Imemisen estäjä kokeilussa.

Joskus voi tulla ongelmaksi lehmä, joka tyhjentää utareet ennen lypsäjää. Lehmä on myös notkea ja voi juoda itseään. Tähän on kehitetty imemisenestäjä.

Näitä on erikokoisia ja näköisiä olemassa. Uskon, että näistä on joillekkin apua ongelmaansa.

Harkitsin tälläisen käyttöä ja kokeilin.

Meillä on lehmä, joka imee itse yhden neljänneksen tyhjäksi. Ajattelin, että kokeillaan tälläistä jos saisi opitun tavan pois. Illalla sitten lypsyn yhteydessä laitoin tämän sieraimiin. Lähdin viemään takaisin laumaan. Tämä kumma härpäke ei ollut lehmän mieleen. Otti hurjan vauhdin ja kirmasi lumet pöllyten pitkin peltoja. Minä kirmasin taas kuuluisan surullisesti siellä umpihangessa iltatreeniä lehmän kanssa. Kunto alkaa olemaan jo kohdillaan kaikenmailman juoksujen suhteen.

Lehmä pysähtyi, koska seisoi itse talutus narun päällä eikä tajunnut sitä jalkaa nostaa. Otin samantien tämän imemisenestäjän pois. Huomasin, että lehmä rauhoittui välittömästi, eikä enää ollut meno haluja.

Päätin heti tämän jälkeen, ettei tämä ole meillä se keino jolla imemistä estetään. Vielä en ole varma haluanko edes estää. Tietysti näissä asioissa on lehmän terveys etusijalla.

Seuraavaksi kokeillaan sitten utareliivejä, jos näyttää tarvitsevan. Liivikaupoilla olen onneksi ollut ennenkin, joten hyvin se menee. Vaimolle onkin sitten hankalampi niitä liivejä ostella.

Utareliivit

Ovat tarkoitettu yleensä helpottamaan utareisiin kohdistuvaa painoa. Toki niistä voi olla apua myös tähän. Ne ovat tukevat ja hihnoilla muokattavissa jokaisen lehmän koon mukaan. Teen niistä sitten uutta juttua jos ja kun niihin päädyn.

Vapaa vai täysin kahlittu?

Päädyin tälläiseen aiheeseen, koska aloin pohtimaan vapautta. Etupäässä tuli muistoja vuosien takaa facebookin ansiosta. Joitain vuosia sitten tekemiäni juttuja en voisi nyt toteuttaa en ainakaan yhtä helposti.

Arki aikatulutettua ja talutusnuorassa oloa.

Tältä se välilä tuntuu. On kadonnut se vapaus hypätä autoon ja mennä Ylläkselle laskemaan stigalla mäkeä ja siitä Rovaniemen kautta Kajaaniin lypsämään lehmiä. Sieltä sitten parinpäivän päästä Rovaniemen kautta kotiin keski-suomeen. Tälläinen road trip ei onnistuisi nyt. Aikaa on päivässä aamu- ja iltalypsyn väli.

Voisin toki pyytää lomittajaa lypsyille ja hoitamaan talon työt. Kuitenkin se tuntuisi jotenkin väärältä. 

Juhliminen on kaikista huippu kivaa eikö?

Juhlat ovat velvoitteita joista emme halua olla pois. Se ei kuitenkaan läheskään aina tarkoita, että koko perhe pääsisi lähtemään. Nyt lypsettävien lehmien takia vielä harvemmin. Mitä kauemmaksi joudumme menemään sitä varmemmin joudumme jakautumaan perheenä.

Märkä ilta baarissa. Olisihan se ihan mahdollista mutta aamulla on aina se lypsy. Baarit eivät ole vetäneet puoleensa enää vuosiin. Aikoinaan on saanut mennä ja koluta niitä niin paljon, ettei enää ole tarvetta.

Juju – Hullu on ollut voimaa antava voima tällä matkalla.

Mitäs tästä sitten saa?

Omanlaistaan vapautta ja kiireettömyyttä, joka on joku myytti jota en ole purkanut. Onnistumisia jossain jota ei olisi uskonut tai edes osannut odottaa. Ylittää itsensä asioissa joihin ei osannut varautua. Helpoksi en kehu tätä elämän muotoa ja aikataulujen yhdistämistä ulkopuoliseen mailmaan. Välillä saan olla ihan omassa aika universumissa joskus taas kovastikin muiden aikataulujen orjana.

Huominen on huomenna ja eilinen oli eilen. Sen tarkempaa ajan kulkua ei voi suunnitella. Joskus saan viestejä tai puheluita josko tekisin jotain. Soittaja tai viestin lähettänyt henkilö on yleensä yllättynyt. Syy yllätykseen on se, että jos sillä hetkellä ehdin tekemään sen asian jota pyydetään teen sen heti. Syy on se, etten aina tiedä ehdinkö tehdä sitä huomenna tai edes koko loppukuun aikana. On siis tuurissa kuinka vastaan erilaisiin pyyntöihin. Ulkopuolelle tehtäviä hommia harvemmin jää rästiin, kun haluan ne heti pois, jotta voin palata omaan kuplaani.

Osaanko sanoa EI?

Se on ollut vielä opettelussa ja opettelu jatkuu edelleen. Tosin kun en osaa sitä sanaa sanoa pääsen mitä kummallisimmille arkisille seikkailuille. Joskus ei ole tietoa edes mitä olen menossa tekemään. Sehän ei minua haittaa se tekee tekemisestä vain mielenkiintoisempaa.

Meneekö mikään koskaan pieleen?

Sehän olisi kiva jos kaikki menisi niin kuin on suunnitellut. Yleensä kaikki isommat hommat vastustavat jotenkin jossain kohdin. Monesti ulkopuolinen ei edes tiedä miten se menikään. Talven aikana olen huomannut, että luonto ja ilmasto voi muuttua nopeasti sellaiseksi, että kotiin ajo muuttuu vaaralliseksi. Näissä tapauksissa auto on jäänyt naapuriin ja kävelyä reilu kilometri. Pahin haaste onkin oma tie ja sen jyrkkyys.

Juju – Onnelliseksi Pitää sisällään sellaisen arjen hienouden tunteen.

”Oon hullu ja haluun olla sun kaa. Haluuk sä olla hullu mun kaa?”

Tätä lausetta tulee toisteltua kuin mantraa. Eihän tämä ole nyky normien mukaista elämää millään tasolla. Jotenkin sitä pitää olla hullu jotta uskaltaa lähteä omalle kummalle polulleen.

Mikä on ollut vaikeinta?

Vaikeinta oli alussa uskoa, että puoliso on ihan täysissä järjissään kun lupautui tälle kummalle polulle. Monesti sai vakuutella, ettei päätös ole vain minun. On myös hetkiä jolloin tulee pohdittua pitäisikö tämä ihmis koe keskeyttää ja yrittää olla normaali. Jotenkin sitä on mennyt jo niin syvälle, ettei osaa palata sinne pintaan jossa olisi helpompi uida.

Tällä hetkellä vaikeimmalta tuntuisi muuttaa kerrostaloon ja kuunnella iltaisin autojen hurinaa.

 

Uskon nimipäivänä 30.3 on tulossa yhteiskirjoitus. Silloin pääsette lukemaan kuinka tie tänne toi. Muillakin on mielenkiintoisia kirjoituksia kuinka ovat löytäneet tiensä kotiin. 

Odotus on päättynyt.

Yhdeksän kuukauden odotus on päätynyt.

Aloitetaan siis sieltä yhdeksän kuukautta sitten on sonni onnistunut astumaan Mielikin. Siihen loppui kiiman huudot. Vihdoinkin sonni on onnistunut.

Tätä rakkauden vasikkaa aloitamme odottelemaan. Viimeiset kolme viikkoa on ollut vahtaamista. On valvottu öitä vuoroissa. Juostu katsomassa kuinka homma etenee. On huomattu, että kalenterin merkinnät ovat väärin. Siirretty poikimis aikaa myöhäisemmäksi.

Tulee kuuluisa poikimispäivä vihdoin ja viimein. Kuitenkaan mitään ei tapahdu. Valvominen lisääntyy ja uni vähenee. Saa nukkua noin puolituntia ja nousta katsomaan kuinka meillä menee. Huomattavaa muutosta ei ole havaittavissa.

Menee päivä, menee yö. Ollaan jo viisi päivää yli ajalla. Alkaa olemaan hurjan väsynyt. Ei tiedä onko hirveämpi nukkua vai valvoa. Väsyttää, nukahtaa ajoissa jo iltasella kahdeksan aikoihin.

Valveilla vai unessa?

Kymmenen aikoihin herää painajaiseen, että kaikki ei olekkaan hyvin. Vaatteet päälle ja ulos. Kaikki näyttää rauhalliselta, lähemmässä tarkastelussa kaikki ei ole oikein. Poikivaksi odotettu on vapaana. Ihan siis pihassa.

Taskulampun valossa näkyy jälkiä, puhelin on tietenkin sisällä. Ensimmäinen ajatus nyt se perkele on mennyt poikimaan jonnekkin sivummalle. Seuraan jälkiä läheiseen pusikkoon jäljet jatkuvat sieltä eteenpäin. Jatkan seuraamista, lisään vauhtia kävelystä hölkkään. Jäljet vain jatkuvat syvemmälle metsään. Juoksen ja harhailen jälkien perässä aina vain kauemmaksi kotoa. Talon valot häipyvät jo näkyvistä. Jatkan kuitenkin jälkien perässä aina vain syvemmälle metsään. Onneksi alue on tuttu, koska taskulamppuni himmenee. Juoksen kompuroin, pohdin nukunko vai olenko hereillä. Totta vie olen hereillä. Enhän ollut mitään ulkovaatteita laittanut. Ohuet verkkarit ovat läpimärät ja saappaat täynnä lunta.

Pelkään löytäväni täältä jostain vasikan. Pelkään ja toivon sitten en enää toivokkaan. Olisinhan ihan yksin sitä kantamassa. Matkalla on muutamassa kohdassa ollut vyötäisille asti lunta. Miten ne vasikan kanssa ylittäisin. Jäljet kääntyvät kohti kotia. Lisään taas vauhtia. Huohotan olen jossain paniikin, pelon sekaisissa tunteissa. Kuitenkin joku pakottaa toimimaan. Pääsen takaisin pellolle huomaan vielä toiset jäljet. Ei en lähde niiden perään. Käyn sisällä herättämässä vaimon, joka lähtee seuraamaan jälkiä sillä aikaa kun korjaan aidat.

Öisiä päätöksiä

Teemme päätöksen, että tarkkailua on lisättävä. Loppu yö menee suhteellisen rauhallisesti. Aamulypsyn jälkeen, päätämme ottaa tämän tulevan lehmän kiinni.

Tämä oli kova päätös, koska en haluaisi rajoittaa poikivaa. Kuitenkin se pelko, että menisi metsään poikimaan oli niin suuri riski.

Peltoa tuli tallattua. Päätimme, että koko tulevat viimeiset tunnit joku on köyden päässä, jotta liikkuminen olisi mahdollisimmän vähän rajoitettua. Tulihan siinä peltoa kierrettyä ja luettua uutisia puhelimesta ääneen.

Poikiminen alkaa mutta ei mene sen kuuluisan ohjekirjan mukaan. Ei edes sen, jossa kerrotaan mikä kaikki voi mennä pieleen.

Puhutaan ensimmäisestä kalvosta, joka puhkeaa neste jota valuu muuttuu punaruskeaksi. Tämän näkeminen oli merkki nyt se alkaa. Odotamme, koska tulee se seuraava eli vesipää. Jonka pitäisi roikkua kuin laskuvarjo perässä. Sitä ei näy, eikä kuulu. On mennyt jo kauan. Liian kauan ja lehmäkin on sen oloinen, ettei mitään tapahdu. Mitä ihmettä imaisiko se sen takaisin? Tulee tunne, että ei sitä vesipäätä kyllä ole edes tulossa. Punnitsen vielä kokeilenko, onko tulossa vai odotanko. Kyllä päädyn kokeilemaan. Käsi ei mene edes rannetta myöden, kun tuntuu jo sorkat. Nyt on pakko pyytää apua. Tiedostan, että nyt se on saatava ulos tai sulkeutuu.

Saimme nopealla aikataululla rauhallisen ja naudoista paljon tietävän ihmisen avuksi. Kokeilimme ja totesimme pään puuttuvan jalkojen välistä. Vasikka piti siis työntää takaisin kohtuun, jotta saadaan pää jalkojen väliin. Oikeassa asennossa vasikka tuli liukkaasti.

Eloton vasikka ulkona. Limojen puhdistus hengitysteistä, painalluselvytys, takajaloista ylös ravistus, painalluselvytys jatkuu. Emo nuolee samalla vasikkaansa puhtaaksi. Kokeilemme refleksit silmästä niitä ei ole. Toteamme vasikan kuolleeksi. Emo saa nuolla vasunsa, koska se auttaa jälkeisten irtoamista ja näin paranee paremmin.

Mitä opimme?

Kaiken jälkeen on hyvä käydä läpi mitä tapahtui. Epäilen vahvasti, että ulomman kalvon puhkeamisen yhteydessä meni myös vesipää. Tätä kun en ottanut huomioon sai poikiminen jatkua liian kauan. Kuolinsyy oli virheasento mutta olisi ollut mahdollisuus selvitä, jos olisi aloitettu poikimisapu aikaisemmin.

Loppuiko tarina mielestäsi kesken?

Niin meistäkin valitettavasti aina ei ole onnellista loppua. Onneksi kuitenkaan kaikki ei lopu tähän. Emo pitää meidät liikkeessä ja lypsätyttää itsensä aamuin illoin. Lypsyjen väli on niin lyhyt, ettei ehdi menetystä murehtimaan, vaikka menetys tuntuu pahalta ja kyyneleet nousee kuopistaan. Emme mahda tapahtuneelle mitään. Voimme vain hoitaa niitä joita on parhaalla mahdollisella tavalla.

 

 

Määrittämätön tuotanto suunta?

 

Joskus julkiset keskustelut ottaa päästä. En jaksa kääntää kaikkien päitä tai oikeastaan joidenkin pitäisi ottaa side pois silmiltä.

Otan nyt omalta osaltani kantaa asioihin joita yleistetään. Tuotamme nyt munia, villaa ja maitoa. Liha on sivutuote, jota tulee harvakseen.

Kuulen kuinka eläintuotanto vie peltotilaa ihmisille viljeltävältä ruualta. Tämä yleistys on todella rankka. Kyllä meilläkin eläimet syövät sitä heinää jota pellolla kasvaa. Tällä hetkellä syövät joko luonnonhoitopellolta tai suojavyöhyke peltojen tuotteita. Molemmat kuuluvat kemiallisen lannoituksen ulkopuolelle.

Sitten meillä syötetään kauraa perinteistä viljaa siis. Aivan kamalaa pellolle laitetaan kauraa kasvamaan ja syötetään eläimille. Näin se nähdään tietenkin miten muuten voisi eläimet saada kauraa. Meille tuleva kaura on viljelty joko siemenviljelyyn tai kaurahiutaleeksi. Kummassakin tuotannosta löytyy siihen kelpaamattomia jyviä. Kone lajittelee ne erilleen, koska koko on tuotantosuuntaan väärä. Nämä väärän kokoiset jyvät tulevat meille eläimien hyödynnettäväksi. Nyt meille tulee hernettä, joka on myös siemenviljelyyn tarkoitettu. Osa herneistä kuitenkin hajoaa kuljetuksessa ja korjauksessa, joten nämä tulevat eläimien hyödynnettäväksi.

Mikä tälle hukalle on toinen käyttökohde?

Erilaisia keinoja on ollut ja on käytössä tämän ”hukan” hävittämiseen. Sitä on käytetty energian tuottamiseen ja kompostointiin. Hakkeen joukossa lämpöenergiaksi ja kompostoitu tai kynnetty peltoon. Peltolevitys on tietysti ollut paikoin hyvä muuttolinnuille.

Olisiko Luomu vaihtoehto?

Siinä on hyviä ja niitä miinus puolia. Olemme päättäneet, että emme ole musta valkoisia. Jos olisimme luomussa pitäisi meidän viljellä itse omilla pelloilla viljat ja heinät. Tämä menisi ajatus mailmassani väärään suuntaan. En haluaisi sitoa peltoalaa pelkästään eläimille tuotettavaan ruokaan. Nyt oma peltoala pysyy pienenä ja voidaan hyödyntää muille tulevaa hukkaa. Kuitenkin seuraamme luomussa tapahtuvia muutoksia tilntarve kokojen ja hyvinvoinnin osalta.

Eläinten tilat ja ulkoiluajat mitoitetaan luomun ajatusta käyttäen. Jollekkin joskus sanoin, että luomu tuo mitoituksen minimin. Tilamme on pieni ja laumat myös pieniä niin kaikkien tilojen pitää olla isommat kuin luomussa. Tämä siitä syystä, että voimme taata eläimille luonnonmukaisen käytöksen ja väljyyden.

Huomattavasti helpompi on työskennellä eläinten kanssa, kun niillä on tilaa väistää hoitajaa.

Kukaan ei ole osannut nimetä tälläistä tuotanto muotoa vielä. Kenellekkään ei ole muodostunut käsitettä tästä. Usein kysytään oletteko tavanomainen vai luomu. Mitäs tähän vastataan? No tavanomainen mutta erilainen. Ei vain ole kukaan keksinyt miten tälläinen nimetään ja rajataan.

Uskon, että Suomessa on monia tiloja jotka toimivat tällä väli alueella. Sen takia voidaan puhua myös puhtaasta ruuan tuotannosta.

Olisiko tämä sitten kestävää tuotantoa?

 

 

Eläinten ruuan kulutuksen vertailua

Pohdin eläinten ruuan kulutusta ja sen tuomaa hyötyä.

Nauta syö noin yhden pyöröpaalin 1 kuukaudessa. Joten neljä nautaa kuluttaa paalin viikossa. Ovat vapalla heinällä ja hukkaa tulee jonkin verran. Ruokinta jos olisi rajoitetumpaa voisi mennä vähemmän heinää eli tulla vähemmän hukkaa. Ne syö saman verran mutta heittelevät ja tallovat vähemmän.

 

Lammas syö noin yhden pyöröpaalin 7,5 kuukaudessa.  Meillä noin kolmekymmentä lammasta syö pyöröpaalin viikossa. Tästäkin tulee hurjasti hukkaa mutta lammas on ronkelimpi myös korsien suhteen, joten hukan määrää on hankalampi ruokinnalla vähentää.

Käytän laskelmassa lampaiden kulutusta, koska vuohien ollessa ei tullut eroteltua heinän menekkiä. Määräkin oli pienempi, joten isopaali olisi ehtinyt pilaantumaan. 

Vuohilla kulutus on samaa luokkaa lampaiden kanssa.

 

Vertailen nyt maidon tuotannon näkökulmasta.

 

Nauta joita meillä on nyt kyyttöjä tuottaa noin keskimäärin 10 litraa vuorokaudessa maitoa. Vuohi tuottaa noin 2-4 litraan maitoa vuorokaudessa. Sitten kun annetaan vasikan juoda emoa niin ihmisille jää 6 litraa vuorokaudessa. Vuohienkin annetaan imeä emoansa, joten siitä jää 1-2 litraa vuorokaudessa.

Jos haluamme saman määränmaitoa kummastakin eläinlajista.

Yksi nauta vastaa 3-6 vuohta. Naudoille on tavallista saada yksi vasikka. Vuohella tulee yleensä kaksoset. Joka vaikuttaa siihen kuinka paljon ihminen voi ottaa maitoa häiritsemättä kilien kasvua. Kuudella vuohella laskien on kuitenkin heinän kulutus vähäisempää kuin yhdellä naudalla. Paali kestää teoreettisella laskukaavalla 1.2 kuukautta. Tosin hukanmäärä voi olla enemmän.

Kuinka paljon tilaa nämä tarvitsevat.

Nauta tarvitsee tilaa 1 neliö elopainon 100 kiloa kohti eli 351-500 kiloinen eläin vaatii 5 neliötä. Lypsylehmällä tarve on 6 neliötä ei siis painon mukaan.

Vasikalle 1,5 neliötä lisää tilaa aina 100 kiloon asti. Lehmä vasikan kanssa 7,5 neliötä.

Vuohi tarvitsee tilaa 1,2 neliötä. Sitten jos lasketaan tila 6 vuohelle 7.2 neliötä.

Kilien kanssa oleva kuttu tarvitsee 2 neliötä tilaa. 6 vuohella kileineen on se 12 neliötä.

En suosittele suoraan käyttämään näitä lukuja jos eläimiä on vähän. Vaikka nämä ovat minimi mitat aina on myös taustalla lause. Eläimen on pystyttävä lajityypilliseen elämään. Tämä lause ei toteudu minimi mitoilla.

Eroavaisuuksia.

Vuohet joutuisi jokainen tekemään kilit kerran vuodessa.  Synnytyksiä tulisi näin kuusi vuodessa. Naudalla tulisi se yksi vuodessa.

Vuohilla on ollut tapana pitää tieheämpää aitaa joko verkkoa tai useampi lankaista aitaa. Laitumen perustus kustannusten hinta voi näin ollen kohota. Naudoilla voidaan mennä yhdellä tai kahdella langalla, jolloin se on myös nopea siirtää uudele lohkolle.

Sitten se toinen tuote.

Nyt puhutaan siis lihasta, koska mitään ei haaskata. Kilit kasvavat ja tulee aika teurastukselle. Normaalisti jotkut toimisivat että pukit syödään ja kutut jatkaa maidon tuottajaksi. Eli puolet olisi nyt pukkeja ja yhdestä pukista saadaan noin 6kg lihaa. Mennään laskukaavalla 6×6=36kg. Tämä määrä tietysti riittäisi monelle ja onhan se maukastakin. Tämä määrä on mahdollista joka vuosi ja kun kuttuja tulee lisää kertautuu se määräkin. Kuttu on valmis poikimaan noin vuoden iässä, joten on nopeammin lypsyssä.

Naudoilla tulee se yksi vasikka jolloin joko lihaa tulee tai ei tule. Riippuen tietysti mitä hakee. Kun lypsylehmäksi tulemiseen menee noin kaksivuotta ennen kun on ensimmäinen lypsy. Sonni menee yleensä lihoiksi, joka kasvaa emon alla noin 8 kuukauteen asti ei sen yli, koska tulee lisääntymiskykyiseksi. Tämä jässikkä painaa rodusta riippuen jo yli 300 kiloa, josta tulee siis noin 150 kiloa lihaa. Tällä lihamäärällä elää jo suurikin perhe. Liha määrä kuulostaa hurjalta mutta se voi olla kahden vuoden lihat, jos seuraavana vuonna tulee lehmä joka kasvatetaan lypsyyn.

Kivennäiset ja lisäravinteet.

Alkuperäisroduista puhuttaessa kummallakin kulutus on vähäistä. Nuolukiven muodossa on hyviä vaihtoehtoja. Niitä on myös hyvä vaihdella aina, kun loppuu niin toisenlainen kivi. Jos laumat on isoja, voidaan käyttää monia eri kiviä useammassa paikassa. On kuitenkin hyvä lukea mitä ne sisältää ja käykö kyseiselle lajille. Yleisesti käy mutta muun lisäruokinnan kanssa voi tulla jotain ainetta liikaa. Joten on hyvä lukea mitä ne sisältää ja laskea pitoisuuksia. Mitä vähemmän rehuissa on samoja aineita sitä vähemmän aiheuttaa ongelmia laskemisessa.

Lypsypaikka

Kummankin lypsypaikan voi toteutaa huokeasti tai ei niin huokeasti. Tämä riippuu ihan tasosta, jonka itse tekee. Molemmilla onnistuu käsinlypsy ja molemmille on koneellinen lypsykone olemassa.

Puolueettomuus ja tutkinta.

Puolueeton en ole tässä kirjoituksessa. Olen kallellaan nautoihin ihan omien valintojen johdosta. Neliö tiedot on haettu Eviran ja Pro Agrian vapaista tietokannoista.

Vuohissa maitorotuinen voisi lypsää enemmänkin. Nämä on meidän tilalla koettuja lukuja. Joten myös naudan maidon tuotanto on suurempaa lypsyroduilla. Tällä hetkellä siis molempien tuotos määrät on alakanttiin. Holstein rotuinen nauta pystyy tuottamaan maitoa 50 litraa vuorokaudessa. Se ei olisi ollut kuitenkaan sopiva vertailu rotu kotitarve tuotanto tarkoituksessa tehdylle vertailulle.

Veden kulutusta en tässä ruvennut laskemaan. Siitä en pysty antamaan läheskään tarkkaa lukemaa. Syynä omakaivo ilman vesimittaria ja juotto automaattikupeilla.

Paljonko meillä menee heinää?

Eläimet:

5 nauta eläintä.

noin 30 Lammasta.

Laskennallisesti pitäisi selvitä 80 pyöröpaalilla. Kuitenkin kevään mittaan tulee uusia luonnollisen lisääntymisen johdosta. Tämän takia emme tyydy tähän määrään vaan nostimme paalien määrän 120 paaliin. Näin saamme myös turvapuskurin keväälle ja pystymme ruokkimaan laitumelle kasvun alkuvaiheessa olevia ja imettäviä lampaita.

Onneksi olemme kuitenkin nyt siinä tilanteessa, että heinät on levällään eri paikoissa. Ensi vuosi mennään toisella systeemillä mutta palataan siihen sitten, kun heinänajo alkaa. Jätämme kuitenkin oven auki vanhaan järjestelmään.

 

 

 

Eläinlääkäri tykkää kun otetaan haasteita.

Remmiin on tullut uusi oppilas.

Jotkut projektit on toisia hitaampia ja kärsivällisyyttä vaativia. Kaiken mailman erikoistuminen on elinehto. Syksyllä päätimme vihdoinkin aloittaa myös vetohärän koulutuksen. Oikeastaan vielä se on kyllä sen kasvatusta.

 

Hei tää on meidän Tuhti siitä iskä meinaa tehdä vetohärän. En tiiä mitä se tarkottaa. Mä haluaisin hevosen. Kuva: LH4V

Kuvan oton jälkeen on massaa tullut jo muutama kilo. Kesällä päästään jo jonkin moisiin vetoharjoituksiin. Tällä hetkellä totutellaan liikkumuseen ja ympäristöön. Pieniä hitaita askelia mutta edistyminen on nopeaa.

Monet tilat keskittyvä tiettyyn lajiin

Se tuo omanlaistaan turvaa ja sitä spesiaalia tietämystä tietystä eläimestä. Meillä on ollut laajempikin kirjo eläimiä. Nyt on kuitenkin keskitytty kolmeen eli kanoihin, lampaisiin ja nautoihin.

Meille on osunut mahtava eläinlääkäri. Ei ole niin pientä eikä suurta kysymystä, ettei voisi kysyä. Yhteistyö ja toiminta malli on saatu ihanan joustavaksi. Ajattelemme toistemme aikaa ja mahdollisuuksia. Asumme eläinlääkäristä katsottuna sivussa ja harvemmin voidaan yhdistää käyntiä muiden kanssa. Kuitenkin viemme lapsemme viereen hoitoon. Tällä samalla kyydillä on mennyt sonni leikattavaksi häräksi. Tällä järjestelmällä on joustavasti onnistunut monet lääkkeen haut ja tarkistukset eri eläimille.

Haasteita on tullut matkan varrella erinäisissä jutuissa. Joskus ne on kasautunut yhteen ja eläinlääkärikin jo sanoi, ettei enää halua nähdä meitä. Syynä ei ollut haluttomuus auttaa vaan toivo, ettei tulisi enää mitään muuta.

Onko koskaan käynyt mielessä lopettaa?

Lyhyesti kyllä! Se on jotenkin jännä refleksi. Kertaakaan ei olla ajateltu, että lopetetaan kun on käynnissä eläimen hoitotoimet. Vaan viikko sen jälkeen kun kaikki on saatu kuntoon tulee se hetki, mitä järkeä jatketaanko? Silloin tulee se ruutupaperi ja punnitaan mitä tapahtui, miksi tapahtui. Sen jälkeen tehdään muutokset ja jatketaan jossain muodossa. Se voi vaikka tarkoittaa, että se eläinlaji poistuu, jos nähdään se ainoana vaihtoehtona tai järkevimpänä. Poiston syynä on yleensä hyöty, vastaan kulut ja jaksaminen.

Kukaan ei jaksa vetää kivirekeä perässään kaikkia ylä- ja alamäkiä.

 

 

Käsinlypsy

Aloitetaan tämä lypsy ihan perus tarvikkeista mitä tarvitaan ennen kuin edes tissejä hiplaillaan.

  1. Utareliina
  2. Ämpäri tai kippo
  3. Lämmintä vettä
  4. Kuivauspyyhe
  5. Alkusuihke astia
  6. Lettupannu
  7. Solu-testi
  8. Lypsyastia
  9. Rasva tai suihkutettava utareen hoitoaine
  10. Sihti tai siivilä

Utareliina on iso, jotta jokaiselle vetimelle on puhdas kohta liinasta. Helpointa on löytää puhdas kohta käyttämällä liinan nurkkia. Liina jaetaan päässä neljään osaan ja pyöräytetään aina uusi kulma, kun vaihdetaan vedintä. Liinan voi taittaa lopuksi kahtia ja pyyhkiä utareiden välin jos likainen. Puhdas kohta takaa utareterveyden, jos joku lohko on tulehtunut ei siirretä sitä liinalla toiseen.

Ämpäri tai kippo on utareliinalle, jotta saadan se pysymään märkänä ja lämpimänä. Lämpö auttaa utaretta herumaan helpommin ja puhdistaa tehokkaasti ilman hankausta. Puhtaaseen veteen ei koskaan laiteta jo käytettyä liinaa.

Kuivauspyyhettä käytetän ennen kuin aloitamme lypsyn, koska vesi ei ole liukaste. Kuivausliinaan voi vielä tarttua likaa. Käytämme kertakäyttöistä repäistävää kestävää paperia imukyvyn, kestävyyden ja hygienian takia.

Alkusuihkeastiassa on musta alue, johon otetaan noin 4-5 suihkausta. Musta välipohja näyttää onko maidossa kökkösiä, jotka ovat merkki soluista maidossa. Soluja on aina maidossa mutta lisääntyminen on merkki utaretulehduksesta. Utareterveyttä seurataan myös haju- ja näköaistilla. Maito voi alkaa haista tai/ja väri muuttua.

Lettupannua käytetään solu-testin kanssa. Jos havaitsemme alkusuihkeastiassa kökkösiä niin jokainen lohko testataan. Terävä kärki on aina lehmän pää. Tällöin kuka tahansa tietää mikä lohko on mikäkin. Lohkot ovat OE= oikea etu OT= oikea taka VT= vasen taka VE= vasen etu.

Jos joku lohko tuottaa runsaasti soluja, kutsutaan eläinlääkäri hän hoitaa antibiotilla joko lohko kohtaisesti tai kaikkia, tapauksesta riippuen. Eläimen tietoihin merkitään, jos vaikka OE soluttaa ja oikea etu erillislypsyyn. Lehmät kun ovat meillä vapaana käytämme  AUT(AUTE)-menetelmää. Lehmä voidaan näin merkitä väri koodilla jalkoihin, koska niitä on yhtä monta kuin vetimiä. Järjestelmä on kaikilla Valion tiloilla käytössä. Tämä järjestelmä helpottaa lomittajia ja muita lypsäjiä.

 

A= Antibiottihoito Punainen EI SAA KÄYTTÄÄ!!! Koneella lypsettäessä viimeinen lypsettävä. 

U= Ummessa, umpeen menossa tai umpeutettu neljännes Sininen EI LYPSETÄ TAI HARVENNETTU LYPSY!!!

T= Ternimaito Keltainen EI sekoiteta tavalliseen maitoon.

E=Erilleen lypsettävä Vihreä EI sekoiteta tavalliseen maitoon. Syynä voi olla solutus.  

Koneella lypsettäessä terveet ensin ja viimeisenä kaikki, joilla on jokin merkintä. Värit kertovat myös sen järkevän järjestyksen merkittyjen järjestys: Vihreä ensin, keltainen huuhtelisin jos vihreän jälkeen lypsetään jottei tuore lehmä sairastu. Sininen sen jälkeen ja viimeisenä punainen.

Maidon solut

Lehmän maidossa on aina soluja. Ne ovat valkosoluja, jotka suojelevat lehmää ja utareita ulkoisilta ärsykkeitä vastaan esim. bakteerit. Ei ole olemassa yhtä varmaa raja-arvoa mutta maidon koostumus muuttuu, kun solu taso ylittää 100 000kpl/ml. Meijereille toimitettavan maidon parhaan luokan raja on <250 000kpl/ml. Tätä arvoa voi myös kotitarve lypsyssä pitää jonkinlaisena raja-arvona.

Solu-testillä voidaan tutkia suuntaa antavasti

Lainattu kuvasta:
CMT 1 – ei saostumaa

Seos pysyy vaalean violettina nestemäisenä, mitään saostumaa ei ole havaittavissa. Neljännes on terve. alle 100 000 solua / ml.

CMT 2 – lievä saostuma

pohjalla heikkoa saostumaa, joka havaittavissa parhaiten kallistaltaessa astiaa edestakaisin. Neljännes on terve mutta tarkkaile solu-testillä. Kaikissa neljänneksissä on tälläinen reaktio, kun lehmä on umpeen menossa. 100 000 – 250 000 solua / ml.

CMT 3 – selvä saostuma

Seos sakenaa, on limainen ja tummemman violetti kuin CMT 1-2. Neljännes on sairas. Lievä piilevä utaretulehdus voi tartuttaa toisia lehmiä. Lypsetään terveiden jälkeen. 250 000 – 500 000 solua / ml.

CMT 4 – hyytelöityy, voidaan jakaa

Seos sakenaa välittömästi. Astiaa pyörittäessä seos pyrkii keräytymään keskelle, mutta likkeen pysähdyttyä se jakautuu tasaisesti astian pohjalle. Edellistä voimakkaampi violetti. Neljännes on vakavasti sairas. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin lypsä edellisten jälkeen. 500 000 – 4 000 000 solua / / ml.

CMT 5 – hyytelöityy, ei voida jakaa

Seos hyytelöityy voimakkaasti, keräytyy astian keskelle ja jää liikkeen lakattua hyytelömassaksi eikä peitä astian koko pohjaa. Voimakkaasti violetti. Vakava utaretulehdus. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin. Lypsä viimeisenä. Yli 4 000 000 solua / ml. 

Lainattu kuvasta:
Luokka 1

8 sekoituskierrosta alle 80 000 Terve neljännes

Luokka 2

8+5=13 sekoituskierrosta 80 000 – 100 000 Lievästi soluttava neljännes.

Luokka 3

8+10+10=28 sekoituskierrosta 100 000 – 250 000 Soluttava neljännes.

Luokka 4

8+10+10+10+10=48 sekoituskierrosta 250 000 – 400 000 Piilevä tulehdus.

Luokka 5

8 sekoituskierrosta 400 000 – 1 milj. Piilevä tulehdus Mikäli hyytelö ei ole hävinnyt 48 kierroksella, kaada puolet (5ml) pois ja lisää sama määrä (5ml) reagenssia.

Luokka 6

8+10+10+10+10=48 sekoituskierosta 1-3 milj. Piilevä tai alkava tulehdus.

Luokka 7

Seosta ei voi kaatamalla jakaa 2,5-4milj. piilevä tai alkava voimakasoireinen tulehdus.

Luokka 8

Seos liisteröityy astian pohjaan, ei pyöri yli 4milj. Yleensä voimakasoireinen tulehdus.

Lypsyastia voi olla mikä tahansa laakea astia, joka pysyy pystyssä helposti, vaikka kattila. Kattilat ja metalliset astiat ovat helppoja puhdistaa, kestävät sääoloja ja lehmän potkuja.

Rasvat ja suihkeet sipastaan aina lypsyn jälkeen. Perusrasvoista Helosan on perinteinen pehmentävä ja kosteuttava voide. Sopii loistavasti hiehoille, koska se levitetään käsin. Suihkutettava vedin- ja utaresuoja on hoitava ja suojaava. Sopii lehmille, lampaille ja vuohille. Pitää vetimen ihon kimmoisana, pehmeänä ja torjuu kärpäsiä. Hiehot voivat säikähtää suhahdusta ja äkillistä kosteuden tunnetta. Silitä tai hiero hiehoa samalla, kun suihkautat, jotta se ei turhaan ylläty.

Sihtiä tai siivilää käytetään käsinlypsyssä irtoroskien poistoon maidosta. Sihtiin tai siivilään voi laittaa harson niin pienemmätkin roskat poistuvat maidosta.

Mistä näitä voi hankkia?

Lypsyyn liittyviä tarvikkeita löytyy useimmista maatalousalan liikkeistä ja meijereiden myymälöistä. Meijereiden myymälöistä saa paljon tietoa, koska ovat keskittyneet vain  maidon tuottajien auttamiseen.

Lähdetään sinne lypsylle!

 

Nyt on kimpsut ja kampsut on tuttuja niin lähdetään käsinlypsylle. Tätä samaa nimitystä käytetään lypsykoneella lypsettäessä parsinavetoissa. Nyt ei vielä käytetä lysykoneita vaan mennään käsinlypsämään.

Lehmälle on opetettu reitti lypsypaikalle etukäteen jo ennen poikimista. Se myös tietää, että lypsyn aikana saa herkkuja, joten houkutteluun ei enää tarvitse kaurakippoa.

Lehmä on haettu lypsypaikalle ja kaikki on mennyt mallikkaasti.

  1. Pestään utareet lämpimällä ja kosteala liinalla.

Rohkeasti vedin kouraan ja pyöritellään liinan sisällä. Lopuksi tarkistetaan onko vetimen pää puhdas. Jokaiselle neljännekselle on oma nurkka liinasta (1/4) on suurinpiirtein käden kokoinen alue.

2. Kuivataan utareet.

3. Otetaan 4-5 alkusuihketta jokaisesta vetimestä erilliseen astiaa.

Vähäisiä soluja näkyy mustalla alustalla ”normaali”.

3. Lettupannulla otettaisiin näyte jos olisi tullut isompia kokkareita.

4. Nyt on aika lypsää lehmä ”tyhjäksi”. Suosittelen ettei ihan viimeistä pisaraa myöden kuitenkaan.

Vetimiä on monen kokoisia ja muotoisia. Kahta samanlaista vedintä ei ole. Tekniikka vaihtelee tietysti myös vetimen mukaan. Kuitenkin kaikissa suljetaan maidon siirtyminen takaisin utareeseen ja painetaan ulos.

Vetimiä EI koskaan kiskota. Herumista voi helpottaa nostelemalla utaretta se demostroi vasikan käytöstä. Utareita voi myös lämmittää liinalla, joka on ollut lämpimässä vedessä kuitenkin puristettu kuivaksi. Lypsä aluksi yhdellä kädellä ja totuttele. Ota toinen käsi käyttöön, kun lehmä on rauhallinen ja itse olet valmis. Yksikätisenä pystyt ohjaamaan lehmää vapaalla kädellä, etkä likaa vetimiä kun et lypsä sillä kädellä.

5. Loppusuihkeen aika joka hoitaa utareita ja antaa suojaa. Suihke imeytyy nopesti, joten pakkasellakaan käytölle ei ole esteetä. Suihkeelle on oma suihkepullo, jonka nokka on tehty niin, että suihkuttaa viistosti eteen ylös. Tämän takia säiliön pystyy suihkuttelemaan tyhjäksi.

6. Solu-testin voi tehdä myös lypsetystä maidosta jälkeen päin. Kuvan tulos on alle 80000 solua / ml.

Solu-testin varastointi lämpötila on +15 ja suositeltava käyttölämpötila +30. Pullon voi laittaa kuumaan veteen, kun  ottaa mukaan lypsylle. Lypsyn jälkeen voi tehdä pistokokeita lypsetylle maidolle, vaikka ulkoisia merkkejä ei maidossa olisikaan. Jos tälläisessä jälkeenpäin otetussa näytteessä, on soluja otetaan seuraavalla lypsyllä jokaisesta neljänneksestä näyte. Jos useampi lehmä lypsetty yhteen niin kaikilta lehmiltä.

7. Astioiden pesu: Ensin huuhdellaan maitoiset astia alle 30 asteisella vedellä. Maito ei pala silloin astiaan kiinni. Sen jälkeen kuumalla saippuavedellä tässä voi käyttää normaalia tiskiainetta. Huuhdellaan kuumalla tai kylmällä vedellä. Jätetään kuivumaan seuraavaa lypsyä varten. Mitä nopeammin pesee sitä helpompi pesu on.

Lypsäjän koottuja tunteita.

 

Tällä hetkellä lypsämme ulkona satoi tai paistoi. Aluksi se oli tuskaa aivan käsittämätöntä tuskaa. Sormiin sattui, sattui tosissaan niin, että vedet tulivat silmistä. Siinä lehmän kupeessa tuli monia ajatuksia, lopetanko, pyydänkö emännän vai mitä teen. Päädyin jatkamaan, koska ajattelin lehmää. Se tuottaa mulle maitoa ja tätä pientä palvelustako en pysty tekemään. Siksikö kun sormiin kasvaa lihakset, kun edellisestä lypsyistä on aikaa. En voinut siis luovuttaa.

Muutama päivä tämän jälkeen pakkanen tuli ja ihan kunnolla. Aamulla -23 ja lypsän ulkona paljainkäsin tietenkin. Se tunne kun aamulla vilkaiset mittariin ja muistat ne sormien kivut. Puoli ääneen sanoin ulos astuessa, että paska nyt sattuu. Lehmä tuli tuttuun treffipaikkaan laitumen portille. Siitä kylki kyljessä kuljimme lypsypaikalle. Aloitimme normaalin kaavan kautta Lypsyn. Se oli upea tunne aivan mahtava sormia ei edes palellut. Oli lämmin, liian lämmin, jos asteita katsoo. Lypsy onnistui ja olin tyytyväinen pienesti naureskelin mielessäni. Ei nämä pienet pakkaset lannista kivaa hommaa.

Paripäivää myöhemmin pakkaset lauhtuu ja ollaan -17. Ei löydy sitä määrää kirosanoja, joka kuvaisi sitä tuskaa. Lypsy meni ihan hyvin, mutta aamulypsyn jäljiltä sormiin sattui vielä puoliltapäivin. Iltalypsylle mentäessä oli sormet sulat, mutta pelotti kuinka paljon nyt tulee kipuja. Iltalypsystä selvisin ilman mainittavia vaurioita.

Lypsypaikka

Tiedän olevan hiehoja, jotka hyppivät ja potkivat ensimmäisillä lypsy kerroilla. Tästä syystä on lypsypaikan oltava rauhallinen ja mahdollisimman häiriötön. Nyt meillä on lypsyssä vasta ensimmäinen mummo lehmä, joka seisoo järkkymättä paikoillaan ilman mitään heilumisen estimiä.

Hiehoja kun aletaan lypsämään on valttia rauhallisuus ja ahtaus. Ei mikään puristava ahtaus vaan pienehkö ahtaus, jotta heiluminen on hallinnassa. Potkimista vastaan on potkurautoja, joita voi käyttää mutta kannattaa kokeilla melko nopeasti onnistuisiko lypsy ilman potkurautaa. Raudasta tulee nopeasti lehmälle myös rutiini, jonka se tulee vaatimaan aina.

Olen törmännyt huhuihin, että lomittaja joutuu virittelemään mitä kummallisimpia juttuja, jotta lehmän kaikki rutiinit on täytetty. Nämä tietenkin hidastavat lypsyä ja vaikeuttavat tuuraajien toimintaa lehmien kanssa. Nämä kummalliset rituaalit voivat iskostua lehmälle niin syvälle, ettei ilman niitä voi lypsää. Mitä jos jotain sattuu ja ei ole ketään joka kertoo kaikki kommervenkit? Tämähän voi päättää muuten hyvän lehmän elämän. Teurasauton tilaaminen on tietenkin viimeinen vaihtoehto mutta ei lehmää voi pitää utareet täynnä monia päiviä.

Hiehoja kannattaa hiplailla ja pestä utareista jo ennen lypsy kauden alkua.

Lypsyyn kuluva aika

Lypsämme tällä hetkellä käsin juuri ajan takia. Vaikka käsinlypsy kuulostaa työlältä tai vaivanloiselta. Se ei ole sitä, kun on vain yksi lypsettävä. Laskin, että ajallisesti ja voimallisesti hyödyn lypsykoneesta vasta, kun on kaksi lypsyssä. Vielä kun tulee kolmas, joka on iso tuottoisempi niin aikaa säästyy kunnolla.

Nyt käsinlypsäen aikaa menee noin 20-30 minuuttia aamulla aloitetaan kahdeksan aikoihin ja illalla aloitetaan kuuden maissa. Jos käyttäisin konetta menisi vähintään 30 minuuttia lisää koneen pesuun aamuin illoin. Toisen tullessa lypsyyn pesun aika ei kuitenkaan lisäänny mutta lypsy aika voi lyhentyä. Tällöin saatan päästä tunnissa aamulla ja illalla. Kolmas kun tulee lypsyyn, joka tuottaa enemmän kuin nämä kaksi yhteensä ajan säästö on huima. Kysessä on myös hieho joten sen pinna ei välttämättä kestä käsinlypsyn hitautta. Koneella kun lypsetään voin keskittyä hiehon rauhoittelemiseen.

Mikä muuttuu kun tulee enemmän lypsettäviä ja kone

Aamulypsyä varmaan aikaistetaan kun tulee enemmän lypsettäviä. Se tulee todennäköisesti siirtymään seitsemän pintaan ja iltalypsy pysyy kuudessa. Lypsy väli on hyvä olla noin 12 +-2 tuntia.

Vielä tulee se päivä kun putkilypsykone käynnistyy sumuisessa aamussa ja maille kantautuu koneen tasainen vihellys.

Vuosi blogia takana

8.1.2016 Tämä siis alkoi. Aika on mennyt nopeasti. Tätä päivitystä en ole mitenkään suunnitellut, joten katsotaan mitä tästä tulee.

Kiitän nyt alussa kaikkia lukijoita. Matka on ollut todella hurja. Muistan sen alun kun katsoin ruutua ja pohdin lukeeko kukaan mitä kirjoitan. Mahtava tunne kun laskuriin tuli ensimmäinen kävijä merkintä. Hypin ja pompin joku on löytänyt MUN blogin!!!

Kevättä kohti kun mentiin alkoi tapahtua jotain kummaa. Löysin muitakin jotka kirjoittavat saman tyylisestä elämästä. Innostuin on muitakin hulluja tunsin joskus oloni yksinäiseksi. Onneksi ryhmältä on saanut tukea ja innoitusta kirjoittamiseen. Viime aikoina on ollut tosin siinä tuki puolella.

Kesällä se tapahtui tuli tehtyä joku päivitys joka räjäytti potin. http://www.korkeala.fi/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla/ Tällä julkaisulla oli hurjat lukija määrät. Silmät pyöreänä katsoin seuraavana päivänä laskuria kun tämä oli julkaistu.

Tähän mennessä on ollut 73141 kävijää. Se on huikea luku kun ajattelee, että odotin ja toivoin noin 100 tähän aikaan olevan kun aloitin. Luvun takana on raaka työ sen näkee ihan siitä kuinka ihmiset liikkuu. Ne liikkuu sosiaalisen median kautta eli siellä pitää olla aktiivinen ja kehdata jakaa omia tekstejä.

Voin kyllä sanoa, ettei omien tekstien jakaminen julkisesti ole helppoa. Varsinkaan kun kirjoittaminen on tuskaa moneltakin osin. Eipäs kirjoiteta nyt näistä heikkouksista kun vuosi on jo täynnä. Jokainen teistä on kuitenkin jo nähnyt tekstissä heikkoudet ja ehkä omaperäisen kirjoitus tyylin…

Oli pakko jakaa tämä myös teille. Kun kirjoitan on päässäni monia suomalaisia ja ulkomaisia artisteja. Kuuntelen siis lapuilla samalla musiikkia kun kirjoitan ja tämä tuli kun tätä kirjoittelin. Ajatus kun ei juokse jos en häiritse kuuloani jollain.

Tältä näyttää nyt tämä uusi kone jolla pääsin tekemään blogia. Tosin teen myös muita juttuja.

Hirmuisesti on kaiken maailman vimpaimia joista pitäisi jotain ymmärtää, että saan tämänkin tekstin teidän näytölle. Moni on huomannut ja jotkut on viestiäkin pistänyt päivitys katkoksen takia. Eli elossa ollaan ja taas päivityksiä alkaa tulemaan kun vehkeet on kunnossa. Tein tosiaan sen yhden päivityksen puhelimella tuo kaikki mikä näkyy tuossa kuvassa kun tungetaan pieneen puhelimen näyttöön niin ei siitä mistään saa selvää. Läppäri oli ennen joka tosiaan sai itsensä kuolemaan uudestaan ja uudestaan. Tämä uusi uusio kone taas alkoi kasaantumaan marraskuun lopulla. Kone on siis rakennettu vanhaan runkoon vanhoilla osilla kuitenkin niin, että riittää tähän hommaan. Eilen sain koneen kotiin ja tänä aamuna heräsi henkiin ja siitä tämä innostus taas lähti. Maailmassa on tapahtunut hirmuisesti sillä aikaa kun olen ollut pimennossa. Kun puhelimen näytöllä ikänäkö tai jokin muu vaivaa.

Nöyränä KIITÄN teitä jokaista!!! Te olette HUIPPUJA!!! Pitäkää lippu korkealla ja mennään yhdessä kohti KEVÄTTÄ!!!

Pistäkää muuten viestillä vaikka tuolta Korkeala Facebook sivulta. Voitte käydä myös tykkäämässä niin voi sen kauttakin seurailla.

Ryhmässä on voimaa, joten erityis kiitokset: FarmertobeeMaa-tuskatPienenpienitaloPihlajamaenkotitilaRakkautta ja maanantimia , Puolitoistahehtaariaunelmia , Epämoderniperhe , Sininentupa , Varmuusvara  ja  Omavaraisuus.org

Lupasin kyllä, että seuraavalla kerralla ollaan lypsyllä mutta… Yritän sen tehdä seuraavaksi katsotaan tuleeko siihenkin joku video vai mennäänkö kuvin ja tekstein.

Ihmisen ja eläimen rinnakkaiselo

Eläimen ja ihmisen rinnakkaiselo. Se on monelle hämärtynyt syynä näkisin olevan inhimillistämisen. Pohdin nyt omaa suhtautumistani eläimiin, joita meillä on.

En kuitenkaan mene säädettyihin elinolosuhteisiin ja pykälä viidakkoon.

Eläimet ovat tunteellisia ja tunteita herättäviä. Jokaisen mielestä se vastasyntynyt eläin on lutunen ja Super söpö. Niin on tarkoitettu, se herättää emossa ja ihmisessä hoivavietin. Mihin pitäisi sitten vetää se raja hoitaako emo vai ihminen? Aina etusijalla on emo. Ihmisen pitää olla kuitenkin hereillä seuratessaan tätä hienoa tapahtumaa. Voi olla, että jalostuksen ja muiden luonnon oikkujen takia vuonue on suurempi mitä emo pystyy hoitamaan. Tällöin ihmisen pitää auttaa. Meillä otetaan tällöin heikoimmat ihmisen hoiviin teemmeköhän oikein siitä en ole täysin varma.

Kuinka sitten eläimiä pitäisi kohdella, jotta ei liikaa inhimillistä?

 

Itse olen pitänyt ajatuksena, ettei ne ole minun vauvoja, ne eivät ole minulle mitään sukua. Jos pitäisi verrata niitä johonkin ihmismaailmassa, vertaisin niitä työkavereihin. Kummatkin elävät omaa elämäänsä omina yksilöinä omine ajatuksineen voimme kuitenkin oppia toisiltamme. Meillä on omat perheet siis omat laumamme, joihin me kulumme. Ihminen ei kuulu minkään eläimen laumaan minkäänlaisena osana. Emme ole eläimen yläpuolella lauma hierarkiassa. Laumamme on eläimen yläpuolella. Eläin hyötyy käytöksestämme ja me niistä. Elämme rinnakkain mutta omissa laumoissa.

Lypsyllä heränneitä huomioita.

Miksi lehmä tulee minua vastaan, kun on lypsyn aika? Ei se ei ole tissien pakotus. Olen opettanut, että kun mennään lypsylle saadaan normaalia ruokaa maittavampaa apetta. Ajattelen tämän vaihtokauppana minä otan maitoa ja annan lehmälle jotain, josta se tykkää palkaksi. Nopeasti lehmä oppii lukemaan milloin on herkku aika. Tulen ulos lypsykipon kanssa ja hetkenpäästä rapisee herkkupussi, joten lehmä lukee nämä pienet äänet ja eleet. Takaisin viennin pitää olla rauhallinen ja miellyttävä lehmälle, koska se jää sille mieleen.

En ole varma oppivatko ne kellon vain lukeeko ne ihmisen tekemisistä mitä tulee tapahtumaan jos se toistuu rutiinin omaisesti.

Miksi lammas seuraa paimenta?

Ne ovat oppineet, että kun ihminen liikuttaa niitä johonkin on siellä parempaa ruokaa. Aina ei siis tarvitse olla ”herkkuja” vaan tuoreempi ruoho on myös herkku.

Laitumella oleva eläin on pienessä omassa maailmassaan. Tätä ei kannata häiritä. Niillä on kaikki tarpeellinen siellä aitojen sisällä. Herkkuja tai kontaktia ei kannata ottaa aidan yli, koska se rikkoo illuusion maailman loppumisesta siihen. Jos lisäruokit laitumella, se tapahtuu aina laitumelta. Jos laitumelle viedään vaikka kauraa, se ilmestyy sinne laitumen kippoon sitä ei kuroteta aidan yli. Eläin ei myöskään saa syödä suoraan siitä ämpäristä, jolla viet sen. Laitumelta poistuminen ämpärin kanssa hankaloituu, kun sinne ämpäriin tunkee päitä ja eläimet tulee perässä. Tämä juoksukilpailu voi myös sokaista eläimen, ettei se näe paimenen lankaa. Kun eläimeltä loppuu langan kunnioitus alkaa karkailu.

Yllä on video, jolla näytän kuinka suuri vaikutus on jos hieho hyötyy jotenkin toiminnastaan. Näillä lyhyillä harjoitteilla päästään nopeasti toivottuun tulokseen. Kun kiinniotto on varmistunut ja kuljetus varmaa, niin poistutaan aitauksesta. Opetellaan sen jälkeen reitti lypsypaikalle. Sitten aloitetaan lypsypaikalla harjoitukset utareiden puhdistuksella, jotta poikimisen jälkeen voidaan turvallisesti lypsää. Kyseessä on hieho, joka tulee keväällä poikimaan ensimmäisen kerran.

Talvi pakkanen ja ulkoilu.

Jokainen eläin on syntynyt ulkona elämään. Jos eläisimme täydellisessä maailmassa, kaikki eläimemme saisivat valita ollakko ulkona vaiko sisällä. Maailmaan on kuitenkin laitettu tasapaino, jota eläimenomistajat kääntää omalta kantiltaan suotuisaksi. Asiat joita vastaan eläinten omistajat taistelevat ovat näkyviä petoja, sairauksia, epidemioita ja ”oma turvallisuus”. Omalla turvallisuudella tarkoitan sitä huolta, joka on yönsä ulkona olevasta eläimestä ja jännityksestä herätä seuraavaan aamuun.

Näen, että raikas ulkoilma tekee eläimille vain hyvää. Tässä voisi puhua sisäilma- tai sisätilaongelmasta. Syksyllä pitää tehdä päätös sisälle vai ulos. Sisälle laitetuilla eläimillä ei välttämättä ala kasvaa talvikarvaa ollenkaan, joten ovat sisällä koko talven. Ulos jätetyt eläimet taas kasvattavat talvikarvan ja kestävät hurjia pakkaslukemia kärsimättä. Näitä ei kuitenkaan voi pakkasesta pelastaa sisätiloihin, koska läkähtyvät. Tietenkin voi ajella talvikarvan pois, kun eläin alkaa hikoilemaan sisällä mutta silloin ei ole enää paluuta ulos edes pienellä pakkasella.

Syksyllä joutuu huomioimaan sen, että ne kohdat joita käytetään paljon pehmenevät. Tämä voi olla sellainen seikka, jonka takia nähdään helpommaksi jättää eläimet sisätiloihin jotta vältetään nivelten nyrjähdykset ja vääntymiset. Tähän voi auttaa salaojitus tai pinnan muodot, jottei vesi jäisi seisomaan siihen kulkureitille.

Juomavedet talvella ja pakkasella tulevat olemaan haastavia. Voisi luulla, että pakkasella ei paljoa vettä kulu. Kuitenkin on huomioitava ja tiedostettava, että kova pakkanen kuivattaa samalla tavalla tai pahemmin kuin helle. Ruokintaa kannattaa myös muuttaa pakkasen muutoksien mukaan, koska energiaa kuluu lämpimänä pysymiseen eli ennen kovia pakkasia pitää antaa heinän lisäksi myös viljoja. Säätiedotuksia pitää seurata ja lisärehun anto aloittaa ennen, kun pakkanen kiristyy. Vaikka olisi hyvä heinä, niin eläin ei ehdi syödä niin paljon, että energian saanti täyttyy.

Lähdetkö seuraavalla kerralla kanssani lypsylle?