Avainsana-arkisto: eläimet

Metsälaitumen ihana keväinen avaus

Kevät mitä ihaninta aikaa. Saa nauttia kuinka kaikki herää taas eloon ja eläimetkin pääsevät isommalle alueelle. Alue on ollut koko ajan heidän käytössä mutta lumi on pitänyt heidät pienemmällä alueella.

Se kun iltalypsyn alussa huomaat, että porukka on innoissaan löytänyt uuden alueen ja hyppivät innoissaan pitkin taimikkoa. Se on jotain niin vilpitöntä riemua mitä harvoin pääsee todistamaan.

Iltalypsy ohi ja päätät ottaa aikaa seurataksesi tätä ihanaa riemua. Ei aikaakaan kun tajuat, että näet vain ne jotka kävi lypsyllä. Mitä hittoa ne on menneet vielä pidemmälle.

Enää ei nautikkaan tästä riemun hetkestä vaan tulee huoli. Niin ne aitalangat… Ei niitä nyt kukaan ole vielä käynyt tarkistamassa. Ne on varmasti lumen painosta maassa ja eihän nuo intoilijat niitä huomaa.

Tutkimusmatkailijan asenne

Sitä todella tarvitaan, kun pukee pilkkihaalarit päälle ja lapion heittää olalle. Siellä on lunta mutta kuinka paljon. Lahkeita saappaiden sisäpuolelle ja ulkopuolelle, jotta saapas ei haukkaa lunta kenkään.

Kyllä sitä lunta riittääkin ihan omiksi tarpeiksi. Ensimmäiset metrit menee motivaatiota hakiessa. Tiedossa on siis lähes kaksi kilometriä kahlaamista ja lapiointia.

Muistelen kuinka lääkäri kysyi käytkö kuntoilemassa vaikka kuntosalilla? Onko tämä nyt sitten se sellainen stepperi treeni. Aloitetaan ensin kevyesti tasaiselta ja laskeudutaan sitten satametriä alaspäin, tasaista ja taas muutama sata metriä ylöspäin.

Ylöspäin kavutessa saan myös kannustus joukkoja uurastuksen laidalle. Ne kulkivat vain alueita, joissa ei ollut lunta ja tuntui ihmettelevän miksi minä rämmin umpihangessa, kun vieressä on vihreitä mättäitä.

Manaan itseäni, kun olen mennyt tekemään langalle kunnon väylän, jotta tarkistus olisi helpompaa. Nyt tuntuu, että urallani on kaikki pöheikön lumet.

 

Matokomposti 6 viikkoa takana

Laitoin sinne sanomalehti silppua tällä välin. Otin myös vinkistä vaarin ja lisäsin multaa hiukan kompostin pinnalle.

Olen pitkään halunnut laskea tuloksia mutta yrittänyt pidättäytyä siihen 8 viikon kohdalle. En kuitenkaan enää malttanut ja päätin kipata astian nurin ja aloittaa alusta.

Sormet multaan ja matoja laskemaan

Suurimmat madot löytyi munakennojen suojasista. Pieniä valkoisia matoja löytyi hurjasti ja ne oli keskittynyt sanomalehti silppuihin. Tästä voi päätellä, että paperi tuotteet ovat matojen suosiossa.

Tyhjensimme matokompostin isompaan laakeaan astiaan ja matokomposti sai uudet kennot pohjalle ja uutta multaa kennojen päälle. Sitten pistimme komposti tavaran takaisin kompostiin erotellen “punaiset madot” erilliseen astiaan.

Pikku hiljaa alkoi kerääntymään matoja laskettavaksi. Oli isoa, pientä paksua ja laihaa. Käärmeiksikin jo joitain tytöt kutsui.

Koko saalis mitä matoja löytyi. Nyt niitä on sitten laskennassa löytynyt 143 kappaletta. Aloitimme 70 kappaleella 6 viikkoa sitten. Ensimmäinen matokomposti päivitys.

Kaikki on nyt myllätty lävitse ja palautettu takaisin matokompostiin jatkamaan kompostointumistaan. Olihan sitä ajatus jo tehdä toinen ja jättää tämä pikkumatojen temmellys laatikoksi mutta aloin epäillä pikkumatojen nopeutta ja tavaran normaalia kompostoitumista. Samalla pikkumadotkin olisi kompostoituneet, joten en uskaltanut riskeerata hyvää alkua. Pitää jossain vaiheessa ottaa sekalainen porukka toiseen astiaan ja jättää tämä muuttumaan mullaksi.

Nauta -Poikimisen ajoitus-

Poikimisia halutaan ajoittaa eri syistä.

Syitä voi olla loma, maidon jatkuva tulo, tai sää olosuhteet ja juhla pyhät.

Loma:

Jos poikiminen ajoitetaan kaikilla lehmissä samaan aikaan, tällöin saa lypsämisestä lomaa. Maidoton aika vuodessa per lehmä on noin 2 kuukautta. Jos kaikki poikivat vaikka viikon sisällä, niin ne pitää laittaa umpeen myös viikon sisällä silloin maitoa ei tule 6 viikkoon. Joten ei tarvitse lypsää. Tälle ajalle on helpompi saada joku hoitamaan eläinten ruokinnan ja pystyy lomailemaan.

Maidon jatkuva tulo:

Tässä poikimiset limitellään. Eli aina on lehmä lypsettävänä ja saa maitoa. Meillä on nyt tämä limitys menossa. Joulukuussa poiki lehmä ja toinen lypsyssä oleva menee umpeen Helmikuussa. Helmikuusta huhtikuulle on vain yksi lehmä lypsyssä sitten taas kaksi. Maitoa siis saadaan, vaikka joku menee umpeen. Näin toimitaan lypsytiloilla jotta meijerille tuotettaisiin aina maitoa. Meiltä ei vielä meijeriin mene maitoa vaan omaankäyttöön.

Sää olosuhteet ja juhla pyhät:

Kannattaa huomioida se mihin aikaan vuodesta niitä vasikoita tahtoo tai ei tahdo. Maaliskuussa jos sonni hyppää tai siementää niin vasikka tulee joulukuussa haluaako jouluaattona olla synnyttämässä? Jos haluaa välttää Tammikuun ja Helmikuun pakkaset poikimisessa niin ei kannata Huhtikuun ja toukokuun vaihteessa astuttaa. Kesäkuulta mennään jo Maaliskuulle, joka on lauhempaa aikaa.

Tämähän kuulostaa helpolta

Todellisuudessa tulee aina jokin muuttuja. Meillä yhdellä ei kiimat katkennut vaan jatkui ja jatkui. Eläinlääkäri sitten katkaisi ja tiineeksi tuli heti, kun kiimat tuli.

Tiineys ja sen onnistuminen on yleensä helppoa. Jos ongelmat kiinnostaa, voi lueskella NAUTOJEN MUNASARJADIAGNOSTIIKKA Marianna Ryyppö . Yleisesti kuitenkin apu tulee eläinlääkäriltä. Jos käyttää semmaria, niin hänkin tietää paljon ja ohjaa kyllä eläinlääkärille, jos näyttää sitä tarvisevan.

Pari hiehoa ja muutama muuttuja.

Tiedän, että tämä on monelle ihan läpihuuto juttu. Niin minäkin kuvitelin.

Matkan päivä 1

Lähtö tuli alkuperäistä suunnitelmaa päivää aikaisemmin. Heppakoppi lainaan ja ajatus hitaammasta liikkumisesta viehätti. Sehän menikin ihan sujuvasti todella pitkään. Olin päättänyt matkalla yöpyä matkalla Lahden kupeessa.

Yllärinä siinä sitten ilta hämärässä pihaan käänsin. Kaikki tuntui lähes normaalilta mutta kun meinasin peruuttaa ei autossa ollut pakkia. Siinähän hetken sitten pohdin, että mitäs nyt kun olen pääkadulla poikittain heppakärryn kanssa. Onneksi vaihteet toimi eteenpäin. Sain ykkösen päälle ja poistuin tieltä. Pienen lenkin jälkeen uusi yritys laskeutua pihaan tällä kertaa etuperin. En sitä sen kummemmin siinä murehtinut, vaan painuin katsomaan telkkaria.

Illalla siinä jutellessa tunnustin, että taitaa auto olla hiukan rikki mutta katsotaan aamulla. Suunnitelmissa oli jatkaa matkaa heti seitsemän korvilla.

Matka päivä 2

Saapui aamu ja matkan pitäisi jatkua Loviisaa kohti. Ensin kuitenkin oli auton tsekkaus. Niin no oli pahempi kuin illalla. Vapaalla oli vaihde päällä ykköselle ja kakkoselle meni keppikin. Poissa käytöstä oli 3, 4, 5 ja pakki. Pohdittiin ensin korjaajia ja korjausta. Muutaman neuvoa antavan puhelun jälkeen se muuttui auton metsästykseen. Yksi jolta oltiin apua pyydetty vian selvitykseen suostui lainaamaan autoa.

Useita viestejä myös hiehojen myyjälle. Tunne oli itsellä ihan paska ja jokainen viesti tuntui niin uskomattomalta, että epäilin myyjän jo ajattelevan homman peruuntuneen. Tarukin olisi ollut selvempää kuin meillä todellisuus.

Ystävän autolla pieniä liukkaita lumisia sorateitä pitkin autoa hakemaan. Siellä odotti pihassa lämmin auto, jolla matka jatkuisi. Takaisin ystävän pihaan hakemaan heppakoppi perään ja nokka kohti Loviisaa.

Meinasi tuossa vetäjän paikalla olla jo linja-autokin…

Sujuvasti reilu satakilometriä taittui nopeasti ja päästiin perille. Juotiin kahvit, syötiin niin maukkaat leivät ja paperit vaihtoi omistajaa. Alkoi hiehojen autoon pakkaus. Ensimmäinen meni helposti koppiin kuin unelma. Toinen hieho sitten päätti, että hän ei olekkaan lähdössä ja kolmen henkilön voimin painittiin sen kanssa kopin ympäristössä. Kyllähän se vihdoin päätti kyytiin tulla.

Päästiin lähtemään Loviisan saaristosta kohti Jyväskylää. Matka tuntui menevän hyvin kello tosin tuntui menevän nopeammin kuin kilometrit.

Päästiin perille ja hiehojen purku tapahtui nopeasti, koska pystyi päästämään suoraan paikoilleen. Kopin siivous kesti ja kesti. Yllättävän kauan alku yön pimeydessä. Koppi palautettiin saman tien, koska koukullista autoa ei nyt hetkeen ole käytössä.

Päästiin lähtemään paluumatkalle ja koppi palautettiin matkalla omistajalleen. Kuu valaisi matkaa eteläsuomaan takaisin autoa palauttamaan.

Kun matkaa oli takana lähes 700km oli lappuja putsattava.

Matka meni sujuvati taas sillä kellolla oli kova kiire. Saatiin auto palautettua ja otettua ystävän auto, jolla pääsi nukkumapaikkaan. Uni olikin jo tarpeen, kun aamu neljältä aloimme kokkaamaan iltapalaa ennen nukkumaan menoa.

 

Matka päivä 3

Aamu valkeni silloinkin Lahden kupeessa. Soittelua eri huoltoihin ja vertailua pienesti. Yksi huoltomies kävi potilasta katsomassa ja pistää kuntoon. Auto haetaan kun taas omin voimin liikkuu. Nyt piti vielä itsensä selvittää kotia.

Päädyin bussikyytiin ja sää oli muuttunut kamalaksi. Lahdesta nousin bussiin, joka oli säästä huolimatta vain muutamia minuutteja myöhässä. Vaimolle viestiä, että tulee iltalypsyn jälkeen hakemaan Jyväskylästä. Meidänkin päässä oli lunta tullut ihan kiitettävät määrät ja liikenne osin puuroutunut.

Yhteenveto:

  • Kiva nopea trippi.
  • Tarvitsin matkan tekoon 5 eri autoa.
  • Matkaa tuli noin 1200km (piti tulla 7-800km)
  • Kaikki meni todella hyvin vaikka suunnitelma muuttui.

Hiehot totta tosiaan

Meinasin aluksi tehdä reissu postauksen mutta niin siis hain hiehoja. Reissusta siis tuli tuomisina kaksi ISK tyttöstä. Ne ovat nyt reilun vuoden ikäisiä. Vähän aran oloisia mutta ovat nyt Tuhdin koulutuksessa, jotta tottuvat lauman mukana ihmisiin. Hidastahan on niitä kesytellä mutta vuoden verran on aikaa rakentaa luottamusta puolin ja toisin.

Sonnille ne menevät tämän kevään aikana ja vasikat tulee viimeistään tähän aikaan ensivuonna.

Toukokuun alkupäivinä jos ovat sonnilla niin synnyttävät helmikuun 2019 alkupäivinä. Parempi olisi jos vähän aikaisemmin niin ei syntyisi pahimpana pakkaskautena.

Tiedän myös, että tämä oli super huono aika näiden hankinnalle rahan suhteen. Tällä kertaa joutui pohtimaan sitä kovasti. Laskukone on ollut tiuhaan käytössä monessakin suhteessa. Hyvä tilanne on heinän suhteen eli paalit riittää, vaikka tuli pari lisä syöjää. Kuluja siis ruokinnan suhteen ei tule. Kauppa hinta oli alhainen ja takana on “kallis” aika (tai siis puolet siitä). Samalla hinnalla en olisi saanut edes yhtä maidolla olevaa vasikkaa.

Tietysti matkan teon autorikko kompensoi halpaa hintaa kummasti. 

Olin kuitenkin luvannut ne hakea niin kuluja tuli mitä tuli/tulee. Eläimet meni etusijalle ja auton romut sai jäädä tulevaisuuteen.

Kiitos aivan kaikille, jotka matkalla auttoi tai tarjosi apua!!!

Lypsyasema prototyyppi yhdelle lehmälle.

Olemassa on monia kaupallisia termejä maidon tuotannolle. On vapaata lehmän, laiduntavan ja Luomu lehmän maitoa. Kauniita termejä mutta mitä on sen sanan takana ja kuinka toimitaan. Siihen en mene sen enempää, koska se on vain mainostoimiston keksimä hieno nimike. Itsellä on vaikea puhua samoilla termeillä koska tietää mitä termi pitää sisällään ja meillä ei pysytä siinä termin laatikossa.

Meillä lehmät ovat vapaita.

Monet tietävät, että lypsylehmä tiloilla vasikka erotetaan emosta lähes heti. Meillä ei ole tili kiinni maidonsta, joten vasikka jää emon alle. Vasikalla on maitobaari auki 24/7 vaikka lehmä on lypsyssä. Tätä ei pysty tekemään alkuperäis roduilla koska maidon tuotanto on pienempää mutta sekoitus lehmällä pystymme. Alkuperäis karjaakin on lypsyssä mutta kohtalo puuttui peliin virhe asennoilla, joten emme saaneet vasikoita.

Lehmät ovat ulkona koko vuoden ympäri ja mahdollisuus mennä sisälle. Eipä ole ollut montaakaan keliä kun pahnoja olisi kulutettu. Emme siis aja lehmiä sisälle huonollakaan kelillä vaan saavat valita milloin on niin huono keli, ettei ulkona enää voi olla.

Lehmillä on myös vapaa ruokailu eli heinää on koko ajan saatavilla. Tämä helpottaa kovasti päivittäistä työmäärää. Lisäksi saavat viljaa lypsyn aikana kiitokseksi maidosta. Lypsyn aikana annettavaan vilja annokseen on helppo lisätä vitamiinit ja muutenkin tarkkailla terveyden tilaa.

Lypsyn ajaksi lehmät kytketään kiinni vanhaan parren pätkään. Lehmillä on kaikilla kaulapannat joista kiinnitämme hihnalla. Tämä takaa turvallisen toimimisen lehmän kanssa lypsyn aikana. Kiinni olo estää myös lehmän loukkaantumisen. Osalle kiinni laitto on vain muodollisuus, joka tehdään. On lypsy kertoja kun on unohtunut kiinni laittaa kun lehmä seisoo kuin patsas. Kiinni laittoa tärkeämpää on rutiinit ja rauhallinen ympäristö ilman suurempia häiriötekiöitä.

Mini lypsyasema.

Projekti vaiheessa kun vasta putkia suunniteltiin.

Valmiimpi ja täydempi.

Vielä tämä on vaiheessa ja palaset irti, jotta voidaan vielä muokata toimivammaksi. Tätä voisi sanoa 4D testaukseksi, ehkä… Suuria muutoksia etäisyyksiin ei olla jouduttu tekemään pieniä hieno säätöjä toki. Vielä on paljon tekemistä ennen valmista asemaa. Tietenkin on tullut vähän nälkä tehdessä joten on mietitty jo aseman isonnusta. Jätämme toistaiseksi aseman yksipaikkaiseksi ja mahdollisuuden lisätä paikkoja.

Vielä lehmät ovat puulavalla jotta saan selville parhaimmat etäisyydet.

Seinät eivät ole olleet suunnittelu vaiheen luovuuden tiellä kun on tehty asema taivas alle. Talvella konelypsykin on kylmäävää puuhaa.

Nyt kun routa on sulanut ollaan keskitytty siihen miten eläimet tulee ja menee. Ensimmäinen versio on nyt testissä.

Pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan miten paljon tarvitsee tilaa.

Monelta osin kesken.

Tässä on vielä paljon muutoksia ennen kun ollaan valmiissa. Lypsyhuone on tulossa uusiksi kokonaan ja lehmien paikka tulee todennäköisesti betonilla jossain muodossa. Lattian muodoilla on suuri merkitys, jotta saadaan ulosteet kulkemaan helposti. Pesun ja puhdistuksenkin kannalta pitää pohtia kuinka leveitä ja syviä kaukaloita pitää tehdä.

Lypsyhuoneen muutoksen suurin syy on, ettei tähän lypsyhuoneeseen mahdu meidän maitotankki vaikka on pienimmästä päästä tankkeja.  Kylmäkaappikin oli liian korkea sisälle ja liian leveä oviaukolle.

Suosittelen kaikille, jotka aloittavat maitohuoneentekoa, että maitohuoneeseen pari ovet jotta kaiken mahtuu tuomaan sisälle.

 

 

 

Innovaatio 1 kesä 2017

Nyt rykästään käyntiin myös innovaatio sarja. Lyhyitä arkea helpottavia vinkkejä.

Laidun juotto automaatio.

Vanhoja automaattikuppeja löytyy eri myynti foorumeilta halvalla. Puutarhaletkua löytyy nykyään joka kaupasta.

Tarvike lista:

  • Vihreä letku on normaali puutarhaletku.
  • Musta mutkalla oleva letku on lypsykoneesta jäänyt eläkkeelle.
  • Yksi tulppa.
  • Kolme letku liitintä.
  • 4 kpl 8mm pulttia + mutterit. (pituuteen vaikuttaa tolpan paksuus)
  • Automaattikuppi tai kaksi.

Vastaavanlainen järjestelmä on käytössä myös talvella. Silloin on lämmitys kupeissa.

Naudat tuntuu olevan laiskoja ja laumasieluja. Siitä syystä laitumella kulkee nykyään nämä kupit, koska osa ei ehdi juomaan kun lauma kääntyy takaisin.

Imemisen estäjä kokeilussa.

Joskus voi tulla ongelmaksi lehmä, joka tyhjentää utareet ennen lypsäjää. Lehmä on myös notkea ja voi juoda itseään. Tähän on kehitetty imemisenestäjä.

Näitä on erikokoisia ja näköisiä olemassa. Uskon, että näistä on joillekkin apua ongelmaansa.

Harkitsin tälläisen käyttöä ja kokeilin.

Meillä on lehmä, joka imee itse yhden neljänneksen tyhjäksi. Ajattelin, että kokeillaan tälläistä jos saisi opitun tavan pois. Illalla sitten lypsyn yhteydessä laitoin tämän sieraimiin. Lähdin viemään takaisin laumaan. Tämä kumma härpäke ei ollut lehmän mieleen. Otti hurjan vauhdin ja kirmasi lumet pöllyten pitkin peltoja. Minä kirmasin taas kuuluisan surullisesti siellä umpihangessa iltatreeniä lehmän kanssa. Kunto alkaa olemaan jo kohdillaan kaikenmailman juoksujen suhteen.

Lehmä pysähtyi, koska seisoi itse talutus narun päällä eikä tajunnut sitä jalkaa nostaa. Otin samantien tämän imemisenestäjän pois. Huomasin, että lehmä rauhoittui välittömästi, eikä enää ollut meno haluja.

Päätin heti tämän jälkeen, ettei tämä ole meillä se keino jolla imemistä estetään. Vielä en ole varma haluanko edes estää. Tietysti näissä asioissa on lehmän terveys etusijalla.

Seuraavaksi kokeillaan sitten utareliivejä, jos näyttää tarvitsevan. Liivikaupoilla olen onneksi ollut ennenkin, joten hyvin se menee. Vaimolle onkin sitten hankalampi niitä liivejä ostella.

Utareliivit

Ovat tarkoitettu yleensä helpottamaan utareisiin kohdistuvaa painoa. Toki niistä voi olla apua myös tähän. Ne ovat tukevat ja hihnoilla muokattavissa jokaisen lehmän koon mukaan. Teen niistä sitten uutta juttua jos ja kun niihin päädyn.

Odotus on päättynyt.

Yhdeksän kuukauden odotus on päätynyt.

Aloitetaan siis sieltä yhdeksän kuukautta sitten on sonni onnistunut astumaan Mielikin. Siihen loppui kiiman huudot. Vihdoinkin sonni on onnistunut.

Tätä rakkauden vasikkaa aloitamme odottelemaan. Viimeiset kolme viikkoa on ollut vahtaamista. On valvottu öitä vuoroissa. Juostu katsomassa kuinka homma etenee. On huomattu, että kalenterin merkinnät ovat väärin. Siirretty poikimis aikaa myöhäisemmäksi.

Tulee kuuluisa poikimispäivä vihdoin ja viimein. Kuitenkaan mitään ei tapahdu. Valvominen lisääntyy ja uni vähenee. Saa nukkua noin puolituntia ja nousta katsomaan kuinka meillä menee. Huomattavaa muutosta ei ole havaittavissa.

Menee päivä, menee yö. Ollaan jo viisi päivää yli ajalla. Alkaa olemaan hurjan väsynyt. Ei tiedä onko hirveämpi nukkua vai valvoa. Väsyttää, nukahtaa ajoissa jo iltasella kahdeksan aikoihin.

Valveilla vai unessa?

Kymmenen aikoihin herää painajaiseen, että kaikki ei olekkaan hyvin. Vaatteet päälle ja ulos. Kaikki näyttää rauhalliselta, lähemmässä tarkastelussa kaikki ei ole oikein. Poikivaksi odotettu on vapaana. Ihan siis pihassa.

Taskulampun valossa näkyy jälkiä, puhelin on tietenkin sisällä. Ensimmäinen ajatus nyt se perkele on mennyt poikimaan jonnekkin sivummalle. Seuraan jälkiä läheiseen pusikkoon jäljet jatkuvat sieltä eteenpäin. Jatkan seuraamista, lisään vauhtia kävelystä hölkkään. Jäljet vain jatkuvat syvemmälle metsään. Juoksen ja harhailen jälkien perässä aina vain kauemmaksi kotoa. Talon valot häipyvät jo näkyvistä. Jatkan kuitenkin jälkien perässä aina vain syvemmälle metsään. Onneksi alue on tuttu, koska taskulamppuni himmenee. Juoksen kompuroin, pohdin nukunko vai olenko hereillä. Totta vie olen hereillä. Enhän ollut mitään ulkovaatteita laittanut. Ohuet verkkarit ovat läpimärät ja saappaat täynnä lunta.

Pelkään löytäväni täältä jostain vasikan. Pelkään ja toivon sitten en enää toivokkaan. Olisinhan ihan yksin sitä kantamassa. Matkalla on muutamassa kohdassa ollut vyötäisille asti lunta. Miten ne vasikan kanssa ylittäisin. Jäljet kääntyvät kohti kotia. Lisään taas vauhtia. Huohotan olen jossain paniikin, pelon sekaisissa tunteissa. Kuitenkin joku pakottaa toimimaan. Pääsen takaisin pellolle huomaan vielä toiset jäljet. Ei en lähde niiden perään. Käyn sisällä herättämässä vaimon, joka lähtee seuraamaan jälkiä sillä aikaa kun korjaan aidat.

Öisiä päätöksiä

Teemme päätöksen, että tarkkailua on lisättävä. Loppu yö menee suhteellisen rauhallisesti. Aamulypsyn jälkeen, päätämme ottaa tämän tulevan lehmän kiinni.

Tämä oli kova päätös, koska en haluaisi rajoittaa poikivaa. Kuitenkin se pelko, että menisi metsään poikimaan oli niin suuri riski.

Peltoa tuli tallattua. Päätimme, että koko tulevat viimeiset tunnit joku on köyden päässä, jotta liikkuminen olisi mahdollisimmän vähän rajoitettua. Tulihan siinä peltoa kierrettyä ja luettua uutisia puhelimesta ääneen.

Poikiminen alkaa mutta ei mene sen kuuluisan ohjekirjan mukaan. Ei edes sen, jossa kerrotaan mikä kaikki voi mennä pieleen.

Puhutaan ensimmäisestä kalvosta, joka puhkeaa neste jota valuu muuttuu punaruskeaksi. Tämän näkeminen oli merkki nyt se alkaa. Odotamme, koska tulee se seuraava eli vesipää. Jonka pitäisi roikkua kuin laskuvarjo perässä. Sitä ei näy, eikä kuulu. On mennyt jo kauan. Liian kauan ja lehmäkin on sen oloinen, ettei mitään tapahdu. Mitä ihmettä imaisiko se sen takaisin? Tulee tunne, että ei sitä vesipäätä kyllä ole edes tulossa. Punnitsen vielä kokeilenko, onko tulossa vai odotanko. Kyllä päädyn kokeilemaan. Käsi ei mene edes rannetta myöden, kun tuntuu jo sorkat. Nyt on pakko pyytää apua. Tiedostan, että nyt se on saatava ulos tai sulkeutuu.

Saimme nopealla aikataululla rauhallisen ja naudoista paljon tietävän ihmisen avuksi. Kokeilimme ja totesimme pään puuttuvan jalkojen välistä. Vasikka piti siis työntää takaisin kohtuun, jotta saadaan pää jalkojen väliin. Oikeassa asennossa vasikka tuli liukkaasti.

Eloton vasikka ulkona. Limojen puhdistus hengitysteistä, painalluselvytys, takajaloista ylös ravistus, painalluselvytys jatkuu. Emo nuolee samalla vasikkaansa puhtaaksi. Kokeilemme refleksit silmästä niitä ei ole. Toteamme vasikan kuolleeksi. Emo saa nuolla vasunsa, koska se auttaa jälkeisten irtoamista ja näin paranee paremmin.

Mitä opimme?

Kaiken jälkeen on hyvä käydä läpi mitä tapahtui. Epäilen vahvasti, että ulomman kalvon puhkeamisen yhteydessä meni myös vesipää. Tätä kun en ottanut huomioon sai poikiminen jatkua liian kauan. Kuolinsyy oli virheasento mutta olisi ollut mahdollisuus selvitä, jos olisi aloitettu poikimisapu aikaisemmin.

Loppuiko tarina mielestäsi kesken?

Niin meistäkin valitettavasti aina ei ole onnellista loppua. Onneksi kuitenkaan kaikki ei lopu tähän. Emo pitää meidät liikkeessä ja lypsätyttää itsensä aamuin illoin. Lypsyjen väli on niin lyhyt, ettei ehdi menetystä murehtimaan, vaikka menetys tuntuu pahalta ja kyyneleet nousee kuopistaan. Emme mahda tapahtuneelle mitään. Voimme vain hoitaa niitä joita on parhaalla mahdollisella tavalla.

 

 

Määrittämätön tuotanto suunta?

 

Joskus julkiset keskustelut ottaa päästä. En jaksa kääntää kaikkien päitä tai oikeastaan joidenkin pitäisi ottaa side pois silmiltä.

Otan nyt omalta osaltani kantaa asioihin joita yleistetään. Tuotamme nyt munia, villaa ja maitoa. Liha on sivutuote, jota tulee harvakseen.

Kuulen kuinka eläintuotanto vie peltotilaa ihmisille viljeltävältä ruualta. Tämä yleistys on todella rankka. Kyllä meilläkin eläimet syövät sitä heinää jota pellolla kasvaa. Tällä hetkellä syövät joko luonnonhoitopellolta tai suojavyöhyke peltojen tuotteita. Molemmat kuuluvat kemiallisen lannoituksen ulkopuolelle.

Sitten meillä syötetään kauraa perinteistä viljaa siis. Aivan kamalaa pellolle laitetaan kauraa kasvamaan ja syötetään eläimille. Näin se nähdään tietenkin miten muuten voisi eläimet saada kauraa. Meille tuleva kaura on viljelty joko siemenviljelyyn tai kaurahiutaleeksi. Kummassakin tuotannosta löytyy siihen kelpaamattomia jyviä. Kone lajittelee ne erilleen, koska koko on tuotantosuuntaan väärä. Nämä väärän kokoiset jyvät tulevat meille eläimien hyödynnettäväksi. Nyt meille tulee hernettä, joka on myös siemenviljelyyn tarkoitettu. Osa herneistä kuitenkin hajoaa kuljetuksessa ja korjauksessa, joten nämä tulevat eläimien hyödynnettäväksi.

Mikä tälle hukalle on toinen käyttökohde?

Erilaisia keinoja on ollut ja on käytössä tämän “hukan” hävittämiseen. Sitä on käytetty energian tuottamiseen ja kompostointiin. Hakkeen joukossa lämpöenergiaksi ja kompostoitu tai kynnetty peltoon. Peltolevitys on tietysti ollut paikoin hyvä muuttolinnuille.

Olisiko Luomu vaihtoehto?

Siinä on hyviä ja niitä miinus puolia. Olemme päättäneet, että emme ole musta valkoisia. Jos olisimme luomussa pitäisi meidän viljellä itse omilla pelloilla viljat ja heinät. Tämä menisi ajatus mailmassani väärään suuntaan. En haluaisi sitoa peltoalaa pelkästään eläimille tuotettavaan ruokaan. Nyt oma peltoala pysyy pienenä ja voidaan hyödyntää muille tulevaa hukkaa. Kuitenkin seuraamme luomussa tapahtuvia muutoksia tilntarve kokojen ja hyvinvoinnin osalta.

Eläinten tilat ja ulkoiluajat mitoitetaan luomun ajatusta käyttäen. Jollekkin joskus sanoin, että luomu tuo mitoituksen minimin. Tilamme on pieni ja laumat myös pieniä niin kaikkien tilojen pitää olla isommat kuin luomussa. Tämä siitä syystä, että voimme taata eläimille luonnonmukaisen käytöksen ja väljyyden.

Huomattavasti helpompi on työskennellä eläinten kanssa, kun niillä on tilaa väistää hoitajaa.

Kukaan ei ole osannut nimetä tälläistä tuotanto muotoa vielä. Kenellekkään ei ole muodostunut käsitettä tästä. Usein kysytään oletteko tavanomainen vai luomu. Mitäs tähän vastataan? No tavanomainen mutta erilainen. Ei vain ole kukaan keksinyt miten tälläinen nimetään ja rajataan.

Uskon, että Suomessa on monia tiloja jotka toimivat tällä väli alueella. Sen takia voidaan puhua myös puhtaasta ruuan tuotannosta.

Olisiko tämä sitten kestävää tuotantoa?

 

 

Eläinten ruuan kulutuksen vertailua

Pohdin eläinten ruuan kulutusta ja sen tuomaa hyötyä.

Nauta syö noin yhden pyöröpaalin 1 kuukaudessa. Joten neljä nautaa kuluttaa paalin viikossa. Ovat vapalla heinällä ja hukkaa tulee jonkin verran. Ruokinta jos olisi rajoitetumpaa voisi mennä vähemmän heinää eli tulla vähemmän hukkaa. Ne syö saman verran mutta heittelevät ja tallovat vähemmän.

 

Lammas syö noin yhden pyöröpaalin 7,5 kuukaudessa.  Meillä noin kolmekymmentä lammasta syö pyöröpaalin viikossa. Tästäkin tulee hurjasti hukkaa mutta lammas on ronkelimpi myös korsien suhteen, joten hukan määrää on hankalampi ruokinnalla vähentää.

Käytän laskelmassa lampaiden kulutusta, koska vuohien ollessa ei tullut eroteltua heinän menekkiä. Määräkin oli pienempi, joten isopaali olisi ehtinyt pilaantumaan. 

Vuohilla kulutus on samaa luokkaa lampaiden kanssa.

 

Vertailen nyt maidon tuotannon näkökulmasta.

 

Nauta joita meillä on nyt kyyttöjä tuottaa noin keskimäärin 10 litraa vuorokaudessa maitoa. Vuohi tuottaa noin 2-4 litraan maitoa vuorokaudessa. Sitten kun annetaan vasikan juoda emoa niin ihmisille jää 6 litraa vuorokaudessa. Vuohienkin annetaan imeä emoansa, joten siitä jää 1-2 litraa vuorokaudessa.

Jos haluamme saman määränmaitoa kummastakin eläinlajista.

Yksi nauta vastaa 3-6 vuohta. Naudoille on tavallista saada yksi vasikka. Vuohella tulee yleensä kaksoset. Joka vaikuttaa siihen kuinka paljon ihminen voi ottaa maitoa häiritsemättä kilien kasvua. Kuudella vuohella laskien on kuitenkin heinän kulutus vähäisempää kuin yhdellä naudalla. Paali kestää teoreettisella laskukaavalla 1.2 kuukautta. Tosin hukanmäärä voi olla enemmän.

Kuinka paljon tilaa nämä tarvitsevat.

Nauta tarvitsee tilaa 1 neliö elopainon 100 kiloa kohti eli 351-500 kiloinen eläin vaatii 5 neliötä. Lypsylehmällä tarve on 6 neliötä ei siis painon mukaan.

Vasikalle 1,5 neliötä lisää tilaa aina 100 kiloon asti. Lehmä vasikan kanssa 7,5 neliötä.

Vuohi tarvitsee tilaa 1,2 neliötä. Sitten jos lasketaan tila 6 vuohelle 7.2 neliötä.

Kilien kanssa oleva kuttu tarvitsee 2 neliötä tilaa. 6 vuohella kileineen on se 12 neliötä.

En suosittele suoraan käyttämään näitä lukuja jos eläimiä on vähän. Vaikka nämä ovat minimi mitat aina on myös taustalla lause. Eläimen on pystyttävä lajityypilliseen elämään. Tämä lause ei toteudu minimi mitoilla.

Eroavaisuuksia.

Vuohet joutuisi jokainen tekemään kilit kerran vuodessa.  Synnytyksiä tulisi näin kuusi vuodessa. Naudalla tulisi se yksi vuodessa.

Vuohilla on ollut tapana pitää tieheämpää aitaa joko verkkoa tai useampi lankaista aitaa. Laitumen perustus kustannusten hinta voi näin ollen kohota. Naudoilla voidaan mennä yhdellä tai kahdella langalla, jolloin se on myös nopea siirtää uudele lohkolle.

Sitten se toinen tuote.

Nyt puhutaan siis lihasta, koska mitään ei haaskata. Kilit kasvavat ja tulee aika teurastukselle. Normaalisti jotkut toimisivat että pukit syödään ja kutut jatkaa maidon tuottajaksi. Eli puolet olisi nyt pukkeja ja yhdestä pukista saadaan noin 6kg lihaa. Mennään laskukaavalla 6×6=36kg. Tämä määrä tietysti riittäisi monelle ja onhan se maukastakin. Tämä määrä on mahdollista joka vuosi ja kun kuttuja tulee lisää kertautuu se määräkin. Kuttu on valmis poikimaan noin vuoden iässä, joten on nopeammin lypsyssä.

Naudoilla tulee se yksi vasikka jolloin joko lihaa tulee tai ei tule. Riippuen tietysti mitä hakee. Kun lypsylehmäksi tulemiseen menee noin kaksivuotta ennen kun on ensimmäinen lypsy. Sonni menee yleensä lihoiksi, joka kasvaa emon alla noin 8 kuukauteen asti ei sen yli, koska tulee lisääntymiskykyiseksi. Tämä jässikkä painaa rodusta riippuen jo yli 300 kiloa, josta tulee siis noin 150 kiloa lihaa. Tällä lihamäärällä elää jo suurikin perhe. Liha määrä kuulostaa hurjalta mutta se voi olla kahden vuoden lihat, jos seuraavana vuonna tulee lehmä joka kasvatetaan lypsyyn.

Kivennäiset ja lisäravinteet.

Alkuperäisroduista puhuttaessa kummallakin kulutus on vähäistä. Nuolukiven muodossa on hyviä vaihtoehtoja. Niitä on myös hyvä vaihdella aina, kun loppuu niin toisenlainen kivi. Jos laumat on isoja, voidaan käyttää monia eri kiviä useammassa paikassa. On kuitenkin hyvä lukea mitä ne sisältää ja käykö kyseiselle lajille. Yleisesti käy mutta muun lisäruokinnan kanssa voi tulla jotain ainetta liikaa. Joten on hyvä lukea mitä ne sisältää ja laskea pitoisuuksia. Mitä vähemmän rehuissa on samoja aineita sitä vähemmän aiheuttaa ongelmia laskemisessa.

Lypsypaikka

Kummankin lypsypaikan voi toteutaa huokeasti tai ei niin huokeasti. Tämä riippuu ihan tasosta, jonka itse tekee. Molemmilla onnistuu käsinlypsy ja molemmille on koneellinen lypsykone olemassa.

Puolueettomuus ja tutkinta.

Puolueeton en ole tässä kirjoituksessa. Olen kallellaan nautoihin ihan omien valintojen johdosta. Neliö tiedot on haettu Eviran ja Pro Agrian vapaista tietokannoista.

Vuohissa maitorotuinen voisi lypsää enemmänkin. Nämä on meidän tilalla koettuja lukuja. Joten myös naudan maidon tuotanto on suurempaa lypsyroduilla. Tällä hetkellä siis molempien tuotos määrät on alakanttiin. Holstein rotuinen nauta pystyy tuottamaan maitoa 50 litraa vuorokaudessa. Se ei olisi ollut kuitenkaan sopiva vertailu rotu kotitarve tuotanto tarkoituksessa tehdylle vertailulle.

Veden kulutusta en tässä ruvennut laskemaan. Siitä en pysty antamaan läheskään tarkkaa lukemaa. Syynä omakaivo ilman vesimittaria ja juotto automaattikupeilla.

Paljonko meillä menee heinää?

Eläimet:

5 nauta eläintä.

noin 30 Lammasta.

Laskennallisesti pitäisi selvitä 80 pyöröpaalilla. Kuitenkin kevään mittaan tulee uusia luonnollisen lisääntymisen johdosta. Tämän takia emme tyydy tähän määrään vaan nostimme paalien määrän 120 paaliin. Näin saamme myös turvapuskurin keväälle ja pystymme ruokkimaan laitumelle kasvun alkuvaiheessa olevia ja imettäviä lampaita.

Onneksi olemme kuitenkin nyt siinä tilanteessa, että heinät on levällään eri paikoissa. Ensi vuosi mennään toisella systeemillä mutta palataan siihen sitten, kun heinänajo alkaa. Jätämme kuitenkin oven auki vanhaan järjestelmään.