Avainsana-arkisto: omavaraisuus

The työkalupakki saatiin auton päältä pois

Olen niin täpinöissäni tästä väli keväästä. Tekemistä tuntuisi taas olevan enemmän kuin mihin kaikkiin ehtii ratkeamaan. Olisi siis “tärkeämpääkin” tekemistä mutta kun. Juurikin niin selityksiä ja tekosyitä keksii kyllä.

Nyt kuitenkin käytin tätä tekosyytä, että on lämmintä ja viitsin käynnistää urhoollisen työkoneen nimeltään Scania. Sen päällä on jo muutaman kuukauden ollut The työkalupakki. Sitä ei ole päässyt oikeastaan ihailemaan, eikä suunnittelemaan, kun tikapuu kikkailu ei ole innostanut. Scanian käynnistystä olen vältellyt, kun tämän laitoksen hakureissulla tankkasin kesädieseliä ja tuli kovat pakkaset, jonka seurauksena suodatin tukkeutui. Vaihdoin suodattimen ja laitoin tankkiin diesel 100:sta mutta varmempi oli odotella leutoja kelejä.

The työkalupakin esittely

Ollut Veikko Virtanen KY Helsinki yrityksen auton päällä aktiivisen uran Coca-Colan jakelussa. Sen jälkeen joidenkin mutkien kautta päätynyt Porvooseen ratsastuskoululle lautavarastoksi. ja nyt tuli meille.

Sivussa on iso oviaukko jossa ilmeisesti on ollut jonkinlainen sähköisesti toimiva nostin tai jotain. Täyttä varmuutta ei ole mutta ohjaus nappulat löytyy vielä muuten on purettu joskus.

Perässä on ollut hydraulisesti toimiva perälauta joka on purettu pois nappuloita myöden.

Sisällä kopissa on filmivanerointi ja eristys on myös. Eristys nyt ei ole 3cm vahvempi mutta tyhjää parempi kuitenkin. Vaneri vahvuus on vajja 10mm. Runko on rautarunko ja lähes kaikki on kiinnitetty popniiteillä kiinni.

Ilma suurempia hifistelyitä saa pari iltaa taistella, että kaikki paikat jotka nyt repsottaa on takaisin kiinni. Osa niiteistä on katkennut reikiin, osa levyjen reijistä on revennyt ja listoja hukassa. Veikkaan, että sen vapaan ajan mitä nyt keväällä vain on käytettävissä saa katoamaan konttiin. Pesu juttuja kun ei voi edes harkita pakkasaikaan.

Perään laitettu metallivahvike ei ole enää ihan vahvimmassa kunnossa. Pitää pohtia tuleeko siihen uutta metallia vai korvataanko vanerilla.

Mikä on The työkalupakki?

Hirmuisen hieno ajatus työkaluille, jotka eksyvät aina väärään paikkaan. Olemme paimentaneet työkoneitamme ja käsityökaluja milloin mistäkin. On yritetty pitää niitä varastossa mutta jotenkin kummasti ne kulkeutuu jonnekkin muualle. Niille on kehitetty monia paikkoja, joissa ne ei vain halua asua.

Nyt kun tiedämme muutaman projektin tulevan lähivuosina niin ajattelimme laittaa työkalut The pakkiin, jotta tämä kulkee sinne missä tarvitaan. Samalla ajatus, että sirkkeli ei enää koskaan menisi sisälle. Hitsauskone ei enää koskaan vain nosteta auton perään, kun alkaa satamaan. Joskus on ollut hitsauskone kaupassa käymässä kun sitä olisi tarvinnut. Yritämme siis luoda paikan, jossa työkalut viihtyisivät ja olisi helppo myös palauttaa paikoilleen.

Tätä tullaan sähköistämään ihan senkin vuoksi, että latausta vaativat laitteet eivät eksyisi kerääntymään pistorasian viereen jonnekkin. Samalla myös hitsauskone pysyy kiltisti kontissa kiinni, kun saa sille sähkön sieltä.

Tämä on yksi suuntana omavaraisuus sarjan listalla olevista töistä. Jos haluat nähäd mitä muuta on listattu niin kurkkaa täältä.

Aikaisemmin The työkalupakista kirjoitin näin kun se saapui.

Kylvöt on aloitettu ja saatu kevät kuumetta laskettua (toivottavasti)

Intoa on taas pitkästä aikaa enemmän kuin järkeä. Yritin kuitenkin olla järkevä niin hyvin kuin vain osaan. Yritän venyttää tätä kylvö kuumetta jotta koti ei täyttyisi purnukoista ennen, kun ne saa ulos tai kasvihuoneeseen. Nyt on kuitenkin ulos tullut niin keväinen ilma, että mieli elää väärää kuukautta ja hirmuinen kiire laittaa sormet multaan.

Onneksi oli tuo siemenkirje juurikin äskettäin ja kukkasia sieltä innoissani otin. Näill’ä kukkasilla nyt laannutan kuumetta ja laitoinkin kukkasia esikasvatukseen.

Laitoin nyt sitten tillin (toinen lajike vielä jäi), Myski malvan, Neilikan, Kesä malvikin, Vesimeloonin, Kehäkukkia, Jättikurpitsan, Pasilikan, Valkosipulin ja Valkoruohosipulin kasvamaan. Ihan siis maltillisesti kuten tähän aikaan pitääkin laittaa.

Uutta meille on kukkien esikasvatus

Olemme tähän mennessä keskittyneet vain hyötykasvien ja samettikukien esikasvatukseen. Nyt sitten laitettiin myös sellaisia, joita ei olisi mitenkään pakko laittaa esikasvatukseen, vaan voisi laittaa suoraan maahan. Osassa vaikutti se, että otin siemen kirjeestä vain viisi siementä, joten haluan onnistua. Tässäkin vielä varmistelin niin, että kylvin vain kolme ja kaksi jää vielä odottamaan jos jotenkin epäonnistun. Itselle täysin tuntematonta varmistelua.

Purkkeja laskiessa tämä ei ollut niin maltillista kuin kuvittelin nyt on sitten jo 48 purnukkaa kasvamassa. Olisi varmaan hiukan enemmän jos olisin toiminut kuten ennen. Nyt jätin jopa siemeniä vielä pusseihin seuraavia kylvöjä varten. Ennen kylvin aina kaikki siemenet kerralla mitä vaan pussissa oli.

Kylvömulta saavi muutti tupaan, jos vaikka jatkaisin joku päivä tai ihan vaan tulee tarve laittaa sormet multaan.

Purkit ja kyltit kiertää vuodesta toiseen

Pyrin laputtamaan purkit, koska olen superhuono muistamaan mitä missäkin on ja myös vaihtamaan järjestystä jolloin ne on ihan sekaisin. Olen muutavana vuonna arvaillut tuleeko kurpitsa vai kurkku.

Ruukkulappuja ja ruukkuja. Nyt on kyllä muotia, ettei nämäkään olisi muovia mutta jos ruukuilla on seitsemäs vuosi jo menossa niin annan itselleni anteeksi.
Ruukkulappuja ja ruukkuja. Nyt on kyllä muotia, ettei nämäkään olisi muovia mutta jos ruukuilla on seitsemäs vuosi jo menossa niin annan itselleni anteeksi.

Tilasin jo vuosia sitten noita punaisia kivoja lappusia. Niiden tilaus tietysti meni niin kuin Korkealassa. Kun niitä tilasin niin kuvittelin tilaavani kolme sadan kappaleen pakettia. No siis todellisuudessa tilasin kolme tuhannen lapun nippua. Kuka niitä nollia nyt jaksaisi laskea?

Valkosipulit siemenestä.

Valkosipuli oli oikeastaan tämä alulle paneva voima. Siemenet oikeasti haisee valkosipulille ja koko torppa haisi valkosipulille. Menin vielä katsomaan valkosipulin siemeniä niin ne oli saaneet vähän kosteutta, joten ne oli nopeasti haudattava multaan jotta halu katoaisi. Purkkeja olisi saanut olla todella paljon enemmän mutta luotan siihen, että osa siemenistä ei ala itämään vaan maatuu. En siis ole varma kuinka valkosipulin kasvatus onnistuu vai kasvatetaanko kokemusta tässäkin asiassa.

Harvemmin kyselen mutta kuinka sinä otat kevään vastaan?

Haaveilin keskellä vesikriisiä

Kaivelin tuolla luonnoksia ja havahduin. Olen totaallisen unohtanut osan mitä olen viime kesänä istuttanut. Niin hyvin olen osannut nollata pääni, että olen unohtanut kirsikoiden olemassaolon. Olen oikeasti aika järkyttynyt.

Tämän kaiken hämmennyksen keskeytti nykyhetkinen arki. Ei paljoa enää haitannut kuinka paljon olen unohtanut kesän tapahtumia. Piti kääriä hihat ja lähteä ihmettelemään minkä takia pumppu ei nosta vettä. Pumpun kanssa on ollut vähän temppuilua näiden sähkökatkojen kanssa kun olemme unohtaneet sulkea lehmiltä veden. Nehän ei ymmärrä, että sähkökatkon aikana ei saisi kuppia käyttää. Heidän juominen vie pumpulta paineen ja kun sähköt palaa pitää se ilmata uudestaan. Nyt ei ollut sähkökatkoa ollut sitten eilisen. Vesi kulki aamulla kaikkialle minne pitikin. Kunnes päätti olla kulkematta. Vaimo tuskaili pumpun kanssa saunalla jossa pumppu on.

Olin autuaan tietämätön koska kahlasin luonnoksia läpi jos vaikka löytäisin sellaisen luonnoksen, jonka tekisin loppuun. Tuskailin myös sitä, että olen mennyt päivittämään tämän blogin uuteen versioon jossain mielen häiriössä. Tuntuu ihan oudolta kun kaikki kontrolli näppäimet on hiukan hukassa.

Minut siis herätettiin haaveilustani tähän arkeen. Menin pumppua katsomaan ja leikin sen kanssa täysin tuloksetonta toimintaa. Kaivo on hangen sisällä hyvin suojassa pakkasilta ja sitä ei ole avattu koko talvena. Nyt joudun sen tekemään. Laahustan hitaasti lapion luokse ja epäilen joutuvani taas sanomaan ikäviä uutisia. Laahustan lapion kanssa kohti kaivoa ja edelleen pohdin haluanko kaivaa kaivonkannen esiin vai jättää huonot uutiset syvälle lumen alle. Tieto luo tuskaa ja epätietoisuus kaihertaa syvemmälle. Tartun kaikista epäilyistäni ja vastahankaisuudesta huolimatta lapioon ja postan lumet. Pohdin vielä hetken haluanko avata todetakseni kaivon olevan tyhjä. Epämiellyttävässä mielentilassa avaan kannen ja pääsen toteamaan kaivon olevan todellakin tyhjä.

Kyllä siellä pohjalla vielä vähän on jäljellä.

Tuijotan tyhjää kaivoa. Aloitan mielessäni hurjan aivotyöskentelyn. Nyt on ehkä jopa +1 aste lämmintä, joten on mahdollista, että lumet sulaisi hiukan ja sulamisvedet päätyisi maahan, josta ne päätyisi kaivoon. Kaivonkaan ei pitäisi nyt jäätyä vaikka jättäisin lumet pois kannelta, joten voisin seurata tuleeko kaivoon vettä. Pohdin myös kuinka pitkä aika on kun ollaan päästy ilman huolta vedestä. Kaivonkansi on avattu viimeksi marraskuun alussa. Olemme selvinneet kolme kuukautta kaivomme vedellä. Sitä on tullut jostain kylminäkin kuukausina eli pohjavedet ovat sulat. Pohdin onko ne loppu vai mikä ajoi meidät tähän tilanteeseen. Monessakaan paikassa ei tulisi edes mieleen, että ne olisi kokonaan loppuneet mutta kun asutaan 200+ metriä merenpinnan yläpuolella. Mahdollisuus, että mäkemme huippu kuivuu on mahdollista. Ilmeisesti kaivomme alla on jonkin sortinen kalliomalja johon vesi kerääntyy. Mahdollista on myös, että kalloin paineen avulla vesi nousee tänne ylös mutta tutkimattomat ovat vetemme tiet. Kummastakaan teoriasta ei ole fakta tietoa tiedämme vain, että jotenkin kummallisesti mäelle nousee vesi ja jopa joissain kohti ihan maan pinnalle asti.

Keskustelimme aamun veden käytöstä ja mitä kaikkia toimintoja on aamussa tehty. Päädymme aivan hurjaan lukuun mitä ammulla on käytetty vettä. Yleensä kulutus jakautuu päivän mittaan eri ajankohdille. Tänä aamuna oli iskenyt akuutti vesien täyttämisen into vaimoon. Illalla ei ollut täytetty lypsyhuoneen pataa, joten oli täyttänyt sen. Samaan syssyyn oli pistänyt lampaille ja vasikoille vesiä useamman santsauksen. Kun tämä veden käyttö ei vielä riittänyt niin oli pistänyt pesukoneen päälle. Nopeasti laskien pääsimme muutaman tunnin sisällä 200 litran veden juoksutukseen + lehmien ja hiehojen automaattikupit. Syy löytyi käyttötapamme muutoksesta. Kaivo ei vain pysynyt tälläisen runsaan veden käytön mukana. Normaalisti aamussa menee puolet jos sitäkään tuosta määrästä ja seuraavan kerran otetaan iltapäivällä ja illalla täytetään pata.

Pohdin kuinka tämä elämä on opettavaista. Kun luulet jostain jotain tietävän huomaat hetken päästä, että enemmän on opittavaa ja opeteltavaa.

Olin siis jo niin varma, että tarina on täysin valmis. Päätin viedä koiran ulos ja palata sitten lukemaan kertaalleen läpi ja julkaisemaan. Näin siis luulin. Koira ulos ja katse laitumelle on siellä yksi nauta, joka huutelee. Siis yksi, yksinäinen. Missäs ne muut on kun ei edes vastaus huutoa kuulu tälle yksinäiselle. Pieni lumen tutkailu ja toteamus tietä pitkin lähtee jäljet kohti isoa tietä. No hyppäsin autoon ja puhelin kouraan. Soitin vaimolle koira on pihalla ota sisälle kun lehmät on lähtenyt jonnekkin. Oli varmasti mieluisa herätys lapsen nukuttajalle, joka oli nukahtanut myös itse. Pääsin naapuriin, jonka pihalla nautamme oli. Onneksi tiellä ei ollut ilmeisesti liikennettä silloin kun lauma sitä käytti. Tämä kotiin tulo otti aluksi suunnan väärään suuntaan ja käytiin ottamassa vauhtia seuraavasta auratusta pihasta jonne oli kilometrin matka. Onneksi oli ottanut auton jonka meinasin jättää naapurin pihaan. Tämä meni yllättävä hyvin. Naapuri oli hätistänyt vieraansa estämään lauman kääntymisen takaisin heille ja oli itse meidän risteyksessä kääntämässä laumaa meidän tielle. Auto jäi risteykseen hidastamaan laumaa jos se vaikka kääntyisi takaisin. Tulihan siinä päiväkävely tehtyä. (Oli siinä muutama mutka enemmän mutta…) Ihan vaan pipossa, hupparissa ja löhöily verkkareissa. Koskakohan oppii, että kun eläimiä lähtee hakemaan niin ei ole niin hoppu, ettei ehtisi pukemaan oikein. En usko, että juurikaan mikään olisi tilanteessa muutunut jos olisin käynyt vetäsemässä haalarin niskaan ja hanskat käteen.

Naapurin ottama kuva kun oli tulossa ulos. Kiitos avusta ja kuvasta. Onneksi on vielä tallella naapuri apu.

Palasin takaisin ilmaamaan pumppua jos vaikka saisi näille karkureille vettä. Palkitsin heidät vielä tästä hommasta touhu paalilla. Vietiin siis paali pellolle, jonka kanssa saa painia ilman ruokintahäkin rajoituksia saa vetää, nyhtää ja hyppiä päälle.

Testailin samalla uusi ominaisuuksia. Jos vaikka pomppivan ajatuksenkulun ja paikkojen muutoksen tekisi värikoodeilla. Pysyitkö paremmin mukana?