Vieläkin tykkään hommasta ja madoista. Vieläkään hajut eivät ole häirinneet.

Huomio tänä aamuna

Prosessi on lähtenyt käyntiin ja tajusin miksi neste päästetään alempaan astiaan “tehdas valmiissa ratkaisuissa”. Sitä oikeasti tulee ihan ilman kostuttamista, kun kasvien solukko alkaa hajoamaan. Sitä tulee yllättävän paljon ja kosteus nousee. Kansi jos on kiinni höyrystyy laatikon pintaan vesipisaroita ja minilierot kiipeävät sen avulla seinille.

Tein siis pienen reijän toiseen päähän laatikkoa ja laitoin matolaatikon samanlaiseen ehjään laatikkoon. Nyt ne nesteet valuvat tuonna alas. Kait ne jotenkin sieltä joskus saa myös hyötykäyttöön. Se pitää sitten ratkaista, kun tulee ajankohtaiseksi.

Joku varmaan lukee, että dorka kaikki on jo kerrottu

Juu olen siis monesta paikasta lukenut kuinka tämä tehdään. Juurikin tuo alusastia ja muutama muukin juttu. Itseppäisyydessäni haluan nähdä miksi jokin tehdään. Inhoan perusteluja “näin se on aina tehty”. Samalla tykkään päästää itseni lapsenomaiseen ihmettelyn tilaan ilman valmistaratkaisua.

Onneksi mulla on pari apuria lapsen ihmettelyn tasolle pääsyyn, jotka johdattavat kummastelun pariin tehokkaasti. Madot tietysti pitää laskea vähintään kerran viikossa ja kasvua seurata joka päivä. Samalla on huomattu, että madot ovat viisaita ne on alkaneet kasvattaa itselleen ruohoa. Kuorien pitää hiukan alkaa mädäntyä tai homehtua ennen kun madot niistä tykkää. Eli siis pehmentyä, jotta hampaattomat madot pystyvät sen syömään.

Lisää madoista taas hetken kuluttua…