Blogi

Savimaan ymmärrystä ja juurilla parempaan kasvukuntoon

Savimaa on monelle tuntunut olevan haastava. Meillä ei varsinaisesti ole saven kanssa ollut ongelmia. Opiskelen meidän uutta lannoitusmuotoa niin huomasin syventävässä vaiheessa, että savimaan toiminnan ymmärtäminen on kasvanut hurjasti. Aikaisemmin on kysytty kuinka savimaan saisi viljeltävään kuntoon ja tuottamaan satoa. Olen toki neuvoja antanut parhaan tietämykseni mukaan jo aikaisemminkin. En tosin blogissa kirjoittanut.

Savi saattaa olla todella tiivis ja kova. Sateella sitten taas tahmaisen, limainen, venyvä massa. Olen nyt monilta kuullut, että kohopenkki on oikea ratkaisu jos savimaalla haluaa viljellä. Se on osittain oikea vaihtoehto. Kohopenkki muuttaa maaston muotoa ja tästä syystä vesi ei enää pysy saven päällä, vaan huuhtoutuu pois. Savimaa pääsee kuivumaan ja muru rakenteen muodostus alkaa.

Tehdään tämänhetkisen tiedon valossa sellainen savimaan perusteellinen kunnostus ilman oikoteitä. Ensin savimaalta pitää saada vesi pois ojittamalla alue ja muotoilemalla kasvimaan pinta ojiin viettäväksi. Todennäköisesti hikistä hommaa, kun savimaa on ongelmaksi muodostunut. Ojituksen idea on kuivattaa savi. Kuivatusta kannattaa tehostaa vielä puutarhakalkilla, kun savi kuivaa se kutistuu, alkaa lohkeilemaan ja tämä on se mitä haluamme tapahtuvan, koska se mahdollistaa elollisen materiaalin tunkeuumisen saven joukkoon.

Elollista materiaalia tuotetaan viherlannoittamalla. Viherlannoituksia on periaatteessa kolme muotoa yksivuotinen, monivuotinen ja aluskasvit. Viherlannoituksen idea on tuottaa tai varastoida typpeä maaperään kasvien avulla. Yksivuotisten kasvien kuoltua juuret mätänevät ja jokainen juuren uoma on reitti vedelle ja maaperäeliöstölle niissä riittä ravintoa.

Savimaan parannuksessa käytetään vihermassaa ja juuria

Kun korjaamme savimaan rakennetta, emme hae typpeä sitovia kasveja etusijalla, vaan mahdollisimman suuri juuristoisia kasveja. Tarvitsemme siis kasveja joilla on vahvat läpäisevät juuret, jotka pystyvät kovaan saveen. Juuret parantavat maanrakennetta kolmella tavalla. Ne tekevät maahan reikiä, kuivattavat maata ja lisäävät maahan eloperäistä ainesta. Eloperäisen aineksen perässä tulee sitten lierot, maaeläimet ja mikrobit, jotka lisäävät maan kuohkeutta.

Savimaahan tulee ilmataskuja ja savi muuttuu murumaisemmaksi. Juuristo tuo saven joukkoon eloperäistä ainesta, joka on ravintoa mikrobeille ja muille maaperäeliöstölle. Hajottaessaan ravintoaan
maaperäeliöt vapauttavat ravinteita kasvien käyttöön. Maaperän eliöstö tekee omia reittejään ja sitovat maahiukkasia yhteen parantaen maanrakennetta. Eloperäisen aineksen lisääntyminen parantaa kuivuuden kestävyyttä ja sitoo paremmin vettä maahan. Pyrkimys on luoda maahan positiivinen kiertokulku maaeliöstön ja kasvien välille.

Yksivuotiset kasvit savimaan parannuksessa

Yksivuotisissa on se hyvä puoli, että ne muokkaavat maan, eikä niitä tarvitse torjua seuraavalta vuodelta. Toki juuristo jää vuoden kokoiseksi eli ihmeitä ei kannata odottaa. Jaan yksivuotiset vielä kahteen ryhmään yksisirkkaiset (hajajuuri) ja kaksisirkkalehtisiin (pääjuuri)

Yksisirkkalehtisiä on:

  • Ruis (Secale cereale)
  • Vehnä (Triticum aestivum)
  • Ohra (Hordeum vulgare)
  • Kaura (Avena sativa)
  • Italianraiheinä (Lolium multiflorum) kaksivuotinen

Ruis (Secale cereale)

Rukiin hajajuuristossa
on yleensä 3–4 pääjuurta. Juuristo haarautuu vähemmän kuin syysvehnän
ja on yleensä matalampi.
Syysviljat muodostavat
maan pintakerroksia sitovan juuriston, joka suojaa
maata eroosiolta syksyn ja
kevään valuntahuippujen
aikana.

Vehnä (Triticum aestivum)

Vehnän hajajuuristossa on yleensä kolme pääjuurta. Ensimmäiset juuret kasvavat suoraan alaspäin. Myöhemmin ne leviävät ensin laajemmalle ja suuntautuvat sitten alaspäin. Vehnän juuristolle on tyypillistä tiheä haarautuminen ja se, että
useat juuret kasvavat lähes juuriston maksimisyvyyteen asti.
Juuret ovat suhteellisen ohuita. Kuivassa kasvupaikassa juuristoon kehittyy runsaasti juurikarvoja, jotta kasvi pystyy hyödyntämään huokosten sitomaa vettä tehokkaammin.
Pidemmän kasvuajan vuoksi syysvehnällä on syvemmälle
ulottuva juuristo kuin kevätvehnällä. Kylvösyksynä syysvehnä kasvattaa nimenomaan juuristoa; kasvukauden päättyessä
oraan korkeus on alle 10 cm mutta juuristo on voinut saavuttaa
jo 2/3 lopullisesta syvyydestään.

Ohra (Hordeum vulgare)


Ohran juuristo on hyvin samankaltainen kuin vehnän
juurten haarautumisen ja laajuuden osalta. Ohran juuristo
kasvaa usein kuitenkin lähempänä maan pintaa kuin kauran
ja vehnän. Juuristo kasvaa vaakatasossa usein noin 15–30 cm
levyiseksi. Juuret voivat tietyissä tapauksissa jakautua selkeästi eri maakerroksiin. Maan tiivistymät vaikuttavat ohran
juuriston kasvuun voimakkaasti esimerkiksi lisäten juurten
haaroittumista ja leviämistä sivusuunnassa. Myös maan huono
happitila esimerkiksi jäykissä savimaissa voi rajoittaa juurten
kasvun lähelle maan pintaa.

Kaura (Avena sativa)


Kauran hajajuuristossa on 3–5 pääjuurta, jotka haarautuvat
voimakkaasti. Kaura kasvattaa muihin viljoihin verrattuna
runsaan juuriston. Juuristoon kehittyy runsaasti juurikarvoja,
joiden pituus voi olla 2,5 mm. Kauran juuristo kasvaa sivusuunnassa suhteellisen leveäksi.

Italianraiheinä (Lolium multiflorum)


Italianraiheinä on kaksivuotinen. Se kuitenkin talvehtii huonosti Suomen olosuhteissa. Italianraiheinällä on enimmillään neljä pääjuurta, jotka haarautuvat voimakkaasti. Juuret levittäytyvät laajalle vaakasuoraan ja kaareutuvat alaspäin. Juuriston leveys voi olla suurempi kuin syvyys. Juuristo jatkaa kasvuaan myöhäiseen syksyyn, minkä takia italianraiheinä sopii aluskasviksi.

Kaksisirkkalehtisiä on:

  • Rapsi (Brassica napus ssp. oleifera)
  • Rypsi (Brassica rapa ssp. oleifera)
  • Herne (Pisum sativum)
  • Härkäpapu (Vicia faba)
  • Tattari (Fagopyrym esculentum)
  • Sokerijuurikas (Beta vulgaris var.altissima)
  • Hamppu (Cannabis sativa)
  • Ruisvirna (Vicia villosa)
  • Retiisi (Raphanus sativus)

Rapsi (Brassica napus ssp. oleifera)


Rapsilla on voimakas paalujuuri, joka haarautuu pitkiksi ja
syvälle kasvaviksi sivujuuriksi. Rapsilla on suuri juurimassan määrä, jonka määrään vaikuttaa maan huokoisuus.
Rapsin juuristo parantaa maan mururakennetta ja lisää
myös pieneliöiden määrää maassa suuren juurimassan vuoksi. Se myös tappaa viljojen taudinaiheuttajia juurieritteidensä
avulla. Näistä syistä se on hyvä viljojen esikasvi. Rapsi on heikompi maahan tunkeutuja kuin rypsi.

Rypsi (Brassica rapa ssp. oleifera)


Rypsi kasvattaa paksumman pääjuuren, minkä turvin se pystyy tunkeutumaan maahan paremmin kuin rapsi.

Härkäpapu (Vicia faba)


Härkäpavulla on vahva pääjuuri ja runsaasti laajalle leviäviä
sivujuuria. Pääjuuren yläosasta haarautuu sivujuuria tiheästi,
syvemmältä harvemmin. Suurin osa härkäpävun juurista sijaitsee lähellä maan pintaa leviten laajalle, mutta osa tunkeutuu
syvälle.

Herne (Pisum sativum)

Herneellä on paalujuuri, josta haarautuu vaakasuoraan tiheästi
kasvavia sivujuuria. Sivujuuret kaartuvat alaspäin vasta melko
kaukana kasvista, joten kasvin alle voi jäädä maata, jota juuret
eivät ole vallanneet.

Tattari (Fagopyrym esculentum)

Tattarin paalujuuresta haarautuu alas- ja sivullepäin suuntautuvia sivujuuria.

Sokerijuurikas (Beta vulgaris var.
altissima)


Sokerijuurikkaan pääjuuri on paksu, ja se kapenee alaspäin.
Paksusta pääjuuresta haarautuu runsaasti hiusjuuria. Alempana pääjuuresta haarautuu sivujuuria, jotka levittäytyvät alaspäin ja sivusuunnassa.

Hamppu (Cannabis sativa)

Kuituhamppu kasvattaa yhden puumaisen pääjuuren, joka haarautuu jopa usean metrin levyiseksi vahvaksi juuristoksi maan
pintakerrokseen. Osa juurista haarautuu kohtisuoraan alaspäin.
Kuituhamppu kasvaa nopeasti. Se parantaa runsaalla juuristolla maan rakennetta ja lisää lehtimassallaan maan multavuutta.

Ruisvirna (Vicia villosa)


Ruisvirnalla on paksuhko, syvälle ulottuva pääjuuri, jonka
haaroissa on typpeä sitovia juurinystyröitä. Pääjuuren yläosasta haarautuu sivujuuria, joista suuri osa kasvaa yhtä syvälle
kuin pääjuuri. Juuristo on tiheämpi kuin rehuvirnan juuristo.

Retiisi (Raphanus sativus)


Retiisi kasvattaa paalujuurityyppisen pääjuuren erittäin nopeasti, samoin siitä sivulle suuntaavat sivujuuret. Suurin osa
sivujuurista kasvaa lähellä maan pintaa. Pääjuuri voi kasvaa
kymmenien senttimetrien syvyyteen. Retiisin syötävä osa on
kasvitieteellisesti retiisin varsi.

Yksivuotiset vaikka mukana on Italianraiheinä eivät ole niitettävissä tai leikattavissa kesken kasvukauden. Syksyllä ne niitetään tai leikataan alas ja jätetään talveksi maatumaan. Näin myös kasvin maanpäälinen osa hyödynnetään maanparannuksessa. Toki sato on hyvä korjata pois, jotta siemenet eivät idä seuraavana keväänä, jos näin ei ole tarpeellista tehdä.

Monivuotiset kasvit savimaan parannuksessa

Monivuotisissa on se hyvä puoli, että ne voidaan niittä kolmekin kertaa kesän aikana. Tämä saattaa joillain jopa lisätä kasvua ja leikkuujäte lisää elollisen maa-aineksen määrää maaperässä. Näin saadaan maaeliöstölle nopeasti paljon ravintoa jolloin maan rakenne muuttuu nopeammin. Monivuotisten kaksisirkkalehtisten paalu juuri on ohuempi kuin yksivuotisilla mutta saattaa se kuitenkin syvyydellään olla omiaan joillain paikoilla.

Yksisirkkalehtisiä on:

  • Englannin raiheinä (Lolium perenne)
  • Nurminata (Festuca pratensis)
  • Ruokonata (Festuca arundinacea)
  • Ruokohelpi (Phalaris arundinacea)
  • Timotei (Phleum pratense)

Englannin raiheinä (Lolium perenne)


Englanninraiheinä kasvattaa hyvin tiheän juuriston, jonka muoto muistuttaa alapäin kaventuvaa kartiota. Juuriston
leveys voi olla yhtä suuri kuin syvyys.

Nurminata (Festuca pratensis)


Nurminata muodostaa harvan, ilmavan mutta melko syvän juuriston, joka antaa tilaa muidenkin kasvien juurille. Juuristo ei tunkeudu yhtä syvälle kuin ruokonadan juuristo.

Ruokonata (Festuca arundinacea)


Ruokonata muodostaa tiheäkasvuisen kartionmuotoisen juuriston. Juuristolla on hyvä maahan tunkeutumiskyky, ja se tunkeutuu syvälle. Ruokonata on syväjuurisimpia heinäkasveja.

Ruokohelpi (Phalaris arundinacea)


Ruokohelpi kasvattaa maan pintakerroksessa vaakatasossa
leviävän pääjuuren, josta kasvi kasvattaa uusia versoja maan
pinnalle. 2–4 mm paksusta pääjuuresta haarautuu lukuisia sivujuuria tasaisesti maahan. Myös sivujuuret haarautuvat voimakkaasti. Juuristo voi kasvaa vaakatasossa usean metrin levyiseksi. Kasvi on korkea, ja juuristo on syvä. Ulkomaisissa
tutkimuksissa juurten syvyydet ovat vaihdelleet noin 1 metristä (kuiva hiekkamaa) lähes kolmeen metriin (savimaa).

Timotei (Phleum pratense)


Timotein juuriston leveys voi olla suurempi kuin syvyys. Juuristosta kasvaa useita sivujuuria, jotka kasvavat maan pintakerroksessa maanpinnan suuntaisesti. Syvemmällä juuret hakeutuvat kaareutuen alaspäin.

Kaksisirkkalehtisiä on:

  • Sinimailanen (Medicago sativa)
  • Puna-apila (Trifolium pratense)
  • Valkoapila (Trifolium repens)
  • Kumina (Carum carvi)

Sinimailanen (Medicago sativa)


Sinimailasella on voimakas paalujuuri, joka kasvaa suoraan
alaspäin syvemmälle kuin muiden Suomessa viljeltävien kasvien. Lähellä maan pintaa paalujuuresta haarautuu joitakin
vaakasuuntaisia sivujuuria. Syvemmällä haarautuminen lisääntyy selvästi, jolloin juuristo voi kasvaa laajuutta sivusuunnassa. Syvällä haarautumisesta on se etu, että juuriston aktiivisin osa säilyy mahdollisimman hyvin suojassa lämpötilan- ja
kosteudenvaihteluilta eri vuodenaikoina.
Sinimailasen juurten lukumäärä ei juuri vähene syvemmälle mentäessä. Suomalaisessa tutkimuksessa sinimailasen juurten lukumäärä oli 35 cm:n
syvyydessä vain neljänneksen pienempi kuin 10 cm:n syvyydessä.

Puna-apila (Trifolium pratense)


Puna-apila kasvattaa syvälle ulottuvan paalujuuren ja pintamaassa
laajemmalle leviävän sivujuuriston. Paalujuuren ylin osa on juurikkaan muotoinen. Pääjuuren paksuus voi olla 10 mm, sivujuurten 3
mm.

Valkoapila (Trifolium repens)


Valkoapilalla on vahva paalumainen pääjuuri, jonka paksusta yläosasta haarautuu vaakasuoria sivujuuria, jotka vähitellen
kaareutuvat alaspäin. Syvemmällä pääjuuri jakautuu useiksi
pystysuoriksi juurivyyhdeiksi. Valkoapilan juuristo muistuttaa paljon puna-apilan juuristoa.

Kumina (Carum carvi)


Kumina muodostaa pitkän porkkanamaisen pääjuuren, josta
haarautuu sivujuuria. Paalujuuri ulottuu 20-30 cm:n syvyyteen
ja vahvat hiusjuuret syvemmälle.

Monivuotisilla kasveilla korostuu maan muodon tärkeys. Kylvämisen jälkeen ei maata enää muotoilla juuria vahingoittamatta. Monivuotista kasvipeitteisyyttä voi leikata usein kasvukauden aikana varsinkin, jos leikkuukorkeus on ylhäällä. Mahdollista on käyttää myös laitumena, koska monivuotisissa kasveissa on monia kasveja, jotka sopivat märehtijöiden ruokavalioon. Ruohosilppu ja lanta lisäävät maaperän elollisen materiaalin määrää, joka lisää maaeliöstöä ja parantaa näin maaperän huokoisuutta.

Savimaan parannukseen hyvät rikkaruohon juuret

  • Pelto-ohdake (Cirsium arvense)
  • Voikukka (Taraxacum officinale)
  • Nokkonen (Urtica dioica)
  • Peltoretikka (Raphanus raphanistrum)

Pelto-ohdake (Cirsium arvense)


Pelto-ohdake kasvattaa eri syvyyksissä vahvoja vaakasuoria
maavarsia, joista nousee pintaan uusia versoja. Alaspäin kasvavat juuret ulottuvat syvälle selvästi kyntökerroksen alapuolelle. Koska maavarsi on muokkauksen ulottumattomissa, pelto-ohdake on erittäin vaikeasti torjuttava rikkakasvi.

Voikukka (Taraxacum officinale)


Voikukan paksu pääjuuri pystyy tunkeutumaan hyvinkin tiiviiseen maahan. Syvemmälle mentäessä pääjuuri ohenee mutta
ulottuu syvälle. Juuren haarautuminen on heikkoa.

Nokkonen (Urtica dioica)


Nokkosella on paksu pääjuuri, joka haarautuu syvemmällä
ohuemmiksi juuriksi. Pääjuuren yläosasta lähtee vaakasuoraan
kasvavia maavarsia, joista puolestaan kasvaa uusia versoja ja
niille uudet juuret. Nokkosen juuristo levittäytyy laajalle ja
muokkaa maata tehokkaasti.

Peltoretikka (Raphanus raphanistrum)


Peltoretikalla on vahva pääjuuri, jonka varresta
haarautuu paljon ohuita vaakasuoraan kasvavia sivujuuria ja pääjuuren kärjestä kasvaa alaspäin vahvojajuuria.

Vaikka tässä lopussa esittelen myös rikkaruohojen juuria. Niiden maanmuokkaus kyky on ihanteellinen mutta syväjuuristen rikkaruohojen torjunta on myös vaativaa. En siis suosittele rikkaruohojen käyttöä maanparannus tarkoitukseen.

3 kommenttia