Avainsana-arkisto: Marjapensaat

Puutarha unelmana, satona multaa ja muuta

Kesä on ollut haastava, eikä kasvihuone ole apua antanut taisteluun. Tänä vuonna on kyllä sää ollut enemmän kuin haasteellinen. Puutarha ja kasvihuone kasvattajien keskusteluryhmissä on kuvia mitä ihmeellisemmän värisistä lehdistä kysellen mikä sairaus meillä on? Suurimmalla osalla ei ole mitään sairautta se on lämpötila. Päivällä on kasvarit kiehunut ja yöllä mennään liian kymään, joten lehtiin tulee kivoja syksyisiä värejä.

Kasvihuoneessa meillä on kasvu lähes pysähtynyt kesäkuun ajaksi yön kylmyys rajoitti kasvua rankasti ja päivätkään ei lämpöä suoneet. Heinäkuun loppu on kuitenkin antanut lohtua, että jotain satoakin saadaan.

Avomaan satoisuus haasteiden edessä

Ulkoviljelmillä kasvatetaan kaikkea muuta kuin sitä mitä kylvettiin. Ensisijaisesti on nyt rikkaruohojen kasvatus ja kompostointi mullan teko. Kasvu on hurjaa, joten satoa saadaan kolme kertaa viikossa.

Kasvupenkkeihin laitettiin keväällä lämpökompostin sisältö lannoittamaan maata. Kompostoitumisprosessi oli hiukan kesken mutta en antanut sen haitata. Nyt kasvimaata koristaakin peruna ja tomaatti, joita ei ole maahan tahallisesti laitettu. Kylvökset nyt on jäänyt sen verran heikoiksi, että haittaa ei ole vaikka jotain hyödyllistä kasvaakin.

Kitkemistä on ollut kyllä hiukan enemmän kuin osasin odottaa. Rikkaruohoilla on hurjasti tilaa, kun sato on olematon, joten kolme kertaa viikossa kun kasvimaan putsaa niin tässä vaiheessa lämpökomposti alkaa olemaan jo hiukan täyden puoleinen. Onneksi nuo painuu nopeasti alaspäin ja multaantuu nopeasti hyvällä lämmöllä.

Onnistumisista siihen toiseen ja takaisin

Kurpitsat ovat säästyneet ja viihtyneet hyvin. Satoakin voi hiukan antaa odottaa. Yksi on esikasvatettu ja se kukki sisällä ja uudestaan ulkona ja vähän niin sun näin sen hengissä oleminen välillä. Aina se kuitenkin yllättää uudestaan ja uudestaan, vaikka välillä tuntui jo kuolleen. Paras kasvusto on kuitenkin suoraan maahan kylvetyissä.

Eräs sanonta: Pukki kaalimaan vartijana. Voin todeta, että ei se nauta taida olla sen parempi.

Harva voi sanoa lypsävänsä lehmää, jonka ruokavalio koostuu mangoldista, herneistä, salkopavusta, brysselinkaalista, kukkakaalista, pinaatista, mansikoista, vesimeloonista, hunajameloonista, tillistä, basilikasta, persiljasta, raparperistä, ruohosipulista, sipulista ja jäävuorisalaatista (+muista joita en nyt muistele). Moni lemmikin omistaja sanoo kyllä lemmikkinsä syövän paremmin kuin hän itse (taitavat olla oikeassa). Emme kuitenkaan lannistu tästä jotain ehkä nousee vielä meille syötäväksi. Siis ne perunat ja tomaatit joita ei edes kylvetty. Olemme siis hiukan alkaneet pohtimaan pitäisikö varmuuden vuoksi kasvimaa aidata, jotta vahinko ei toistuisi tulevaisuudessa.

Puutarhassa on kuitenkin ollut muuta puuhaa. Kun on kuivaa ja kuumaa niin menin leikkaamaan marjapuskia paremman muotoiseksi ja samalla haihdutus pinta-ala pieneni ja ehkä vähänen neste menisi marjoihin. Nurmikon kuivuus korosti monttuja, joten pientä paikkailua on harjoitettu.

Tuli meille myös marjapensaita lisää. Satuin tuossa työssäni taimia istuttaessa törmäämään punaisiin viinimarjapensaisiin. Maanomistajalta lupa josko osa näistä saisi muuttaa meille ja sehän sopi. Löytyipä alueelta pitkiä kiviaitoja ja historia kertoo, että aluella on asuttu pitkään. Tämä taas herätti pienen kipinän lähihistorian tutkimiseen ja ehkä jossain vaiheessa kirjoitankin siitä.

Melkein unohdin, että onhan meille karannut myös luumupuita. Eräällä naapurilla oli lähtenyt luumut leviämään navetan takana ja taimet alkoivat olemaan nurmikon hoidon tiellä.

Välillä joutuu jo pohtimaan minne kaikki nämä karkulaiset oikein mahtuu järkevästi. Olemmekin tänä vuonna päätyneet, että kaikki ei menekkään enää peltoon, vaan osa on päässyt pihaan luomaan elävyyttä muuten niin matalaan kasvustoon. Toivomme siis näiden joskus luovan mukavan viihtyisän varjoisan oleskelualueen pihallemme, josta saisi napsittua helposti välipalaa.

Puutarhan vuoro

Kevät on kaiken istuttamista ja muutenkin hurjasti tehtävää. Projekteja pukkaa kasaantumaan keväälle hurjasti ja se pitää tämän blogin kirjoittajan ulkosalla. Tavallaan olisi eniten aiheita ja kirjoitettavaakin mutta vuorokaudessa ei riitä aika kaikkeen.

Uusi tulokas on tyrni

The Tyrni mies

Tuli yksi uros ja naaraita niitä marjoja tuottavia laitettiin kuuteen kuoppaan. Taimia oli enempi mutta laitettin hennoimpia samaan.

Siitä on ollut puhetta pitkään mutta aina se on jäänyt suunnittelu asteelle. Nyt se saapui sattumien kautta ihan vierestä koristamaan meidänkin pihaa. Naapurilla oli juurivesat eksyneet väärään paikkaan ja halusi niistä luopua. Hänellä ne on jo hurjan isoja hipovat varmaan jo kolmea metriä.

Tyrni on karuissakin paikoissa selviävä kasvi se kestää kuivaa ja tulvia. Tämän tiedon tietenkin luin vasta, kun olin istuttanut. Olisin siis voinut valita pihasta tulvivan kohdan johon en keksi mitään mikä viihtyisi.

Tyrni ei tarvitse erikseen typpi lannoitusta, koska sen juuristossa  elää Frankia-suvun bakteeri, joka sitoo ilmasta typpeä ja luovuttaa isäntäkasville.

Bakteeri aiheuttaa tuollaisia pieniä palleroita juurien ympärille.

Mustaherukka sitä lisätään taas

Jotkut jo tietää, että olen räjäyttänyt vanhoja mustia viinimarjapensaita lisätäkseni pensaiden määrää. Teen sen taas. Nyt räjäytän kaksi, kun edellisellä kerralla oli kolme näistä tuli silloin 43 tainta. Nyt nämä kaksi on hiukan pienempiä ja sain 33 puskan alkua lisää. Kaikkiaan herukkaa on nyt 80 pensasta.

Pitäisi vielä metsästää punaherukkaa jostain.

Vanhoja kokonaisia pensaita on vielä kaksi pihassa. Niistä saa satoa jonkin verran mutta etupäässä ovat lasten välipalana jos leikeissä tulee nälkä.

Hiirenkorvalla jo pensaat, joten keväällä on hurja kiire.

Jakaminen on hauskaa puuhaa.

Vielä kun jaksoi hymyillä edes hiukan

Jaan rajusti joku ehkä jakaisi varovaisemmin mutta hyvin ne on lähteneet.

Loppujuuripaakun hauta samalla hautasin kaikki pienet ja juurettomat samaan monttuun.

Tämä tuli rivin loppuun, jos se ei jostain syystä mitään ala kasvamaan niin ei tule koloa riviin. Toisaalta jos olisin ne johonkin kipannut maatumaan niin olisi varmasti lähtenyt kasvuun ja marjapuska olisi väärässä paikassa isoine juurineen. Taas pitäisi sitten siirtää.

Suosittelen koko perheen hommaksi, koska käytössä ei ole lapiota vaarallisempia laitteita tai koneita. Pieni ihminen nautti madoista ja sai tärkeän tehtävän pitää pystyssä taimia. Oma-aloitteisesti kuopasta halusi poistaa kivet jos sellainen löytyi.

Nuo vanhat puskat muuten talvehti multapaakussa maan pinnalla, koska lumi tuli silloin kun ne nostettiin syksyllä maasta.

VAROITUS:

Herukan jakamisen jälkeen satoa saa vasta noin viiden vuoden päästä.

Meillä on aina jätetty vanhoja kokonaisiksi jotta pysytään marjoissa vaikka jaetaan. Ensimmäinen jako tehtiin neljävuotta sitten. Viimevuonna tuli jo joitain marjoja pensaisiin ei suurta satoa kuitenkaan. Juurtuminen vie oman aikansa ja voiman ennen kun työntää voimaa marjoihin.

Mansikka se suloinen kesän marja

Näitä sain samasta paikasta kun tyrnit. Tarkka laji on arvoitus mutta saattaa olla vanha kanta, jota ei enää puutarhamyymälöistä saa. Kolme vaihtoehtoa on joten kuitenkin erittäin helppo selvittää mikä arpa osui kohdalle.

Vanhat kesäkananlan laudat uusio käytössä.

Tämä penkki on nyt väliaikainen (pysyvä) paikka kunhan saan keksittyä mihin ne oikeasti haluan. Kohta jossa nyt ovat on ehkä yhden tulevan projektin kohdalla jos vain ehtii.

Näillä on salamatkustajana oregano eli mäkimeirami. Uusia makuja siis tulossa.

Istutettiin nyt todella tiukkaan, jotta rikkaruohot eivät mahtuisi mukaan ja kitkeminen jäisi pois.

Raparperi on selvinnyt taas talvesta

Se on heinien alla talven ja viime kesänä annoin kasvaa heinien läpi. Tänävuonna päätin kuitenkin kurkistaa miltä se jo näyttää, kun näin naapurilla kauniit raparperin alut.

Raparperi kurkistaa jo kevättä.

Hyvinhän se sieltä taas tulee. Enää muutama päivä ja saan käyttää sitä väärin niin kuin lehdet on torunut. Teen siis ihan kohta ensimmäisen raparperipiirakan ja raparperikiisselin. En vielä rohkene sanoa, että laittaisin sitä lihapulliin vaikka ulkomailla sitä käytetäänkin suolaisiin ruokiin.

Omenapuita tuli viime syksynä

Syksyllä oli hurjat alennukset omenapuista johon tartuttiin. Näihin tiettyihin hinnan muutoksiin tottuu, kun seurailee hetken kuinka ne toimii. Syksyllä alennukset on hurjat ensin tulee prosentti alennukset, jotka tietysti paranee mitä pidemmälle syksy menee ja talvi lähestyy. Saatavuus ja valikoima tietysti huononee samalla. Välillä siis pitää olla ämpärisuomalainen ja mennä jonottamaan jo aamuvarhaisella ovien taakse. Tietysti tiedusteluja ja kyselyita kaiken mailman juttuja pitää tehdä, että onnistuu. Me selvitettiin mitä halutaan seurattiin liikkeessä, että niitä on. Kyseltiin myös onko parempia alennuksia tulossa. Voin sanoa, että meille ei riittänyt -70% alennus.

Kuvassa yksinäinen Railamo

Omenapuina on nyt sitten Tallinnan päärynäomena (4kpl), Huvitus (2kpl) ja Railamo. Ne on sijoitettu eripuolille tonttia, jotta vielä joskus aikanaan muistaisi mikä on kukakin.

Vielä en hätäile näiden leikkuuseen mutta taitaa se olla edessä ensi keväänä.

Seuraavan projektin kimppuun kunhan keksisi mikä olisi tärkein…