Ihmisen ja eläimen rinnakkaiselo

Eläimen ja ihmisen rinnakkaiselo. Se on monelle hämärtynyt syynä näkisin olevan inhimillistämisen. Pohdin nyt omaa suhtautumistani eläimiin, joita meillä on.

En kuitenkaan mene säädettyihin elinolosuhteisiin ja pykälä viidakkoon.

Eläimet ovat tunteellisia ja tunteita herättäviä. Jokaisen mielestä se vastasyntynyt eläin on lutunen ja Super söpö. Niin on tarkoitettu, se herättää emossa ja ihmisessä hoivavietin. Mihin pitäisi sitten vetää se raja hoitaako emo vai ihminen? Aina etusijalla on emo. Ihmisen pitää olla kuitenkin hereillä seuratessaan tätä hienoa tapahtumaa. Voi olla, että jalostuksen ja muiden luonnon oikkujen takia vuonue on suurempi mitä emo pystyy hoitamaan. Tällöin ihmisen pitää auttaa. Meillä otetaan tällöin heikoimmat ihmisen hoiviin teemmeköhän oikein siitä en ole täysin varma.

Kuinka sitten eläimiä pitäisi kohdella, jotta ei liikaa inhimillistä?

Itse olen pitänyt ajatuksena, ettei ne ole minun vauvoja, ne eivät ole minulle mitään sukua. Jos pitäisi verrata niitä johonkin ihmismaailmassa, vertaisin niitä työkavereihin. Kummatkin elävät omaa elämäänsä omina yksilöinä omine ajatuksineen voimme kuitenkin oppia toisiltamme. Meillä on omat perheet siis omat laumamme, joihin me kulumme. Ihminen ei kuulu minkään eläimen laumaan minkäänlaisena osana. Emme ole eläimen yläpuolella lauma hierarkiassa. Laumamme on eläimen yläpuolella. Eläin hyötyy käytöksestämme ja me niistä. Elämme rinnakkain mutta omissa laumoissa.

Lypsyllä heränneitä huomioita.

Miksi lehmä tulee minua vastaan, kun on lypsyn aika? Ei se ei ole tissien pakotus. Olen opettanut, että kun mennään lypsylle saadaan normaalia ruokaa maittavampaa apetta. Ajattelen tämän vaihtokauppana minä otan maitoa ja annan lehmälle jotain, josta se tykkää palkaksi. Nopeasti lehmä oppii lukemaan milloin on herkku aika. Tulen ulos lypsykipon kanssa ja hetkenpäästä rapisee herkkupussi, joten lehmä lukee nämä pienet äänet ja eleet. Takaisin viennin pitää olla rauhallinen ja miellyttävä lehmälle, koska se jää sille mieleen.

En ole varma oppivatko ne kellon vain lukeeko ne ihmisen tekemisistä mitä tulee tapahtumaan jos se toistuu rutiinin omaisesti.

Miksi lammas seuraa paimenta?

Ne ovat oppineet, että kun ihminen liikuttaa niitä johonkin on siellä parempaa ruokaa. Aina ei siis tarvitse olla “herkkuja” vaan tuoreempi ruoho on myös herkku.

Laitumella oleva eläin on pienessä omassa maailmassaan. Tätä ei kannata häiritä. Niillä on kaikki tarpeellinen siellä aitojen sisällä. Herkkuja tai kontaktia ei kannata ottaa aidan yli, koska se rikkoo illuusion maailman loppumisesta siihen. Jos lisäruokit laitumella, se tapahtuu aina laitumelta. Jos laitumelle viedään vaikka kauraa, se ilmestyy sinne laitumen kippoon sitä ei kuroteta aidan yli. Eläin ei myöskään saa syödä suoraan siitä ämpäristä, jolla viet sen. Laitumelta poistuminen ämpärin kanssa hankaloituu, kun sinne ämpäriin tunkee päitä ja eläimet tulee perässä. Tämä juoksukilpailu voi myös sokaista eläimen, ettei se näe paimenen lankaa. Kun eläimeltä loppuu langan kunnioitus alkaa karkailu.

Yllä on video, jolla näytän kuinka suuri vaikutus on jos hieho hyötyy jotenkin toiminnastaan. Näillä lyhyillä harjoitteilla päästään nopeasti toivottuun tulokseen. Kun kiinniotto on varmistunut ja kuljetus varmaa, niin poistutaan aitauksesta. Opetellaan sen jälkeen reitti lypsypaikalle. Sitten aloitetaan lypsypaikalla harjoitukset utareiden puhdistuksella, jotta poikimisen jälkeen voidaan turvallisesti lypsää. Kyseessä on hieho, joka tulee keväällä poikimaan ensimmäisen kerran.

Talvi pakkanen ja ulkoilu.

Jokainen eläin on syntynyt ulkona elämään. Jos eläisimme täydellisessä maailmassa, kaikki eläimemme saisivat valita ollakko ulkona vaiko sisällä. Maailmaan on kuitenkin laitettu tasapaino, jota eläimenomistajat kääntää omalta kantiltaan suotuisaksi. Asiat joita vastaan eläinten omistajat taistelevat ovat näkyviä petoja, sairauksia, epidemioita ja “oma turvallisuus”. Omalla turvallisuudella tarkoitan sitä huolta, joka on yönsä ulkona olevasta eläimestä ja jännityksestä herätä seuraavaan aamuun.

Näen, että raikas ulkoilma tekee eläimille vain hyvää. Tässä voisi puhua sisäilma- tai sisätilaongelmasta. Syksyllä pitää tehdä päätös sisälle vai ulos. Sisälle laitetuilla eläimillä ei välttämättä ala kasvaa talvikarvaa ollenkaan, joten ovat sisällä koko talven. Ulos jätetyt eläimet taas kasvattavat talvikarvan ja kestävät hurjia pakkaslukemia kärsimättä. Näitä ei kuitenkaan voi pakkasesta pelastaa sisätiloihin, koska läkähtyvät. Tietenkin voi ajella talvikarvan pois, kun eläin alkaa hikoilemaan sisällä mutta silloin ei ole enää paluuta ulos edes pienellä pakkasella.

Syksyllä joutuu huomioimaan sen, että ne kohdat joita käytetään paljon pehmenevät. Tämä voi olla sellainen seikka, jonka takia nähdään helpommaksi jättää eläimet sisätiloihin jotta vältetään nivelten nyrjähdykset ja vääntymiset. Tähän voi auttaa salaojitus tai pinnan muodot, jottei vesi jäisi seisomaan siihen kulkureitille.

Juomavedet talvella ja pakkasella tulevat olemaan haastavia. Voisi luulla, että pakkasella ei paljoa vettä kulu. Kuitenkin on huomioitava ja tiedostettava, että kova pakkanen kuivattaa samalla tavalla tai pahemmin kuin helle. Ruokintaa kannattaa myös muuttaa pakkasen muutoksien mukaan, koska energiaa kuluu lämpimänä pysymiseen eli ennen kovia pakkasia pitää antaa heinän lisäksi myös viljoja. Säätiedotuksia pitää seurata ja lisärehun anto aloittaa ennen, kun pakkanen kiristyy. Vaikka olisi hyvä heinä, niin eläin ei ehdi syödä niin paljon, että energian saanti täyttyy.

Lähdetkö seuraavalla kerralla kanssani lypsylle?