Avainsana-arkisto: Kiire

Omavaraistumisen varjo.

Eihän tässä ole mitään järkeä.

Aamulla kun herään kello 6:04 olen lampolassa ennen kun aamukahvi on ehtinyt tippua. Tarkistan onko synnytyksiä ollut, onko niitä tiedossa seuraavaan tuntiin. Huokaisen helpotuksesta, lasken ohimennen laitumilla olevien eläinten määrän, sekin täsmää illalla olleisiin. Painelen takaisin tupaan, laitan puuron kiehumaan. Nuorempi lapsista alkaa ääntelemään siihen malliin, että pakettia on tiedossa. Vaimo singahtaa ohi huomenet toivotellen. Hän laittaa karitsoiden maidot lämpenemään. Vaihdan vaipan ja kuulen kuinka puurovesi kiehuu. Heitän hiutaleet kattilaan, ehdin niitä hiukan sekoittaa, kun vanhempi lapsi tulee pyytämään aamuhalia. Pohdimme missä vaatteissa lähdetään päiväkotiin. Taas se vaimo vilahti ohitse viemään karitsoille sen maidon. Niin se puuro, hellalta pois ja lautaselle jäähtymään, jotta voin kohta aloittaa nuoremman syötön. Vaimo pyörii kuin pyörremyrsky keräten kaikki tarvittavat tarhapäivää varten. Samalla vaihtuu vaatteet ja vanhempi lapsi on sujahtanut ulkovaatteisiin. Lähtöhalit molemmille ja niin kuulen poistuvan auton äänen. Huokaisen ja aloitan nuoremman syötön rauhassa.Kuvaaja: LH 4v.

Jos nyt laittaisin sen kahvin tippumaan. Kahvin tippuessa lähden ruokkimaan kananuorikot. Vilkaisen tuttipullokaritsoita ja kokeilen kaikkien masut onko kaikki ehtineet käydä juomassa. Yhden masu on huomattavasti pehmeämpi kuin muiden. Juottosanko on jo tyhjä sieppaan karitsan kainaloon ja laitan sen tuvassa olevaan laatikkoon odottamaan maidon lämpenemistä. Lämmitän maidon ja yritän juottaa. Kokeilen sormella karitsan imuvoimaa huomaan kielen olevan viileä. Aloitan karitsan lämmittämisen lämpölampulla ja hiustenkuivaajalla. Lämmitänkin maitoa vielä vähän lämpimämmäksi. Pakkosyötän muutaman tipan kerrassaan ja saan imurefleksin takaisin. Karitsa syö jo ahnaasti saan menemään muutaman desin, huokaisen helpotuksesta. Nyt otan kahvikupin ja täytän sen ihanalla aamukahvilla. Istun lattialle karitsan viereen juomaan tätä ihanaa kahvia. Nuorempi lapsenikin tulee seuraamaan tätä taianomaista hetkeä.

Tästähän tämä päivä vasta alkaa.

Aloitan oman pyörremyrkyä muistuttavan lähdön aamun toimiin. Lapselle kaappaan säähän sopivat vaatteet päälle. Heitän sen rintareppuun ja lompsin kohti heinäpaaleja. Lampaille sisälle heinät, lampaille laitumelle kauraa ja heinää, lehmille laitumelle kaurajauhoa ja heinää. Takaisin lampolaan ja kaurat niille. Nyt näkyykin jo vesipää yhdellä lampaalla. Rivakalla kävelyllä sisälle ottamaan Seleeni ruiskuun. Takaisin lampolaan, matkalta vaunut joihin nuorimman laitan. Kevyesti hyppään karsinan aidan yli. Lammas tukevasti jalkoja vasten ja pisto lapaan. Kurkkaan näkyykö sorkat jo, siellähän ne ja oiken päin. Pomppaan pois karsinasta ja jäädään seurailemaan kuinka karitsointi etenee. Kuulen lähestyvän auton äänen huokaisen jo toisen kerran tälle aamulle. Vaimohan se sieltä tulee. Huikkaan sen lampolan ovelle ja nopea tilanneraportointi. Hän menee vaihtamaan vaatteet ja antaa samalla karitsalle maitoa.

Vaimo huikkaa ovelta: onko vielä kiire? Ei ole, ensimmäinen tuli ja emo hoitaa hyvin. Samassa kuulen kuinka kanat riehaantuu, kun vaimo on viemässä niille jo apetta. Seurailemme edelleen, kun uuhi aloittaa seuraavan karitsan ponnistukset. Hetkenpäästä meillä on kaksi pirteää karitsaa lampolassa. Vaimo on ehtinyt antaa kanoille ruuat ja vedet. Kyselee ovella tiannetietoja. Jälkeisistä ei ole tietoakaan tulisitko pitämään kiinni. Liukkaria käteen kyynärpäitä myöden ja käsi sisään. Kaikki tuntuu olevan tulleet joten annamme emon hoitaa uusia tulokkaita. Vaimo menee lämmittämään vettä jotta saan käteni pestyä kaiken mailman eritteistä.

Vilkaisen sivusilmällä kelloa. Voi rähmän näppylät, minun pitäisi olla jo matkalla pellolle. Nopeaakin nopeampi vaatteiden vaihto ja kuoriutuminen eritteistä. Puhelin korvalle ja soitto traktori miehelle, että nyt kyllä myöhästyn, samalla laitan kärryä auton perään. Onneksi muillakin on aikaa muutoksiin. Vaimo alkaa kastelemaan kasvihuonetta. Kurvailen pieniä teitä omissa ajatuksissani ja ajan vielä tutuilla teillä harhaan (kuin noloa). Eikä riitä, että ajan kerran harhaan, vaan ajan risteyksen ohi kolme kertaa ennen, kun tajuan kääntyä. Olihan sinne tallin seinustalle kerääntynyt jo useampi kylän ukko nauramaan edestakas ajavaa yhdistelmää. En jaksa puolustella itseäni muuten kuin toteamalla olevani jotenkin omissa ajatuksissani tänään.  Heinää kärryyn ja nokka kohti kotia.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Läpsystä taas vaihto, vaimo lähtee hakemaan vanhempaa lasta hoidosta. Pienempi on vielä päiväunilla, joten keitän kahvit. Samalla laitan karitsoiden maidot lämpenemään. Siemailen kahvia ja juttelen pienelle seuralaiselle laatikossa. Tuntuu jo paljon virkeämmältä mutta palautetaan muiden joukkoon vasta huomenna. Maitokannu kainaloon ja karitsoille maidot. Samalla vien kaikille heinät ja kanalasta käyn hakemassa muutaman munan kun vanhat rouvat munii puolenpäivän jälkeen.

Nuoremmalle välipalan valmistukseen ja hetken päästä kuulenkin hänen heräävän. Olen syöttämässä kun vaimo ja vanhempi lapseni tulevat kotiin. Saan aina niin ihanan tulohalin. Juttelemme samalla millainen päivä on ollut päiväkodissa. Puhelin soi ihanan kamalalla sorsan raakunnalla. Samalla muistan, että on naapurin isännän kauppapäivä. Hyppään autoon kurvailen naapurin pihaan ja lähdemme kaupoille. Vaimo jää lasten kanssa.

Kun taas palaan kotiin on iltapala-aika tai mulle ja vaimolle aamupala. Lapset iltapesulle ja nukkumaan. Vaimo ottaa teekupin minä kahvikupin ja menemme portaille katsomaan auringonlaskua. Kauniin hetken hiljaisuuden rikkoo vain eläinten äänet. Taivaalta katse laskeutuu edessä olevaan peltoon. Kaunis vaalean vihreä nuori heinä odottaa syöjää. Kysyn varovasti tuleeko tänään telkkarista jotain katsottavaa. Vaimo katsoo hiljaa minuun, katsoo kelloa, katsoo peltoa ja vastaa vain uusintoja.

Katson häntä ihaillen ja kysyn siirrettäisiinkö sitten laidunta. Saan velmun hymyn ja vastauksen on se nyt mukavanpaa kuin aurinkoisena päivänä. Tässä hommassa olemme jo niin hyvä tiimi, ettei paljoa tarvise puhua. Minä hoidan pylväiden poiston ja uudelleen laiton. Vaimo kerää aitalangat ja laittaa paikoilleen.

Vielä iltaruokinta kaikille eläimille ja virrat takaisin laitumelle. Samalla kuulostellaan olisiko ensi yönä poikimisia tiedossa. Hiukan levottoman oloisesti yksi uuhista käyttäytyy, joten pitää yön aikana vielä käydä lampolassa. Nyt kuitenkin jalat kuljettavat jääkaapille. Ohimennen tulen vilkasseeksi kelloa joka näyttää 22:30. Ja pohdin:

Eihän tässä ole mitään järkeä!

Nyt ei ainakaan kun lopetan tämän kirjoittamisen kello on 1:11.

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Onko kiireettömyys illuusio

Muuton aikoihin tuli ajatus elämän hidastamisesta. Kuvittelin maalla elämisen olevan lupsakkaa olemista ja samalla pikku hommien IMG_2175[1]hoitoa. Pieniä nikkarointeja joutui tietenkin tekemään jo ennakkoon ennen perheen tuloa. Vesiputki maahan, viemäröinti ja saunalle uusi lattia. Aika oli hektistä, jotenkin ajattelin sen elon hidastuvan kun nämä on tehty.

Koulu ja harjoittelutilat loivat päiviin rytmiä. Kello ei kuulunut tähän kuvaan. Kelloa tarvitsin vain aamuisin siihen, että oli oikeaan aikaan paikalla. Kotiin lähtemiseen en tarvinnut kelloa se koitti sitten kun kaikki työt oli tehty. Päivät venyivät, emäntä venyi IMG_2687[1]kotona hoitaessaan eläimiä ja lapsia. Kun tuli viikonloppu oli viikon aikana kertynyt tehtävää auringon noususta laskuun. Aitojen siirtoa, karsinoiden rakentamista, ruokintajärjestelmien kehittelyä, tuttipullo karitsoita ja poikimisia.

Vieläkin käyn “ulkopuolisilla” tiloilla. Se vie omalta tilalta jonkin verran aikaa fyysisistä töistä. Kuitenkin muilla tiloilla käyminen on sosiaalisesti, tietotaidollisesti tärkeä osa tätä elämää. Onneksi kaikki osapuolet ovat joustavia.

Jotenkin toivon ulkoisen olemukseni olevan kiireetön. Se ei kuitenkaan ole sitä mitä sisällä tapahtuu. Pääni laskee päiviä, kuukausia, kiiman kiertoa ja vuoden aikoja. Joulukuussa lampaille pässiä, siitä viisi kuukautta tulee karitsat, toukokuussa ne varmasti on jo jollain lohkolla laiduntamassa. Munia hautomakoneeseen marraskuun 11.päivä kuoriutuu, 1.joulukuuta, muninta alkaa toukokuussa. Lehmälle sonnia tammikuussa, syntyy syyskuussa, vierotetaan (meillä) helmikuussa. Sonnia joulukuussa uudestaan lehmälle. Pitäisikö kesälle suunitellut kasvit jo istuttaa. Ensimmäiset siemenet laitetaan multaan huhtikuussa, siitä se kevät alkaa. Istuttamista ja taimien kasvatusta riittää toukokuulle asti. Siitä alkaa taimien istuttaminen, myös ulos. Vuosi on rytmillisesti aikataulutettua kuten myös normaalit päivät. Kuinka monta päivää kestää paalit tai kaura. Voinko hakea tänään lautoja kun huomenna haen kauraa ja ehdinkö purkamaan kuorman. Kun saa nämä asiat oikeaan järjestykseen ei tarvitse minuutti aikataulua. Jatkuva ajatustyö tekee välillä tepposet. Huomasin tänään, että tämä monimutkainen ajattelutapa on tarttunut myös emäntään. Ostin väärät osat tänään vesijärjestelmään. Tästä kehkeytyi meillä keskustelu.

Minä: Voisitko huomenna käydä vaihtamassa osat oikeisiin?

Emäntä: Paljonko sulle tulisi kilometrejä jos tulisit aamunavetalta sen kautta?

Minä: Noin 67km ylimääräistä.

Emäntä: Niin ja se tarkoittaa noin tuntia. Kun tästä tulee 40km. Vaikka en pääse lähtemään ennen kun olet tullut pystytkö jo aloittamaan homman noilla mitä on?

Minä: Pystyn ainakin katkomaan putkia oikeaan mittaan.

Emäntä: No siinä menee varmaan sama aika mitä siellä käymiseen.

Minä: Suurinpiirtein varmaankin.

Emäntä: Sitten on järkevämpää, että tulet suoraan kotiin.

Kuulostaa tietysti yksinkertaiselta keskustelulta. Taustalla tapahtuu nämä asiat.

Minä lähden lypsylle klo:5 hoidan toisen tilan eläimet, lähden kotiin noin klo:10.

Emäntä herää, syöttää nuorimman lapsen, vie kanoille kaurat, kerää munat, vie lampaille heinät, tarkistaa veden, vie lehmille heinät, tarkistaa niiden vedet, kiiman tarkkailu, lämmitys ja pakkaa munat.

Kiireettömyys ei ole illuusio se on elämän tasapaino. Emme pysty muuttamaan luontoa vaikka mittaisimme sitä sekunttikellolla. Asiat tapahtuvat kun on niiden aika. Joillain asioilla on paikka tapahtua nopeammin kuin muilla. Jos järjestys on väärä tulee tehtyä töitä paljon enemmän. Kiireettömyys tulee suunnittelusta, kiire tulee suunnittelemattomuudesta. Kun elämään saa tehtyä rytmin, jossa kaikki tapahtuu se antaa anteeksi muuttujille.

Viikoissa on saman tyylinen kierto ympäri vuoden. Tehtävät työt vain vaihtuvat. Arkisin tehdään ylläpitävät työt, johon mahtuu hyvin muuttujia. Alkuviikko on yleisesti rauhallisinta aikaa. Keskiviikko pyörii saunan ympärillä. Aamu lähtee padan lämmityksellä, jotta saunalle tulee niin lämmin, että pesukone käynnistyy. Isommat tiskit kannetaan saunalle on tiskaus ja pesupäivä. Pataan lisätään päivän mittaan sieltä käytetyn veden tilalle kylmää. Hetkessä padan vesi on taas kiehuvaa. Pesukone suostuu käynnistymään pakkaspäivinä puolenpäivän jälkeen. Tiskatut tiskit kannetaan takaisin sisälle kuivumaan samalla likapyykki kantautuu saunalle. Pyykkikoneen vielä pyöriessä aletan kiuasta lämmittämään illan saunomista varten. Torstai ja perjantai on aikaa muille töille, hankinnoille ja suunnitelmille. Torstaina aloitetaan viikonlopun projektin suunnittelu. Perjantaina hankitaan tarvittavat tarvikkeet. Viikonloppu on rankimmat päivät. Silloin istutetaan, siiretään aitauksia, rakennetaan, puretaan, kunnostetaan, korjataan ja eläimien kausittaiset hoitotyöt (esim.kerintä). Tämä on peruskaava, joka onneksi joustaa. Tällä viikolla joudutaankin tekemään putkitöitä myös arkena. Tänään oltiin varajärjestelmän varassa. Se tarkoittaa meillä pientä bodaamista. Kaivolta kannetaan kaikki peseytymis-, eläinten juoma-, ja sisällä käytettävät talousvedet ämpäreillä tai saaveilla.