Avainsana-arkisto: Talvi

Omavaraistelua 2018 osa 3. Tilanneraportti

Suunnitelma vuodelle 2018:

-Kasvihuone!!!

-Vesiviljely

-Aurinkoenergia

-Kalankasvatus

-Omenapuut

-Maito

-Liha

-Kompostit

-Puutarha kasvit

Nämä on tämän vuoden tavoitteita pääpiirteittäin.

Saavutimme jotain jo viime kuussa. 

Kuukausi on taas mennyt

Siltä se ainakin tuntuu. Mitään konkreettista näytettävää ei ole, vaikka kokoajan tekee jotain.

Säät ovat kivasti lämmenneet ja samalla saadaan puhdasta lunta. Tämä innoitti meidät teurastamaan lampaan jotta kevääksi saadaan lihaa. Nyt on muutama lihan pala ja jauhelihaa pakkasessa. Pääsiäinen sattuu tulemaan sopivasti, kun maisteltiin lampaan lihojen eri kohtia.

Arki kun on täynnä ponnisteluja olla omavarainen ei sitä enää osaa erottaa. 

Salaattia laitettiin nyt tulemaan ruukkuihin, jotta saataisiin kohta omaa salaattia samalla kellotetaan keruu aikaa. Tomaatit on otettu pois lautalta ja laitettu multiin kehitys on hidasta, koska ei ole tarjottu lisälämpöä eikä lisävaloa. Jatkan haaveilua, että jonain kauniina päivänä lähtisin katsomaan varusteita ihan alan liikkeestä mutta…

Porkkanat pitäisi vielä istuttaa siemen tuotantoon. Porkkana on kaksivuotinen kasvi ensimmäisenä vuonna tulee porkkana ja toisena vuonna kukinto ja siemenet. Meillä on hyvin lähtenyt porkkanat jo kasvuun, joten pitäisi laittaa multiin. Haluamme ne omaan erilliseen paikkaan jotta niitä on helppo seurata ja sitten lopuksi kerätä siemenet talteen.

Siemenperunatkin odottaa lumen sulamista pienesti tekisi mieli laittaa ämpäriin ja saada kohta uusia perunoita. Entisessä kodissa on joskus tätä tehty keittiön nurkassa. Se on vain vähän sottaista puuhaa, kun perunat työntää mullat pois kasvaessaan.

Mumman pitäisi saada vasikka tässä kuussa ja se on saanut rintsikat, koska muutama tykkäsi käydä tissejä kokeilemassa josko maitoa jo saisi. En pitänyt ajatuksesta, että ternit menee vääriin suihin. Vasikka tarvitsee tätä vahvaa maitoa saadakseen vastustuskyvyn ja muutenkin elämän alun tärkeitä aineksia.

Imemisen estäjää kokeiltiin noin vuosi sitten huonoin tuloksin. Se ei ollut mielekästä meidän tai eläimen mielestä. Tuli sellainen juoksupyrähdys, että saikin sitten korjailla paikkoja seuraavat kahdeksan tuntia, kun aidat lähti uuteen ulottuvuuteen.

Matokomposti

Se voi hyvin hiukan on laajentunut ja bokashi on multatehdas vaiheessa, joten kevääksi on ravinteikasta multaa tiedossa. Madot on olleet todella tehokkaita ja on heidän tuotoksia siirretty toiseen astiaan. Kerättiin isot madot pois ja jätettiin nyt rauhoittumaan. Välillä vähän kostutetaan tätä lepäämässä olevaa “multaa”.

Puutarha kasvit

Niille on käyty levittämässä tuhkaa hangelle. Tuhka toimii kalkin tavoin kasveille suosittelen viinimarjoille ja omenapuille.

Onhan sitä listaa vähän tehty mitä monivuotisia pitäisi saada vielä hankittua. Hankintaa on lykätty, koska niiden sopiva sijoituspaikka on ollut hakusessa. Tosin se on vieläkin mutta nyt on monivuotiset saaneet ajatuksissa jo oman paikan. Samalla ajatus siirtää vuosittain viljeltävät toiseen paikkaan on vahvistanut päätöstä.

Meillä on tilan vanhaa kantaa viinimarjapensaat ne on jaetu noin neljä vuotta sitten ja tulevana kesänä toivotaan jo jonkin moista satoa. Pensaita oli aluksi viisi ja parhaimmat jaettiin ja niistä saatiin kasvatukseen kolmisenkymmentä taimea, jotka nyt pitäisi alkaa tuottamaan satoa. Tämä on pitkä prosessi tehdä näin mutta jos laskee kaupan hinnan noin 5-7€ taimi on säästöä tullut 150-210€. Joskus voi laskea omalle työlleen näin helposti hinnan aina se ei ole näin helppoa. Prosessit on joskus puuduttavan hitaita tässäkin tapauksessa tiesin, että sato menisi noin 5 vuoden päähän, joten muutama puska jätettiin jakamatta.

Suunnittelua

Sitä on nyt tehty tämä kuukausi. On otettu avuksi ilmakuvat, josta näkee koko tontin ja sen avulla hahmottaa alueiden kokoja hyvin. Näin pystyy suunnittelemaan tulevia toimintoja tontin eri alueille ja samalla varmistua tilan riittävyydestä. Toki on tullut yllätyksenä jotkin kohdat onkin ylhäältä hurjasti suurempia mitä maasta näyttää.

Tietysti tämä kevät on myös suurelta osin budjetin tekoa ja hyödyn laskemista. Tietenkään ei voi laskea omatuotos vastaan kaupan hinta kaikessa. Voi kuitenkin laskea mitkä hankinnat säästävät rahaa onko se kestävä ratkaisu, tuleeko meno toistumaan, huoltokustannukset ja saatu hyöty. Kun nämä ovat tasapainossa voi siirtyä hankintaan. Hankinta sitten jaetaan taas osiin kuinka paljon voi tehdä itse, hankitaanko kokonaisena vai osista keräten. Voiko jonkin osan jättää pois ja hankkia myöhemmin, pystykö laajentamaan, lisäämään, muokkaamaan tarpeen muuttuessa. Materiaali hankinnan suunnittelu ja ennakointi ennen aloittamista.

Vuoden alku lumien sulamiseen saakka on aivotyöskentelyä. 

Ideoita, ajatuksia ja tietoa metsästetään tietysti myös lumien aikaan. Ne ei välttämättä tule samana kesänä toteutukseen mutta joskus tulevaisuudessa jos ovat riittävän hyviä. Tarkoitushan on onnistua ja saada mahdollisimman hyvät tuotot joten jatkuva tiedonkeruu on tärkeä osa elämää. Joskus järkevältä ja hyvältä kuulostava tieto osoittautuu huonoksi tai toimimattomaksi. Tämä opettaa tiettyä kriittisyyttä lähdettä kohtaan.

Suunnittelussa pyritään tänävuonna helppohoitoisuuteen kaikessa. Pyrimme yksinkertaistamaan kaiken niin pitkälle kuin vain pystymme. Hommia on kesällä paljon, joten aikaa ei ole hukattavaksi johonkin nutaamiseen. Kitkeminen pyllypystyssä minimiin tai ainakin niin vähiin, kun se vaan saa. Aitaukset heti keväästä niin valmiiksi, ettei tarvitse kuin eläimet siirtää. Juottoastiat, vesilinjat, hanat, kaikki niin pitkälle valmiiksi kuin vain kevät sallii ja niin aikaisin kuin vain mahdollista. Laitumilla tehtävää hommaa on hurjati muutenkin. Pitää laskea kuinka kauan mikäkin lohko kestää laidunnusta, koska tehdään siirrot ja minne. Eläimet pitää jakaa erillisiin ryhmiin eri käyttötarkoituksen mukaan.

Tämä on osa sarjaa, jota tekee joukko blogeja:

https://mrssinn.blogspot.fi/2018/04/puuhastaltavaa-vuodelle-2018.html

https://olipakerranarki.blogspot.fi/2018/03/omavaraisuuden-kehittaminen-osa-3.html

https://kah-villakoira.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuutta-osa-3.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.fi/2018/03/askeleemme-omavaraistelussa-42018.html

https://maa-tuskat.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuuden-suunnittelun-kulmakivia.html

https://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/04/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://villavaltaus.blogspot.fi/2018/04/suunnitelmat-etenee.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.fi/2018/04/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html

http://isontalo.blogspot.fi/2018/04/kylvokautta-odotellessa.html

https://farmertobee.blogspot.fi/2018/04/omavaraistelua-osa-3.html

Seuraava osa tulee 7.5.2018 klo 12:00

Kyllä isä hoitaa vai miten se nyt olikaan

Kesäkuussa alkoi isyyslomailu. Kirjoitin siitä jo silloin Omanlaisen isän arkea.

Isyys lomailu loppui nyt sitten

Ainakin aluksi oli ajateltu, että se loppuisi helmikuussa. Kuinkas sitten kävikään ei se loppunutkaan vaan sai jatkoa. Tyttö täytti kolme mutta ei se päiväkotiin lähtenyt. Tämähän sitten tarkoitti, että on kotihoidossa josta ei korvausta saa.

Päätökseen vaikutti hiukan ulkoiset tekijät mutta kaikki päätökset teemme perheen sisällä.

Palataan nyt tähän kuluneeseen aikaan.

Tämä oli sellainen täysipäiväinen maratooni, joka kulutti yllättävän kovasti. Parisuhde oli koetuksella kun emäntä kävi öisin työharjoittelussa ja päivät nukkui. Lapset pidettävä tyytyväisenä ja hiljaa koko päivä. Samalla oli hoidettava lampaat, kanat, lehmät, koirat ja kissat.

Pahin alkoi kun tajusi, että tämä rumba loppuu muutaman viikon päästä. Silloin päästin sen huokauksen, jossa lähti ulos sisu. Alkoi fyysiset väsymisen merkit jalat eivät kantaneet ja kivut tulivat arkeen. Näihin piti pohtia kaikkia kikkoja selvitäkseen, kun ei särkylääke auttanut. Päässä alkoi soimaan mä en enää jaksa.

Eläinten hoito kaatui suurelta osin vaimon harteille, kun koulu oli ohitse. Jouduin sallimaan itselleni levon ruumiillisesta työstä. Osa syynä varmaan oli puutteellinen ravinto ja kova fyysinen suorittaminen.

Tulevaisuus

Tässä oli nyt periaatteessa käynnissä kokeilu, että selviäisikö näissä olosuhteissa yksin lasten kanssa. Näin sen ainakin itse koin, jos jostain syystä tänne yksin joutuisi jäämään lasten kanssa.

Haastavinta oli tehdä toimiva päiväohjelma. Päiväkodin kuljetukset katkoivat päivää huonoista kohdista ja niin paljon mielummin olisin pitänyt molemmat lapset kotona.

kamera-petteri.fi/

Arki toimii taas

Kun kaksi aikuista jakaa hommia tasaisesti, alkaa taas arki toimimaan. Kyllä se vaan niin on, että palloja ei saa olla liikaa käsissä samaan aikaan. Toki on palloja vieläkin paljon mutta helpompi heitellä, kun on toinen käsipari auttamassa niiden kanssa.

Vielä on luminen talvi käynnissä mutta monelta osin on kevät mielessä, suunnitelmien ja aikataulujen tekoa riittää. Aikataulutus luo jotain karttaa hommille, vaikka ei voi aikaa täysin määrittämään mutta järjestyksen. Ajoituksessa huomiodaan nyt se mikä on tärkein tulee ensin ja sitten se rimpsu jatkuu ja viimeiset siirtyvät vuodella eteenpäin.

Pitää antaa tämä takaportti, koska ei voi tietää miten sää suosii ja kuinka kauan projektit vie aikaa.

Nauta -Poikimisen ajoitus-

Poikimisia halutaan ajoittaa eri syistä.

Syitä voi olla loma, maidon jatkuva tulo, tai sää olosuhteet ja juhla pyhät.

Loma:

Jos poikiminen ajoitetaan kaikilla lehmissä samaan aikaan, tällöin saa lypsämisestä lomaa. Maidoton aika vuodessa per lehmä on noin 2 kuukautta. Jos kaikki poikivat vaikka viikon sisällä, niin ne pitää laittaa umpeen myös viikon sisällä silloin maitoa ei tule 6 viikkoon. Joten ei tarvitse lypsää. Tälle ajalle on helpompi saada joku hoitamaan eläinten ruokinnan ja pystyy lomailemaan.

Maidon jatkuva tulo:

Tässä poikimiset limitellään. Eli aina on lehmä lypsettävänä ja saa maitoa. Meillä on nyt tämä limitys menossa. Joulukuussa poiki lehmä ja toinen lypsyssä oleva menee umpeen Helmikuussa. Helmikuusta huhtikuulle on vain yksi lehmä lypsyssä sitten taas kaksi. Maitoa siis saadaan, vaikka joku menee umpeen. Näin toimitaan lypsytiloilla jotta meijerille tuotettaisiin aina maitoa. Meiltä ei vielä meijeriin mene maitoa vaan omaankäyttöön.

Sää olosuhteet ja juhla pyhät:

Kannattaa huomioida se mihin aikaan vuodesta niitä vasikoita tahtoo tai ei tahdo. Maaliskuussa jos sonni hyppää tai siementää niin vasikka tulee joulukuussa haluaako jouluaattona olla synnyttämässä? Jos haluaa välttää Tammikuun ja Helmikuun pakkaset poikimisessa niin ei kannata Huhtikuun ja toukokuun vaihteessa astuttaa. Kesäkuulta mennään jo Maaliskuulle, joka on lauhempaa aikaa.

Tämähän kuulostaa helpolta

Todellisuudessa tulee aina jokin muuttuja. Meillä yhdellä ei kiimat katkennut vaan jatkui ja jatkui. Eläinlääkäri sitten katkaisi ja tiineeksi tuli heti, kun kiimat tuli.

Tiineys ja sen onnistuminen on yleensä helppoa. Jos ongelmat kiinnostaa, voi lueskella NAUTOJEN MUNASARJADIAGNOSTIIKKA Marianna Ryyppö . Yleisesti kuitenkin apu tulee eläinlääkäriltä. Jos käyttää semmaria, niin hänkin tietää paljon ja ohjaa kyllä eläinlääkärille, jos näyttää sitä tarvisevan.

Matokomposti 2 viikkoa takana

Nyt on komposti ollut kaksi viikkoa. En ole havainnut hajuhaittoja, vaikka sitä vähän odotin, koska oli niin vähän matoja.

Kompostiin on mennyt etupäässä kuoria.

Huomasin sen täyttyvän nopeasti banaanin kuorilla, joten aloin niitä pilkkomaan saksilla. Luin vinkin jolla populaatiota saa kasvamaan nopeasti. Vinkissä neuvottiin laittamaan kaurapuuroa kompostiin ja märkää paperia.

Valkoiset nauhat ovat uusia matoja.

Kosteus on raju jossa viihtyvät. Massa on käteen huomattavan märkä. Nuo valkoiset nauhat kuvissa on pieniä uusia matosia ja niitä on astian ulkopuolelta laskien jo noin 150. Eli populaatio on todella nopeasti lähtenyt kasvamaan.

Tältä se näytti kun aloitettiin kaksi viikkoa sitten noin 70 madolla. Matkan varrella on kosteutta lisätty, jotta olisi viihtyisä madoille.

Yllä oleva kuva:

Tältä se näytti kun en pilkkonut kuoria. Tosin madot tykkää näistäkin.

Yllä oleva kuva:

Pakkohan sitä oli teille tönkäistä, jotta pääsen näyttämään kuinka hienoja matoja siellä työskentelee.

Yllä oleva kuva:

Minulla ei ole mato kerrostaloa joten täytän vuorotellen kumpaakin päätyä. Nyt täytössä on tämä pääty, jonka täyttyminen on vienyt aikaa. Syy on se, että aloin pilkkomaan kuoret niin mahtuu enemmän. Ei ole ollut banaani kärpäsiäkään.

Matokomposti  tästä linkistä pääsee katsomaan mistä tämä alkoi.

Edellisessä pohdin lisätilausta ja lähellä oli enterin painaminen mutta näillä tuloksilla en tilaakkaan (vielä).

Lisätty seuraavan päivänä julkaisusta:

Eilen olin innoissani madoista. Tänä aamuna, kun taas aloitin tämän laatikon tuijotuksen kauhistuin. Enää matoja ei lasketakkaan niin helposti ovat lisäätyneet hurjasti. Madot muodostavat jo nauhoja joista ei yksilöitä erota. Tämä todellakin toimii ja lisääntyminen on hurjaa, kun vähingossa luo oikeat olosuhteet.

Uusia kuvia seuraavalta aamulta

Eilinen oli siis vain esimakua siitä mitä tuleekaan tapahtumaan. Vähensimme kosteutta avaamalla kannen kokonaan jotteivat kosteaa seinää pitkin tulisi pois. Sanomalehti on edelleen ruokajätteen päällä, jotta massassa säilyisi kuitenkin kosteus.

Tämä meni nyt niin kun toivoin mutta en osannut odottaa näin nopeasti.

Mitäs tapahtuu joulukalenterin takana?

Eipä juuri mitään.

Siinä se nyt seisoo kolmen sanan mittaisena. Ei vaiskaan täällä tapahtuu kaiken mailman juttuja kovastikkin. Varsinkin niitä mailman juttuja tapahtuu. Isäntä on tosiaan lähdössä ensi syksynä kiertämään palloa autolla. Tämä ei tietenkään onnistu ilman pienen jättiläisen kokoista läjää paperia ja byrogratiaa.

Pitäisi olla joku joulu ressi… Eipä ole näkynyt sellaista. Ennemmin on tullut sellainen joulun levollinen olotila.

Tänne tulee tai julkaisu vaiheessa voi olla jo mennyt. Kuitenkin tulossa tällähetkellä on dokumenttikuvaaja se on seuranamme kolme päivää. Tämäkin on täsä vaiheessa sellainen ei mitään hajua mitä se tarkoittaa mutta selviää huomenna.

Sitten on poikiva lehmä, joka on lisännyt vuorokauteen pirusti tunteja tehdä suunnittelu hommia. Se on puhkunut ja punnertanut jo koko alkukuun. Jotenkin valvotut tunnitkin pitää hyödyntää niin voi vaikka ajokortteja haeskella reissulle. Vakuutuksiakin on kiva kilpailuttaa ja ehtoja lueskela kun kerran valvoo. Vielä kun löytäisi suomesta muutamat paperi autolle, jotta saa viedä muutamaan maahan. Toisaalta olisi kiva vielä tietää saako ja tarvitseeko suomi auto niitä papereita.

Kaikenhan kruunaa isännän sairastelu joka on nyt kestänyt jo kuutisen viikkoa. Viimeisen viikon ollut kokonaan pois ruumiillisista hommista, joten emännällä haba kasvaa kohisten. Saattaa siinä sivussa V-käyräkin nousta kummallakin. Isännällä, koska kivut vie ja mitään ei pysty tekemään. Emännällä taas kun isäntä hetkellisesti pystyy toimimaan ja auttamaan, mutta kesken homman tuleekin kivut ilman ennakkovaroitusta.

Lehmä poiki joulukalenterin aikana ja saatiin vasikkakin oven taakse. Yövalvomisten poisjäänti helpotti kummasti jaksamista. Pikku hiljaa alkaa kaikki tasoittumaan omiin uomiinsa.

Lisää pohdintaa…

Syksyn reissu pohdituttaa myös blogin kannalta. Tekisinkö tänne ala blogin reissua varten vai ihan oman sille? Reissun vuoksi pitäisi opetella myös youtuben käyttöä ja videoitten jakamista sitä kautta. Se on kuitenkin taas ihan oma mailmansa. Puuuh pitäisi varmaan hommata sellainen ravistettava pallo, joka kertoo vastauksia…

Olikos vielä jotain?

Emäntä valmistui uuteen ammattiin ja sai opiskelun päätökseen. Isännälle ehdotettiin puhelimessa jatko-opiskelua AMK:ssa. Ristiriitaisia tunteita hiukan herätti taas opiskelemaan lähtö. Tavallaan olisi ihan superkiva taas oppia lisää mutta sitten on se toinen puoli kolikosta. Riittäkö aika ja kuinka yhdistellä kaikki kuljetukset.

Tavallaan alkaa olemaan myös koukussa opiskeluun. Sitä alkaa janoamaan koko ajan lisää ja lisää. Ei kyllä montaakaan opettajaa löydy yläaste ajalta, joka olisi voinut kuvitella minun harkitsevan edes AMK opiskeluja. Pohdinkin välillä onko se sittenkin ollut opettajissa, kun ei opiskelu maistunut.

Kevät ja kesäkin puskee päälle.

Vaikka talvipäivänseisaus ei ole tullut, alkaa kesälle kalenteri täyttymään. Tämä on hienoa, että jurot suomalaiset ottavat rohkeasti yhteyttä ja jotain tapahtuu. Me otetaan kaikki vastaan mitä nyt annetaan, koska pieni poikkeus rutiineihin on piristävää.

Kohta pitäisi alkaa taimia istuttelemaan kasvatukseen. Keväästä tosin tulee haastava, koska kasvihuone antautui lumen alla. (taas kerran) Keväällä pitää ihmetellä miten homma hoidetaan mutta tulevana vuonna haluan sormet multaan ja tuoretta omaa satoa kesällä.

Voitteko uskoa en aio ostaa yhtään siementä kesäksi. Varastossa on jo kaikki mitä tarvitsen ja vähän ylimääräistäkin. Toissakeväänä jäi muutamia siemeniä yli. Viime keväänä hamstrasin siemeniä mutta istutin vain murto-osan, koska kevät oli huono. Uskon kuitenkin, että päätös pitää tasan siihen helmikuun siemen hyllyn eteen.

Vuosi ehti vaihtua enkä saanut tätä julkaistua.

Loppuvuosi meni kivuissa ja emäntä hoiti lypsyt. Aamulla tuli laskettua, että viime vuonna lypsettiin 690 kertaa. Tulevana vuonna tullaan lypsämään 720 kertaa. Luku on kyllä hurja, kun alkaa laskemaan.

Nyt leuka ylös ja kohti uutta vuotta. Siitä ei tule kyllä yhtään helpompi kuin edellisestä mutta näillä menään mitä annetaan.

Tämä elämä on ruusuilla tanssimista ja näissä ruusuissa on piikit tallella.

 

Puolen vuoden kuvat 2017 kevät

Lunta saattoi viime talvena yössä tulla ihan riittävästi.

 

Tuulenkaatoja tuli myös tontille. Näistä saa kesällä sitten lautoja.

 

Lehmät alkavat poikia mutta lypsypaikkaa ei ollut. Piti tehdä pieni siirrettävä prototyyppi omiin tarpeisiin.

 

 

Vaikka kuinka on pakkasta ei talvitiet aina jaksa kantaa.

 

 

En aikaisemmin edes osannut ajatella, että vanteenkin voi ajaa loppuun.

 

 

Karitsoinnit alkoivat keväällä.

 

 

Lehtikuvaaja kävi muutaman kuvan meistä nappaamassa.

 

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Talvi tuli keväällä uudestaan ja uudestaan.

 

Kaapo auttaa lampolassa, ettei ahneet mammat hypi yli.

 

Lankoja tuli myös kehräämöltä takaisin.

 

 

Kevään ensimmäisiä ulkoiluja. Vielä ei pelto ollut herännyt.

 

 

Kardemumma (Mumma) sai myös terhakan vasun.

 Mumma ensikkona lypsyllä.

 

 

Kuljetusalan messuilla tutustumassa erilaisiin kuljettimiin.

 

 

Messuilta saadulla innolla vähän omankin vehkeen kunnostusta.

 

 

Vähän väsyttää kun alkaa aitojen teko urakka. Lopettavalta tilalta käytiin hakemassa pari aitapylvästä.

Samalla reissulla tutustuttiin tyttöjen kanssa puolustusvoimien kalustoon. Tyttöjen olisi helppo tehdä huollot, kun maavaraa on riittävästi. Huutokaupasta tarttui mukaan muutama lapio ja soppatykin kattila.

 

Sahuri saapui tontille ja lautaa alkaa tulemaan.

Hulluhan se on joka ei puolella lisää kesken urakan.

 

Valmista lautaa, lankkua ja parrua matkalla taapeliin.

Serkukset hyötykäyttivät pinnat. Tälläistä tulee, kun neljä alle 12 vuotiasta lasta saavat sahan, vasaran ja nauloja.

Emannän ja isännän laatuaikaa. Tielle lisää kantavuutta ennen, kun heinä sirkus alkaa.

Heinät on pyörätäneet valkoisiksi palleroiksi, joten sato on valmista korjattavaksi.

Karhotin eksyi pienien teiden sokkeiloissa.

Hyvänkokoisia kuormia saatiin kerralla tulemaan.
Vaikka ajomatka ei ollut kuin muutama kilometri meni siinä illan hämärään asti.

 

Koppi oli laskettu väärään paikkaan, joten se piti siirtää.

 

Pikkuhiljaa se sieltä tulee kyytiin. Siirrettiin se tuon harmaan kaarihallin taakse.
Sinne se saatiin muutaman laskelman jälkeen.

 

Ehdittiin sitä puihinkin kiipeilemään. Laajis on huippu paikka käydä tuulettumassa kesä vieraiden kanssa.

Pitihän sitä käydä myös kesäteatterissa pyörähtämässä.

 

Hirsien kaivamista metsän siimeksestä.

Joku ei ehkä menisi mutta kun on tie niin sitä käytetään. Tämä on hirsien hakureissulta.

 

Jotkut kesän vieraista tulee omankodin kanssa käymään.

 

Sieniäkin käytiin katselemassa ja olihan niitä siellä reilusti.

Syksyn hommiin kuuluu myös veneen kääntö.

Syksyn tullen löytyi pehmeitä kohtia kaikesta huolimatta.

Lypsyhuoneelle vettä ja sähköä.

Samalla ohjailtiin muitakin vesiä parempaan suuntaan, jotta ei olisi enää niin pehmeätä.
Pihan mylläyksen aikana lypsy suoritettiin käsin laitumella retki olosuhteissa.
Aamun valjettua voi ihastella limaista pihaa.

 

Lisää kahvia, jotta jaksaa öisin tuvan lattiaa maalata.


Aamun kulkijoille oli jätettävä pieniä kulkuväyliä.

 

 

Mitäköhän sitä tekisi sitten seuraavaksi?

 

Heinää heinäkuussa.

Heinä on meillä ollut aina mielenkiintoinen asia ja vaatinut luovuutta. Oma pelto ei riitä tuottamaan meidän tarvetta vastaavaa määrää heinää jotta riittäisi talveksi.

Heinän kuljetus

Ollaan oltu alusta alkaen osto heinällä ja sopimus viljelijöiden armoilla. Aina sopimukset ei olekkaan mennyt niin kun on sovittu ja jouduttu etsimään kesken talvikauden uusia.

En ole näistä katkera koska on löytynyt yleensä aina vain parempi ja parempi ratkaisu. Olo on kyllä välillä ollut kuin pörssissä.

Heinät ovat olleet välillä pitkässäkin matkassa noin satakilometriä suuntaansa. Tämä vaikutti myös kaluston koon kasvattamiseen jotta kulutettu aika ja polttoaine olisi järkevällä tasolla.

Nyt ollaan tehty heinät lähempää kuin koskaan. Saatiin päivässä ajettua kaikki talven heinät. Kuutisen lenkkiä sai ajaa ennen kun kaikki paalit oli kotona.

Vielä olisi kaksi paalia mennyt mutta pellolta loppui paalit.

Meillä ei ole omaa traktoria

Heinätyöt on meiltä ulkoistettu ja monen monta urakoitsijaa onnistumiseen tarvittiin. Tämä tietenkin vaikuttaa paljon heinän tekoon ja aikataulujen sovittelemiseen.

Erottelen nyt vähän tätä heinä prosessia meillä. Ensin kävi niittäjä, jonka jälkeen muutaman päivän päästä karhottaja, joka yhdisti kolme karhoa yhdeksi. Hänen jälkeensä tuli paalaja compipaalaimella eli pyörittää paalin ja muovittaa samalla. Sitten oli vielä lastaaja/purkaja tässä tapauksessa sama kone koska pellot olivat lähellä. Vielä oli peltoliittymien niittäjä jotta kivet ja ojan reunat on näkyvissä. Samalla niitettiin tien varsia jotta pellolta tielle tulo olisi turvallista ja kaukaa nähtävissä. Tarvitsimme siis viisi traktoria koko prosessin läpi käymiseen.

Kutsun tätä heinä sirkukseksi koska laitteita ja vehkeitä on kuin sirkus kulkueessa.

Heinä

Kuivaa heinää tehtiin ilman säilöntäaineita. Pellot joista tehtiin heinät ovat luonnonhoito peltoja ja osa viljeltyjä timotei peltoja joissa ei ole käytetty lannoitteita eikä torjunta-aineita. Lähes luomua siis mutta eivät ole luomussa. Jos olisimme luomu tila emme olisi voineet näitä heiniä hyödyntää.

Lapaat saavat luonnonhoito peltojen heinät ja timotei peltojen heinät menevät naudoille. Luonnonhoito pellolla oli lehtevää “rikkakasvia” joka maistuu lampaalle hyvin. Timotei pelto oli lehtevää mutta kuitenkin jo hiukan kortta kasvanutta joten toimii naudalla paremmin kuin lampaalla. Nauta hyödyntää korren paremmin kuin lammas ja rauhoittaa naudan vatsaa. Näillä keinoilla saamme hukan määrää pienemmäksi.

Päivän ja illan aikana räpsästyjä kuvia

Päivä jo mailleen laski ennen kun viimeiset paalit oli paikoillaan.

Kuinka tulimme punaiseen tupaa.

Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa.

Kuvaaja: LH 4v.

Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa.

Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden.

Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin.

Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa metsään. Varsinkaan kun lapsi oli tällöin vasta syntynyt. Tutuista ympyröistä metsään, jossa ei ole tukiverkostoa.

Miten kaikki sitten alkoikaan?

Ensimmäinen kesä kahden osoitteen loukussa kuten olimme jo olleet muutaman vuoden. Täällä olo ei ollut nyt suomen kiertoa vaan saunan lattian avaus ja uuden valamista samalla vesipumpun letkut menivät maan sisään, jotta talvella saisi vettä saunalle pumpulla. Oli siis pientä remppaa. Talon hormeihin tehtiin valuja ja rappauksia, koska päivä paistoi vintille hormin tiilien välistä.

Asumiseen välttämättömin remontti tehtiin sukulaisten kanssa. Kiitos siskon pojan, joka ahkerasti jaksoi autella, vaikka ikää ei paljoa ollutkaan. Kävi siinä veljeä, äitiä ja isääkin auttamassa. Oli turhautumista oli ärräpäitä, kesä tuntui lyhyeltä. Kuitenkin syksyn tullen tuli perhe tänne.

Ensimmäinen vuosi

Kaikki oli opettelua ja tuskaisen hirveää opettelua. Oltiinkin tehty samalla aikamatka. Se ei ollut tarkoitus ei todellakaan. Pyykit pestiin käsin niin kuin astiatkin. Putket jäätyi nostettiin kaivosta riukuämpärillä vedet lämmitettiin padassa, pestiin pyykit ja  peseydyttiin.

Mikään ei toiminut oikein esimmäisenä talvena. Polttopuut loppuivat jo jouluna. Naapurilta sitten ostelemaan puita, kun ei ollut ehditty tälläistä huomioimaan. Tie hukkui nietoksiin olimme lumen saartamina viikon päivät ennen kuin nöyrryin ja pyysin naapuria avaamaan tien.

Epätoivoa oli välillä havaittavissa, kun oli tunne, että hukkuu lumeen.

Lähtisitkö uudestaan?

Tätä pohdin tässä eräänä päivänä. Aloittaisinko kaiken tämän uudestaan uudessa paikassa yli kolmentunnin päässä täältä? Joutuisin pohtimaan sitä todella kovasti. Täällä kuitenkin osa kyläläisistä oli jo tuttuja, koska olen koko ikäni ollut täällä kesät. Vieraaseen paikkaan muutto ja kaiken uudestaan aloitus tuntuisi hurjalta. Kuitenkaan en näe sitä mahdottomana.

Tämän paikka on kuitenkin etappi vielä en tiedä mille. Tämän paikan piti olla osa ihmiskoetta. Sitä se on ollutkin monessakin mielessä. Vielä kun tietäisi mitä varten sitä koetta tehdään ja minne se johtaa.

Paikoilla on oma historia.

Tälläkin talolla on omansa. Mitä kyläläisiltä kuultu ja muidenkin tarinoita kuunneltu. On tämän talon ovet olleet aina avoimia kaikille. Osin talon historialla suvaitsevaisuuden ansiosta olen päässyt hyviin väleihin naapureiden kanssa. Naapureissa kun ei ole vaihtunut kuin sukupolvet.

Talo myös yrittää kasvattaa suvaitsevaisuutta meissä. Se on ehkä jotenkin verrannollinen siihen, että itse on nyt niin erilainen kuin ennen. Sitten ei voi arvostella toisten erilaisuuttakaan. Tietysti on koko perhe omanlainen erilainen kuitenkin niin samanlainen.

Kuinkas muut ovat löytäneet tupansa voit lukea niistä näiden linkkien kautta:

Pienenpienitalo

Maa-tuskat

Odotus on päättynyt.

Yhdeksän kuukauden odotus on päätynyt.

Aloitetaan siis sieltä yhdeksän kuukautta sitten on sonni onnistunut astumaan Mielikin. Siihen loppui kiiman huudot. Vihdoinkin sonni on onnistunut.

Tätä rakkauden vasikkaa aloitamme odottelemaan. Viimeiset kolme viikkoa on ollut vahtaamista. On valvottu öitä vuoroissa. Juostu katsomassa kuinka homma etenee. On huomattu, että kalenterin merkinnät ovat väärin. Siirretty poikimis aikaa myöhäisemmäksi.

Tulee kuuluisa poikimispäivä vihdoin ja viimein. Kuitenkaan mitään ei tapahdu. Valvominen lisääntyy ja uni vähenee. Saa nukkua noin puolituntia ja nousta katsomaan kuinka meillä menee. Huomattavaa muutosta ei ole havaittavissa.

Menee päivä, menee yö. Ollaan jo viisi päivää yli ajalla. Alkaa olemaan hurjan väsynyt. Ei tiedä onko hirveämpi nukkua vai valvoa. Väsyttää, nukahtaa ajoissa jo iltasella kahdeksan aikoihin.

Valveilla vai unessa?

Kymmenen aikoihin herää painajaiseen, että kaikki ei olekkaan hyvin. Vaatteet päälle ja ulos. Kaikki näyttää rauhalliselta, lähemmässä tarkastelussa kaikki ei ole oikein. Poikivaksi odotettu on vapaana. Ihan siis pihassa.

Taskulampun valossa näkyy jälkiä, puhelin on tietenkin sisällä. Ensimmäinen ajatus nyt se perkele on mennyt poikimaan jonnekkin sivummalle. Seuraan jälkiä läheiseen pusikkoon jäljet jatkuvat sieltä eteenpäin. Jatkan seuraamista, lisään vauhtia kävelystä hölkkään. Jäljet vain jatkuvat syvemmälle metsään. Juoksen ja harhailen jälkien perässä aina vain kauemmaksi kotoa. Talon valot häipyvät jo näkyvistä. Jatkan kuitenkin jälkien perässä aina vain syvemmälle metsään. Onneksi alue on tuttu, koska taskulamppuni himmenee. Juoksen kompuroin, pohdin nukunko vai olenko hereillä. Totta vie olen hereillä. Enhän ollut mitään ulkovaatteita laittanut. Ohuet verkkarit ovat läpimärät ja saappaat täynnä lunta.

Pelkään löytäväni täältä jostain vasikan. Pelkään ja toivon sitten en enää toivokkaan. Olisinhan ihan yksin sitä kantamassa. Matkalla on muutamassa kohdassa ollut vyötäisille asti lunta. Miten ne vasikan kanssa ylittäisin. Jäljet kääntyvät kohti kotia. Lisään taas vauhtia. Huohotan olen jossain paniikin, pelon sekaisissa tunteissa. Kuitenkin joku pakottaa toimimaan. Pääsen takaisin pellolle huomaan vielä toiset jäljet. Ei en lähde niiden perään. Käyn sisällä herättämässä vaimon, joka lähtee seuraamaan jälkiä sillä aikaa kun korjaan aidat.

Öisiä päätöksiä

Teemme päätöksen, että tarkkailua on lisättävä. Loppu yö menee suhteellisen rauhallisesti. Aamulypsyn jälkeen, päätämme ottaa tämän tulevan lehmän kiinni.

Tämä oli kova päätös, koska en haluaisi rajoittaa poikivaa. Kuitenkin se pelko, että menisi metsään poikimaan oli niin suuri riski.

Peltoa tuli tallattua. Päätimme, että koko tulevat viimeiset tunnit joku on köyden päässä, jotta liikkuminen olisi mahdollisimmän vähän rajoitettua. Tulihan siinä peltoa kierrettyä ja luettua uutisia puhelimesta ääneen.

Poikiminen alkaa mutta ei mene sen kuuluisan ohjekirjan mukaan. Ei edes sen, jossa kerrotaan mikä kaikki voi mennä pieleen.

Puhutaan ensimmäisestä kalvosta, joka puhkeaa neste jota valuu muuttuu punaruskeaksi. Tämän näkeminen oli merkki nyt se alkaa. Odotamme, koska tulee se seuraava eli vesipää. Jonka pitäisi roikkua kuin laskuvarjo perässä. Sitä ei näy, eikä kuulu. On mennyt jo kauan. Liian kauan ja lehmäkin on sen oloinen, ettei mitään tapahdu. Mitä ihmettä imaisiko se sen takaisin? Tulee tunne, että ei sitä vesipäätä kyllä ole edes tulossa. Punnitsen vielä kokeilenko, onko tulossa vai odotanko. Kyllä päädyn kokeilemaan. Käsi ei mene edes rannetta myöden, kun tuntuu jo sorkat. Nyt on pakko pyytää apua. Tiedostan, että nyt se on saatava ulos tai sulkeutuu.

Saimme nopealla aikataululla rauhallisen ja naudoista paljon tietävän ihmisen avuksi. Kokeilimme ja totesimme pään puuttuvan jalkojen välistä. Vasikka piti siis työntää takaisin kohtuun, jotta saadaan pää jalkojen väliin. Oikeassa asennossa vasikka tuli liukkaasti.

Eloton vasikka ulkona. Limojen puhdistus hengitysteistä, painalluselvytys, takajaloista ylös ravistus, painalluselvytys jatkuu. Emo nuolee samalla vasikkaansa puhtaaksi. Kokeilemme refleksit silmästä niitä ei ole. Toteamme vasikan kuolleeksi. Emo saa nuolla vasunsa, koska se auttaa jälkeisten irtoamista ja näin paranee paremmin.

Mitä opimme?

Kaiken jälkeen on hyvä käydä läpi mitä tapahtui. Epäilen vahvasti, että ulomman kalvon puhkeamisen yhteydessä meni myös vesipää. Tätä kun en ottanut huomioon sai poikiminen jatkua liian kauan. Kuolinsyy oli virheasento mutta olisi ollut mahdollisuus selvitä, jos olisi aloitettu poikimisapu aikaisemmin.

Loppuiko tarina mielestäsi kesken?

Niin meistäkin valitettavasti aina ei ole onnellista loppua. Onneksi kuitenkaan kaikki ei lopu tähän. Emo pitää meidät liikkeessä ja lypsätyttää itsensä aamuin illoin. Lypsyjen väli on niin lyhyt, ettei ehdi menetystä murehtimaan, vaikka menetys tuntuu pahalta ja kyyneleet nousee kuopistaan. Emme mahda tapahtuneelle mitään. Voimme vain hoitaa niitä joita on parhaalla mahdollisella tavalla.

 

 

Eläimien talvi

Viimeaikoina on uutisoitu eläinten ulkona olemisesta. Ihminen on inhimillistänyt kohta kaikki luonnon eläimet. Lähellämme on kuusipeurakasvattaja, jolle oli ohikulkia soittanut ja kysynyt eikö ne ole talvella sisällä. Kuka ottaisi hirven olohuoneeseen? Paleleeko eläin, joka on päässyt tottumaan kylmenevään ilmaan.

Meillä eläimet saavat valita ulkoilakko vai nököttää sisällä. Tämä järjestely luo omat haasteensa. Suurin haaste on vesi, kuinka saada se pysymään sulana. Onnemme on nykyteknologia, jolla saadaan juomakupit pysymään sulana pienellä energia määrällä.IMG_3531[1]

Naudat saavat meillä suurimman vapauden kulkea miten tahtovat. Öisin ja kovalla tuiskulla ne kuluttavat sisätiloja, muuten ulkoilu koivikossa vie voiton. Järjestely on tehty työn keventämiseksi ja eläinten hyvinvointia ajatellen. Lannanluontia on huomattavasti vähemmän, koska ulkoilevat paljon. Tulehduksia eikä muitakaan sairauksia ole eläimillä havaittu.

Lampaat ovat pienemmällä ulkoilutuksella. Edellytykset eläimen rakenteen kannalta olisivat hyvät talviulkoiluun. Syynä IMG_3563[1]suppeampaan ulkoiluun huono varautuminen ennen pakkasia. Suunnitelmissa oli tehdä lampaille vapaaulkoilu tarha. Pakkanen yllätti tarhan rakentajan lumettomuuden vuoksi routa pääsi nopeasti jäädyttämään pintamaan. Ensi kesälle on suunniteltu tarhan toteutus. Samalla tarhan paikka on talven aikana saatu logistisesti oikeaan paikkaan.  Syksyllä jos olisimme rakentaneet suunitellun tarhan se olisi ollut aivan väärässä paikassa.

Kanat ulkoilivat pitkälle joulukuuta. Kun viimeinenkin ulkoilija lopetti pihalle tulon laitoimme luukun kiinni. Talvella on kuitenkin tarjolla kahta eri lämpötilaa. Lämmin sisätila ja välimaasto IMG_2324[1]lämpötilalla oleva veranta. Sään lämmetessä osa on käynyt pienillä ulkoilu retkillä. Kuitenkin vain valvotuissa olosuhteissa, jottei jää ulos yöksi.

Haasteina olemme havainneet sähköaidan käytön ja sen toimimattomuuden. Lumi on mahtava eristäjä kovilla pakkasilla. Maadotusta ollaan jouduttu muokkaamaan paljon. Maadoituskentän reilun metrin mittaiset raudat olivat tänä talvena liian lyhyet. Maadoituksen parantamiseksi laitoimme maadoituksen likakaivoon, koska se pysyy sulana. Aitalangat vaihtuivat rautalankaan, joka johdattaa paremmin sähköä ja lumi haittaa vähemmän virrankulkua. Lampailla emme ajatelleet käyttää sähköä vaan puu-/risuaitaa. Villa kun luo hyvän eristimen. Kesällä olisi ongelmia, jos lampaat tottuisivat kulkemaan aitojen läpi. Nyt ne pysyvät kesäisin kahdessa langassa, joten aidan siirto on helppoa.

Ruokinnassa käytämme pyöröpaalattua säliö- esikuivattuaheinää ja pienpaalattua kuivaa heinää. Säilöntäaineella käsitelty heinä on kaikista raskanta käsitellä kylmissä olosuhteissa, koska ensin se pitää kirveellä pilkkoa. Kuivat heinät on huomattavasti helpompia käsitellä. Ruokimme sisälle ja ulos ulkoilualueilla oleviin ruokinta paikkoihin. Olemme toteuttaneet ruokinnan vapaalla heinällä, eli heinää on koko ajan saatavilla. Tämän ruokinnan etuna on se ettei ruokinta paikoilla esiinny puskemista, joka voi aiheuttaa eläinten loukkaantumisia.

Kanojen ruokinnassa ei suuria muutoksia tapahdu. Juomakupit on jouduttu välitilasta siirtämään lämpöiselle puolelle jäätymisen vuoksi. Oviaukkoon on ripustettu vanhoja pyyhkeitä roikkumaan, jotta lämpöhukka olisi pienempi. Samalla pyyhkeet imevät itseensä osan kosteudesta, joka syntyy lämpötilojen vaihtelusta.

Keväälle on jo pitkälista muutoksia ja parannuksia. Viime vuonna lisäsimme jo rehujen varastointi tilaa. Tänä vuonna joudumme tekemään sitä vielä lisää. Haemme kanojen rehut suoraan myllyltä ja nyt pakkasilla totesimme, että varmuus varaston pitää olla suurempi. Mylly ei pyöri, jos on liikaa pakkasta. Tällä hetkellä varmuus puskuri on ollut kuuden viikon rehut. Se ei välttämättä riitä, jos tulee pitkä pakkasjakso.