-
Omavaraisuuden pohdintaa.
Omavaraisuus on järkyttävän suuri asia. Tuntuu helpolta ajatella, että minä ryhdyn nyt omavaraiseksi. Minusta ei vaan ole siihen muutokseen näin nopeasti. Sehän tarkoittaisi sitä, että hyvästelisin kaiken, aivan kaiken. Heittäisin kaiken pois tai lahjoittaisin. Astuisin Aatamin asussa metsään ja alkaisin etsiä ruokaa. Jotakin suojaa, jossa yöni viettäisin. Vettä pitäisi myös löytää juotavaksi ja peseytymiseen. Olisiko sinusta jättämään pankkikorttisi, ajokorttisi, passisi, vaatteesi, puhelin, tietokone ja muu maallinen taakse? Kaikki me ollaan kulutuksessa valmiiksi jo tietyllä tasolla. Joten kyseenalaistankin tämän kulutuksen tason. Jokaisessa asiassa on olemassa nolla, josta lähdetään ylöspäin. Tiedoissa on nolla, josta lähdetään oppimaan koko ajan enemmän. Me emme kuitenkaan aloita taivaltamme kohdasta nolla, kun puhutaan kulutuksesta. Voimme kuitenkin…
-
Nyt myydään lampaita.
Nyt on tullut niin paljon karitsoita, että luovutaan osasta lampaista. Aikaisemmin siitä jo kirjoitin. Nyt tulee sitten se myynti ilmoituksen aika ja kuinka paljon jätetään vielä lampaita. Lampaat ovat hoitaneet meillä kuusi taimikkoa ja vanhempaa männikköä. Karitsoita on tullut tänä vuonna hyvin. Joten pääsemme valitsemaan mitä haluamme ja poistaa osan niistä, jotka on saanut olla “huvin vuoksi”. Myydään: Karitsoita uuhia ja pässejä. 1-3kk tuttipullollisia heti ja emon alla olevat kesäkuussa. Siitos pässi vm:2014 edustaa Kainuunharmasta. Tästä kaverista on tullut paljon kyselyitä. Korostan siis sanoja siitos on siis erittäin aktiivinen ja agressiivinen toimintaan. Pässi toimii haukkumasanana, itseppäisyyden merkkinä, lauman kuningas ja vartia. Todellakin vartioi uuhiaan ja puolustaa niitä näkemiltään vihollisilta. (Voi välillä…
-
Kuinka tulimme punaiseen tupaa.
Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa. Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa. Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden. Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin. Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa…
