Avainsana-arkisto: Ihanaa

Ensin oli hauskaa, mutta sitten ei enää naurattanut yhtään vaan ÄRRÄpää heräsi

Instassa julkaisin kuvan, että metsäkone laitumella ja laidunkoneet metsässä.

Tähän asti kaikki tuntui hienolta ja näytti hyvältä. Oltiin toimittu suunnitelman mukaan.

Juttu lähti liikkeelle

Rajanaapuri lähti metsäkaupoille ja harventamaan metsäänsä. Hän sitten tuli niin kuin asiaan kuuluu sopimaan jos meidän pellolle tehtäisiin kääntöpaikka. Toinen naapuri tuli sen auraamaan ja pyrittiin maksimoimaan kääntöpaikka aitojen antamissa rajoissa. Kevyesti lingottiin koska maa on sulaa lumen alla, ettei koko pelto linkoudu ympäri. Puu laanin paikka oli määritetty tienvarteen eli tämä on vain kääntöpaikka.

Kuinkas sitten kävikään? No niin kuin Korkealassa

Aidat oli jätetty talveksi pystyyn, koska niitä on hirvittävän hankala laittaa kohmeiseen maahan kun kevät alkaa lumia sulattamaan. Olin toki varautunut ajatuksissani, että reuna aidat saavat iskuja tässä projektissa. Ajattelin, että keskellä peltoa oleva kevään ensimmäinen jaloittelu lohko pysyy ehjän.

Aivan käsittämättömän väärä luulo. Kaikki sopimuksemme kaatuivat kuin korttitalo yhdessä hujauksessa. Kaatoukko oli ohjeistanut keruukuskia tekemään sen puulaanin siihen aidan päälle. Todellakin aidan päälle!!! Riemussani ja sanoissani ei ollut rajaa, kun tämän idiotismin tajusin. Olin lähdössä kun tämän näin ja avauduin mutta en vaan hämmennykseltäni voinut jäädä enempiä selvittämään. Poistuessani soitin puukauppoja tekevälle rajanaapurille, joka hurautti paikalle. Hämmennys oli kaikille aikas silmiä avaava. Onneksi rajanaapurini kantaa vastuun tapahtuneesta. Todellakin hän saa tunkea niitä tikkuja jäätyneeseen maahan, kun sen lohkon tarvitsen. Se muuten on aikas pian, koska nykyisen lohkon nurkasta kone kuski vei aidan (sallittu ja pakollinen aidan tuhoaminen). Onneksi vielä on lunta niin paljon, että naudat ei siihen nurkaan mene.

Onneksi olimme puheväleissä vielä urakoitsijan kanssa ja käytiin uusinta keskustelu tapahtuneesta. Kyllähän kaikkia alkoi hiukan tai oikeastaan hiukan enemmänkin naurattamaan tilanne. Olemme eläneet rikkinäisen puhelimen aikakautta jokaisella on ollut erilainen suunnitelma kuinka homma hoidetaan. Jokainen on sitten tehnyt kompromissin vallitsevan tilanteen mukaan ja toiminut sen mukaan mitä on kuvitellut toisen ajattelevan.

Kaikista kompuroinneista huolimatta olen kyllä erittäin tyytyväinen kuinka asia hoidettiin.

Joustin omista periaatteistani

Joku voi toki lukea, että onpas kärttyinen ukko siellä Korkealassa. Yksi aita ja tuollainen älämölö. Pyrin välttämään turhaa liikennettä pellolla myös talvisin ja varsinkin tänä talvena, kun ei tiedä onko pakkasia vai ei ja kuinka joku sinne uppoaa. Itsekkin toki sinne upottanut auton jos toisen. Toisekseen se risun määrä mitä tulee, kun puut varastoidaan pellolle. Aina tulee oksa, jos toinenkin pellolle ja pellon hoitokoneet joutuvat koville oksien kanssa. Edellisenä talvena oli laani pellolla jolta meille tehtiin heinät. Jos jokaisen oksan olisin säästänyt mitä paaleista on tullut olisi kohtalaisen kokoinen joulukuusi valmis.

Tätä ei niitetä joten ei niin haitallista ole. Eläimet sen ensin laiduntaa ja sitten katsotaan kuinka monta jäi pintaan häiritsevästi.

Joku pohtii varmaankin miksi sitten suostuin?

Alunperin suostuin kääntöpaikkaan. Syy niin yksinkertainen kuin näin vaihtoehtoina vain huonompia ratkaisuita. Puulaanin piti silloin vielä mennä ihan jonnekkin muualle.

Puihin ja niiden varastointiin en ihan suorilta lämmennyt. Varsinkin kun ne tuli siihen aidan päälle ja pellolle johon en luullut niiden edes tulevan. Jotenkin kuitenkin annoin hiljaisen hyväksynnän, vaikka mielipiteeni sanoin. Olisihan se toinen vaihtoehto, että koneet vievät ne pihan läpi laani paikalle. Tuollainen vähäluminen piha ja koneet ketjuineen. Hmmm. Lopputulos olisi varmasti todella kaunis keväällä, kun nurmikot on rullalla ja mutainen kevät taattuna. Jotenkin ilman, että tätä minulle tätä kerrottiin totesin heidän olevan erittäin vahvoilla väittelyssä järkevimmästä vaihtoehdosta. Nyt siis päästiin pienimmän vahingon turvin jekuttamaan multa lupa laaniin.

Kokonaisuutta kun katsoo niin hyvin se meni kaikin puolin. Olihan tässä neljä osapuolta ja ukkoja kuutisen kappaletta. Jos jotain tekisin toisin olisi kaikkien osapuolten oltava samassa paikassa samaan aikaan ja kerrottava omat näkemykset ja toiveet. Nyt elettiin välikäden ja välillä välikädenvälikädenvälikäden kautta onko siis ihme, että ääripäät on osasta asioista täysin ulkona. Osa asioista karsiutuu ja muuttuu matkalla, joten jos olette samanlaisessa tilanteessa ottakaa aikaa suunnitteluun.

Syksyn ihanin ja kamalin viikko.

Syksyyn liittyy ihanuutta ja kamaluutta.

Kanalassa syksy on aina luopumisen tuskaa kun kukot lähtee. Talvisin meillä haudotaan uutta porukkaa. Nyt oli taas edessä valintoja tulevan talven suunnasta.

Pohdinnassa on aina muninta, kanojen koko ja haudonta halut. Kukot on nyt kasvanut noin yhdeksä kuukautta ja on aika laittaa pakastimeen. Kanoja meillä ei syödä vain kukkoja. Kanat vaikka ovat lopettaneet muninnan saavat eläkepäivänsä elää muiden mukana.

Nuori kukko on hyvä lihan lähde. Kana, joka on pitkään muninut alkaa olemaan sitkeää. Tänä syksynä kukkoja meni pakastimeen seitsemäntoista, kiloina hiukan enemmän. Olemme päätyneet jauhamaan lihan maun ja monipuolisuuden takia.

Kukonlihaa

Jauhamme rintapalat ja jalkojen lihat sekaisin. Jaloissa on enemmän makua joten rintapalat hiukan neutralisoi makua.

img_39441

Liha on yllättävän punaista verrattuna broilerin lihaan.

img_39461

Jauhamme lihan kahteen kertaan. Ensin isommilla reijillä ja lopuksi tiheämmällä jolloin saadaan tasalaatuista jauhelihaa.

img_39471

Lopuksi vakumointi ja kuukausi/vuosimerkintä.

Tämä on aina rankka päivä

 

Vaikka tämä kuuluu elämäämme en sanoisi tätä helpoksi. On todella rankkaa pistää kukko päiviltä, enkä tarkoita fyysisesti vaan henkisesti. Aamulla kun tietää kyseessä olevan tämän päivän sitä yrittää nollata pään. Samallahan sitä tekee tilaa ulkoileville kanoille talviasuntoon mutta on se rankkaa.

Samalla joutuu päättämään kuka saa jatkaa sukuansa. Eli täysin laput silmillä ei voi mennä vaan arvioit samalla kuka kukoista olisi mahdollisesti kiltein, lihaksikkain ja lähinnä mitä tulevaisuudessa halutaan.

Joku joskus kysyi onko lapset mukana teurastuksessa? Vastaus: On ja ei.

Ensisijaisesti ajattelemme niin, että kuka tahansa pystyy tekemään tai neuvomaan hätälopetuksen. Lapset eivät  vielä tietenkään pysty mutta osaavat neuvoa mistä pulttipyssy löytyy ja mitä sillä tehdään. Joten on lapset nähneet lopetuksia.

Kuitenkin kun suunnitellaan pakastimen täyttöä ei lapset näe lopetusta eikä eläimet. Lihan jauhamisessa taas lapset ovat mukana ja tietävät mitä lihaa se on.

On syksyssä ollut positiivisiakin juttuja ja lisää tulee.

Meillä käväsi opiskelija neitonen, joka on kiinnostunut omavaraisuudesta. Reippaasti pörhälsi tänne korpeen useamman sadan kilometrin päästä.  Mahtavalla asenteella valjastettu oli hän. Olimme sen päivän ensimmäinen pysähdys ja toinen oli vielä meidän jälkeen. Sinnekkin oli kolmisensataa kilometriä. Seuraavana päivänä meinasi käydä vielä kahdesta kolmeen paikkaa ja kotia.

Tämä opiskelija teki siis gradua omavaraisuudesta. Kyllähän se, että keskustelee ja avaa omaa arkea on itsellekkin mielenkiintoinen retki. Kaikkea ei vain tule arjessa ajatelleeksi. Paljon sain uusia ideoita ja muistiin nousi osa, jotka oli jo unohtunut.

Opiskelijoita pukkaa enemmänkin. Kohta tulee TET:iläinen viikoksi tutustumaan tähän hommaan. Ei ottanut helpointa tutustumispaikkaa. Kait sitä tulevaisuuden nuorissa on vielä niitä, jotka eivät pelkää työtä.

Polttopuita piti myös tehdä.

 

img_39491

Puutalkoissa oli naapurit ja kyläyhdistyksen koneet. Onni on elävä kyläyhteisö, joka helpottaa tätä korpielämää. Talvenvaralle tuli tehtyä kuivia puita ja tulevaisuuteen märempiä puita. Sekapuuta tehtiin joten löytyy pihlajaa, koivua, haapaa, kuusta ja mäntyä. Puut olivat tuulenkaatoja, tienvarrelta, pellonreukselta ja pystyynkuolleita. Kone siirtyi jo seuraavaan taloon ja siellä nyt on sitten oltu auttelemassa.

Tasainen David Brownin jytke taustalla. Säestää tasaista puheen sorinaa. Lintunenkin vielä jossain lauleskelee talventuloa. Pihka tuoksuu ja lämmin tulli meitä helli. Mahtava päivä kertakaikkiaan.