Lypsyasema prototyyppi yhdelle lehmälle.

Olemassa on monia kaupallisia termejä maidon tuotannolle. On vapaata lehmän, laiduntavan ja Luomu lehmän maitoa. Kauniita termejä mutta mitä on sen sanan takana ja kuinka toimitaan. Siihen en mene sen enempää, koska se on vain mainostoimiston keksimä hieno nimike. Itsellä on vaikea puhua samoilla termeillä koska tietää mitä termi pitää sisällään ja meillä ei pysytä siinä termin laatikossa.

Meillä lehmät ovat vapaita.

Monet tietävät, että lypsylehmä tiloilla vasikka erotetaan emosta lähes heti. Meillä ei ole tili kiinni maidonsta, joten vasikka jää emon alle. Vasikalla on maitobaari auki 24/7 vaikka lehmä on lypsyssä. Tätä ei pysty tekemään alkuperäis roduilla koska maidon tuotanto on pienempää mutta sekoitus lehmällä pystymme. Alkuperäis karjaakin on lypsyssä mutta kohtalo puuttui peliin virhe asennoilla, joten emme saaneet vasikoita.

Lehmät ovat ulkona koko vuoden ympäri ja mahdollisuus mennä sisälle. Eipä ole ollut montaakaan keliä kun pahnoja olisi kulutettu. Emme siis aja lehmiä sisälle huonollakaan kelillä vaan saavat valita milloin on niin huono keli, ettei ulkona enää voi olla.

Lehmillä on myös vapaa ruokailu eli heinää on koko ajan saatavilla. Tämä helpottaa kovasti päivittäistä työmäärää. Lisäksi saavat viljaa lypsyn aikana kiitokseksi maidosta. Lypsyn aikana annettavaan vilja annokseen on helppo lisätä vitamiinit ja muutenkin tarkkailla terveyden tilaa.

Lypsyn ajaksi lehmät kytketään kiinni vanhaan parren pätkään. Lehmillä on kaikilla kaulapannat joista kiinnitämme hihnalla. Tämä takaa turvallisen toimimisen lehmän kanssa lypsyn aikana. Kiinni olo estää myös lehmän loukkaantumisen. Osalle kiinni laitto on vain muodollisuus, joka tehdään. On lypsy kertoja kun on unohtunut kiinni laittaa kun lehmä seisoo kuin patsas. Kiinni laittoa tärkeämpää on rutiinit ja rauhallinen ympäristö ilman suurempia häiriötekiöitä.

Mini lypsyasema.

Projekti vaiheessa kun vasta putkia suunniteltiin.

Valmiimpi ja täydempi.

Vielä tämä on vaiheessa ja palaset irti, jotta voidaan vielä muokata toimivammaksi. Tätä voisi sanoa 4D testaukseksi, ehkä… Suuria muutoksia etäisyyksiin ei olla jouduttu tekemään pieniä hieno säätöjä toki. Vielä on paljon tekemistä ennen valmista asemaa. Tietenkin on tullut vähän nälkä tehdessä joten on mietitty jo aseman isonnusta. Jätämme toistaiseksi aseman yksipaikkaiseksi ja mahdollisuuden lisätä paikkoja.

Vielä lehmät ovat puulavalla jotta saan selville parhaimmat etäisyydet.

Seinät eivät ole olleet suunnittelu vaiheen luovuuden tiellä kun on tehty asema taivas alle. Talvella konelypsykin on kylmäävää puuhaa.

Nyt kun routa on sulanut ollaan keskitytty siihen miten eläimet tulee ja menee. Ensimmäinen versio on nyt testissä.

Pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan miten paljon tarvitsee tilaa.

Monelta osin kesken.

Tässä on vielä paljon muutoksia ennen kun ollaan valmiissa. Lypsyhuone on tulossa uusiksi kokonaan ja lehmien paikka tulee todennäköisesti betonilla jossain muodossa. Lattian muodoilla on suuri merkitys, jotta saadaan ulosteet kulkemaan helposti. Pesun ja puhdistuksenkin kannalta pitää pohtia kuinka leveitä ja syviä kaukaloita pitää tehdä.

Lypsyhuoneen muutoksen suurin syy on, ettei tähän lypsyhuoneeseen mahdu meidän maitotankki vaikka on pienimmästä päästä tankkeja.  Kylmäkaappikin oli liian korkea sisälle ja liian leveä oviaukolle.

Suosittelen kaikille, jotka aloittavat maitohuoneentekoa, että maitohuoneeseen pari ovet jotta kaiken mahtuu tuomaan sisälle.

 

 

 

Tervetuloa meille avaamme oven teille kaikille.

Sisustus blogia tästä ei ole tulossa. Kotimme on karu ja elämä näkyy. Joku voisi sanoa, että kaaos no olkoon mitä tahansa. Avaamme kuitenkin erilaisen elämämme teille myös tältä saralta.

Kun näin nämä kuvat ajattelin, että voi apua. Näitä ei kyllä voi julkaista yhtään missään. Sitten pohdin uudestaan, että mitä hittoa sillä on väliä, ettei meillä ole valkoista tai putisen puhdasta. Jossain tapetitkin vähän repsottaa ja maalit hilseilee. Me olemme täällä onnellisia juuri tälläisenä kuin tämä on.

 Olemme omanlainen perhe

Perheeseemme kuulu isäntä, emäntä ja kaksi tytärtä. Monet puhuvat tasa-arvosta miesten ja naisten töistä. Meillä ei ole miesten tai naisten töitä. Meillä homman tekee se, joka sen osaa paremmin tai ehtii sen tekemään.

Isäntä on nyt koti isänä ja hoitaa kodin töiden pyörityksen. Emäntä on opiskelemassa, kuitenkin ehtii auttamaan aamu- ja iltalypsyn kanssa. Viikonloppuisin painetaan rintarinnan projektien parissa.

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Aloitetaan tuvasta

Tähän päädytään kun meille tullaan vasemmalla on puuhella ja leivinuuni, oikealla on naulakko. Tässä huoneessa tapahtuu lähes kaikki mitä sisällä tehdään. Tuossa tuvan pöydän ääressä tulee korjattua moottorisahaa talvella ja muutenkin näperreltyä kaikkea mahdollista.

http://www.kamera-petteri.fi/

Meillä mikään ei oikein toisiinsa mätzää. Suurin osa kalusteista on ollut jo täällä kun muutettiin. Tarvetta ei ole ollut ruveta uusimaan vaikka välillä tuskailaankin säilytystilan kanssa. Röykkiöt on hyvä ratkaisu ainakin siihen asti kun alkaa ärsyttämään röykkiöt.

 

kamera-petteri.fi/

Makuuhuone olohuone mikälie

Talvisin meillä on käytössä tupa ja huone. Tämä säästää monta puuta talven lämmityksestä. Kesäisin avaamme ”kylmän kammarin” nukkumiselle. Sen avaaminen on kuin alkaisi loma.

Pääsee välillä piiloon loikoilemaan ja ottamaan rauhassa päivänokoset jos huvittaa. Huone on eristämätön joten kesällä siellä on ihan omanlainen ilmasto, joka nukuttaa hyvin. Eristeiden puute luo myös hienon äänimaailman kun sateellaa kuulee kuinka sade piiskaa peltikattoa tai kun aurinko lämmittää ja se alkaa elämään omaa elämää laajetessaan. Linnunlaulu kuuluu aamuisin ja pitkälle yöhön. Yöllä lepakoiden vinkuminen on huumaavaa unilääkettä kaikkien muiden äänien säestyksellä.

http://www.kamera-petteri.fi/

Yllä olevassa kuvassa näkyy uni kommuunimme. Ylhäältä alaspäin kertoen. Ylimmässä kerroksessa on kaikkien oma laatikko, joissa säilytetään käyttövaatteet. Keskimmäinen kerros on vanhemman tytön nukkuma paikka. Onneksi lapset nukkuvat hyvin ja verhon sulkeminen riittää, jotta voimme katsoa illalla telkkaria. Alin kerros on emännän ja isännän lepuutukseen. Nuorin tytär nukkuu pinnasängyssä kommuunin päässä. Kommuunin kellari taas kätkee laatikoissa lasten lelut.

Heipä hei!

Kiva kun kävit meillä. Nähdään taas uudestaan.

Usko itseesi ja toteuta oma unelmasi rohkeasti.

Tämä on osa meidän unelmaa

emmekä anna kaaoksen häiritä

unelman olemasta juuri tässä ja nyt. 

http://www.kamera-petteri.fi/

Suuri kiitos Petterille kuvista.

 

Omanlaisen isän arkea.

Jossain on jo huhuttu, että emäntä lähti opiskelemaan. Tämä tieto pitää paikkansa. Saattaapi hän jossain vaiheessa sanasen kirjoittaakkin opiskelijan arjesta.

Itse sain opiskelu mahdollisuuden emännältä, joten nyt on minun vuoro hoitaa kotia ja pitää se kasassa. Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä, joita en omakseni tunnista. Kontrolli ja organisointi kun olen saanut elää päivä kerrallaan nyt en elä. Elän kyllä ja suurella sydämmellä elänkin. Kuitenkin on hirmuisesti asioita, joita tehdä, limitellä, lomitella, pinota, koota ja järjestellä.

Olen päässyt hirmuiseen uuteen moodiin tässä järjestely jutussa. Tiukkaakin tiukemmat ajat ja käskyt. Voisin kuvitella, että armeejakin on helpompi paikka kun meidän aamu herätykset ja toimet.

 

Meidän tai siis minun ja tyttöjen aikataulu (Aikana jolloin oli päiväkoti herätys)

5:30 Nousen lämmittämään pataa ja laittamaan lypsypaikan kuntoon.

6:00 Alkaa lysy

6:30 Alkaa lypsykoneen pesu (kannan 3x 20litraa kuumaa vettä 50 metriä) ja maidot sisälle. Heinät lampaille. Tyttöjen herätys.

7:00 Pesu loppuu. Nuoremmalle aamupuuro ja vanhemmalle vaatteet päälle.

7:30 Lapset autossa ja matka päiväkotiin.

8:00 Päväkoti.

8:30 Kotona aamukahvi.

8:45 Kanalaan vedet ja ruuat.

9:00 Vedet lampaille.

9:30 Sekalaista juoksua ja ruuan valmistus.

11:00 Pienemmälle tytölle ruoka ja itselle myös.

12:00 Pienempi päiväunille ja omaa aikaa löhötä.

13:00 Kanalasta munat ja niiden pakkaus.

13:30 Heinää, kauraa ja vettä lampaille. Naudoilla automaatti kupit ja vapaa heinä isosta paalista.

14:00 Pienen tytön herättelyä ja välipalaa.

14:30 Lähtö päiväkodille.

15:00 Päiväkodilla.

15:20 Kauppa tai kotiin.

16:00 Pihaleikkejä ja eläinten tarkailua.

17:00 Lapset sisälle välipalaa kaikille.

17:30 Padan lämmitys

18:00 Lypsyn aloitus

19:00 Sisälle pesujen ja kaiken jälkeen. Iltapala.

20:00 Nukkumatti on jo todennäköisesti lapsilla kylässä.

21:00 Alkaa vanhemmatkin olemaan siinä pisteessä, että uni vie voiton.

Poikkeuksena karitsointiaika ja poikimiset. Silloin ollaan yö joko valveilla tai vuorotellen valveilla parituntia kerrallaan lampolassa.

Kesä ja laidunaika helpottaa.

Laidun aika lisää työtä aitojen kanssa ja eläinten siirtelyn muodossa mutta helpottaa ruokintaa. Päivästä vapautuu muutamatunti seurustelulle, talven aikana suunnitelluille brojekteille ja kasvien hoitoon.

Omia tuntoja ja ajatuksia.

Ei voi kieltää, etteikö aluksi ollut outoa aikatauluttaa aikaa ja päiviä. Välillä jopa turhauttaa koko aikainen kiire ja kellon tuijotus. Onneksi loma-aika antaa joustoa aikatauluun koska pakolliset aamu ja iltapäivä ajot jäävät pois. Useammin kuin kerran kävi mielessä päiväkodin pois jättäminen kuitenkaan se ei olisi lapsen edunmukaista. Sosiaaliset taidot kehittyvät kuitenkin eritavalla kun on oman ikäistä seuraa.

Olemme tälle matkalle lähtenyt sillä ajatuksella, että lapset ja heidän tarpeensa täytetään ilman ideologista estettä. Emme siis ajattele, että lapsiemme pitäisi olla omavaraisia kuitenkin heille tehtäviä hankitoja harkitaan. Palveluita joita he tarvitsevat ei estellä vaan annetaan heidän käyttää normaalisti lapsille kehitettyjä palveluita. Tarkoitan tässä kohti päivähoitoa, neuvolaa, rokottteita ja terveyden huoltoa. Heillä on oma elämä edessä ja meillä ei ole oikeutta estää heidän kehitystä tai terveyttä kehittymästä normaalisti.

Toki he joistain asioista jäävät paitsi ja kokevat jotain mitä muut eivät koe . Kaikilla lapsilla on hiukan erilainen lapsuus, joten tärkeintä on pitää se turvallisena.

Koti-isyys on varmaan ollut jollain tapaa sisään rakennettu juttu. Olen kirjoittanut esseen kahdeksannella luokalla koti-isyydestä ja silloin jo punninnut mitä muut siitä ajattelevat. Oli osittain rankkaa tekstiä kuinka koti-isyys silloin koettiin. Saattaa olla, että julkaisen sen tekstin vielä jonain päivänä. Tätä esseetä en kuitenkaan ollut palauttanut opettajan tarkistettavaksi koska oli poliittisesti kantaa ottava ja opettaja vanhollinen.

ORF:in tarina meidän kohdalla.

Tietokirjastoahan en tästä alunperin ajatellut tehdä vaan kertoa meidän elämästä. Jotenkin on kuitenkin ollut helppo verhota elämä tiedon taakse. Nyt tuleekin sitten tekstiä meidän arjesta ja möröstä ORF.

ORF on lyhenne (contagious pustular dermatitis, contagious echtyma) lampailla esiintyvästä taudista  jota olen pelännyt kuin ruttoa. Tarkkailen eläimiä sen varalta ja ostoeläimissäkin olen todella tarkka tämän osalta. Lisätietoa Orf:ista Evirasta.

Karitsan suun ja nenän välissä rupi.

Iltakierrolla havaitsen ruven karitsan nenässä. Nyt nyt se sitten on meillä se ORF apua. Tänä keväänä piti vielä myydä eläimiä eloon ja teurastamolle. Voi apua MR. Google apuun ja varmistusta, että tulkitsin oikein. Juu näin se on se on ORF. Päädyin kuitenkin soittamaan eläinlääkärille ja sain ajan aamuksi.

Perus aamuhan on, että lehmien lypsy, eläimille ruoka ja lapset autoon. Nyt me otettiin vielä karitsakin kainaloon ja huristeltiin päiväkotiin. Tietenkin kaikista ajoista myöhässä. Matka meni keski-suomalaiseen tyyliin sorateillä joutuisasti tyttären lukiessa nuotteja. Tyttö nopeasti päiväkodin ovesta sisään ja matka jatkui kohti eläinlääkäriä. Tässä kohti ei enää kannattanut luottaa kartturin ohjeisiin, vaan oli selviydyttävä itse pintatie osuudesta.

Kuvitus kuva joltain eläimelliseltä reissultamme.

Siellä olikin jo porukkaa jonottelemassa ja puhelimessa neuvoja pyydettiin. Odotusta hetken verran ennen kuin päästiin itse asiaan. ORF:ista otetaan näyte Eviran labraan, joten pieni kirjallinen operaatio on lähetteen kanssa, joka on neljä sivuinen. Sitä sitten yksissä tuumin rustattiin oli niin eläinmäärät kuin ruokinta kysymyksiä. Tämä rumba, kun saatiin vihdoin päätökseen, oli potilaan vuoro.

Potilas esiin ja eläinlääkäri tuijottaa aivan ääneti karitsaa. Ei ei tämä ole kyllä ORF tämä on jotain muuta. Arvatkaa vaan olinko nyt ihan paskat housussa, että mitä hittoa se sitten on? Päädyttiin kuitenkin näytteen rapsutukseen ja nyt eläinlääkäri katsahtaa minuun. Voiko mitenkään olla mahdollista, että tätä olisi purrut joku eläin, jolla on kaksi hammasta? Hetken pohdin millä eläimellä on kaksi hammasta?!?! Kunnes keksin, tämä on siis se urpo, joka tutki kanin häkkiä liiankin läheltä. Kysyin sitten voisiko olla kanin purema? Eläinlääkäri hymyilee, ei paremmin voisi osua. Ole onnellinen teillä ei ole ORF:ia, vaan utelias karitsa.

Mitä tästä opittiin?

Voin sanoa nyt etten ehkä ihan niin nopeasti tiedota kaikille joidenka kanssa ollaan oltu kontaktissa. Olihan mulla yö aikaa näpytellä kaikille viestejä. En varmaan ole väärää tietoa muistanut edes kaikille oikaista.

Todellakin haluan mielenrauhan ja kuskaan eläinlääkärille jatkossakin, jos epäilyttää.

Innovaatio 1 kesä 2017

Nyt rykästään käyntiin myös innovaatio sarja. Lyhyitä arkea helpottavia vinkkejä.

Laidun juotto automaatio.

Vanhoja automaattikuppeja löytyy eri myynti foorumeilta halvalla. Puutarhaletkua löytyy nykyään joka kaupasta.

Tarvike lista:

  • Vihreä letku on normaali puutarhaletku.
  • Musta mutkalla oleva letku on lypsykoneesta jäänyt eläkkeelle.
  • Yksi tulppa.
  • Kolme letku liitintä.
  • 4 kpl 8mm pulttia + mutterit. (pituuteen vaikuttaa tolpan paksuus)
  • Automaattikuppi tai kaksi.

Vastaavanlainen järjestelmä on käytössä myös talvella. Silloin on lämmitys kupeissa.

Naudat tuntuu olevan laiskoja ja laumasieluja. Siitä syystä laitumella kulkee nykyään nämä kupit, koska osa ei ehdi juomaan kun lauma kääntyy takaisin.

Omavaraisuuden pohdintaa.

 

Omavaraisuus on järkyttävän suuri asia. Tuntuu helpolta ajatella, että minä ryhdyn nyt omavaraiseksi. Minusta ei vaan ole siihen muutokseen näin nopeasti.

Sehän tarkoittaisi sitä, että hyvästelisin kaiken, aivan kaiken. Heittäisin kaiken pois tai lahjoittaisin. Astuisin Aatamin asussa metsään ja alkaisin etsiä ruokaa. Jotakin suojaa, jossa yöni viettäisin. Vettä pitäisi myös löytää juotavaksi ja peseytymiseen.

Olisiko sinusta jättämään pankkikorttisi, ajokorttisi, passisi, vaatteesi, puhelin, tietokone ja muu maallinen taakse?

Kaikki me ollaan kulutuksessa valmiiksi jo tietyllä tasolla. Joten kyseenalaistankin tämän kulutuksen tason.

Jokaisessa asiassa on olemassa nolla, josta lähdetään ylöspäin. Tiedoissa on nolla, josta lähdetään oppimaan koko ajan enemmän. Me emme kuitenkaan aloita taivaltamme kohdasta nolla, kun puhutaan kulutuksesta. Voimme kuitenkin alkaa rajoittamaan kulutustamme. Samalla mennä lähemmäksi nollaa, josta useat sukupolvet on yrittänyt nousta ylöspäin.

Pienillä teoilla on merkitystä. Voitko tuottaa ruokaa pihalla, parvekkeella tai ikkunalaudalla? Tämä ruoka kulkee lautaselle lyhyemmän matkan kuin lähikaupan kasvikset. Nyt on myös tullut trendiksi kompostoida omassa keittiössä ruokahävikkiä. Näin saat ravinteet kiertoon ja roska-auto hakee vähemmän tai joissain tapauksissa harvemmin. Parempi olisi jos pystyy vaikuttamaan niin, että tyhjennysväli pitenee. Ajatella oma pieni kiertokulku kulkematta minnekkään. Salaatti ottaa ja kupsahtaa siihen ikkunalaudalle. Laitat sen kompostiisi ja saat siitä multaa uudelle kasville.

Uusi vastaan vanha.

Käytetty on myös parempi ratkaisu kuin uusi. Näissä on kuitenkin joissain tuotteissa vaa’assa muukin kuin uusi ja vanha. Valot esimerkiksi on haastavia ostaakko vanhan tekniikan rungon ja lisää uuden tekniikan lampun vai ostaako kokonaan uuden. Kulutusta kun tulee vielä tuotteen käytöstä. Voiko nurkassa olla hieno -50 luvun jääkaappi, joka olisi egologinen? Tietenkin se ei välttämättä ole halpaa vaihdattaa siihen nykytekniikalla toimivaa moottoristoa. Kuitenkin on käytetty vähemmän uusia materiaaleja ja vähemmän mennyt materiaalia pois käytöstä.

Monessa valinnassa tulee vastaan samat asiat:

  1. Kestävyys
  2. Materiaali
  3. Uudelleenkäyttö
  4. Ajattomuus
  5. Varaosat

Mitä kestävämpi jokin asia on sitä kauemmin se on käytössä.

Materiaalit vaikuttavat valmistuksen päästöihin ja jatko kierrätykseen.

Joidenkin tuotteiden kohdalla voi olla toinen käyttö tarkoitus sen jälkeen kun aika on mennyt ohi.

Jos tuote on muotoilultaan neutraali, se miellyttää silmää pidempään.

Onko merkki tunnettu tai onko siinä käytetty osia joita saa tarvikkeina. Mitä vanhempi merkki sitä varmemmin valmistavat varaosia tuotteisiinsa.

Voiko joku sanoa itseään omavaraiseksi.

Tietenkin voi. Tämä henkilö ei todennäköisesti loista sosiaalisen median keskiössä. Kun hän ei loista sosiaalisen median valoissa ei hän loista muissakaan medioissa.

Oikeita omavaraisia ihmisiä on varmasti suomen metsissä jonkun verran. Jotkut ovat osa vuotisesti omavaraisia.

Itsellä on ollut välillä kovia tunnon tuskia siitä voinko ostaa jotain. Joudun perustelemaan itselleni sen todella hyvin. Hitsauskone oli sellainen jonka kohdalla jouduin pohtimaan voinko ostaa uuden vai ostanko käytetyn. Hinta ratkaisi sen uuteen. Luin yökausia myynti ilmoituksia ja hinta oli kova rikkinäisessäkin.

Viljelevä omavaraistelija.

Monesti tulee ajateltua, että kun on omasta maasta syksyllä nostettua se on sitä omavaraisuutta. Nopeasti kuitenkin huomaa omat fyysiset rajat. Tämä muuttaa viljelyn ei niin omavaraiseksi. Pieni kasvimaa menee viikonloppu hommana ja satoa tulee hetken tarpeiksi. Kun aletaan puhumaan vuoden tarpeista viljelyksen koko kasvaa. Fyysiset voimat eivät riitäkkään kuokkaa heiluttamaan ja maata muokkaamaan hehtaareissa.

Kuvaaja: LH 4v.

Tulee vastaan keväällä routa ja kylvö ajat. Pitäisi hoitaa nopeasti muokkaus ja kylvää siemenet. Tässä kohtaa tulee koneiden tarvitseminen ja yleensä fossiilisen polttoaineen käyttö. Omavaraistelia voi itsekkin valmistaa polttoainetta mutta riittääkö aika, taidot ja raaka aineet.

Hevosen tai härän käyttö maanmuokkauksessa. Silloin pitää saada myös eläimelle vuoden ruuat viljeltyä ja korjattua. Varsasta tai vasikasta kasvattaminen vie aikaa vuosia ennen kuin eläin on riittävän vahva ja rauhallinen, jotta homma toimii.

Siemenetkin on ostettava tai kerättävä omista. Kuitenkin siementen laatu on tärkeässä roolissa, kun viljely on pienimuotoista niin itämis prosentti olisi hyvä olla korkea. Muutaman huonon sadon jälkeen alkaa kiinnittämään enemmän huomiota siementen laatuun.

Keräilevä omavaraistelija.

Näillä olen huomannut olevan sienestys, marjastus ja kalastus suuressa roolissa. Villiyrtit tulevat kesällä portailla jo vastaan, kun vain ne tunnistaa. Luonnossa on paljon syötävää, jota voi säilöä, kuivata ja keittää ravinnoksi. Tämä ei sido ihmistä tontin kokoon tai edes asumismuoto ei ole esteenä.

Moni meistä on keräiliä ihan huomaamattaan. Se alkaa yleensä mustikoista, puolukoista ja tutuista sienistä. Hetken päästä huomaa, että juoksee jo hillasuolla. Samalla alue on kasvanut ja näkee erilaisia kasveja alkaa kiinnostaa mitäs nämä kasvit ovat. Niillekkin kasveille löytyy nimi ja sitä kautta myös käyttö tarkoitus.

Energia omavaraisuus.

Tämä on monessa mielestä mielestäni hankalin. Tähän monesti liitetään uusiutuvat energia muodot puu, aurinko-, tuulivoima ja joissain paikoissa mahdollinen vesivoimala. Nyt on tullut markkinoille myös kaasulaitoksia pienessä mittakaavassa. Biodiesel vaatiikin jo hiukan enemmän.

Joitain voimalaitoksia pystyy valmistamaan kierrätysmateriaalista. Tuulivoimalan pystyy tekemään pesukoneen moottorista ja peltitynnyristä.

Aurinkoa voi hyödyntää aurinkokeräimillä ja sähköntuotantoon paneeleilla.

Aurinkokeräimissä on kaksi ryhmää lämmitetään ilmaa ja toinen, jossa lämmitetään nestettä. Ilmalämmittimeen ohjataan ilmaa, joka hidastetaan putkistossa ja lämmittää siten sisäilmaa. Nesteen lämmittämittimissä on mahdollista lämmittää käyttö vettä tai/ja pattereiden kiertovesi (neste).

Hygienia tuotteiden omavaraisuus

WC paperi nyt on helppo vaihtaa puutikkuun. Saippuan valmistukseen on löytynyt runsaasti ohjeita. Kuitenkin joutuu ostamaan joitain aineita. Meikit… En tähän asiaan ole syvällisesti perehtynyt.

Meillä ei olla vielä alettu tekemään omia saippuoita. Kiinnitämme kuitenkin huomiota tuotteiden ympäristö ystävällisyyteen.

Kuvaaja: LH 4v.

Vaatteet ja pukeutuminen

Näkisin, että meillä on vahvat käsityöperinteet maassamme. On osattu ja osataan käsitellä erilaisia materiaaleja. Nahasta osataan valmistaa mitä ihmeellisimpiä asusteita. Villa on monipuolinen materiaali, jota pitäisi osata arvostaa. Kuitenkin lampaiden pito vaatii isoina laumoina myös koneiden käyttöä.

Pieniä määriä villaa käsitellessä itse valmistus prosessi ei vaadi välttämättä sähköä tai muuta kone energiaa. Kuitenkin homma on aikaa vievää, joten monet ulkoistavat langan teon kehräämöille.

Asuminen rakentaminen

Rakentaminen omavaraisesti ja kaikkia rakennus säädöksiä noudattaen voi olla kimuranttia. Kuitenkin olen huomannut, että säädöksissä on merkitystä millä nimikkeellä rakennetaan. Rakennus säädöksissä on myös eroja kuinka suurta rakennetaan. Rakentamisen omavaraisuus asteeseen on helpoin vaikuttaa itse tekemällään työllä. Omavaraisenrakentaminen on tällöin hitaampaa.

Asumisessa ja rakentamisessa tulee nopeasti eteen omavarainen lämmittäminen. Lämmittämisessä on hyvä myös huomioida millä lämmittää ja voiko samalla, kun lämmittää myös tehdä jotain muuta. Puuhellat antavat nopeasti lämpöä ja samalla ruoka valmistuu. Jos vedet tulevat sisälle, kuinka saisi veden lämmitettyä samalla ilman erillistä veden lämmitintä. Voisiko takkaan yhdistää veden lämmityksen tai hellaan. Näin saisi samalla lämpimän käyttöveden sivutuotteena. Kesällä tämän kaltaiselle lämpimälle vedelle kuitenkin pitäisi keksi jokin muu lämmitys muoto, jottei tupa ole sauna. Tälläisenä voisi toimia vaikka aurinkokeräin.

Raha välttämätön paha

Eristäytyminen yhteiskunnan tukien ja muiden etuuksien ulkopuolelle.

Yhteiskuntamme ja mailma on erittäin tuettua toimintaa. Kaupasta ei löydy yhtään tuotetta jonka ketjussa ei olisi mitään tukea missään vaiheessa. On investointi-, työllistämis-, maatalous-, metsänhoito-, ja mitäsattuutukia. Ei mitenkään pysty kiertämään tukea täysin. Terveyden hoito on tuettua toimintaa ja lääkkeistäkin saa alennusta.

 

Omavaraisuutta on nyt pilkottu osiin

Pilkkominen on tärkeätä, koska asia on suuri. Omavaraistelia tarvitsee hurjan määrän tietoa jotta selviytyy. Kaikkea ei tarvitse osata kerralla.

Kaikki palaset alkaa pikkuhiljaa nitoutumaan yhteen. Kaikkia osa alueita ja murusia tarvitsee. Tuntuu välillä, ettei mikään osa-alue valmistu kokonaan, kun tulee lisää tietoa. Koko elämä on uuden oppimista.

Kenelle omavaraistelu sopii?

Uteliaille ja oppimishaluisille. Omavaraistelussa on paljon opiskeltavaa ja muistettavia asioita. Itse kun olen lukihäiriöinen niin en jaksa kirjaan uudestaan ja uudestaan tarttua niin tallennan kaiken päähäni.

Vielä jäi paljon kirjoittamatta mutta pakko päästää jo välillä teille luettavaksi. 

Nyt myydään lampaita.

 

Nyt on tullut niin paljon karitsoita, että luovutaan osasta lampaista. Aikaisemmin siitä jo kirjoitin. Nyt tulee sitten se myynti ilmoituksen aika ja kuinka paljon jätetään vielä lampaita.

Lampaat ovat hoitaneet meillä kuusi taimikkoa ja vanhempaa männikköä. Karitsoita on tullut tänä vuonna hyvin. Joten pääsemme valitsemaan mitä haluamme ja poistaa osan niistä, jotka on saanut olla ”huvin vuoksi”.

Myydään:

 

Karitsoita uuhia ja pässejä. 1-3kk tuttipullollisia heti ja emon alla olevat kesäkuussa.

Siitos pässi vm:2014 edustaa Kainuunharmasta. Tästä kaverista on tullut paljon kyselyitä. Korostan siis sanoja siitos on siis erittäin aktiivinen ja agressiivinen toimintaan. Pässi toimii haukkumasanana, itseppäisyyden merkkinä, lauman kuningas ja vartia. Todellakin vartioi uuhiaan ja puolustaa niitä näkemiltään vihollisilta. (Voi välillä olla myös ihminen) Tämä tykkää rapsuttelusta mutta mikään ei riitä ja puskemalla saa lisää vai miten se nyt meni.

Vanhoja nuoria rouvia. Kerran tai useammin karitsoineita uuhia. Syynä sukulaisuus suhde pässiin, joka halutaan säästää.

Hinta on neuvoteltavissa tapauskohtaisesti.

Luopumisen syy.

Luovumme muttemme luovuta.

Ensinnäkin nautoja on tullut lisää samalla on tullut lypsyt. Työmäärä on lisääntynyt jonkin verran, joten haluamme kohtuullistaa työmäärää.

Toseksi haluamme remontoida hiukan lampolaa ja tehdä siitä toimivamman. Kun teemme siitä toisenlaisen niin lampaiden määrää on vähennettävä tilan takia.

Kolmanneksi tilamme on nyt väljät emo karitsa neliöissä. Kuitenkaan kaikkia näitä uuhia se ei pysty ottamaan syksyllä sisään jos kaikki karitsoi. Neliöt loppuvat keväällä kesken.

Neljänneksi väljät tilat ovat olleet turvalliset meille hoitajille kuin myös lampaille. Emme halua vaarantaa itseämme emmekä lampaita.

Viidentenä rehu kulut ovat kuluerä. Tätä kuluerää on pakko pienentää, jotta järkevä taso säilyy.

Aikataulu on kiinnostanut monia.

Siinä ollaan pysytty todella hyvin. Aikataulu on syksyyn mennessä. Vähennys on merkittävä, joten sille on annettava hiukan jopa aikaa.

Tavoite olisi saada lauma pienenemään noin kymmeneen uuheen ja muutamaan ihanaan pässiin. Vähennystä siis tulee noin kaksikymmentä eläintä.

Omavaraisuus on meillä se ajatus.

Suomenlammas on sikiävää sorttia ja kaksoset tulevat vähintään. Sillä laskeskeltiin, että kymmenen emoa riittää meille meidän lihojen tuottamiseen. Onhan siinä muutama liikaa mutta voidaan edelleen ottaa sitten vanhusten korvaajia tulevista.

Tähän mennessä on syöty pässejä ja jätetty uuhet. Nyt on pässejä todella paljon niin on uuhiakin. Pakastin ei vaan vedä kaikkia ja me ei ehditä kaikkia syömään.

Eteen on tullut myös se tosiasia, että tarvitsemme lisää maata, jos laumaa kasvatetaan. Emme ole vielä siinä tilanteessa, että olisimme siihen valmiita. Maa olisi halpaa mutta silloin tarvitsisi investoida myös koneisiin ja laitteisiin. Tilan koon kasvattaminen ei kuitenkaan ole nyt tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen. Haluamme kasvun olevan harkittua ja hallittua ilman suuria lainasummia.

Luopuminen on aina tietenkin myös tuskaista. Kuten jo alussa kirjoitin emme ole luovuttamassa vaan järkeistämässä. Nyt on laitettu pää kylmäksi ja tehdään vähentäminen laskelmoidusti.

Emme ole minkään maataloustuen piirissä, joten meidän on helppo vähentää eläinyksiköitä. Tuettomuus on ollut tietoinen valinta ja siitä pidetään kiinni niin pitkään, kun tiedetään aijotaanko siitä tehdä elanto. Niin kauan, kun emme ole tuen piirissä voimme tehdä nopeitakin muutoksia tuotannon suhteen.

Jos alkoi kiinnostamaan lampaat niin ota yhteyttä:

FB/Korkeala Sieltä sitten lähetä viesti.

Ai niin koska myynnissä on useampi eläin helpointa on valita paikanpäällä se sopivin. Alkutietoja kuitenkin mielellämme kerromme ja kuvia lähettelemme.

Kun joutuukin luopumaan lampaista

Joskus ajattelin, että lampaat ovat ikuisia. Olipas dramaattisesti sanottu. Ihan noin tyhmä en ollut minäkään.

Kuvittelin, että tuossa ne porskuttaa niin pitkään kun vaan henki pihisee ja saavat vanhuuttaan sitten kuolla pois. Tämä vuosi ja kevät on kuitenkin nyt vahvistanut, ettei se ole järkevä ajatus kanta.

Pieni lammas lauma on helppo seurata ja erottaa ne huiput. Samalla näkee myös ne ei niin huiput. Ikä tuo monenlaista ongelmaa mukanaan. Pitkään se kehitys on ollut positiivinen mutta sitten kun se kehitys muuttuu alavireiseksi. Utare ongelmia tulee ja tuttipullo ruokittavia. Synnytksetkin tuntuvat olevan joillekkin tuskaisia. Villan laatu ei pysy toivotulla tasolla.

Kun lammas muutuu kulueräksi.

Onhan sillä työllistävä vaikutus kun eläinlääkäriä tarvitaan ja lääke firmatkin voivat hyvin. Vielä ei olla lääketsemis kierteessä vaikka suunta näyttää osan kohdalla siihen suuntaan.

Tämä päätös on perusteltava puhtaasti järjellä. Tunteille ei saa antaa tilaa. Toisaalta tunteille on selitettävä järjellä, että on parempi kun pääsee pois ilman lääkekierrettä.

Lampaat harrastus eläimiksi.

Pohdin hetken voisinko myydä vanhat lampaat eläkkeelle. Harrastajalle joka ei käyttäisi enää pässillä vaan laidunten hoitoon. Tätä nyt ei pitkään tarvinnut pohtia kun päädyin siihen, etten voi dumpata ongelmaa eteenpäin. Harrastajalla voi tullakkin mieleen, että pistämpä pässin noille. Silloin hän olisi ongelmissa kun eivät sitä enää kestäisi.

Olisihan se tietenkin todella opettavaista kun saisi roppakaupalla ongelmia ja häiriötiloja.

Tänä keväänä on myös meillä myynnissä lampaita.

Löytyy siitos pässiä ja nuoria pässejä viimevuodelta. Ostajien kanssa käyn aina kirjeenvaihtoa pitkään. En luovuta nopealla haulla. Haukun kaikki lampaani varsinkin jos niissä on jotain vikaa. Uskotteko kauppa ei oikein käy.

Välillä väsyttää kun samasta eläimestä aloitan sen saman haukkuma viestittelyn. Kuitenkin olen sitä mieltä, että ennemmin se eläin pysyy täällä ja kerron kaikki metkut kun se, että seilaa sitten edes takaisin.

Onhan tässä keväällä ollut varaaja joka piti pitkään jännityksessä. Sitten kun sanoin, että laitetaan vaikka kuukauden päähän viimeinen haku päivä. Ilmoitti: En voikkaan ottaa koska muutan kuukauden päästä, eikä uudessa kodissa ole tilaa lampaille. Tiesin tämän henkilön juuri ostaneen kolme lammasta. Pisti mietityttämään mitäs niille tapahtuu.

Tämä vahvisti vain käsitystäni siitä, että annan ihmisille aikaa vaikka vuoden varata eläintä kun se, että lähtee kiertolaiseksi.

Varmistukaa ostajasta tai myyjästä ennen kauppoja. 

Lisäys:

Tämä kirjoitus tuli vuorokausi sitten ulos.  Monelle on tullut käsitys, että luovumme kokonaan lampaista. Ei emme luovu. Teen siis lisä kappaleen vielä tähän.

Olemme tänä vuonna olleet karitsoinneissa onnekkaita.

Viime vuonna meni miten meni. Voisi melkein kiroilla kuinka huonosti viime vuoden karitsoinnit meni.

Tämä kevät on ollut hyvä. On tullut uuhia ja näyttävätkin huippu hyviltä. Kuitenkin meillä on tilaa rajallisesti joten poistamme vanhemmasta päästä lampaita.

Huippu urheilijakin lopettaa huipulla näin se menee myös lampailla. Näiden jälkeen tulee aina uusia huippuja. Helpoksi en voi sanoa kun on yhteistä taivalta jo useampi vuosi. Karitsointi aikaan on kylki kyljessä olkipatjalla torkuttu.

Rakkaus on myös sitä, että raaskii luopua. 

Onnettomuus

Suurin osa tietää, että asutaan syrjässä.

Täällä syrjäkylillä joskus tapahtuu myös onnettomuuksia. Pelastuslaitos saa velvoittaa kenet tahansa liikenteestä auttamaan.

Näin kävi myös meille. Kalustomme on normaalista liikennevirrasta ehkä hiukan poikkeavaa, joten velvoitettiin auttamaan. Ei sitä halua edes kieltäytyä kuitenkin omalla tavallaan kunnia asia olla avuksi.

Tauon paikka.

Tänä vuonna olen yrittänyt pitää julkaisu tahtia järkevänä. Nyt kuitenkin joudun vetäytymään kirjoitus puuhista hetkeksi. Onnettomuus koski itseäni jonnekkin niin syvälle. Ajatukset pyörivät nyt onnettomuuden ympärillä ja sen ruotiminen täällä ei ole oikein.

Nauttikaa arjasta lähimmäistenne kanssa nyt. Älkää siirtäkö sitä huomiseen. Hetket voivat loppua ihan yllättäen.

Kuinka tulimme punaiseen tupaa.

Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa.

Kuvaaja: LH 4v.

Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa.

Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden.

Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin.

Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa metsään. Varsinkaan kun lapsi oli tällöin vasta syntynyt. Tutuista ympyröistä metsään, jossa ei ole tukiverkostoa.

Miten kaikki sitten alkoikaan?

Ensimmäinen kesä kahden osoitteen loukussa kuten olimme jo olleet muutaman vuoden. Täällä olo ei ollut nyt suomen kiertoa vaan saunan lattian avaus ja uuden valamista samalla vesipumpun letkut menivät maan sisään, jotta talvella saisi vettä saunalle pumpulla. Oli siis pientä remppaa. Talon hormeihin tehtiin valuja ja rappauksia, koska päivä paistoi vintille hormin tiilien välistä.

Asumiseen välttämättömin remontti tehtiin sukulaisten kanssa. Kiitos siskon pojan, joka ahkerasti jaksoi autella, vaikka ikää ei paljoa ollutkaan. Kävi siinä veljeä, äitiä ja isääkin auttamassa. Oli turhautumista oli ärräpäitä, kesä tuntui lyhyeltä. Kuitenkin syksyn tullen tuli perhe tänne.

Ensimmäinen vuosi

Kaikki oli opettelua ja tuskaisen hirveää opettelua. Oltiinkin tehty samalla aikamatka. Se ei ollut tarkoitus ei todellakaan. Pyykit pestiin käsin niin kuin astiatkin. Putket jäätyi nostettiin kaivosta riukuämpärillä vedet lämmitettiin padassa, pestiin pyykit ja  peseydyttiin.

Mikään ei toiminut oikein esimmäisenä talvena. Polttopuut loppuivat jo jouluna. Naapurilta sitten ostelemaan puita, kun ei ollut ehditty tälläistä huomioimaan. Tie hukkui nietoksiin olimme lumen saartamina viikon päivät ennen kuin nöyrryin ja pyysin naapuria avaamaan tien.

Epätoivoa oli välillä havaittavissa, kun oli tunne, että hukkuu lumeen.

Lähtisitkö uudestaan?

Tätä pohdin tässä eräänä päivänä. Aloittaisinko kaiken tämän uudestaan uudessa paikassa yli kolmentunnin päässä täältä? Joutuisin pohtimaan sitä todella kovasti. Täällä kuitenkin osa kyläläisistä oli jo tuttuja, koska olen koko ikäni ollut täällä kesät. Vieraaseen paikkaan muutto ja kaiken uudestaan aloitus tuntuisi hurjalta. Kuitenkaan en näe sitä mahdottomana.

Tämän paikka on kuitenkin etappi vielä en tiedä mille. Tämän paikan piti olla osa ihmiskoetta. Sitä se on ollutkin monessakin mielessä. Vielä kun tietäisi mitä varten sitä koetta tehdään ja minne se johtaa.

Paikoilla on oma historia.

Tälläkin talolla on omansa. Mitä kyläläisiltä kuultu ja muidenkin tarinoita kuunneltu. On tämän talon ovet olleet aina avoimia kaikille. Osin talon historialla suvaitsevaisuuden ansiosta olen päässyt hyviin väleihin naapureiden kanssa. Naapureissa kun ei ole vaihtunut kuin sukupolvet.

Talo myös yrittää kasvattaa suvaitsevaisuutta meissä. Se on ehkä jotenkin verrannollinen siihen, että itse on nyt niin erilainen kuin ennen. Sitten ei voi arvostella toisten erilaisuuttakaan. Tietysti on koko perhe omanlainen erilainen kuitenkin niin samanlainen.

Kuinkas muut ovat löytäneet tupansa voit lukea niistä näiden linkkien kautta:

Pienenpienitalo

Maa-tuskat