Avainsana-arkisto: Meni niin kuin Korkealassa

Istutusvihkot ja kevään suunnittelua

Alkuvuodesta on tullut otettua lyhyt oppimäärä puutarha englantia ja latinaa.

Siemenet tuli jo tammikuun alussa ja päätin tehdä kasvivihkon, jotta pysyisin jotenkin mukana milloin mikäkin pitää istuttaa tai kylvää. Helpommin sanottu kuin tehty ensin piti suomentaa itselle mikä se pienen pieni siemen on. Sen jälkeen lukea englannin kieleinen kylvö ohje ja sen jälkeen vielä googlettaa kuinka se tehdään suomessa. Sitten vielä muokata kuinka se tehtäisiin meillä.

Päätin lähestyä asiaa vähän toiselta kantilta kuin siemen pussien ohjeet yleensä. Ohjeissa kun yleensä on jotenkin merkattu kuukaudet, koska kylvetään ja koska korjataan satoa. Päätin optimoida kylvöt kasvi kohtaisesti ja etsiä missä lämpötilassa kasvin siemen parhaiten itää.

Esimerkki

Bush Beans Borletto ( phaseolus vulgaris) Pensas papu
  • Kylvö: Kun maan lämpötila yli +10 astetta
  • Taimirivi 30cm, taimiväli 8-10cm, 3cm syvyyteen
  • Kasvuaika 60-80 vrk
  • Kasvualusta PH yli 6

Jos kasvilla on alustan suhteen, jotain erikoistoiveita kuten punajuuri tykkää ruohosilpusta niin lisäsin sen kohtaan kasvualusta. Mangoldi sadon yhtäjaksoinen riittävyys edellyttää toista kylvöä kesäkuun lopulla niin riittää pakkasiin asti syötävää.

Kun aloitin vihkon kirjoittamisen kuvittelin yhden riittävän. Tiedättekös ei muuten riittänyt piti jatkaa toiseen puolesta välin toukokuuta ja kukille tuli sitten vielä ihan oma. Epäilen kyllä suuresti, ettei nämäkään vihkot riitä vaan pitää aloittaa neljäs.

Epäonnistumisien takia piti tehdä oma järjestelmä

Liian monta kertaa olen ollut liian laiska. Lukenut pussin kyljestä milloin kylvetään ja sillä selvä. Epäonni on vaivannut tätä systeemiä ja sato on jäänyt pieneksi tai kokonaan epäonnistunut. Päätin siis keksiä keinon millä onnistun varmimmin. Istutus aikaa ei määrääkkään kuukausi, kuunkierto, pohjoisentuulen kääntyminen vaan se rankin paikallinen fakta eli lämpötila. Meidän paikallinen oma ilmastomme on niin erilainen verrattuna muihin, että yleis ohjeet eivät toimi. Miten pystyisin optimoimaan jonkun ohjeen edes meille sopivaksi, kun kalenteri ei toimi. Ilman ja maan lämpötila on sama missä tahansa vaikka se olisi eri kuukausina. Tämän takia lähdin metsästämään tietoa missä lämpötilassa mikäkin siemen onnistuisi parhaiten.

Huomasin tätä tietoa kerätessäni, että en ollut ihan hakoteilla. Useassa eri lähteessä tuli vastaan lämpötilan vaikutus siemeneen. Syytä en tiedä mitä siemenessä tapahtuu mutta jos istutti siemenen liian kylmään maahan sen itäminen hidastui. Tähän asti se on ihan järkeen käyvää. Sen itäminen siis hidastui niin paljon, että viikkoa myöhemmin samaan paikkaan kylvetty oikeassa lämpötilassa ilmestyy maanpinnalle nopeammin. Ilmeisesti liian kylmä istutus laittaa jonkin talvehtimis vaihteen päälle ja herääminen kestää vaikka lämpötila olisi noussut jo optimaaliin. Kylvöissä siis voisi käyttää sanontaa: Parempi myöhään kuin liian aikaisin. (pikkasen muokkasin sanontaa) 

Lämpötila ajattelun kautta pystyin ammentamaan itselleni tietoa myös ulkomaisilta sivustoilta ja muuntamaan sen omaan tarkoitukseeni sopivaksi. Vihkoihin tuli laitettua kuukaudet ennen kun tiesin kuinka ne erottelisin ja järjestelisin sinne. Aakkosellinen tuntui hankalalta, joten kuukausi kalenteri tyyli sopi parhaiten miten ne löytäisin.

Esikasvatukseen tulee toki kasveja. Niiden kylvössä taas en katso kylvöksen läpötilaa vaan tuijotan kasvuaikaa. Istutuksesta satoon kestävä aika vaikuttaa, koska kylvän esikasvatukseen. Näin voin vaikuttaa, koska meillä alkaa tomaatti kausi tai kurkku kausi. Kurkku on tosin niin nopea kasvuinen, että en sille hurjia esikasvatus aikoja anna. Tomaatteja tulee meillä monen moisia, joten ajoitan myös niitä hiukan porrastetusti tulemaan.´Todennäköisesti osa ajoittautuu niin myöhään, että saa suoraan kasvihuoneeseen laittaa kasvamaan.

Yrteissä kaikki ajat menevät päälaelleen. Niitä käytetään jo koko kasvukauden ajan jotta ne haaroittuisivat ja tuuheentuisi tehden suuremman sadon. Niissä ei voi tuijjottaa mitään vuorokausi määriä. Meillä laitetaan osa sisälle persiljasta kasvamaan ja ulos sitten enempi kun kesä tulee. Se onnistuu pienillä ruukuilla hyvin eikä kasvi vie tilaa paljoa. Yrtti ominaisuuden vuoksi se ei myöskään pääse kasvamaan valtaisan suureksi pitkällä kasvukaudella. Sitä saa ja pitää leikata käyttöön, kun muutama oikea lehti on ilmestynyt.

Kasvu alustan tarkkailussa käytän pH:ta se kertoo vain osan totuudesta. Meillä on kuitenkin eri tavalla lannoitettuja ja kalkittuja paikkoja joten etsin pH:n avulla kasville oikeimman paikan. Näin ei tarvitse lähteä kääntämään maan pH:ta uuteen suuntaan. Toki pitää samalla katsoa onko se sopiva paikka kasville auringon ja kosteuden suhteen.

Kukkavihko pitää sisällään niin yksivuotisia kuin monivuotisia kukkia. Pystymme näin tallentamaan tietoa mitä on istutettu ja minne. Jos jotakin haluaisikin jatkossa lisää onnistuisi löytämään sen nimen myös myöhemmin. Osalla kukista on myös terveydellisiä vaikutteita ja löytyy sieltä mausteitakin. Kirjataan myös nämä käyttötarkoitukset ylös.

Puutarhan huoltokirja

Autoilla on ollut jo pitkään huoltokirja. Nykyään myös talot on saaneet huoltokirjan jotta muistettaisiin, koska se katto maalattiinkaan.

Nämä vihkot toimivat eräänlaisena puutarhan huoltokirjana. Mitä minne milloin on laitettu. Osa on kaksivuotisia kasveja eli niistä keräillään jatkossa sitten siemeniä ja olisihan se kiva muistaa missä se kasvi on, ettei kitke sitä keväällä pois. Osa on myös monivuotisia ja niidenkin paikka olisi kiva muistaa keväällä. Valkoinen aine talvella saattaa deletoida tietoa pään kovalevyltä, joten varmuus kopiointi on suotavaa. Todennäköisesti pysyvät kasvupenkit ja lavaviljelykset tulee saamaan omat vieraskirjat mitä on ollut kasvamassa ja onko jossain kiinteä asukas. Tämä on tosin vielä suunnittelu vaiheessa.

Mukavaa kevään odotusta kaikille! 

Traktorin viimeinen päivä

Kolme päivää pääsitte nyt seuraamaan kuinka onnistuu Korkealassa suunnitellut traktori työt. On mennyt vähän niin ja näin tuo listan toteutus. Nyt alkaa kuitenkin viimeinen päivä.

Osittain unohtunut lista:

  1. Kunnosta tietä
  2. Tasoita pikkasen pihaa
  3. Nosta Porinmatti sisälle
  4. Siirrä pari ikävässä paikassa olevaa runkoa, ettei auraajan linko hajoa niistä
  5. Kasvimaalle kehys
  6. Oli vielä jotain jota en nyt muista…

Listasin tähän mitä muistin ensimmäisenä päivänä.

Päivä 1.

Päivä 2. 

Tänään on onnistuttu pysymään suunnitelmassa

Ihan varmasti joku toteaa nyt, että niin vissiin…

Tietä on ehditty kunnostamaan hiukan tai oikeastaan aika paljon. Se olikin ehkä hiukan vaikeampaa kuin osasin kuvitellakkaan. Voi toki olla, että työkalukin oli hiukan erikokoinen kuin mitä aikaisemmilla kunnostajilla on ollut. Minun muistikuvissa, kun siihen on vaan tilattu mursketta ja vedetty mattoa. Joskus kun olin vaahtosammuttimen koko luokkaa peltokiviäkin on upotettu pehmeimpiin kohtiin (sen kyllä huomasi).

Tie itsessään on ollut kohtalaisen kiva ajella, vaikka siihen ei juuri ole uhrattu mitään, ei aikaa, eikä ajatuksiakaan. Jos sitä joskus on lanattu, niin se on todennäköisesti tehty 2-2.5 metriä leveällä lanalla suuren suuri jos. Nyt se lanattiin 3 metriä leveällä perälanalla, joka tuntui hiukan ylimitoitetulta, joka hidasti aika reilusti, kun piti puita kierrellä, ettei kovin pahasti kolistelisi. Erityisen tyytyväinen olen naapurille joka kävi vuosi sitten kaivamassa lypsyhuoneeseen vesijohdon ja ajeli kaivinkoneella tielle poistaen samalla tien reunasta isoimpia kiviä. Niitä ei onneksi tarvinnut nyt varoa.

Tie on nyt lähellä valtatien leveyksiä tai ainakin se nyt tuntuu siltä. Heinä kun on sivuilta vallannut tilaa reilustikkin paikka paikoin ja nyt se on kapeimmillaan 3 metriä ja leveimmillä kohdilla lähellä 5 metriä. Eli nyt on saatu tehtyä paikkoja joissa voi tulla vastakkain henkilöautoilla. Tähän mennessä se on vaatinut jommalta kummalta nelivetoa tai hyvää peruutus taitoa.

Pihalle ei juuri tehtykkään mitään, koska nyt on heinä pinnassa ja se estää mutaisen liukkauden. Viime syksy on niin lähellä, että muistimme kuinka liukas multaisen savinen pinta on.

Porinmatti on nostettu sisälle. Oikeastaan vasta kuistille, koska siihen loppui koneellinen voima ja tästä miehestä paukut liikuttaa sitä yhtään pidemmälle ilman, että lattia olisi vahingoittunut. Loppumatkaa joutuu nyt sitten hiukan pohtimaan.

Se tunne kun vaimo soittaa ja kysyy onko toiveita kaupasta. Ei ihan tällä hetkellä tullut mitään mieleen.

Rungot on myös ehditty siirtämään parempaan paikkaan tai ainakin lingon ulottumattomiin toivottavasti.

Kasvimaalle kehys on vielä vaiheessa mutta kehyksen tarpeet on siellä päin, jos teenkään sitä kehystä. Aloin pohtimaan olisiko se kivempi ilman kehyksiä.

Näin kirjoitettuna tämä päivä näyttää ihan loistavalta eiköstä joo

Todellisuus löi tänään välillä hiukan kasvoille ja suunnitelmat joutuivat hiukan elämään. Tämä päivähän oli päivä jolloin tämä mies oli kolmin lasten kanssa, koska kauniimpi puoli oli sairaalassa synnytykseen liittyvissä tarkastuksissa.

Synnytys totta tosiaan. Se on meillä tästä päivästä eteenpäin vahvasti läsnä. Lampaiden pitäisi alkaa karitsoimaan tai siis aloitti tietenkin jo tänään reippailla kolmosilla. Huomenna saattaa tulla seuraavat tai jo yöllä. Kun ne on saatu mailmaan, alkaa naudoilla paukkua lasketut ajat ja ne kilpailee kumpi ehtii ensin vasikat vai ihmislapsi.

Traktori hommat loppuvat toistaiseksi. Ehkä kevyt traktori kärpänen puraisi…

Yllätys raskaus ja kätilöillä kädet täynnä töitä

Tähtitaivas loistaa pilvettömältä taivaalta. Pakkanen kiristyy sen tunteee kasvoilla, kun istun laitumella. Yö tuntuu pimeääkin pimeämmältä samalla niin hiljaiselta täysin äänettömältä. Tunnen itseni kuitenkin virkeäksi ja laskeskelen tuleekohan tästä tämän yön mittainen valvominen vai kolmen viikon puristus.

Aika haarukan luo kiimankierto. Tietysti on kirjattu ylös limat eli kiimat mutta joskus onnistumisen jälkeen saattaa tulla vielä limoja. Sitten myös rotu tekee siihen muutamien päivien eroja. Kaikista tärkeintä on kuitenkin seurata eläimen merkkejä, eikä tyytyä omiin merkintöihin ja ennustuksiin.

Mitäs tämä seurantaan päässyt sitten tekee? Se eristäytyy laumasta, ruoka ei maita tavalliseen tapaan, pientä levottomuutta ja kaikki on turvonnut niin utareet kuin peräpääkin.

Valvonta on tarpeen varsinkin tässä tapauksessa, koska lehmälle on laitettu utareliivit, ettei muut kävisi imemässä ternejä. Tämä estää myös tulevan vasikan imemisen, joten on oltava läsnä heti synnytyksen jälkeen.

Emme eristä synnyttäjää laumasta, koska aika ikkuna on kolmisen viikkoa. Lauma kuitenkin luo turvaa ja seuraa odottajalle. Samalla on helpompi lukea sosiaalisen käytöksen muutoksia.

Vielä en tiedä kuinka tässä käy. Päätin ruveta siis kirjoittamaan, koska pitää vielä hetki pysyä hereillä.

Ensimmäinen yö valvottu ilman tulosta.

Tulevaisuuttakin alkaa tässä pohtimaan. Kuinka hullun tyhmän päätöksen sitä tekikään kun päätti, että keskittyy Nenosten suvun säilyttämiseen. Tarvitsemme siis Nenos sonnin mutta niitä on vähemmän kuin suomessa lottovoittajia. Tänään pitkän jutustelun jälkeen jouduin sanomaan yhdelle sonnille ei kiitos. Se oli todella herättävää. Tavallaan asetin itselleni ja koko hommalle sen riman mitä ei enää voi alittaa.

Sonneja, jotka on siis tiedossa on alle yhden käden sormet. Onneksi näiden lisäksi on vanhoja sonneja varastoja seminologien typpisäiliöissä. Näitä varastoja on myös käytetty, joten tiedän nyt muutaman paikan jossa olisi Nenosia kantavana. He tietysti toivovat lehmäsiä yhtähartaasti kuin minä toivon heille sonnia.

Toinen yö on emännän vuoro

Nukahdan autuaasti jo tyttöjen nukutukseen kahdeksan pintaan. Nukun ihanan sikeästi olen levollinen kunnes tunnen pienen tökkäisyn olkapäähän en jaksa reakoida. Tunnen vähän vahvemman tönäisyn olkapäähän. Ei voisi enempää kiinnostaa reakoida tähän tönimiseen. Tunnen jonkin lähestyvän korvaani, tunnen hengityksen ja mystiset sanat  vasikka on ulkona.

Silmäni aukeavat alan pukemaan enempää en saa tietoa, koska kuulen jo oven käyvän ja emännän poistuvan ulos. Nopeutan pukeutumistani olen kuin palomies hypin vaatteeni päälle ja haalarit, saappaat, hanskat. Onhan tätä muutama kerta tehty, joten tulee jostain selkärangasta puoli tajuttomanakin.

Ulos päästyäni saan lisää tietoa. Minulle sanotaan vasikka ei ole Mumman jota nyt siis odotetaan. Pääni lyö tyhjää ei ole mitään mahdollisuuksia muilla vai onko? Ei voi olla lasken sormin ja varpain kuukausia mielessäni ei ole mahdollista.

Huutelen vasikkaa, jotta saisin vastauksen pimeästä. Saan vastauksia emolta, joka ei todellakaan ole Mumma. Minulle vastaava emo onkin Mielikki. Nuoriso kiusaa emoa ja estää vasikan luokse pääsemisen emolta. Vasikalle nopea kunnon tarkistus eli hengitys tiet auki ja suurinpiirtein emo oli ehtinyt nuolla kuivaksi tai ainakin joku oli nuollut. Vasikka kantoon ja emolle kutsuhuutoja, jotta tajuaa seurata mukana. Eristämme vasikan ja emon tutustumaan toisiinsa. Samalla vasulle ensimmäiset elon siemenet eli maitoa aah sitä ihanaa ternimaitoa.

Tämmöistä on kun aloitetaan tehostettuvalvonta, joku poikii kuitenkin.  

Emo on siis todellinen yllättäjä. Hän on ollut jatkuvan kiiman kourissa ja hänelle on tehty tiineystarkistus marraskuussa. Joka varmistettiin vielä kolmen viikon päästä, jolloin sai hormooni piikin kiiman katkaisuun. Tämän emon siis olisi pitänyt tulla kantavaksi joulukuussa. Laskettu aika hänelle oli 9. lokakuuta.

Kaikissa toimenpiteissä on virhemarginaali niin myös tiineys tarkistuksessa, vaikka se tehtiin ultralla ja käsintunnustelemalla.

Luonto, elämä, elämän alkaminen on monella tapaa ihmeellisiä ja ennalta arvaamattomia.

Jatkamme siis vielä tehostettua  tarkkailua jos sekin poikisi, jolla on aika varattuna.

Kirjoitin poikimisen ajoituksesta…  

Kolmas yövuoro

Tylsää mitään ei näytä tapahtuvan. Perhe nukkuu sikeästi ja televisio ei tarjoa muuta kuin unilääkettä. Mitä sitä tekisi, että jaksaa olla valveilla. Yö on taas selkeä mutta ei kuitenkaan mene kylmäksi. Edellisenä yönä poikinut lehmä huutaa yössä, kun käyn laitumella.

Ajattelen taas kuinka kauaksi taas huutomme kuuluu tyynessä yössä. Pitäisikö taas ilmoittaa naapureille kaikki on hyvin, vaikka lehmä huutaa kuin päätä leikattaisiin.

Neljäs yövuoro

Päivä on ollut koko ajan odottava. Odotettu vain sitä viimeistä sysäystä. Päivä meni tehdessä puroja ja istuskellessa laitumella. Iltalypsyltä jäin valvomaan kuinka synnytys etenee. Siellä kivellä istuessani pohdin voinko vain nököttää täällä ja olla sanomatta tytöille hyvää yötä. Punnitsin monen monta kertaa onko minusta enemmän hyötyä laitumella istumassa kivellä vai sisällä antamassa iltahaleja ja peittelemässä tyttöjä yöunille.

Otin aikaa supistusten väleistä ja totesin, että menee yli tunti ennen kun mitään tapahtuu. Menin siis sisälle tytöille hyvää yötä toivottamaan. Pian tytöt olikin jo unessa. Hiivin vaivihkaa ikkunaan katsomaan synnyttäjän tilannetta. Kuulin pienen unisen tytön muminaa. Puin hiljaa vaatteet ja livahdin ovesta ulos. Vajaan puolentunnin päästä emännälle viesti, vesipää tuli jo. Ei mitään vastausta uusi viesti, tuutkooooo!!! Tytöt oli täysin unessa ja emäntä ehti mukaan synnytykseen.

Saimme vihdoinkin päätökseen synnytys valvonnan. Loppu tulemahan on, että tuli kaksi vasikkaa vaikka odotettiin yhtä.

Tämä meni niin kuin Korkealassa.

Nauta blogi

Naudoista tulee nyt kirjoitettua paljon, koska ne on nyt kokoajan mielessä. Ne on isoja eläimiä, joten kulutkin on isot heidän kohdallaan. Samalla joutuu siis pohtimaan miten tämän saisi joltain osin maksamaan itseään.

Olemme olleet onnekkaita nautojen luonteen suhteen, joten haluamme niiden jatkossakin oleva kesyjä. Keskitymme siis suurelta osin eläinten kesyyteen ja käsiteltävyyteen. Alkuperäisrotu ei ole mikään maidon suurtuottaja, joten “maitotilin” varaan ei voi laskea. Rotu olisi joku ihan muu jotta maidolla eläisi.

Omavaraisuus on nostanut päätään viimevuosina. Omatarvelehmät ovat myös, joten näkisin sen mahdollisuutena saada Nenoset pysymään elossa. Tämä tulee olemaan pitkä tie ennen, kun mitään tätä suunnitelmaa enempää on tarjota.

Porukka näyttää kirjavalta mitä ihmettä

Kaikki naudat meillä eivät ole Nenosia. Käytämme kuitenkin vain Nenos sonnia. Syystä tai toisesta tilalle on eksynyt erinäköisiä nautoja. Pidämme tätä jossain määrin vahvuutena ja takaovena, joka on raollaa.

Kaksi nautaa edustaa maidontuotannon valtarotuja joihin on sekoitettu liharotua. Nämä ovat oven pönkkänä lihan- tai maidontuotannon aloitukseen. Samalla pystymme vertaamaan rehun kulutusta rotujen välillä.

Tämä ehkä toimii myös mahdollisuutena vastata erilaisten kotitarvalehmien hankintaa harkitsevien tarpeisiin. Maitoa enempi tuottava lehmä voisi toimia yhteisön lehmänä paremmin kuin monta vähän tuottavaa. Rehua kuluu tietysti enempi yhtä lehmää kohden mutta säästöjä tulee tilojen koossa.

Kaikki meidän ISK:t eivät myöskään ole Nenosia

Kyllä meillä on kaksi ISK:ta, jotka eivät ole Nenosia. Haluamme näillä säilyttää ISK:n olemassa olon ja jakaa käytössämme olevien sonnien siemen isommalle joukolle. Joku voi pitää tätä Nenosen siemenen tuhlauksena mutta pahempi olisi jos meidän tilasonni astuisi vain kahta kolmea lehmää. Sonnin perimä eikä geenit kovinpitkään säilyisi.

Nenos sonni on siis meillä ainut mahdollisuus, jotta Nenos lehmien jälkeläiset pysyisi varmasti puhtaina Nenosina.

Vielä muutama söpöys kuva

Kätilöt jää nyt kesälomalle virastaan ja palaa asiaan syksyllä.