Avainsana-arkisto: Lopetus

Suuntana omavaraisuus vuoden viimeisen kerran

Tämä kausi on loppumassa. Viime kuussa ei tullut päivitystä raapustettua.

Muistellaan hiukan mistä aloitettiin tänä vuonna jos haluat tavoitteet lukea kokonaisuudessa käy lukemasssa täältä.

Suunnitelma vuodelle 2019:

  1. The Työkalupakki
  2. Kylvö
  3. Erilaisten kasvu paikkojen testaus
  4. Kasvihuoneen laajennus
  5. Vesiviljelyn jatkaminen ja laajennus
  6. Runsas sato
  7. Maakellarin opiskelu, kunnostus ja tuunaus
  8. Säilönnän saloihin perehtyminen
  9. Aurinkosähkön hyödyntäminen ja sen testaus
  10.  Maitohuoneen eristäminen
  11. Lypsypaikalle vihdoinkin lattia jäi jo viime vuodesta roikkumaan
  12. Ullakolle pitäisi tehdä jotain
  13. Parantelua siellä täällä
  14. Aitauksien ja talvi tarhojen parantelua
  15. Yllätykset ja huomiot mitä ei tullut ajatelleeksi
  16. Rakentelua, nikkarointia, korjailua ja puhdetöitä
  17. Polttopuut

Luettelo ei ole aika eikä tärkeys järjestyksessä.

Aloitetaan lista yli viivatuista

Kylvöt tehtiin lämpötilan mukaan keväällä ja olipas haastavaa löytää aikaa juuri silloin kuin maan lämpötila oli oikea. Moneen kertaan uhkailin siirtyväni syyskylvöihin. Unohtui syyskylvö kiireisiin ja lumi on jo maassa.

Ilman lappuja ei tietäisi mitä on kasvamassa.

Erilaisia kasvupaikkoja kokeiltiin ja erilaisia kasvimaan hoitoja. Kesän outojen ilmojen vuoksi tuli harmaita hiuksia ja totesimme jossain vaiheessa, että rikkaruohojen joukossa kasvavat voivat parhaiten. Kasveilla pysyi kosteutta ja rikkaruohot suojasi hallalta. Tämä rikkaruoho pelto ei pääse kuitenkaan jatkoon. Sadon kerääminen oli kuin viidakossa rämpisi ja metsästäisi suurta pientä saalista. Kasteluun kun emme kuivuuden vuoksi lähteneet jotta kaivossa pysyy riittävästi vettä eläimille ja ihmisille. Ajettiin vesirallia siitäkin huolimatta.

Vesiviljely jatkui mutta laajennus jäi pois. Taas varmaa onnistumista ja edelleen hämmästyttää kuinka vähän vettä katoaa järjestelmästä. Tässä on tulevaisuus jos kuivuus alkaa maata enemmänkin riivaamaan.

Maakellari rehellisesti sanoen kopioin kuin apina mitä muut bloggarit tekevät kellareille. En ehtinyt opiskelemaan vaan luin kokemuksia ja toimin kuin ohjeissa oli. Tuunaus jäi myös vajavaiseksi mutta ensivuonna uudestaan.

Säilönnän salat myös hiukan ohkaiseen tietotaitoon jäi itseltä. Oli helpompi ulkoistaa säilöntä äidille. Hän sitten loihti pikkelssiä, puolukkakurpitsahilloa, keitteli omenamehua, taisi sinne kellariin jotain muitakin makuelämyksiä tulla. Puristukseen meni myös osa omenoista ja mehua nyt tuntuu olevan. Puhumattakaan omenahillosta, joka lasketaan kymmenissä kiloissa. Itse keskityin vain makusuolan valmistukseen. Monesti on tullut yrttejä kuivattua mutta sitten se käyttö. Nyt siis jauhoin merisuolan kanssa yrtit, jotta tulee käytettyä, kun on tutummassa muodossa.

Aurinkosähkö toimi kasvihuoneessa hyvin parantelua ja käytön monipuolisuuta lisättävä.

Ullakkoa on eristetty lisää ja lattiaa pyritty nakuttamaan lisää aina, kun ylimääräitä aikaa on.

Parantelua siellä täällä. Viimeksi kun piti kirjoittaa postata kuukausi kuulumisia niin oli keittiön uusiminen päällä. Meillä ei ole ollut “keittiön kaappeja” moneen vuoteen (koskaan kun ollaan täällä asuttu). Tarkoitus oli tehdä keittiön kaapit itse ja puusta. Aika ei vain tuntunut tähän riittävän ikinä. Joten jouduin myöntymään lastulevykaappien käyttöön. Ostimme kaapit käytettynä, koska tuntuu kaappien kierto ja muutos halukkuus olevan ihmisillä niin nopeaa, ettei kappeihin ehdi käytön jälkiä tulla. Syy tähän innostukseen oli, että toinen aikuinen oli lähdössä kuukaudeksi ulkomaan komennukselle ja kotiin jäävälle ei olisi pahitteeksi toimiva keittiö.

Kesän aikana jostain syystä on tullut tehtyä kattoja. Mummolaan tuli maalattua katto (kulkee myös nimellä äidin asuttama torppa en vain tiedä vielä kumpi nimi vakiintuu käyttöön). Papan traileriin tuli laitettua uudet kattopellit. Kävin myös kesällä Orivedellä auttamassa huopakaton tekemisesä, jotta talon isäntä saataisiin pysymään poissa katolta, kun yksin kesää siellä viettää.

Kesällä maalattiin myös mummolan katto. (Äidin torppa.)

Ylläreitä: Kun keittiön kaappeja metsästettiin niin tuli selailtua eri myyntipalstoja netistä. Sieltähän löytyi muutakin tarpeellista jota ei tiennyt tarvitsevansa. Lypsypaikalle on tullut muutama nosto-ovi ostettua, kun Sulo Vileenin tyylillä halvalla sain. Asennus on jopa suoritettu sitä mukaa kun on pihaan tullut.

Suurin yllätys on kuitenkin nyt syksyllä katsoa mennyttä kesää. Keväällä en tiennyt, että kesässä en olisi yhtään kokonaista päivää kotona. Syksyllä sitten jouduinkin olemaan kotona, kun iski rankempi miesflunssa. Henki ei mahtunut oikein kulkemaan, joten avattiin taas lisähapella. Jouduin taas pitämään mukana avaavaa piippua, jotta uskalsin lähteä liikenteeseen. Se oli syksyllä se. Kesällä tosiaan olin jos jonkinmoisessa tapahtumassa, koulussa, rallissa, talkoissa… Näin koin ja hauskaa oli.

Keväällä hommasin polkupyörän. Ihan sellaisen uuden kaupasta, joka maksoi paperirahaa. Tätä keväällä epäili muutama sukulainen ja eipä vaimokaan tästä silloin innoissaan ollut. Nyt voin selkä suorana sanoa, että jos olisin kesän ajot ajanut autolla niin polttoaineeseen olisi mennyt tämän polkupyörän hinta. Nyt on saavutettu kahdentuhannen kilometrin rajapyykki ja vielä tulen sotkemaan eteenpäin, kun ketjua riittää.

Rakentelua ja nikkarointia noo tulihan tuosta edestä purettua portaat ja tehtyä “laituri” tilalle. Ulko-ovi on vaihtoon menossa ja muutenkin keskitytään nyt toimivuuden parantamiseen ja eristämiseen. Luulisi, että pieni talo niin nopeasti se on eristetty. aluksi, kun ei osannut ajatella mitkä kaikki tilat pitäisi olla lämpimiä tai oikestaan kuinka lämpimäksi ne haluaakaan. Eteinen kun on ollut kylmä siis täysin eristämättä. Ajateltiin pitää se puoli lämpimänä tai oikestaan puoli kylmänä, koska siellä ei ole lämmitintä niin lämpiäisi hukkaan menevällä lämmöllä. Ollaan huomattu, ettei se pysy edes hiukan läpimänä jos ovi vuotaa kuin seula ja ikkunoiden vierestä voi katsoa ulos.

Polttopuut meni syksyyn, vaikka piti tehdä keväällä.

Sitten ne miljuunat selitykset miksi ei tehty

The työkalupakki muuntui kasvihuoneen osien suojaksi talveksi, joten työtilat jäi tekemättä.

Kasvihuoneen laajennus alkoi aikamoisella hypyllä, kun pihaan tuli kasvihuoneen osat haettua. Kasaus alkoi venymään, kun osia pitäisi maalata ja vanhoja muoveja poistella. Samalla heräsi paniikki kuinka saan täyden hyödyn kasvihuoneesta ja sitten lämmitys muodon kehittäminen alkoi. Rakennus jäi koska kasvuhuoneen alle pitäisi saada tehtyä lämmitysputkisto ja sitä sun tätä. Varsinkin tätä on suuri kysymysmerkki mitä kaikkea se tarkoittaa.

Runsas sato jäi haaveeksi kaikessa muussa kuin omenoissa. Voi toki olla, että laskeskelin hiukan pieleen kuinka paljon kulutetaan. Vesimeloonit katosi parempiin suihin ennen kuvausta. Porkkanoiden nostossa kävi vähän samalla tavalla, kun muutama kilo katosi yhdessä illassa.

(Tässä kuuluisi olla kuva täysistä vihanneskopista ja kaikki ei edes niihin mahtunut.)

Maitohuoneen eristäminen ollaan selvitty nykyisellä joten kuten talvista. Nyt syksyn pakkasissa muistaa kuinka se vaikuttaa toimintaan. Onhan se kiva kun lypsimet roikkuu keittiössä vai pitäisiköhän tilalle ripustaa joku kauniimpi himmeli?

Lypsypaikalle lattia jäi taas seuraavaan vuoteen mutta hyvä näin, koska lypsypaikka kääntyy toiseen kohtaan toisin päin. Jos nyt olisi löytynyt se oikea paikka niin lattian voi valaa ensivuonna.

Aitauksien ja talvitarhojen parantelua voi varmaan vieläkin tehdä, kun maa on jäässä ja homma hitaampaa kuin kesällä. Voisihan sitä kuvitella, että olisi kannattanut tehdä silloin, kun maa on sula ja pylväät sujahtaa maahan pelkällä ajatuksen voimalla. Siinä oli liian vähän haastetta, joten nyt alkaa olemaan haastetta riittävästi.

Kulunut kausi on ollut…

…täynnä tekemistä. Keväällä toinen päätyi töihin, joten osa ajasta meni töissä. Tilalle annettava aika jäi vähiin. Tekemistä olisi ollut kuitenkin omallakin tilalla. Ei voi ymmärtää kuinka paljon on saatu aikaiseksi, vaikka aikaa on ollut käytettävissä vähemmän.

…erilainen, koska äiti on tullut myös kylälle asuttamaan torppaa. Äidistä on ollut hurjasti apua, vaikka äidin torppa on myös vaatinut oman aikansa.

…kiireinen ja se on näkynyt, ettei blogin päivitykseen ole löytynyt aikaa. Osa syynä on myös se, että menin rakentamaan toimistoni makuuhuoneeseen. Vauva-arjessa koneella istuminen makuuhuoneessa olikin haastavampaa. Olin täysin unohtunut päiväunet ja sen, etten voi kömpiä yöllä kirjoittamaan, kun muut nukkuu. Tähän kun yhdistää yöhön menevät työpäivät niin kone on ollut nukkuvien rakkaiden unien takana täysin motitettuna.

…omanlaisensa. Kesä on ollut kaikilta osin erilainen kuin mikään kesä aikaisemmin. Mikään kesää koskeva päätös ei kuitenkaan kaduta, vaikka nyt tiedämme minkä tekisimmekin toisin.

Tulevaisuus ja ensi vuosi

Tämä postaus on sarjan “viimeinen”. Näyttää siltä, että pientä yhteistyötä on mukana olleiden blogien kanssa loppuvuodesta. Ensi vuodesta on tulossa sarjan kannalta pidempi (ainakin näillä näkymin). Suunnitteilla on, että jo tammikuussa aloitettaisiin uusi kausi. Se olisi jo 3 kausi jotenkin aika huimaa kuinka blogit ovat sitoutuneet tähän sarjaan. Uusia on tullut joka kaudelle mukaan uudistamaan ja piristämään sarjaa mukavasti.

Jos olet bloggari ja yrität pyristellä kohti omavaraisuutta niin ota yhteyttä Tsajut yhteystietojen kautta parhaaksi näkemälläsi tavalla. Pidämme yhteyttä FB:n avulla etupäässä mutta Tsajut pitää myös FB:n ulkopuolella olevat bloggarit ajantasalla. Teemme sarjaa rennolla meiningillä jos haluat lisää tietoa niin rohkeasti yhteyttä Tsajut blogin kautta.

Jos olet lukija ja haluat seurata sarjassa mukana olleita blogeja niin facebookissa on ryhmä nimeltä Omavaraisuus blogeissa, keskustelu.

Yhteistyössä mukana:

Sarjan lopetus Omavaraisuuttakohti 2018. Kiitos ja kumarrus kaikille.

Tämä on nyt viimeinen tai ainakin tämän vuoden kauden viimeinen postaus tätä sarjaa.

Sarja on sitonut minut tavalla tai toisella tietokoneen ääreen kuukauden vaihteessa. Enempi tai vähempi öisin ehkä myös päivisinkin. Sarja on pitänyt kuukausi rytmin kasassa ja samalla on tajunnut kuinka nopeasti kuukausi katoaa. Kuun vaihteessa yrittää sitten kasata kuukauden kuulumiset. Juu hei ja morjesta kuvat on hyvä keino muistaa mitä on tapahtunut ja mihin aikaan.

5. helmikuuta kirjoitettiin suunitelma vuodelle 2018

Tavoitteet oli painotettu uudistamiseen rakentamiseen ja lisäämiseen. Monet pitivät tavoitteita jopa hiukan hulluilta tai liian isoilta. Tarkoitus (meillä) oli laittaa tavoitteet sen mukaan mikä tuntuisi jopa mahdottomalta.

Askeleemme kohti omavaraisuutta 2018

Maaliskuussa oli ensimmäisiä vesiviljely kokeiluja ja samalla tuli yksi komposti lisää. Tämä komposti on koko perheen lemmikki ja hurjassa suosiossa. Madot astuivat taloksi tuolloin. Taisi siinä pimeydessä olla tylsyyden hetkiäkin, kun lypsimetkin on pitänyt mennä purkamaan atomeiksi. Onneksi on vaimo, joka pelastaa kiperistä tilanteista.

Omavaraistelua 2018 osa 2 tilanneraportti

Huhtikuussa teurasteltiin ja suunniteltiin porkkanoiden istuttamista siemen tuotantoon. Nämä porkkanat ovat vieläkin matkalla sinne istutukseen maata ne eivät ole nähneet mutta ulos ovat päässeet ämpäriin odottamaan. Pitäisikin käydä etsimässä se ämpäri.

Omavaraistelua 2018 osa 3 tilanneraportti

Toukokuussa piti kirjoittaa positiivisuudesta. Se nyt ei ehkä tai ehkä jotenkin. Otetaan lainaus tähän jotta voitte päätellä kuinka hyvin suoriuduin: “En vaan voi teille kirjoittaa, että tämä olisi ihanaa joogamaista elämää. Kun tämä vaan ei ole sitä on järkyttävä määrä kipua, kompurointia, paskassa uimista ja rämpimistä.”

Omavaraistelua 2018 osa 4 tilanneraportti

Kesäkuun alussa on ollut jo kyllästymistä kuivuuteen. Onneksi en silloin vielä tiennyt kuinka pitkä kuivuus olisikaan edessä. Kuivuus lykkäsi kasvihuoneen valmistumista rutkasti. Jouduimme jopa muuttamaan rakenteiden valmistusprosessia.

Omavaraistelua 2018 osa 5 tilanneraportti

Heinäkuun taitoksessa olen ensimmäisen kerran maininnut jo tulevan talven pelon. Onhan se niin, että kaikki pitäisi olla jo kasvaneet siihen pisteeseen, että satoa voi alkaa kärkkymään.

Omavaraistelua osa 6 tilanneraportti

Elokuun alussa kirjoittelin meidän lomailusta. Joskus jopa työ voi olla lomailua. Kunhan omat kaavat rikkoutuu niin on aivot lomalla.

Omavaraistelua 2018 osa 7 tilanneraportti

Syyskuun alussa tuli kirjoiteltua sadosta. Vähän myös listattua kuinka on onnistuttu eri jutuissa. Kohtalaisen hyvin on kesä onnistunut kaikesta huolimatta.

Omavaraisuutta kohti osa 8 sato

Lokakuun alku on saapunut pientä pakkasta on jo öisin havaittavissa. Kasvihuoneen kausi päättyi ja sato kerättiin kypsymään sisälle loppuun. Muutamia kasvejakin siirtyi sisälle odottamaan seuraavaa kesää.

Kasvihuone näytti hirveältä pakkas yön jälkeen.

Kasvihuone on tyhjennetty kaikista kasveista ja vedet tyhjennetty järjestelmästä nyt odottaa valmiina tulevaa kesää.

Lievää sähkö touhuiluakin on harrasteltu tässä pimenevässä syksyssä. Yritämme toki välttää sähkön käytön lisäämistä mutta jaamme sen useammalle sulakkeelle ja kytkimelle, jotta toimisi yksilöllisemmin. Näin toivottavasti onnistumme myös säästämään sähköä, kun turhat ei mene päälle.

Yksi isompi projekti on vienyt jonkin verran aikaa tässä kuussa ja jatkuu jatkossakin. Siitä tulen kirjoittelemaan jotain jossain vaiheessa.

 Melkein vuoden mittainen matka

Pidin tätä haasteena osallistua joka kuun ensimmäinen maanantai. Saavutin sen, että sain jotain riivittyä jokaiselle maanantaille. Tämä kesä oli haastava melkein luovutin kirjoittamisesta, koska kun mikään ei tuntunut etenevän.

Alussa päätin olla rehellinen ja päätin takapakkien epäonnistumisen olevan parasta viihdettä. Elämä kun ei ole elokuvaa jonka pystyisi käsikirjoittamaan etukäteen. Tämä kesä oli ihan hirviö kesä lämmön ja kuivuuden osalta. Se koetteli kaikkia ja siitä kirjoitettiin. Se on mielestäni hyvä, koska mikään ei ollut yksinkertaista kuivuus vaikutti niin moneen asiaan, ettei sitä pystyisi uskomaan tai edes varautumaan kuinka pitkään se voikaan kestää.

Juju – Vuori kuvaa sitä ajatusmallia joka pitää olla, että jaksaa ylittää kaikki vastaan tulevat esteet.

Mukana on ollut tällä matkalla useita ihania blogeja joilta on saanut tukea. Olen kiitollinen heille ja heidän panostukselleen, sitoutuminen on ollut huipua. Kiitos lukijoille, jotka ovat seuranneet tätä matkaa eri blogeissa.

Toivottavasti tämä on ollut mieluinen myös lukijoille.

Hiljennymme hetkeksi pohtimaan millainen sarja keksittäisiin seuraavalle vuodelle.

Käykää lukemassa muidenkin blogien lopetus kirjoituksia:

https://maa-tuskat.blogspot.com/2018/10/omavaraisuuden-eteneminen-2018.html

https://maatiaiskananen.blogspot.com/2018/10/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2018/10/askeleemme-omavaraistelussa-102018.html

https://www.harmaatorppa.fi/2018/10/omavaraisuutta-vuonna-2018-osa-9.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2018/10/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html

https://mrssinn.blogspot.com/2018/10/kaikkensa-antanut-i-gave-everything.html

Kiitos tästä matkasta kaikille mukana kulkeneille.

 

 

 

Taas kerätään voimia jotta pystyy hoitamaan teurastuksen

Teurastus kuulostaa kamalalta sanalta

Pitäisikö sitä jotenkin kaunistaa ei varmaankaan. Se on kuitenkin tilanne, jossa riistetään henki. Elävästä olennosta tulee pala lihaa.

Joskus aikoja sitten ei tähän sanaan liittynyt juuri mitään tunteita. Se sai olla ihan oma sanansa ilman mitään mielikuvaa. Nykyään sanalla on vahvat mielikuvat ja jo pelkkä sana saa kuvia mielestä esiin.

Vaikka tapahtuma on rauhallinen ja läheinen eläimen kanssa. En usko, että lammas ehtii kuolemaa ajattelemaan. Kaikki tehdään kuitenkin saman tapaisella kuljetuksella ja rauhallisuudella kuin kerintäkin tai punnitus.

Teurastus ja lopetus ovat eriasia

Nämähän kuulostavat ihan samalta tai lopputulos on sama. Nämä ovat kuitenkin monelta tavalla erilaiset. Olen sitä mieltä, että kaikkien eläinten pitäjien pitää pystyä lopettamaan. Joskus tilanteet vaativat, että eläin on lopetettava nopeasti, jotta pääsee kivuista heti.

Teurastus on lähtökohtaisesti tarve saada lihaa syötäväksi. Ilman teurastusta lauma kasvaisi ja tilat loppuisi. Varsinkin jos ne saavat lisääntyä. Ajankohta määräytyy monesti, koska teurastettava eläin on sopivan painoinen, jotta riittävästi lihaa saadaan mahdollisimman vähästä määrästä eläimiä. Ilman lämpötila myös vaikuttaa ja laitumien loppuminen. Kun aloitetaan kuivan heinän käyttö, joudutaan laskemaan kasvu nopeutta menetettyyn määrään heinää. Onko siis järkevämpää teurastaa ennnen kun aloitetaan “sisäsyöttö kausi”. Jokainen eläin kuluttaa tietyn määrän heinää talven aikana, joka maksaa tavalla tai toisella jonkun verran.

Mikäs tässä on sitä rankinta? Ensinnäkin lopetetaan hyvä eläin, jotta saadaan sitä lihaa. Lopetus on nopeasti ohitse mutta sitten tulee avaus ja lihojen leikkaus. Sairaan eläimen lopettaminen on paljon perustellumpaa kuin hyvän, vaikka hyvästä ne lihat on otettava.

(Hätä) Lopetus on siis eläimen kunnon vaatima toimenpide, jotta eläin ei kärsi. Tämä on nopea toimenpide ja pitää pitää itsensä kasassa vain hetken. Toimenpiteeseen ryhdyttäessä on hyvä olla rauhallinen ja harkita tarkasti kuinka sen tekee ja missä. Jokainen tilanne on erilainen koska se tulee nopeasti eteen ilman viikkojen harkinta-aikaa. Olen ohjeistanut ihmisiä ensin rauhoitat itsesi, hoida lopetus ja poistu paikalta nopeasti. Tässä vaiheessa on aika niille kyynelille, kun ruho on jäähtynyt siirrä noutopaikalle josta raatoauto hakee.

Lopetuksen voi joutua tekemään melkein missä tahansa. Elävät voi olla joissain tilanteissa helpompi siirtää paikalta pois kuin lopetuksen tarpeessa oleva.  Annetaan siis lopetettavalle mahdollisimman rauhallinen lähtö. Eläimella voi olla jo niin kovat kivut, ettei voi liikkua tai liikkuminen tuottaa kipua. Kun lopetus on suoritettu, on kuljettaminen kaikkien kannalta helpompaa.

Lisäsin tuohon sulkuihin tuon sanan hätä, koska kummassakin eläin lopetetaan mutta syy on eri. Hätä sana kuvaa kuitenkin syytä paremmin ja helpompi käsittää. Huvikseen tai turhaan ei eläimiä lopeteta. On vain kaksi syytä ihmisen tarve saada lihaa tai eläimen terveydentilan vaatima lopetus. Lopettaminen on aina viimeinen vaihtoehto ja kaikki kortit on jo käytetty ennen kuin tähän päädytään.

Kuvaaja: LH 4v.

 Omia ajatuksia lihan tuotannosta

En ole, enkä pysty olemaan puolueeton lihan tuotannosta puhuttaessa. Joku joskus pyysi vertailemaan tehotuotantoa omaani. Ei niitä voi verrata keskenään mitenkään. Enkä tarkoita sitä, että tehotuotettu olisi jotenkin pahempaa tai huonompaa. Pääsen tai saan toimia myös tehostetummilla tiloilla, joten osaan katsoa myös siitä toisesta näkökulmasta asiaa. Paljon olen näiltä tiloilta saanut oppia myös omalle tilalle.

Onhan siinä jo lähtökohtana ero meillä liha on sivu tuote ja jollekkin liha on pää tuote. Eikä näin ollen ole edes mahdollista suora vertailu ja kenen edun mukaista se olisi. Sillä keskitynkin vain kirjoittamaan omistani ilman vertailua muihin.

Kokeilimme lihan tuotantoa kanien muodossa. Sehän meni oppirahojen maksuun. Ostettiin kaksi tiinettä kania mutta kuljetus aiheutti luomisen molemmille. Sitten urosta etsimään ja sehän löytyikin. Uros tuli reilut kuusisataa kilometriä porokuljetuksen kyydissä. Eipä ollut onnea tämän uroksen kanssa oli niin innokas, että toinen naaras kuoli innokkaan uroksen alle. Toinen tiinehtyi ja sai yhden poikasen. Eikä enää uudestaan tiinehtynyt. Tähän loppui huima kanin lihan tuotanto. Ei vaan jaksanut lyödä päätä seinään enempää.

Lihan kannalta olen ajatellut joskus kokeilevani sikoja. Nyt on kuitenkin sialla niin tiukat ulkonapito ehdot, että investointi ei kannata. Sisällä niitä voisi pitää mutta en haluaisi. Haluaisin käyttää niiden mylläys intoa ja päästää tekemään mulle kasvimaata. Tätä haluaisin mutta pitäisi tehdä muuri ympärille, ettei olisi missään kosketuksissa luonnon eläimiin.

Sonnit ovat tervetulleita, jos niitä lehmiltä syntyy. Näin saadaan naudanlihaa sivutuotteena mutta kasvu on suht hidasta. Tietenkin kun tulee omaan pakkaseen niin teurastuksen voi tehdä nuorempana.

Viime syksyn teurastus kertomus.

Liha ei ole enää vain ruokaa se on jotain paljon enemmän. Tätä on vaikea selittää…