Blogi tekee paluun 2020

Mä tiedän, ettei musta ole kuuluunut hetkeen. Nyt mä oon taas täällä ja mulla olis vähän kerrottavaa.

Kun elää aallon harjalla ja välillä löytää myös itsensä aallon pohjalta. Maailma lyö kasvoille uudestaan ja uudestaan. Kaikki ratkaisut tuntuu olevan vain vääriä valintoja. Yhteiskunnassa tapahtuva uutisointi on jyrännyt tämän miehen kerta toisensa jälkeen. Nyt nostetaan leuka rinnasta, jottei kruunu putoa. Vaikka haparoin korkkareissa liukkaalla jäällä olen päättänyt pyyhkiä pöydän shoteista ennen kuin jatkan. Päätän oksentaa kaiken, aivan kaiken, nautitaan hetki yhdessä skool.

Tervetuloa skryptiseen miehen aivojen syövereihin.

Kun yksi omavaraisuuden jaloista seisoo nautojen varassa ja lehdistö päättää alkaa nakertamaan sen imagoa. Kun pihan kaunokaisista tuleekin ympäristön tuhoajia ja ilmaston muutoksen pahiksia.

Kun suuri lehdistön koneisto laitetaan lynkkaamaan, jotakin niin se tekee sen niin tehokkaasti, että vastaan ei voi huutaa. Vaikka osa faktoista olisi täysin tuulesta tempaistua ja luettu vain se mikä tukee akendaa. Kun valhetta toistetaan kuin mantraa tulee siitä totuus.

Kaunis päivä paistaa omavaraistelijan piskuiseen kasaan kun saa töitä kivenheiton päästä. Kuinka onnellinen voikaan olla hän. Joustava työ lähempänä kuin kauppa. Voisiko enempää toivoa?

Ensimmäinen vuosi meni opetellessa. Toinen vuosi käynnistyikin sitten helpommin ja homma alkoi luistamaan hienosti. Puolessa välissä kesää alkoi kerääntymään niitä synkempiä pilviä taivaanrantaan. Alettiin uutisoimaan Sitran tekemästä raportista. Meni tovi jos toinenkin kun kuuntelin radiosta uutisia uutisten perään jossa puhuttiin turvetuotannon lopettamisesta vedoten Sitran raporttiin. Aloin voimaan pahoin, koska nyt oli median hevoset ohjastettu ajamaan kaikkien turvetyöläisten yli.

Kesä vaihtui syyksyyn ja aloitin Sitran 182 sivuisen raportin lukemisen. Olin tyrmistynyt en raportista vaan uutisoinnista.

TURPEEN ROOLI
JA SEN
KÄYTÖSTÄ
LUOPUMISEN
VAIKUTUKSET
SUOMESSA

Sitra

Työpaikkoja tulee vähenemään. Sitran raportin mukaan kaikilta muilta aloilta paitsi metsäteollisuudesta. Nyt on kuitenkin Kaipola lopettanut Sitran laskelmien mukaan metsäteollisuuteen olisi tullut uusia työpaikkoja lähes yhtämonta kuin Kaipolan myötä menetetään.

Pieni suo mutta niin suuri. Turvetuotannossa ollut jo kohta 80 vuotta. Enenmmän tai vähemmän aktiivisena. Hehtaareita on kolmisenkymmentä mutta tuottaa energiaa ja kuiviketta paljon kokoonsa nähden. Jos turvetuontanto loppuisi tarvittaisiin tätä suota korvaamaan 500 hehtaaria metsää, joka vuosi.

Mitä sen on väliä. Puu on uusiutuva energianmuoto, joten sen tuottamia päästöjä ei tarvitse tilastoida. Näin saadaan hiilineutraalia lämpöä. Kun valtio haluaa pitää paperiteollisuuden Suomessa niin tullaan ostamaan sähköä Venäjältä jossa jo nyt on aloitettu kunnostamaan soita turvetuotantoon, jotta voidaan tuottaa Suomen tarvitsema energia vajaus. Kuinka paljon voimmekaan ulkoistaa naapureille ennen kuin herätään. Sitran mukaan turve tulee olemaan vahva vientituote eurooppaan ja Kiinan kasvaville markkinoille. Näillä näkymin Suomi ei tule viemään niin paljoa kuin sen kansantalous vaatisi.

Turve on muuten naapurimaassamme Ruotsissa hitaasti uusiutuvaenergia muoto. Kuinka Suomessa se ei ole? Suomi päätti arvonnalla, että turve ei uusiudu. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003931958.html kuinka muuten suuria päätöksiä pitäisi tehdä?

Pistetän linkoon vielä ilmastoahdistus ja lapsille luotu huono olo. Antakaamme lasten olla lapsia jotka voivat nauttia lapsuudestaan. Me aikuiset jotenkin pystymme käsittelemään asian kun mikään ei ole suuresti muuttunut meidän aikanamme. Lapset eivät vielä tiedä, ettei pallollamme tapahdu mitään nopeasti. Ei edes ilmastonmuutos pahempaan tai parempaan.

Sitten vielä kaupanpäälle some, jossa ei tarvitse edes kirjoittaa mitään kun on jo lyttyyn lyöty olo. Kun en ole omavaraistelija kun käyn töissä. En ole kyllä omavaraistelija kun en käy töissä. Varsinkaan silloin en ole omavaraistelija jos lapset käy koulussa tai päiväkodissa. Kun vielä epäonnistuu sadon kanssa niin on aallon harjalla. Niin ja on vielä autokin olemassa estämässä omavaraisuutta. Väärin on myös taistella kuivuutta vastaan ja ajaa kuorma-autolla vettä eläimille ja perheelle kun kaivo on kuiva kuin (jätän vertaukuvan pois).

Voinko löytää enää onnea omavaraisuudesta?

En usko, että saan itseäni tai perhettäni mahtumaan tähänkään laatikkoon. Olemmekin päättäneet ottaa korkkarit kainaloon, nostaa kruunu suoraan ja mekkojen helmoista kiinni kävelemme omaa tietämme kohti omanlaista onnellisuutta.

-Perhe matkalla omavaraisuuteen-

-Perhe matkalla omanlaiseen onnellisuuteen-

Jätämme täten hyvästit tutulle iskulauseellemme ja otamme uuden käyttöön. Toivon sen vapauttavan minut kirjoittajana kirjoittamaan laajemmin elämästä ilman omavaraisuuden tuomaa taakka ja rajoja.

Huomasitteko, että blogi on jättänyt taakseen mustan värin ja ihan räiskyy väriä? Mitäs pidätte?

Kiitos, että luit ja kommentoit olet ihana.

3 thoughts on “Blogi tekee paluun 2020

  1. Jenny says:

    Teidän blogia on ilo lukea! Uusi iskulausekin on hieno, ehkä jopa parempi kuin edellinen, kun ei tosiaan selkeästi rajaa sisältöä 🙂 omanlaista onnea kohti mennään täälläkin, pikkuhiljaa resurssien mukaan.
    Mukavaa loppusyksyä teille!

    Vastaa
  2. Urban Farming says:

    Elämme todella vaikeita aikoja, henkisesti. Tekee mitä tahansa, aina tekee väärin… Jonkun mielestä.

    Voimia teille ja onnea uuteen alkuun!

    Vastaa
  3. Kevät / Villa Koira says:

    Vastakkainasetteluissa ei kukaan voita. Harmittavasti omavaraisuuteen pyrkimisenkin pystyy joidenkin mielestä tekemään väärin, mikä on sinänsä outoa, sillä pyrkimys itsensä näköiseen elämään on aina hyväksi, oli terminologia mikä tahansa. Välillä on vaikeaa jättää arvostelijat omaan arvoonsa.

    Toivotankin onnea ja iloa polullanne kohti onnellisempaa eloa!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *