-
Toinen vuosi blogia takana
“8.1.2016 Tämä siis alkoi. Aika on mennyt nopeasti.” Lainattu täältä: https://www.korkeala.fi/vuosi-blogia-takana/ Vuosi sitten kävijöitä oli: 73141 Tänään kävijoiden määrä on: 297 442 Tuosta kun laskeskelee lyhyellä matematiikalla niin tänä vuonna kävijöitä on ollut yli 200 000. Se on hurja määrä. Kiitos! Kerrataanpas vähän mennyttä vuotta Nyt myydään lampaita tämä kirjoitus oli omaa luokkaansa. Se ei ehkä toiminut ihan niin kuin olin suunnitellut. Se toi meille kyllä hyviä hetkiä ja kiinnostavia keskusteluita. Kyllä se tavallaan myös ajoi asiansa ja lampaatkin sai uusia koteja. Kirjoitus toi myös uteliaita ja tiedonhaluisia ihmisiä. Me ei olla paljoa matkusteltu vuoden sisällä mutta mailma on tullut meille. Olemme tavanneet useista maista ihmisiä erilaisilla taustoilla. Mielenkiintoisia keskusteluita eläinten pidosta ja hoidosta. Kuinka…
-
Omanlaisen isän arkea.
Jossain on jo huhuttu, että emäntä lähti opiskelemaan. Tämä tieto pitää paikkansa. Saattaapi hän jossain vaiheessa sanasen kirjoittaakkin opiskelijan arjesta. Itse sain opiskelu mahdollisuuden emännältä, joten nyt on minun vuoro hoitaa kotia ja pitää se kasassa. Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä, joita en omakseni tunnista. Kontrolli ja organisointi kun olen saanut elää päivä kerrallaan nyt en elä. Elän kyllä ja suurella sydämmellä elänkin. Kuitenkin on hirmuisesti asioita, joita tehdä, limitellä, lomitella, pinota, koota ja järjestellä. Olen päässyt hirmuiseen uuteen moodiin tässä järjestely jutussa. Tiukkaakin tiukemmat ajat ja käskyt. Voisin kuvitella, että armeejakin on helpompi paikka kun meidän aamu herätykset ja toimet. Meidän tai siis minun ja tyttöjen aikataulu (Aikana…
-
Kuinka tulimme punaiseen tupaa.
Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa. Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa. Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden. Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin. Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa…
