Metsän hoitoa erilaisesta näkökulmasta

Metsänhoito antaa monelle mielikuvan puun kasvattamisesta jossain muodossa.

Tämän vuoden tavoitteeni oli hoitaa puolenhahtaarin raivaus. Aikaisemmin olen tuon toisen puolen hetaarin jo hoitanut. En siis viitsi ahnehtia liian isoa palasta tehtäväksi. Tuo ensimmäinen puolihehtaaria on saanut aikaa ja rakkautta monin verroin enempi kuin mikään muu metsän alue. Testasin siinä omaa metsänhoitajan ajatusta ja kokeilin erinäisiä juttuja.

Marjametsä projekti joka on vienyt neljä vuotta tullakseen tuollaiseksi.

Tämä metsä on noin 20 vuotias istutettu mänty. Ajatus on pitää se valoa läpäisevänä ja helppona liikkua. Onnistumiseni mittari ei ole puut vaan aluskasvillisuus. Haluan hyötyä metsästä koko ajan, joten vaalin sen pohjaa haluan luoda hyvät olosuhteet mustikalle ja puolukalle. Pientä vesaa sieltä poistetaan, jotta ei kasva umpeen. Jätän pystyyn kaikkia puulajeja, koska kaikilla on tarkoituksensa. Lehtipuista tulee lehdistä lannoitetta ja humusta maahan. Mänty taas kasvaa niin, että vaikka sitä olisi paljon on pohja valoisa.

Lähetääs tuonne alas päin

Tämä on nyt projektina ja kasvaa rajusti haapaa. Se on hyvä puu oikeassa paikassa mutta ei täällä. Tykkään sen nopeasta kasvusta ja kuivumisesta polttopuuksi. Tämä alue on liian hankalakulkuinen, joten parempi poikkaista ennen kun pääsee liian isoksi. Puut kaadetaan ja kerätään pieniin nippuhin maatumaan.

Tervetuloa risukkoon täällä ei ole miellyttävä liikkua, kun kokoajan on joku risu tiellä. Teen tämän harvennuksen näin keväällä, jotta näen minne saisin kaatumaan. Kun lehti ennättää puuhun, on tuo vain vihreä seinä, jonka läpi ei näe mitään.

Oksin männyistä kuivia oksia samalla pois. Rantaan jätin vähän enemmän kuin syvemmälle, jotta rannassa ei alkaisi kasvaa pajua ihan hirmuisesti. Olen siis laiska enkä halua juosta joka vuosi sahailemassa jätin kuusia ja koivuja. Kuuset varjostavat hyvin kasvualustaa ja koivut imevät ravinteita.

Kuvassa näyttää karulta ja jopa aika hurjalta harvennukselta. Toinen kuva ylhäältä päin otettu on otettu, kun tämä harvennus oli jo tehty. Tässä kohdassa on hyvin lähtenyt männyt kasvuun ja välissä oli vain leppää ja muutamia pikku kuusia.

Rannasta ylöspäin otettu kuva.

Kyllä sitä puuta vielä jäi. Nyt ei erotu kuin runkoja mutta, kun koivu saa lehden niin alkaa näyttämään täydemmältä.

Mitä huomioin kaadoissa

Mänty oli aina voittaja paitsi vioittunut. Jos siis kiinni toisissaan kasvoi koivu ja mänty kaadoin koivun.

Syyt miksi kaadoin:

  • Kasvoi vanhan kannon kyljestä
  • Latva vioittunut
  • Lumi painanut maahan ja kasvoi vaakaan
  • Liian lähellä toista puuta
  • Haapa ja alle 10cm paksu

Syyt miksi jätin:

  • Terve
  • Iso
  • Tilaa kasvaa
  • Pienet kuuset

Kuusi sai jäädä, koska tässä on ollut kuusi metsä. Tulevaisuudessa kuvittelen, että tästä joskus joku kaataa männyt pois. Kun ne on kaadettu olisi valmiiksi tulossa elinvoimainen kuusimetsä. Tämä alue ei siis olisi hakkuun jälkeen autio kaikesta elävästä. Se olisi kestävä ja vahvempi kuin ostotaimista istutettu keinotekoinen metsä.

Yritän siis kuitenkin ajatella jonnekkin tulevaisuuteen, vaikka keskityn saamaan marjoja talven varalle pienillä päätöksilläni.

Luulen, että metsän pohja kasvillisuus kertoo kuinka hyvin se metsä voi. Toimillani en yritä nopeuttaa tai hidastaa sen kasvua. Luulen, että siihen vaikuttaa moni muu asia.

Metsä tarjoaa niin paljon

Metsät ovat mahtavia paikkoja. Sieltä löytyy marjoja ja sieniä. Sienet vaativat taas kasvaakseen maatuvaa puu ainesta, joten sinne on sitä joskus jätettäväkin. Ajattelen metsistä, että jos se on viihtyisä liikkua siitä on enemmän hyötyä. Joku varmaan sanoisi, että ylläpidän villien puiden puistoa. Tämä on juuri se ajatus, että metsänhoidossa nähdään ja kuullaan etupäässä ne puut.

Sitten on ne kaikki eläimet mitä se kätkee sisäänsä. Siellä ei todellakaan ole yksin on pientä inisijää, keskikokoista pomppijaa ja isoja önisijöitä.

Ei tarvise kuin katsoa minne astuu niin löytää merkkejä metsän elämästä.