Avainsana-arkisto: aika

Toinen vuosi blogia takana

“8.1.2016 Tämä siis alkoi. Aika on mennyt nopeasti.”

Lainattu täältä: https://www.korkeala.fi/vuosi-blogia-takana/

Vuosi sitten kävijöitä oli:  73141

Tänään kävijoiden määrä on: 297 442

Tuosta kun laskeskelee lyhyellä matematiikalla niin tänä vuonna kävijöitä on ollut yli 200 000. Se on hurja määrä.

Kiitos!

Kerrataanpas vähän mennyttä vuotta

Nyt myydään lampaita tämä kirjoitus oli omaa luokkaansa. Se ei ehkä toiminut ihan niin kuin olin suunnitellut. Se toi meille kyllä hyviä hetkiä ja kiinnostavia keskusteluita. Kyllä se tavallaan myös  ajoi asiansa ja lampaatkin sai uusia koteja. Kirjoitus toi myös uteliaita ja tiedonhaluisia ihmisiä. Me ei olla paljoa matkusteltu vuoden sisällä mutta mailma on tullut meille. Olemme tavanneet useista maista ihmisiä erilaisilla taustoilla. Mielenkiintoisia keskusteluita eläinten pidosta ja hoidosta. Kuinka lehmä on kerrostalossa keskellä kaupunkia tai lampaat vuorilla. Kieli meitä ei aina edes yhdistänyt. Meitä yhdisti eläinten kunnioitus.

Omanlaisen isän arkea. Tätä on kiva lukea näin jälkikäteenkin. Tosin huomasin, että laiskuus on iskenyt minuun. Oikeastaan se taisi olla aikataulut. Muutosta on tullut sen verran, että nyt lampaillakin on automaatti vedet. Ai niin ja onhan sekin muutosta, että emäntää näkee taas enempi täällä kotona. (Emäntä ei siis ole se lampaiden juoma-automaatti) Oli se kyllä jotenkin myös rankkaa. Onneksi oli äitini, joka auttoi tyttären päiväkoti päivinä. Kiitos äiti! 

http://www.kamera-petteri.fi/

Tervetuloa meille avaamme oven teille kaikille. Tämän julkaisu ei ollut helppo. Vieläkin tämä menee johonkin omiin tunteisiin. Syy on varmaankin se, että koti on mulle se paikka, jossa saa olla mitä on. Julkaisu on tosin toiminut myös kynnyksen alentajana. Vierailukyselyitä kun tulee niin pyydän lukemaan tämän. Näin näkee vähän miltä meillä näyttää niin tietää mitä odottaa.

Aina hera ei pääse nousemaan massan päälle.

Juuston tekoa syksyn sateissa. On ollut suosittu, joten jatkossakin taidan tehdä vastaavia kirjoituksia.

Joulukalenteri 2017 Tätä ei voi unohtaa. Joskus tulee vaan mielenhäiriö ja alkaa tekemään. Tätä piti koko vuosi suunnitella mutta kuinkas kävi, joulu yllätti ja tehtiin tyhjästä. Suosio ylitti kaikki odotukset, vaikka teknisiä ongelmia oli matkassa rutkasti. Oikeastaan ei ne ollut ongelmia vaan tietämättömyyttä kuinka teknisesti pystyy edes toteuttamaan. No nyt ne on opittu kantapään kautta ja nopeasti kiireessä. Muutaman kerran tuli yöllä juostua eläimiä kuvaamaan, kun päivällä oli unohtunut. Hirmuinen sirkus ja säheltäminen kuului tämän tekemiseen.

Voisin tietysti kaikki kirjoitukset tähän linkitellä mutta en sitä tee. pitää mennä eteenpäin ja keskittyä tuleviin haasteisiin.

Tulevaisuus tuo tullessaan uutta

Kaikki ei siis ole vieläkään kirjoitettu. Kevät on tulossa ja tämä vuosi keskitytään kasvuun.

Tänään kun tätä kirjoitan on se päivä kun lähden hakemaan matokompostiin matoja. Siitä pitää tietenkin kirjoittaa, koska olen ihan innoissani tästä jutusta. Enhän sitä tekisi jos en olisi innoissani.

Toinen mistä tulen kirjoittamaan on aquaponics. Tätä ollaan nyt emännän kanssa kilpaa opiskeltu, jotta oltaisiin valmiita kun lumet sulaa. Ehkä hiukan outoa, että kala-allergikko alkaa kasvattamaan kaloja mutta onhan sitä villa-allergiakin ja kuitenkin lampaita. Tähän innostus tuli, kun kasvihuone romahti ja uusi pitäisi kyhätä kesäksi.

Lautta ja vesiviljely on nyt muutenkin meillä herännyt vaihtoehdoksi. Emme voi ummistaa silmiämme tältä asialta, vaan kokeilla sitä. Alkukasvatuksessa ja sitten myös isommille kasveille. Tovomme tietenkin hyviä tuloksia, joten opiskelu on tärkeää.

Tärkein jää taas viimeiseksi

Kiitos vertais tuesta: http://www.harmaatorppa.fi , http://www.maa-tuskat.blogspot.fihttps://www.maatiaiskananen.blogspot.fi, https://riippumattomammaksi.blogspot.fihttps://olipakerranarki.blogspot.fihttp://www.kah-villakoira.blogspot.fi/https://www.farmertobee.fi Lista on hiukan muuttunut vuodessa on tullut uusia ja jotkut ovat lopettaneet. Voimia teille seuraavaan vuoteen tehdään joku yhteis postaus tässä keväällä.

Kiitän myös kaikkia lukijoita. Ilman teitä en jaksaisi jatkaa. Ei siinä kyllä mitään mieltäkään olisi itselle kirjoitella. Teitä on tullut paljon uusiakin matkaan mukaan.

Vielä ei ole blogi mitään arponut historiansa aikana mutta pitäisikö? Tähän olisi kiva saada vastauksia.

Omanlaisen isän arkea.

Jossain on jo huhuttu, että emäntä lähti opiskelemaan. Tämä tieto pitää paikkansa. Saattaapi hän jossain vaiheessa sanasen kirjoittaakkin opiskelijan arjesta.

Itse sain opiskelu mahdollisuuden emännältä, joten nyt on minun vuoro hoitaa kotia ja pitää se kasassa. Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä, joita en omakseni tunnista. Kontrolli ja organisointi kun olen saanut elää päivä kerrallaan nyt en elä. Elän kyllä ja suurella sydämmellä elänkin. Kuitenkin on hirmuisesti asioita, joita tehdä, limitellä, lomitella, pinota, koota ja järjestellä.

Olen päässyt hirmuiseen uuteen moodiin tässä järjestely jutussa. Tiukkaakin tiukemmat ajat ja käskyt. Voisin kuvitella, että armeejakin on helpompi paikka kun meidän aamu herätykset ja toimet.

 

Meidän tai siis minun ja tyttöjen aikataulu (Aikana jolloin oli päiväkoti herätys)

5:30 Nousen lämmittämään pataa ja laittamaan lypsypaikan kuntoon.

6:00 Alkaa lypsy

6:30 Alkaa lypsykoneen pesu (kannan 3x 20litraa kuumaa vettä 50 metriä) ja maidot sisälle. Heinät lampaille. Tyttöjen herätys.

7:00 Pesu loppuu. Nuoremmalle aamupuuro ja vanhemmalle vaatteet päälle.

7:30 Lapset autossa ja matka päiväkotiin.

8:00 Päiväkoti.

8:30 Kotona aamukahvi.

8:45 Kanalaan vedet ja ruuat.

9:00 Vedet lampaille.

9:30 Sekalaista juoksua ja ruuan valmistus.

11:00 Pienemmälle tytölle ruoka ja itselle myös.

12:00 Pienempi päiväunille ja omaa aikaa löhötä.

13:00 Kanalasta munat ja niiden pakkaus.

13:30 Heinää, kauraa ja vettä lampaille. Naudoilla automaatti kupit ja vapaa heinä isosta paalista.

14:00 Pienen tytön herättelyä ja välipalaa.

14:30 Lähtö päiväkodille.

15:00 Päiväkodilla.

15:20 Kauppa tai kotiin.

16:00 Pihaleikkejä ja eläinten tarkailua.

17:00 Lapset sisälle välipalaa kaikille.

17:30 Padan lämmitys

18:00 Lypsyn aloitus

19:00 Sisälle pesujen ja kaiken jälkeen. Iltapala.

20:00 Nukkumatti on jo todennäköisesti lapsilla kylässä.

21:00 Alkaa vanhemmatkin olemaan siinä pisteessä, että uni vie voiton.

Poikkeuksena karitsointiaika ja poikimiset. Silloin ollaan yö joko valveilla tai vuorotellen valveilla parituntia kerrallaan lampolassa.

Kesä ja laidunaika helpottaa.

Laidun aika lisää työtä aitojen kanssa ja eläinten siirtelyn muodossa mutta helpottaa ruokintaa. Päivästä vapautuu muutamatunti seurustelulle, talven aikana suunnitelluille brojekteille ja kasvien hoitoon.

Omia tuntoja ja ajatuksia.

Ei voi kieltää, etteikö aluksi ollut outoa aikatauluttaa aikaa ja päiviä. Välillä jopa turhauttaa koko aikainen kiire ja kellon tuijotus. Onneksi loma-aika antaa joustoa aikatauluun koska pakolliset aamu ja iltapäivä ajot jäävät pois. Useammin kuin kerran kävi mielessä päiväkodin pois jättäminen kuitenkaan se ei olisi lapsen edunmukaista. Sosiaaliset taidot kehittyvät kuitenkin eritavalla kun on oman ikäistä seuraa.

Olemme tälle matkalle lähtenyt sillä ajatuksella, että lapset ja heidän tarpeensa täytetään ilman ideologista estettä. Emme siis ajattele, että lapsiemme pitäisi olla omavaraisia kuitenkin heille tehtäviä hankitoja harkitaan. Palveluita joita he tarvitsevat ei estellä vaan annetaan heidän käyttää normaalisti lapsille kehitettyjä palveluita. Tarkoitan tässä kohti päivähoitoa, neuvolaa, rokottteita ja terveyden huoltoa. Heillä on oma elämä edessä ja meillä ei ole oikeutta estää heidän kehitystä tai terveyttä kehittymästä normaalisti.

Toki he joistain asioista jäävät paitsi ja kokevat jotain mitä muut eivät koe . Kaikilla lapsilla on hiukan erilainen lapsuus, joten tärkeintä on pitää se turvallisena.

Koti-isyys on varmaan ollut jollain tapaa sisään rakennettu juttu. Olen kirjoittanut esseen kahdeksannella luokalla koti-isyydestä ja silloin jo punninnut mitä muut siitä ajattelevat. Oli osittain rankkaa tekstiä kuinka koti-isyys silloin koettiin. Saattaa olla, että julkaisen sen tekstin vielä jonain päivänä. Tätä esseetä en kuitenkaan ollut palauttanut opettajan tarkistettavaksi koska oli poliittisesti kantaa ottava ja opettaja vanhollinen.

Kuinka tulimme punaiseen tupaa.

Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa.

Kuvaaja: LH 4v.

Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa.

Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden.

Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin.

Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa metsään. Varsinkaan kun lapsi oli tällöin vasta syntynyt. Tutuista ympyröistä metsään, jossa ei ole tukiverkostoa.

Miten kaikki sitten alkoikaan?

Ensimmäinen kesä kahden osoitteen loukussa kuten olimme jo olleet muutaman vuoden. Täällä olo ei ollut nyt suomen kiertoa vaan saunan lattian avaus ja uuden valamista samalla vesipumpun letkut menivät maan sisään, jotta talvella saisi vettä saunalle pumpulla. Oli siis pientä remppaa. Talon hormeihin tehtiin valuja ja rappauksia, koska päivä paistoi vintille hormin tiilien välistä.

Asumiseen välttämättömin remontti tehtiin sukulaisten kanssa. Kiitos siskon pojan, joka ahkerasti jaksoi autella, vaikka ikää ei paljoa ollutkaan. Kävi siinä veljeä, äitiä ja isääkin auttamassa. Oli turhautumista oli ärräpäitä, kesä tuntui lyhyeltä. Kuitenkin syksyn tullen tuli perhe tänne.

Ensimmäinen vuosi

Kaikki oli opettelua ja tuskaisen hirveää opettelua. Oltiinkin tehty samalla aikamatka. Se ei ollut tarkoitus ei todellakaan. Pyykit pestiin käsin niin kuin astiatkin. Putket jäätyi nostettiin kaivosta riukuämpärillä vedet lämmitettiin padassa, pestiin pyykit ja  peseydyttiin.

Mikään ei toiminut oikein esimmäisenä talvena. Polttopuut loppuivat jo jouluna. Naapurilta sitten ostelemaan puita, kun ei ollut ehditty tälläistä huomioimaan. Tie hukkui nietoksiin olimme lumen saartamina viikon päivät ennen kuin nöyrryin ja pyysin naapuria avaamaan tien.

Epätoivoa oli välillä havaittavissa, kun oli tunne, että hukkuu lumeen.

Lähtisitkö uudestaan?

Tätä pohdin tässä eräänä päivänä. Aloittaisinko kaiken tämän uudestaan uudessa paikassa yli kolmentunnin päässä täältä? Joutuisin pohtimaan sitä todella kovasti. Täällä kuitenkin osa kyläläisistä oli jo tuttuja, koska olen koko ikäni ollut täällä kesät. Vieraaseen paikkaan muutto ja kaiken uudestaan aloitus tuntuisi hurjalta. Kuitenkaan en näe sitä mahdottomana.

Tämän paikka on kuitenkin etappi vielä en tiedä mille. Tämän paikan piti olla osa ihmiskoetta. Sitä se on ollutkin monessakin mielessä. Vielä kun tietäisi mitä varten sitä koetta tehdään ja minne se johtaa.

Paikoilla on oma historia.

Tälläkin talolla on omansa. Mitä kyläläisiltä kuultu ja muidenkin tarinoita kuunneltu. On tämän talon ovet olleet aina avoimia kaikille. Osin talon historialla suvaitsevaisuuden ansiosta olen päässyt hyviin väleihin naapureiden kanssa. Naapureissa kun ei ole vaihtunut kuin sukupolvet.

Talo myös yrittää kasvattaa suvaitsevaisuutta meissä. Se on ehkä jotenkin verrannollinen siihen, että itse on nyt niin erilainen kuin ennen. Sitten ei voi arvostella toisten erilaisuuttakaan. Tietysti on koko perhe omanlainen erilainen kuitenkin niin samanlainen.

Kuinkas muut ovat löytäneet tupansa voit lukea niistä näiden linkkien kautta:

Pienenpienitalo

Maa-tuskat