidät pienemmällä alueella. Se kun iltalypsyn alussa huomaat, että porukka on innoissaan löytänyt uuden alueen ja hyppivät innoissaan pitkin taimikkoa. Se on jotain niin vilpitöntä riemua mitä harvoin pääsee todistamaan. Iltalypsy ohi ja päätät ottaa aikaa seurataksesi tätä ihanaa riemua. Ei aikaakaan kun tajuat, että näet vain ne jotka kävi lypsyllä. Mitä hittoa ne on menneet vielä pidemmälle. Enää ei nautikkaan tästä riemun hetkestä vaan tulee huoli. Niin ne aitalangat… Ei niitä nyt kukaan ole vielä käynyt tarkistamassa. Ne on varmasti lumen painosta…
