Portaat kuntoon

Vanhat portaat oli jo niin elähtäneet, että eivät olleet päässeet kuviin kuin lumen alla ollessaan.

Pohdittiin monia vaihtoehtoja

Mihin pitää päästä, mistä suunnasta niihin yleensä tullaan, mitä niillä tehdään ja laskutilaa milloin millekkin.

Ehdottomasti niistä on päästävä ylös ja alas helposti. Piha ja käyttö on muuttunut hiukan. Pehmeät kelit on muuttanut autojen parkkeerauksen talon taakse, joten kuljetaan talon päädystä auton ja kodin väliä.

Tunnemme sukumme ja itsemme. Portaat on istumista varten mitäpä muutakaan?!?! Olemme kantovedellä, joten vesiastiat on mahduttava laskemaan, kun avaa oven.

Meinasimme laittaa pienen tasanteen portaisiin johon olisi mahtunut tuoli, mutta siinä olisi tullut hiukan yksinäinen olo törröttää. Kun on tottunut istumaan suvun kanssa katsomassa kesäistä auringonlaskua.

Harva varmaan portaita tehdessä edes pohtii kuinka monta pehwaa siihen mahtuu.

Uurastuksesta muutama kuva

 

 

Emäntä kävi kaupassa ja poistin portaat. Arvatkaa oliko iloinen?

Kuormalava toimi yhden yön portaina. En edes viitsi laskea kuinka monta kertaa astuin tyhjään ja roikuin ovenkahvassa varpaat ilmassa, kun kuvittelin nopeasti kipaista vessaan. Ulkohuussin ihanuus ei ole niin ihanaa ilman portaita.

Portaiden viereen oli kasvanut heinäpato. Joka poistettiin ja samalla portaiden alta poistui hurjasti maata, jotta vesi kulkisi helposti pois talon luota.

Maan alta löytyi vanha porras kivi, joka ohjasi portaiden pituutta hiukan. Edellisiin portaisiin nähden portaat lyhenivät melkein metrin.

Piirrettiin kyllä paperille suuntaa mutta joutui sitä vähän viilaamaan 3D hahmotuksella.

Kaivettiin ja kaivettiin tilaa. Samalla otettin lisää apuviivoja hahmottamaan portaiden kokoa ja suuntaa. Punaista seinään, jotta säilyy varjossa portaiden alla jatkossakin.

Nuo kaksi kakkosnelosta oven alla on alkuperäisten portaiden kannakkeet, joita jokainen portaiden tekijä on hyödyntänyt tekiessään. Niin mekin.

Portaiden nousu on 17,5cm tämähän on ihan järkeenkäyvä luku eikö?

Ai niin sehän ei mene mitenkään tasan tuumamitoissa, joilla lankut on sahailtu. Se oli kuitenkin päähän pinttymä helposti kuljettavista portaista. Joku pitää mua nyt ehkä höyrähtäneenä mutta kuljin mitta taskussa kaupungilla ja mittasin portaisen syvyyksiä ja korkeuksia. Halusin helpot portaat kulkea. Kuljemme niistä kymmeniä kertoja päivässä, joten on mukavampi kulkea helppoja portaita.

Lisää palikoita. Teimme siis jokaiselle portaalle kulmajalan kakkosvitosen päälle kakkoskakkosesta. Samalla se toimii alimmanportaan lautojen tukena.

Maalari vauhdissa. Mittaus, leikkaus, maalaus joka sivulta ja kiinnitys.

Vanha petoni porras ei ihan ole linjassa mutta emme siirtäneet sitä saa jäädä muistoksi.

Porras tehtaallamme oli niin kiire, ettei paljoa kuvia ehtinyt ottaa. Ennen viimeisiä kiinnityksiä.

Huomenna pitäisi vielä kärrätä hiekkaa portaiden ympärille, jotta syksyllä ei olisi ihan liejuinen. Tuli siitä maata poistettua kahdentoista neliönalalta muutaman kymmenen sentin kerros. Nyt pitäisi vesien liikkua ilman lätäköitymistä.

Kun ulkoistaa perheen ja taukoja ei juuri pitele, niin sähkögrilli sirkkelin viereen. Samalla kun sahaa puita voi lämmittää ruuan koko perheelle.

Portaat ovat jo täynnä elämää. Tiedän ainakin kaksi tyttöä, jotka ovat tyytyväisiä portaisiin.

Pohdittiin, että laitetaan jiiriin tuosta kulmasta kun laudoituksen teko läheni katosi ajatus. Se jotenkin ei tuntunut sopivan vaan tällainen ladonta juttu ja suoralinja tuntui oikeammalta. Vähän ehkä “vanhemmalta” tai jokin siinä viehätti. Itselle noista portaista tulee nyt mieleen nurinpäin olevat perunalaatikot,eikä se mielenyhtymä tunnu huonolta.

Hiekan kärräys on muuten (edelleen) huomenna…

Metsän hoitoa erilaisesta näkökulmasta

Metsänhoito antaa monelle mielikuvan puun kasvattamisesta jossain muodossa.

Tämän vuoden tavoitteeni oli hoitaa puolenhahtaarin raivaus. Aikaisemmin olen tuon toisen puolen hetaarin jo hoitanut. En siis viitsi ahnehtia liian isoa palasta tehtäväksi. Tuo ensimmäinen puolihehtaaria on saanut aikaa ja rakkautta monin verroin enempi kuin mikään muu metsän alue. Testasin siinä omaa metsänhoitajan ajatusta ja kokeilin erinäisiä juttuja.

Marjametsä projekti joka on vienyt neljä vuotta tullakseen tuollaiseksi.

Tämä metsä on noin 20 vuotias istutettu mänty. Ajatus on pitää se valoa läpäisevänä ja helppona liikkua. Onnistumiseni mittari ei ole puut vaan aluskasvillisuus. Haluan hyötyä metsästä koko ajan, joten vaalin sen pohjaa haluan luoda hyvät olosuhteet mustikalle ja puolukalle. Pientä vesaa sieltä poistetaan, jotta ei kasva umpeen. Jätän pystyyn kaikkia puulajeja, koska kaikilla on tarkoituksensa. Lehtipuista tulee lehdistä lannoitetta ja humusta maahan. Mänty taas kasvaa niin, että vaikka sitä olisi paljon on pohja valoisa.

Lähetääs tuonne alas päin

Tämä on nyt projektina ja kasvaa rajusti haapaa. Se on hyvä puu oikeassa paikassa mutta ei täällä. Tykkään sen nopeasta kasvusta ja kuivumisesta polttopuuksi. Tämä alue on liian hankalakulkuinen, joten parempi poikkaista ennen kun pääsee liian isoksi. Puut kaadetaan ja kerätään pieniin nippuhin maatumaan.

Tervetuloa risukkoon täällä ei ole miellyttävä liikkua, kun kokoajan on joku risu tiellä. Teen tämän harvennuksen näin keväällä, jotta näen minne saisin kaatumaan. Kun lehti ennättää puuhun, on tuo vain vihreä seinä, jonka läpi ei näe mitään.

Oksin männyistä kuivia oksia samalla pois. Rantaan jätin vähän enemmän kuin syvemmälle, jotta rannassa ei alkaisi kasvaa pajua ihan hirmuisesti. Olen siis laiska enkä halua juosta joka vuosi sahailemassa jätin kuusia ja koivuja. Kuuset varjostavat hyvin kasvualustaa ja koivut imevät ravinteita.

Kuvassa näyttää karulta ja jopa aika hurjalta harvennukselta. Toinen kuva ylhäältä päin otettu on otettu, kun tämä harvennus oli jo tehty. Tässä kohdassa on hyvin lähtenyt männyt kasvuun ja välissä oli vain leppää ja muutamia pikku kuusia.

Rannasta ylöspäin otettu kuva.

Kyllä sitä puuta vielä jäi. Nyt ei erotu kuin runkoja mutta, kun koivu saa lehden niin alkaa näyttämään täydemmältä.

Mitä huomioin kaadoissa

Mänty oli aina voittaja paitsi vioittunut. Jos siis kiinni toisissaan kasvoi koivu ja mänty kaadoin koivun.

Syyt miksi kaadoin:

  • Kasvoi vanhan kannon kyljestä
  • Latva vioittunut
  • Lumi painanut maahan ja kasvoi vaakaan
  • Liian lähellä toista puuta
  • Haapa ja alle 10cm paksu

Syyt miksi jätin:

  • Terve
  • Iso
  • Tilaa kasvaa
  • Pienet kuuset

Kuusi sai jäädä, koska tässä on ollut kuusi metsä. Tulevaisuudessa kuvittelen, että tästä joskus joku kaataa männyt pois. Kun ne on kaadettu olisi valmiiksi tulossa elinvoimainen kuusimetsä. Tämä alue ei siis olisi hakkuun jälkeen autio kaikesta elävästä. Se olisi kestävä ja vahvempi kuin ostotaimista istutettu keinotekoinen metsä.

Yritän siis kuitenkin ajatella jonnekkin tulevaisuuteen, vaikka keskityn saamaan marjoja talven varalle pienillä päätöksilläni.

Luulen, että metsän pohja kasvillisuus kertoo kuinka hyvin se metsä voi. Toimillani en yritä nopeuttaa tai hidastaa sen kasvua. Luulen, että siihen vaikuttaa moni muu asia.

Metsä tarjoaa niin paljon

Metsät ovat mahtavia paikkoja. Sieltä löytyy marjoja ja sieniä. Sienet vaativat taas kasvaakseen maatuvaa puu ainesta, joten sinne on sitä joskus jätettäväkin. Ajattelen metsistä, että jos se on viihtyisä liikkua siitä on enemmän hyötyä. Joku varmaan sanoisi, että ylläpidän villien puiden puistoa. Tämä on juuri se ajatus, että metsänhoidossa nähdään ja kuullaan etupäässä ne puut.

Sitten on ne kaikki eläimet mitä se kätkee sisäänsä. Siellä ei todellakaan ole yksin on pientä inisijää, keskikokoista pomppijaa ja isoja önisijöitä.

Ei tarvise kuin katsoa minne astuu niin löytää merkkejä metsän elämästä.  

Puutarhan vuoro

Kevät on kaiken istuttamista ja muutenkin hurjasti tehtävää. Projekteja pukkaa kasaantumaan keväälle hurjasti ja se pitää tämän blogin kirjoittajan ulkosalla. Tavallaan olisi eniten aiheita ja kirjoitettavaakin mutta vuorokaudessa ei riitä aika kaikkeen.

Uusi tulokas on tyrni

The Tyrni mies

Tuli yksi uros ja naaraita niitä marjoja tuottavia laitettiin kuuteen kuoppaan. Taimia oli enempi mutta laitettin hennoimpia samaan.

Siitä on ollut puhetta pitkään mutta aina se on jäänyt suunnittelu asteelle. Nyt se saapui sattumien kautta ihan vierestä koristamaan meidänkin pihaa. Naapurilla oli juurivesat eksyneet väärään paikkaan ja halusi niistä luopua. Hänellä ne on jo hurjan isoja hipovat varmaan jo kolmea metriä.

Tyrni on karuissakin paikoissa selviävä kasvi se kestää kuivaa ja tulvia. Tämän tiedon tietenkin luin vasta, kun olin istuttanut. Olisin siis voinut valita pihasta tulvivan kohdan johon en keksi mitään mikä viihtyisi.

Tyrni ei tarvitse erikseen typpi lannoitusta, koska sen juuristossa  elää Frankia-suvun bakteeri, joka sitoo ilmasta typpeä ja luovuttaa isäntäkasville.

Bakteeri aiheuttaa tuollaisia pieniä palleroita juurien ympärille.

Mustaherukka sitä lisätään taas

Jotkut jo tietää, että olen räjäyttänyt vanhoja mustia viinimarjapensaita lisätäkseni pensaiden määrää. Teen sen taas. Nyt räjäytän kaksi, kun edellisellä kerralla oli kolme näistä tuli silloin 43 tainta. Nyt nämä kaksi on hiukan pienempiä ja sain 33 puskan alkua lisää. Kaikkiaan herukkaa on nyt 80 pensasta.

Pitäisi vielä metsästää punaherukkaa jostain.

Vanhoja kokonaisia pensaita on vielä kaksi pihassa. Niistä saa satoa jonkin verran mutta etupäässä ovat lasten välipalana jos leikeissä tulee nälkä.

Hiirenkorvalla jo pensaat, joten keväällä on hurja kiire.

Jakaminen on hauskaa puuhaa.

Vielä kun jaksoi hymyillä edes hiukan

Jaan rajusti joku ehkä jakaisi varovaisemmin mutta hyvin ne on lähteneet.

Loppujuuripaakun hauta samalla hautasin kaikki pienet ja juurettomat samaan monttuun.

Tämä tuli rivin loppuun, jos se ei jostain syystä mitään ala kasvamaan niin ei tule koloa riviin. Toisaalta jos olisin ne johonkin kipannut maatumaan niin olisi varmasti lähtenyt kasvuun ja marjapuska olisi väärässä paikassa isoine juurineen. Taas pitäisi sitten siirtää.

Suosittelen koko perheen hommaksi, koska käytössä ei ole lapiota vaarallisempia laitteita tai koneita. Pieni ihminen nautti madoista ja sai tärkeän tehtävän pitää pystyssä taimia. Oma-aloitteisesti kuopasta halusi poistaa kivet jos sellainen löytyi.

Nuo vanhat puskat muuten talvehti multapaakussa maan pinnalla, koska lumi tuli silloin kun ne nostettiin syksyllä maasta.

VAROITUS:

Herukan jakamisen jälkeen satoa saa vasta noin viiden vuoden päästä.

Meillä on aina jätetty vanhoja kokonaisiksi jotta pysytään marjoissa vaikka jaetaan. Ensimmäinen jako tehtiin neljävuotta sitten. Viimevuonna tuli jo joitain marjoja pensaisiin ei suurta satoa kuitenkaan. Juurtuminen vie oman aikansa ja voiman ennen kun työntää voimaa marjoihin.

Mansikka se suloinen kesän marja

Näitä sain samasta paikasta kun tyrnit. Tarkka laji on arvoitus mutta saattaa olla vanha kanta, jota ei enää puutarhamyymälöistä saa. Kolme vaihtoehtoa on joten kuitenkin erittäin helppo selvittää mikä arpa osui kohdalle.

Vanhat kesäkananlan laudat uusio käytössä.

Tämä penkki on nyt väliaikainen (pysyvä) paikka kunhan saan keksittyä mihin ne oikeasti haluan. Kohta jossa nyt ovat on ehkä yhden tulevan projektin kohdalla jos vain ehtii.

Näillä on salamatkustajana oregano eli mäkimeirami. Uusia makuja siis tulossa.

Istutettiin nyt todella tiukkaan, jotta rikkaruohot eivät mahtuisi mukaan ja kitkeminen jäisi pois.

Raparperi on selvinnyt taas talvesta

Se on heinien alla talven ja viime kesänä annoin kasvaa heinien läpi. Tänävuonna päätin kuitenkin kurkistaa miltä se jo näyttää, kun näin naapurilla kauniit raparperin alut.

Raparperi kurkistaa jo kevättä.

Hyvinhän se sieltä taas tulee. Enää muutama päivä ja saan käyttää sitä väärin niin kuin lehdet on torunut. Teen siis ihan kohta ensimmäisen raparperipiirakan ja raparperikiisselin. En vielä rohkene sanoa, että laittaisin sitä lihapulliin vaikka ulkomailla sitä käytetäänkin suolaisiin ruokiin.

Omenapuita tuli viime syksynä

Syksyllä oli hurjat alennukset omenapuista johon tartuttiin. Näihin tiettyihin hinnan muutoksiin tottuu, kun seurailee hetken kuinka ne toimii. Syksyllä alennukset on hurjat ensin tulee prosentti alennukset, jotka tietysti paranee mitä pidemmälle syksy menee ja talvi lähestyy. Saatavuus ja valikoima tietysti huononee samalla. Välillä siis pitää olla ämpärisuomalainen ja mennä jonottamaan jo aamuvarhaisella ovien taakse. Tietysti tiedusteluja ja kyselyita kaiken mailman juttuja pitää tehdä, että onnistuu. Me selvitettiin mitä halutaan seurattiin liikkeessä, että niitä on. Kyseltiin myös onko parempia alennuksia tulossa. Voin sanoa, että meille ei riittänyt -70% alennus.

Kuvassa yksinäinen Railamo

Omenapuina on nyt sitten Tallinnan päärynäomena (4kpl), Huvitus (2kpl) ja Railamo. Ne on sijoitettu eripuolille tonttia, jotta vielä joskus aikanaan muistaisi mikä on kukakin.

Vielä en hätäile näiden leikkuuseen mutta taitaa se olla edessä ensi keväänä.

Seuraavan projektin kimppuun kunhan keksisi mikä olisi tärkein…

Omavaraistelua 2018 osa 4. Tilanneraportti

Kevät on jo pitkällä. Jotain on tässä tehtykkin mutta jätän niitä tälle kuulle ja ensikuun tilanneraporttiin tiivistelmä.

Tälle kuulle ehdotettiin tälläistä aihetta:

“Sopisiko, että jokainen lisäisi juttuun millaisia positiivisia asioita kokee saavansa omavaraistelusta? Tai jonkun muun iloisen aiheeseen liittyvän asian.”

Panostan nyt positiivisiin juttuihin

Tässä on huomannut itsensä olevan joku masokisti itsensä piiskaaja. Kuka normaali ihminen saa nautintoa siitä, etää uppoaa munia myöten hankeen tai kun auto uppoaa ovia myöten mutaan. Upottaa siis autonsa niin syvälle, että pitää ulostautua ikkunasta. Kantaa nyt maitoa tuolla limaisella pihalla ja kuorruttaa itsensä paskaan. Liukastut kierien kupperis keikkaa ja olet onnellinen siitä, että kannun pohjalle vielä jäi puhdasta maitoa, vaikka kymmenen litraa koristaa pihaa. Kannuun jäi kuitenkin vielä kolmisen litraa ja olet ylpeä saavutuksestasi. Kaatuminen onnistui siis loistavasti, vaikka onkin kuorrutettu savella ja maidolla.

Hoputat kevättä ja onnistut. Tämä on se josta saa kaikista suurimman tyydytyksen. Kairaat pilkkikairalla tolpille paikkoja, koska routa ei ole sulanut. Yhden reijän saamiseen menee puolituntia ja tolppia pitäisi saada kymmeniä. Kierrät koko alueen olet huippu tyytyväinen kaikki meni niin hyvin. Aitaus on mitä hienoin onhan se itse tehty ja hikeä uhrattu. Kolmen päivän päästä routa on sulanut  ja teet toista aitausta kymmenen pylvästä sujahtaa maahan puolessa tunnissa ihan vain lyömällä. Koet taas huimaa ylpeyttä, koska hommaan meni aikaa huomattavasti vähemmän.

Kiroat arkea, kun tekemistä on mutta sää ei salli. Kehität väliajalle jotain tehtävää joka onnistuu säässä kuin säässä. Homma paisuu isommaksi ja isommaksi, sää muuttuu pomppaat takaisin siihen hommaan, jota sää ei sallinut. Jää paljon hommia kesken jatkat keskeneräisten hommien kasausta, jotta joku tulisi valmiiksi asti. Saat hyvän neuvon tee yksi asia loppun tilttaat, koska ei enää osaa päättää mikä olisi se tärkein tehtävä.

Elämä on pelkkää kahlausta lumessa, kurassa, paskassa missä milloinkin vuoden ajasta riippuen. Painat aamusta iltaan ja taas seuraavana päivänä aloitat alusta kahlauksen. Tätä kahlausta on ympäri vuoden. Kaadut milloin missäkin mutta nouset ylös ja jatkat odottaen uutta kaatumista.

Tämä kuulostaa varmasti ihanan täydelliseltä eikö? 

Joku on joskus sanonut, että tummimmassakin pilvessä on kultainen reunus.

Tämä kaikki paska antaa kuitenkin niin paljon erilaisia asioita joita ei muuten saa. Kun ajattelee, että kaikki kaatumiset on matka onnistumiseen. Se epäonnistuminen ei ole negatiivinen vaan se nouseminen on positiivista.

En vaan voi teille kirjoittaa, että tämä olisi ihanaa joogamaista elämää. Kun tämä vaan ei ole sitä on jätkyttävä määrä kipua, kompurointia, paskassa uimista ja rämpimistä.

Jos taas emme eläisi näin:

  • Emme olisi osa gradua
  • Meistä ei killuisi kuvia valokuvanäyttelyssä
  • Ei olisi tullut vieraita ulkomailta keskustelemaan elämästä
  • En olisi ikinä keskustellut näiden blogien kirjoittajien kanssa
  • Emme olisi näin onnellisia

Todella ihania hetkiä on nähdä niitä ihmisiä, jotka lukevat tätä. Jos en pitäisi tätä blogia puuttuisi osa sosiaalisesta ilosta.

Ilman blogia olevia positiivisia asioita:

  • Kasvien herääminen keväällä
  • Taimien hento kasvu ja siemenestä esiin tuleminen pieni ihme
  • Syntymä on aina jotain mahtavaa. Sen voima pysäyttää kaiken ympäristön häiriöistä. Siihen ladattu keskittyminen on taianomainen tunne
  • Rauha ja hiljaisuus, joka voimistuu talvella valkoisien hankien keskellä
  • Se riemu ja ilo joka on ladattu kesään silloin saapuu sukulaisia ja on naurua eloa tapahtumia, tapaamisia, pelailua, yhdessä oloa
  • Heinätyöt, sadon korjuu se onnistumisen tunne joka ladataan syksyn kynnykselle
  • Suuren suuret tunteet ympäri vuoden se kiitollisuuden määrä kaikille ja lopuksi ihan kaikelle (myös sille paskalle johon naamansa painaa kaatuessa)

 

Vuoden ajoista voimaa

Vaikka kuinka manaan vuoden aikoja niin ne on täydelliset. Inhoan niitä, koska niillä on kiire tai ainakin tuntuu siltä. Kevät etenee hurjaa vauhtia mutta en ole valmis ottamaan vastaan mutta toivon kuitenkin nopeasti kesää. Niiden aika on siis kuitenkin se oikea.

Täällä korvessa iskee milloin kelirikko, lumiset kelit ja tuuletkin saattaa muutaman puun kaataa tielle. Tämä on kaikessa julmuudessaan sitä kauneutta, joka muistuttaa kuinka pieniä me olemme luonnon rinnalla nauttikaamme siis luonnosta sellaisena kuin se on.

Lapset antavat myös paljon aihetta ihmettelyyn

Pyrimme pitäämään heidät kaikessa mukana. Samalla yksinkertainen asia voi ollakkin monimutkainen selitää. Joutuu itsekkin aivotöihin:

  • Miksi pullataikina kohoaa?
  • Miksi madot asuvat maan alla?
  • Miksi aina ei voi olla juomatauko?

Joskus reissut ovat rankkoja vaikka vain paikoillansa istuu.

Miksi kissa ei voi olla kanojen kanssa samassa häkissä?

Onni on tehty näistä pienistä kysymyksistä jotka ilahduttavat kummallisuudellaan.

Tämä on yhteispostaus johon osallistuu:

 

https://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/05/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://olipakerranarki.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuuden-kehittaminen.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.fi/2018/05/askeleemme-omavaraistelussa-52018-mita.html

https://maa-tuskat.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuussuunnitelmat-2018-muutokset.html

https://kiireetonelama.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuus.html

http://kah-villakoira.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuus-vuonna-2018-osa-4.html

https://www.harmaatorppa.fi/2018/05/omavaraisuutta-vuonna-2018-osa-4.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.fi/2018/05/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html

 

JUURI

Harvoin täältä minnekkään lähdetään. Nyt meidät sai liikenteeseen koko perheen voimin: JUURI – valokuvausopiskelijoiden lopputyönäyttely.

Tämä oli hyvä tekosyy tavata sukulaisia, ystäviä ja bloggari jonka kanssa on tehty kolmisen vuotta jo yhteistyötä ilman, että olisimme nähneet.

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/, JUURI sisääntulo

Huimia kuvia, jotka kertovat oman tarinansa.

  • Amanda Aho -Tytöistä-
  • Anni Laivoranta -Waste Age-
  • Ida Enegren & Johanna Bruun -OPEN- On Thai massage windows in Finland
  • Iida Hollmen -Vaikka tuulee vastaan-
  • Joonas Vohlakari -Toinen Perhe- The Other Family-
  • Katri Vauhkonen -Yllin kyllin-
  • Mikko Suutarinen -Sydäntalvi-
  • Ninni Vidgren -KAJO-
  • Taika Oja -Eihän mua olis ilman-
  • Tapio Ranta-aho -Lauma-
  • Teea Saanio -Pudonneiden lehtien puutarha-
  • Teresa Nurmioja -Roudan aikaan-

 

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/, Roudan aikaa Teresa Nurmioja

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/ Roudan aikaan  Teresa Nurmioja

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/, Roudan aikaan Teresa Nurmioja

Satu ja Korpikiven tupa oli kanssamme katselemassa näyttelyä tässä hänen tunnelmiaan.

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/, Sydäntalvi Mikko Suutarinen

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/,  Sydäntalvi Mikko Suutarinen

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/,  Sydäntalvi Mikko Suutarinen

 

Satu kuvailemassa.

Satu pitää Korpikiven tupa blogia ja sain kunnian vihdoinkin nähdä hänet livenä. Olemme tehneet yhteistyötä kolmisen vuotta, vaikka emme ole toisiamme ikinä nähneet. Ihan huippu tyyppi, jota voi seurata myös instagram ja You tube, 

 

 

Seikkailu kuvien maimassa.

Lapset nautti täysin rinnoin ihanan sokkeloisesta näyttelystä. Mentiin ylös, alas, ovia, erikokoisia tiloja ja tiloissa omanlainen tunnelmansa.

Laitteiden päivitystä.

Tämä oli antoisa reissu moneltakin osin. Huikea näyttely, josta nyt näitte vain osan ja kuvat ovat kyllä todella puhuttelevia. Menkää ihmeessä katsomaan.

Juuri- opinnäytetyönäyttely
Avoinna 3.5-13.5.2018
Ma-su 12-19
Taidetila Artel
Aleksanterinkatu 33, Lahti
Valvoja oli kyllä huippu tyyppi kun kesti meitä.

Metsälaitumen ihana keväinen avaus

Kevät mitä ihaninta aikaa. Saa nauttia kuinka kaikki herää taas eloon ja eläimetkin pääsevät isommalle alueelle. Alue on ollut koko ajan heidän käytössä mutta lumi on pitänyt heidät pienemmällä alueella.

Se kun iltalypsyn alussa huomaat, että porukka on innoissaan löytänyt uuden alueen ja hyppivät innoissaan pitkin taimikkoa. Se on jotain niin vilpitöntä riemua mitä harvoin pääsee todistamaan.

Iltalypsy ohi ja päätät ottaa aikaa seurataksesi tätä ihanaa riemua. Ei aikaakaan kun tajuat, että näet vain ne jotka kävi lypsyllä. Mitä hittoa ne on menneet vielä pidemmälle.

Enää ei nautikkaan tästä riemun hetkestä vaan tulee huoli. Niin ne aitalangat… Ei niitä nyt kukaan ole vielä käynyt tarkistamassa. Ne on varmasti lumen painosta maassa ja eihän nuo intoilijat niitä huomaa.

Tutkimusmatkailijan asenne

Sitä todella tarvitaan, kun pukee pilkkihaalarit päälle ja lapion heittää olalle. Siellä on lunta mutta kuinka paljon. Lahkeita saappaiden sisäpuolelle ja ulkopuolelle, jotta saapas ei haukkaa lunta kenkään.

Kyllä sitä lunta riittääkin ihan omiksi tarpeiksi. Ensimmäiset metrit menee motivaatiota hakiessa. Tiedossa on siis lähes kaksi kilometriä kahlaamista ja lapiointia.

Muistelen kuinka lääkäri kysyi käytkö kuntoilemassa vaikka kuntosalilla? Onko tämä nyt sitten se sellainen stepperi treeni. Aloitetaan ensin kevyesti tasaiselta ja laskeudutaan sitten satametriä alaspäin, tasaista ja taas muutama sata metriä ylöspäin.

Ylöspäin kavutessa saan myös kannustus joukkoja uurastuksen laidalle. Ne kulkivat vain alueita, joissa ei ollut lunta ja tuntui ihmettelevän miksi minä rämmin umpihangessa, kun vieressä on vihreitä mättäitä.

Manaan itseäni, kun olen mennyt tekemään langalle kunnon väylän, jotta tarkistus olisi helpompaa. Nyt tuntuu, että urallani on kaikki pöheikön lumet.

 

Yllätys raskaus ja kätilöillä kädet täynnä töitä

Tähtitaivas loistaa pilvettömältä taivaalta. Pakkanen kiristyy sen tunteee kasvoilla, kun istun laitumella. Yö tuntuu pimeääkin pimeämmältä samalla niin hiljaiselta täysin äänettömältä. Tunnen itseni kuitenkin virkeäksi ja laskeskelen tuleekohan tästä tämän yön mittainen valvominen vai kolmen viikon puristus.

Aika haarukan luo kiimankierto. Tietysti on kirjattu ylös limat eli kiimat mutta joskus onnistumisen jälkeen saattaa tulla vielä limoja. Sitten myös rotu tekee siihen muutamien päivien eroja. Kaikista tärkeintä on kuitenkin seurata eläimen merkkejä, eikä tyytyä omiin merkintöihin ja ennustuksiin.

Mitäs tämä seurantaan päässyt sitten tekee? Se eristäytyy laumasta, ruoka ei maita tavalliseen tapaan, pientä levottomuutta ja kaikki on turvonnut niin utareet kuin peräpääkin.

Valvonta on tarpeen varsinkin tässä tapauksessa, koska lehmälle on laitettu utareliivit, ettei muut kävisi imemässä ternejä. Tämä estää myös tulevan vasikan imemisen, joten on oltava läsnä heti synnytyksen jälkeen.

Emme eristä synnyttäjää laumasta, koska aika ikkuna on kolmisen viikkoa. Lauma kuitenkin luo turvaa ja seuraa odottajalle. Samalla on helpompi lukea sosiaalisen käytöksen muutoksia.

Vielä en tiedä kuinka tässä käy. Päätin ruveta siis kirjoittamaan, koska pitää vielä hetki pysyä hereillä.

Ensimmäinen yö valvottu ilman tulosta.

Tulevaisuuttakin alkaa tässä pohtimaan. Kuinka hullun tyhmän päätöksen sitä tekikään kun päätti, että keskittyy Nenosten suvun säilyttämiseen. Tarvitsemme siis Nenos sonnin mutta niitä on vähemmän kuin suomessa lottovoittajia. Tänään pitkän jutustelun jälkeen jouduin sanomaan yhdelle sonnille ei kiitos. Se oli todella herättävää. Tavallaan asetin itselleni ja koko hommalle sen riman mitä ei enää voi alittaa.

Sonneja, jotka on siis tiedossa on alle yhden käden sormet. Onneksi näiden lisäksi on vanhoja sonneja varastoja seminologien typpisäiliöissä. Näitä varastoja on myös käytetty, joten tiedän nyt muutaman paikan jossa olisi Nenosia kantavana. He tietysti toivovat lehmäsiä yhtähartaasti kuin minä toivon heille sonnia.

Toinen yö on emännän vuoro

Nukahdan autuaasti jo tyttöjen nukutukseen kahdeksan pintaan. Nukun ihanan sikeästi olen levollinen kunnes tunnen pienen tökkäisyn olkapäähän en jaksa reakoida. Tunnen vähän vahvemman tönäisyn olkapäähän. Ei voisi enempää kiinnostaa reakoida tähän tönimiseen. Tunnen jonkin lähestyvän korvaani, tunnen hengityksen ja mystiset sanat  vasikka on ulkona.

Silmäni aukeavat alan pukemaan enempää en saa tietoa, koska kuulen jo oven käyvän ja emännän poistuvan ulos. Nopeutan pukeutumistani olen kuin palomies hypin vaatteeni päälle ja haalarit, saappaat, hanskat. Onhan tätä muutama kerta tehty, joten tulee jostain selkärangasta puoli tajuttomanakin.

Ulos päästyäni saan lisää tietoa. Minulle sanotaan vasikka ei ole Mumman jota nyt siis odotetaan. Pääni lyö tyhjää ei ole mitään mahdollisuuksia muilla vai onko? Ei voi olla lasken sormin ja varpain kuukausia mielessäni ei ole mahdollista.

Huutelen vasikkaa, jotta saisin vastauksen pimeästä. Saan vastauksia emolta, joka ei todellakaan ole Mumma. Minulle vastaava emo onkin Mielikki. Nuoriso kiusaa emoa ja estää vasikan luokse pääsemisen emolta. Vasikalle nopea kunnon tarkistus eli hengitys tiet auki ja suurinpiirtein emo oli ehtinyt nuolla kuivaksi tai ainakin joku oli nuollut. Vasikka kantoon ja emolle kutsuhuutoja, jotta tajuaa seurata mukana. Eristämme vasikan ja emon tutustumaan toisiinsa. Samalla vasulle ensimmäiset elon siemenet eli maitoa aah sitä ihanaa ternimaitoa.

Tämmöistä on kun aloitetaan tehostettuvalvonta, joku poikii kuitenkin.  

Emo on siis todellinen yllättäjä. Hän on ollut jatkuvan kiiman kourissa ja hänelle on tehty tiineystarkistus marraskuussa. Joka varmistettiin vielä kolmen viikon päästä, jolloin sai hormooni piikin kiiman katkaisuun. Tämän emon siis olisi pitänyt tulla kantavaksi joulukuussa. Laskettu aika hänelle oli 9. lokakuuta.

Kaikissa toimenpiteissä on virhemarginaali niin myös tiineys tarkistuksessa, vaikka se tehtiin ultralla ja käsintunnustelemalla.

Luonto, elämä, elämän alkaminen on monella tapaa ihmeellisiä ja ennalta arvaamattomia.

Jatkamme siis vielä tehostettua  tarkkailua jos sekin poikisi, jolla on aika varattuna.

Kirjoitin poikimisen ajoituksesta…  

Kolmas yövuoro

Tylsää mitään ei näytä tapahtuvan. Perhe nukkuu sikeästi ja televisio ei tarjoa muuta kuin unilääkettä. Mitä sitä tekisi, että jaksaa olla valveilla. Yö on taas selkeä mutta ei kuitenkaan mene kylmäksi. Edellisenä yönä poikinut lehmä huutaa yössä, kun käyn laitumella.

Ajattelen taas kuinka kauaksi taas huutomme kuuluu tyynessä yössä. Pitäisikö taas ilmoittaa naapureille kaikki on hyvin, vaikka lehmä huutaa kuin päätä leikattaisiin.

Neljäs yövuoro

Päivä on ollut koko ajan odottava. Odotettu vain sitä viimeistä sysäystä. Päivä meni tehdessä puroja ja istuskellessa laitumella. Iltalypsyltä jäin valvomaan kuinka synnytys etenee. Siellä kivellä istuessani pohdin voinko vain nököttää täällä ja olla sanomatta tytöille hyvää yötä. Punnitsin monen monta kertaa onko minusta enemmän hyötyä laitumella istumassa kivellä vai sisällä antamassa iltahaleja ja peittelemässä tyttöjä yöunille.

Otin aikaa supistusten väleistä ja totesin, että menee yli tunti ennen kun mitään tapahtuu. Menin siis sisälle tytöille hyvää yötä toivottamaan. Pian tytöt olikin jo unessa. Hiivin vaivihkaa ikkunaan katsomaan synnyttäjän tilannetta. Kuulin pienen unisen tytön muminaa. Puin hiljaa vaatteet ja livahdin ovesta ulos. Vajaan puolentunnin päästä emännälle viesti, vesipää tuli jo. Ei mitään vastausta uusi viesti, tuutkooooo!!! Tytöt oli täysin unessa ja emäntä ehti mukaan synnytykseen.

Saimme vihdoinkin päätökseen synnytys valvonnan. Loppu tulemahan on, että tuli kaksi vasikkaa vaikka odotettiin yhtä.

Tämä meni niin kuin Korkealassa.

Nauta blogi

Naudoista tulee nyt kirjoitettua paljon, koska ne on nyt kokoajan mielessä. Ne on isoja eläimiä, joten kulutkin on isot heidän kohdallaan. Samalla joutuu siis pohtimaan miten tämän saisi joltain osin maksamaan itseään.

Olemme olleet onnekkaita nautojen luonteen suhteen, joten haluamme niiden jatkossakin oleva kesyjä. Keskitymme siis suurelta osin eläinten kesyyteen ja käsiteltävyyteen. Alkuperäisrotu ei ole mikään maidon suurtuottaja, joten “maitotilin” varaan ei voi laskea. Rotu olisi joku ihan muu jotta maidolla eläisi.

Omavaraisuus on nostanut päätään viimevuosina. Omatarvelehmät ovat myös, joten näkisin sen mahdollisuutena saada Nenoset pysymään elossa. Tämä tulee olemaan pitkä tie ennen, kun mitään tätä suunnitelmaa enempää on tarjota.

Porukka näyttää kirjavalta mitä ihmettä

Kaikki naudat meillä eivät ole Nenosia. Käytämme kuitenkin vain Nenos sonnia. Syystä tai toisesta tilalle on eksynyt erinäköisiä nautoja. Pidämme tätä jossain määrin vahvuutena ja takaovena, joka on raollaa.

Kaksi nautaa edustaa maidontuotannon valtarotuja joihin on sekoitettu liharotua. Nämä ovat oven pönkkänä lihan- tai maidontuotannon aloitukseen. Samalla pystymme vertaamaan rehun kulutusta rotujen välillä.

Tämä ehkä toimii myös mahdollisuutena vastata erilaisten kotitarvalehmien hankintaa harkitsevien tarpeisiin. Maitoa enempi tuottava lehmä voisi toimia yhteisön lehmänä paremmin kuin monta vähän tuottavaa. Rehua kuluu tietysti enempi yhtä lehmää kohden mutta säästöjä tulee tilojen koossa.

Kaikki meidän ISK:t eivät myöskään ole Nenosia

Kyllä meillä on kaksi ISK:ta, jotka eivät ole Nenosia. Haluamme näillä säilyttää ISK:n olemassa olon ja jakaa käytössämme olevien sonnien siemen isommalle joukolle. Joku voi pitää tätä Nenosen siemenen tuhlauksena mutta pahempi olisi jos meidän tilasonni astuisi vain kahta kolmea lehmää. Sonnin perimä eikä geenit kovinpitkään säilyisi.

Nenos sonni on siis meillä ainut mahdollisuus, jotta Nenos lehmien jälkeläiset pysyisi varmasti puhtaina Nenosina.

Vielä muutama söpöys kuva

Kätilöt jää nyt kesälomalle virastaan ja palaa asiaan syksyllä.

Omavaraistelua 2018 osa 3. Tilanneraportti

Suunnitelma vuodelle 2018:

-Kasvihuone!!!

-Vesiviljely

-Aurinkoenergia

-Kalankasvatus

-Omenapuut

-Maito

-Liha

-Kompostit

-Puutarha kasvit

Nämä on tämän vuoden tavoitteita pääpiirteittäin.

Saavutimme jotain jo viime kuussa. 

Kuukausi on taas mennyt

Siltä se ainakin tuntuu. Mitään konkreettista näytettävää ei ole, vaikka kokoajan tekee jotain.

Säät ovat kivasti lämmenneet ja samalla saadaan puhdasta lunta. Tämä innoitti meidät teurastamaan lampaan jotta kevääksi saadaan lihaa. Nyt on muutama lihan pala ja jauhelihaa pakkasessa. Pääsiäinen sattuu tulemaan sopivasti, kun maisteltiin lampaan lihojen eri kohtia.

Arki kun on täynnä ponnisteluja olla omavarainen ei sitä enää osaa erottaa. 

Salaattia laitettiin nyt tulemaan ruukkuihin, jotta saataisiin kohta omaa salaattia samalla kellotetaan keruu aikaa. Tomaatit on otettu pois lautalta ja laitettu multiin kehitys on hidasta, koska ei ole tarjottu lisälämpöä eikä lisävaloa. Jatkan haaveilua, että jonain kauniina päivänä lähtisin katsomaan varusteita ihan alan liikkeestä mutta…

Porkkanat pitäisi vielä istuttaa siemen tuotantoon. Porkkana on kaksivuotinen kasvi ensimmäisenä vuonna tulee porkkana ja toisena vuonna kukinto ja siemenet. Meillä on hyvin lähtenyt porkkanat jo kasvuun, joten pitäisi laittaa multiin. Haluamme ne omaan erilliseen paikkaan jotta niitä on helppo seurata ja sitten lopuksi kerätä siemenet talteen.

Siemenperunatkin odottaa lumen sulamista pienesti tekisi mieli laittaa ämpäriin ja saada kohta uusia perunoita. Entisessä kodissa on joskus tätä tehty keittiön nurkassa. Se on vain vähän sottaista puuhaa, kun perunat työntää mullat pois kasvaessaan.

Mumman pitäisi saada vasikka tässä kuussa ja se on saanut rintsikat, koska muutama tykkäsi käydä tissejä kokeilemassa josko maitoa jo saisi. En pitänyt ajatuksesta, että ternit menee vääriin suihin. Vasikka tarvitsee tätä vahvaa maitoa saadakseen vastustuskyvyn ja muutenkin elämän alun tärkeitä aineksia.

Imemisen estäjää kokeiltiin noin vuosi sitten huonoin tuloksin. Se ei ollut mielekästä meidän tai eläimen mielestä. Tuli sellainen juoksupyrähdys, että saikin sitten korjailla paikkoja seuraavat kahdeksan tuntia, kun aidat lähti uuteen ulottuvuuteen.

Matokomposti

Se voi hyvin hiukan on laajentunut ja bokashi on multatehdas vaiheessa, joten kevääksi on ravinteikasta multaa tiedossa. Madot on olleet todella tehokkaita ja on heidän tuotoksia siirretty toiseen astiaan. Kerättiin isot madot pois ja jätettiin nyt rauhoittumaan. Välillä vähän kostutetaan tätä lepäämässä olevaa “multaa”.

Puutarha kasvit

Niille on käyty levittämässä tuhkaa hangelle. Tuhka toimii kalkin tavoin kasveille suosittelen viinimarjoille ja omenapuille.

Onhan sitä listaa vähän tehty mitä monivuotisia pitäisi saada vielä hankittua. Hankintaa on lykätty, koska niiden sopiva sijoituspaikka on ollut hakusessa. Tosin se on vieläkin mutta nyt on monivuotiset saaneet ajatuksissa jo oman paikan. Samalla ajatus siirtää vuosittain viljeltävät toiseen paikkaan on vahvistanut päätöstä.

Meillä on tilan vanhaa kantaa viinimarjapensaat ne on jaetu noin neljä vuotta sitten ja tulevana kesänä toivotaan jo jonkin moista satoa. Pensaita oli aluksi viisi ja parhaimmat jaettiin ja niistä saatiin kasvatukseen kolmisenkymmentä taimea, jotka nyt pitäisi alkaa tuottamaan satoa. Tämä on pitkä prosessi tehdä näin mutta jos laskee kaupan hinnan noin 5-7€ taimi on säästöä tullut 150-210€. Joskus voi laskea omalle työlleen näin helposti hinnan aina se ei ole näin helppoa. Prosessit on joskus puuduttavan hitaita tässäkin tapauksessa tiesin, että sato menisi noin 5 vuoden päähän, joten muutama puska jätettiin jakamatta.

Suunnittelua

Sitä on nyt tehty tämä kuukausi. On otettu avuksi ilmakuvat, josta näkee koko tontin ja sen avulla hahmottaa alueiden kokoja hyvin. Näin pystyy suunnittelemaan tulevia toimintoja tontin eri alueille ja samalla varmistua tilan riittävyydestä. Toki on tullut yllätyksenä jotkin kohdat onkin ylhäältä hurjasti suurempia mitä maasta näyttää.

Tietysti tämä kevät on myös suurelta osin budjetin tekoa ja hyödyn laskemista. Tietenkään ei voi laskea omatuotos vastaan kaupan hinta kaikessa. Voi kuitenkin laskea mitkä hankinnat säästävät rahaa onko se kestävä ratkaisu, tuleeko meno toistumaan, huoltokustannukset ja saatu hyöty. Kun nämä ovat tasapainossa voi siirtyä hankintaan. Hankinta sitten jaetaan taas osiin kuinka paljon voi tehdä itse, hankitaanko kokonaisena vai osista keräten. Voiko jonkin osan jättää pois ja hankkia myöhemmin, pystykö laajentamaan, lisäämään, muokkaamaan tarpeen muuttuessa. Materiaali hankinnan suunnittelu ja ennakointi ennen aloittamista.

Vuoden alku lumien sulamiseen saakka on aivotyöskentelyä. 

Ideoita, ajatuksia ja tietoa metsästetään tietysti myös lumien aikaan. Ne ei välttämättä tule samana kesänä toteutukseen mutta joskus tulevaisuudessa jos ovat riittävän hyviä. Tarkoitushan on onnistua ja saada mahdollisimman hyvät tuotot joten jatkuva tiedonkeruu on tärkeä osa elämää. Joskus järkevältä ja hyvältä kuulostava tieto osoittautuu huonoksi tai toimimattomaksi. Tämä opettaa tiettyä kriittisyyttä lähdettä kohtaan.

Suunnittelussa pyritään tänävuonna helppohoitoisuuteen kaikessa. Pyrimme yksinkertaistamaan kaiken niin pitkälle kuin vain pystymme. Hommia on kesällä paljon, joten aikaa ei ole hukattavaksi johonkin nutaamiseen. Kitkeminen pyllypystyssä minimiin tai ainakin niin vähiin, kun se vaan saa. Aitaukset heti keväästä niin valmiiksi, ettei tarvitse kuin eläimet siirtää. Juottoastiat, vesilinjat, hanat, kaikki niin pitkälle valmiiksi kuin vain kevät sallii ja niin aikaisin kuin vain mahdollista. Laitumilla tehtävää hommaa on hurjati muutenkin. Pitää laskea kuinka kauan mikäkin lohko kestää laidunnusta, koska tehdään siirrot ja minne. Eläimet pitää jakaa erillisiin ryhmiin eri käyttötarkoituksen mukaan.

Tämä on osa sarjaa, jota tekee joukko blogeja:

https://mrssinn.blogspot.fi/2018/04/puuhastaltavaa-vuodelle-2018.html

https://olipakerranarki.blogspot.fi/2018/03/omavaraisuuden-kehittaminen-osa-3.html

https://kah-villakoira.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuutta-osa-3.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.fi/2018/03/askeleemme-omavaraistelussa-42018.html

https://maa-tuskat.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuuden-suunnittelun-kulmakivia.html

https://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/04/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://villavaltaus.blogspot.fi/2018/04/suunnitelmat-etenee.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.fi/2018/04/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html

http://isontalo.blogspot.fi/2018/04/kylvokautta-odotellessa.html

https://farmertobee.blogspot.fi/2018/04/omavaraistelua-osa-3.html

Seuraava osa tulee 7.5.2018 klo 12:00

Vanha juomakuppi lämmitettäväksi juomakupiksi

Tänä syksynä törmäsin yhteen huippujuttuun. Nimittäin olen jo jonkin aikaa haeskellut, että saisin sähkövastuksen juomakuppiin. Nyt tähän toiveeseen on vastattu ja mikä parasta se on toteutettu 24v järjestelmänä omalla sulakkeella.

Ai mikä tässä on niin hienoa?

Ensinnäkin se, että on 24v järjestelmä niin se on turvallinen eläimille, vaikka jostain syystä pääsisi johtoihin käsiksi. Toisekseen ei tarvitse ostaa lämmitettävääjuomakuppia jonka hinta on alkaen 100€ ja siitä ylöspäin. Meillä on metallisia kuppeja ostettu ja tullut erinäisiä reittejä. Kaupassa nekin maksaa paperirahaa mutta käytettynä löytyy muutamalla eurolla.

Näihin kuppeihin nyt sitten saan lämmittimiä, jotka maksavat vajaan 50€ kpl.

Mitä kaikkea järjestelmässä on ja miksi.

Sulanapitokaapeleita on laitettu neljä erimittaista.

Yksi: on pitämässä tulovettä sulana maanaltatuleva putki maitohuoneeseen tämä on asennettu putken ulkopintaan. Tässä käytettiin 4m 20w/m.

Toinen: menee  maitohuoneesta seinäkupeille menevän putken ulkopinnalla 4m 20w/m.

Kolmas: poikittainen “kahvihuone” ulkoseinä välillä 6m 20w/m putken ulkopinnalla. Ulkoseinällä kaksi juomakuppia lypsyssä oleville ja ummessa oleville. Tähän jätettiin myös kuppivaraus sisäpuolelle mahdolliselle vasikkakarsinalle.

Toisen ja kolmannen välillä on reilu metri, jossa ei ole lämmityskaapelia ainoastaan eristys.

Neljäs on sitten laidun kupit ensimmäinen on maitohuoneen seinässä, jonka läpi on viety lämmityskaapeli putken sisään. Tässä olemme käyttäneet 24m lämmityskaapelia 10w/m. Putki on folio teipattu, sen päälle laitettu 12mm putki eristys ja maahan noin 70cm syvyyteen. Laitoimme lämmittimen putken sisälle, koska jos menee epäkuntoon on se helpompi vaihtaa. Ei tarvitse kaivaa putkia ylös maasta, kun sen saa liittimestä vedettyä pois ja uuden tilalle.

Kaikki lämmittimet myös maitohuoneen patteri tulee jäätymissuojatun termostaatin taakse. Eli jos ulkoilma lämpenee riittävästi kaikki lämmittimet lopettavat toiminnan. Vastaavasti jos ilma jäähtyy asetetun lämpötilan alle niin kaikki lämmittimet menevät päälle. Tällä järjestelmän osalla haemme säästöjä sähkölaskussa ja samalla helppoutta, että toimintavarmuutta.

Miksi

Tämähän on se tärkein kysymys, kun jotain tehdään. Lypsypaikka pysyy edelleen kylmänä, joten putket eivät lämpene tilan mukana, kun tila ei lämpene. Eläimet ovat vapaina paitsi lypsyn ja terveyden vaatimien tarkastusten ajan. Ne ovat siis laitumella myös talvella, joten kupit ovat ulkona. Eläimillä on sääsuojat mutta ovat sähköttömiä rakennuksia vahinkojen välttämiseksi. Juoton keskittäminen pienemmälle alueelle on myös taloudellinen kysymys. Kuppien toiminnan seuraaminen on helpompaa, kun ovat lähellä.

Samalla on myös eläinten terveydentilan seuranta helpompaa ja tarvittavat huoltotoimet kupeille. Järjestelmään on jätetty useita kohtia laajentamiselle, jotta toimisi erilaisien muutoksienkin jälkeen.

 

Samalla tulee valaistus uusiin puihin.

Ennen tätä ei ollut valaistusta, joten pääsee toteuttamaan tyhjältä pöydältä. Olemme valinneet valaistukseen LED:it ja niissä on riittänyt 10w lamput. Maitohuoneen lamppu on liiketunnistimella varustettu, jotta olisi käyttäjäystävällinen. Oven avatessa menee päälle ja jonkin ajan kuluttua sammuu (aika säädettävissä). Samanlaista on nyt alkanut kaipaamaan myös vessan puolelle. Lypsyllä käytettävä valaistus hallitaan maitohuoneesta ja toteutettu LEDvalaisimilla.

 

Eläimien puolella emme käytä liiketunnistimella varustettuja valaisimia, koska toiminta säde on lyhyt ja voi säikyttää eläimiä turhaan. Päädyimme “yö valaistukseen” johon riittää 10w LED lamppu, joka tuo vain yleisvaloa juomakuppien läheisyyteen. Ajastin on ollut haastava löytää näille “yö valoille”, joten se hoidetaan manuaalisesti toistaiseksi. Jotkut ajastimet päästävät virtaa läpi niin, että LED:it välähtävät joka sekuntti.

Noita on nyt pimeän aikaan siirrelty eri kohtiin ja alkaa olemaan aika varmaa mihin kohti tarvitaan tulevat valot. Watti määrä halutaan pitää pienenä, jotta valot olisi helppo siirtää aurinkoenergialle sen salliessa.

Kesällä pitää tehdä johdotuksia, jotta kaikki menee oikein.

Etanoliautoilijaksi

Tästä pääset äänestämään meille päivityksen.

“Harkitsimme asiaa jo edellisen auton kohdalla mutta homma kaatui hintaan. Nyt kun hinnat ovat tulleet hieman alaspäin niin olemme miettineet asiaa uudestaan. Täällä maalla asuessa sitä miettii auton käyttökustannuksia ja mahdollisuuksia miten niitä saisi pienennettyä.

Tämä päivitys tulisi meille todella tarpeeseen maasturiin, koska talvella täällä pienillä hiekkateillä ei välttämättä pääse muulla autolla liikkeelle ennen kuin tiet on oikeasti aurattu ja tuulisella säällä välttämättä auraus ei kestä pitkään peltoaukeiden välissä. ”

Emäntä on pistänyt toimeksi