Avainsana-arkisto: Nauta

Jouluna ajauduimme vauva-arkeen

Talven ihmemaa on saapunut meille. Tämä tarkoittaa yleensä sähkökatkoja on niitäkin jo toki ollut mutta enempi on vaikeutunut internettiin pääsy, joka taas on vaikuttanut tähän blogiin.

Nyt on ilmasto ja tähdet kohdillaan, joten päivitystä pukkaa tulemaan. Kuinkas tämä joulukuu on mennyt.

Tapanamme on hiljentyä jouluun ja eristäytyä keskittyen läheisiin.

Tämä joulu on ollut ihan toisenlainen kuin koskaan ennen hirmuisesti stressiä, aikataulu ongelmia, arjen järjestyksen muuttamista, loppuunpalamista, kiukuttelua ja kuitenkin onnea.

Vauva-arki alkoi joulukuun alussa, joka vaikutti suuresti päivän kiertoon ja aikatauluihin. Alussa vanhempien kuormat kasvoivat ja joustavuutta tarvittiin. Huomasimme jossain vaiheessa, että olemme todella kuormitettuja ja kamelin selkä meinaa katketa, kun ei vaan kertakaikkiaan arki suju. Arki tuntui todella kiireiseltä ja aikataulutetulta. Hirveä kiire saada asiat vain tehtyä. Teimme aikajanan johon kirjasimme päällekkäisiä juttuja ja kenelle mikäkin kuuluu. Oli kellon aikoja jolloin oli jommalla kummalla hirmuisesti tekemistä ja toisella oli silloin aikaa. Aloimme jakamaan työt uudestaan, jotta ei tule tälläistä työsumaa.

Esimerkki aikataulu ongelmasta ja ratkaisusta:

  • Mies: Hoiti aamulypsyn ja lähti suoraan viemään lasta hoitoon.
  • Vaimo: Vahti lapsen pukeutumisen ja repun pakkauksen. Hoitaa vauvaa.

Molemmilla oli siis stressi pysyä toisen aikataulussa. Tehtiin muutos:

  • Mies: Vahtii pukeutumisen ja pakkaa repun ja lähtee viemään hoitoon.
  • Vaimo: Hoitaa aamulypsyn ja tulee sisälle hoitamaan vauvaa.

Tämä oli todella pieni muutos mutta suuri vaikutus stressiin ja aikataulussa pysymiseen. Toki lypsyissä oli omat haasteensa, koska hieho tuli lypsyyn ja jotenkin emme uskoneet käännön toimivan. Olemme nyt siinä tilanteessa, että vain vaimo pystyy lypsämään hiehon. Heille on tullut omat tavat, rutiinit ja luottamus. Hieho toimii kuin automaatti, kun lypsäjä on oikea.

Onneksi jo opiskellessa havaitsin kuinka eläimillä on mieltymyksiä joihinkin hoitajiin ja jotkut ovat ilmaa. En voi siis ottaa itseeni, että me ei ymmärretä toistemme tapoja. Olemme myös havainneet haastavuutta meidän lypsypaikan järjestelyissä, joihin emme pysty vaikuttamaan näin talvella. Meillä ei ole mahdollisuutta millään tapaa painostaa eläintä lypsylle. Meillä ainoa keino saada eläin lypsyyn on houkuttelu ja viekkaus. Olemme päättäneet kesällä parantaa tätä, kun nyt tiedämme mitä tarvitsemme homman helpottamiseksi. Emme pysty rajaamaan eläinten liikkuuvuutta tarpeeksi, mikään meidän aitamme ei ole “naudan kestävä”. Eläimet ovat meillä laitumella, kun tulevat lypsypaikalle jossa on parsi johon kytketään lypsyn ajaksi. Lypsyparrelle pitäisi tehdä kuja johon ne ohjattaisiin ennen lypsyyn tuloa. Meillä oli tälläinen kuja kyllä mutta vain paimenlangasta tehty. Tämä toimi hyvin kun oli suopuisia eläimiä. Nyt osalla on vähän enemmän annettu omaa tahtoa, joten lanka on liian vähän. Osa nuorista kun on niin ahneita paskoja, että kun yhtä houkuttelee rajatulta alueelta lypsypaikalle niin tunkee  langat kaulassa muitakin herkuille. Oli siis pakottava tarve poistaa nämä langat ennen kun sattuu tapaturma. Iso eläin kun sotkeutuu lankoihin ja vauhkoutuu niin ongelmat ovat todellisia ja vahingot korvaamattomia pahimmassa tapauksessa.

Vauva kuulumisia

Vauva ja arjen yhdistäminen oli mielenkiintoinen prosessi. Kaksi on jo ennestään ja nyt tuli sitten kolmas. Olemme jokaisen kohdalla pyrkineet olla muuttamatta liikkumista tai ylipäätään arkea millään tavalla. Edelleenkin meillä on kaikki samat tehtävät työt päivittäin mitä ennenkin mutta sitä on jouduttu muuttamaan kuka sen tekee. Vauva on vaimolle vähän kuin ankkuri se hidastaa liikkeelle lähtöä, joten aamuisia lähtöjä saa vain haaveilla. Vauvalle on myös tullut jo rytmiksi, että kun isommat on lähtenyt hoitoon on hänen ruoka-aika. Yleensä nukkuu siihen saakka. Se on hirmuisen hienosti ja helpottaa aamua kummasti. Toki tuntuu, että hidastaisi arkea mutta kuitenkin kaikki hommat tulee tehtyä en tiedä onko sitä vain tullut nopeampi halon hakia, lämpeneekö hella nopeammin vai kypsyyko uuniruuat nopeammin kuin ennen. Onko arjessamme ollutkin löysiä kohtia, joita ei ole osannut hyödyntää. (Kirjoittaminen on ollut tauolla toki.)

Kesän päivät alkavat olemaan taas täynnä tekemistä. Talven aikana pitäisi alkaa tekemään sellaisia asioita kuntoon, jotka helpottavat kesän projekteja. Tärkein ja suurin talven projekti tulee olemaan työkalupakki tästä kirjoitan varmasti lisää.

 

Naudan teurastus (Sisältää liha kuvia)

Odotettu aamu koittaa valmisteluita on tehty jo edellisenä iltana mutta joitain valmisteluita on jäänyt vielä aamulle. Aamulypsyn jälkeen aloitamme “kesäveden” uudelleen käyttöönoton.  Yöllä kun olisi voinut olla pakkasta ei putkiin laitettu paine vettä rikkomaan putkia.

“Kesäveden kytkemisen pitäisi olla todella helppo homma. Yhden mutkan tilalle vaihdetaan T-kappale ja vesi juoksee paineelle. Mutka irtosi niin kuin elokuvissa onhan se tehty niin, ettei ongelmia pitäisi tulla. T-kappaleen asennuksessa pumpusta kuitenkin katkesi metalli osa, joka on liimattu pumppuun joten vaihto ei tällä aikataululla ollut mitenkään mahdollista. Onneksi pumppu oli paineettomassa tilassa tai olisimme olleet todella kylmässä suihkussa josta ei olisi vettä puuttunut. Onneksi olemme varautuneet jo ongelmien tulemiseen veden liikkuvuuden suhteen.  Otimme käyttöön uppopumpun, tosin letkuahan nyt saatiin vetää peräsuoli pitkänä ja liitoksia liitoksen jälkeen tehdä aamun pimeydessä. Olimme kuitenkin täysin aikataulussa ainakin toivoimme olevamme. Uppopumppu kiukutteli hiukan ei olisi meinannut herätä toimimaan, mutta pienen leikkimisen jälkeen heräsi eloon ja vesi kulki. Tosin alkoi hiukan sekoittamaan kalkittua kaivoa ja vesi näytti rasvattomalta maidolta. Pienillä korkeuden säädöillä ja odottelulla saimme kirkasta vettä.

Tuhti on meidän vetohärkä projekti, joka nyt teurastetaan eli käsiteltävyys on hyvä. Varauduimme kuitenkin, että ongelmia taas tulee, joten kytkimme hänet kiinni peltotyöskentelyssä käytettävään neliveto autoon. Aloitimme matkan teon teurastuspaikalle. Samalla reitillä olemme harjoitelleet, joten ei ollut uusi reitti.  Lähestyessämme paikaa alkoi jarruttelemaan, vaikka kukaan tai mikään ei ollut vielä muuttunut tavanomaisesta. Kukaan ulkopuolinen ei siis ollut vielä paikalla. Pysäköimme auton ja tilanne rauhoittui Tuhti seisoi ja odotti levollisen oloisesti.

Tämä oli tietenkin silmänlumetta. Tuhdin valtavassa päässä olikin rattaat pyörimässä ja suunnitelma selvillä. Hän sai itsensä irti ja päätti oikaista suorinta tietä (metsää) takaisin laitumelle. Rauhallisen paon aikana sain muutaman kerran kiinni mutta sopivaa närettä ei ollut johon olisin saanut köyden pyöräytettyä. Lähestyimme laidunta ja päätin heittäytyä mahalleni matkustamaan ja odottamaan mitä tahansa puun taimea johon pyöräyttäisin köyden. Tämä onnistui vastaan tulikin sopiva puuntaimi johon ehdin pyöräyttämään köyden ja se kesti Tuhdin vedon. Vielä mättäällä maatessani köyttä pyörittäen kuulin vihellyksen vastasin vihellykseen vihellyksellä. Teurastaja tai oikeastaan metsästäjä oli saapunut. Huokaisen helpotuksesta ja samalla alan pohtimaan kuinkas nyt toimitaan.

Metsästäjä ei näe asiaa niin ongelmallisena kuin minä. Onhan hän tottunut hirvenkin metsästä hakemaan pois. Hänellä ei ole kiire toimia, vaan aloitamme valmistelut viimeiselle matkalle. Laitumella aidan takana näköyhteydellä paikalle on muu lauma. Aloitamme niiden siirrolla näköyhteyden ulkopuolelle. Se tapahtui kivuttomasti herkujen laitto herkkupöydälle niin kaikki tulivat pienemmälle aitaukselle. Kaikki tapahtui ihanan rauhallisesti. Traktorikin oli saapunut tontille. Sen kuljettajakaan ei hätäillyt vaan käveli rauhallisesti tutkien mahdollista reittiä tuhdin luokse. Tuhti rauhoittui ja metsästäjä ampui yhden laukauksen. Elo on loppunut. Nyt käynnistyi traktori joka matkasi Tuhdin luokse rauhallisen verkkaisesti. Tuhdin ympärillä hyörinä alkoi samaan aikaan. Veret laskettiin ja kintereisiin tehtiin reijän kinterepuuta varten. Tuhti kulki traktorissa riippuen paloittelupaikalle.

Tuhti laskeutui kyljelleen, jossa avattiin vatsa ja suolet ja sisäelimet poistettiin. Kun sisukset olivat pois, nostettiin Tuhti riippumaan ja nylkeminen alkoi. Nahkaa poistaessa otettiin samalla myös enimpiä rasvoja pois, koska talven varalle oli jo rasvaa alkanut kertyä lihojan ympärille.

Lihojen irrotus aloitettiin ja ihailin sitä rauhallisuutta joka huokui tilanteessa. Samalla seurasin kuinka tarkasti lihat otettiin luista ja kuinka vähän lihaa meni hukkaan. Rasvakipossa ei punaista juurikaan näkynyt ja luutkin olivat valkoisia. Toki tässä meni aikaa, malttamattomalla olisi voinut hermoa alkaa kiristämään. Lihat olivat laatikoissa ja siivous alkoi, kun ampumisesta oli mennyt seitsemän tuntia.

Työ on vasta alussa. Pakkasin laatikot autoon ja siirryin äitini torpalle paloittelemaan ja jauhelihaa mylläämään. Urakka oli melkoinen ja tietenkin vakuumipusseja oli varattu liian vähän, vaikka kuinka kuvitteli niiden riittävän. Osa syynä on tietysti se, että pakattiin ne sellaiseen kokoon mitä kerralla voi käyttää. Maksimi oli 400g poikkeuksena savustukseen lähtevät lihat. Pihvejäkin pakattiin kahden ja neljän kappaleen paketteihin, jotta sulatusessa ei tulisi hukka ruokaa. Emmehän halua tätä arvokasta lihaa hukkaan heittää valmistuksessakaan.

Jauhelihaa myllättiin ihan kotikone kokoisella koneella. Tämä vei aikaa ja taas aikaa. Myllätessä pohdinkin kuinka sitä tuleekin ajatelleeksi ruuan esteettisyyttä. Ensimmäisellä kerralla näkyi rasva paloina, toisella kerralla näkyi vähän vähemmän ja kolmannella kerralla se sekoittui jo massaan. Jauhettu liha vaan menee myllyn läpi kokoajan vain hitaammin ja hitaammin.

Onko Tuhti nyt unohdettu? Ei meillä ei unohdeta mistä liha on tullut vaan lihallakin on nimi. Pakastimessa on nyt lihapakkauksia, jotka on nimetty Tuhti 10/2018 näin muistamme niin pitkään, kun lihaa käytämme mitä se on vaatinut. Näen asian niin, että näin kunnioitamme eläintä, joka on meille lihaa tarjonnut lautaselle.

Pääsi sitä välistä maistamaankin. Äiti pyöräytti välissä kokeeksi muutaman jauhelihapihvin ja keitteli naapurista nostetut perunat seuraksi. Tässä on lautasellinen lähiruokaa perunat on liikkunut nostopaikasta satametriä ja liha kaksi kilometriä.

Kaunis kuutamo otti minut vastaan, kun lihat olivat valmiina pakastettavaksi. Hetken henkäisin ja tuijotin kuutamoa samalla kuuntelin kuinka hiljainen kylämme oli tänä kauniina hetkenä. Levollisuus valtasi koko kehon urakka oli ohitse ja maailma näytti minulle kuinka kaunista voi olla vaikka pimeässä seisoskelee.

Tietysti joitain alkoi askarruttamaan lihan määrä. Moni on sanonut nyt teillä on paljon sitä lihaa. Pientä kauhisteluakin on tuntunut olevan ilmassa tai jotain en ihan ole päässyt selville mitä se on, kun ihmisistä on vaikea välillä lukea sitä mitä ne jättää sanomatta. Tilanne on meillä tulevana vuonna siis tälläinen tästä syö kolme aikuista ja kolme lasta (teoriassa ainakin) tämä liha määrä, kun jaetaan jokaiselle päivälle niin tämä porukka jakaa 200g per päivä lihaa keskenään, yhden annos on näin laskettuna 33g. Eli 400g jauhelihasta tehdään 12 päivä annosta.

Nyt siis voin kysyä paljonko sinä käytät lihaa päivässä?

Teurastukseen valmistautuminen

Jokainen varmaan valmistautuu eritavalla. Tietysti paljon vaikuttaa se, että kuka tekee ja mihin pisteeseen asti. Joidenkin eläinten kohdalla hoidetaan itse alusta loppuun asti. Eläimen koko vaikuttaa myös tähän valmistautumiseen paljon.

Nyt valmistaudutaan naudan lihoiksi saamiseen. Varasimme lopettamiseen metsästäjän, joka hoitaa lopettamisen, veren laskun, nylkemisen ja paloittelun. Meille jää “hienosäätö” lihojen pieniminen, jauhelihan valmistus ja pakkaus.

Oman työn muistilista:

  • Puukot ja teroitin
  • Lihamylly
  • Vakumointi pussit ja kone
  • Leikkuulautoja
  • Kuppeja ja kulhoja
Sääntöjä, jotka koskevat kaikkia

Lainsäädäntöjä on mutta ei mennä niihin niitä voi lueskella Eviran sivuilta tai Eviran tarkemmat ohjeet. En kirjoita näistä säännöistä täällä, koska ne muuttuvat joka vuosi, joten tieto vanhenee niin kuin tietosanakirjat aikanaan.

Kirjoitan nyt niistä säännöistä, jotka ei vanhene. Lopetusta ei kukaan opi ilman opettelemista ja tekemistä. Teurastus kurssseja järjestetään ympäri suomenmaan eläin laji kohtaisesti. Teurastus tilanteessa pitää olla kuitenkin täysin varma mitä on tekemässä tai mukana henkilö, joka pystyy neuvomaan. Eläin on hyvä saada ilmaan lopetuksen jälkeen jolloin sitä on helpompi käsitellä. Pienet eli lampaan kokoiselle eläimelle on helppo vaikka rakentaa teline. Isompi eläin nyt siis nauta niin telineen valmistus alkaa jo vähän vaatimaan ajatusta enempi. Tietysti myös ruhon siirto vaatii suurempia voimia. Suorittelen etukuormaimella varustetun traktorin varaamista lähettyville, jotta tilanteessa kuin tilanteessa pystytään ruhoa liikuttamaan.

Omien rajojen ja rajoitteiden tunteminen on enemmän kuin hyväksi. ÄLÄ aloita teurastus prosessia ainakaan ensimmäisellä kerralla yksin vaan jonkun kanssa, joka osaa käyttää puhelinta. En halua mustamaalata mutta paras olisi olla joku joka pystyy soittamaan 112 jos jokin menee pieleen. Tämän ihmisen ei tarvitse olla näköetäisyydellä mutta kuitenkin kuuloetäisyydellä. Lampaan kokoinenkin eläin voi onnistua vahingoittamaan niin, että apua tarvitaan.

Kannattaa tietenkin kerrata perus turvallisuus ohjeet. Kaikkien paikalla olevien henkilöiden on hyvä tietää mikä on osoite jossa toimitaan. Tämä on tärkeä tieto joka ei saisi hidastaa avun soittamista sitten jos jotain sattuu. Se kannattaa kirjoittaa isoilla kirjaimilla lapulle joka kiinnitetään näkyvälle paikalle ja kerrotaan kaikille missä se on.

Henkinen valmistautuminen

Tätä on kaikista vaikein neuvoa.

Olemme yrittäneet pitää tuotantoeläimet, tuotantoeläiminä. Ajatus on hieno yrittää pitää ne hiukan etäällä koska niistä joutuu luopumaan ennen kun niiden ikä ja vaivat sitä vaatii. Pitää siis kovettaa itsensä ja hyödynnettävä lihat ennen kun liha on pilalla ja eläimen elämä on mennyt hukkaan.

Kirjoitin tuossa kyllä todella karkean julmasti sen perus ajatuksen jonka kanssa yrittää elää. Osalle meidän tuotantoeläimista on kuitenkin muodostunut uusia statuksia. Meillä on työkavereita ja on tullut myös lellikkejä. Näiden kohdalla päätöksen teko tulee olemaan todella vaikeata. Silloin kun meille tulee eläin joko ostaen tai syntyen. Pitäisi hänelle laittaa parasta ennen päiväys silloin se on helpointa. Ei, ei meillä todellakaan ole käytössä tälläistä.

Teurastuksen selittäminen itselle

Teurastutamme yhden sonnin ja yhden härän.

Sonni on tehnyt meillä tehtävänsä. Häneltä on tullut tyttäriä ja hänen on poistuttava, jotta tyttäret voidaan liittää laumaan. Syy on puhtaasti sukusiitoksen välttäminen. Tosin ei se syy helpoita päätöksen tekoa yhtään koska hänen kanssaan on ollut helppo työskennellä.

Härän piti olla vetohärkä projekti. Valitettavasti se jäi projekti tasolle. Menin tekemään siitä ehkä jopa liiankin kesyn ja halittavan suuren jättiläisen. Ensin venytin valjaiden laittoa kasvua häiritsevänä. Sitten keksin uusia tekosyitä miksi en valjasta. Nyt kokoa on niin paljon etten ole varma uskallanko valjaita laittaa.

On todella rankkaa kirjoittaa tätä postausta ja myöntää omat virheet. Samalla mieleen tulvii ne hetket kun on köllinyt laitumella pää härän kyljellä aurinkoa ottaen.

Nämä kaksi poikaa on saaneet oman paikkansa minun sydämessä.

Tulevaisuus ja tuleva talvi

Se on suurelta osin koulutusta. Useampi ensikko poikii marraskuussa joten lypsylle opettelua tulee olemaan paljon. Lypsy myös hidastuu, joten aika ei riittäisi vetohärkä projektiin. Samalla on vielä hiehojen hölmöilyt ja tulevat vasikatkin vaatii huomiota. Päivittäinen koulutus kalenteri tulee olemaan todella täysi. Samaan rysään tulee tietenkin myös vauva arki, joten jostain on luovuttava, jotta paketti pysyy kasassa.