Avainsana-arkisto: Omanlainen

Jouluna ajauduimme vauva-arkeen

Talven ihmemaa on saapunut meille. Tämä tarkoittaa yleensä sähkökatkoja on niitäkin jo toki ollut mutta enempi on vaikeutunut internettiin pääsy, joka taas on vaikuttanut tähän blogiin.

Nyt on ilmasto ja tähdet kohdillaan, joten päivitystä pukkaa tulemaan. Kuinkas tämä joulukuu on mennyt.

Tapanamme on hiljentyä jouluun ja eristäytyä keskittyen läheisiin.

Tämä joulu on ollut ihan toisenlainen kuin koskaan ennen hirmuisesti stressiä, aikataulu ongelmia, arjen järjestyksen muuttamista, loppuunpalamista, kiukuttelua ja kuitenkin onnea.

Vauva-arki alkoi joulukuun alussa, joka vaikutti suuresti päivän kiertoon ja aikatauluihin. Alussa vanhempien kuormat kasvoivat ja joustavuutta tarvittiin. Huomasimme jossain vaiheessa, että olemme todella kuormitettuja ja kamelin selkä meinaa katketa, kun ei vaan kertakaikkiaan arki suju. Arki tuntui todella kiireiseltä ja aikataulutetulta. Hirveä kiire saada asiat vain tehtyä. Teimme aikajanan johon kirjasimme päällekkäisiä juttuja ja kenelle mikäkin kuuluu. Oli kellon aikoja jolloin oli jommalla kummalla hirmuisesti tekemistä ja toisella oli silloin aikaa. Aloimme jakamaan työt uudestaan, jotta ei tule tälläistä työsumaa.

Esimerkki aikataulu ongelmasta ja ratkaisusta:

  • Mies: Hoiti aamulypsyn ja lähti suoraan viemään lasta hoitoon.
  • Vaimo: Vahti lapsen pukeutumisen ja repun pakkauksen. Hoitaa vauvaa.

Molemmilla oli siis stressi pysyä toisen aikataulussa. Tehtiin muutos:

  • Mies: Vahtii pukeutumisen ja pakkaa repun ja lähtee viemään hoitoon.
  • Vaimo: Hoitaa aamulypsyn ja tulee sisälle hoitamaan vauvaa.

Tämä oli todella pieni muutos mutta suuri vaikutus stressiin ja aikataulussa pysymiseen. Toki lypsyissä oli omat haasteensa, koska hieho tuli lypsyyn ja jotenkin emme uskoneet käännön toimivan. Olemme nyt siinä tilanteessa, että vain vaimo pystyy lypsämään hiehon. Heille on tullut omat tavat, rutiinit ja luottamus. Hieho toimii kuin automaatti, kun lypsäjä on oikea.

Onneksi jo opiskellessa havaitsin kuinka eläimillä on mieltymyksiä joihinkin hoitajiin ja jotkut ovat ilmaa. En voi siis ottaa itseeni, että me ei ymmärretä toistemme tapoja. Olemme myös havainneet haastavuutta meidän lypsypaikan järjestelyissä, joihin emme pysty vaikuttamaan näin talvella. Meillä ei ole mahdollisuutta millään tapaa painostaa eläintä lypsylle. Meillä ainoa keino saada eläin lypsyyn on houkuttelu ja viekkaus. Olemme päättäneet kesällä parantaa tätä, kun nyt tiedämme mitä tarvitsemme homman helpottamiseksi. Emme pysty rajaamaan eläinten liikkuuvuutta tarpeeksi, mikään meidän aitamme ei ole “naudan kestävä”. Eläimet ovat meillä laitumella, kun tulevat lypsypaikalle jossa on parsi johon kytketään lypsyn ajaksi. Lypsyparrelle pitäisi tehdä kuja johon ne ohjattaisiin ennen lypsyyn tuloa. Meillä oli tälläinen kuja kyllä mutta vain paimenlangasta tehty. Tämä toimi hyvin kun oli suopuisia eläimiä. Nyt osalla on vähän enemmän annettu omaa tahtoa, joten lanka on liian vähän. Osa nuorista kun on niin ahneita paskoja, että kun yhtä houkuttelee rajatulta alueelta lypsypaikalle niin tunkee  langat kaulassa muitakin herkuille. Oli siis pakottava tarve poistaa nämä langat ennen kun sattuu tapaturma. Iso eläin kun sotkeutuu lankoihin ja vauhkoutuu niin ongelmat ovat todellisia ja vahingot korvaamattomia pahimmassa tapauksessa.

Vauva kuulumisia

Vauva ja arjen yhdistäminen oli mielenkiintoinen prosessi. Kaksi on jo ennestään ja nyt tuli sitten kolmas. Olemme jokaisen kohdalla pyrkineet olla muuttamatta liikkumista tai ylipäätään arkea millään tavalla. Edelleenkin meillä on kaikki samat tehtävät työt päivittäin mitä ennenkin mutta sitä on jouduttu muuttamaan kuka sen tekee. Vauva on vaimolle vähän kuin ankkuri se hidastaa liikkeelle lähtöä, joten aamuisia lähtöjä saa vain haaveilla. Vauvalle on myös tullut jo rytmiksi, että kun isommat on lähtenyt hoitoon on hänen ruoka-aika. Yleensä nukkuu siihen saakka. Se on hirmuisen hienosti ja helpottaa aamua kummasti. Toki tuntuu, että hidastaisi arkea mutta kuitenkin kaikki hommat tulee tehtyä en tiedä onko sitä vain tullut nopeampi halon hakia, lämpeneekö hella nopeammin vai kypsyyko uuniruuat nopeammin kuin ennen. Onko arjessamme ollutkin löysiä kohtia, joita ei ole osannut hyödyntää. (Kirjoittaminen on ollut tauolla toki.)

Kesän päivät alkavat olemaan taas täynnä tekemistä. Talven aikana pitäisi alkaa tekemään sellaisia asioita kuntoon, jotka helpottavat kesän projekteja. Tärkein ja suurin talven projekti tulee olemaan työkalupakki tästä kirjoitan varmasti lisää.

 

Vesiviljelyn aloitus myöhästyi ja satoa ei oikeastaan odotettu. Nyt katsotaan miltä siellä näyttää.

Vesiviljely myöhästyi monesta eri syystä mutta suurin hidastin oli kuivuus. Olen kuitenkin nyt huomannut, että vesiviljely on kuivan ajan viljely muodoista se tärkein ja paras sadon pelastaja. Uskon, että tämä on tulevaisuus jos ilmaston muutos jatkuu. Ilmaston muutoksen syistä ollaan eri mieltä mikä sen aiheuttaa vai onko vain väistämätön muutos pallolla. Oli se syy mikä tahansa ääri-ilmastoja on havaittavissa. Näihin ilmiöihin ja ilmastoihin vesiviljely on oiva ratkaisu.

Keväällä on sulamisvesiä, jotka menevät “hukkaan” eli pintavesiä. Kun otamme tästä suuresta vesimassasta, veden talteen järjestelmään emme rasita pohjavesiä ja näin kaivossa olevaa juomakelpoista vettä. Järjestelmä puhdistaa tätä vettä koko ajan, joten järjestelmään voi laittaa vaikka kuravettä. Toki siinä on myös ravinteita, jotka menee kasvien kasvuun. Joku voi toki olla kanssani erimieltä.

Veden haihtuminen on sellainen kysymys, joka on esitetty parikin kertaa. Nyt voin siihen antaa vastauksen. Meillä kiertää noin 2-3 tuhatta litraa. Nyt on lisätty 200 litraa noin puolessatoista kuukaudessa. Suurimman haihdutuksen aiheutti letkuun joutunut koppakuoriainen, joka laittoi järjestelmän tulvimaan. Nyt vesi tankissa on pelastus lauttoja.  Kasvihuoneesta oli myös toinen pääty pois kuumimpaan aikaan, joten haihtuminen voisi olla pienenmpi tai suurempi jos pääty olisi ollut paikoillaan.

Satoa tai siis sadon alkuja piti esitellä.

 

Tomaatteja on tulossa ihan kiitettävästi jos säät sallii kypsymisen. Nämä tomaatit olivat kukkina noin 3 viikkoa sitten.

Kurkkuja tulee yllättävän paljon useita kymmeniä on jo aluillaan. Nämä on siemenestä istutettu 11 heinäkuuta eli kasvi on noin 6 viikon ikäinen.

Mansikat tuottaavat jo rönsyjä. Nämä mansikat on lähtenyt rönsyistä kasvamaan 6 viikoa sitten ja nyt tuottavat jo uusia rönsyjä. Ensikesänä on paljon uusia mansikantaimia.

Salaatin nopeus tai oikeastaan sen hitaus on ollut vähän pettymys. Nämä on myös istutettu 11 heinäkuuta joten… Luulen luonnon olevan luonnottoman nopea, kun vertaan kurkkujen huimaan kasvuun.

Paprika yrittää vielä ehtiä kukkimaan ennen kylmyyttä. Istutettu 11 Heinäkuuta kurkkujan viereen.

Lautta-altaanvesi paljon on peloteltu levän kasvamisella. Meillä oli aluksi se levä aika vahvana mutta nyt kun järjestelmä pyörii ja toimii on vesi täysin kirkasta. Kivialtaiden kivistä löytyy erilaisia raviteista johtuvia kasvustoja.

Verailu kuvia. Nämä antaa voimia jatkaa. Samalla ihmettelee kuinka nopea luonto on.

 

11. Heinäkuu
26. Elokuu
11. Heinäkuu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

26. Elokuu

 

 

 

 

 

 

9. Heinäkuu

 

 

 

 

 

26. Elokuu

 

 

 

 

 

 

 

Semmosta on päässyt tapahtumaan seitsemässä viikossa. Innolla jo odotetaan tulevaa kesää jos vaikka ehtisi pari satoa kesän aikana valmistumaan. Ahneella on yleensä haiseva loppu mutta tavoitteet pitää pistää korkealle. Tilan käyttöä myös kokeillaan tehostaa ensikesänä ja lautoille laitetaan enemmän mitä tänä kesänä viitsittiin myöhäisen ajankohdan takia.

Syksyinen arki, juoksimme päin seinää

Kesä on virallisesti takana, kun kiire loppuu. Ilman kiirettä tuntuu olevansa robotti, joka suorittaa arjen toiminnot ilman mitään sen erikoisempaa päämäärää. On aikaa myös tuntea niin fyysisesti kuin henkisesti. Molemmissa huomaa pientä kipuilua, pientä kaipuuta kesän vilskeeseen ja samalla levon tarvetta.

Kaikki on oikeasti hyvin, jonka takia ehkä antaa itsensä olla haavoittuva. Polttopuut on tehty talveksi lähes kaikki on valmista, kun jos vaikka lunta alkaisi satamaan selviäisimme siitä. Todennäköisesti juuri se, että kaikki on hyvin antaa mahdollisuuden tuntea ja lamauttaa itsensä robotti moodiin.

Talven pelko kuitenkin rajoittaa uusien projektien aloittamista. Voi toki olla, että nyt olisi se oikea aika aloittaa se projekti. Tuntien itseni, kun tämä syksy venyy ja venyy tulee projekti aloitettua kuukauden päästä ja sitten sitä viedään loppuun samalla, kun taivaan on täyttänyt lumisade.

Kuva: Teresa Nurmioja Kuva skannattu alkuperäisestä ja muokattu mustavalkoiseksi, huonon skannaus laadun vuoksi.

Elämä ei saisi olla pelkkää suorittamista, vaan pitäisi muistaa antaa se hengähdystauko itselle ja se palautuminen. Nyt olisi sen köllöttelyn aika ennen, kun alkaa puiden sisälle kantaminen ja lämmitys. Nyt olisi se aika, kun pitäisi istua portailla ja nautiskellen juoda aamukahvia. Samalla seurata kuinka sumuhälvenee, kun aurinko nousee ja alkaa lämmittämään kylmää aamua. Ei ole enää pitkä aikaa niihin aamuihin, kun ei se aurinko enää nousekkaan aamukahvin aikaan lämmittämään.

Musiikki antaa voimia ja alkaa häröilemään omalla hullulla tavalla. Aamut kun ovat hiljaisia linnut eivät enää laula ja hiljaisuus on rankan kaunista mutta jotenkin niin hiljaista. On siis aika antaa aamuille ääntä (välillä) luurit siis korville ja kurkku suorana laulamaan hiljaisuutta vastaan. En ole ehkä korven kaunein ääni, kun päätän kiekaista aamun käyntiin mutta ei se kukkoakaan haittaa, että kähisee joka aamun tervetulleeksi. Onneksi naapureita ei ole ihan vieressä voisi mun äänen avaukset olla shokki herätyksiä. Aamuinen bussikuski saa kyllä vielä osansa mun live showsta mutta sille maksetaan siitä, että saa mua kuunnella.

“Hanskat ei tipahda, periks ei anneta. Ne sano et pysty, ei kannata. Mun korvissa se kaikki kuulosti hasteelt. Ne saa luun kurkkuunsa ku tulosta taas teen. Jatkan, jaksan vaikka väkisin.”

Elämä menee äärirajoista toiseen. Niin menee myös ilmasto, valoisasta lämpimästä mennään kylmään pimeyteen. Mieli pitäisi kuitenkin pitää valoisana ja hienona. Miksi ei saisi antaa sen mielenkin mennä äärirajoista toiseen. Joskus on parempi antaa sen mielenkin mennä äärestä toiseen on todella kuluttavaa pitää kaiken positiivisen vakaana. Meillä on päätetty mennä laidasta laitaan miksi ei saisi olla sitä huonoa päivää. Se kehdataan myös suoraan sanoa kukaan ei suutu kun sanoo, että tänään kaikki ärsyttää ihan kaikki. Silloin jo tietää avata tuulitunnelin ryöppyjä siellä täällä mutta kun tietää, että teki toinen miten hyvin tahansa niin nyt ei voi miellyttää. Lapsille ei tällöin voi kuitenkaan kiukutella yleensä tämän kiukku päivän haltia välttelee lapsia, jotta ei tulisi ryöpsyä. Onneksi on myös hiljaisuus ja toinen vanhempi jolle voi sanoa voisitko hoitaa tämän lasten kriisin, kun nyt on hermo niin pinnassa, ettei pysty keskustelemalla selvittämään. Joskus siis pelkkä ääni voi ärsyttää niin paljon, että ei kuule mitä se ääni sanoo. Toisen tunteminen ja luottamus on tärkeätä, jotta tämä paletti pysyyy kasassa.

Asuminen pienissä neliöissä vie törmäys kurssille mutta onneksi on ulkoilma, josta löytyy tekemistä. Ulkosauna ja padan lämmittäminen on kyllä omalla tavallaan pelastava voima. Saa tuijottaa kuinka tuli syttyy ja liekit alkavat pikkuhiljaa lepattamaan. Voi samalla uppoutua omiin ajatuksiin ja saada voimaa jatkaa. Pienet arjen pakenemisen paikat ovat tärkeitä, kun kaikki on koko ajan läsnä. Erakoituminen on tavallaan ihanan voimaannuttavaa mutta sitä ei tarvitse tehdä yksin eikä olla yksinäinen.

Tunnustan, että näin on minulle oikea tapa tätä elämää elää.