Eihän tässä ole mitään järkeä.

Aamulla kun herään kello 6:04 olen lampolassa ennen kun aamukahvi on ehtinyt tippua. Tarkistan onko synnytyksiä ollut, onko niitä tiedossa seuraavaan tuntiin. Huokaisen helpotuksesta, lasken ohimennen laitumilla olevien eläinten määrän, sekin täsmää illalla olleisiin. Painelen takaisin tupaan, laitan puuron kiehumaan. Nuorempi lapsista alkaa ääntelemään siihen malliin, että pakettia on tiedossa. Vaimo singahtaa ohi huomenet toivotellen. Hän laittaa karitsoiden maidot lämpenemään. Vaihdan vaipan ja kuulen kuinka puurovesi kiehuu. Heitän hiutaleet kattilaan, ehdin niitä hiukan sekoittaa, kun vanhempi lapsi tulee pyytämään aamuhalia. Pohdimme missä vaatteissa lähdetään päiväkotiin. Taas se vaimo vilahti ohitse viemään karitsoille sen maidon. Niin se puuro, hellalta pois ja lautaselle jäähtymään, jotta voin kohta aloittaa nuoremman syötön. Vaimo pyörii kuin pyörremyrsky keräten kaikki tarvittavat tarhapäivää varten. Samalla vaihtuu vaatteet ja vanhempi lapsi on sujahtanut ulkovaatteisiin. Lähtöhalit molemmille ja niin kuulen poistuvan auton äänen. Huokaisen ja aloitan nuoremman syötön rauhassa.

Jos nyt laittaisin sen kahvin tippumaan. Kahvin tippuessa lähden ruokkimaan kananuorikot. Vilkaisen tuttipullokaritsoita ja kokeilen kaikkien masut onko kaikki ehtineet käydä juomassa. Yhden masu on huomattavasti pehmeämpi kuin muiden. Juottosanko on jo tyhjä sieppaan karitsan kainaloon ja laitan sen tuvassa olevaan laatikkoon odottamaan maidon lämpenemistä. Lämmitän maidon ja yritän juottaa. Kokeilen sormella karitsan imuvoimaa huomaan kielen olevan viileä. Aloitan karitsan lämmittämisen lämpölampulla ja hiustenkuivaajalla. Lämmitänkin maitoa vielä vähän lämpimämmäksi. Pakkosyötän muutaman tipan kerrassaan ja saan imurefleksin takaisin. Karitsa syö jo ahnaasti saan menemään muutaman desin, huokaisen helpotuksesta. Nyt otan kahvikupin ja täytän sen ihanalla aamukahvilla. Istun lattialle karitsan viereen juomaan tätä ihanaa kahvia. Nuorempi lapsenikin tulee seuraamaan tätä taianomaista hetkeä.

Tästähän tämä päivä vasta alkaa.

Aloitan oman pyörremyrkyä muistuttavan lähdön aamun toimiin. Lapselle kaappaan säähän sopivat vaatteet päälle. Heitän sen rintareppuun ja lompsin kohti heinäpaaleja. Lampaille sisälle heinät, lampaille laitumelle kauraa ja heinää, lehmille laitumelle kaurajauhoa ja heinää. Takaisin lampolaan ja kaurat niille. Nyt näkyykin jo vesipää yhdellä lampaalla. Rivakalla kävelyllä sisälle ottamaan Seleeni ruiskuun. Takaisin lampolaan, matkalta vaunut joihin nuorimman laitan. Kevyesti hyppään karsinan aidan yli. Lammas tukevasti jalkoja vasten ja pisto lapaan. Kurkkaan näkyykö sorkat jo, siellähän ne ja oiken päin. Pomppaan pois karsinasta ja jäädään seurailemaan kuinka karitsointi etenee. Kuulen lähestyvän auton äänen huokaisen jo toisen kerran tälle aamulle. Vaimohan se sieltä tulee. Huikkaan sen lampolan ovelle ja nopea tilanneraportointi. Hän menee vaihtamaan vaatteet ja antaa samalla karitsalle maitoa.

Vaimo huikkaa ovelta: onko vielä kiire? Ei ole, ensimmäinen tuli ja emo hoitaa hyvin. Samassa kuulen kuinka kanat riehaantuu, kun vaimo on viemässä niille jo apetta. Seurailemme edelleen, kun uuhi aloittaa seuraavan karitsan ponnistukset. Hetkenpäästä meillä on kaksi pirteää karitsaa lampolassa. Vaimo on ehtinyt antaa kanoille ruuat ja vedet. Kyselee ovella tiannetietoja. Jälkeisistä ei ole tietoakaan tulisitko pitämään kiinni. Liukkaria käteen kyynärpäitä myöden ja käsi sisään. Kaikki tuntuu olevan tulleet joten annamme emon hoitaa uusia tulokkaita. Vaimo menee lämmittämään vettä jotta saan käteni pestyä kaiken mailman eritteistä.

Vilkaisen sivusilmällä kelloa. Voi rähmän näppylät, minun pitäisi olla jo matkalla pellolle. Nopeaakin nopeampi vaatteiden vaihto ja kuoriutuminen eritteistä. Puhelin korvalle ja soitto traktori miehelle, että nyt kyllä myöhästyn, samalla laitan kärryä auton perään. Onneksi muillakin on aikaa muutoksiin. Vaimo alkaa kastelemaan kasvihuonetta. Kurvailen pieniä teitä omissa ajatuksissani ja ajan vielä tutuilla teillä harhaan (kuin noloa). Eikä riitä, että ajan kerran harhaan, vaan ajan risteyksen ohi kolme kertaa ennen, kun tajuan kääntyä. Olihan sinne tallin seinustalle kerääntynyt jo useampi kylän ukko nauramaan edestakas ajavaa yhdistelmää. En jaksa puolustella itseäni muuten kuin toteamalla olevani jotenkin omissa ajatuksissani tänään.  Heinää kärryyn ja nokka kohti kotia.

Läpsystä taas vaihto, vaimo lähtee hakemaan vanhempaa lasta hoidosta. Pienempi on vielä päiväunilla, joten keitän kahvit. Samalla laitan karitsoiden maidot lämpenemään. Siemailen kahvia ja juttelen pienelle seuralaiselle laatikossa. Tuntuu jo paljon virkeämmältä mutta palautetaan muiden joukkoon vasta huomenna. Maitokannu kainaloon ja karitsoille maidot. Samalla vien kaikille heinät ja kanalasta käyn hakemassa muutaman munan kun vanhat rouvat munii puolenpäivän jälkeen.

Nuoremmalle välipalan valmistukseen ja hetken päästä kuulenkin hänen heräävän. Olen syöttämässä kun vaimo ja vanhempi lapseni tulevat kotiin. Saan aina niin ihanan tulohalin. Juttelemme samalla millainen päivä on ollut päiväkodissa. Puhelin soi ihanan kamalalla sorsan raakunnalla. Samalla muistan, että on naapurin isännän kauppapäivä. Hyppään autoon kurvailen naapurin pihaan ja lähdemme kaupoille. Vaimo jää lasten kanssa.

Kun taas palaan kotiin on iltapala-aika tai mulle ja vaimolle aamupala. Lapset iltapesulle ja nukkumaan. Vaimo ottaa teekupin minä kahvikupin ja menemme portaille katsomaan auringonlaskua. Kauniin hetken hiljaisuuden rikkoo vain eläinten äänet. Taivaalta katse laskeutuu edessä olevaan peltoon. Kaunis vaalean vihreä nuori heinä odottaa syöjää. Kysyn varovasti tuleeko tänään telkkarista jotain katsottavaa. Vaimo katsoo hiljaa minuun, katsoo kelloa, katsoo peltoa ja vastaa vain uusintoja.

Katson häntä ihaillen ja kysyn siirrettäisiinkö sitten laidunta. Saan velmun hymyn ja vastauksen on se nyt mukavanpaa kuin aurinkoisena päivänä. Tässä hommassa olemme jo niin hyvä tiimi, ettei paljoa tarvise puhua. Minä hoidan pylväiden poiston ja uudelleen laiton. Vaimo kerää aitalangat ja laittaa paikoilleen.

Vielä iltaruokinta kaikille eläimille ja virrat takaisin laitumelle. Samalla kuulostellaan olisiko ensi yönä poikimisia tiedossa. Hiukan levottoman oloisesti yksi uuhista käyttäytyy, joten pitää yön aikana vielä käydä lampolassa. Nyt kuitenkin jalat kuljettavat jääkaapille. Ohimennen tulen vilkasseeksi kelloa joka näyttää 22:30. Ja pohdin:

Eihän tässä ole mitään järkeä!

Nyt ei ainakaan kun lopetan tämän kirjoittamisen kello on 1:11.

Hyvää yötä ja kauniita unia!