Avainsana-arkisto: Elämää

Sarjan lopetus Omavaraisuuttakohti 2018. Kiitos ja kumarrus kaikille.

Tämä on nyt viimeinen tai ainakin tämän vuoden kauden viimeinen postaus tätä sarjaa.

Sarja on sitonut minut tavalla tai toisella tietokoneen ääreen kuukauden vaihteessa. Enempi tai vähempi öisin ehkä myös päivisinkin. Sarja on pitänyt kuukausi rytmin kasassa ja samalla on tajunnut kuinka nopeasti kuukausi katoaa. Kuun vaihteessa yrittää sitten kasata kuukauden kuulumiset. Juu hei ja morjesta kuvat on hyvä keino muistaa mitä on tapahtunut ja mihin aikaan.

5. helmikuuta kirjoitettiin suunitelma vuodelle 2018

Tavoitteet oli painotettu uudistamiseen rakentamiseen ja lisäämiseen. Monet pitivät tavoitteita jopa hiukan hulluilta tai liian isoilta. Tarkoitus (meillä) oli laittaa tavoitteet sen mukaan mikä tuntuisi jopa mahdottomalta.

Askeleemme kohti omavaraisuutta 2018

Maaliskuussa oli ensimmäisiä vesiviljely kokeiluja ja samalla tuli yksi komposti lisää. Tämä komposti on koko perheen lemmikki ja hurjassa suosiossa. Madot astuivat taloksi tuolloin. Taisi siinä pimeydessä olla tylsyyden hetkiäkin, kun lypsimetkin on pitänyt mennä purkamaan atomeiksi. Onneksi on vaimo, joka pelastaa kiperistä tilanteista.

Omavaraistelua 2018 osa 2 tilanneraportti

Huhtikuussa teurasteltiin ja suunniteltiin porkkanoiden istuttamista siemen tuotantoon. Nämä porkkanat ovat vieläkin matkalla sinne istutukseen maata ne eivät ole nähneet mutta ulos ovat päässeet ämpäriin odottamaan. Pitäisikin käydä etsimässä se ämpäri.

Omavaraistelua 2018 osa 3 tilanneraportti

Toukokuussa piti kirjoittaa positiivisuudesta. Se nyt ei ehkä tai ehkä jotenkin. Otetaan lainaus tähän jotta voitte päätellä kuinka hyvin suoriuduin: “En vaan voi teille kirjoittaa, että tämä olisi ihanaa joogamaista elämää. Kun tämä vaan ei ole sitä on järkyttävä määrä kipua, kompurointia, paskassa uimista ja rämpimistä.”

Omavaraistelua 2018 osa 4 tilanneraportti

Kesäkuun alussa on ollut jo kyllästymistä kuivuuteen. Onneksi en silloin vielä tiennyt kuinka pitkä kuivuus olisikaan edessä. Kuivuus lykkäsi kasvihuoneen valmistumista rutkasti. Jouduimme jopa muuttamaan rakenteiden valmistusprosessia.

Omavaraistelua 2018 osa 5 tilanneraportti

Heinäkuun taitoksessa olen ensimmäisen kerran maininnut jo tulevan talven pelon. Onhan se niin, että kaikki pitäisi olla jo kasvaneet siihen pisteeseen, että satoa voi alkaa kärkkymään.

Omavaraistelua osa 6 tilanneraportti

Elokuun alussa kirjoittelin meidän lomailusta. Joskus jopa työ voi olla lomailua. Kunhan omat kaavat rikkoutuu niin on aivot lomalla.

Omavaraistelua 2018 osa 7 tilanneraportti

Syyskuun alussa tuli kirjoiteltua sadosta. Vähän myös listattua kuinka on onnistuttu eri jutuissa. Kohtalaisen hyvin on kesä onnistunut kaikesta huolimatta.

Omavaraisuutta kohti osa 8 sato

Lokakuun alku on saapunut pientä pakkasta on jo öisin havaittavissa. Kasvihuoneen kausi päättyi ja sato kerättiin kypsymään sisälle loppuun. Muutamia kasvejakin siirtyi sisälle odottamaan seuraavaa kesää.

Kasvihuone näytti hirveältä pakkas yön jälkeen.

Kasvihuone on tyhjennetty kaikista kasveista ja vedet tyhjennetty järjestelmästä nyt odottaa valmiina tulevaa kesää.

Lievää sähkö touhuiluakin on harrasteltu tässä pimenevässä syksyssä. Yritämme toki välttää sähkön käytön lisäämistä mutta jaamme sen useammalle sulakkeelle ja kytkimelle, jotta toimisi yksilöllisemmin. Näin toivottavasti onnistumme myös säästämään sähköä, kun turhat ei mene päälle.

Yksi isompi projekti on vienyt jonkin verran aikaa tässä kuussa ja jatkuu jatkossakin. Siitä tulen kirjoittelemaan jotain jossain vaiheessa.

 Melkein vuoden mittainen matka

Pidin tätä haasteena osallistua joka kuun ensimmäinen maanantai. Saavutin sen, että sain jotain riivittyä jokaiselle maanantaille. Tämä kesä oli haastava melkein luovutin kirjoittamisesta, koska kun mikään ei tuntunut etenevän.

Alussa päätin olla rehellinen ja päätin takapakkien epäonnistumisen olevan parasta viihdettä. Elämä kun ei ole elokuvaa jonka pystyisi käsikirjoittamaan etukäteen. Tämä kesä oli ihan hirviö kesä lämmön ja kuivuuden osalta. Se koetteli kaikkia ja siitä kirjoitettiin. Se on mielestäni hyvä, koska mikään ei ollut yksinkertaista kuivuus vaikutti niin moneen asiaan, ettei sitä pystyisi uskomaan tai edes varautumaan kuinka pitkään se voikaan kestää.

Juju – Vuori kuvaa sitä ajatusmallia joka pitää olla, että jaksaa ylittää kaikki vastaan tulevat esteet.

Mukana on ollut tällä matkalla useita ihania blogeja joilta on saanut tukea. Olen kiitollinen heille ja heidän panostukselleen, sitoutuminen on ollut huipua. Kiitos lukijoille, jotka ovat seuranneet tätä matkaa eri blogeissa.

Toivottavasti tämä on ollut mieluinen myös lukijoille.

Hiljennymme hetkeksi pohtimaan millainen sarja keksittäisiin seuraavalle vuodelle.

Käykää lukemassa muidenkin blogien lopetus kirjoituksia:

https://maa-tuskat.blogspot.com/2018/10/omavaraisuuden-eteneminen-2018.html

https://maatiaiskananen.blogspot.com/2018/10/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2018/10/askeleemme-omavaraistelussa-102018.html

https://www.harmaatorppa.fi/2018/10/omavaraisuutta-vuonna-2018-osa-9.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2018/10/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html

https://mrssinn.blogspot.com/2018/10/kaikkensa-antanut-i-gave-everything.html

Kiitos tästä matkasta kaikille mukana kulkeneille.

 

 

 

Vesiviljelyn aloitus myöhästyi ja satoa ei oikeastaan odotettu. Nyt katsotaan miltä siellä näyttää.

Vesiviljely myöhästyi monesta eri syystä mutta suurin hidastin oli kuivuus. Olen kuitenkin nyt huomannut, että vesiviljely on kuivan ajan viljely muodoista se tärkein ja paras sadon pelastaja. Uskon, että tämä on tulevaisuus jos ilmaston muutos jatkuu. Ilmaston muutoksen syistä ollaan eri mieltä mikä sen aiheuttaa vai onko vain väistämätön muutos pallolla. Oli se syy mikä tahansa ääri-ilmastoja on havaittavissa. Näihin ilmiöihin ja ilmastoihin vesiviljely on oiva ratkaisu.

Keväällä on sulamisvesiä, jotka menevät “hukkaan” eli pintavesiä. Kun otamme tästä suuresta vesimassasta, veden talteen järjestelmään emme rasita pohjavesiä ja näin kaivossa olevaa juomakelpoista vettä. Järjestelmä puhdistaa tätä vettä koko ajan, joten järjestelmään voi laittaa vaikka kuravettä. Toki siinä on myös ravinteita, jotka menee kasvien kasvuun. Joku voi toki olla kanssani erimieltä.

Veden haihtuminen on sellainen kysymys, joka on esitetty parikin kertaa. Nyt voin siihen antaa vastauksen. Meillä kiertää noin 2-3 tuhatta litraa. Nyt on lisätty 200 litraa noin puolessatoista kuukaudessa. Suurimman haihdutuksen aiheutti letkuun joutunut koppakuoriainen, joka laittoi järjestelmän tulvimaan. Nyt vesi tankissa on pelastus lauttoja.  Kasvihuoneesta oli myös toinen pääty pois kuumimpaan aikaan, joten haihtuminen voisi olla pienenmpi tai suurempi jos pääty olisi ollut paikoillaan.

Satoa tai siis sadon alkuja piti esitellä.

 

Tomaatteja on tulossa ihan kiitettävästi jos säät sallii kypsymisen. Nämä tomaatit olivat kukkina noin 3 viikkoa sitten.

Kurkkuja tulee yllättävän paljon useita kymmeniä on jo aluillaan. Nämä on siemenestä istutettu 11 heinäkuuta eli kasvi on noin 6 viikon ikäinen.

Mansikat tuottaavat jo rönsyjä. Nämä mansikat on lähtenyt rönsyistä kasvamaan 6 viikoa sitten ja nyt tuottavat jo uusia rönsyjä. Ensikesänä on paljon uusia mansikantaimia.

Salaatin nopeus tai oikeastaan sen hitaus on ollut vähän pettymys. Nämä on myös istutettu 11 heinäkuuta joten… Luulen luonnon olevan luonnottoman nopea, kun vertaan kurkkujen huimaan kasvuun.

Paprika yrittää vielä ehtiä kukkimaan ennen kylmyyttä. Istutettu 11 Heinäkuuta kurkkujan viereen.

Lautta-altaanvesi paljon on peloteltu levän kasvamisella. Meillä oli aluksi se levä aika vahvana mutta nyt kun järjestelmä pyörii ja toimii on vesi täysin kirkasta. Kivialtaiden kivistä löytyy erilaisia raviteista johtuvia kasvustoja.

Verailu kuvia. Nämä antaa voimia jatkaa. Samalla ihmettelee kuinka nopea luonto on.

 

11. Heinäkuu
26. Elokuu
11. Heinäkuu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

26. Elokuu

 

 

 

 

 

 

9. Heinäkuu

 

 

 

 

 

26. Elokuu

 

 

 

 

 

 

 

Semmosta on päässyt tapahtumaan seitsemässä viikossa. Innolla jo odotetaan tulevaa kesää jos vaikka ehtisi pari satoa kesän aikana valmistumaan. Ahneella on yleensä haiseva loppu mutta tavoitteet pitää pistää korkealle. Tilan käyttöä myös kokeillaan tehostaa ensikesänä ja lautoille laitetaan enemmän mitä tänä kesänä viitsittiin myöhäisen ajankohdan takia.

Syksyinen arki, juoksimme päin seinää

Kesä on virallisesti takana, kun kiire loppuu. Ilman kiirettä tuntuu olevansa robotti, joka suorittaa arjen toiminnot ilman mitään sen erikoisempaa päämäärää. On aikaa myös tuntea niin fyysisesti kuin henkisesti. Molemmissa huomaa pientä kipuilua, pientä kaipuuta kesän vilskeeseen ja samalla levon tarvetta.

Kaikki on oikeasti hyvin, jonka takia ehkä antaa itsensä olla haavoittuva. Polttopuut on tehty talveksi lähes kaikki on valmista, kun jos vaikka lunta alkaisi satamaan selviäisimme siitä. Todennäköisesti juuri se, että kaikki on hyvin antaa mahdollisuuden tuntea ja lamauttaa itsensä robotti moodiin.

Talven pelko kuitenkin rajoittaa uusien projektien aloittamista. Voi toki olla, että nyt olisi se oikea aika aloittaa se projekti. Tuntien itseni, kun tämä syksy venyy ja venyy tulee projekti aloitettua kuukauden päästä ja sitten sitä viedään loppuun samalla, kun taivaan on täyttänyt lumisade.

Kuva: Teresa Nurmioja Kuva skannattu alkuperäisestä ja muokattu mustavalkoiseksi, huonon skannaus laadun vuoksi.

Elämä ei saisi olla pelkkää suorittamista, vaan pitäisi muistaa antaa se hengähdystauko itselle ja se palautuminen. Nyt olisi sen köllöttelyn aika ennen, kun alkaa puiden sisälle kantaminen ja lämmitys. Nyt olisi se aika, kun pitäisi istua portailla ja nautiskellen juoda aamukahvia. Samalla seurata kuinka sumuhälvenee, kun aurinko nousee ja alkaa lämmittämään kylmää aamua. Ei ole enää pitkä aikaa niihin aamuihin, kun ei se aurinko enää nousekkaan aamukahvin aikaan lämmittämään.

Musiikki antaa voimia ja alkaa häröilemään omalla hullulla tavalla. Aamut kun ovat hiljaisia linnut eivät enää laula ja hiljaisuus on rankan kaunista mutta jotenkin niin hiljaista. On siis aika antaa aamuille ääntä (välillä) luurit siis korville ja kurkku suorana laulamaan hiljaisuutta vastaan. En ole ehkä korven kaunein ääni, kun päätän kiekaista aamun käyntiin mutta ei se kukkoakaan haittaa, että kähisee joka aamun tervetulleeksi. Onneksi naapureita ei ole ihan vieressä voisi mun äänen avaukset olla shokki herätyksiä. Aamuinen bussikuski saa kyllä vielä osansa mun live showsta mutta sille maksetaan siitä, että saa mua kuunnella.

“Hanskat ei tipahda, periks ei anneta. Ne sano et pysty, ei kannata. Mun korvissa se kaikki kuulosti hasteelt. Ne saa luun kurkkuunsa ku tulosta taas teen. Jatkan, jaksan vaikka väkisin.”

Elämä menee äärirajoista toiseen. Niin menee myös ilmasto, valoisasta lämpimästä mennään kylmään pimeyteen. Mieli pitäisi kuitenkin pitää valoisana ja hienona. Miksi ei saisi antaa sen mielenkin mennä äärirajoista toiseen. Joskus on parempi antaa sen mielenkin mennä äärestä toiseen on todella kuluttavaa pitää kaiken positiivisen vakaana. Meillä on päätetty mennä laidasta laitaan miksi ei saisi olla sitä huonoa päivää. Se kehdataan myös suoraan sanoa kukaan ei suutu kun sanoo, että tänään kaikki ärsyttää ihan kaikki. Silloin jo tietää avata tuulitunnelin ryöppyjä siellä täällä mutta kun tietää, että teki toinen miten hyvin tahansa niin nyt ei voi miellyttää. Lapsille ei tällöin voi kuitenkaan kiukutella yleensä tämän kiukku päivän haltia välttelee lapsia, jotta ei tulisi ryöpsyä. Onneksi on myös hiljaisuus ja toinen vanhempi jolle voi sanoa voisitko hoitaa tämän lasten kriisin, kun nyt on hermo niin pinnassa, ettei pysty keskustelemalla selvittämään. Joskus siis pelkkä ääni voi ärsyttää niin paljon, että ei kuule mitä se ääni sanoo. Toisen tunteminen ja luottamus on tärkeätä, jotta tämä paletti pysyyy kasassa.

Asuminen pienissä neliöissä vie törmäys kurssille mutta onneksi on ulkoilma, josta löytyy tekemistä. Ulkosauna ja padan lämmittäminen on kyllä omalla tavallaan pelastava voima. Saa tuijottaa kuinka tuli syttyy ja liekit alkavat pikkuhiljaa lepattamaan. Voi samalla uppoutua omiin ajatuksiin ja saada voimaa jatkaa. Pienet arjen pakenemisen paikat ovat tärkeitä, kun kaikki on koko ajan läsnä. Erakoituminen on tavallaan ihanan voimaannuttavaa mutta sitä ei tarvitse tehdä yksin eikä olla yksinäinen.

Tunnustan, että näin on minulle oikea tapa tätä elämää elää.