Minä ja puutarha. Kymmenen faktaa.
Paljoakaan ei tarvitse houkutella, että lähden johonkin mukaan. Vahingossa näin tämän haasteen ja tässä vaiheessa en ole lukenut aloittajan Saman otavan alla blogin kirjoitusta. Halusin tehdä ensin oman version, jotta en saisi vaikutteita. Samalla ajattelin, että voin kirjoituksen jälkeen katsoa millainen puutarhuri mätzi on. Tartun tähän leikkimielisen kevyesti.
1.Ensimmäiset puutarhamuistoni:
Varmaankin mummolasta jossa rinteessä oli marjapensaita, mansikkamaa ja perunamaa. Mukana satoa keräämässä oli sedät, tädit ja serkut. Me serkukset etupäässä taidettiin leikkiä puskien välissä kun vanhemmat keräsivät satoa talteen. Mummola oli kasvimaata vastapäätä rinteessä jossa kesäisin maattiin nautittiin ja pelailtiin ulkopelejä. Papalla oli mahtava taito viihdyttää serkuksia ja teki meille laskuvarjohyppääjiä kangasnenäliinoista joita tiputimme yläkerran ikkunasta. Monet kerrat tuli portaita juostua ylös ja alas.
2. Vahvuuteni puutarhurina
Into oppia uutta ja kehittyä. Samalla myös kehittää hommaa helpommaksi ja tuottoisammaksi. Rakastan ongelman ratkaisua oli asia mikä hyvänsä saan siitä erityistä nautintoa kun saan asian ratkaistua.
3. Haasteeni puutarhurina:
Kun olen ratkaissut ongelmat niin se arkinen puurtaminen ei ole mun juttu. Toki suoritan sitä arkista rutiinin omaista liukuhihna työltä tuntuvaa puutarhan hoitoakin mutta jos keksin jossain muualla haasteen niin jätän rikkaruohot kasvamaan ja ratkaisen jonkin ongelman.
4. Unelmieni puutarha:
Voi, että onkin haastava. Haluaisin sellaisen boheemin viidakkotyyppisen, englantilaisen kantikkaan säännöllisen, hyötypuutarhan, kukkaniittymäisen, maalaisromanttisen, omanatarhamaisen, symmetrisen, luonnollisen puistomaisen ja vielä valoisan avaran puutarhan. Tämä on tietenkin todella helppo toteuttaa.
5. Puutarhakirja pöydälläni:
Kotipuutarhan työt vuodelta 1969 alunperin englantilainen kirja. Toinen kirja on Koristekasvit vuodelta 1969. Molemmat ovat Esko Puuposen suomentamia vuonna 1974. Nautin molemmista kirjoista, koska ovat kirjoitettu niin, että tyhmempikin tajuaa mistä on kyse. Puhumattakaan kuvista tai tyylistä kuinka ne on kirjoitettu.
6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani:
Luulin joskus vastaavani tähän tulppaanit, koska niitä olen turhankin intohimoisesti aikanani kasvattanut. Syy niiden kasvatukseen oli se, että tunnistan ne rikkaruohoista viimeistään siinä vaiheessa kun kukkasipuli nousee. Enkä pysty vahingoittamaan vaikka nostaisin vahingossa ylös. Nyt kuitenkin joudun vastaamaan samettikukka ja krassi. Nämä kaksi yksivuotista kukkaa on niin idiootti varmoja onnistumaan, että jaksan niiden kanssa leikkiä.
7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani:
Tomaatti niillä aloitin ensimmäisessä kasvihuoneessa ja onnistuin ja tämä onnistuminen innoitti jatkamaan. Tietenkin myös maku ja monipuolisuus tukevat tomaatin kasvatusta ja näin into ei mene hukkaan vaan myös sato tulee käytettyä.
8.Paras puutarhavinkkini:
Tähän joudun laittamaan kuvan Kotipuutarhan työt kirjasta. Se avasi minun ajatuksen mitä mikäkin tekee kasville. Kuva vaan oli juuri niin yksinkerteinen ja ei tulkinnan varaa.
9. Lempipuutarhatyökaluni:
Ruohonleikkuri tai raivaussaha (siimapäällä) en osannut päättää kumpi mutta nurmikon ajaminen on ehdottomasti mielestäni mieluisinta hommaa. Näen heti työni tuloksen ja saan suunnitella kuinka pyörin marjapuskien välissä, että marjapuskien juurelle kertyisi mahdollisimman hyvin ruohosilppua lannoitteeksi. Toisena tulee kyllä lapio. Äärettömän tärkeä istutus työkalu jota ilman ei olisi marjapuskia, omenapuita, pensaita, eikä juuri mitään muutakaan. Nyt kun pohdin niin olisiko lapio ykkönen ja ruohonleikkurit vain pakollinen paha.
10. Mottoni:
Rikkaruoho on mikä tahansa kasvi, joka on väärässä paikassa. Niityllä ei ole yhtään rikkaruohoa.
8 kommenttia
Hanne
Hah, hauska toi unelmapuutarha. Just tollasen mäkin haluaisin :D.
Isäntä
Vielä kun joku tulisi sen tekemään.
Lauri Pietikäinen
Vaikka ruohonleikkuri on hieman ristiriitainen energiatuhlari omavaraiseläjälle, se on minullekin koko homman perusta, ei kuitenkaan lempityökaluni. Ruohonsilppuhan on paras maan humustuttaja ,kastematojen eväs ja kosteuttava pidättävä kate. Viikatteella niitetty puolustaa sekin paikkaansa, muta kyllä leikkkurin silppu on ykkönen.
Isäntä
Omavaristelussa keikkuu jossain rajapinnassa. Oma aika on tärkein voimavara ja joskus on löydettävä keino joka säästää aikaa. Samalla tahtoo satoa. Ympäröivän luonnon eläimet myös vaikuttavat valintoihin. Meillä on kolme pientä lasta joidenka ulkona olon haluaa turvalliseksi. Alueella on käärmeitä jonkin verran, joten lyhyt heinä auttaa havaitsemaan ne ja niitä pystyy väistämään. Pihan suunnittelussa on huomioitu, että leikattava alue olisi suhteellisen pieni. Jolloin leikkurin käyttö olisi mahdollisimman vähäistä. Vähemmällä käytöllä olevat pihan osat saavat siis kasvaa niittyinä ja tehdään vain leikatut polut. Lihas voimalla toimiva ruohonleikkuri oli täällä joskus mutta on kadonnut jonnekin. Muistan siitä kuitenkin sen verran, että sillä oli huonot maastoominaisuudet. Joutuisi siis tasoittamaan pihaa, jotta käyttö olisi mahdollista. Onneksi on myös nelijalkaisia ruohonleikkureita joita pystyy käyttämään villiintyneen nurmikon hoitoon. Eikä niitä haittaa maaston epätasaisuudet. Marjapuskat vain maistuvat niille liian hyvin. Sen takia juurelta leikataan leikkurilla ja ympäristön hoitaa lampaat. Keinumme siis siinä rajapinnassa sadon ja luonnollisen heinän syöjän käytössä. Ruohonleikkuri on siis meillä viimeistelyyn tarkoitettu väline.
marketta
Vähän samoilla linjoilla me ollaan tuon unelmapuutarhamme kanssa. Täytyisi olla vähän kaikkea kerralla!
Me kun ostettiin Leppämäki, myyjät sanoivat, ettei täällä ole koskaan näkynyt kyitä. No, kun alettiin raivaamaan ryteköitä, niin johan alkoi kyyppareita pihassa luikertamaan. Mutta onneksi ei ole koskaan mitään sattunut niiden kanssa. Muutamia läheltäpitejä, mutta niitä ei lasketa. Kyy on hieno eläin!
Isäntä
Ihmisen ja kyyn tohtaamiset on mennyt sopuisasti. Vuosilla on hurjasti eroja ja luulen sen kulkevan jyrsijä kantojen muutoksen kanssa käsikädessä. Kyy on myös sellainen luikertelija, että sen huomaamiseen pitää silmän harjaantua.
Sorakukka
Mikä on kenenkin rikkaruoho. Monet inhoaa voikukkia ja vesiheinää. Minä taas toivon että niitä putkahtaisi puutarhaani. Vesiheinälle jättäisin ihan oman alueen missä saisi kasvaa. Onhan se sievä ja yllättävän hyvän makuinen. Lapsena pelattiin sotaa veljen kanssa märällä vesiheinällä jota kasvoi runsaasti vanhempieni pellolla. Olen ollut tylsä ja paasannut muille rikkaruohoista murehtiville että mitä jos ajattelisi ensin että voikohan rikan syödä.
Isäntä
Voikukka on monen inhokki. Mä olen ajatellut, että kun sillä on niin vahva juuri niin sen on pakko tehdä jotain hyvää maaperälle. Sillä on oltava joku tarkoitus ja kun sitä ei voita helposti niin antaa olla. Keväällä on myös ihan kaunis kasvi.