Puutarha yhteydessä terveyteen

Sorakukka laittoi meidät pohtimaan yhteyttämme puutarhaan tai oikeastaan puutarhamme antamia terveydelle positiivisia asioita.

Yritin todella löytää niitä positiivisia asioita mutta en ainakaan onnistu niillä aloittamaan. Kun avomaalle menee jotain istuttamaan, niin tulee jäätävä stressi säästä paistaako sopivasti vai vähän liikaa pitäisikö kastella vai ei. Sitten se sade no sataa ei voi liikaa mutta, koska se tulee ja onko yöllä halla. Pitääkö päivällä jo aloittaa harsojen kanssa juokseminen ympäri kasvimaita ja näyttää siltä kuin olisi elämänsä toogabileissä kymmenien metrien laahuksessa. Siihen kun sitten tuuli ottaa niin näky on komia kymmenien kilometrien päässä, kun laahus nouseekin pystyvirtauksien voimasta puiden latvojen yläpuolelle kutsuen kaikki uteliaat katsomaan mikä morsian on päättänyt äkkilähdöllä lähteä pilviä tavoittelemaan.

Puhumattakaan muista mukavista askareista joita puutarha luo. Kastelu kun tuntuu olevan joltain osin tärkeääkin puuhaa. Avaat hanan, jotta vesilähtisi menemään sinne letkuun. Otat tietysti sellaisen muutaman sadanmetrin mailmanennätys juoksu spurtin, koska yrität olla letkupäässä ennen kuin vesi ehtii kahdeksanbaarin paineella purkautumaan. Joskus, huom, joskus olet onnekas ja ehdit syöksyä letkunpäähän ennen vettä ja saat sellaisen voittaja fiiliksen nyt olin nopea. Jes! Kun olet siinä hetken onnitellut itseäsi nopeudesta tajuat, että niin se letkuhan ei ollutkaan kiinni kunnolla ja maitohuoneessa on jo tovin juossut vettä kahdeksanbaarin paineella lattialle. Taas juokset ja ehkä hiukan nopeammin kuin toiseen suuntaan sulkemaan hanaa. Kun kahlaat hanalle läpi vesisuihkun ja sammutat sen veden pohdit olisikohan jo urheiltu riittävästi tälle päivälle vai vaatiiko keho toistoa. No ne kasvithan ei sitä vettä saaneet, joten uudestaan letku kiinni ja juoksu asento valmiiksi jotta ehtisi ennen vettä. Rataahan on hiukan muokattu, kun lapset on jättänyt polkupyöriä ja muita kivoja esteitä matkalle, joten nyt onkin sellainen estejuoksu ennätys tehtävänä. Muutaman kerran rypäsen siinä matkalla ja kun pääsen sinne letkulle sohii se vettä jo valtoimenaan ympäriinsä paineen voimalla. Kesytät tämän villin vesiletkun ja saat kasvimaan kasvit kasteltua. Matkalla vähän huuhtaisen autosta enimpiä pölyjä pois ja menen sulkemaan hanan.

Käyn sisällä hakemassa kupillisen kahvia onhan aika nauttia kuinka sain kasvimaan kasteltua. Istahdan kupin kanssa penkille ja taivas repeää alkaa satamaan kaatamalla. Päätän kuitenkin nauttia kahvin ja katsella kuinka hyvin kastelin tuon kasvimaan, joka alkaa muistuttamaan tulva-aluetta. Kitkemisen onnistumisesta nyt ei kannata edes kirjoittaa kuin, että voitte vaan kuvitella kuinka satoisa meidän komposti on.

Kunto ja luovuus kasvaa

Mielestäni siis puutarha on erittäin tärkeässä roolissa, jos tavoittelee lyhyen matkan spurtti juoksijaksi tai pitkähermoiseksi kestävyysurheilijaksi. Toki puutarha tarjoaa taiteellista puolta myös erilaisien performanssien tuottamiseen ja ideoiden luomiseen. Elämä ilman puutarhaa on kyllä hirmuisen tylsää.

Puutarha pakottaa positiivisuuden esiin

Todellakin tuo puutarha luo omanlaista stressiä. Nyt on jo tovin ehkä kuukauden ollut lavallinen multaa, jotta kylväisin tuhannet kukkasten siemenet. Se multa nyt vaan ei millään suostu tulemaan pois sieltä lavalta pois omin voimin. Olenkin jo pohtinut jos ja kun tuo ei edisty niin heitän ne siemen yli laidan sinne lavalle ja levitän sitten kuorma-autolla matoksi kipaten. Olisihan siinä taas kaikilla ihmettelemistä varsinkin kun epäilen, että multakuorma ehtii kukkia ennen kuin kippaamistakaan muistaa tehdä.

Rauhoittuminen ja mielenrauha

Kaikesta manailusta huolimatta pidän kasvihuonetta hiljentymisen ja mietiskelyn paikkana jossa saa olla omien ja muiden ajatusten kanssa ihan yksin. Kuunnella kuinka vesilorisee ja seurailla kuinka kalat käyvät syömässä ruokaa vedenpinnalta, kun sitä niille heittelee. Seesteinen rauhallisuus valtaa koko tilan, kun veden ääni ja ilmapumpun tasainen pörinä peittää allensa kaikki ulkopuoliset äänet. Voi keskittyä täysin vain nauttimaan kuinka kasvit kasvaa ja kukkien kukoistaa tuoden satoa. Kasvihuoneessa on käytössä aquaponic järjestelmä, joten sen kasvilaatikot ovat rikkaruohoista vapaat. Sen helppous ja vakaus on kyllä se joka tuo suurta nautintoa puutarhaamme.

Aivojumppaa

Kuten jo kerroin olen innokas kitkijä joten alussa täyty keskittyä tarpeeksi suuriin kasveihin jotta jotain säästyisi. Keskityimmekin pitkään marjapensaisiin, koska niitä on hirvittävän hankala kitkeä huomaamattaan pois. Niissäkin toki piti vähän lisätä haastetta ja tuli tyrnit muistuttamaan piikkeineen, että se kuiva karahka keväällä voi olla vielä elossa. Toki myös raparperi on älyttömän hankala saada kitkettyä hengiltä, vaikka vahingossa kitkisikin osan pois. Sen voi sieltä kompostista sitten raahata takaisin jos nyt kaikki saa vahingossa kitkettyä.

Olen saanut monia ohjeita kitkemiseni hillitsemiseen. Esimerkkejä opettele joka vuosi yksi rikkaruoho lisää. Ei muuten ole onnistunut. Olen kyllä tätä yrittänyt kerran jopa noudattaa. Opettelin kukkapenkistä yhden rikkaruohon näköisen ja kitkin pois. Sitten löysin toisen rikkaruohon näköisen ja kitkin pois. Lopetin kitkemisen siihen kuin jäljellä oli musta multa. Tein oman säännön tähän kitkemiseen siinä kukkapenkissä. Jos kitkiessä tulee mukana sipuli niin se kuuluu kukapenkkiin. tein siis kukkapenkin vain sipulikasveilla. Älyttömän toimiva, koska sipulit voi istuttaa uudestaan ja oikeastaan tykkää jakamisesta. Nyt olen kuitenkin haastamassa itseni ja yritän opetella uusia kukkia joilla ei ole sipulia. Uskon epäonnistumiseni mahdollisuuksiin suuresti mutta haasteita pitää olla. Olen kuitenkin laatinut tähän suunnitelman, että teen rajatun alueen ja yhteen rajattuun alueeseen vain yhtä kukkaa ja siitä sitten siirrän “oikeaan paikkaan”. Pakosti joudun pitämään näillä rajatuilla alueilla kukkia joista voin kerätä siemenet jotta voin korvata kitkemäni kukkaset myöhemmin.

Puutarhurilla ei pitäisi kyllä ensimmäisten joukossa tulla muistisairauksia kun on niin paljon muistettavaa.

Somen pakopaikka ja sosiaalisuus

Puutarha ei rajoitu pelkkiin kasveihin se on myös kesällä se paikka jossa oleillaan, pelaillaan ja leikitään. Se on se turvallinen paikka jossa on nurmi hoidettua ja voi viipottaa paljain jaloin aamukasteessa vailla huolia ja murheita ilman stressin kuormitusta. Juoda ne aamukahvit ja kuunnella kuinka heinäsirkat sirittää, mehiläiset pörräilee, itikat inisee, sammakot kurnuttaa ja linnut livertelee aamu-usvassa. Ääni, mekastus ja yhdessäolo luo puutarhalle uuden ulottuvuuden. Silloin se herää henkiin ja sen toimivuus testataan kuinka ihmiset siellä viihtyvät. Ihmiset viihtyvät erilaisissa puutarhoissa ja nauttivat erilaisista asioista joten ei voi sanoa mikä on oikea muoto nauttia puutarhastaan. Kuitenkin mitä paremmin siellä viihtyy sitä enemmän se antaa siellä olijalle hyviä kokemuksia ja nautintoa. Puutarhassa touhuaminen voi olla myös terapeuttista, kun saa keskittyä vain siihen asiaan joka on nenän edessä ilman sosiaalistamediaa, puhelimen pirinää ja sähköpostin painetta. Kun pääsee siihen tilaan, että on vain siinä, vain nyt tapahtuvien asioiden kanssa ja onnellisena kadottaneena ajantajun kokonaan. Silloin on päässyt ulkopuolisen maailman paineista irtautumaan täysin voi olla, että touhuissaan ei ole edes huomannut joitain kipujaan joita arjessa potee päivittäin. Kun saa aivonsa rentoutumaan alkaa koko keho rentoutumaan ja kireys alkaa kaikkoamaan. Tähän on erittäin hankala päästä, koska yleensä aika on jollain tavalla rajoitettua kuitenkin. Tekeminen ei siis välttämättä ole sitä istuta, istuta, istuta vaan vaikka pelailua. Mukavalla porukalla sulkkista, krokettia tai yksin kirjan lukemista, mitä vaan. Kun vain saat itsesi irti muusta mailmasta ja keskityt siihen yhdessä/yksin oloon, tuoksuihin ja tuntemuksiin. Tuoksut voi olla kostea kesänurmi ja tuntemuksina varpaidenvälissä kutittava nurmikko. Puutarhan on niin turvallinen, että voit ummistaa silmäsi ja keskittyä vain ympäröiviin ääniin. Saat vaipua haaveisiin ja mielikuviin joita äänet luo.

Syömällä terveeksi

Pitäisi tietysti mainita kuinka terveellisesti elän, kun syön omia kasviksia ja yrttejä. Ruokavalioita pystyy toteuttamaan ilman omaa puutarhaakin. Joten enemmän puutarhan terveydelliset vaikutukset ovat henkisellä puolella. Puutarha ei sovi kaikille henkisenkään puolen hoitoon vaan pahentaa tilannetta.

Kuvaaja: LH 4v.

Loppuun haastan kaikki menemään viltin kanssa tai ilman istumaan puutarhaan silmät kiinni ja kuuntelemaan.

Mukana on joukko blogeja jotka ottivat Sorakukan haasteen vastaan:

5 thoughts on “Puutarha yhteydessä terveyteen”

  1. Ihana multakasa! Minulle tuli heti mielihalu mennä sinne selälleen makaamaan 😀 Metsäkellintähän on nyt paljon pinnalla, joten ehkä multakellintä olisi seuraava sovellus?

    Minultahan nyt sitten jäi iso osa puutarhan kiireistä väliin. Toki onhan tässä sinänsä aikaa tehdä vaikka mitä, kyllähän loppukesästäkin voi kylvää kaikenlaista. Mutta saa nyt nähdä mitä tässä ehtii…

    Jäi omastakin tekstistä mainitsematta että tuo internetpako on kyllä ihana juttu. Toki tulee paljon kuvattua puutarhassa ja jaettua instagramiin mutta olen tietoisesti yrittänyt vähentää netin käyttöä nyt kesällä. Jännä ilmiö miten paljon pihalla saa tunnissakin asioita tapahtumaan kun netin kanssa tuntuu että monta tuntia menee ihan vaan epämääräisessä haahuilussa…

  2. Ja minkäkun täällä odottelen, että pikku Isännän liian innokas kitkeminen olisi ominaisuus, josta kasvaa iän kanssa yli. 🙁

  3. Puutarha on hyvä paikka kun sinne pääsee pakoon kaikkea muuta kuin itseään. Pakko pysähtyä ajattelemaan. Puhelinta ei kyllä tule näppäiltyä kun puutarhaan menee joten kaikki netti riippuvaiset pitäisi potkia kukkapenkkiin etsimään rikkoja 💞 Itsekkin sellaisena vääntäydyn ulos ja jätän puhelimen joko sisälle tai jemmaan taskuun ja siellä se myös pysyy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *