Blogi,  Suuntana omavaraisuus kausi 5.

Kuinka eritavalla, eri-ihmiset suhtautuvat omavaraisuuteen ja omavaraisuutta harjoittavaan perheeseen

Kirjoitus on #Suuntanaomavaraisuus kausi 5. osa 5. sarjaa. Sarjassa kirjoittaa erilaisia blogeja samasta omavaraisuuteen liittyvästä aiheesta. Jokainen blogi on vuoden alussa tai siinä vaiheessa kun on lähtenyt mukaan kirjoittamaan julkaissut oman suunnitelman vuodelle 2022 ja tätä suunnitelmaa seurataan jokaisessa jaksossa niin hyvässä kuin pahassa. Ryhmän liima tsajut.fi Satu on alusta asti luotsannut joukkoa ja muistutellut aikataulusta. Kiitos Satu! Kiireiltäni joita nyt on tullut hiukan normaalia enemmän niin pyrin auttamaan Satua. Meillä joissain asioissa sellainen äänetön sopimus ja asiat vaan hoidetaan ilman kyselyä. Jokaisen blogin lopusta löytyy linkkilista mukana oleviin blogeihin. Linkeissä saattaa olla toiminta häiriöitä kuukauden alussa mutta kokeilkaa toisen blogin lopusta samaa niin on voitu ehtiä jo korjaamaan. Julkaisu tehdään ajastuksella ja kuukauden vaihtuminen tekee joillain pohjilla ajastuksen haastavaksi.

Omavaraisuus on tuntunut määrittävän meidät ja kaiken todella pitkään.

Todella pitkään on mennyt, että elämään ei ole tullut “uusia” ihmisiä. Vielä kuukausi sitten olisi tullut toisenlaista tekstiä mutta nyt olen ollut pariviikkoa uudessa tilanteessa. Työskentelen nyt ihmisten kanssa joilla ei ole tietoa taustoistani, eivätkä ole lukeneet lehtiä missä kirjoitetaan minusta tai perheestäni. Blogiakaan eivät ole löytäneet. Ohimennen olen joitain tiedon muruja tiputellut ja todennut, että en voi omavaraisuudesta alkaa edes isommassa mittakaavassa keskustelemaan. Talon vedettömyyden kertomisen jälkeen tuli kysymykseksi oletteko jotain hippejä, ituhippejä, maailmanparantajia ja muutama muu joita en kirjoita. Jotenkin on myös outoa, että jatko kysymykset eivät kohdistu niinkään minuun vaan puolisoon. Ilmeisesti olen liian normaali, että voisin olla omavarainen. Tämä ehkä tekee näistä keskusteluista turhan raskaita, kun eivät kohdistu minuun tai ole jatkumoa tiedon janolle. Olenkin valinnut keskustelun aiheiksi helpommat aiheet kuten seksuaaliset suuntautumiset, Ukrainan sodan, ulkopolittikan, maailmanrauhan ja uskonnot kaikkine eroineen ja samankaltaisuuksineen. Tämä on ollut todella silmiä avaava kokemus ja on pistänyt miettimään kuinka paljon onkaan ihmisiä joille omavaraisuus onkin jotenkin negatiivinen tai outo asia. Samalla olen myös tyytyväinen, että töissä minua ei tunneta. Välillä tulee vaan törmättyä sellaisiin ihmisiin työssä, jotka tuntevat minut paremmin kuin työporukka ja työporukka luulee, etten tunne ketään.

Omalla kylällä omassa kuplassaan

Oman kylän omavaraisuuskupla, jossa saa olla oma itsensä. Olenkin monesti hehkuttanut kuinka kuntamme ja naapuri kaupungin lähiosat ovat suhtautuneet hyvin meihin. Neuvola on käynyt meillä kotona kuten monella muullakin. Olemme kuitenkin saaneet nauttia kotikäynneistä hiukan enemmän, koska neuvolaan vaihdossa tulleita ulkomaalaisia käytetään meillä ja esitellään toisenlaista ympäristöä. Samalla pystytään antamaan hygienia vinkkejä ei niin rikkaaseen maahan, juoksevan veden ulottumattomiin. Koulu suhtautuu myös omavaraisuuteen hyvin joka johtuu varmaan siitä, että asutaan maatalous pitäjässä.

Kylän pienuus on se mahtava voima. Muutamassa lehdessä kun on naama ollut ei tarvitse paljoa nimen jälkeen esittäytyä kun keskustelu luontevasti on siirtynyt tietojen päivitykseen. Nykyään on mukaan tullut nykymaatalouden tila ja huoli tulevaisuudesta. Koen näissä keskusteluissa suurta nöyryyttä, että saan olla se hartia jolle tilallinen tai entinen tilallinen kertoo huoliaan ja kokemuksiaan.

Esikuvan muistikuvat

Korkealan vanha isäntä matkustanut toiselle korkealle nyppylälle jossain pohjoisessa

Lapsuuden kesissä oli vahvasti läsnä Viljo-eno, joka on oikeasti äitini eno. Hän on edellinen asukas tällä tilalla ja hänen aikanaan on lähtenyt lehmät pois tilalta, kun äitini ja äitini täti lähtivät miesten matkaan. Viljo elää puheissa vieläkin kylällä muisteluissa ja sauna vierailut Korkealassa. Tilamme saunassa on varmasti istunut tietyn ikäpolven jokainen edustaja. Viljo vei minua pienenä poikana niin ongelle, verkoille kuin katiskan tarkistus matkoille omalle lammelle. Kalastus olikin sellainen asia jolla sai venyttää nukkumaan menoa. Aamukalastusretket olivat mieleen painuvia, kun sumuisella lammella ottaa vastaan auringon ensisäteet kuinka usva väistyy valon tieltä. Linnut alkavat livertämään omaa huomen toivotustaan ja koko maailma herää henkiin. Ne hetket ovat vieläkin muistoissa, vaikka en ollut vielä kymmentäkään täyttänyt. Se odotus, se hiljaisuus ja se kun kaiken täyttää ääni ja valo. Kuinka elävästi voikaan jotkut hetket muistaa, kuinka näillä hetkillä luodaan se turvallisen paikan tuntu. Kuinka tämä turvallisen paikan tuntu ohjaa tuomaan perheensä tilalle ja kotiin.

Lammen eteläpäästä jossa katiskoiden paikka oli ja haukia tuli.

Savustus oli varsinkin lahnoille se juttu
Viljo naapurin emännän kanssa matkalla heinätöihin

Viljo eli pitkään ilman sähköjä vain akun varassa jotta radiota sai kuunneltua. Ruuat säilytettiin maakuopissa, kaivossa ja maahan upotetussa tynnyrissä. Suuren suuria viljelyksiä (minun muistikuvissa) Viljolla ei ollut. Perunamaa, mansikkamaa, viinimarjapensaita ja siinä ne. Hän metsästi jonkin verran pienelle pojalle tämä jäi lomailu ajan ulkopuolelle. Toki saimme silloin ampua pienoiskiväärillä tauluja jotka olivat saunan seinällä, saunan seinä ei kestänyt tätä vaan läpäisi luodit aina muuriin saakka. Taisi siinä joku pyyhe muuttua riekalekasaksi.

Naapurissa heinätöissä kun vielä heinät nousi seipäille

Viljo oli monessa mukana ja jotain töitä on varmasti tehnyt kylän jokaiselle talolle. Tiettävästi heinä aikaan on ollut useammassakin talossa apuna ja navettaakin on ollut rakentamassa.

Hän tiesi jo silloin, että elämässä pitää ottaa irtiottoja ja lähteä reissuun. Näistä reissuista ei paljoa jälkipolvet tiedä muuta kuin mitä kamerat on tallentaneet.

Retki jossain pohjoisessa

Edistyminen

Haluaisin kirjoittaa kuinka paljon on saatu tehtyä ja kylvettyä. Tiiättekö ensimmäinen kevät, joka on näin pitkällä enkä ole istuttanut mitään. Työ on vienyt suurelta osin nyt aikaa ja toinen on ollut kyläyhdistys, joka avaa kylän uimarannan. Se on vaatinut niin lupakuvien teettämistä kuin kommunikointia eri yritysten, yrittäjien ja urakoitsijoiden kanssa. Aikamoinen sirkus saapuu kylän uimarannalle neljäksi päiväksi valmistamaan uimarannan vessoineen, laitureineen, uusin rantahiekoin kuin uusin tein.

Kyllä meilläkin jossain vaiheessa alkaa taas tapahtumaan, kun saa ruuhka kuukauden alta pois.

Toukokuu 2022

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kalmilainenpuutarha/

Kasvuvyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/05/toukokuun-ensimmainen-maanantai.html

Oma tontti, tupa ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/05/kaupunkipuutarha.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/05/omavaraisuushaaste-osa-5-esikuvani.html ja https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/05/suuntana-omavaraisuus-osa-5b.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/05/kasvimaan-kylvojen-suunnittelua.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-5/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/05/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-5.html

Caramellia https://caramellia.fi/toukokuu2022/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/ajatuksia-omavaraisuudesta

Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2022/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/kuinka-eritavalla-eri-ihmiset-suhtautuvat-omavaraisuuteen-ja-omavaraisuutta-harjoittavaan-perheeseen/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/05/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusentila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/05/yhteiskunnasta-vieraantuneet.html

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/05/02/toukokuu-22-muiden-suhtautuminen-omavaraisteluuni

8 kommenttia

  • Marika Tudeer, Pilkkeitä Pilpalasta -blogi

    “Olenkin valinnut keskustelun aiheiksi helpommat aiheet kuten seksuaaliset suuntautumiset, Ukrainan sodan, ulkopolittikan, maailmanrauhan ja uskonnot” Mainiota! Ihan ääneen piti nauraa tekstiä lukiessani.
    Jännää, että me emme ole koskaan joutuneet selittelemään tai perustelemaan tai kuuntelemaan kummasteluja elämäntavastamme. Ehkä olemme niin outoja tulokkaita täällä Hämeen perukoilla, että meidät kierretään kaukaa, ellei elämäntapamme kiinnosta. Joissain ammateissa tosiaan tilanne voisi olla toinen.

    Kivaa tekstiä sinulla muutenkin!

    • Isäntä

      Jotenkin olen tässä pitkään saanut toimia maatalouteen liittyvillä aloilla. Nyt otin harppauksen kaupungin puolelle ja pintateihin liittyvälle alalle. Paljon on tuttua maatalouden kanssa mutta maisemat on vilkkaampia ja liikennettä enemmän.

  • Marketta

    Kyllähän se niin tuppaa olemaan, että ansiotyö vie ihan liikaa aikaa omilta hommilta. Se on vähän ärsyttävää!

    Muistan, kun muutettiin tänne Leppämäkeen, niin meillä ei ollut suihkua. Likan kaverit tulivat meille, niin se oli suuri ihmetyksen aihe. Likka vaan esitteli, että “me laitetaan ämpäriin vettä ja kuupalla kaadetaan sitä päällemme!” Likan kaverit kyllä tykkäsivät kesäisin käydä meillä saunomassa, kun se oli jotenkin niin erikoista.

    Meillä ei muuten ole vieläkään sitä suihkua! Sen verran ollaan sivistytty, että lämminvesivaraaja löytyy ja lastenlasten kakkapyllyt on voitu pestä vessan bideesuihkulla.

    Vuosikaudet elettiin pelkän raanasta tulevan kylmän veden varassa. Välillä ei edes sitä kylmää vettä tullut raanasta, kun kaivo tyhjeni. Beibe on asunut koko lapsuutensa huussi- ja kantovesitaloudessa. Minä kaupunkilaiskakara ja kermaperse vain kesät ja viikonloput mökillä.
    Nyt alkaa olemaan ikää ja lisää tulee vain, että en enään ihan alkeellisesti viittisi elää. Mutta en sitä suihkua kyllä kaipaa yhtään.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.