Perukellari ja säilöntä
Kirjoitus kuuluu Suuntana omavaraisuus sarjaan, jossa on mukana useita blogeja. Bloggarit kirjoittaa samasta aiheesta ja edistymisestään mutta omasta näkökulmasta. Satu on koonnut info pläjäyksen sarjasta tsajut.fi sivuilleen.
Lopussa on tuttuun tapaan linkit muihin blogeihin.
Perukuoppa jos toinenkin ja tynnyri jääkaappi
Aloitetaan ajasta ennen meitä. Täällä Korkealan tilalla ei ennen ollut sähköä, joten perukuoppaan säilöttiin perunat ja niitä kaivettiin tarpeen mukaan lisää. Pihassa oli maahan kaivettu tynnyri, joka toimi jääkaappina. Perukuoppa tai perunakellari oli hiesurinteeseen kaivettu potero joka peitettiin tukein ja risuin. Alarinteen puolelta oli kaivettu sisään kulkeminen nippanappa ihmisen mentävä. Kattona oli montun poikki laitetut kannatin tukit ja muuta pienempää puuta, risua, oksistoa ja joku muovin riekale. Kuopat olivat synkässä metsässä, joten puut varjostivat kuoppia keskikesän helteitä vastaan. Puiden ansiosta kuopille ei ihan hirmuisia hankia kertynyt ja kuoppien käyttö oli mahdollista lumisenakin talvena.
Pihassa oli maahan upotettuna 200 litran tynnyri, jossa oli laudoista ja styroksilevystä tehty kansi. Sisällä oli kori johon laitettiin ruoka tarpeet ja laskettiin tynnyrin pohjalle. Älyttömän kätevä systeemi ja lapsuudesta muistan huudot, varo lahoa kantta, ei saa juosta siellä. Pian sitä oppi, että ihan joka paikkaan ei kannata mennä ominpäin. Muistissani on vain kerta kun siellä oli olutta. Lapsuudessani sisälle tuli jo kaasujääkaappi. Tynnyri tosin oli siellä pitkään vielä käytöstä poistumisen jälkeen. Olen oman vanhemmuuden kynnyksellä sen poistanut ja täyttänyt isoilla kivillä.
Liha säilöttiin suolatiinuun aittaan. Maitoa säilöttiin voin muotoon jonkin verran.
Sähköistyminen ja säilöntä
Meidän ajassa. Korkealassa säilötään pakastimiin (2), jääkaappiin ja kaappeihin. Hilloamme ja mehustamme mansikat, viinimarjat, mustikat, vadelmat ja mummolan omenat, nämä säilötään mummolan kellareihin. Pikkelssöimme kurkut, kurpitsat ja osan porkkanoista, paprikoista ja porkkanoista.
Liha säilötään nyt joko pakastimeen tai sitten tölkitetään läheisellä säilykeitä valmistavassa yrityksenä. Hetken, siis ihan pienen hetken, harkitsin omaa säilyketölkkikonetta mutta ostopalveluna toteutuu niin kohtuu hintaan, että on järkevämpää teettää työ ulkopuolisella. Maito meillä on edelleen ihan maitona jääkaapissa separaattori ei ole löytänyt paikkaa, joten voin teko on jäänyt.
Heinäkuussa ehdittiin hiukan touhuamaan
Ensimmäinen viikko on meillä ollut nyt muutaman vuoden heinäviikko. Heinät niitettiin nyt perhosniittokoneella, pöyhittiin karheelle ja yhdistelmäpaalaimella paaleiksi.
Polttopuita joudettiin myös tekemään nyt on talven puut tehtynä. Samalla pilkottiin sahauksesta tulleet pinnat polttopuiksi ja ne olikin ruutiakin kuivempaa tavaraa.
Jos meitä on yhtään seurannut niin jokavuotinen vesiralli alkoi toisella viikolla. Siihen nyt rakennettiin vesikärry traktorin perään. Ensin kokeiltiin trukkipiikkejä traktorin perään ja säiliö siihen mutta paino aiheutti, että meidän isossa mäessä eturenkaat eivät enää kohdanneet maanpintaa. Täytyi siis kehittää kuljetuskalustoa. Kärry on valmistettu Chryslerin taka-akselista, johon sovitettiin Hondan vanhat talvirenkaat ja runko oli aluksi lypsyparren paloista mutta jouduttiin turvautumaan RHS:n kaupasta ja vetosilmukka tuli naapurin romutynnyristä löytyneestä nivelakselista.
Veden kanssa jouduttiin vielä jumppaamaan lisää, kun pumppu alkoi vuotamaan. Pumpun vaihto on meillä jo lähes yhtä yleistä, kun toisilla talvi- ja kesärenkaiden vaihto. Tästä syystä olinkin jo osannut etsiä ja haaveilla seuraavasta pumpusta. Nyt on sitten viimeisen päälle ajatteleva uppopumppu ja mikä tärkeintä maahantuojan huoltoon 20km.
ELOKUU
Vyöhyke 1
Vyöhyke 2
Vyöhyke 3
Vyöhyke 4
Vyöhyke 5
Vyöhyke 7
11 kommenttia
Jovelan Johanna
Nuo perunakuopat ja niiden modernisoidut versiot tuntuvat olevan uudessa suosiossa jälleen. Niin monella tuntuu sellainen olevan, jos ei kotona, niin mökillä, ainakin juomille. Pari vuotta sitten taisi olla joku kaljakuoppakin hittituotteena puutarhamyymälöissä – sellainen maaahan laskettava pytty, josta juomat saattoi nostaa ylös kannen kahvasta vetämällä. Tämän vuoden aikana olen törmännyt myös tuplaruukkukylmiöihin, joka lienee alunperin afrikkalainen idea. Niin ne vanhat keinot vaan aina nousevat uudelleen käyttöön, vanhassa ja uudessa kuosissaan.
Isäntä
Tuplaruukkukylmiö on ihan uusi minulle pitää hakea tuosta tietoa jos joskus saisi jonkun sähköttömän kylmäntilan tehtyä.
Jovelan Johanna
Tuplaruukkujuttu toteutuu siten, että kaivetaan maahan 2/3 isosta saviruukusta, jonka sisälle laitetaan toinen hieman pienempi ruukku ja niiden väliin laitetaan hiekkaa tai soraa, joka kastellaan. Sitten vaan kansi päälle. Tuota olen itsekin testannut monta vuotta sitten kaivamatta ruukkua maahan. Kosteuden haihtuminen suorassa auringossa viilensi ruukut niin kauan kun kosteutta riitti ja ruukun sisällä oli hyvinkin viileää!
Kirsti Kaija
Noita perunakuoppia taitaa olla joka paikassa, missä on ollut kauan asutusta. Meidänkin tontilla oli sellainen. Mekin täytimme sen lasten takia.
Tämä kesä on teettänyt yhdellä jos toisella ylimääräistä työtä (ja rahanmenoa) veden vuoksi.
Peukkua sähköttömälle kylmätilalle!
Isäntä
Jotenkin sitä haaveilee maakellarista vaikka perukuoppaan olisi mahdollisuudet paljon nopeammin.
Emma/Caramellia
Täältä itse asiassa löytyi sellainen kaivanto, mistä olen aika varma että on ollut entinen perunakuoppa. Pohjoisen puolella, kuusten keskellä, jyrkkään törmään tehty. Nyt vaan virallisesti naapurin puolella tätä nykyä. Tuollaista maahan kaivettua tynnyriä olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla!
Isäntä
Muistelen, että vesi oli tynnyrissä jonkinlainen ongelma. Itse pohdin jos saisi sen johonkin ”muuriin” tai rinteeseen vaakasuuntaan.
Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä
Teidän säilöntäkeinot kuulostavat monipuoliselle. Mitä kaikkea pakastimiin menee? Meillä pyöritellään vähän väliä toisen pakastimen mahdollisuutta, koska tilaa sille olisi.
Mulle teidän vesiralli on uusi juttu – mitä siis tarkalleen ottaen teette?
Isäntä
Pakastimista löytyy lihaa kukoista ja naudoista, marjoja puolukka, mustikka, viinimarjat, lakka, mansikka jos johonkin tarvitsisi kokonaisena. Sitten herkku hätään pullaa, kakkua ja jäätelöä. Poikimisiin hätäapu ternit jos emon kanssa on jotain häikkää. Eipä siellä nyt taida muuta olla…
Joo nyt on poikkeuksellisia vuosia osunut kuivuuden suhteen aika monta neljäs? Vesi riittäisi jos täällä asuisi vain ihmisiä ja kanoja. Meidän kaivo kun on 220m merenpinnanyläpuolella niin kauheita ei voi vaatia. Nautojen, lampaiden ja kanojen vedenkulutus on laskennallisesti siinä 700-800l vuorokaudessa joten lisäämme kaivoon reilussa vuorokaudessa 1000l. Ajoimme ennen kuorma-autolla 6-8000l kerralla mutta veden säilytys muovisäiliöissä ja helle ei ole hyvä yhdistelmä. Nyt emme säilytä vettä säiliössä kuin kuljetuksen ajan jolloin pysyy raikkaana ja turvallisena.
Kuvissa on paikka josta haemme veden lähteen alapuolelle on rengastettu kaivo/vesivarasto josta pumppaamme säiliöihin veden. Tämä on onneksi niin lähellä, ettei julkisella tiellä tarvitse edes käydä.
Kotivaaraska
Olipas kiva aikamatka vanhoista kylmäsäilytyksistä tähän päivään. Jollain kesämökkireissulla olen törmännyt maahan kaivettuun kaivonrenkaaseen, joka toimi jääkaappina ja ihan kuin lapsuudenkodissani olisi joskus kesällä säilytetty jotain kaivossa – en kyllä yhtään muista, mihin se liittyi. Tuo teidän veden hankkiminen käy varmasti ihan työstä tälläisenä rutikuivana kesänä.
Isäntä
Kaivot on olleet monissa paikoissa hyvinä kylmävarastoina yleensä säilytettävä on ollut pullotettua tai muuten tiiviisti pakattu, että kosteus ei ole pilannut tuotetta.
Kyllä tuo alkaa jo kestävyys urheilulta tuntumaan nopeudesta huolimatta.