Avainsana-arkisto: Onnistumisia

Ensin oli hauskaa, mutta sitten ei enää naurattanut yhtään vaan ÄRRÄpää heräsi

Instassa julkaisin kuvan, että metsäkone laitumella ja laidunkoneet metsässä.

Tähän asti kaikki tuntui hienolta ja näytti hyvältä. Oltiin toimittu suunnitelman mukaan.

Juttu lähti liikkeelle

Rajanaapuri lähti metsäkaupoille ja harventamaan metsäänsä. Hän sitten tuli niin kuin asiaan kuuluu sopimaan jos meidän pellolle tehtäisiin kääntöpaikka. Toinen naapuri tuli sen auraamaan ja pyrittiin maksimoimaan kääntöpaikka aitojen antamissa rajoissa. Kevyesti lingottiin koska maa on sulaa lumen alla, ettei koko pelto linkoudu ympäri. Puu laanin paikka oli määritetty tienvarteen eli tämä on vain kääntöpaikka.

Kuinkas sitten kävikään? No niin kuin Korkealassa

Aidat oli jätetty talveksi pystyyn, koska niitä on hirvittävän hankala laittaa kohmeiseen maahan kun kevät alkaa lumia sulattamaan. Olin toki varautunut ajatuksissani, että reuna aidat saavat iskuja tässä projektissa. Ajattelin, että keskellä peltoa oleva kevään ensimmäinen jaloittelu lohko pysyy ehjän.

Aivan käsittämättömän väärä luulo. Kaikki sopimuksemme kaatuivat kuin korttitalo yhdessä hujauksessa. Kaatoukko oli ohjeistanut keruukuskia tekemään sen puulaanin siihen aidan päälle. Todellakin aidan päälle!!! Riemussani ja sanoissani ei ollut rajaa, kun tämän idiotismin tajusin. Olin lähdössä kun tämän näin ja avauduin mutta en vaan hämmennykseltäni voinut jäädä enempiä selvittämään. Poistuessani soitin puukauppoja tekevälle rajanaapurille, joka hurautti paikalle. Hämmennys oli kaikille aikas silmiä avaava. Onneksi rajanaapurini kantaa vastuun tapahtuneesta. Todellakin hän saa tunkea niitä tikkuja jäätyneeseen maahan, kun sen lohkon tarvitsen. Se muuten on aikas pian, koska nykyisen lohkon nurkasta kone kuski vei aidan (sallittu ja pakollinen aidan tuhoaminen). Onneksi vielä on lunta niin paljon, että naudat ei siihen nurkaan mene.

Onneksi olimme puheväleissä vielä urakoitsijan kanssa ja käytiin uusinta keskustelu tapahtuneesta. Kyllähän kaikkia alkoi hiukan tai oikeastaan hiukan enemmänkin naurattamaan tilanne. Olemme eläneet rikkinäisen puhelimen aikakautta jokaisella on ollut erilainen suunnitelma kuinka homma hoidetaan. Jokainen on sitten tehnyt kompromissin vallitsevan tilanteen mukaan ja toiminut sen mukaan mitä on kuvitellut toisen ajattelevan.

Kaikista kompuroinneista huolimatta olen kyllä erittäin tyytyväinen kuinka asia hoidettiin.

Joustin omista periaatteistani

Joku voi toki lukea, että onpas kärttyinen ukko siellä Korkealassa. Yksi aita ja tuollainen älämölö. Pyrin välttämään turhaa liikennettä pellolla myös talvisin ja varsinkin tänä talvena, kun ei tiedä onko pakkasia vai ei ja kuinka joku sinne uppoaa. Itsekkin toki sinne upottanut auton jos toisen. Toisekseen se risun määrä mitä tulee, kun puut varastoidaan pellolle. Aina tulee oksa, jos toinenkin pellolle ja pellon hoitokoneet joutuvat koville oksien kanssa. Edellisenä talvena oli laani pellolla jolta meille tehtiin heinät. Jos jokaisen oksan olisin säästänyt mitä paaleista on tullut olisi kohtalaisen kokoinen joulukuusi valmis.

Tätä ei niitetä joten ei niin haitallista ole. Eläimet sen ensin laiduntaa ja sitten katsotaan kuinka monta jäi pintaan häiritsevästi.

Joku pohtii varmaankin miksi sitten suostuin?

Alunperin suostuin kääntöpaikkaan. Syy niin yksinkertainen kuin näin vaihtoehtoina vain huonompia ratkaisuita. Puulaanin piti silloin vielä mennä ihan jonnekkin muualle.

Puihin ja niiden varastointiin en ihan suorilta lämmennyt. Varsinkin kun ne tuli siihen aidan päälle ja pellolle johon en luullut niiden edes tulevan. Jotenkin kuitenkin annoin hiljaisen hyväksynnän, vaikka mielipiteeni sanoin. Olisihan se toinen vaihtoehto, että koneet vievät ne pihan läpi laani paikalle. Tuollainen vähäluminen piha ja koneet ketjuineen. Hmmm. Lopputulos olisi varmasti todella kaunis keväällä, kun nurmikot on rullalla ja mutainen kevät taattuna. Jotenkin ilman, että tätä minulle tätä kerrottiin totesin heidän olevan erittäin vahvoilla väittelyssä järkevimmästä vaihtoehdosta. Nyt siis päästiin pienimmän vahingon turvin jekuttamaan multa lupa laaniin.

Kokonaisuutta kun katsoo niin hyvin se meni kaikin puolin. Olihan tässä neljä osapuolta ja ukkoja kuutisen kappaletta. Jos jotain tekisin toisin olisi kaikkien osapuolten oltava samassa paikassa samaan aikaan ja kerrottava omat näkemykset ja toiveet. Nyt elettiin välikäden ja välillä välikädenvälikädenvälikäden kautta onko siis ihme, että ääripäät on osasta asioista täysin ulkona. Osa asioista karsiutuu ja muuttuu matkalla, joten jos olette samanlaisessa tilanteessa ottakaa aikaa suunnitteluun.

Heinää heinäkuussa.

Heinä on meillä ollut aina mielenkiintoinen asia ja vaatinut luovuutta. Oma pelto ei riitä tuottamaan meidän tarvetta vastaavaa määrää heinää jotta riittäisi talveksi.

Heinän kuljetus

Ollaan oltu alusta alkaen osto heinällä ja sopimus viljelijöiden armoilla. Aina sopimukset ei olekkaan mennyt niin kun on sovittu ja jouduttu etsimään kesken talvikauden uusia.

En ole näistä katkera koska on löytynyt yleensä aina vain parempi ja parempi ratkaisu. Olo on kyllä välillä ollut kuin pörssissä.

Heinät ovat olleet välillä pitkässäkin matkassa noin satakilometriä suuntaansa. Tämä vaikutti myös kaluston koon kasvattamiseen jotta kulutettu aika ja polttoaine olisi järkevällä tasolla.

Nyt ollaan tehty heinät lähempää kuin koskaan. Saatiin päivässä ajettua kaikki talven heinät. Kuutisen lenkkiä sai ajaa ennen kun kaikki paalit oli kotona.

Vielä olisi kaksi paalia mennyt mutta pellolta loppui paalit.

Meillä ei ole omaa traktoria

Heinätyöt on meiltä ulkoistettu ja monen monta urakoitsijaa onnistumiseen tarvittiin. Tämä tietenkin vaikuttaa paljon heinän tekoon ja aikataulujen sovittelemiseen.

Erottelen nyt vähän tätä heinä prosessia meillä. Ensin kävi niittäjä, jonka jälkeen muutaman päivän päästä karhottaja, joka yhdisti kolme karhoa yhdeksi. Hänen jälkeensä tuli paalaja compipaalaimella eli pyörittää paalin ja muovittaa samalla. Sitten oli vielä lastaaja/purkaja tässä tapauksessa sama kone koska pellot olivat lähellä. Vielä oli peltoliittymien niittäjä jotta kivet ja ojan reunat on näkyvissä. Samalla niitettiin tien varsia jotta pellolta tielle tulo olisi turvallista ja kaukaa nähtävissä. Tarvitsimme siis viisi traktoria koko prosessin läpi käymiseen.

Kutsun tätä heinä sirkukseksi koska laitteita ja vehkeitä on kuin sirkus kulkueessa.

Heinä

Kuivaa heinää tehtiin ilman säilöntäaineita. Pellot joista tehtiin heinät ovat luonnonhoito peltoja ja osa viljeltyjä timotei peltoja joissa ei ole käytetty lannoitteita eikä torjunta-aineita. Lähes luomua siis mutta eivät ole luomussa. Jos olisimme luomu tila emme olisi voineet näitä heiniä hyödyntää.

Lapaat saavat luonnonhoito peltojen heinät ja timotei peltojen heinät menevät naudoille. Luonnonhoito pellolla oli lehtevää “rikkakasvia” joka maistuu lampaalle hyvin. Timotei pelto oli lehtevää mutta kuitenkin jo hiukan kortta kasvanutta joten toimii naudalla paremmin kuin lampaalla. Nauta hyödyntää korren paremmin kuin lammas ja rauhoittaa naudan vatsaa. Näillä keinoilla saamme hukan määrää pienemmäksi.

Päivän ja illan aikana räpsästyjä kuvia

Päivä jo mailleen laski ennen kun viimeiset paalit oli paikoillaan.