Blogi,  Suuntana omavaraisuus kausi 2.

Suuntana omavaraisuus mutta millainen porukka täällä suunnistaa

4.3.2019 /

Tämä on 2 osa Suuntana omavaraisuus sarjaa, joka julkaistaan jokaisen kuukauden ensimmäinen maanantai. Blogit ovat päättäneet laittaa hynttyyt yhteen ja julkaista omia tavoitteita tälle vuodelle. 1 osa nähtävillä tästä.. Sosiaalisessa mediassa käytämme #suuntanaomavaraisuus näin löydät kuukauden aikana instasta kuvia tai facebookista keskusteluita asian ympäriltä.

Huomasin yhteispostaussarjan aloitusjaksossa, että on tullut uusia lukijoita joille emme ole tuttuja, joten esitelläämpäs tätä meidän porukkaa. Toki tulee myös vanhoille lukijoille jotakin uutta tietoa.

Blogin kirjoittajana toimii Isäntä, joka on syntynyt -80 alkupuolella, vierellänsä Emäntä tai vaimoksi myös kutsuttu, joka on syntynyt -70 luvun lopulla. Jälkikasvuina tuleekin sitten kolme tytärtä kolmen vuoden ikäeroilla nuorin syntyi 2018 jouluna. Vanhin ei ole vielä koulutiellä. Joukkoomme vahvasti kuuluu myös Mummo -40 luvun lopulta.

Isäntä ja Emäntä on kokenut ylämäet ja alamäet yhdessä. Seurusteluaikana työskennelleet erillään ja myöhemmin myös yhdessä. Nyt molempia on puraissut opiskelukärpänen ja vuorotellen opiskelleet uusia aloja. Uudet alat, kun alkaa olemaan hallussa on jatko-opintojen aika. Molemmilla on tällä hetkellä suuri tiedonnälkä ja yritetään mahdollisimman laajasti kartuttaa tietotaitoa. Opinnot toivottavasti tukevat päätöstä kehittää tilaa ja löytää uusia mahdollisuuksia.

Tytöt ovat aktiivisesti mukana tilan tapahtumissa. Kaikki ovat erilaisia yhdistävä kiinnostuksen kohde on kuitenkin autot, junat ja hurjimmatkin temput. Vanhin tytöistä odottaa viimeistä 5cm, että pääsee ajamaan kartting ajokorttia. Toinen tytöistä on kuitenkin ensimmäistä hurjempi, että vielä ei uskalla edes toivoa mitä hän tuleekaan harrastamaan. Viimeinen on onneksi vielä turvallisesti kantokopassa.

Mummo on sellainen teräsmummo. Hän on vahva niin henkisesti kuin fyysisesti. Raivaussaha on hänen lempityökalunsa ja hirmuinen voimanpesä metsänhoidossa muutenkin. Mitä rankempi työ sitä varmemmin turvaudun Mummon apuun. Hän muutti naapuriin viime vuoden lopulla. “Paluumuuttaja” asuttaa nyt yhtä torppaa tällä kylällä. Torpan pihapiiristä löytyy omanapuita, marjapensaita jos jonkin näköistä ja maakellareita on kolme, joita olen päättänyt hyödyntää ensi talvena.

Tässä oli tämä ympärivuotinen selkäranka. Kesällä ja talvella lomien niin salliessa saamme seuraksemme ja avuksemme rakkaita läheisiämme.

http://www.kamera-petteri.fi/

Eläimet kuuluvat tilallemme

Aikamme alussa aloitimme omavaraistumisen kanoilla. Munia tuli omiksi tarpeiksi kolmesta kanasta. Sitten lisäsimme kanoja ostimme hautomakoneen ja aloimme hautomaankin omia munia. Kukkoja tuli laiteltua monessa erimuodossa ruuaksi.

Pohdimme vaihtelua lihan makuun, joten tuli hanhia ja ankkoja. Voi läträyksen määrää. Olivat herkullisia mutta eivät päässeet järkevyys ajattelussa jatkoon.

Lampaat saapuivat vahingon kautta tilalle. Tapahtuipa sitten vielä toinenkin vahinko lampaiden kanssa ja niitä tuli vielä lisääkin. Kahden vahingon jälkeen ostimme harkiten pässin tilalle.
Sitten onkin ollut karitsoita ja lampaita.

Vuohia tuli tilalle maidontuotantoon ja kilistelemään. Olihan se aikaa, jota ei ehkä haluaisi takaisin. Pukkeja tuli ja lihaa ei oikeastaan vuoheen kerry, vaikka tekisi mitä, joten vaivan ja lihan suhde ei kohdannut. Terrorisoivat myös kasvimaata ja muita hyötykasveja liikaa. Sanoinkin joskus: Mitä kalliimpi kasvi sitä varmemmin vuohi sen syö.

Isäntä aloitti opinnot ja niiden seurauksena tuli tilallemme ensimmäinen nauta. Hetken päästä meille saapui kolme nautaa hoitoon, jotka viihtyivätkin kolmisen vuotta tilalla.

Kanejakin kokeilimme mutta se ei ollut meille tarkoitettu lihantuotanto muoto. Fasaaneitakin oli hetken mutta yksi kokeilu riitti meille hyvin. Varmaan jokin tuotantoeläin jää nyt mainitsematta.

Tilalla on vielä töissä kaksi kissaa joidenka turkki ei sovellu hommaan, koska tähän aikaan vuodesta huopuminen on hurjan nopeaa. Sitten on vielä Jaakko Ruosteen terrieri paimenkoiran virassa ja samalla hoitelee jyrsijöitä päiviltä. Paimenkoirat meillä on aina ollut normaaleita paimenkoira rotuja kuten Tanskankoira ja Welssinsprinklerispaanielin.

Rakkaat lomillaan auttamaan

Vaikka asummekin työsiirtolassa ja rakkaamme saa auttaa meitä mahdollisuuksiensa mukaan. Ei meillä pakoteta työntekoon. Nautimme myös siitä olemisesta rakkaiden kanssa, koska ei täältä lähdetä lomalle niin vieraat tuovat meille loman. Samalla saamme ihmiskontakteja pääsemme juttelemaan ja herkuttelemaan.

Tiedättekö kuinka mahtavaa on kipaista tuohon ihan viereen, kun siellä on Papalla kahvi valmiina ja voi terassilla turista niitä näitä. Se on kuin olisi kauempanakin lomalla. Voi jättää hetkeksi arjen taakse ja vain juoda kahvia. Matkaahan ei ole omilta kotiportailta varmaan sataakaan metriä mutta kuitenkin. Tämä on vain kesäisin saatavaa mielenterapiaa.

Siskot ja veljet ovat kyllä aina piristysruiske. Mukana tulee myös lasten serkkuja, joten touhotusta riittää. Ikäeroa serkuilla on mutta se katoaa ja muutamassa hetkessä kaikista on tullut taas lapsia niin meistä “aikuisistakin”.

Apuja tulee myös kylältä

Tämä on sellainen jännä juttu jota jossain määrin vielä opetellaan. Kylällä on monta eri osaajaa ja auttavat tarvittaessa. Vielä kun osaisi pyytää. Osaa taas välillä vaivaa useinkin, mutta yleensä silloin tilanne onkin jo sellainen, että ollaan ihan pississä. Pitää siis harjoitella pyytämään apua joissain tilanteissa herkemmin.

Kuukausi aloituksesta

Tämän kuukauden aikana osallistuin siemenkirjeeseen joka kiertää bloggarilta toiselle. Ideana on saada siemeniä ja jakaa eteenpäin tarpeettomia tai ylimääräisiä. Tein alussa jaon karkeasti en ota näitä ja toinen pino harkintapino. Harkintapinostakaan en ottanut läheskään kaikkia tarjolla olleita.

Päädyin, että keskityn kukkiin:

  • Tummalehtinen kurjenpolvi
  • Lehto akileija
  • Tunturi unikko
  • Neilikka
  • Tuoksu herne
  • Kehäkukka
  • Iso auringonkukka
  • Kesämalvikki
  • Leijonankita
  • Myskimalva
  • Unikko

En todellakaan tiedä kuinka onnistuu tai juuri mitään muutakaan. Osaa rohkenin ottaa enemmän mutta muutamien kohdalla olin arempi ja otin vain 4 siementä. Ajatus minulla oli, että muillekkin riittää. Toivon siis onnistuvani, jotta saisin kerättyä siemeniä kasvien lisäykseen.

Pienenpienin askelin eteenpäin

Kylvin myös mutta enemmän saadakseni istutus ja kylvö kuumetta alaspäin. Halusin vain sormet multaan.

Juuri mitään ei kyllä tapahtunut mutta edes vähän eteenpäin. Voitte lukea The työkalupakista tästä.

Lista mukana olevista huikeista blogeista:

Farmer to bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/03/farmarin-esittely-ja-polulla-eteneminen.html

Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/03/omavaraisuus-ja-me-seka-lierot.html

Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-2/

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/03/mina-sariw-omavaraisuus-kotipihalla.html‎

Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/03/eteneminen-ja-esittely.html

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/03/04/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-2

Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2019/03/04/osittainen-omavaraistalous/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/03/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-2.html

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/03/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

Saman otavan alla https://www.samanotavanalla.fi/?p=1799

Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/suuntana-omavaraisuus-kuka-mita-ja-miksi.html 13.

Villa Koira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/omavaraisesti-oma-itseni.html

Torpan Tyttö http://torpantytto.com/2019/03/02/inventaario-pakastimessa

Caramellia https://caramellia.fi/pysaytyskuvassakaikkihyvin/

Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=1114

Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/03/mita-kuuluu-kevaan-odotukseen.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/luomulaaksossa-elellaan-astetta-ekologisemmin-muttei-unohdeta-nykymukavuuksia/

Kohti laadukkaampa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/03/askeleita-kohti-omavaraisuutta-2.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/03/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-2-keta.html

Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/blog/punainen-mokki-ja-perunamaa/(avaa uuden välilehden)

Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/03/vaaran-vankyran-talon-vaki.html

Mrs Sinn https://mrssinn.blogspot.com/2019/03/arvot-ja-aika-values-and-time.html

Pienen pieni Farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=390

Harmaa torppa http://www.harmaatorppa.fi/2019/03/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-2.html

Saatat myös pitää

Kotivara käytännössä

18.4.2020

Laidunnus, metsä ja kunnostus

27.11.2020

Taimimulta testi 4. osa

5.4.2020

35 kommenttia

  • Emma

    4.3.2019 at 13:56

    Fasaaneista olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia. Itseäni kiinnostaa ehkä eniten koristefasaanit, kultafasaani lähinnä, ihan vaan lemmikkinä, mutta taitavat fasaanit yleisesti ottaen olla himpun verran villimpiä hoidokkeja kuin kanat. Tiedä sitten riittäisikö tilatkaan lintulajien lisäämiseen. Mutta mieli tekisi silti! Jos tuoksuherne kiinnostaa, niin tsekkaapas hyötykasviyhdistykseltä sellainen kuin ruusunätkelmä. Se on niinkuin tuoksuherne mutta monivuotinen! On varsin sievä kun kiipeilee muiden kasvien joukossa. Viime kesänä kokeilin ensi kertaa leijonankitoja ja taitaa vieläkin olla siemeniä tallessa. Ovat kyllä hauskan näköisiä kukkia, ei mikään ihme että ovat olleet niin suosittuja. Kukkien kanssa riittää kyllä seikkailua, olen yrittänyt saada mm perinteistä malvikkia kasvamaan täällä kun se mielestäni kuuluisi ikään kuin itsestäänselvästi tuohon harmaan tiilinavetan viereen. Mutta eipä jostain syystä lähdekään kasvuun! Täytyy taas kokeilla, josko nyt saisi taimet vihdoinkin kunnon vauhtiin…

    • Isäntä

      4.3.2019 at 14:05

      Oma kokemus fasaanista on tyhmä lintu varsinkin pienenä. Vesikupin voi laskea vaikka päälle. En tiedä luottaako niin suuresti suojaväriin vai mikä on. Fasaani tipuilla ei saa olla kulmia koska voivat tukehduttaa toisensa. Koristefasaanista ei ole kokemusta olisiko se kesyyntyneempi versio?
      Kukat todella lähtee lapasesta. Aloin tuossa jo pohtimaan pitäisikö suurentaa google mapsin ilmakuva ja piirtää siihen kukkapnkit ennen kun lumi sulaa ja kukat on jo maassa. Olisi joku tolkku mihin niitä tulee eikä niin, että kaikkialla on valloillaan kukkameri.

  • Urban Farming

    4.3.2019 at 16:24

    Teillä on tosi monipuolista tilanhoitoa. Uskallatkos avata vähän opintojenne sisältöä, viittaat että liittyy tilanhoitoon. Uskomatonta, miten paljon ehditte lasten ollessa pieniä tehdä. Ei varmasti kahta samanlaista päivää.

    • Isäntä

      4.3.2019 at 17:30

      Minä eli “isäntä” opiskelin Maatalous yrittäjäksi ja samalla tuli Luomu pätevyys hommattua. Toki se sisälsi monia muitakin osa-alueita kun sai vapaasti lisätä kun opinnot eteni liiankin hyvin. Jatkoa on syksyllä jossain muodossa tulossa vielä en osaa sanoa levennänkö tietotaitoani puutarha viljelyyn tai metsänhoitoon vai lähdenkö tavoittelemaan seuraavan asteen tutkintoa joka todennäköisesti olisi Agrologi. Emäntä taas opiskeli maanrakennus & logistiikka puolella ja kiersi hetken tiloja maitoautolla.
      Jokainen päivä tuntuu samalta kun herää mutta sen jälkeen ne todellakin alkavat erkaantua edellisestä heräämisestä.

      • Urban Farming

        7.3.2019 at 19:04

        Kuulostaa hurjan mielenkiintoiselta. Luomu-pätevyyttä suunnittelen itsekin, ehkä ensi keväänä saan mahdutettua kurssin aikatauluihin. Samoin, hassua kyllä, pitäisi suorittaa kasvinsuojelututkinto, jotta voi tilata petopunkkeja jne. torjuntaa varten. Pistä harkintaan Viikki HY ja maatalous- metsätieteellinen!!!

  • harmaan torpan emäntä

    4.3.2019 at 18:11

    Samaistun kovin tilanne naispuolisiin henkilöihin 🙂 raivaussaha on <3 ja kartingautot samoin, vaikka aikani tuli enemmän ajettua radalla kaksipyöräisillä 🙂 mutta vauhti ja konevoimat on se mitkä pitävät naisen tiellä 🙂

    • Isäntä

      4.3.2019 at 19:20

      Joku joskus on harmitellut kun meillä on vain tyttöjä. Olen erimieltä ne eivät ole vain tyttöjä koska niitä voi kasvattaa kuin poikia. Oikeasti en kasvata niistä poikia meillä ei vain ole eritelty mitä tytöt saa tehdä. Poikia saattaa näiden tyttöjen perässä tulla aikanaan.

    • Laura eli Javis

      4.3.2019 at 20:25

      Ja minä kun pelkään kaikkea vauhtia ja vaarallisia tilanteita! 😀 Raivaussaha kuulostaa siltä, että sillä voi raivata vaikka omat jalkansa. Näin me olemme erilaisia! 😀

      • Isäntä

        4.3.2019 at 20:29

        Vanhin tyttö inhoaa kovia ääniä mutta kun on kypärä päässä ei enää ääni haittaa. Raivaussaha on käyttäjälle turvallinen koska terä on kaukana. Moottori sahaan mummo ei koske kun sillä voi kuulemma tulla vahinkoja.

  • Sanni / Riippumattomammaksi

    4.3.2019 at 18:20

    Olipa ihana lukea lisää teidän perheestä! Voi, kun meilläkin asuisi tuollainen teräsmummo naapurissa 🙂

    Meillä on ihan samanlaisia kokemuksia ankoista, liha olisi hyvää mutta sitä läträämisen määrää ja joka paikassa litsahtelevaa märkää kakkaa ei kyllä jaksa, vaikka liha olisi kuinka maukasta. Kukkopojilla siis vain mennään, ja kalkkunoita olemme vähän tuumailleet kesäksi. Saas nähdä.

    • Isäntä

      4.3.2019 at 19:23

      Kalkkunoita olen yrittänyt viedä läpi mutta anoppi on nuoruudessa niiden kanssa leikkinyt ja saanut toisen puoliskon inhoamaan kalkkunoita. Taidan siis taistella tuulimyllyä vastaan. Tämä on tämän teräs mummon syntymä koti jota nyt asutamme.

  • Laura eli Javis

    4.3.2019 at 20:22

    Mahtava porukka teillä ja tekstistä huokuu se miten arvostatte läheisiänne. Apu ei ole itsestäänselvyys. Niin paljon olette ehtineet eläimiäkin pitää, että heräsi kysymys kuinka kauan olette asuneet maalla?

    • Isäntä

      4.3.2019 at 20:26

      Syksyllä tulee kuusi vuotta vakituista asumista maalla. Ensimmäisinä kolmena vuonna tuli suurin osa niistä eläimistä joita ei enää ole ja kanat. Oikeastaan kanat muutti mukana kaupunki kodista.

  • Tuula/Maalaiskaupungin piha

    4.3.2019 at 23:40

    Ai että nämä ihanat teräsmummot, tuli niin mieleen oma äitini. Kun hän vieraili meillä, niin aitojen alustojen heinät sai kyytiä, mummo tarttui viikatteeseen.

  • Susa

    5.3.2019 at 01:14

    Hiukan kateellisena ihailen miten hienon startin teidän tytöt saa elämään. Olisipa minunkin lapsuuden kotini ollut noin yhteisöllinen, sukupuolirooleista vapaa ja monipuolinen puuhamaa. Ehkäpä heistä tulee aikanaan naisia, jotka pystyvät siihen mihin haluavat eikä siihen mitä joku määrittelee heidän hommikseen.

    • Isäntä

      5.3.2019 at 01:37

      Ehkä tämä kantautuu jo edelliseltä sukupolvelta. Kun Isäntä on kasvanut kaavojen, kankaiden ja ompelukoneiden keskellä. Seuraten kun isosisko valmistaa vaatteita. Eikä kukaan kieltänyt ompelukoneen käyttöä tai virkkaamista tyttöjen juttuna.

  • Kotivaaraska

    5.3.2019 at 09:24

    Tuohan on ihan parasta, kun saa ympärilleen lähisuvun ja avun samalla ja silti kaikki ovat omissa oloissaan, ettei käy liian ahdistavaksi. Teillä on melko kattava kokemus jo eläimistä ja eri lajien kannattavuudesta. Wau!

    • Isäntä

      5.3.2019 at 11:39

      Osa toimii kuin muuttolinnut kun kevät tulee he saapuvat ja syksyllä matkavat takasisin etelään.

  • Hanne

    5.3.2019 at 10:50

    Teillä onkin ihan kunnon farmi.

    Joo, noi vuohet… Mullakin ne alotti maisemanhoidon portaiden juuri ostetuista pelargonioista.

    Miten se avun pyytäminen voikaan olla niin vaikeaa? Täälläkin sitä apua välillä suorastaan tyrkytetään, mutta kun pitää vaan yrittää aina itse.

    • Isäntä

      5.3.2019 at 11:40

      Avunpyytämisessä, jotenkin tulee sellainen no en viitsi noin pienen homman takia kun… Sitten tuleekin se lista selityksiä.

  • satu

    5.3.2019 at 13:14

    Teillä on mahtava poppoo siellä ja pidän tuosta teidän yhteisöllisyydestä ja mummosta naapurissa.

    Kolme maakellaria, olen oikeasti kade 🙂

    • Isäntä

      5.3.2019 at 15:34

      Olen hurjan tyytyväinen, että sen rakentamisen voi hetkeksi unohtaa. Voi käyttää mummon kellareita (toivottavasti).

  • Tessa

    5.3.2019 at 15:19

    Ai vitsi, kun hauskaa, että naapuriin pääsee kahville ja on sukua ja voimamummoa lähellä. Maalla yhteisöllisyys on jotenkin kokreettisempaa. Yhteyttä otetaan usein silloin, kun on jotain apua tai neuvoa vailla. Kivaa on kuunnella myös ketä on asunut siellä ja siellä ja tehnyt sitä ja tätä, varsinkin kun tulee ulkopuolisena, eikä jutut liity millään tavalla itseen. Oman talon historiasta kuulee myös vanhempien ihmisten kertomana hauskoja juttuja. Mutta avun pyytäminen, se on kyllä hankalaa, vaikka tiedän, että moni haluaa sitä antaa. Itsekin ihan mielelläni.

    • Isäntä

      5.3.2019 at 15:37

      Meitä enne vakituisesti asui äitini eno ja hän suvaitsi yllättävän paljon. Pihaan saattoi karauttaa vanhan ajan mustalais leiri ja olla sen aikaa kun oli tarpeen. Moni naapuri on myös käynyt saunomassa Viljo enon kanssa. Hänestä kuulee mukavia tarinoita kylällä. Kun kulkupelinä oli vain pappa Tunturi ja akkua ladattiin naapurissa, että radiota sai kuunnella.

    • Isäntä

      7.3.2019 at 07:12

      Tukiverkkoa osaa kyllä arvostaa. Aluksi kun muutimme tänne tunsimme olevamme yksin. Onneksi tässä vuosien mukana verkko on kutonut itse itseään. Onneksi on kylällä yhteisiä perinteitä joihin kokoonnutaan ja puskaradio on myös hyvällä positiivisella kanavalla.

  • Marja Nuora

    6.3.2019 at 22:20

    Kiva perhe ja suku teillä siellä, mielenkiintoista seurata! Ja ihanaa yhteisöllisyyttä. Aina ei henkilökemiat toimi sukutiloilla noin hyvin. Ja mahtavaa, että sukupuoliroolit ei rajoita!

  • Luomulaakson Maria

    7.3.2019 at 16:40

    Tämän postauksen myötä tuli taas hirveä hinku muuttaa enemmän maalle. Teillä on niin ihanan monipuolisesti kaikkea. Ilo oli lukea paloja teidän elämästänne.

    • Isäntä

      7.3.2019 at 19:07

      Edellinen koti oli muka maalla mutta tämä todella on maanpovessa.

  • Minna - Ku ite tekee

    7.3.2019 at 21:29

    Meillä oli mun lapsuudessa yksi vuohi, me saatiin se tupaantuliaislahjaksi. Isälläni oli tuohon aikaan biodynaaminen puutarha ja muistan kuinka hän aika nopeasti totesi ettei puutarhuri ja vuohi mahdu samaan taloon. Se vuohi ei pysynyt missään aitauksissa vaan kerrankin löytyi sisältä talosta tepastelemasta ruokapöydältä.

  • SariW

    7.3.2019 at 22:01

    On kyllä huippu mahtavaa, kun ihan lähellä asuu sukulaisia. Siis joiden kanssa on hyvät välit. Se tuo turvaa, puolin ja toisin 🙂

  • Jovelan Johanna

    10.3.2019 at 14:37

    Onpa mahtava juttu tuo teidän uudelleen kouluttautuminen. Monet haaveilee toisenlaisesta elämästä, mutteivat näe sen mukanaan tuomia uusia mahdollisuuksia. Meillä itsellä mentiin niin, että mulla työ yrittäjänä tuli mukana ja mies piti pienen pohditatauon ja lähti sitten opiskelemaan metalliartesaaniksi aikuisopiskelijana.

    Kivaa lukea teidän elämimistä ja myös siitä mitkä olette kokeneet teille sopiviksi ja mitä ette. Naurahdin, kun olit laittanut mukaan juuri ne kaksi elukkaa, joita meille on harkittu, nimittäin vuohet (juustomaidon vuoksi) ja fasaanit. Meillähän ei ole kuin lemmikkejä ja kanoja on ollut ajatuksena ottaa munia ajatellen, mutta vuohista olen sitten haaveillut varmaan aina. Itselläni kun on se perinteinen lihansyöjän kaksinaismoralistinen este, että liha maistuu, mutta sydän ei tunnu suostuvan sellaisen eläimen muuttamiseen ruoaksi, jota on hoivannut. Kalkkunoitakin olen pohtinut, ne ilmeisesti ovat niin v-mäisiä tyyppejä, että niitä tekee mieli taittaa niskat ihan sen vuoksi ja fasaanien kohdalla olen ajatellut, että ne ovat niin villejä, ettei niihin kiintyisi. Luettuani sitten aiheesta sen mitä olen joutanut, niin kovin tuntuvat olevan haastavia siivekkäitä kotitarhaukseen nuo fasaanit. Vuohista olen ymmärtänyt, että niiden pitäjien mielestä on tosiaan hieman helpompiakin tyyppejä kaitsettavaksi. No, meillä ei nämä asiat ole vielä(kään) ajankohtaisia, mutta tontilla on kanala-lampola, joka pitäisi laittaa kuntoon sitten kun siihen on aikaa, rahaa ja resursseja, ja puolet tontista on yhtä rytölää aidan takana, jonka voi ottaa haltuun kun nuo kolmen kriteerin kohdat siihen savottaan toteutuu.

    Mukavaa kevättä sinne!

    • Isäntä

      10.3.2019 at 16:31

      Muutos oli melkoinen entiseen mutta ei ole tarvinnut katua. Eläimien ja niiden lihan käytössä on jänniä kirjoittamattomia sääntöjä. Kanoja meillä ei syödä vain kukkoja. Lampaistakin pässit on syötäviä. Mies puolisena tämä toki tuntuu välillä hurjalta, että aina ne urhot ovat padassa. Niiden käyttö on vain helpommin selitettävissä. Jos niiden antaisi kasvaa niin jossain vaiheessa ne alkaisi käymään toistensa päälle. Tulisi myös mahdollisesti sukusiitosta. Vuohia ensimmäisen kerran hommatessa myyjä sanoi tarvitset omanlaisen huumorintajun, jotta selviätte. Aluksi kaikki meni niin hyvin, että en oikein ymmärtänyt tätä sanontaa mutta myöhemmin alkoi tuntumaan, että sitä jonkin verran jopa löytyy. Loppujen lopuksi vuohilla oli kieroutuneempi huumori kuin meillä. Fasaani on käytökseltään verrattavissa johonkin villi lintuun varis ja harakkakin ovat kesympiä. Niihin ei todennäköisesti kiinny mutta ei niitä kiinnikkään saa.

      Kauniin kevään jatkoa myös sinne.

  • Mari

    13.3.2019 at 14:15

    Kiva kuulla, kuka siellä puuhastelee taustalla – muitakin kuin isäntä 🙂 Teräsmummu ja hänen asumisensa naapurissa kuulostaa todella ihanteelliselle tilanteelle! Ja niin totta, että kyläläiset kyllä mielellään auttavat – ainakin meidän kylällä – mutta se kynnys, ottaa yhteyttä ja kysyä. Ja kun tuntuu, että on koko ajan jotain jota tarvitsisi tai jota ihmettelee; ettei vaivaisi liikaa 😀 Mutta ikinä ei olla pakkeja saatu, joten kysyä kannattaa – ja yritetään me kovasti auttaa takaisinkin, mutta taidamme olla kyläläisten silmissä niin kaupunkilaisia, että ruokakorit ovat toimineet tähän asti paremmin 🙂

    Aurinkoisia kevätpäiviä Korkealaan!