-
Matokomposti 2 viikkoa takana
Nyt on komposti ollut kaksi viikkoa. En ole havainnut hajuhaittoja, vaikka sitä vähän odotin, koska oli niin vähän matoja. Kompostiin on mennyt etupäässä kuoria. Huomasin sen täyttyvän nopeasti banaanin kuorilla, joten aloin niitä pilkkomaan saksilla. Luin vinkin jolla populaatiota saa kasvamaan nopeasti. Vinkissä neuvottiin laittamaan kaurapuuroa kompostiin ja märkää paperia. Valkoiset nauhat ovat uusia matoja. Kosteus on raju jossa viihtyvät. Massa on käteen huomattavan märkä. Nuo valkoiset nauhat kuvissa on pieniä uusia matosia ja niitä on astian ulkopuolelta laskien jo noin 150. Eli populaatio on todella nopeasti lähtenyt kasvamaan. Tältä se näytti kun aloitettiin kaksi viikkoa sitten noin 70 madolla. Matkan varrella on kosteutta lisätty, jotta olisi viihtyisä madoille. Yllä…
-
Mitäs tapahtuu joulukalenterin takana?
Eipä juuri mitään. Siinä se nyt seisoo kolmen sanan mittaisena. Ei vaiskaan täällä tapahtuu kaiken mailman juttuja kovastikkin. Varsinkin niitä mailman juttuja tapahtuu. Isäntä on tosiaan lähdössä ensi syksynä kiertämään palloa autolla. Tämä ei tietenkään onnistu ilman pienen jättiläisen kokoista läjää paperia ja byrogratiaa. Pitäisi olla joku joulu ressi… Eipä ole näkynyt sellaista. Ennemmin on tullut sellainen joulun levollinen olotila. Tänne tulee tai julkaisu vaiheessa voi olla jo mennyt. Kuitenkin tulossa tällähetkellä on dokumenttikuvaaja se on seuranamme kolme päivää. Tämäkin on täsä vaiheessa sellainen ei mitään hajua mitä se tarkoittaa mutta selviää huomenna. Sitten on poikiva lehmä, joka on lisännyt vuorokauteen pirusti tunteja tehdä suunnittelu hommia. Se on puhkunut ja…
-
Kuinka tulimme punaiseen tupaa.
Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa. Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa. Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden. Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin. Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa…
