Toinen vuosi blogia takana

“8.1.2016 Tämä siis alkoi. Aika on mennyt nopeasti.”

Lainattu täältä: https://www.korkeala.fi/vuosi-blogia-takana/

Vuosi sitten kävijöitä oli:  73141

Tänään kävijoiden määrä on: 297 442

Tuosta kun laskeskelee lyhyellä matematiikalla niin tänä vuonna kävijöitä on ollut yli 200 000. Se on hurja määrä.

Kiitos!

Kerrataanpas vähän mennyttä vuotta

Nyt myydään lampaita tämä kirjoitus oli omaa luokkaansa. Se ei ehkä toiminut ihan niin kuin olin suunnitellut. Se toi meille kyllä hyviä hetkiä ja kiinnostavia keskusteluita. Kyllä se tavallaan myös  ajoi asiansa ja lampaatkin sai uusia koteja. Kirjoitus toi myös uteliaita ja tiedonhaluisia ihmisiä. Me ei olla paljoa matkusteltu vuoden sisällä mutta mailma on tullut meille. Olemme tavanneet useista maista ihmisiä erilaisilla taustoilla. Mielenkiintoisia keskusteluita eläinten pidosta ja hoidosta. Kuinka lehmä on kerrostalossa keskellä kaupunkia tai lampaat vuorilla. Kieli meitä ei aina edes yhdistänyt. Meitä yhdisti eläinten kunnioitus.

Omanlaisen isän arkea. Tätä on kiva lukea näin jälkikäteenkin. Tosin huomasin, että laiskuus on iskenyt minuun. Oikeastaan se taisi olla aikataulut. Muutosta on tullut sen verran, että nyt lampaillakin on automaatti vedet. Ai niin ja onhan sekin muutosta, että emäntää näkee taas enempi täällä kotona. (Emäntä ei siis ole se lampaiden juoma-automaatti) Oli se kyllä jotenkin myös rankkaa. Onneksi oli äitini, joka auttoi tyttären päiväkoti päivinä. Kiitos äiti! 

http://www.kamera-petteri.fi/

Tervetuloa meille avaamme oven teille kaikille. Tämän julkaisu ei ollut helppo. Vieläkin tämä menee johonkin omiin tunteisiin. Syy on varmaankin se, että koti on mulle se paikka, jossa saa olla mitä on. Julkaisu on tosin toiminut myös kynnyksen alentajana. Vierailukyselyitä kun tulee niin pyydän lukemaan tämän. Näin näkee vähän miltä meillä näyttää niin tietää mitä odottaa.

Aina hera ei pääse nousemaan massan päälle.

Juuston tekoa syksyn sateissa. On ollut suosittu, joten jatkossakin taidan tehdä vastaavia kirjoituksia.

Joulukalenteri 2017 Tätä ei voi unohtaa. Joskus tulee vaan mielenhäiriö ja alkaa tekemään. Tätä piti koko vuosi suunnitella mutta kuinkas kävi, joulu yllätti ja tehtiin tyhjästä. Suosio ylitti kaikki odotukset, vaikka teknisiä ongelmia oli matkassa rutkasti. Oikeastaan ei ne ollut ongelmia vaan tietämättömyyttä kuinka teknisesti pystyy edes toteuttamaan. No nyt ne on opittu kantapään kautta ja nopeasti kiireessä. Muutaman kerran tuli yöllä juostua eläimiä kuvaamaan, kun päivällä oli unohtunut. Hirmuinen sirkus ja säheltäminen kuului tämän tekemiseen.

Voisin tietysti kaikki kirjoitukset tähän linkitellä mutta en sitä tee. pitää mennä eteenpäin ja keskittyä tuleviin haasteisiin.

Tulevaisuus tuo tullessaan uutta

Kaikki ei siis ole vieläkään kirjoitettu. Kevät on tulossa ja tämä vuosi keskitytään kasvuun.

Tänään kun tätä kirjoitan on se päivä kun lähden hakemaan matokompostiin matoja. Siitä pitää tietenkin kirjoittaa, koska olen ihan innoissani tästä jutusta. Enhän sitä tekisi jos en olisi innoissani.

Toinen mistä tulen kirjoittamaan on aquaponics. Tätä ollaan nyt emännän kanssa kilpaa opiskeltu, jotta oltaisiin valmiita kun lumet sulaa. Ehkä hiukan outoa, että kala-allergikko alkaa kasvattamaan kaloja mutta onhan sitä villa-allergiakin ja kuitenkin lampaita. Tähän innostus tuli, kun kasvihuone romahti ja uusi pitäisi kyhätä kesäksi.

Lautta ja vesiviljely on nyt muutenkin meillä herännyt vaihtoehdoksi. Emme voi ummistaa silmiämme tältä asialta, vaan kokeilla sitä. Alkukasvatuksessa ja sitten myös isommille kasveille. Tovomme tietenkin hyviä tuloksia, joten opiskelu on tärkeää.

Tärkein jää taas viimeiseksi

Kiitos vertais tuesta: http://www.harmaatorppa.fi , http://www.maa-tuskat.blogspot.fihttps://www.maatiaiskananen.blogspot.fi, https://riippumattomammaksi.blogspot.fihttps://olipakerranarki.blogspot.fihttp://www.kah-villakoira.blogspot.fi/https://www.farmertobee.fi Lista on hiukan muuttunut vuodessa on tullut uusia ja jotkut ovat lopettaneet. Voimia teille seuraavaan vuoteen tehdään joku yhteis postaus tässä keväällä.

Kiitän myös kaikkia lukijoita. Ilman teitä en jaksaisi jatkaa. Ei siinä kyllä mitään mieltäkään olisi itselle kirjoitella. Teitä on tullut paljon uusiakin matkaan mukaan.

Vielä ei ole blogi mitään arponut historiansa aikana mutta pitäisikö? Tähän olisi kiva saada vastauksia.

Omavaraisuus ja lumi

Tänä aamuna aloin pohtimaan ihan näitä perusasioita, joita tulee omavaraisuudessa eteen.

Tosiaan tänä vuonna tai siis tällä lumikaudella sitä on tullut paljon. Tämä asia antoi idean kirjoittaa kuinka lumen kanssa toimitaan ja mitä se vaatii.

Nyt lumen syvyys on meillä lähellä 50cm, joten sitä on ja kolaaminen ei tunnu mielekkäältä, kun ei kohta tiedä minne sitä lykkäisi. Toki siinä on kuntosaliharjoitusta kerrakseen, kun heittelee penkan päälle.

Tielle on matkaa lähes kilometri. Ei en edes kuvittele kolaavani sitä. Tähän on vastaus traktori. Meillä tosin ei ole sellaista, joten toinen ratkaisu on naapuriapu. Miksi meillä ei sitten ole tätä traktoria? No koska tiessämme on iso pitkä mäki, joten traktorin pitäisi olla nelivetoinen ja niissä näkyy veto-ominaisuudet suoraan hinnassa.

Pienet lumet alkutalvesta saa tampattua tiehen, jotta naapurin on helpompi lingota ilman, että tieaines on metsässä. Käytämme tamppaamiseen autoa, kun käymme kylillä niin ajetaan hiukan erikohdasta. Jos tulee hiukan reilummin lunta laitetaan auton perään pari vanhaa rengasta, jotka heittää lunta sivuille ja painaa sitä tienpintaan.

Pihassakin on usempi metri polkuja erilaisiin toimintoihin. Ensimmäiset vuodet mentiin kolalla ja lapiolla. Sitten törmäsimme ammattilaisille tarkoitettuun lumilinkoon. Se on sellainen itse vetävä, perässä käveltävä linko. Tämä on osoittautunut hyväksi hankinnaksi, koska heittää lumen todella pitkälle ja suuaukko on riittävän iso, joten voi mennä syvempäänkin hankeen.

Lumi on myös eriste.

Meillä talo on rakennettu tolppien varaan, joten tuulisella säällä tuuli menee koko talon ali viilentäen lattiat. Talon ympärille on hyvä kinostaa lunta, jolloin tuuli ei pääse menemään ali. Ollaan harkittu myös muita keinoja mutta ne eivät saisi estää rakenteiden tuulettumista niin pidämme tästä katoavasta eristeestä erityisen paljon.

Lumi eristää myös vesiputkia, jotka menevät maan alla. Lumeton talvi voi tuoda jäätymisongelmia vesiputkiin. Tämän takia on hyvä tietää missä vesiputket tontilla ovat, ettei turhaan lumia poista päältä eristämästä ja aiheuta ongelmia. Sama eristäminen toimii myös viemäreissä. Tosin kaivoissa tarvitaan ilman kiertämistä. Oli kyse sitten juomavesi- tai likavesikaivosta. Juomaveteen voi tulla ummehtunut haju ja maku. Viemärit voivat taas tuoda epämiellyttävän hajun sisätiloihin.

Lumi on toisaalta todella ihanaa mutta…

Kun sitä on liikaa niin, se myös rasittaa rakennuksia ja rakennelmia. Pitäisi olla hereillä, että muistaa tyhjentää herkät rakenteet lumesta ennen kun ne antautuu painon alla. Kasvihuone on yleensä se, joka unohtuu ja muistuu mieleen vasta, kun on jo myöhäistä. Pitäisi siis pitää mielessä nekin, joita ei talvella tarvitse.

Poispääsy eli kulkuvälineet.

Muutaessa meillä oli perus farmari auto. Ensimmäisenä talvena jo huomasimme, että tämän auton maavara on liian pieni “kunnallisille teille”. Omalla tiellä pärjäsi mutta kun lähti “isoa tietä” ajamaan olikin kaikki renkaat ilmassa ja auto mahastaan kiinni lumessa. Tämän kaverina oli kurma-auto, jolla pääsi liikkumaan maavaransa ansiosta.

Seuraava auto oli varustettu korkeammalla maavaralla kulki kuin unelma. Jossain mielenhäiriössä tuli kokeeksi hankittua vanha avolava ja siinä oli neliveto. Voi sitä autuutta, kun ei tarvinnut enää pohtia missä kunnossa tiet on. Ajettavuus oli kantikasta, joten pidempiä reissuja ei kannattanut sillä haaveilla. Se oli hieno kokemus, josta ei halunnut enää palata “vajaavetoisiin”. Avolavan runko vaan osottautui niin lahoksi, että tieliikenne liikkuminen tuntui liian vaaralliselta. Piha käytössä on kuitenkin ihan toimiva, vaikka katkeaakin kerran kuussa. Sillä pystyy myös omalta tieltä hakemaan juuttuneet perille. Nyt on henkilökuljettimena “ajatteleva” neliveto ei se ihan sama ole kuin jatkuva mutta sillä pärjää.

 

 Nauttikaa kuitenkin lumesta silloin kun sitä on.

Mitäs tapahtuu joulukalenterin takana?

Eipä juuri mitään.

Siinä se nyt seisoo kolmen sanan mittaisena. Ei vaiskaan täällä tapahtuu kaiken mailman juttuja kovastikkin. Varsinkin niitä mailman juttuja tapahtuu. Isäntä on tosiaan lähdössä ensi syksynä kiertämään palloa autolla. Tämä ei tietenkään onnistu ilman pienen jättiläisen kokoista läjää paperia ja byrogratiaa.

Pitäisi olla joku joulu ressi… Eipä ole näkynyt sellaista. Ennemmin on tullut sellainen joulun levollinen olotila.

Tänne tulee tai julkaisu vaiheessa voi olla jo mennyt. Kuitenkin tulossa tällähetkellä on dokumenttikuvaaja se on seuranamme kolme päivää. Tämäkin on täsä vaiheessa sellainen ei mitään hajua mitä se tarkoittaa mutta selviää huomenna.

Sitten on poikiva lehmä, joka on lisännyt vuorokauteen pirusti tunteja tehdä suunnittelu hommia. Se on puhkunut ja punnertanut jo koko alkukuun. Jotenkin valvotut tunnitkin pitää hyödyntää niin voi vaikka ajokortteja haeskella reissulle. Vakuutuksiakin on kiva kilpailuttaa ja ehtoja lueskela kun kerran valvoo. Vielä kun löytäisi suomesta muutamat paperi autolle, jotta saa viedä muutamaan maahan. Toisaalta olisi kiva vielä tietää saako ja tarvitseeko suomi auto niitä papereita.

Kaikenhan kruunaa isännän sairastelu joka on nyt kestänyt jo kuutisen viikkoa. Viimeisen viikon ollut kokonaan pois ruumiillisista hommista, joten emännällä haba kasvaa kohisten. Saattaa siinä sivussa V-käyräkin nousta kummallakin. Isännällä, koska kivut vie ja mitään ei pysty tekemään. Emännällä taas kun isäntä hetkellisesti pystyy toimimaan ja auttamaan, mutta kesken homman tuleekin kivut ilman ennakkovaroitusta.

Lehmä poiki joulukalenterin aikana ja saatiin vasikkakin oven taakse. Yövalvomisten poisjäänti helpotti kummasti jaksamista. Pikku hiljaa alkaa kaikki tasoittumaan omiin uomiinsa.

Lisää pohdintaa…

Syksyn reissu pohdituttaa myös blogin kannalta. Tekisinkö tänne ala blogin reissua varten vai ihan oman sille? Reissun vuoksi pitäisi opetella myös youtuben käyttöä ja videoitten jakamista sitä kautta. Se on kuitenkin taas ihan oma mailmansa. Puuuh pitäisi varmaan hommata sellainen ravistettava pallo, joka kertoo vastauksia…

Olikos vielä jotain?

Emäntä valmistui uuteen ammattiin ja sai opiskelun päätökseen. Isännälle ehdotettiin puhelimessa jatko-opiskelua AMK:ssa. Ristiriitaisia tunteita hiukan herätti taas opiskelemaan lähtö. Tavallaan olisi ihan superkiva taas oppia lisää mutta sitten on se toinen puoli kolikosta. Riittäkö aika ja kuinka yhdistellä kaikki kuljetukset.

Tavallaan alkaa olemaan myös koukussa opiskeluun. Sitä alkaa janoamaan koko ajan lisää ja lisää. Ei kyllä montaakaan opettajaa löydy yläaste ajalta, joka olisi voinut kuvitella minun harkitsevan edes AMK opiskeluja. Pohdinkin välillä onko se sittenkin ollut opettajissa, kun ei opiskelu maistunut.

Kevät ja kesäkin puskee päälle.

Vaikka talvipäivänseisaus ei ole tullut, alkaa kesälle kalenteri täyttymään. Tämä on hienoa, että jurot suomalaiset ottavat rohkeasti yhteyttä ja jotain tapahtuu. Me otetaan kaikki vastaan mitä nyt annetaan, koska pieni poikkeus rutiineihin on piristävää.

Kohta pitäisi alkaa taimia istuttelemaan kasvatukseen. Keväästä tosin tulee haastava, koska kasvihuone antautui lumen alla. (taas kerran) Keväällä pitää ihmetellä miten homma hoidetaan mutta tulevana vuonna haluan sormet multaan ja tuoretta omaa satoa kesällä.

Voitteko uskoa en aio ostaa yhtään siementä kesäksi. Varastossa on jo kaikki mitä tarvitsen ja vähän ylimääräistäkin. Toissakeväänä jäi muutamia siemeniä yli. Viime keväänä hamstrasin siemeniä mutta istutin vain murto-osan, koska kevät oli huono. Uskon kuitenkin, että päätös pitää tasan siihen helmikuun siemen hyllyn eteen.

Vuosi ehti vaihtua enkä saanut tätä julkaistua.

Loppuvuosi meni kivuissa ja emäntä hoiti lypsyt. Aamulla tuli laskettua, että viime vuonna lypsettiin 690 kertaa. Tulevana vuonna tullaan lypsämään 720 kertaa. Luku on kyllä hurja, kun alkaa laskemaan.

Nyt leuka ylös ja kohti uutta vuotta. Siitä ei tule kyllä yhtään helpompi kuin edellisestä mutta näillä menään mitä annetaan.

Tämä elämä on ruusuilla tanssimista ja näissä ruusuissa on piikit tallella.

 

Vaaleat piparit

Vaaleat piparit.

Kypsät piparit

Ainekset:

200 g voita
2 dl sokeria
2 dl siirappia
2 munaa
1 litra vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
3 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua pomeranssia
Uuniin menossa. Onnistui taas kuin korkealassa.

 

200 astetta & 4-5 min

Ohjeet on niille, jotka jaksaa lukea. Minä en aina jaksa. Sillä tästäkin tuli vähän erilainen ohje mitä se mitä käytin, koska muutin vahingossa määriä. Piparit vaan oli sen verran hyviä, että emäntä käski kirjoittaa ohjeen ylös.

Aloitetaan nyt se valmistus:

Voi pilko jonkin verran heitä kulhoon. Kippaa sokerit ja siirappi päälle. Riko munat kaiken päälle ja pyöräytä muutaman kerran, että munan rakenne hajoaa. Ota joku pikku kippo johon sotket mausteet ja leivinjauheen. Sitten kippaat sen sinne kaiken päälle. (Mitä hitaanpi olet sitä helpompaa sekoittaminen on kun voi pehmenee.) Sitten jauhoja perään itse lisäilin 2dl kerrallaan ja kun jauho oli kokonaan kadonnut massaan niin taas lisää.

Massa alkaa olemaan kiinteä pallo kuhossa niin heitin jääkaappiin ja siellä sai maustua seuraavaan päivään. Sitä tuli kohtalaisen paljon, joten paistettiin osissa. Taikina säilyy ainakin pari yötä jääkaapissa ja jos ei vaan jaksa niin pistä pakastimeen odottamaan uutta inspiraatiota.

Nautinnollisia makuhetkiä!

JOULUKALENTERI 2017

Tälle sivulle tulee joulun ovia joita klikkaamalla pääsee päivän ovesta sisälle.

Klikkaamalla kuvaa aukeaa mitä oven 1 taakse kätkeytyy.
Klikkaamalla kuvaa aukeaa mitä oven 2 taakse kätkeytyy.
Klikkaamalla kuvaa aukeaa mitä oven 3 taakse kätkeytyy.
Klikkaamalla kuvaa aukeaa mitä oven 4 taakse kätkeytyy.
Klikkaamalla kuvaa aukeaa mitä oven 5 taakse kätkeytyy.
Klikkaamalla kuvaa aukeaa mitä oven 6 taakse kätkeytyy.
Klikkaamalla kuvaa aukeaa mitä oven 7 taakse kätkeytyy.
Klikkaamalla kuvaa aukeaa mitä oven 8 taakse kätkeytyy.
Klikkaamalla kuvaa aukeaa mitä oven 9 taakse kätkeytyy.
Klikkaamalla kuvaa aukeaa mitä oven 10 taakse kätkeytyy.
Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan mitä oven 11 takana onkaan…
Klikkaamalla kuvaa pääset näkemään mitä oven takaa löytyy.
Kuvaa klikkaamalla näet mitä ovan taakse käteytyy.
Klikkaamalla kuvaa pääset kurkkaamaan mitä sen takana on….
Klikkaamalla kuvaa aukeutuu ovi…
Klikkaamalla kuvaa näet mitä oven takana on…
Klikkaa kuva niin se aukeaa.
Kuvaa klikkaamalla ovi aukeaa.
Kuvaa klikkaamalla ovi aukeaa.
Klikkaamalla kuvaa pääset tämän päivän oven taakse…
Klikkaamalla kuvaa ovi aukeaa.
Klikkaamalla kuvaa aukeaa ovi.
Klikkaamalla ovea aukeaa päivän ovi.
Kuvaa klikkaamalla pääset ovesta sisää.

Joulu ovet ovat nyt kaikki ilmestyneet. 

 

Hyvää rauhallista Joulua kaikille!

 

Kiitos!

 

Tarkastettu

Jotenkin on selvitty byrogratian kanssa ja siitä on tullut arkipäivää. Nyt meillä kävi tarkastaja ja kaikki oli hyvin. Tämä siis tarkoittaa, ettei hänellä ollut huomauttamista. Merkeistä tai eläinten olosuhteissa.

Kait se kuuluu jotenkin ihmisluontoon ,kun tuli puhelu, että tarkastus tehdään huomenna klo:10 tulee pelko persiiseen. Tiedättehän sen tunteen, kun poliisiauto näkyy peruutuspeilistä ja pohdit huijaakohan mittari, onhan turvavyö kiinni… Samanlainen tunne velloi koko yön. Olipas helpottava tunne kun tarkastus oli ohitse ja puumerkki listoissa TARKASTETTU. Samalla sai hyviä vinkkejä tilan kehittämiseen ja miten he lukevat eläinrekisterin tietoja.

Jotkut on huomannut, että vähän sisällä remppasin.

Tuvanlattia sai uuden värin. Siitä tulikin ihan kiva. Meni tietysti ihan älyttömän monta yötä, kun osissa maalaili.

Tämähän tietenkin teki pieniä järjestyshäiriöitä tavaroiden suhteen. Nyt sitten sain karhukirjeen korvamerkki laskusta. Laskusta joka ei yleensä pääse koneen edestä minnekkään ennen maksua. Nyt se oli päätynyt laatikkoon, kun huonekaluja siirreltiin.

Perintätoimisto lähetti siis muikkarin. Jouduin tavaamaan lappua moneen kertaan, jotta ymmärsin. Tavaamisesta päästyäni en uskonut tätä edes mahdolliseksi. Lasku oli siis 11.90 ja nyt se on kaikkien kulujen kanssa 95€. Perintäkulut on 75€, joka on aika paljon minusta. Otinkin siis puhelimen kauniiseen käteen ja soitin perintätoimistoon, että miten tämä on mahdollista, kun laki sallii paljon pienemmät kulut.

 

“Maksumuistutus

Maksumuistutuksen kulut ovat lakisääteisesti kuluttajille maksimissaan 5 € / muistutus.

Maksuvaatimus eli perintäkirje

Yhdestä kirjallisesta maksuvaatimuksesta tulee perintäkuluja seuraavasti:

  • 14 € jos maksamattoman laskun summa on enintään 100 €
  • 24 € jos maksamattoman laskun summa on yli 100 euroa, mutta enintään 1000 €
  • 50 € jos maksamattoman laskun summa on yli 1000 €
  • 14 € jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen

Toinen maksuvaatimus eli perintäkirje

Toisesta kirjallisesta maksuvaatimuksesta veloitetaan kuluja puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen kulujen määrästä.

Kulut kokonaisuudessaan

Saman velan vapaaehtoisesta perinnästä saa laskuttaa kuluja yhteensä seuraavasti:

  • Enintään 60 € jos saatavan pääoma on enintään 100 €
  • Enintään 120 € jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään 1000 €
  • Enintään 210 €, jos saatavan pääoma on yli 1000 € (Jos perinnän suorittaminen on ollut poikkeuksellisen vaikeaa eivätkä toimet ole olleet suhteettomia saatavan pääoma huomioiden, velkoja voi vaatia kuluja yli enimmäismäärän.)
  • Enintään 51 €, jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen

Yritysperinnässä kulut ovat tapauskohtaiset  ”

Linkki sinne mistä lainasin yllä olevan tekstin.

Soitto tuotti hetkellisesti tulosta.

Asiakaspalvelia oli erittäin ystävällinen ja sanoi teidän lasku on tullut meille yritys laskuna, joten perimme teitä kuin yritystä. Tässä vaiheessa sanoin STOP ei minulla ole yritystä eikä nautani ole kenenkään yrityksessä. Tarvitsin vain merkit, koska ollaan suomessa ja ne on tuotantoeläimiä.

Hän ymmärsi ja sanoi, että laitappa vielä kirjallisena reklamaatio niin hän katkaisee nyt perinnän ennen kun kaikki on selvillä.

Ajattelin olla sitten seuraavana päivänä näppärä ja laitoin sähköpostia sinne mistä tilasin merkit. Ilmoitin, että teillä on myös yksityishenkilöitä asiakkaana kaikki ei ole yrityksia.

Vastaus oli hmm mielenkiintoinen:

Hei,

Kiitos palautteestanne. Pahoittelen teille aiheutunutta harmia.

Verovelvolliset karjanomistajat tarvitsevat toimintaansa Y-tunnuksen. Y-tunnus määrittää yrityksen/yksityisen elinkeinoharjoittajan ja  yksityishenkilön eron kaupankäynnissä.

Alla Ytj.fi –sivulta ote.

 

Tästä vastauksesta sain vettä myllyyn soitin lähettäjälle. Hän toisti ja toisti sinulla on yritys ja sillä yritys perintä. Teethän alv:i ilmoituksenkin, kun sinulla on nautoja. Kuinka nyt voit edes todistaa, ettei sinulla ole yritystä?  Vastasin: En tee, koska ei ole yritystoimintaa ja annoin laskun numeron ja kysyin onko tiedoissani Y-tunnusta? Hän vaihtoi vastausta: En kommentoi yksittäis tapauksia ja lähetän asian eteenpäin.

Päätimpä sitten vielä kysyä yhdestä paikasta.

Otin siis yhteyttä Kuluttajaneuvontaan siellä ilmoitettiin, että saan heiltä apua. Perintätoimiston olisi pitänyt selvittää onko perittävä yritys, vaikka olisi tullut heille yritysperintänä. YTJ:stä kuulemma voi nimellä hakea onko yritystä. Tarkathan huomaa, että sain siihen hakuun sähköpostitse linkin laskun alkuperäiseltä lähettäjältä. Olisikohan hänen tarvetta käyttää kyseistä hakulinkkiä?

Kuluttajaneuvonnan asiakaspalvelia sanoi, että harvalla on nauta lemmikkinä. kun asian hänelle kerroin. Totesi kyllä, että niin onhan lampaitakin ihmisillä lemmikkinä. Merkkejähän nekin tarvitsee, joten mailman pitäisi muuttua asenteistaan.

Olikohan tämä tässä?

Sitähän en vielä tiedä mutta jos joudun turvautumaan Kuluttajaneuvontaan. Silloin otan yhteyttä myös AVI:n sehän ei auta rahan kanssa mutta tarkistetaan perintätoimiston käytännöt.

Peritätoimisto yllätti

Nyt ollaan samalla aaltopituudella todellakin. Todella nopeaa oli toiminta kerrankin. Pisteet nousi perintätoimistoja kohtaan roimasti. Tällä hetkellä summa on 43€. Kallishan se on edelleen mutta tämähän on omamoka, jota en kiistä missään tapauksessa. Lähtihän siitä kuitenkin 52€ pois.

Puolen vuoden kuvat 2017 kevät

Lunta saattoi viime talvena yössä tulla ihan riittävästi.

 

Tuulenkaatoja tuli myös tontille. Näistä saa kesällä sitten lautoja.

 

Lehmät alkavat poikia mutta lypsypaikkaa ei ollut. Piti tehdä pieni siirrettävä prototyyppi omiin tarpeisiin.

 

 

Vaikka kuinka on pakkasta ei talvitiet aina jaksa kantaa.

 

 

En aikaisemmin edes osannut ajatella, että vanteekin voi ajaa loppuun.

 

 

Karitsoinnit alkoivat keväällä.

 

 

Lehtikuvaaja kävi muutaman kuvan meistä nappaamassa.

 

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Talvi tuli keväällä uudestaan ja uudestaan.

 

Kaapo auttaa lampolassa, ettei ahneet mammat hypi yli.

 

Lankoja tuli myös kehräämöltä takaisin.

 

 

Kevään ensimmäisiä ulkoiluja. Vielä ei pelto ollut herännyt.

 

 

Kardemumma (Mumma) sai myös terhakan vasun.

 Mumma ensikkona lypsyllä.

 

 

Kuljetusalan messuilla tutustumassa erilaisiin kuljettimiin.

 

 

Messuilta saadulla innolla vähän omankin vehkeen kunnostusta.

 

 

Vähän väsyttää kun alkaa aitojen teko urakka. Lopettavalta tilalta käytiin hakemassa pari aitapylvästä.

Samalla reissulla tutustuttiin tyttöjen kanssa puolustusvoimien kalustoon. Tyttöjen olisi helppo tehdä huollot, kun maavaraa on riittävästi. Huutokaupasta tarttui mukaan muutama lapio ja soppatykin kattila.

 

Sahuri saapui tontille ja lautaa alkaa tulemaan.

Hulluhan se on joka ei puolella lisää kesken urakan.

 

Valmista lautaa, lankkua ja parrua matkalla taapeliin.

Serkukset hyötykäyttivät pinnat. Tälläistä tulee, kun neljä alle 12 vuotiasta lasta saavat sahan, vasaran ja nauloja.

Emannän ja isännän laatuaikaa. Tielle lisää kantavuutta ennen, kun heinä sirkus alkaa.

Heinät on pyörätäneet valkoisiksi palleroiksi, joten sato on valmista korjattavaksi.

Karhotin eksyi pienien teiden sokkeiloissa.

Hyvänkokoisia kuormia saatiin kerralla tulemaan.
Vaikka ajomatka ei ollut kuin muutama kilometri meni siinä illan hämärään asti.

 

Koppi oli laskettu väärään paikkaan, joten se piti siirtää.

 

Pikkuhiljaa se sieltä tulee kyytiin. Siirrettiin se tuon harmaan kaarihallin taakse.
Sinne se saatiin muutaman laskelman jälkeen.

 

Ehdittiin sitä puihinkin kiipeilemään. Laajis on huippu paikka käydä tuulettumassa kesä vieraiden kanssa.

Pitihän sitä käydä myös kesäteatterissa pyörähtämässä.

 

Hirsien kaivamista metsän siimeksestä.

Joku ei ehkä menisi mutta kun on tie niin sitä käytetään. Tämä on hirsien hakureissulta.

 

Jotkut kesän vieraista tulee omankodin kanssa käymään.

 

Sieniäkin käytiin katselemassa ja olihan niitä siellä reilusti.

Syksyn hommiin kuuluu myös veneen kääntö.

Syksyn tullen löytyi pehmeitä kohtia kaikesta huolimatta.

Lypsyhuoneelle vettä ja sähköä.

Samalla ohjailtiin muitakin vesiä parempaan suuntaan, jotta ei olisi enää niin pehmeätä.
Pihan mylläyksen aikana lypsy suoritettiin käsin laitumella retki olosuhteissa.
Aamun valjettua voi ihastella limaista pihaa.

 

Lisää kahvia, jotta jaksaa öisin tuvan lattiaa maalata.


Aamun kulkijoille oli jätettävä pieniä kulkuväyliä.

 

 

Mitäköhän sitä tekisi sitten seuraavaksi?

 

Blogi, blogin imago, oma imago ja kuinka se vaikuttaa omiin päätöksiin

Kirjoitus on ehkä hiukan erilainen mitä yleensä kirjoitan.

Tiedän kirjoittavani omavaraisuus blogia

Tiedostan sen myös valinnoissani monessakin asiassa. Tämä on sitä imagon rakentamista. Välillä imago kuitenkin ohjaa enemmän päätöksen teossa kuin järki tai omat mieli teot.

Pohdin monia asioita ja päätöksiäni myös imagon kannalta. 

Vaikka olen kirjoittanut, ettei omavaraistelu estä mitään tekemästä se on ihan totta. Itselläni tämä imago on joidenkin tekemisien esteenä. En ala luettelemaan nyt kuitenkaan missä kaikissa tilanteissa on tullut käännyttyä takaisin, ettei tämä sovikkaan blogin kirjoittajan imagolle.

Kun kohtaan blogia lukevia ihmisiä

Jotkut on tulleet sanomaan, että siis oikeesti sä olet just sellainen kun oli kuvitellut. Niin no kirjoitan omasta elämästä eli en voi olla muuta.

Tämä on tosin välillä myös kiusallista. Kirjoitan kyllä tänne aika avoimesti mutta kuitenkin hiukan tiivistetyssä muodossa. Kun olen jotain kirjoittanut ja painanut tuolta, että julkaise, niin tyhjennän pääni kirjoituksen sisällöstä. Tapahtumat on kyllä mielessäni mutta aina en muista, että senkin olen jo kirjoittanut.

Vaikka en nyt ihan hurjasti ole mielestäni tänne naamaani jakanut niin hyvin ihmiset tunnistaa.  Saa jatkossakin tunnistaa ja tulla juttelemaan.

Ulkonäkö: No siinä ei ole kehumista mutta olen huomannut, että alkaa imagoon kuulua olla paskanen. Muoti blogia pitävällä voi olla paineita olla aina viimeisen päälle siisti. Sitä ei ole kun tuntuu, että jos laitan pyhävaatteet niin eihän mua kukaan tunne. (En minä itsekkään) Samalla olen huomannut, etten osaa ehkä kulkea ja liikkua niiden arvoisella tavalla vaan menen hiekkalaatikolle kuin muissakin vaatteissa. Kotona tämä voi hiukan harmittaa kun ottaa suorathuosut pois, hiekkaa ja kuraa on ympäriinsä.

Se BIG blään

Kun lähdin tähän asumiseen ja myöhemmin myös blogin kirjoittamiseen. Olin sitä mieltä, että hitot siitä mitä muut ajattelee siitä mitä mä teen. On myös muita jotka suunnittelevat maalle muuttoa ja omavaraistelua.

Ensin idea oli jollain tapaa auttaa muita päätöksen teossa ja rohkaista näyttää myös niitä kareja. Samalla kirjoitella vähän muistiin mitä on tapahtunut tai mitä sitä on joskus meinannut tämän olevan. Tietenkin haluaisin tämän olevan myös jonkun kasvutarina, jota ei vielä olekkaan tai sitten vain perheen kasvutarina.

Luin tietysti monia ohjeita kuinka blogi tehdään oikein ja mielenkiintoiseksi. Tärkein tai ainut oli jonka nyt muistan oli, että ole AITO. Tämä oli helppo toteuttaa ja sitä haluan toteuttaa jatkossakin.

Jossain oli myös, että kirjoitus virheet ei haittaa jos muuten on mielenkiintoinen. Toivon, että olen riittävän mielenkiintoinen lukihäiriöni kanssa. No joo olen tässä huomannut, että pikkuhiljaa pilkut on löytynyt jonnekkin. En aina ole ihan varma mutta… Yhdyssanat on vielä vähän (paljon) hukassa joitain tavailen ja muutan moneen kertaan ja varmasti niissä paljon virheitä.

Rohkeutta tämä vaatii ihan hurjasti ja mitä enemmän kirjoittaa niin sitä reunemmalle menee. Välillä keikkuu siinä kielekkeellä, että nyt kyllä pelottaa. Teksti on kuitenkin kaikkien arvioitavana ja kommentointi on sallittu ja spostiin tulee kritiikkiä.

Nyt kuitenkin juuri tämä brändi/imago omavarainen aito, niin minkäslaisen auton saan omistaa?

Tulikohan jossain kohti ammuttua omaan nilkkaan?

Tämä omavaraisen imago on jotain niin suurta, ettei se tunnu koskaan täyttyvän vaikka kuinka yrittää.

Kun ei mulla saisi olla edes sitä rahaa koska raha on jollekkin joskus tullut ei omavaraisesta toiminnasta. Joten en saisi ottaa rahaa vastaan jos myyn lampaan. Tälle ajattelu tavalle on jokin poliittinen termi. En siis jaksa ajatella, että on väärin ottaa lampaasta raha ja antaa se seuraavaksi autonropposen myyjälle. Enhän voi olettaa, että auton myyjä haluaa mun lampaan maksuksi.

Kun tämän kirjoitin tänne niin ehti tässä välissä tosiaan tulla auton vaihtokin. Se onnistui tällä kertaa puhtaasti vaihtokaupalla ja tuurilla. Tietysti se vei pitkän prosessin joka on vähän erikoista normaaleissa autokaupoissa. On kuitenkin totuttu nopeaan toimintaan.

Meiltä lähti vuosi sitten yksi romu pihasta joka piti vaihtua tulevaan maitohuoneeseen. Maitohuone vaan venyi ja venyi nyt alkoi syksy jo painaa päälle. Samalla autot hajosivat ja niiden korjaaminen olisi tullut kalliiksi. Päädyttiin vaihtamaan maitohuone autoon. No tästä päätöksestä meni kuukausi ennen kun vaihtaja sai vaihdettua itsellensä meille sopivan kulkuvälineen. Tästä pitkästä prosessista olen ennemmän kuin tyytyväinen.

Aidosti omavarainen ei voisi pitää tätä blogia. 

Eli olen antanut jo alussa itselleni anteeksi, jotain kun lähdettiin kohti omavaraisuutta.

A. Tästä maksetaan serverille

B. Tarvitsee internet yhteyden

C. Sähkö

D. Tietokone

E. Auto

F. …

Lista on loputon, joten en voi ottaa kovin monia omavaraisia ihmisiä kovin vakavasti varsinkaan jos ovat paljon sosiaalisessa mediassa.

Kannattaako ottaa kaikki vastaan mitä tarjotaan?

Olen huomannut, että ihmisillä on tarve lahjoittaa mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Joskus en kehdannut kieltäytyä lahjoituksesta nyt on kuitenkin tullut järki päähän ja pakko kieltäytyä tavaroista mistä ei ole mitään hyötyä.

Matkustaminen ja lomailu

Perustelen itselleni aina tarpeen ja sen mitä siitä saan.

Nyt aijon lähteä automatkalle. Reitti on jokseenkin avoin vielä muutamie pakollisia pisteitä sille on jo kuitenkin asetettu.

Lähden Suomesta niin, että olen 14.7.2018 Englannissa, josta lähdetään kohti Mongoliaa Turkin kautta. Mongoliasta pitäisi sitten hurauttaa Suomeen.

Tästä tulee lisää kun kaikki koukerot on kasassa ja hanskassa.

Nyt aloitan työstämään puoli vuotta kuvin. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuitenkin tämä itseni luoma imago lyö minua joka hiton käänteessä päin naamaa.

 

 

 

 

 

Välillä haluaisin tämän saman uhon takaisin.

Nyt joudun välillä kasvua hidastamaan koska menen yli oman tarpeen. Sehän ei sovi kun on vain omavarainen eikä mikään tuottaja. Nämä rajat on välillä niin häilyviä ja raskaita, raadollisen suuria mun päässä,

Mitäs jos potkaisisinkin ison vaihteen päälle ja kasvaisin täysillä tuottajaksi asti. Investoisin isoihin tiloihin tekisin hommasta suurta. Näyttäisin niin itselleni kuin koko suomelle, ettei maaseutu ole kuolemassa minnekkään se vaatii vain hulluja.

Taas kerätään voimia jotta pystyy hoitamaan teurastuksen

Teurastus kuulostaa kamalalta sanalta

Pitäisikö sitä jotenkin kaunistaa ei varmaankaan. Se on kuitenkin tilanne, jossa riistetään henki. Elävästä olennosta tulee pala lihaa.

Joskus aikoja sitten ei tähän sanaan liittynyt juuri mitään tunteita. Se sai olla ihan oma sanansa ilman mitään mielikuvaa. Nykyään sanalla on vahvat mielikuvat ja jo pelkkä sana saa kuvia mielestä esiin.

Vaikka tapahtuma on rauhallinen ja läheinen eläimen kanssa. En usko, että lammas ehtii kuolemaa ajattelemaan. Kaikki tehdään kuitenkin saman tapaisella kuljetuksella ja rauhallisuudella kuin kerintäkin tai punnitus.

Teurastus ja lopetus ovat eriasia

Nämähän kuulostavat ihan samalta tai lopputulos on sama. Nämä ovat kuitenkin monelta tavalla erilaiset. Olen sitä mieltä, että kaikkien eläinten pitäjien pitää pystyä lopettamaan. Joskus tilanteet vaativat, että eläin on lopetettava nopeasti, jotta pääsee kivuista heti.

Teurastus on lähtökohtaisesti tarve saada lihaa syötäväksi. Ilman teurastusta lauma kasvaisi ja tilat loppuisi. Varsinkin jos ne saavat lisääntyä. Ajankohta määräytyy monesti, koska teurastettava eläin on sopivan painoinen, jotta riittävästi lihaa saadaan mahdollisimman vähästä määrästä eläimiä. Ilman lämpötila myös vaikuttaa ja laitumien loppuminen. Kun aloitetaan kuivan heinän käyttö, joudutaan laskemaan kasvu nopeutta menetettyyn määrään heinää. Onko siis järkevämpää teurastaa ennnen kun aloitetaan “sisäsyöttö kausi”. Jokainen eläin kuluttaa tietyn määrän heinää talven aikana, joka maksaa tavalla tai toisella jonkun verran.

Mikäs tässä on sitä rankinta? Ensinnäkin lopetetaan hyvä eläin, jotta saadaan sitä lihaa. Lopetus on nopeasti ohitse mutta sitten tulee avaus ja lihojen leikkaus. Sairaan eläimen lopettaminen on paljon perustellumpaa kuin hyvän, vaikka hyvästä ne lihat on otettava.

(Hätä) Lopetus on siis eläimen kunnon vaatima toimenpide, jotta eläin ei kärsi. Tämä on nopea toimenpide ja pitää pitää itsensä kasassa vain hetken. Toimenpiteeseen ryhdyttäessä on hyvä olla rauhallinen ja harkita tarkasti kuinka sen tekee ja missä. Jokainen tilanne on erilainen koska se tulee nopeasti eteen ilman viikkojen harkinta-aikaa. Olen ohjeistanut ihmisiä ensin rauhoitat itsesi, hoida lopetus ja poistu paikalta nopeasti. Tässä vaiheessa on aika niille kyynelille, kun ruho on jäähtynyt siirrä noutopaikalle josta raatoauto hakee.

Lopetuksen voi joutua tekemään melkein missä tahansa. Elävät voi olla joissain tilanteissa helpompi siirtää paikalta pois kuin lopetuksen tarpeessa oleva.  Annetaan siis lopetettavalle mahdollisimman rauhallinen lähtö. Eläimella voi olla jo niin kovat kivut, ettei voi liikkua tai liikkuminen tuottaa kipua. Kun lopetus on suoritettu, on kuljettaminen kaikkien kannalta helpompaa.

Lisäsin tuohon sulkuihin tuon sanan hätä, koska kummassakin eläin lopetetaan mutta syy on eri. Hätä sana kuvaa kuitenkin syytä paremmin ja helpompi käsittää. Huvikseen tai turhaan ei eläimiä lopeteta. On vain kaksi syytä ihmisen tarve saada lihaa tai eläimen terveydentilan vaatima lopetus. Lopettaminen on aina viimeinen vaihtoehto ja kaikki kortit on jo käytetty ennen kuin tähän päädytään.

Kuvaaja: LH 4v.

 Omia ajatuksia lihan tuotannosta

En ole, enkä pysty olemaan puolueeton lihan tuotannosta puhuttaessa. Joku joskus pyysi vertailemaan tehotuotantoa omaani. Ei niitä voi verrata keskenään mitenkään. Enkä tarkoita sitä, että tehotuotettu olisi jotenkin pahempaa tai huonompaa. Pääsen tai saan toimia myös tehostetummilla tiloilla, joten osaan katsoa myös siitä toisesta näkökulmasta asiaa. Paljon olen näiltä tiloilta saanut oppia myös omalle tilalle.

Onhan siinä jo lähtökohtana ero meillä liha on sivu tuote ja jollekkin liha on pää tuote. Eikä näin ollen ole edes mahdollista suora vertailu ja kenen edun mukaista se olisi. Sillä keskitynkin vain kirjoittamaan omistani ilman vertailua muihin.

Kokeilimme lihan tuotantoa kanien muodossa. Sehän meni oppirahojen maksuun. Ostettiin kaksi tiinettä kania mutta kuljetus aiheutti luomisen molemmille. Sitten urosta etsimään ja sehän löytyikin. Uros tuli reilut kuusisataa kilometriä porokuljetuksen kyydissä. Eipä ollut onnea tämän uroksen kanssa oli niin innokas, että toinen naaras kuoli innokkaan uroksen alle. Toinen tiinehtyi ja sai yhden poikasen. Eikä enää uudestaan tiinehtynyt. Tähän loppui huima kanin lihan tuotanto. Ei vaan jaksanut lyödä päätä seinään enempää.

Lihan kannalta olen ajatellut joskus kokeilevani sikoja. Nyt on kuitenkin sialla niin tiukat ulkonapito ehdot, että investointi ei kannata. Sisällä niitä voisi pitää mutta en haluaisi. Haluaisin käyttää niiden mylläys intoa ja päästää tekemään mulle kasvimaata. Tätä haluaisin mutta pitäisi tehdä muuri ympärille, ettei olisi missään kosketuksissa luonnon eläimiin.

Sonnit ovat tervetulleita, jos niitä lehmiltä syntyy. Näin saadaan naudanlihaa sivutuotteena mutta kasvu on suht hidasta. Tietenkin kun tulee omaan pakkaseen niin teurastuksen voi tehdä nuorempana.

Viime syksyn teurastus kertomus.

Liha ei ole enää vain ruokaa se on jotain paljon enemmän. Tätä on vaikea selittää…

Juuston tekoa syksyn sateissa.

Niin kauan, kun meillä on lypsetty on tehty myös juustoa. Jotenkin olen ollut kuitenkin arka valmistuksen suhteen etenkin juustomassan. Olen pitkään luullut sitä herkäksi käsittelylle.

Maito johon on lisätty juoksutin lämpötila 30 astetta.

Uunijuusto tai uunitettu juustomassa on ollut se, josta olen lähtenyt liikkeelle. En pidä uunijuustosta, joten ehkä vähän outo aloittaa siitä. Tosin omatekemästä tykkään hurjasti. Nyt kun taas aloin kokeilemaan juustojen tekoa söin kilon uunijuustoa.

Juuston valmistus on yksinkertaista mutta kokoajan pitää olla ajatus mukana.

Perus runko juustolle on yksinkertainen:

10 Litraa maitoa

1 Ruokalusikallinen juustonjuoksutinta

Siinä se.

Lämmitä maito noin 30 asteeseen ja lisää juoksutin. Sekoita hetki vispilällä jos vispilään jää kökköjä lopeta sekoittaminen ja jätä seisomaan noin 1-3 tuntia.

Aina hera ei pääse nousemaan massan päälle.
Kannattaa irrottaa massa myös kattilan reunoista.

Viillä veitsellä massa paloihin ja kaada hera pois. Kaikkea heraa ei saa kaadettua. Kaada kaikki siivilään ja jätä valumaan.

Valutuksen ajalla muutamasta tunnista vuorokauteen ja kuinka paljon sitä painellaan on suurin vaikutus juustoon. Mitä pidempään tai kovemmalla voimalla massasta on poistettu nestettä sitä kovempaa juustoa saadaan.

Siivilässä voi käyttää harsoa tai suojamyssyä jos tahtoo. En ole nähnyt sitä tarpeelliseksi.

Suola jotkut huomasi varmaan, ettei ohjeessa ollut suolaa. Sen voi lisätä valutukseen laitettaessa tai valutuksen jälkeen tai vasta muotissa pintaan. Itse olen uunijuustosta jättänyt suolan kokonaan pois, joten se on itsessään imelä, joka sopii minun makunystyröille.

Uunijuusto

Perusmassa ja valutetaan haluttu aika. Itse olen hätänen tämän juuston kohdalla, joten valutan parituntia välillä painellen ja leikaten massaa.

Uunitettu juusto sokeri pinnalla.

Painan kovasti vuokaan, jotta neste poistuu ja kaadan nesteen pois ennen uuniin laittoa. Paistan uunissa keskitasolla tai ylhäällä 175astetta ja siihen asti, että pinta saa vähän väriä. Jos haluaa helpommin huomata värin muutoksen laita pinnalle kananmunaa tai sokeria. Jos nestettä vielä tulee vuokaan, kaadan sen välillä pois ja jatkan paistamista.

Kova juusto

Massa on valunut noin vuorokauden siivilässä. Kippaan massan kymmenen litran kattilaan ja huruttelen vatkaimella pieneksi muruseksi. Tässä kohdassa lisään suolan joukkooon.

Massaa valuteltu vuorokausi ja nyt hurutellaan massaksi.

Muovitan puhtaalla muovipussilla muotin joka kestää kovan painamisen. Lappaan massan muovipussiin samalla painaen sen tasaisiksi kerroksiksi. kun reunat tulevat vastaan painelen vielä ilmat pois muovipussin sisältä. Otan pussijuuston pois muotista ja laitan toisen muovipussin toisinpäin päälle. Sitten muotissa viileäkaappiin kypsymään kypsytys kestää 3viikosta ylöspäin. Juuston voisi myös laittaa vakuumi pakkaukseen. Juusto alkaa kypsymään sisältä päin.

Muovitettu juusto menossa tekeytymään.

Massaan voi sekoittaa eri juustojen bakteereita tuomaan tuttua makua tai juuston voi värjätä vaikka sahramilla kellertäväksi.

Tuorejuusto

Massa on valunut vuorokauden ja huruttelen sen vatkaimella muruksi. Samalla voi makunsa mukaan laittaa mausteita joukkoon tai käyttää ilman maustamista.

Juustomassaa ja sitruunapippuria.

Itse laitoin tällä kertaa vain hiukan sitruunapippuria koska sisältää suolan ja mausteet niin en muuta laita. Tässä mausteet on jo valmiiksi sellaisessa suhteessa ettei voi mennä pieleen.

Tässä on myös syy siihen etten laita suolaa valmiiksi massaan.

Tätä voi nauttia heti. Maut tasoittuvat kuitenkin, jos malttaa seisottaa jonkin aikaa jääkaapissa.