Savimaan ymmärrystä ja juurilla parempaan kasvukuntoon

Savimaa on monelle tuntunut olevan haastava. Meillä ei varsinaisesti ole saven kanssa ollut ongelmia. Opiskelen meidän uutta lannoitusmuotoa niin huomasin syventävässä vaiheessa, että savimaan toiminnan ymmärtäminen on kasvanut hurjasti. Aikaisemmin on kysytty kuinka savimaan saisi viljeltävään kuntoon ja tuottamaan satoa. Olen toki neuvoja antanut parhaan tietämykseni mukaan jo aikaisemminkin. En tosin blogissa kirjoittanut.

Savi saattaa olla todella tiivis ja kova. Sateella sitten taas tahmaisen, limainen, venyvä massa. Olen nyt monilta kuullut, että kohopenkki on oikea ratkaisu jos savimaalla haluaa viljellä. Se on osittain oikea vaihtoehto. Kohopenkki muuttaa maaston muotoa ja tästä syystä vesi ei enää pysy saven päällä, vaan huuhtoutuu pois. Savimaa pääsee kuivumaan ja muru rakenteen muodostus alkaa.

Tehdään tämänhetkisen tiedon valossa sellainen savimaan perusteellinen kunnostus ilman oikoteitä. Ensin savimaalta pitää saada vesi pois ojittamalla alue ja muotoilemalla kasvimaan pinta ojiin viettäväksi. Todennäköisesti hikistä hommaa, kun savimaa on ongelmaksi muodostunut. Ojituksen idea on kuivattaa savi. Kuivatusta kannattaa tehostaa vielä puutarhakalkilla, kun savi kuivaa se kutistuu, alkaa lohkeilemaan ja tämä on se mitä haluamme tapahtuvan, koska se mahdollistaa elollisen materiaalin tunkeuumisen saven joukkoon.

Elollista materiaalia tuotetaan viherlannoittamalla. Viherlannoituksia on periaatteessa kolme muotoa yksivuotinen, monivuotinen ja aluskasvit. Viherlannoituksen idea on tuottaa tai varastoida typpeä maaperään kasvien avulla. Yksivuotisten kasvien kuoltua juuret mätänevät ja jokainen juuren uoma on reitti vedelle ja maaperäeliöstölle niissä riittä ravintoa.

Savimaan parannuksessa käytetään vihermassaa ja juuria

Kun korjaamme savimaan rakennetta, emme hae typpeä sitovia kasveja etusijalla, vaan mahdollisimman suuri juuristoisia kasveja. Tarvitsemme siis kasveja joilla on vahvat läpäisevät juuret, jotka pystyvät kovaan saveen. Juuret parantavat maanrakennetta kolmella tavalla. Ne tekevät maahan reikiä, kuivattavat maata ja lisäävät maahan eloperäistä ainesta. Eloperäisen aineksen perässä tulee sitten lierot, maaeläimet ja mikrobit, jotka lisäävät maan kuohkeutta.

Savimaahan tulee ilmataskuja ja savi muuttuu murumaisemmaksi. Juuristo tuo saven joukkoon eloperäistä ainesta, joka on ravintoa mikrobeille ja muille maaperäeliöstölle. Hajottaessaan ravintoaan
maaperäeliöt vapauttavat ravinteita kasvien käyttöön. Maaperän eliöstö tekee omia reittejään ja sitovat maahiukkasia yhteen parantaen maanrakennetta. Eloperäisen aineksen lisääntyminen parantaa kuivuuden kestävyyttä ja sitoo paremmin vettä maahan. Pyrkimys on luoda maahan positiivinen kiertokulku maaeliöstön ja kasvien välille.

Yksivuotiset kasvit savimaan parannuksessa

Yksivuotisissa on se hyvä puoli, että ne muokkaavat maan, eikä niitä tarvitse torjua seuraavalta vuodelta. Toki juuristo jää vuoden kokoiseksi eli ihmeitä ei kannata odottaa. Jaan yksivuotiset vielä kahteen ryhmään yksisirkkaiset (hajajuuri) ja kaksisirkkalehtisiin (pääjuuri)

Yksisirkkalehtisiä on:

• Ruis (Secale cereale)
• Vehnä (Triticum aestivum)
• Ohra (Hordeum vulgare)
• Kaura (Avena sativa)
• Italianraiheinä (Lolium multiflorum) kaksivuotinen

Kaksisirkkalehtisiä on:

• Rapsi (Brassica napus ssp. oleifera)
• Rypsi (Brassica rapa ssp. oleifera)
• Herne (Pisum sativum)
• Härkäpapu (Vicia faba)
• Tattari (Fagopyrym esculentum)
• Sokerijuurikas (Beta vulgaris var.altissima)
• Hamppu (Cannabis sativa)
• Ruisvirna (Vicia villosa)
• Retiisi (Raphanus sativus)

Yksivuotiset vaikka mukana on Italianraiheinä eivät ole niitettävissä tai leikattavissa kesken kasvukauden. Syksyllä ne niitetään tai leikataan alas ja jätetään talveksi maatumaan. Näin myös kasvin maanpäälinen osa hyödynnetään maanparannuksessa. Toki sato on hyvä korjata pois, jotta siemenet eivät idä seuraavana keväänä, jos näin ei ole tarpeellista tehdä.

Monivuotiset kasvit savimaan parannuksessa

Monivuotisissa on se hyvä puoli, että ne voidaan niittä kolmekin kertaa kesän aikana. Tämä saattaa joillain jopa lisätä kasvua ja leikkuujäte lisää elollisen maa-aineksen määrää maaperässä. Näin saadaan maaeliöstölle nopeasti paljon ravintoa jolloin maan rakenne muuttuu nopeammin. Monivuotisten kaksisirkkalehtisten paalu juuri on ohuempi kuin yksivuotisilla mutta saattaa se kuitenkin syvyydellään olla omiaan joillain paikoilla.

Yksisirkkalehtisiä on:

• Englannin raiheinä (Lolium perenne)
• Nurminata (Festuca pratensis)
• Ruokonata (Festuca arundinacea)
• Ruokohelpi (Phalaris arundinacea)
• Timotei (Phleum pratense)

Kaksisirkkalehtisiä on:

• Sinimailanen (Medicago sativa)
• Puna-apila (Trifolium pratense)
• Valkoapila (Trifolium repens)
• Kumina (Carum carvi)

Monivuotisilla kasveilla korostuu maan muodon tärkeys. Kylvämisen jälkeen ei maata enää muotoilla juuria vahingoittamatta. Monivuotista kasvipeitteisyyttä voi leikata usein kasvukauden aikana varsinkin, jos leikkuukorkeus on ylhäällä. Mahdollista on käyttää myös laitumena, koska monivuotisissa kasveissa on monia kasveja, jotka sopivat märehtijöiden ruokavalioon. Ruohosilppu ja lanta lisäävät maaperän elollisen materiaalin määrää, joka lisää maaeliöstöä ja parantaa näin maaperän huokoisuutta.

Savimaan parannukseen hyvät rikkaruohon juuret

• Pelto-ohdake (Cirsium arvense)
• Voikukka (Taraxacum officinale)
• Nokkonen (Urtica dioica)
• Peltoretikka (Raphanus raphanistrum)

Vaikka tässä lopussa esittelen myös rikkaruohojen juuria. Niiden maanmuokkaus kyky on ihanteellinen mutta syväjuuristen rikkaruohojen torjunta on myös vaativaa. En siis suosittele rikkaruohojen käyttöä maanparannus tarkoitukseen.