Avainsana-arkisto: Onnistunut

Vanhasta ikkunasta kattovalaisimeksi

Valaisimien valinta on välillä haastavaa. Varsinkin jos omaa mielen, joka on ristiriitainen. Tykkään kattokruunuista mutta en pidä niiden sähkön kulutuksesta. Mielestäni valaisin saisi olla näyttävä mutta ei saisi kuluttaa juurikaan mitään. Kattokruunu on aikamoinen sähkö syöppö, kun laitetaan seitsemän 40W lampua kerralla palamaan. Kulutus kun pompsahtaa 280W:iin. Eikä nykyään saa edes hehkulamppuja, joista saisi hyödyksi lämmön. Nyt ei saisi lamput tuottaa lämpöä, koska menee hukkaan. Mielestäni ei se lämpö mene hukkaan, jos lämmittää eristettyä tilaa se on vain sivutuote, joka lisää asumismukavuutta. Pienillä pakkasilla tälläinen valaisin lämmittäisi huoneen ilman muita lämmönlähteitä.





Innostuin nyt tekemään sitten ihan pienen kattovalaisimen, jonka mitat on 190cm pituutta ja 58cm leveyttä. Nykyään on tullut LED teknologia kaikkien saataville ja kulutus on inhimillinen. Päätin siis hyödyntää tätä muovi kummajaista, joka ei myöskään ole lähellä sydäntä. Energian kulutus on kyllä lähellä sydäntä tässä valaisimessa se on maltilliset 9,12W (tarkempaan laskusuoritukseen en kyennyt). Led valonauhasarjaa, joka minulla oli käytössä, saa katkoa saksilla, joka oli positiivinen yllätys. Ei tarvitse keksiä minne ne ylimääräiset sentit kadottaa näkyvistä.





Yritin tehdä valaisimen vanhaa ikkunaa kunnioittaen ja mahdollisimman näkymättömäksi tämän nykyaikaisuuden. Kierrätys ja uudelleen käyttö on myös huomioitu tässä projektissa. Vanhaan ikkunaan tuli neljä pientä reikää koukuista joilla roikkuu katosta. LED nauha on tarralla, joten siitä ei jää jälkiä ikkunaan kun kyllästyn tähän valaisimeen. Näin on myöhemmin mahdollista ottaa vaikka ikkuna käyttöön uudestaan. Johto on ainut mikä näkyy lattialla seistessä tästä modernisoinnista.

Ajatukseni on joskus ehkä laittaa ikkunoiden päälle joitain kivoja esineitä. Saa siis vähän toista ilmettä pienillä jutuilla.

Tarvikkeita joita tarvitsin:

  • Koukkuja 8 kappaletta
  • Ketjua meni neljä 20cm pätkää eli 80cm
  • Vahna ikkuna
  • Valonauhasarja

Työkalut joita käytin:

  • Pihdit ketjun poikkaisuun
  • Sakset valonauhan katkaisuun

Tästä ikkunasta kyllä piti tulla kaapinovi. Sillä sitä olen hillonnnut varastossa mutta mitä ilmeisemmin sitä kaappia ei tarvita, kun ei sitä ole tehty. Muista käyttää varastoituja juttuja rohkeasti, kun niille löytyy käyttötarkoitus. Ei ne siellä varastossa iloa tuo.

Ensin oli hauskaa, mutta sitten ei enää naurattanut yhtään vaan ÄRRÄpää heräsi

Instassa julkaisin kuvan, että metsäkone laitumella ja laidunkoneet metsässä.

Tähän asti kaikki tuntui hienolta ja näytti hyvältä. Oltiin toimittu suunnitelman mukaan.

Juttu lähti liikkeelle

Rajanaapuri lähti metsäkaupoille ja harventamaan metsäänsä. Hän sitten tuli niin kuin asiaan kuuluu sopimaan jos meidän pellolle tehtäisiin kääntöpaikka. Toinen naapuri tuli sen auraamaan ja pyrittiin maksimoimaan kääntöpaikka aitojen antamissa rajoissa. Kevyesti lingottiin koska maa on sulaa lumen alla, ettei koko pelto linkoudu ympäri. Puu laanin paikka oli määritetty tienvarteen eli tämä on vain kääntöpaikka.

Kuinkas sitten kävikään? No niin kuin Korkealassa

Aidat oli jätetty talveksi pystyyn, koska niitä on hirvittävän hankala laittaa kohmeiseen maahan kun kevät alkaa lumia sulattamaan. Olin toki varautunut ajatuksissani, että reuna aidat saavat iskuja tässä projektissa. Ajattelin, että keskellä peltoa oleva kevään ensimmäinen jaloittelu lohko pysyy ehjän.

Aivan käsittämättömän väärä luulo. Kaikki sopimuksemme kaatuivat kuin korttitalo yhdessä hujauksessa. Kaatoukko oli ohjeistanut keruukuskia tekemään sen puulaanin siihen aidan päälle. Todellakin aidan päälle!!! Riemussani ja sanoissani ei ollut rajaa, kun tämän idiotismin tajusin. Olin lähdössä kun tämän näin ja avauduin mutta en vaan hämmennykseltäni voinut jäädä enempiä selvittämään. Poistuessani soitin puukauppoja tekevälle rajanaapurille, joka hurautti paikalle. Hämmennys oli kaikille aikas silmiä avaava. Onneksi rajanaapurini kantaa vastuun tapahtuneesta. Todellakin hän saa tunkea niitä tikkuja jäätyneeseen maahan, kun sen lohkon tarvitsen. Se muuten on aikas pian, koska nykyisen lohkon nurkasta kone kuski vei aidan (sallittu ja pakollinen aidan tuhoaminen). Onneksi vielä on lunta niin paljon, että naudat ei siihen nurkaan mene.

Onneksi olimme puheväleissä vielä urakoitsijan kanssa ja käytiin uusinta keskustelu tapahtuneesta. Kyllähän kaikkia alkoi hiukan tai oikeastaan hiukan enemmänkin naurattamaan tilanne. Olemme eläneet rikkinäisen puhelimen aikakautta jokaisella on ollut erilainen suunnitelma kuinka homma hoidetaan. Jokainen on sitten tehnyt kompromissin vallitsevan tilanteen mukaan ja toiminut sen mukaan mitä on kuvitellut toisen ajattelevan.

Kaikista kompuroinneista huolimatta olen kyllä erittäin tyytyväinen kuinka asia hoidettiin.

Joustin omista periaatteistani

Joku voi toki lukea, että onpas kärttyinen ukko siellä Korkealassa. Yksi aita ja tuollainen älämölö. Pyrin välttämään turhaa liikennettä pellolla myös talvisin ja varsinkin tänä talvena, kun ei tiedä onko pakkasia vai ei ja kuinka joku sinne uppoaa. Itsekkin toki sinne upottanut auton jos toisen. Toisekseen se risun määrä mitä tulee, kun puut varastoidaan pellolle. Aina tulee oksa, jos toinenkin pellolle ja pellon hoitokoneet joutuvat koville oksien kanssa. Edellisenä talvena oli laani pellolla jolta meille tehtiin heinät. Jos jokaisen oksan olisin säästänyt mitä paaleista on tullut olisi kohtalaisen kokoinen joulukuusi valmis.

Tätä ei niitetä joten ei niin haitallista ole. Eläimet sen ensin laiduntaa ja sitten katsotaan kuinka monta jäi pintaan häiritsevästi.

Joku pohtii varmaankin miksi sitten suostuin?

Alunperin suostuin kääntöpaikkaan. Syy niin yksinkertainen kuin näin vaihtoehtoina vain huonompia ratkaisuita. Puulaanin piti silloin vielä mennä ihan jonnekkin muualle.

Puihin ja niiden varastointiin en ihan suorilta lämmennyt. Varsinkin kun ne tuli siihen aidan päälle ja pellolle johon en luullut niiden edes tulevan. Jotenkin kuitenkin annoin hiljaisen hyväksynnän, vaikka mielipiteeni sanoin. Olisihan se toinen vaihtoehto, että koneet vievät ne pihan läpi laani paikalle. Tuollainen vähäluminen piha ja koneet ketjuineen. Hmmm. Lopputulos olisi varmasti todella kaunis keväällä, kun nurmikot on rullalla ja mutainen kevät taattuna. Jotenkin ilman, että tätä minulle tätä kerrottiin totesin heidän olevan erittäin vahvoilla väittelyssä järkevimmästä vaihtoehdosta. Nyt siis päästiin pienimmän vahingon turvin jekuttamaan multa lupa laaniin.

Kokonaisuutta kun katsoo niin hyvin se meni kaikin puolin. Olihan tässä neljä osapuolta ja ukkoja kuutisen kappaletta. Jos jotain tekisin toisin olisi kaikkien osapuolten oltava samassa paikassa samaan aikaan ja kerrottava omat näkemykset ja toiveet. Nyt elettiin välikäden ja välillä välikädenvälikädenvälikäden kautta onko siis ihme, että ääripäät on osasta asioista täysin ulkona. Osa asioista karsiutuu ja muuttuu matkalla, joten jos olette samanlaisessa tilanteessa ottakaa aikaa suunnitteluun.