-
Kun joutuukin luopumaan lampaista
Joskus ajattelin, että lampaat ovat ikuisia. Olipas dramaattisesti sanottu. Ihan noin tyhmä en ollut minäkään. Kuvittelin, että tuossa ne porskuttaa niin pitkään kun vaan henki pihisee ja saavat vanhuuttaan sitten kuolla pois. Tämä vuosi ja kevät on kuitenkin nyt vahvistanut, ettei se ole järkevä ajatus kanta. Pieni lammas lauma on helppo seurata ja erottaa ne huiput. Samalla näkee myös ne ei niin huiput. Ikä tuo monenlaista ongelmaa mukanaan. Pitkään se kehitys on ollut positiivinen mutta sitten kun se kehitys muuttuu alavireiseksi. Utare ongelmia tulee ja tuttipullo ruokittavia. Synnytksetkin tuntuvat olevan joillekkin tuskaisia. Villan laatu ei pysy toivotulla tasolla. Kun lammas muutuu kulueräksi. Onhan sillä työllistävä vaikutus kun eläinlääkäriä tarvitaan ja…
-
Onnettomuus
Suurin osa tietää, että asutaan syrjässä. Täällä syrjäkylillä joskus tapahtuu myös onnettomuuksia. Pelastuslaitos saa velvoittaa kenet tahansa liikenteestä auttamaan. Näin kävi myös meille. Kalustomme on normaalista liikennevirrasta ehkä hiukan poikkeavaa, joten velvoitettiin auttamaan. Ei sitä halua edes kieltäytyä kuitenkin omalla tavallaan kunnia asia olla avuksi. Tauon paikka. Tänä vuonna olen yrittänyt pitää julkaisu tahtia järkevänä. Nyt kuitenkin joudun vetäytymään kirjoitus puuhista hetkeksi. Onnettomuus koski itseäni jonnekkin niin syvälle. Ajatukset pyörivät nyt onnettomuuden ympärillä ja sen ruotiminen täällä ei ole oikein. Nauttikaa arjasta lähimmäistenne kanssa nyt. Älkää siirtäkö sitä huomiseen. Hetket voivat loppua ihan yllättäen.
Saatat myös pitää
Vuosi blogia takana
Matokomposti 6 viikkoa takana
Easy plug esikasvatus kokemuksia
-
Kuinka tulimme punaiseen tupaa.
Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa. Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa. Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden. Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin. Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa…
