Avainsana-arkisto: Elämää

Metsälaitumen ihana keväinen avaus

Kevät mitä ihaninta aikaa. Saa nauttia kuinka kaikki herää taas eloon ja eläimetkin pääsevät isommalle alueelle. Alue on ollut koko ajan heidän käytössä mutta lumi on pitänyt heidät pienemmällä alueella.

Se kun iltalypsyn alussa huomaat, että porukka on innoissaan löytänyt uuden alueen ja hyppivät innoissaan pitkin taimikkoa. Se on jotain niin vilpitöntä riemua mitä harvoin pääsee todistamaan.

Iltalypsy ohi ja päätät ottaa aikaa seurataksesi tätä ihanaa riemua. Ei aikaakaan kun tajuat, että näet vain ne jotka kävi lypsyllä. Mitä hittoa ne on menneet vielä pidemmälle.

Enää ei nautikkaan tästä riemun hetkestä vaan tulee huoli. Niin ne aitalangat… Ei niitä nyt kukaan ole vielä käynyt tarkistamassa. Ne on varmasti lumen painosta maassa ja eihän nuo intoilijat niitä huomaa.

Tutkimusmatkailijan asenne

Sitä todella tarvitaan, kun pukee pilkkihaalarit päälle ja lapion heittää olalle. Siellä on lunta mutta kuinka paljon. Lahkeita saappaiden sisäpuolelle ja ulkopuolelle, jotta saapas ei haukkaa lunta kenkään.

Kyllä sitä lunta riittääkin ihan omiksi tarpeiksi. Ensimmäiset metrit menee motivaatiota hakiessa. Tiedossa on siis lähes kaksi kilometriä kahlaamista ja lapiointia.

Muistelen kuinka lääkäri kysyi käytkö kuntoilemassa vaikka kuntosalilla? Onko tämä nyt sitten se sellainen stepperi treeni. Aloitetaan ensin kevyesti tasaiselta ja laskeudutaan sitten satametriä alaspäin, tasaista ja taas muutama sata metriä ylöspäin.

Ylöspäin kavutessa saan myös kannustus joukkoja uurastuksen laidalle. Ne kulkivat vain alueita, joissa ei ollut lunta ja tuntui ihmettelevän miksi minä rämmin umpihangessa, kun vieressä on vihreitä mättäitä.

Manaan itseäni, kun olen mennyt tekemään langalle kunnon väylän, jotta tarkistus olisi helpompaa. Nyt tuntuu, että urallani on kaikki pöheikön lumet.

 

Helmikuun pakkasessa

Pakkasta on tänään rapsakat -24 astetta. Valoa on jo luonnossa huomattavasti enemmän kuin vielä kuukausi sitten. Nyt saa jo aamuisin olla sytyttämättä valoja, kun luonnonvalo valaisee riittävästi. Mahtavaa kevät on tulossa.

Olen huomannut, että kirjoitus tyylini on hiukan muuttunut ja en ole ihan sinut sen kanssa. Voin rehellisesti sanoa, että uusi tyylini on minulle helppo tapa kirjoittaa mutta halusinko tehdä kirjoituksista kuitenkaan niin etäisiä. Näitä täällä pakkasen keskellä siis pohdiskelen.

Sarjoja on nyt tullut vahingossa, jotka elävät kyllä ja luo jotain rytmiä. Sarjoina tulee nyt MatokompostiTaimien vesiviljely kokeilu, noin viikoittain ja Askeleemme kohti omavaraisuutta 2018 kerran kuukaudessa.

 Yritän väliin nyt sitten vielä kirjoittaa “omaa poukkoilevaa tyyliäni”. 

Tilalla tapahtuu tällä hetkellä

 

Kanat pitää vuosittaista muninta taukoa. Tämä on vähän myöhässä aikaisempaan vuoden kiertoon. Ennen ovat olleet tauolla joulukuussa, kun olisi kiva leipoakkin jotain. Nyt on huomattavasti mukavempi ajankohta. Se alkaa olemaan selätetty, koska aurinko pistää ne taas munimaan.

Naudoilla on ollut kimppa kiimat tosin oli siellä vielä yksi, joka näytti kiiman merkkejä. Tietysti tämä jälkijunainen on uusi hieho, joka pistää kaikki hölmöilemään. Nuorilla tuntuu nuo hormoonit nousevan päähän vanhoja kovemmin.

Maidon tuotannossa on alkamassa pieni notkahdus, koska isoin lehmämme Mumma on menossa umpeen. Lypsyyn jää vain yksi itäsuomenkarjan edustaja. Tämä takaa meille kyllä maitoa omiin tarpeisiin mutta isoja juusto satseja ei tällä maitomäärällä kannata haaveilla. Vasikka rokottaa kuitenkin hyvin maidon määrää. Voisihan se jo olla ilman maitoakin mutta meillä saa juoda pitkään. Nyt on juonut 2kk maitoa ja saa vielä jatkaa. Mumman vasikka joi 6kk maitoa suoraan emolta, vaikka lypsettiin aamuin illoin.

Lampaat olisi pitänyt laittaa pässille, jos olisi tahtonut karitsoita kesällä. Tänä kesänä taitaa tulla tauko kaikille lampaille. Annetaan niiden nyt olla ilman karitsointia ainakin tämä kesä. Saavat siis lomailla. Katras on karsittu pienemmäksi ja ajatuksena on pitääkin pienempänä jatkossa. Laskeskelimme kuinka monta lammasta kannattaa pitää, jotta saisimme riittävästi lampaan lihaa. Ylimääräisiä on turha pitää, koska ylituotanto ja tunteet ovat huono yhdistelmä.

Kasvit on myös osa kylmyyttä. Niitä istutellaan nyt vauhdilla, jotta kesä tulisi nopeammin. Samalla myös suunnitellaan epänormaaleita kasvatus alustoja ja hyötykäyttöä omalle tuotannolle. Pitkällinen harkinta taitaa olla kokeilemisen arvoista. Meinaamme nimittäin vesiviljelyn ruukuissa käyttää kasvualustana lampaanvillaa. Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa haaskaukselta mutta langan teettäminen on kallista ja hirmuista määrää ei jaksa itsekkään langaksi tehdä. Vesiviljelyssä on käytetty lasivillaa mutta se ei tunnu luonnolliselta ratkaisulta. Bambukuitua on myös tarjolla mutta sen rahtaus tänne pohjolaan tuntuu hullulta. Vielä on monia asioita auki tässä viljely muodossa mutta onneksi on muutama kuukausi aikaa etsiä vaihtoehtoja ja punnita niitä. Kaikki suunnitelmat kasvien suhteen oli jo varmoja ennen, kun emäntä toi siemenkuvaston, jossa on 562 eri siemenlajiketta.

Polttopuut tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä talvi pärjätään mutta heti keväällä saa alkaa puita tekemään. Kesä saunomisiin ei taida valmiit puut enää riittää. Onneksi on jo pihassa pieni rankakasa ja valmiiksi kaadettuja puita odottaa metsässä. Syksyllä talvi yllätti varautujan nopeudellaan ja työn määrällä. Tekee sen kyllä joka syksy mutta huonon kesän takia oli enemmän tekemättömiä hommia kuin ennen.

Pakkanen hajottaa pään. On kyllä kaikkea muutakin rikki, joka pitäisi saada korjattua. Vallantallissa on jo jonoa päässyt syntymään. Meidän peltopeto eli se neliveto avolava on muuntanut itsensä kaksivetoiseksi sylkäisten etuvetarin pois. Nyt olisi jo tuvassa uusi (käytetty) odottamassa, että vallantalliin tulee lämmitys päälle. Intoa alkaa pikku hiljaa olemaan myös muiden moottoristen projektien pariin. Tosin enempää (kone) rikkoja ei meidän elämä kestä. Olemme nyt siis yhden auton varassa, jos sekin hajoaa hajoaa se pää lopullisesti.

Nyt sitten on voinut purkaa tylsyyttään korjailemalla villasukkia, jotka talven pakkasessa on päässyt kulumaan puhki. Paperille on tullut rustailtua muutamia suunnitelmia kasvihuoneen osalta. Samalla on ollut aikaa laskea kannattavia ja ei niin kannattavia suuntia.

Blogi hiljenee tältä viikolta tähän

Nyt keskitytään loppuviikon ajan tekemään yhteispostausta, joka ilmestyy ensi kuun ensimmäinen maanantai ja sehän on 5.3.2018.

Matokomposti 6 viikkoa takana

Laitoin sinne sanomalehti silppua tällä välin. Otin myös vinkistä vaarin ja lisäsin multaa hiukan kompostin pinnalle.

Olen pitkään halunnut laskea tuloksia mutta yrittänyt pidättäytyä siihen 8 viikon kohdalle. En kuitenkaan enää malttanut ja päätin kipata astian nurin ja aloittaa alusta.

Sormet multaan ja matoja laskemaan

Suurimmat madot löytyi munakennojen suojasista. Pieniä valkoisia matoja löytyi hurjasti ja ne oli keskittynyt sanomalehti silppuihin. Tästä voi päätellä, että paperi tuotteet ovat matojen suosiossa.

Tyhjensimme matokompostin isompaan laakeaan astiaan ja matokomposti sai uudet kennot pohjalle ja uutta multaa kennojen päälle. Sitten pistimme komposti tavaran takaisin kompostiin erotellen “punaiset madot” erilliseen astiaan.

Pikku hiljaa alkoi kerääntymään matoja laskettavaksi. Oli isoa, pientä paksua ja laihaa. Käärmeiksikin jo joitain tytöt kutsui.

Koko saalis mitä matoja löytyi. Nyt niitä on sitten laskennassa löytynyt 143 kappaletta. Aloitimme 70 kappaleella 6 viikkoa sitten. Ensimmäinen matokomposti päivitys.

Kaikki on nyt myllätty lävitse ja palautettu takaisin matokompostiin jatkamaan kompostointumistaan. Olihan sitä ajatus jo tehdä toinen ja jättää tämä pikkumatojen temmellys laatikoksi mutta aloin epäillä pikkumatojen nopeutta ja tavaran normaalia kompostoitumista. Samalla pikkumadotkin olisi kompostoituneet, joten en uskaltanut riskeerata hyvää alkua. Pitää jossain vaiheessa ottaa sekalainen porukka toiseen astiaan ja jättää tämä muuttumaan mullaksi.

Matokomposti 3 ja puoli viikkoa

Vieläkin tykkään hommasta ja madoista. Vieläkään hajut eivät ole häirinneet.

Huomio tänä aamuna

Prosessi on lähtenyt käyntiin ja tajusin miksi neste päästetään alempaan astiaan “tehdas valmiissa ratkaisuissa”. Sitä oikeasti tulee ihan ilman kostuttamista, kun kasvien solukko alkaa hajoamaan. Sitä tulee yllättävän paljon ja kosteus nousee. Kansi jos on kiinni höyrystyy laatikon pintaan vesipisaroita ja minilierot kiipeävät sen avulla seinille.

Tein siis pienen reijän toiseen päähän laatikkoa ja laitoin matolaatikon samanlaiseen ehjään laatikkoon. Nyt ne nesteet valuvat tuonna alas. Kait ne jotenkin sieltä joskus saa myös hyötykäyttöön. Se pitää sitten ratkaista, kun tulee ajankohtaiseksi.

Joku varmaan lukee, että dorka kaikki on jo kerrottu

Juu olen siis monesta paikasta lukenut kuinka tämä tehdään. Juurikin tuo alusastia ja muutama muukin juttu. Itseppäisyydessäni haluan nähdä miksi jokin tehdään. Inhoan perusteluja “näin se on aina tehty”. Samalla tykkään päästää itseni lapsenomaiseen ihmettelyn tilaan ilman valmistaratkaisua.

Onneksi mulla on pari apuria lapsen ihmettelyn tasolle pääsyyn, jotka johdattavat kummastelun pariin tehokkaasti. Madot tietysti pitää laskea vähintään kerran viikossa ja kasvua seurata joka päivä. Samalla on huomattu, että madot ovat viisaita ne on alkaneet kasvattaa itselleen ruohoa. Kuorien pitää hiukan alkaa mädäntyä tai homehtua ennen kun madot niistä tykkää. Eli siis pehmentyä, jotta hampaattomat madot pystyvät sen syömään.

Lisää madoista taas hetken kuluttua…

Puolen vuoden kuvat 2017 kevät

Lunta saattoi viime talvena yössä tulla ihan riittävästi.

 

Tuulenkaatoja tuli myös tontille. Näistä saa kesällä sitten lautoja.

 

Lehmät alkavat poikia mutta lypsypaikkaa ei ollut. Piti tehdä pieni siirrettävä prototyyppi omiin tarpeisiin.

 

 

Vaikka kuinka on pakkasta ei talvitiet aina jaksa kantaa.

 

 

En aikaisemmin edes osannut ajatella, että vanteenkin voi ajaa loppuun.

 

 

Karitsoinnit alkoivat keväällä.

 

 

Lehtikuvaaja kävi muutaman kuvan meistä nappaamassa.

 

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Talvi tuli keväällä uudestaan ja uudestaan.

 

Kaapo auttaa lampolassa, ettei ahneet mammat hypi yli.

 

Lankoja tuli myös kehräämöltä takaisin.

 

 

Kevään ensimmäisiä ulkoiluja. Vielä ei pelto ollut herännyt.

 

 

Kardemumma (Mumma) sai myös terhakan vasun.

 Mumma ensikkona lypsyllä.

 

 

Kuljetusalan messuilla tutustumassa erilaisiin kuljettimiin.

 

 

Messuilta saadulla innolla vähän omankin vehkeen kunnostusta.

 

 

Vähän väsyttää kun alkaa aitojen teko urakka. Lopettavalta tilalta käytiin hakemassa pari aitapylvästä.

Samalla reissulla tutustuttiin tyttöjen kanssa puolustusvoimien kalustoon. Tyttöjen olisi helppo tehdä huollot, kun maavaraa on riittävästi. Huutokaupasta tarttui mukaan muutama lapio ja soppatykin kattila.

 

Sahuri saapui tontille ja lautaa alkaa tulemaan.

Hulluhan se on joka ei puolella lisää kesken urakan.

 

Valmista lautaa, lankkua ja parrua matkalla taapeliin.

Serkukset hyötykäyttivät pinnat. Tälläistä tulee, kun neljä alle 12 vuotiasta lasta saavat sahan, vasaran ja nauloja.

Emannän ja isännän laatuaikaa. Tielle lisää kantavuutta ennen, kun heinä sirkus alkaa.

Heinät on pyörätäneet valkoisiksi palleroiksi, joten sato on valmista korjattavaksi.

Karhotin eksyi pienien teiden sokkeiloissa.

Hyvänkokoisia kuormia saatiin kerralla tulemaan.
Vaikka ajomatka ei ollut kuin muutama kilometri meni siinä illan hämärään asti.

 

Koppi oli laskettu väärään paikkaan, joten se piti siirtää.

 

Pikkuhiljaa se sieltä tulee kyytiin. Siirrettiin se tuon harmaan kaarihallin taakse.
Sinne se saatiin muutaman laskelman jälkeen.

 

Ehdittiin sitä puihinkin kiipeilemään. Laajis on huippu paikka käydä tuulettumassa kesä vieraiden kanssa.

Pitihän sitä käydä myös kesäteatterissa pyörähtämässä.

 

Hirsien kaivamista metsän siimeksestä.

Joku ei ehkä menisi mutta kun on tie niin sitä käytetään. Tämä on hirsien hakureissulta.

 

Jotkut kesän vieraista tulee omankodin kanssa käymään.

 

Sieniäkin käytiin katselemassa ja olihan niitä siellä reilusti.

Syksyn hommiin kuuluu myös veneen kääntö.

Syksyn tullen löytyi pehmeitä kohtia kaikesta huolimatta.

Lypsyhuoneelle vettä ja sähköä.

Samalla ohjailtiin muitakin vesiä parempaan suuntaan, jotta ei olisi enää niin pehmeätä.
Pihan mylläyksen aikana lypsy suoritettiin käsin laitumella retki olosuhteissa.
Aamun valjettua voi ihastella limaista pihaa.

 

Lisää kahvia, jotta jaksaa öisin tuvan lattiaa maalata.


Aamun kulkijoille oli jätettävä pieniä kulkuväyliä.

 

 

Mitäköhän sitä tekisi sitten seuraavaksi?

 

Tervetuloa meille avaamme oven teille kaikille.

Sisustus blogia tästä ei ole tulossa. Kotimme on karu ja elämä näkyy. Joku voisi sanoa, että kaaos no olkoon mitä tahansa. Avaamme kuitenkin erilaisen elämämme teille myös tältä saralta.

Kun näin nämä kuvat ajattelin, että voi apua. Näitä ei kyllä voi julkaista yhtään missään. Sitten pohdin uudestaan, että mitä hittoa sillä on väliä, ettei meillä ole valkoista tai putisen puhdasta. Jossain tapetitkin vähän repsottaa ja maalit hilseilee. Me olemme täällä onnellisia juuri tälläisenä kuin tämä on.

 Olemme omanlainen perhe

Perheeseemme kuulu isäntä, emäntä ja kaksi tytärtä. Monet puhuvat tasa-arvosta miesten ja naisten töistä. Meillä ei ole miesten tai naisten töitä. Meillä homman tekee se, joka sen osaa paremmin tai ehtii sen tekemään.

Isäntä on nyt koti isänä ja hoitaa kodin töiden pyörityksen. Emäntä on opiskelemassa, kuitenkin ehtii auttamaan aamu- ja iltalypsyn kanssa. Viikonloppuisin painetaan rintarinnan projektien parissa.

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Aloitetaan tuvasta

Tähän päädytään kun meille tullaan vasemmalla on puuhella ja leivinuuni, oikealla on naulakko. Tässä huoneessa tapahtuu lähes kaikki mitä sisällä tehdään. Tuossa tuvan pöydän ääressä tulee korjattua moottorisahaa talvella ja muutenkin näperreltyä kaikkea mahdollista.

http://www.kamera-petteri.fi/

Meillä mikään ei oikein toisiinsa mätzää. Suurin osa kalusteista on ollut jo täällä kun muutettiin. Tarvetta ei ole ollut ruveta uusimaan vaikka välillä tuskailaankin säilytystilan kanssa. Röykkiöt on hyvä ratkaisu ainakin siihen asti kun alkaa ärsyttämään röykkiöt.

 

kamera-petteri.fi/

Makuuhuone olohuone mikälie

Talvisin meillä on käytössä tupa ja huone. Tämä säästää monta puuta talven lämmityksestä. Kesäisin avaamme “kylmän kammarin” nukkumiselle. Sen avaaminen on kuin alkaisi loma.

Pääsee välillä piiloon loikoilemaan ja ottamaan rauhassa päivänokoset jos huvittaa. Huone on eristämätön joten kesällä siellä on ihan omanlainen ilmasto, joka nukuttaa hyvin. Eristeiden puute luo myös hienon äänimaailman kun sateellaa kuulee kuinka sade piiskaa peltikattoa tai kun aurinko lämmittää ja se alkaa elämään omaa elämää laajetessaan. Linnunlaulu kuuluu aamuisin ja pitkälle yöhön. Yöllä lepakoiden vinkuminen on huumaavaa unilääkettä kaikkien muiden äänien säestyksellä.

http://www.kamera-petteri.fi/

Yllä olevassa kuvassa näkyy uni kommuunimme. Ylhäältä alaspäin kertoen. Ylimmässä kerroksessa on kaikkien oma laatikko, joissa säilytetään käyttövaatteet. Keskimmäinen kerros on vanhemman tytön nukkuma paikka. Onneksi lapset nukkuvat hyvin ja verhon sulkeminen riittää, jotta voimme katsoa illalla telkkaria. Alin kerros on emännän ja isännän lepuutukseen. Nuorin tytär nukkuu pinnasängyssä kommuunin päässä. Kommuunin kellari taas kätkee laatikoissa lasten lelut.

Heipä hei!

Kiva kun kävit meillä. Nähdään taas uudestaan.

Usko itseesi ja toteuta oma unelmasi rohkeasti.

Tämä on osa meidän unelmaa

emmekä anna kaaoksen häiritä

unelman olemasta juuri tässä ja nyt. 

http://www.kamera-petteri.fi/

Suuri kiitos Petterille kuvista.

 

Omanlaisen isän arkea.

Jossain on jo huhuttu, että emäntä lähti opiskelemaan. Tämä tieto pitää paikkansa. Saattaapi hän jossain vaiheessa sanasen kirjoittaakkin opiskelijan arjesta.

Itse sain opiskelu mahdollisuuden emännältä, joten nyt on minun vuoro hoitaa kotia ja pitää se kasassa. Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä, joita en omakseni tunnista. Kontrolli ja organisointi kun olen saanut elää päivä kerrallaan nyt en elä. Elän kyllä ja suurella sydämmellä elänkin. Kuitenkin on hirmuisesti asioita, joita tehdä, limitellä, lomitella, pinota, koota ja järjestellä.

Olen päässyt hirmuiseen uuteen moodiin tässä järjestely jutussa. Tiukkaakin tiukemmat ajat ja käskyt. Voisin kuvitella, että armeejakin on helpompi paikka kun meidän aamu herätykset ja toimet.

 

Meidän tai siis minun ja tyttöjen aikataulu (Aikana jolloin oli päiväkoti herätys)

5:30 Nousen lämmittämään pataa ja laittamaan lypsypaikan kuntoon.

6:00 Alkaa lypsy

6:30 Alkaa lypsykoneen pesu (kannan 3x 20litraa kuumaa vettä 50 metriä) ja maidot sisälle. Heinät lampaille. Tyttöjen herätys.

7:00 Pesu loppuu. Nuoremmalle aamupuuro ja vanhemmalle vaatteet päälle.

7:30 Lapset autossa ja matka päiväkotiin.

8:00 Päiväkoti.

8:30 Kotona aamukahvi.

8:45 Kanalaan vedet ja ruuat.

9:00 Vedet lampaille.

9:30 Sekalaista juoksua ja ruuan valmistus.

11:00 Pienemmälle tytölle ruoka ja itselle myös.

12:00 Pienempi päiväunille ja omaa aikaa löhötä.

13:00 Kanalasta munat ja niiden pakkaus.

13:30 Heinää, kauraa ja vettä lampaille. Naudoilla automaatti kupit ja vapaa heinä isosta paalista.

14:00 Pienen tytön herättelyä ja välipalaa.

14:30 Lähtö päiväkodille.

15:00 Päiväkodilla.

15:20 Kauppa tai kotiin.

16:00 Pihaleikkejä ja eläinten tarkailua.

17:00 Lapset sisälle välipalaa kaikille.

17:30 Padan lämmitys

18:00 Lypsyn aloitus

19:00 Sisälle pesujen ja kaiken jälkeen. Iltapala.

20:00 Nukkumatti on jo todennäköisesti lapsilla kylässä.

21:00 Alkaa vanhemmatkin olemaan siinä pisteessä, että uni vie voiton.

Poikkeuksena karitsointiaika ja poikimiset. Silloin ollaan yö joko valveilla tai vuorotellen valveilla parituntia kerrallaan lampolassa.

Kesä ja laidunaika helpottaa.

Laidun aika lisää työtä aitojen kanssa ja eläinten siirtelyn muodossa mutta helpottaa ruokintaa. Päivästä vapautuu muutamatunti seurustelulle, talven aikana suunnitelluille brojekteille ja kasvien hoitoon.

Omia tuntoja ja ajatuksia.

Ei voi kieltää, etteikö aluksi ollut outoa aikatauluttaa aikaa ja päiviä. Välillä jopa turhauttaa koko aikainen kiire ja kellon tuijotus. Onneksi loma-aika antaa joustoa aikatauluun koska pakolliset aamu ja iltapäivä ajot jäävät pois. Useammin kuin kerran kävi mielessä päiväkodin pois jättäminen kuitenkaan se ei olisi lapsen edunmukaista. Sosiaaliset taidot kehittyvät kuitenkin eritavalla kun on oman ikäistä seuraa.

Olemme tälle matkalle lähtenyt sillä ajatuksella, että lapset ja heidän tarpeensa täytetään ilman ideologista estettä. Emme siis ajattele, että lapsiemme pitäisi olla omavaraisia kuitenkin heille tehtäviä hankitoja harkitaan. Palveluita joita he tarvitsevat ei estellä vaan annetaan heidän käyttää normaalisti lapsille kehitettyjä palveluita. Tarkoitan tässä kohti päivähoitoa, neuvolaa, rokottteita ja terveyden huoltoa. Heillä on oma elämä edessä ja meillä ei ole oikeutta estää heidän kehitystä tai terveyttä kehittymästä normaalisti.

Toki he joistain asioista jäävät paitsi ja kokevat jotain mitä muut eivät koe . Kaikilla lapsilla on hiukan erilainen lapsuus, joten tärkeintä on pitää se turvallisena.

Koti-isyys on varmaan ollut jollain tapaa sisään rakennettu juttu. Olen kirjoittanut esseen kahdeksannella luokalla koti-isyydestä ja silloin jo punninnut mitä muut siitä ajattelevat. Oli osittain rankkaa tekstiä kuinka koti-isyys silloin koettiin. Saattaa olla, että julkaisen sen tekstin vielä jonain päivänä. Tätä esseetä en kuitenkaan ollut palauttanut opettajan tarkistettavaksi koska oli poliittisesti kantaa ottava ja opettaja vanhollinen.

ORF:in tarina meidän kohdalla.

Tietokirjastoahan en tästä alunperin ajatellut tehdä vaan kertoa meidän elämästä. Jotenkin on kuitenkin ollut helppo verhota elämä tiedon taakse. Nyt tuleekin sitten tekstiä meidän arjesta ja möröstä ORF.

ORF on lyhenne (contagious pustular dermatitis, contagious echtyma) lampailla esiintyvästä taudista  jota olen pelännyt kuin ruttoa. Tarkkailen eläimiä sen varalta ja ostoeläimissäkin olen todella tarkka tämän osalta. Lisätietoa Orf:ista Evirasta.

Karitsan suun ja nenän välissä rupi.

Iltakierrolla havaitsen ruven karitsan nenässä. Nyt nyt se sitten on meillä se ORF apua. Tänä keväänä piti vielä myydä eläimiä eloon ja teurastamolle. Voi apua MR. Google apuun ja varmistusta, että tulkitsin oikein. Juu näin se on se on ORF. Päädyin kuitenkin soittamaan eläinlääkärille ja sain ajan aamuksi.

Perus aamuhan on, että lehmien lypsy, eläimille ruoka ja lapset autoon. Nyt me otettiin vielä karitsakin kainaloon ja huristeltiin päiväkotiin. Tietenkin kaikista ajoista myöhässä. Matka meni keski-suomalaiseen tyyliin sorateillä joutuisasti tyttären lukiessa nuotteja. Tyttö nopeasti päiväkodin ovesta sisään ja matka jatkui kohti eläinlääkäriä. Tässä kohti ei enää kannattanut luottaa kartturin ohjeisiin, vaan oli selviydyttävä itse pintatie osuudesta.

Kuvitus kuva joltain eläimelliseltä reissultamme.

Siellä olikin jo porukkaa jonottelemassa ja puhelimessa neuvoja pyydettiin. Odotusta hetken verran ennen kuin päästiin itse asiaan. ORF:ista otetaan näyte Eviran labraan, joten pieni kirjallinen operaatio on lähetteen kanssa, joka on neljä sivuinen. Sitä sitten yksissä tuumin rustattiin oli niin eläinmäärät kuin ruokinta kysymyksiä. Tämä rumba, kun saatiin vihdoin päätökseen, oli potilaan vuoro.

Potilas esiin ja eläinlääkäri tuijottaa aivan ääneti karitsaa. Ei ei tämä ole kyllä ORF tämä on jotain muuta. Arvatkaa vaan olinko nyt ihan paskat housussa, että mitä hittoa se sitten on? Päädyttiin kuitenkin näytteen rapsutukseen ja nyt eläinlääkäri katsahtaa minuun. Voiko mitenkään olla mahdollista, että tätä olisi purrut joku eläin, jolla on kaksi hammasta? Hetken pohdin millä eläimellä on kaksi hammasta?!?! Kunnes keksin, tämä on siis se urpo, joka tutki kanin häkkiä liiankin läheltä. Kysyin sitten voisiko olla kanin purema? Eläinlääkäri hymyilee, ei paremmin voisi osua. Ole onnellinen teillä ei ole ORF:ia, vaan utelias karitsa.

Mitä tästä opittiin?

Voin sanoa nyt etten ehkä ihan niin nopeasti tiedota kaikille joidenka kanssa ollaan oltu kontaktissa. Olihan mulla yö aikaa näpytellä kaikille viestejä. En varmaan ole väärää tietoa muistanut edes kaikille oikaista.

Todellakin haluan mielenrauhan ja kuskaan eläinlääkärille jatkossakin, jos epäilyttää.

Kuinka tulimme punaiseen tupaa.

Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa.

Kuvaaja: LH 4v.

Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa.

Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden.

Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin.

Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa metsään. Varsinkaan kun lapsi oli tällöin vasta syntynyt. Tutuista ympyröistä metsään, jossa ei ole tukiverkostoa.

Miten kaikki sitten alkoikaan?

Ensimmäinen kesä kahden osoitteen loukussa kuten olimme jo olleet muutaman vuoden. Täällä olo ei ollut nyt suomen kiertoa vaan saunan lattian avaus ja uuden valamista samalla vesipumpun letkut menivät maan sisään, jotta talvella saisi vettä saunalle pumpulla. Oli siis pientä remppaa. Talon hormeihin tehtiin valuja ja rappauksia, koska päivä paistoi vintille hormin tiilien välistä.

Asumiseen välttämättömin remontti tehtiin sukulaisten kanssa. Kiitos siskon pojan, joka ahkerasti jaksoi autella, vaikka ikää ei paljoa ollutkaan. Kävi siinä veljeä, äitiä ja isääkin auttamassa. Oli turhautumista oli ärräpäitä, kesä tuntui lyhyeltä. Kuitenkin syksyn tullen tuli perhe tänne.

Ensimmäinen vuosi

Kaikki oli opettelua ja tuskaisen hirveää opettelua. Oltiinkin tehty samalla aikamatka. Se ei ollut tarkoitus ei todellakaan. Pyykit pestiin käsin niin kuin astiatkin. Putket jäätyi nostettiin kaivosta riukuämpärillä vedet lämmitettiin padassa, pestiin pyykit ja  peseydyttiin.

Mikään ei toiminut oikein esimmäisenä talvena. Polttopuut loppuivat jo jouluna. Naapurilta sitten ostelemaan puita, kun ei ollut ehditty tälläistä huomioimaan. Tie hukkui nietoksiin olimme lumen saartamina viikon päivät ennen kuin nöyrryin ja pyysin naapuria avaamaan tien.

Epätoivoa oli välillä havaittavissa, kun oli tunne, että hukkuu lumeen.

Lähtisitkö uudestaan?

Tätä pohdin tässä eräänä päivänä. Aloittaisinko kaiken tämän uudestaan uudessa paikassa yli kolmentunnin päässä täältä? Joutuisin pohtimaan sitä todella kovasti. Täällä kuitenkin osa kyläläisistä oli jo tuttuja, koska olen koko ikäni ollut täällä kesät. Vieraaseen paikkaan muutto ja kaiken uudestaan aloitus tuntuisi hurjalta. Kuitenkaan en näe sitä mahdottomana.

Tämän paikka on kuitenkin etappi vielä en tiedä mille. Tämän paikan piti olla osa ihmiskoetta. Sitä se on ollutkin monessakin mielessä. Vielä kun tietäisi mitä varten sitä koetta tehdään ja minne se johtaa.

Paikoilla on oma historia.

Tälläkin talolla on omansa. Mitä kyläläisiltä kuultu ja muidenkin tarinoita kuunneltu. On tämän talon ovet olleet aina avoimia kaikille. Osin talon historialla suvaitsevaisuuden ansiosta olen päässyt hyviin väleihin naapureiden kanssa. Naapureissa kun ei ole vaihtunut kuin sukupolvet.

Talo myös yrittää kasvattaa suvaitsevaisuutta meissä. Se on ehkä jotenkin verrannollinen siihen, että itse on nyt niin erilainen kuin ennen. Sitten ei voi arvostella toisten erilaisuuttakaan. Tietysti on koko perhe omanlainen erilainen kuitenkin niin samanlainen.

Kuinkas muut ovat löytäneet tupansa voit lukea niistä näiden linkkien kautta:

Pienenpienitalo

Maa-tuskat

Imemisen estäjä kokeilussa.

Joskus voi tulla ongelmaksi lehmä, joka tyhjentää utareet ennen lypsäjää. Lehmä on myös notkea ja voi juoda itseään. Tähän on kehitetty imemisenestäjä.

Näitä on erikokoisia ja näköisiä olemassa. Uskon, että näistä on joillekkin apua ongelmaansa.

Harkitsin tälläisen käyttöä ja kokeilin.

Meillä on lehmä, joka imee itse yhden neljänneksen tyhjäksi. Ajattelin, että kokeillaan tälläistä jos saisi opitun tavan pois. Illalla sitten lypsyn yhteydessä laitoin tämän sieraimiin. Lähdin viemään takaisin laumaan. Tämä kumma härpäke ei ollut lehmän mieleen. Otti hurjan vauhdin ja kirmasi lumet pöllyten pitkin peltoja. Minä kirmasin taas kuuluisan surullisesti siellä umpihangessa iltatreeniä lehmän kanssa. Kunto alkaa olemaan jo kohdillaan kaikenmailman juoksujen suhteen.

Lehmä pysähtyi, koska seisoi itse talutus narun päällä eikä tajunnut sitä jalkaa nostaa. Otin samantien tämän imemisenestäjän pois. Huomasin, että lehmä rauhoittui välittömästi, eikä enää ollut meno haluja.

Päätin heti tämän jälkeen, ettei tämä ole meillä se keino jolla imemistä estetään. Vielä en ole varma haluanko edes estää. Tietysti näissä asioissa on lehmän terveys etusijalla.

Seuraavaksi kokeillaan sitten utareliivejä, jos näyttää tarvitsevan. Liivikaupoilla olen onneksi ollut ennenkin, joten hyvin se menee. Vaimolle onkin sitten hankalampi niitä liivejä ostella.

Utareliivit

Ovat tarkoitettu yleensä helpottamaan utareisiin kohdistuvaa painoa. Toki niistä voi olla apua myös tähän. Ne ovat tukevat ja hihnoilla muokattavissa jokaisen lehmän koon mukaan. Teen niistä sitten uutta juttua jos ja kun niihin päädyn.