Avainsana-arkisto: eläimet

Lypsyasema prototyyppi yhdelle lehmälle.

Olemassa on monia kaupallisia termejä maidon tuotannolle. On vapaata lehmän, laiduntavan ja Luomu lehmän maitoa. Kauniita termejä mutta mitä on sen sanan takana ja kuinka toimitaan. Siihen en mene sen enempää, koska se on vain mainostoimiston keksimä hieno nimike. Itsellä on vaikea puhua samoilla termeillä koska tietää mitä termi pitää sisällään ja meillä ei pysytä siinä termin laatikossa.

Meillä lehmät ovat vapaita.

Monet tietävät, että lypsylehmä tiloilla vasikka erotetaan emosta lähes heti. Meillä ei ole tili kiinni maidonsta, joten vasikka jää emon alle. Vasikalla on maitobaari auki 24/7 vaikka lehmä on lypsyssä. Tätä ei pysty tekemään alkuperäis roduilla koska maidon tuotanto on pienempää mutta sekoitus lehmällä pystymme. Alkuperäis karjaakin on lypsyssä mutta kohtalo puuttui peliin virhe asennoilla, joten emme saaneet vasikoita.

Lehmät ovat ulkona koko vuoden ympäri ja mahdollisuus mennä sisälle. Eipä ole ollut montaakaan keliä kun pahnoja olisi kulutettu. Emme siis aja lehmiä sisälle huonollakaan kelillä vaan saavat valita milloin on niin huono keli, ettei ulkona enää voi olla.

Lehmillä on myös vapaa ruokailu eli heinää on koko ajan saatavilla. Tämä helpottaa kovasti päivittäistä työmäärää. Lisäksi saavat viljaa lypsyn aikana kiitokseksi maidosta. Lypsyn aikana annettavaan vilja annokseen on helppo lisätä vitamiinit ja muutenkin tarkkailla terveyden tilaa.

Lypsyn ajaksi lehmät kytketään kiinni vanhaan parren pätkään. Lehmillä on kaikilla kaulapannat joista kiinnitämme hihnalla. Tämä takaa turvallisen toimimisen lehmän kanssa lypsyn aikana. Kiinni olo estää myös lehmän loukkaantumisen. Osalle kiinni laitto on vain muodollisuus, joka tehdään. On lypsy kertoja kun on unohtunut kiinni laittaa kun lehmä seisoo kuin patsas. Kiinni laittoa tärkeämpää on rutiinit ja rauhallinen ympäristö ilman suurempia häiriötekiöitä.

Mini lypsyasema.

Projekti vaiheessa kun vasta putkia suunniteltiin.

Valmiimpi ja täydempi.

Vielä tämä on vaiheessa ja palaset irti, jotta voidaan vielä muokata toimivammaksi. Tätä voisi sanoa 4D testaukseksi, ehkä… Suuria muutoksia etäisyyksiin ei olla jouduttu tekemään pieniä hieno säätöjä toki. Vielä on paljon tekemistä ennen valmista asemaa. Tietenkin on tullut vähän nälkä tehdessä joten on mietitty jo aseman isonnusta. Jätämme toistaiseksi aseman yksipaikkaiseksi ja mahdollisuuden lisätä paikkoja.

Vielä lehmät ovat puulavalla jotta saan selville parhaimmat etäisyydet.

Seinät eivät ole olleet suunnittelu vaiheen luovuuden tiellä kun on tehty asema taivas alle. Talvella konelypsykin on kylmäävää puuhaa.

Nyt kun routa on sulanut ollaan keskitytty siihen miten eläimet tulee ja menee. Ensimmäinen versio on nyt testissä.

Pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan miten paljon tarvitsee tilaa.

Monelta osin kesken.

Tässä on vielä paljon muutoksia ennen kun ollaan valmiissa. Lypsyhuone on tulossa uusiksi kokonaan ja lehmien paikka tulee todennäköisesti betonilla jossain muodossa. Lattian muodoilla on suuri merkitys, jotta saadaan ulosteet kulkemaan helposti. Pesun ja puhdistuksenkin kannalta pitää pohtia kuinka leveitä ja syviä kaukaloita pitää tehdä.

Lypsyhuoneen muutoksen suurin syy on, ettei tähän lypsyhuoneeseen mahdu meidän maitotankki vaikka on pienimmästä päästä tankkeja.  Kylmäkaappikin oli liian korkea sisälle ja liian leveä oviaukolle.

Suosittelen kaikille, jotka aloittavat maitohuoneentekoa, että maitohuoneeseen pari ovet jotta kaiken mahtuu tuomaan sisälle.

 

 

 

Innovaatio 1 kesä 2017

Nyt rykästään käyntiin myös innovaatio sarja. Lyhyitä arkea helpottavia vinkkejä.

Laidun juotto automaatio.

Vanhoja automaattikuppeja löytyy eri myynti foorumeilta halvalla. Puutarhaletkua löytyy nykyään joka kaupasta.

Tarvike lista:

  • Vihreä letku on normaali puutarhaletku.
  • Musta mutkalla oleva letku on lypsykoneesta jäänyt eläkkeelle.
  • Yksi tulppa.
  • Kolme letku liitintä.
  • 4 kpl 8mm pulttia + mutterit. (pituuteen vaikuttaa tolpan paksuus)
  • Automaattikuppi tai kaksi.

Vastaavanlainen järjestelmä on käytössä myös talvella. Silloin on lämmitys kupeissa.

Naudat tuntuu olevan laiskoja ja laumasieluja. Siitä syystä laitumella kulkee nykyään nämä kupit, koska osa ei ehdi juomaan kun lauma kääntyy takaisin.

Imemisen estäjä kokeilussa.

Joskus voi tulla ongelmaksi lehmä, joka tyhjentää utareet ennen lypsäjää. Lehmä on myös notkea ja voi juoda itseään. Tähän on kehitetty imemisenestäjä.

Näitä on erikokoisia ja näköisiä olemassa. Uskon, että näistä on joillekkin apua ongelmaansa.

Harkitsin tälläisen käyttöä ja kokeilin.

Meillä on lehmä, joka imee itse yhden neljänneksen tyhjäksi. Ajattelin, että kokeillaan tälläistä jos saisi opitun tavan pois. Illalla sitten lypsyn yhteydessä laitoin tämän sieraimiin. Lähdin viemään takaisin laumaan. Tämä kumma härpäke ei ollut lehmän mieleen. Otti hurjan vauhdin ja kirmasi lumet pöllyten pitkin peltoja. Minä kirmasin taas kuuluisan surullisesti siellä umpihangessa iltatreeniä lehmän kanssa. Kunto alkaa olemaan jo kohdillaan kaikenmailman juoksujen suhteen.

Lehmä pysähtyi, koska seisoi itse talutus narun päällä eikä tajunnut sitä jalkaa nostaa. Otin samantien tämän imemisenestäjän pois. Huomasin, että lehmä rauhoittui välittömästi, eikä enää ollut meno haluja.

Päätin heti tämän jälkeen, ettei tämä ole meillä se keino jolla imemistä estetään. Vielä en ole varma haluanko edes estää. Tietysti näissä asioissa on lehmän terveys etusijalla.

Seuraavaksi kokeillaan sitten utareliivejä, jos näyttää tarvitsevan. Liivikaupoilla olen onneksi ollut ennenkin, joten hyvin se menee. Vaimolle onkin sitten hankalampi niitä liivejä ostella.

Utareliivit

Ovat tarkoitettu yleensä helpottamaan utareisiin kohdistuvaa painoa. Toki niistä voi olla apua myös tähän. Ne ovat tukevat ja hihnoilla muokattavissa jokaisen lehmän koon mukaan. Teen niistä sitten uutta juttua jos ja kun niihin päädyn.

Odotus on päättynyt.

Yhdeksän kuukauden odotus on päätynyt.

Aloitetaan siis sieltä yhdeksän kuukautta sitten on sonni onnistunut astumaan Mielikin. Siihen loppui kiiman huudot. Vihdoinkin sonni on onnistunut.

Tätä rakkauden vasikkaa aloitamme odottelemaan. Viimeiset kolme viikkoa on ollut vahtaamista. On valvottu öitä vuoroissa. Juostu katsomassa kuinka homma etenee. On huomattu, että kalenterin merkinnät ovat väärin. Siirretty poikimis aikaa myöhäisemmäksi.

Tulee kuuluisa poikimispäivä vihdoin ja viimein. Kuitenkaan mitään ei tapahdu. Valvominen lisääntyy ja uni vähenee. Saa nukkua noin puolituntia ja nousta katsomaan kuinka meillä menee. Huomattavaa muutosta ei ole havaittavissa.

Menee päivä, menee yö. Ollaan jo viisi päivää yli ajalla. Alkaa olemaan hurjan väsynyt. Ei tiedä onko hirveämpi nukkua vai valvoa. Väsyttää, nukahtaa ajoissa jo iltasella kahdeksan aikoihin.

Valveilla vai unessa?

Kymmenen aikoihin herää painajaiseen, että kaikki ei olekkaan hyvin. Vaatteet päälle ja ulos. Kaikki näyttää rauhalliselta, lähemmässä tarkastelussa kaikki ei ole oikein. Poikivaksi odotettu on vapaana. Ihan siis pihassa.

Taskulampun valossa näkyy jälkiä, puhelin on tietenkin sisällä. Ensimmäinen ajatus nyt se perkele on mennyt poikimaan jonnekkin sivummalle. Seuraan jälkiä läheiseen pusikkoon jäljet jatkuvat sieltä eteenpäin. Jatkan seuraamista, lisään vauhtia kävelystä hölkkään. Jäljet vain jatkuvat syvemmälle metsään. Juoksen ja harhailen jälkien perässä aina vain kauemmaksi kotoa. Talon valot häipyvät jo näkyvistä. Jatkan kuitenkin jälkien perässä aina vain syvemmälle metsään. Onneksi alue on tuttu, koska taskulamppuni himmenee. Juoksen kompuroin, pohdin nukunko vai olenko hereillä. Totta vie olen hereillä. Enhän ollut mitään ulkovaatteita laittanut. Ohuet verkkarit ovat läpimärät ja saappaat täynnä lunta.

Pelkään löytäväni täältä jostain vasikan. Pelkään ja toivon sitten en enää toivokkaan. Olisinhan ihan yksin sitä kantamassa. Matkalla on muutamassa kohdassa ollut vyötäisille asti lunta. Miten ne vasikan kanssa ylittäisin. Jäljet kääntyvät kohti kotia. Lisään taas vauhtia. Huohotan olen jossain paniikin, pelon sekaisissa tunteissa. Kuitenkin joku pakottaa toimimaan. Pääsen takaisin pellolle huomaan vielä toiset jäljet. Ei en lähde niiden perään. Käyn sisällä herättämässä vaimon, joka lähtee seuraamaan jälkiä sillä aikaa kun korjaan aidat.

Öisiä päätöksiä

Teemme päätöksen, että tarkkailua on lisättävä. Loppu yö menee suhteellisen rauhallisesti. Aamulypsyn jälkeen, päätämme ottaa tämän tulevan lehmän kiinni.

Tämä oli kova päätös, koska en haluaisi rajoittaa poikivaa. Kuitenkin se pelko, että menisi metsään poikimaan oli niin suuri riski.

Peltoa tuli tallattua. Päätimme, että koko tulevat viimeiset tunnit joku on köyden päässä, jotta liikkuminen olisi mahdollisimmän vähän rajoitettua. Tulihan siinä peltoa kierrettyä ja luettua uutisia puhelimesta ääneen.

Poikiminen alkaa mutta ei mene sen kuuluisan ohjekirjan mukaan. Ei edes sen, jossa kerrotaan mikä kaikki voi mennä pieleen.

Puhutaan ensimmäisestä kalvosta, joka puhkeaa neste jota valuu muuttuu punaruskeaksi. Tämän näkeminen oli merkki nyt se alkaa. Odotamme, koska tulee se seuraava eli vesipää. Jonka pitäisi roikkua kuin laskuvarjo perässä. Sitä ei näy, eikä kuulu. On mennyt jo kauan. Liian kauan ja lehmäkin on sen oloinen, ettei mitään tapahdu. Mitä ihmettä imaisiko se sen takaisin? Tulee tunne, että ei sitä vesipäätä kyllä ole edes tulossa. Punnitsen vielä kokeilenko, onko tulossa vai odotanko. Kyllä päädyn kokeilemaan. Käsi ei mene edes rannetta myöden, kun tuntuu jo sorkat. Nyt on pakko pyytää apua. Tiedostan, että nyt se on saatava ulos tai sulkeutuu.

Saimme nopealla aikataululla rauhallisen ja naudoista paljon tietävän ihmisen avuksi. Kokeilimme ja totesimme pään puuttuvan jalkojen välistä. Vasikka piti siis työntää takaisin kohtuun, jotta saadaan pää jalkojen väliin. Oikeassa asennossa vasikka tuli liukkaasti.

Eloton vasikka ulkona. Limojen puhdistus hengitysteistä, painalluselvytys, takajaloista ylös ravistus, painalluselvytys jatkuu. Emo nuolee samalla vasikkaansa puhtaaksi. Kokeilemme refleksit silmästä niitä ei ole. Toteamme vasikan kuolleeksi. Emo saa nuolla vasunsa, koska se auttaa jälkeisten irtoamista ja näin paranee paremmin.

Mitä opimme?

Kaiken jälkeen on hyvä käydä läpi mitä tapahtui. Epäilen vahvasti, että ulomman kalvon puhkeamisen yhteydessä meni myös vesipää. Tätä kun en ottanut huomioon sai poikiminen jatkua liian kauan. Kuolinsyy oli virheasento mutta olisi ollut mahdollisuus selvitä, jos olisi aloitettu poikimisapu aikaisemmin.

Loppuiko tarina mielestäsi kesken?

Niin meistäkin valitettavasti aina ei ole onnellista loppua. Onneksi kuitenkaan kaikki ei lopu tähän. Emo pitää meidät liikkeessä ja lypsätyttää itsensä aamuin illoin. Lypsyjen väli on niin lyhyt, ettei ehdi menetystä murehtimaan, vaikka menetys tuntuu pahalta ja kyyneleet nousee kuopistaan. Emme mahda tapahtuneelle mitään. Voimme vain hoitaa niitä joita on parhaalla mahdollisella tavalla.

 

 

Määrittämätön tuotanto suunta?

 

Joskus julkiset keskustelut ottaa päästä. En jaksa kääntää kaikkien päitä tai oikeastaan joidenkin pitäisi ottaa side pois silmiltä.

Otan nyt omalta osaltani kantaa asioihin joita yleistetään. Tuotamme nyt munia, villaa ja maitoa. Liha on sivutuote, jota tulee harvakseen.

Kuulen kuinka eläintuotanto vie peltotilaa ihmisille viljeltävältä ruualta. Tämä yleistys on todella rankka. Kyllä meilläkin eläimet syövät sitä heinää jota pellolla kasvaa. Tällä hetkellä syövät joko luonnonhoitopellolta tai suojavyöhyke peltojen tuotteita. Molemmat kuuluvat kemiallisen lannoituksen ulkopuolelle.

Sitten meillä syötetään kauraa perinteistä viljaa siis. Aivan kamalaa pellolle laitetaan kauraa kasvamaan ja syötetään eläimille. Näin se nähdään tietenkin miten muuten voisi eläimet saada kauraa. Meille tuleva kaura on viljelty joko siemenviljelyyn tai kaurahiutaleeksi. Kummassakin tuotannosta löytyy siihen kelpaamattomia jyviä. Kone lajittelee ne erilleen, koska koko on tuotantosuuntaan väärä. Nämä väärän kokoiset jyvät tulevat meille eläimien hyödynnettäväksi. Nyt meille tulee hernettä, joka on myös siemenviljelyyn tarkoitettu. Osa herneistä kuitenkin hajoaa kuljetuksessa ja korjauksessa, joten nämä tulevat eläimien hyödynnettäväksi.

Mikä tälle hukalle on toinen käyttökohde?

Erilaisia keinoja on ollut ja on käytössä tämän “hukan” hävittämiseen. Sitä on käytetty energian tuottamiseen ja kompostointiin. Hakkeen joukossa lämpöenergiaksi ja kompostoitu tai kynnetty peltoon. Peltolevitys on tietysti ollut paikoin hyvä muuttolinnuille.

Olisiko Luomu vaihtoehto?

Siinä on hyviä ja niitä miinus puolia. Olemme päättäneet, että emme ole musta valkoisia. Jos olisimme luomussa pitäisi meidän viljellä itse omilla pelloilla viljat ja heinät. Tämä menisi ajatus mailmassani väärään suuntaan. En haluaisi sitoa peltoalaa pelkästään eläimille tuotettavaan ruokaan. Nyt oma peltoala pysyy pienenä ja voidaan hyödyntää muille tulevaa hukkaa. Kuitenkin seuraamme luomussa tapahtuvia muutoksia tilntarve kokojen ja hyvinvoinnin osalta.

Eläinten tilat ja ulkoiluajat mitoitetaan luomun ajatusta käyttäen. Jollekkin joskus sanoin, että luomu tuo mitoituksen minimin. Tilamme on pieni ja laumat myös pieniä niin kaikkien tilojen pitää olla isommat kuin luomussa. Tämä siitä syystä, että voimme taata eläimille luonnonmukaisen käytöksen ja väljyyden.

Huomattavasti helpompi on työskennellä eläinten kanssa, kun niillä on tilaa väistää hoitajaa.

Kukaan ei ole osannut nimetä tälläistä tuotanto muotoa vielä. Kenellekkään ei ole muodostunut käsitettä tästä. Usein kysytään oletteko tavanomainen vai luomu. Mitäs tähän vastataan? No tavanomainen mutta erilainen. Ei vain ole kukaan keksinyt miten tälläinen nimetään ja rajataan.

Uskon, että Suomessa on monia tiloja jotka toimivat tällä väli alueella. Sen takia voidaan puhua myös puhtaasta ruuan tuotannosta.

Olisiko tämä sitten kestävää tuotantoa?

 

 

Eläinten ruuan kulutuksen vertailua

Pohdin eläinten ruuan kulutusta ja sen tuomaa hyötyä.

Nauta syö noin yhden pyöröpaalin 1 kuukaudessa. Joten neljä nautaa kuluttaa paalin viikossa. Ovat vapalla heinällä ja hukkaa tulee jonkin verran. Ruokinta jos olisi rajoitetumpaa voisi mennä vähemmän heinää eli tulla vähemmän hukkaa. Ne syö saman verran mutta heittelevät ja tallovat vähemmän.

 

Lammas syö noin yhden pyöröpaalin 7,5 kuukaudessa.  Meillä noin kolmekymmentä lammasta syö pyöröpaalin viikossa. Tästäkin tulee hurjasti hukkaa mutta lammas on ronkelimpi myös korsien suhteen, joten hukan määrää on hankalampi ruokinnalla vähentää.

Käytän laskelmassa lampaiden kulutusta, koska vuohien ollessa ei tullut eroteltua heinän menekkiä. Määräkin oli pienempi, joten isopaali olisi ehtinyt pilaantumaan. 

Vuohilla kulutus on samaa luokkaa lampaiden kanssa.

 

Vertailen nyt maidon tuotannon näkökulmasta.

 

Nauta joita meillä on nyt kyyttöjä tuottaa noin keskimäärin 10 litraa vuorokaudessa maitoa. Vuohi tuottaa noin 2-4 litraan maitoa vuorokaudessa. Sitten kun annetaan vasikan juoda emoa niin ihmisille jää 6 litraa vuorokaudessa. Vuohienkin annetaan imeä emoansa, joten siitä jää 1-2 litraa vuorokaudessa.

Jos haluamme saman määränmaitoa kummastakin eläinlajista.

Yksi nauta vastaa 3-6 vuohta. Naudoille on tavallista saada yksi vasikka. Vuohella tulee yleensä kaksoset. Joka vaikuttaa siihen kuinka paljon ihminen voi ottaa maitoa häiritsemättä kilien kasvua. Kuudella vuohella laskien on kuitenkin heinän kulutus vähäisempää kuin yhdellä naudalla. Paali kestää teoreettisella laskukaavalla 1.2 kuukautta. Tosin hukanmäärä voi olla enemmän.

Kuinka paljon tilaa nämä tarvitsevat.

Nauta tarvitsee tilaa 1 neliö elopainon 100 kiloa kohti eli 351-500 kiloinen eläin vaatii 5 neliötä. Lypsylehmällä tarve on 6 neliötä ei siis painon mukaan.

Vasikalle 1,5 neliötä lisää tilaa aina 100 kiloon asti. Lehmä vasikan kanssa 7,5 neliötä.

Vuohi tarvitsee tilaa 1,2 neliötä. Sitten jos lasketaan tila 6 vuohelle 7.2 neliötä.

Kilien kanssa oleva kuttu tarvitsee 2 neliötä tilaa. 6 vuohella kileineen on se 12 neliötä.

En suosittele suoraan käyttämään näitä lukuja jos eläimiä on vähän. Vaikka nämä ovat minimi mitat aina on myös taustalla lause. Eläimen on pystyttävä lajityypilliseen elämään. Tämä lause ei toteudu minimi mitoilla.

Eroavaisuuksia.

Vuohet joutuisi jokainen tekemään kilit kerran vuodessa.  Synnytyksiä tulisi näin kuusi vuodessa. Naudalla tulisi se yksi vuodessa.

Vuohilla on ollut tapana pitää tieheämpää aitaa joko verkkoa tai useampi lankaista aitaa. Laitumen perustus kustannusten hinta voi näin ollen kohota. Naudoilla voidaan mennä yhdellä tai kahdella langalla, jolloin se on myös nopea siirtää uudele lohkolle.

Sitten se toinen tuote.

Nyt puhutaan siis lihasta, koska mitään ei haaskata. Kilit kasvavat ja tulee aika teurastukselle. Normaalisti jotkut toimisivat että pukit syödään ja kutut jatkaa maidon tuottajaksi. Eli puolet olisi nyt pukkeja ja yhdestä pukista saadaan noin 6kg lihaa. Mennään laskukaavalla 6×6=36kg. Tämä määrä tietysti riittäisi monelle ja onhan se maukastakin. Tämä määrä on mahdollista joka vuosi ja kun kuttuja tulee lisää kertautuu se määräkin. Kuttu on valmis poikimaan noin vuoden iässä, joten on nopeammin lypsyssä.

Naudoilla tulee se yksi vasikka jolloin joko lihaa tulee tai ei tule. Riippuen tietysti mitä hakee. Kun lypsylehmäksi tulemiseen menee noin kaksivuotta ennen kun on ensimmäinen lypsy. Sonni menee yleensä lihoiksi, joka kasvaa emon alla noin 8 kuukauteen asti ei sen yli, koska tulee lisääntymiskykyiseksi. Tämä jässikkä painaa rodusta riippuen jo yli 300 kiloa, josta tulee siis noin 150 kiloa lihaa. Tällä lihamäärällä elää jo suurikin perhe. Liha määrä kuulostaa hurjalta mutta se voi olla kahden vuoden lihat, jos seuraavana vuonna tulee lehmä joka kasvatetaan lypsyyn.

Kivennäiset ja lisäravinteet.

Alkuperäisroduista puhuttaessa kummallakin kulutus on vähäistä. Nuolukiven muodossa on hyviä vaihtoehtoja. Niitä on myös hyvä vaihdella aina, kun loppuu niin toisenlainen kivi. Jos laumat on isoja, voidaan käyttää monia eri kiviä useammassa paikassa. On kuitenkin hyvä lukea mitä ne sisältää ja käykö kyseiselle lajille. Yleisesti käy mutta muun lisäruokinnan kanssa voi tulla jotain ainetta liikaa. Joten on hyvä lukea mitä ne sisältää ja laskea pitoisuuksia. Mitä vähemmän rehuissa on samoja aineita sitä vähemmän aiheuttaa ongelmia laskemisessa.

Lypsypaikka

Kummankin lypsypaikan voi toteutaa huokeasti tai ei niin huokeasti. Tämä riippuu ihan tasosta, jonka itse tekee. Molemmilla onnistuu käsinlypsy ja molemmille on koneellinen lypsykone olemassa.

Puolueettomuus ja tutkinta.

Puolueeton en ole tässä kirjoituksessa. Olen kallellaan nautoihin ihan omien valintojen johdosta. Neliö tiedot on haettu Eviran ja Pro Agrian vapaista tietokannoista.

Vuohissa maitorotuinen voisi lypsää enemmänkin. Nämä on meidän tilalla koettuja lukuja. Joten myös naudan maidon tuotanto on suurempaa lypsyroduilla. Tällä hetkellä siis molempien tuotos määrät on alakanttiin. Holstein rotuinen nauta pystyy tuottamaan maitoa 50 litraa vuorokaudessa. Se ei olisi ollut kuitenkaan sopiva vertailu rotu kotitarve tuotanto tarkoituksessa tehdylle vertailulle.

Veden kulutusta en tässä ruvennut laskemaan. Siitä en pysty antamaan läheskään tarkkaa lukemaa. Syynä omakaivo ilman vesimittaria ja juotto automaattikupeilla.

Paljonko meillä menee heinää?

Eläimet:

5 nauta eläintä.

noin 30 Lammasta.

Laskennallisesti pitäisi selvitä 80 pyöröpaalilla. Kuitenkin kevään mittaan tulee uusia luonnollisen lisääntymisen johdosta. Tämän takia emme tyydy tähän määrään vaan nostimme paalien määrän 120 paaliin. Näin saamme myös turvapuskurin keväälle ja pystymme ruokkimaan laitumelle kasvun alkuvaiheessa olevia ja imettäviä lampaita.

Onneksi olemme kuitenkin nyt siinä tilanteessa, että heinät on levällään eri paikoissa. Ensi vuosi mennään toisella systeemillä mutta palataan siihen sitten, kun heinänajo alkaa. Jätämme kuitenkin oven auki vanhaan järjestelmään.

 

 

 

Eläinlääkäri tykkää kun otetaan haasteita.

Remmiin on tullut uusi oppilas.

Jotkut projektit on toisia hitaampia ja kärsivällisyyttä vaativia. Kaiken mailman erikoistuminen on elinehto. Syksyllä päätimme vihdoinkin aloittaa myös vetohärän koulutuksen. Oikeastaan vielä se on kyllä sen kasvatusta.

 

Hei tää on meidän Tuhti siitä iskä meinaa tehdä vetohärän. En tiiä mitä se tarkottaa. Mä haluaisin hevosen. Kuva: LH4V

Kuvan oton jälkeen on massaa tullut jo muutama kilo. Kesällä päästään jo jonkin moisiin vetoharjoituksiin. Tällä hetkellä totutellaan liikkumuseen ja ympäristöön. Pieniä hitaita askelia mutta edistyminen on nopeaa.

Monet tilat keskittyvä tiettyyn lajiin

Se tuo omanlaistaan turvaa ja sitä spesiaalia tietämystä tietystä eläimestä. Meillä on ollut laajempikin kirjo eläimiä. Nyt on kuitenkin keskitytty kolmeen eli kanoihin, lampaisiin ja nautoihin.

Meille on osunut mahtava eläinlääkäri. Ei ole niin pientä eikä suurta kysymystä, ettei voisi kysyä. Yhteistyö ja toiminta malli on saatu ihanan joustavaksi. Ajattelemme toistemme aikaa ja mahdollisuuksia. Asumme eläinlääkäristä katsottuna sivussa ja harvemmin voidaan yhdistää käyntiä muiden kanssa. Kuitenkin viemme lapsemme viereen hoitoon. Tällä samalla kyydillä on mennyt sonni leikattavaksi häräksi. Tällä järjestelmällä on joustavasti onnistunut monet lääkkeen haut ja tarkistukset eri eläimille.

Haasteita on tullut matkan varrella erinäisissä jutuissa. Joskus ne on kasautunut yhteen ja eläinlääkärikin jo sanoi, ettei enää halua nähdä meitä. Syynä ei ollut haluttomuus auttaa vaan toivo, ettei tulisi enää mitään muuta.

Onko koskaan käynyt mielessä lopettaa?

Lyhyesti kyllä! Se on jotenkin jännä refleksi. Kertaakaan ei olla ajateltu, että lopetetaan kun on käynnissä eläimen hoitotoimet. Vaan viikko sen jälkeen kun kaikki on saatu kuntoon tulee se hetki, mitä järkeä jatketaanko? Silloin tulee se ruutupaperi ja punnitaan mitä tapahtui, miksi tapahtui. Sen jälkeen tehdään muutokset ja jatketaan jossain muodossa. Se voi vaikka tarkoittaa, että se eläinlaji poistuu, jos nähdään se ainoana vaihtoehtona tai järkevimpänä. Poiston syynä on yleensä hyöty, vastaan kulut ja jaksaminen.

Kukaan ei jaksa vetää kivirekeä perässään kaikkia ylä- ja alamäkiä.

 

 

Käsinlypsy

Aloitetaan tämä lypsy ihan perus tarvikkeista mitä tarvitaan ennen kuin edes tissejä hiplaillaan.

  1. Utareliina
  2. Ämpäri tai kippo
  3. Lämmintä vettä
  4. Kuivauspyyhe
  5. Alkusuihke astia
  6. Lettupannu
  7. Solu-testi
  8. Lypsyastia
  9. Rasva tai suihkutettava utareen hoitoaine
  10. Sihti tai siivilä

Utareliina on iso, jotta jokaiselle vetimelle on puhdas kohta liinasta. Helpointa on löytää puhdas kohta käyttämällä liinan nurkkia. Liina jaetaan päässä neljään osaan ja pyöräytetään aina uusi kulma, kun vaihdetaan vedintä. Liinan voi taittaa lopuksi kahtia ja pyyhkiä utareiden välin jos likainen. Puhdas kohta takaa utareterveyden, jos joku lohko on tulehtunut ei siirretä sitä liinalla toiseen.

Ämpäri tai kippo on utareliinalle, jotta saadan se pysymään märkänä ja lämpimänä. Lämpö auttaa utaretta herumaan helpommin ja puhdistaa tehokkaasti ilman hankausta. Puhtaaseen veteen ei koskaan laiteta jo käytettyä liinaa.

Kuivauspyyhettä käytetän ennen kuin aloitamme lypsyn, koska vesi ei ole liukaste. Kuivausliinaan voi vielä tarttua likaa. Käytämme kertakäyttöistä repäistävää kestävää paperia imukyvyn, kestävyyden ja hygienian takia.

Alkusuihkeastiassa on musta alue, johon otetaan noin 4-5 suihkausta. Musta välipohja näyttää onko maidossa kökkösiä, jotka ovat merkki soluista maidossa. Soluja on aina maidossa mutta lisääntyminen on merkki utaretulehduksesta. Utareterveyttä seurataan myös haju- ja näköaistilla. Maito voi alkaa haista tai/ja väri muuttua.

Lettupannua käytetään solu-testin kanssa. Jos havaitsemme alkusuihkeastiassa kökkösiä niin jokainen lohko testataan. Terävä kärki on aina lehmän pää. Tällöin kuka tahansa tietää mikä lohko on mikäkin. Lohkot ovat OE= oikea etu OT= oikea taka VT= vasen taka VE= vasen etu.

Jos joku lohko tuottaa runsaasti soluja, kutsutaan eläinlääkäri hän hoitaa antibiotilla joko lohko kohtaisesti tai kaikkia, tapauksesta riippuen. Eläimen tietoihin merkitään, jos vaikka OE soluttaa ja oikea etu erillislypsyyn. Lehmät kun ovat meillä vapaana käytämme  AUT(AUTE)-menetelmää. Lehmä voidaan näin merkitä väri koodilla jalkoihin, koska niitä on yhtä monta kuin vetimiä. Järjestelmä on kaikilla Valion tiloilla käytössä. Tämä järjestelmä helpottaa lomittajia ja muita lypsäjiä.

 

A= Antibiottihoito Punainen EI SAA KÄYTTÄÄ!!! Koneella lypsettäessä viimeinen lypsettävä. 

U= Ummessa, umpeen menossa tai umpeutettu neljännes Sininen EI LYPSETÄ TAI HARVENNETTU LYPSY!!!

T= Ternimaito Keltainen EI sekoiteta tavalliseen maitoon.

E=Erilleen lypsettävä Vihreä EI sekoiteta tavalliseen maitoon. Syynä voi olla solutus.  

Koneella lypsettäessä terveet ensin ja viimeisenä kaikki, joilla on jokin merkintä. Värit kertovat myös sen järkevän järjestyksen merkittyjen järjestys: Vihreä ensin, keltainen huuhtelisin jos vihreän jälkeen lypsetään jottei tuore lehmä sairastu. Sininen sen jälkeen ja viimeisenä punainen.

Maidon solut

Lehmän maidossa on aina soluja. Ne ovat valkosoluja, jotka suojelevat lehmää ja utareita ulkoisilta ärsykkeitä vastaan esim. bakteerit. Ei ole olemassa yhtä varmaa raja-arvoa mutta maidon koostumus muuttuu, kun solu taso ylittää 100 000kpl/ml. Meijereille toimitettavan maidon parhaan luokan raja on <250 000kpl/ml. Tätä arvoa voi myös kotitarve lypsyssä pitää jonkinlaisena raja-arvona.

Solu-testillä voidaan tutkia suuntaa antavasti

Lainattu kuvasta:
CMT 1 – ei saostumaa

Seos pysyy vaalean violettina nestemäisenä, mitään saostumaa ei ole havaittavissa. Neljännes on terve. alle 100 000 solua / ml.

CMT 2 – lievä saostuma

pohjalla heikkoa saostumaa, joka havaittavissa parhaiten kallistaltaessa astiaa edestakaisin. Neljännes on terve mutta tarkkaile solu-testillä. Kaikissa neljänneksissä on tälläinen reaktio, kun lehmä on umpeen menossa. 100 000 – 250 000 solua / ml.

CMT 3 – selvä saostuma

Seos sakenaa, on limainen ja tummemman violetti kuin CMT 1-2. Neljännes on sairas. Lievä piilevä utaretulehdus voi tartuttaa toisia lehmiä. Lypsetään terveiden jälkeen. 250 000 – 500 000 solua / ml.

CMT 4 – hyytelöityy, voidaan jakaa

Seos sakenaa välittömästi. Astiaa pyörittäessä seos pyrkii keräytymään keskelle, mutta likkeen pysähdyttyä se jakautuu tasaisesti astian pohjalle. Edellistä voimakkaampi violetti. Neljännes on vakavasti sairas. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin lypsä edellisten jälkeen. 500 000 – 4 000 000 solua / / ml.

CMT 5 – hyytelöityy, ei voida jakaa

Seos hyytelöityy voimakkaasti, keräytyy astian keskelle ja jää liikkeen lakattua hyytelömassaksi eikä peitä astian koko pohjaa. Voimakkaasti violetti. Vakava utaretulehdus. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin. Lypsä viimeisenä. Yli 4 000 000 solua / ml. 

Lainattu kuvasta:
Luokka 1

8 sekoituskierrosta alle 80 000 Terve neljännes

Luokka 2

8+5=13 sekoituskierrosta 80 000 – 100 000 Lievästi soluttava neljännes.

Luokka 3

8+10+10=28 sekoituskierrosta 100 000 – 250 000 Soluttava neljännes.

Luokka 4

8+10+10+10+10=48 sekoituskierrosta 250 000 – 400 000 Piilevä tulehdus.

Luokka 5

8 sekoituskierrosta 400 000 – 1 milj. Piilevä tulehdus Mikäli hyytelö ei ole hävinnyt 48 kierroksella, kaada puolet (5ml) pois ja lisää sama määrä (5ml) reagenssia.

Luokka 6

8+10+10+10+10=48 sekoituskierosta 1-3 milj. Piilevä tai alkava tulehdus.

Luokka 7

Seosta ei voi kaatamalla jakaa 2,5-4milj. piilevä tai alkava voimakasoireinen tulehdus.

Luokka 8

Seos liisteröityy astian pohjaan, ei pyöri yli 4milj. Yleensä voimakasoireinen tulehdus.

Lypsyastia voi olla mikä tahansa laakea astia, joka pysyy pystyssä helposti, vaikka kattila. Kattilat ja metalliset astiat ovat helppoja puhdistaa, kestävät sääoloja ja lehmän potkuja.

Rasvat ja suihkeet sipastaan aina lypsyn jälkeen. Perusrasvoista Helosan on perinteinen pehmentävä ja kosteuttava voide. Sopii loistavasti hiehoille, koska se levitetään käsin. Suihkutettava vedin- ja utaresuoja on hoitava ja suojaava. Sopii lehmille, lampaille ja vuohille. Pitää vetimen ihon kimmoisana, pehmeänä ja torjuu kärpäsiä. Hiehot voivat säikähtää suhahdusta ja äkillistä kosteuden tunnetta. Silitä tai hiero hiehoa samalla, kun suihkautat, jotta se ei turhaan ylläty.

Sihtiä tai siivilää käytetään käsinlypsyssä irtoroskien poistoon maidosta. Sihtiin tai siivilään voi laittaa harson niin pienemmätkin roskat poistuvat maidosta.

Mistä näitä voi hankkia?

Lypsyyn liittyviä tarvikkeita löytyy useimmista maatalousalan liikkeistä ja meijereiden myymälöistä. Meijereiden myymälöistä saa paljon tietoa, koska ovat keskittyneet vain  maidon tuottajien auttamiseen.

Lähdetään sinne lypsylle!

 

Nyt on kimpsut ja kampsut on tuttuja niin lähdetään käsinlypsylle. Tätä samaa nimitystä käytetään lypsykoneella lypsettäessä parsinavetoissa. Nyt ei vielä käytetä lysykoneita vaan mennään käsinlypsämään.

Lehmälle on opetettu reitti lypsypaikalle etukäteen jo ennen poikimista. Se myös tietää, että lypsyn aikana saa herkkuja, joten houkutteluun ei enää tarvitse kaurakippoa.

Lehmä on haettu lypsypaikalle ja kaikki on mennyt mallikkaasti.

  1. Pestään utareet lämpimällä ja kosteala liinalla.

Rohkeasti vedin kouraan ja pyöritellään liinan sisällä. Lopuksi tarkistetaan onko vetimen pää puhdas. Jokaiselle neljännekselle on oma nurkka liinasta (1/4) on suurinpiirtein käden kokoinen alue.

2. Kuivataan utareet.

3. Otetaan 4-5 alkusuihketta jokaisesta vetimestä erilliseen astiaa.

Vähäisiä soluja näkyy mustalla alustalla “normaali”.

3. Lettupannulla otettaisiin näyte jos olisi tullut isompia kokkareita.

4. Nyt on aika lypsää lehmä “tyhjäksi”. Suosittelen ettei ihan viimeistä pisaraa myöden kuitenkaan.

Vetimiä on monen kokoisia ja muotoisia. Kahta samanlaista vedintä ei ole. Tekniikka vaihtelee tietysti myös vetimen mukaan. Kuitenkin kaikissa suljetaan maidon siirtyminen takaisin utareeseen ja painetaan ulos.

Vetimiä EI koskaan kiskota. Herumista voi helpottaa nostelemalla utaretta se demostroi vasikan käytöstä. Utareita voi myös lämmittää liinalla, joka on ollut lämpimässä vedessä kuitenkin puristettu kuivaksi. Lypsä aluksi yhdellä kädellä ja totuttele. Ota toinen käsi käyttöön, kun lehmä on rauhallinen ja itse olet valmis. Yksikätisenä pystyt ohjaamaan lehmää vapaalla kädellä, etkä likaa vetimiä kun et lypsä sillä kädellä.

5. Loppusuihkeen aika joka hoitaa utareita ja antaa suojaa. Suihke imeytyy nopesti, joten pakkasellakaan käytölle ei ole esteetä. Suihkeelle on oma suihkepullo, jonka nokka on tehty niin, että suihkuttaa viistosti eteen ylös. Tämän takia säiliön pystyy suihkuttelemaan tyhjäksi.

6. Solu-testin voi tehdä myös lypsetystä maidosta jälkeen päin. Kuvan tulos on alle 80000 solua / ml.

Solu-testin varastointi lämpötila on +15 ja suositeltava käyttölämpötila +30. Pullon voi laittaa kuumaan veteen, kun  ottaa mukaan lypsylle. Lypsyn jälkeen voi tehdä pistokokeita lypsetylle maidolle, vaikka ulkoisia merkkejä ei maidossa olisikaan. Jos tälläisessä jälkeenpäin otetussa näytteessä, on soluja otetaan seuraavalla lypsyllä jokaisesta neljänneksestä näyte. Jos useampi lehmä lypsetty yhteen niin kaikilta lehmiltä.

7. Astioiden pesu: Ensin huuhdellaan maitoiset astia alle 30 asteisella vedellä. Maito ei pala silloin astiaan kiinni. Sen jälkeen kuumalla saippuavedellä tässä voi käyttää normaalia tiskiainetta. Huuhdellaan kuumalla tai kylmällä vedellä. Jätetään kuivumaan seuraavaa lypsyä varten. Mitä nopeammin pesee sitä helpompi pesu on.

Lypsäjän koottuja tunteita.

 

Tällä hetkellä lypsämme ulkona satoi tai paistoi. Aluksi se oli tuskaa aivan käsittämätöntä tuskaa. Sormiin sattui, sattui tosissaan niin, että vedet tulivat silmistä. Siinä lehmän kupeessa tuli monia ajatuksia, lopetanko, pyydänkö emännän vai mitä teen. Päädyin jatkamaan, koska ajattelin lehmää. Se tuottaa mulle maitoa ja tätä pientä palvelustako en pysty tekemään. Siksikö kun sormiin kasvaa lihakset, kun edellisestä lypsyistä on aikaa. En voinut siis luovuttaa.

Muutama päivä tämän jälkeen pakkanen tuli ja ihan kunnolla. Aamulla -23 ja lypsän ulkona paljainkäsin tietenkin. Se tunne kun aamulla vilkaiset mittariin ja muistat ne sormien kivut. Puoli ääneen sanoin ulos astuessa, että paska nyt sattuu. Lehmä tuli tuttuun treffipaikkaan laitumen portille. Siitä kylki kyljessä kuljimme lypsypaikalle. Aloitimme normaalin kaavan kautta Lypsyn. Se oli upea tunne aivan mahtava sormia ei edes palellut. Oli lämmin, liian lämmin, jos asteita katsoo. Lypsy onnistui ja olin tyytyväinen pienesti naureskelin mielessäni. Ei nämä pienet pakkaset lannista kivaa hommaa.

Paripäivää myöhemmin pakkaset lauhtuu ja ollaan -17. Ei löydy sitä määrää kirosanoja, joka kuvaisi sitä tuskaa. Lypsy meni ihan hyvin, mutta aamulypsyn jäljiltä sormiin sattui vielä puoliltapäivin. Iltalypsylle mentäessä oli sormet sulat, mutta pelotti kuinka paljon nyt tulee kipuja. Iltalypsystä selvisin ilman mainittavia vaurioita.

Lypsypaikka

Tiedän olevan hiehoja, jotka hyppivät ja potkivat ensimmäisillä lypsy kerroilla. Tästä syystä on lypsypaikan oltava rauhallinen ja mahdollisimman häiriötön. Nyt meillä on lypsyssä vasta ensimmäinen mummo lehmä, joka seisoo järkkymättä paikoillaan ilman mitään heilumisen estimiä.

Hiehoja kun aletaan lypsämään on valttia rauhallisuus ja ahtaus. Ei mikään puristava ahtaus vaan pienehkö ahtaus, jotta heiluminen on hallinnassa. Potkimista vastaan on potkurautoja, joita voi käyttää mutta kannattaa kokeilla melko nopeasti onnistuisiko lypsy ilman potkurautaa. Raudasta tulee nopeasti lehmälle myös rutiini, jonka se tulee vaatimaan aina.

Olen törmännyt huhuihin, että lomittaja joutuu virittelemään mitä kummallisimpia juttuja, jotta lehmän kaikki rutiinit on täytetty. Nämä tietenkin hidastavat lypsyä ja vaikeuttavat tuuraajien toimintaa lehmien kanssa. Nämä kummalliset rituaalit voivat iskostua lehmälle niin syvälle, ettei ilman niitä voi lypsää. Mitä jos jotain sattuu ja ei ole ketään joka kertoo kaikki kommervenkit? Tämähän voi päättää muuten hyvän lehmän elämän. Teurasauton tilaaminen on tietenkin viimeinen vaihtoehto mutta ei lehmää voi pitää utareet täynnä monia päiviä.

Hiehoja kannattaa hiplailla ja pestä utareista jo ennen lypsy kauden alkua.

Lypsyyn kuluva aika

Lypsämme tällä hetkellä käsin juuri ajan takia. Vaikka käsinlypsy kuulostaa työlältä tai vaivanloiselta. Se ei ole sitä, kun on vain yksi lypsettävä. Laskin, että ajallisesti ja voimallisesti hyödyn lypsykoneesta vasta, kun on kaksi lypsyssä. Vielä kun tulee kolmas, joka on iso tuottoisempi niin aikaa säästyy kunnolla.

Nyt käsinlypsäen aikaa menee noin 20-30 minuuttia aamulla aloitetaan kahdeksan aikoihin ja illalla aloitetaan kuuden maissa. Jos käyttäisin konetta menisi vähintään 30 minuuttia lisää koneen pesuun aamuin illoin. Toisen tullessa lypsyyn pesun aika ei kuitenkaan lisäänny mutta lypsy aika voi lyhentyä. Tällöin saatan päästä tunnissa aamulla ja illalla. Kolmas kun tulee lypsyyn, joka tuottaa enemmän kuin nämä kaksi yhteensä ajan säästö on huima. Kysessä on myös hieho joten sen pinna ei välttämättä kestä käsinlypsyn hitautta. Koneella kun lypsetään voin keskittyä hiehon rauhoittelemiseen.

Mikä muuttuu kun tulee enemmän lypsettäviä ja kone

Aamulypsyä varmaan aikaistetaan kun tulee enemmän lypsettäviä. Se tulee todennäköisesti siirtymään seitsemän pintaan ja iltalypsy pysyy kuudessa. Lypsy väli on hyvä olla noin 12 +-2 tuntia.

Vielä tulee se päivä kun putkilypsykone käynnistyy sumuisessa aamussa ja maille kantautuu koneen tasainen vihellys.

Huolia, harmaitahiuksia, vitsauksia ja tiedottomuutta

Kuinka paljon huolia jaksaa kantaa ennen kun on turvallaan?

 

Kuinka paljon pitää jaksaa hyväksyä? Ensin on kettu joka tykkää meidän kanoista todella paljon. Menetyksiä tulee kymmeniä ja syytät vain itseäsi ja hyväksyt tappiot.

Kevät alkaa hankalilla tai vaikeilla karitsoinneilla. Kukaan emoista ei tunnu onnistuvan. Jokaisen karitsoinnin aikana olen kyynärpäitämyöten eläimen sisällä varmistaen, että kaikki on tullut. Lääkekaappi kasvaa ja ruiskut tulevat jo rutiini käyttöön. Matematiikasta tulee läheinen ystävä joka auttaa lääkkeiden laskennassa. Kertotaulut alkavat olla hallinnassa ja millilitrat soljuvat normaalissa puhekielessä kuin eurot.

Tänä keväänä paratiisiin eksyy kyy. Lampaat saavat osansa lieron touhuista. Jouduimme lääkitsemään ja lääkitys käynnistää synnytyksen. Lampaiden pää eikä keho pysy mukana nopeutetussa ajoituksessa. Pääsemme tuttipullo karitsoiden mailmaan.

Lämmitä maitoa usein lähes taukoamatta on maitoa lämpenemässä karitsoille. Heräät öisin ruokkimaan karitsoita valvot öitä karitsoiden vierellä. Huoli on nostanut päätään.

Puheisiin on tullut millilitrojen lisäksi tunnit ja litrat. Tämähän on ihan normaalia iltakeskustelua kuka ja kelle mikäkin määrä mihinkin aikaan. Yötkin on ohjelmoitu hoitotoimiin ja suunnitteluun. Pitää pitää huoli kasvusta vierotuksesta ja lääkitsemisestä. Voimat vähenee ja päivät menee suorittaessa laskelmia.

Ensimmäinen kyyn uhri ei tunnu tulevan täysin normaaliksi. Jokin on nyt pielessä. Varoitellaan madoista, joten kysellään eläinlääkäriltä apuja tilanteeseen. Mikään ei viittaa käärmettä pienempiin matoihin. Tulee luulotautiseksi itsekkin.

Tapahtuu kaikessa täyskäännös. Ensimmäinen kyyn uhri löytyy kuolleena lampolasta. Aamutoimet ottavat nopeasti aivan uuden suunnan. Nopealla järjestelyllä aamutoimet jäävät emännälle.

Puhelin korvalle ja soitto Kuopion Eviraan nyt olisi lähdössä vainaja patologille. Paperit valmiiksi täytettynä ja vastaanotto sovittuna alkaa matka.

Matkaa varjosti toivo, epätoivo, uteliaisuus, varmuus ja suuri pelko peikko. Toivoin saavani vihdoin vastauksen koko kevään epäonneen. Tätä tietoa pelkäsin aivan järkyttävän paljon.

Sainkohan haluamani syyn?  Loppuikohan huolet?

En kertakaikkiaan tiedä minkä syyn olisin sieltä halunnut tulevan. Eikä huolet kadonnut minnekkään ne vaan muuttui.

Patologin tuomio on juoksutusmahamato.

Lääkettä ei olekkaan aivan jokaisen eläinlääkärin kaapissa. Pääsin taas metsästämään eläinlääkäriä jolla olisi luvat määrätä/myydä lääkettä. Sitten kun sellaisen sai langoille oli varasto tyhjä. Nyt sitten on tulossa lääkkeet.

Onneksi tänä vuonna laidun järjestelyt ovat olleet tarkat ja pienellä alueella. Tästä seuraa se, että laitumia joudutaan laittamaan pois käytöstä. Paineet kasvaa kun muutenkin on pienitila ja osa laitumista poistuu käytöstä. Laitumet ovat tämän kesän kokonaan pois vahvuudesta ja vielä ensikevään ajan.

Miten tämä tieto vaikuttaa elämään?

Suoranaisesti peruuntui yhden pässin myynti.

Vielä ei voi olla varma kuinka paljon tämä tulee vaikuttamaan toimintaan.

Miksi kirjoitat tämän blogiin?

Tämän on tarkoitus olla se johon kirjoitan myös ne kaikki paskatkin muistiin. Samalla haluan kannustaa läpinäkyvyyteen. Tämäkin vitsaus kuulostaa ja tuntuu nyt todella pahalta. Se on kuitenkin hoidettavissa ja voitettavissa.

Tietoa lampaiden sisäloisista: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/14420/Laura%20Tarvainen%20lisensiaattity%F6.pdf?sequence=1

Eläimien talvi

Viimeaikoina on uutisoitu eläinten ulkona olemisesta. Ihminen on inhimillistänyt kohta kaikki luonnon eläimet. Lähellämme on kuusipeurakasvattaja, jolle oli ohikulkia soittanut ja kysynyt eikö ne ole talvella sisällä. Kuka ottaisi hirven olohuoneeseen? Paleleeko eläin, joka on päässyt tottumaan kylmenevään ilmaan.

Meillä eläimet saavat valita ulkoilakko vai nököttää sisällä. Tämä järjestely luo omat haasteensa. Suurin haaste on vesi, kuinka saada se pysymään sulana. Onnemme on nykyteknologia, jolla saadaan juomakupit pysymään sulana pienellä energia määrällä.IMG_3531[1]

Naudat saavat meillä suurimman vapauden kulkea miten tahtovat. Öisin ja kovalla tuiskulla ne kuluttavat sisätiloja, muuten ulkoilu koivikossa vie voiton. Järjestely on tehty työn keventämiseksi ja eläinten hyvinvointia ajatellen. Lannanluontia on huomattavasti vähemmän, koska ulkoilevat paljon. Tulehduksia eikä muitakaan sairauksia ole eläimillä havaittu.

Lampaat ovat pienemmällä ulkoilutuksella. Edellytykset eläimen rakenteen kannalta olisivat hyvät talviulkoiluun. Syynä IMG_3563[1]suppeampaan ulkoiluun huono varautuminen ennen pakkasia. Suunnitelmissa oli tehdä lampaille vapaaulkoilu tarha. Pakkanen yllätti tarhan rakentajan lumettomuuden vuoksi routa pääsi nopeasti jäädyttämään pintamaan. Ensi kesälle on suunniteltu tarhan toteutus. Samalla tarhan paikka on talven aikana saatu logistisesti oikeaan paikkaan.  Syksyllä jos olisimme rakentaneet suunitellun tarhan se olisi ollut aivan väärässä paikassa.

Kanat ulkoilivat pitkälle joulukuuta. Kun viimeinenkin ulkoilija lopetti pihalle tulon laitoimme luukun kiinni. Talvella on kuitenkin tarjolla kahta eri lämpötilaa. Lämmin sisätila ja välimaasto IMG_2324[1]lämpötilalla oleva veranta. Sään lämmetessä osa on käynyt pienillä ulkoilu retkillä. Kuitenkin vain valvotuissa olosuhteissa, jottei jää ulos yöksi.

Haasteina olemme havainneet sähköaidan käytön ja sen toimimattomuuden. Lumi on mahtava eristäjä kovilla pakkasilla. Maadotusta ollaan jouduttu muokkaamaan paljon. Maadoituskentän reilun metrin mittaiset raudat olivat tänä talvena liian lyhyet. Maadoituksen parantamiseksi laitoimme maadoituksen likakaivoon, koska se pysyy sulana. Aitalangat vaihtuivat rautalankaan, joka johdattaa paremmin sähköä ja lumi haittaa vähemmän virrankulkua. Lampailla emme ajatelleet käyttää sähköä vaan puu-/risuaitaa. Villa kun luo hyvän eristimen. Kesällä olisi ongelmia, jos lampaat tottuisivat kulkemaan aitojen läpi. Nyt ne pysyvät kesäisin kahdessa langassa, joten aidan siirto on helppoa.

Ruokinnassa käytämme pyöröpaalattua säliö- esikuivattuaheinää ja pienpaalattua kuivaa heinää. Säilöntäaineella käsitelty heinä on kaikista raskanta käsitellä kylmissä olosuhteissa, koska ensin se pitää kirveellä pilkkoa. Kuivat heinät on huomattavasti helpompia käsitellä. Ruokimme sisälle ja ulos ulkoilualueilla oleviin ruokinta paikkoihin. Olemme toteuttaneet ruokinnan vapaalla heinällä, eli heinää on koko ajan saatavilla. Tämän ruokinnan etuna on se ettei ruokinta paikoilla esiinny puskemista, joka voi aiheuttaa eläinten loukkaantumisia.

Kanojen ruokinnassa ei suuria muutoksia tapahdu. Juomakupit on jouduttu välitilasta siirtämään lämpöiselle puolelle jäätymisen vuoksi. Oviaukkoon on ripustettu vanhoja pyyhkeitä roikkumaan, jotta lämpöhukka olisi pienempi. Samalla pyyhkeet imevät itseensä osan kosteudesta, joka syntyy lämpötilojen vaihtelusta.

Keväälle on jo pitkälista muutoksia ja parannuksia. Viime vuonna lisäsimme jo rehujen varastointi tilaa. Tänä vuonna joudumme tekemään sitä vielä lisää. Haemme kanojen rehut suoraan myllyltä ja nyt pakkasilla totesimme, että varmuus varaston pitää olla suurempi. Mylly ei pyöri, jos on liikaa pakkasta. Tällä hetkellä varmuus puskuri on ollut kuuden viikon rehut. Se ei välttämättä riitä, jos tulee pitkä pakkasjakso.