Avainsana-arkisto: Joulu

Jouluna ajauduimme vauva-arkeen

Talven ihmemaa on saapunut meille. Tämä tarkoittaa yleensä sähkökatkoja on niitäkin jo toki ollut mutta enempi on vaikeutunut internettiin pääsy, joka taas on vaikuttanut tähän blogiin.

Nyt on ilmasto ja tähdet kohdillaan, joten päivitystä pukkaa tulemaan. Kuinkas tämä joulukuu on mennyt.

Tapanamme on hiljentyä jouluun ja eristäytyä keskittyen läheisiin.

Tämä joulu on ollut ihan toisenlainen kuin koskaan ennen hirmuisesti stressiä, aikataulu ongelmia, arjen järjestyksen muuttamista, loppuunpalamista, kiukuttelua ja kuitenkin onnea.

Vauva-arki alkoi joulukuun alussa, joka vaikutti suuresti päivän kiertoon ja aikatauluihin. Alussa vanhempien kuormat kasvoivat ja joustavuutta tarvittiin. Huomasimme jossain vaiheessa, että olemme todella kuormitettuja ja kamelin selkä meinaa katketa, kun ei vaan kertakaikkiaan arki suju. Arki tuntui todella kiireiseltä ja aikataulutetulta. Hirveä kiire saada asiat vain tehtyä. Teimme aikajanan johon kirjasimme päällekkäisiä juttuja ja kenelle mikäkin kuuluu. Oli kellon aikoja jolloin oli jommalla kummalla hirmuisesti tekemistä ja toisella oli silloin aikaa. Aloimme jakamaan työt uudestaan, jotta ei tule tälläistä työsumaa.

Esimerkki aikataulu ongelmasta ja ratkaisusta:

  • Mies: Hoiti aamulypsyn ja lähti suoraan viemään lasta hoitoon.
  • Vaimo: Vahti lapsen pukeutumisen ja repun pakkauksen. Hoitaa vauvaa.

Molemmilla oli siis stressi pysyä toisen aikataulussa. Tehtiin muutos:

  • Mies: Vahtii pukeutumisen ja pakkaa repun ja lähtee viemään hoitoon.
  • Vaimo: Hoitaa aamulypsyn ja tulee sisälle hoitamaan vauvaa.

Tämä oli todella pieni muutos mutta suuri vaikutus stressiin ja aikataulussa pysymiseen. Toki lypsyissä oli omat haasteensa, koska hieho tuli lypsyyn ja jotenkin emme uskoneet käännön toimivan. Olemme nyt siinä tilanteessa, että vain vaimo pystyy lypsämään hiehon. Heille on tullut omat tavat, rutiinit ja luottamus. Hieho toimii kuin automaatti, kun lypsäjä on oikea.

Onneksi jo opiskellessa havaitsin kuinka eläimillä on mieltymyksiä joihinkin hoitajiin ja jotkut ovat ilmaa. En voi siis ottaa itseeni, että me ei ymmärretä toistemme tapoja. Olemme myös havainneet haastavuutta meidän lypsypaikan järjestelyissä, joihin emme pysty vaikuttamaan näin talvella. Meillä ei ole mahdollisuutta millään tapaa painostaa eläintä lypsylle. Meillä ainoa keino saada eläin lypsyyn on houkuttelu ja viekkaus. Olemme päättäneet kesällä parantaa tätä, kun nyt tiedämme mitä tarvitsemme homman helpottamiseksi. Emme pysty rajaamaan eläinten liikkuuvuutta tarpeeksi, mikään meidän aitamme ei ole “naudan kestävä”. Eläimet ovat meillä laitumella, kun tulevat lypsypaikalle jossa on parsi johon kytketään lypsyn ajaksi. Lypsyparrelle pitäisi tehdä kuja johon ne ohjattaisiin ennen lypsyyn tuloa. Meillä oli tälläinen kuja kyllä mutta vain paimenlangasta tehty. Tämä toimi hyvin kun oli suopuisia eläimiä. Nyt osalla on vähän enemmän annettu omaa tahtoa, joten lanka on liian vähän. Osa nuorista kun on niin ahneita paskoja, että kun yhtä houkuttelee rajatulta alueelta lypsypaikalle niin tunkee  langat kaulassa muitakin herkuille. Oli siis pakottava tarve poistaa nämä langat ennen kun sattuu tapaturma. Iso eläin kun sotkeutuu lankoihin ja vauhkoutuu niin ongelmat ovat todellisia ja vahingot korvaamattomia pahimmassa tapauksessa.

Vauva kuulumisia

Vauva ja arjen yhdistäminen oli mielenkiintoinen prosessi. Kaksi on jo ennestään ja nyt tuli sitten kolmas. Olemme jokaisen kohdalla pyrkineet olla muuttamatta liikkumista tai ylipäätään arkea millään tavalla. Edelleenkin meillä on kaikki samat tehtävät työt päivittäin mitä ennenkin mutta sitä on jouduttu muuttamaan kuka sen tekee. Vauva on vaimolle vähän kuin ankkuri se hidastaa liikkeelle lähtöä, joten aamuisia lähtöjä saa vain haaveilla. Vauvalle on myös tullut jo rytmiksi, että kun isommat on lähtenyt hoitoon on hänen ruoka-aika. Yleensä nukkuu siihen saakka. Se on hirmuisen hienosti ja helpottaa aamua kummasti. Toki tuntuu, että hidastaisi arkea mutta kuitenkin kaikki hommat tulee tehtyä en tiedä onko sitä vain tullut nopeampi halon hakia, lämpeneekö hella nopeammin vai kypsyyko uuniruuat nopeammin kuin ennen. Onko arjessamme ollutkin löysiä kohtia, joita ei ole osannut hyödyntää. (Kirjoittaminen on ollut tauolla toki.)

Kesän päivät alkavat olemaan taas täynnä tekemistä. Talven aikana pitäisi alkaa tekemään sellaisia asioita kuntoon, jotka helpottavat kesän projekteja. Tärkein ja suurin talven projekti tulee olemaan työkalupakki tästä kirjoitan varmasti lisää.

 

Mitäs tapahtuu joulukalenterin takana?

Eipä juuri mitään.

Siinä se nyt seisoo kolmen sanan mittaisena. Ei vaiskaan täällä tapahtuu kaiken mailman juttuja kovastikkin. Varsinkin niitä mailman juttuja tapahtuu. Isäntä on tosiaan lähdössä ensi syksynä kiertämään palloa autolla. Tämä ei tietenkään onnistu ilman pienen jättiläisen kokoista läjää paperia ja byrogratiaa.

Pitäisi olla joku joulu ressi… Eipä ole näkynyt sellaista. Ennemmin on tullut sellainen joulun levollinen olotila.

Tänne tulee tai julkaisu vaiheessa voi olla jo mennyt. Kuitenkin tulossa tällähetkellä on dokumenttikuvaaja se on seuranamme kolme päivää. Tämäkin on täsä vaiheessa sellainen ei mitään hajua mitä se tarkoittaa mutta selviää huomenna.

Sitten on poikiva lehmä, joka on lisännyt vuorokauteen pirusti tunteja tehdä suunnittelu hommia. Se on puhkunut ja punnertanut jo koko alkukuun. Jotenkin valvotut tunnitkin pitää hyödyntää niin voi vaikka ajokortteja haeskella reissulle. Vakuutuksiakin on kiva kilpailuttaa ja ehtoja lueskela kun kerran valvoo. Vielä kun löytäisi suomesta muutamat paperi autolle, jotta saa viedä muutamaan maahan. Toisaalta olisi kiva vielä tietää saako ja tarvitseeko suomi auto niitä papereita.

Kaikenhan kruunaa isännän sairastelu joka on nyt kestänyt jo kuutisen viikkoa. Viimeisen viikon ollut kokonaan pois ruumiillisista hommista, joten emännällä haba kasvaa kohisten. Saattaa siinä sivussa V-käyräkin nousta kummallakin. Isännällä, koska kivut vie ja mitään ei pysty tekemään. Emännällä taas kun isäntä hetkellisesti pystyy toimimaan ja auttamaan, mutta kesken homman tuleekin kivut ilman ennakkovaroitusta.

Lehmä poiki joulukalenterin aikana ja saatiin vasikkakin oven taakse. Yövalvomisten poisjäänti helpotti kummasti jaksamista. Pikku hiljaa alkaa kaikki tasoittumaan omiin uomiinsa.

Lisää pohdintaa…

Syksyn reissu pohdituttaa myös blogin kannalta. Tekisinkö tänne ala blogin reissua varten vai ihan oman sille? Reissun vuoksi pitäisi opetella myös youtuben käyttöä ja videoitten jakamista sitä kautta. Se on kuitenkin taas ihan oma mailmansa. Puuuh pitäisi varmaan hommata sellainen ravistettava pallo, joka kertoo vastauksia…

Olikos vielä jotain?

Emäntä valmistui uuteen ammattiin ja sai opiskelun päätökseen. Isännälle ehdotettiin puhelimessa jatko-opiskelua AMK:ssa. Ristiriitaisia tunteita hiukan herätti taas opiskelemaan lähtö. Tavallaan olisi ihan superkiva taas oppia lisää mutta sitten on se toinen puoli kolikosta. Riittäkö aika ja kuinka yhdistellä kaikki kuljetukset.

Tavallaan alkaa olemaan myös koukussa opiskeluun. Sitä alkaa janoamaan koko ajan lisää ja lisää. Ei kyllä montaakaan opettajaa löydy yläaste ajalta, joka olisi voinut kuvitella minun harkitsevan edes AMK opiskeluja. Pohdinkin välillä onko se sittenkin ollut opettajissa, kun ei opiskelu maistunut.

Kevät ja kesäkin puskee päälle.

Vaikka talvipäivänseisaus ei ole tullut, alkaa kesälle kalenteri täyttymään. Tämä on hienoa, että jurot suomalaiset ottavat rohkeasti yhteyttä ja jotain tapahtuu. Me otetaan kaikki vastaan mitä nyt annetaan, koska pieni poikkeus rutiineihin on piristävää.

Kohta pitäisi alkaa taimia istuttelemaan kasvatukseen. Keväästä tosin tulee haastava, koska kasvihuone antautui lumen alla. (taas kerran) Keväällä pitää ihmetellä miten homma hoidetaan mutta tulevana vuonna haluan sormet multaan ja tuoretta omaa satoa kesällä.

Voitteko uskoa en aio ostaa yhtään siementä kesäksi. Varastossa on jo kaikki mitä tarvitsen ja vähän ylimääräistäkin. Toissakeväänä jäi muutamia siemeniä yli. Viime keväänä hamstrasin siemeniä mutta istutin vain murto-osan, koska kevät oli huono. Uskon kuitenkin, että päätös pitää tasan siihen helmikuun siemen hyllyn eteen.

Vuosi ehti vaihtua enkä saanut tätä julkaistua.

Loppuvuosi meni kivuissa ja emäntä hoiti lypsyt. Aamulla tuli laskettua, että viime vuonna lypsettiin 690 kertaa. Tulevana vuonna tullaan lypsämään 720 kertaa. Luku on kyllä hurja, kun alkaa laskemaan.

Nyt leuka ylös ja kohti uutta vuotta. Siitä ei tule kyllä yhtään helpompi kuin edellisestä mutta näillä menään mitä annetaan.

Tämä elämä on ruusuilla tanssimista ja näissä ruusuissa on piikit tallella.

 

Vaaleat piparit

Vaaleat piparit.

Kypsät piparit

Ainekset:

200 g voita
2 dl sokeria
2 dl siirappia
2 munaa
1 litra vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
3 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua pomeranssia
Uuniin menossa. Onnistui taas kuin korkealassa.

 

200 astetta & 4-5 min

Ohjeet on niille, jotka jaksaa lukea. Minä en aina jaksa. Sillä tästäkin tuli vähän erilainen ohje mitä se mitä käytin, koska muutin vahingossa määriä. Piparit vaan oli sen verran hyviä, että emäntä käski kirjoittaa ohjeen ylös.

Aloitetaan nyt se valmistus:

Voi pilko jonkin verran heitä kulhoon. Kippaa sokerit ja siirappi päälle. Riko munat kaiken päälle ja pyöräytä muutaman kerran, että munan rakenne hajoaa. Ota joku pikku kippo johon sotket mausteet ja leivinjauheen. Sitten kippaat sen sinne kaiken päälle. (Mitä hitaanpi olet sitä helpompaa sekoittaminen on kun voi pehmenee.) Sitten jauhoja perään itse lisäilin 2dl kerrallaan ja kun jauho oli kokonaan kadonnut massaan niin taas lisää.

Massa alkaa olemaan kiinteä pallo kuhossa niin heitin jääkaappiin ja siellä sai maustua seuraavaan päivään. Sitä tuli kohtalaisen paljon, joten paistettiin osissa. Taikina säilyy ainakin pari yötä jääkaapissa ja jos ei vaan jaksa niin pistä pakastimeen odottamaan uutta inspiraatiota.

Nautinnollisia makuhetkiä!