Tarkastettu

Jotenkin on selvitty byrogratian kanssa ja siitä on tullut arkipäivää. Nyt meillä kävi tarkastaja ja kaikki oli hyvin. Tämä siis tarkoittaa, ettei hänellä ollut huomauttamista. Merkeistä tai eläinten olosuhteissa.

Kait se kuuluu jotenkin ihmisluontoon ,kun tuli puhelu, että tarkastus tehdään huomenna klo:10 tulee pelko persiiseen. Tiedättehän sen tunteen, kun poliisiauto näkyy peruutuspeilistä ja pohdit huijaakohan mittari, onhan turvavyö kiinni… Samanlainen tunne velloi koko yön. Olipas helpottava tunne kun tarkastus oli ohitse ja puumerkki listoissa TARKASTETTU. Samalla sai hyviä vinkkejä tilan kehittämiseen ja miten he lukevat eläinrekisterin tietoja.

Jotkut on huomannut, että vähän sisällä remppasin.

Tuvanlattia sai uuden värin. Siitä tulikin ihan kiva. Meni tietysti ihan älyttömän monta yötä, kun osissa maalaili.

Tämähän tietenkin teki pieniä järjestyshäiriöitä tavaroiden suhteen. Nyt sitten sain karhukirjeen korvamerkki laskusta. Laskusta joka ei yleensä pääse koneen edestä minnekkään ennen maksua. Nyt se oli päätynyt laatikkoon, kun huonekaluja siirreltiin.

Perintätoimisto lähetti siis muikkarin. Jouduin tavaamaan lappua moneen kertaan, jotta ymmärsin. Tavaamisesta päästyäni en uskonut tätä edes mahdolliseksi. Lasku oli siis 11.90 ja nyt se on kaikkien kulujen kanssa 95€. Perintäkulut on 75€, joka on aika paljon minusta. Otinkin siis puhelimen kauniiseen käteen ja soitin perintätoimistoon, että miten tämä on mahdollista, kun laki sallii paljon pienemmät kulut.

 

“Maksumuistutus

Maksumuistutuksen kulut ovat lakisääteisesti kuluttajille maksimissaan 5 € / muistutus.

Maksuvaatimus eli perintäkirje

Yhdestä kirjallisesta maksuvaatimuksesta tulee perintäkuluja seuraavasti:

  • 14 € jos maksamattoman laskun summa on enintään 100 €
  • 24 € jos maksamattoman laskun summa on yli 100 euroa, mutta enintään 1000 €
  • 50 € jos maksamattoman laskun summa on yli 1000 €
  • 14 € jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen

Toinen maksuvaatimus eli perintäkirje

Toisesta kirjallisesta maksuvaatimuksesta veloitetaan kuluja puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen kulujen määrästä.

Kulut kokonaisuudessaan

Saman velan vapaaehtoisesta perinnästä saa laskuttaa kuluja yhteensä seuraavasti:

  • Enintään 60 € jos saatavan pääoma on enintään 100 €
  • Enintään 120 € jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään 1000 €
  • Enintään 210 €, jos saatavan pääoma on yli 1000 € (Jos perinnän suorittaminen on ollut poikkeuksellisen vaikeaa eivätkä toimet ole olleet suhteettomia saatavan pääoma huomioiden, velkoja voi vaatia kuluja yli enimmäismäärän.)
  • Enintään 51 €, jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen

Yritysperinnässä kulut ovat tapauskohtaiset  ”

Linkki sinne mistä lainasin yllä olevan tekstin.

Soitto tuotti hetkellisesti tulosta.

Asiakaspalvelia oli erittäin ystävällinen ja sanoi teidän lasku on tullut meille yritys laskuna, joten perimme teitä kuin yritystä. Tässä vaiheessa sanoin STOP ei minulla ole yritystä eikä nautani ole kenenkään yrityksessä. Tarvitsin vain merkit, koska ollaan suomessa ja ne on tuotantoeläimiä.

Hän ymmärsi ja sanoi, että laitappa vielä kirjallisena reklamaatio niin hän katkaisee nyt perinnän ennen kun kaikki on selvillä.

Ajattelin olla sitten seuraavana päivänä näppärä ja laitoin sähköpostia sinne mistä tilasin merkit. Ilmoitin, että teillä on myös yksityishenkilöitä asiakkaana kaikki ei ole yrityksia.

Vastaus oli hmm mielenkiintoinen:

Hei,

Kiitos palautteestanne. Pahoittelen teille aiheutunutta harmia.

Verovelvolliset karjanomistajat tarvitsevat toimintaansa Y-tunnuksen. Y-tunnus määrittää yrityksen/yksityisen elinkeinoharjoittajan ja  yksityishenkilön eron kaupankäynnissä.

Alla Ytj.fi –sivulta ote.

 

Tästä vastauksesta sain vettä myllyyn soitin lähettäjälle. Hän toisti ja toisti sinulla on yritys ja sillä yritys perintä. Teethän alv:i ilmoituksenkin, kun sinulla on nautoja. Kuinka nyt voit edes todistaa, ettei sinulla ole yritystä?  Vastasin: En tee, koska ei ole yritystoimintaa ja annoin laskun numeron ja kysyin onko tiedoissani Y-tunnusta? Hän vaihtoi vastausta: En kommentoi yksittäis tapauksia ja lähetän asian eteenpäin.

Päätimpä sitten vielä kysyä yhdestä paikasta.

Otin siis yhteyttä Kuluttajaneuvontaan siellä ilmoitettiin, että saan heiltä apua. Perintätoimiston olisi pitänyt selvittää onko perittävä yritys, vaikka olisi tullut heille yritysperintänä. YTJ:stä kuulemma voi nimellä hakea onko yritystä. Tarkathan huomaa, että sain siihen hakuun sähköpostitse linkin laskun alkuperäiseltä lähettäjältä. Olisikohan hänen tarvetta käyttää kyseistä hakulinkkiä?

Kuluttajaneuvonnan asiakaspalvelia sanoi, että harvalla on nauta lemmikkinä. kun asian hänelle kerroin. Totesi kyllä, että niin onhan lampaitakin ihmisillä lemmikkinä. Merkkejähän nekin tarvitsee, joten mailman pitäisi muuttua asenteistaan.

Olikohan tämä tässä?

Sitähän en vielä tiedä mutta jos joudun turvautumaan Kuluttajaneuvontaan. Silloin otan yhteyttä myös AVI:n sehän ei auta rahan kanssa mutta tarkistetaan perintätoimiston käytännöt.

Peritätoimisto yllätti

Nyt ollaan samalla aaltopituudella todellakin. Todella nopeaa oli toiminta kerrankin. Pisteet nousi perintätoimistoja kohtaan roimasti. Tällä hetkellä summa on 43€. Kallishan se on edelleen mutta tämähän on omamoka, jota en kiistä missään tapauksessa. Lähtihän siitä kuitenkin 52€ pois.

Puolen vuoden kuvat 2017 kevät

Lunta saattoi viime talvena yössä tulla ihan riittävästi.

 

Tuulenkaatoja tuli myös tontille. Näistä saa kesällä sitten lautoja.

 

Lehmät alkavat poikia mutta lypsypaikkaa ei ollut. Piti tehdä pieni siirrettävä prototyyppi omiin tarpeisiin.

 

 

Vaikka kuinka on pakkasta ei talvitiet aina jaksa kantaa.

 

 

En aikaisemmin edes osannut ajatella, että vanteekin voi ajaa loppuun.

 

 

Karitsoinnit alkoivat keväällä.

 

 

Lehtikuvaaja kävi muutaman kuvan meistä nappaamassa.

 

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Talvi tuli keväällä uudestaan ja uudestaan.

 

Kaapo auttaa lampolassa, ettei ahneet mammat hypi yli.

 

Lankoja tuli myös kehräämöltä takaisin.

 

 

Kevään ensimmäisiä ulkoiluja. Vielä ei pelto ollut herännyt.

 

 

Kardemumma (Mumma) sai myös terhakan vasun.

 Mumma ensikkona lypsyllä.

 

 

Kuljetusalan messuilla tutustumassa erilaisiin kuljettimiin.

 

 

Messuilta saadulla innolla vähän omankin vehkeen kunnostusta.

 

 

Vähän väsyttää kun alkaa aitojen teko urakka. Lopettavalta tilalta käytiin hakemassa pari aitapylvästä.

Samalla reissulla tutustuttiin tyttöjen kanssa puolustusvoimien kalustoon. Tyttöjen olisi helppo tehdä huollot, kun maavaraa on riittävästi. Huutokaupasta tarttui mukaan muutama lapio ja soppatykin kattila.

 

Sahuri saapui tontille ja lautaa alkaa tulemaan.

Hulluhan se on joka ei puolella lisää kesken urakan.

 

Valmista lautaa, lankkua ja parrua matkalla taapeliin.

Serkukset hyötykäyttivät pinnat. Tälläistä tulee, kun neljä alle 12 vuotiasta lasta saavat sahan, vasaran ja nauloja.

Emannän ja isännän laatuaikaa. Tielle lisää kantavuutta ennen, kun heinä sirkus alkaa.

Heinät on pyörätäneet valkoisiksi palleroiksi, joten sato on valmista korjattavaksi.

Karhotin eksyi pienien teiden sokkeiloissa.

Hyvänkokoisia kuormia saatiin kerralla tulemaan.
Vaikka ajomatka ei ollut kuin muutama kilometri meni siinä illan hämärään asti.

 

Koppi oli laskettu väärään paikkaan, joten se piti siirtää.

 

Pikkuhiljaa se sieltä tulee kyytiin. Siirrettiin se tuon harmaan kaarihallin taakse.
Sinne se saatiin muutaman laskelman jälkeen.

 

Ehdittiin sitä puihinkin kiipeilemään. Laajis on huippu paikka käydä tuulettumassa kesä vieraiden kanssa.

Pitihän sitä käydä myös kesäteatterissa pyörähtämässä.

 

Hirsien kaivamista metsän siimeksestä.

Joku ei ehkä menisi mutta kun on tie niin sitä käytetään. Tämä on hirsien hakureissulta.

 

Jotkut kesän vieraista tulee omankodin kanssa käymään.

 

Sieniäkin käytiin katselemassa ja olihan niitä siellä reilusti.

Syksyn hommiin kuuluu myös veneen kääntö.

Syksyn tullen löytyi pehmeitä kohtia kaikesta huolimatta.

Lypsyhuoneelle vettä ja sähköä.

Samalla ohjailtiin muitakin vesiä parempaan suuntaan, jotta ei olisi enää niin pehmeätä.
Pihan mylläyksen aikana lypsy suoritettiin käsin laitumella retki olosuhteissa.
Aamun valjettua voi ihastella limaista pihaa.

 

Lisää kahvia, jotta jaksaa öisin tuvan lattiaa maalata.


Aamun kulkijoille oli jätettävä pieniä kulkuväyliä.

 

 

Mitäköhän sitä tekisi sitten seuraavaksi?

 

Blogi, blogin imago, oma imago ja kuinka se vaikuttaa omiin päätöksiin

Kirjoitus on ehkä hiukan erilainen mitä yleensä kirjoitan.

Tiedän kirjoittavani omavaraisuus blogia

Tiedostan sen myös valinnoissani monessakin asiassa. Tämä on sitä imagon rakentamista. Välillä imago kuitenkin ohjaa enemmän päätöksen teossa kuin järki tai omat mieli teot.

Pohdin monia asioita ja päätöksiäni myös imagon kannalta. 

Vaikka olen kirjoittanut, ettei omavaraistelu estä mitään tekemästä se on ihan totta. Itselläni tämä imago on joidenkin tekemisien esteenä. En ala luettelemaan nyt kuitenkaan missä kaikissa tilanteissa on tullut käännyttyä takaisin, ettei tämä sovikkaan blogin kirjoittajan imagolle.

Kun kohtaan blogia lukevia ihmisiä

Jotkut on tulleet sanomaan, että siis oikeesti sä olet just sellainen kun oli kuvitellut. Niin no kirjoitan omasta elämästä eli en voi olla muuta.

Tämä on tosin välillä myös kiusallista. Kirjoitan kyllä tänne aika avoimesti mutta kuitenkin hiukan tiivistetyssä muodossa. Kun olen jotain kirjoittanut ja painanut tuolta, että julkaise, niin tyhjennän pääni kirjoituksen sisällöstä. Tapahtumat on kyllä mielessäni mutta aina en muista, että senkin olen jo kirjoittanut.

Vaikka en nyt ihan hurjasti ole mielestäni tänne naamaani jakanut niin hyvin ihmiset tunnistaa.  Saa jatkossakin tunnistaa ja tulla juttelemaan.

Ulkonäkö: No siinä ei ole kehumista mutta olen huomannut, että alkaa imagoon kuulua olla paskanen. Muoti blogia pitävällä voi olla paineita olla aina viimeisen päälle siisti. Sitä ei ole kun tuntuu, että jos laitan pyhävaatteet niin eihän mua kukaan tunne. (En minä itsekkään) Samalla olen huomannut, etten osaa ehkä kulkea ja liikkua niiden arvoisella tavalla vaan menen hiekkalaatikolle kuin muissakin vaatteissa. Kotona tämä voi hiukan harmittaa kun ottaa suorathuosut pois, hiekkaa ja kuraa on ympäriinsä.

Se BIG blään

Kun lähdin tähän asumiseen ja myöhemmin myös blogin kirjoittamiseen. Olin sitä mieltä, että hitot siitä mitä muut ajattelee siitä mitä mä teen. On myös muita jotka suunnittelevat maalle muuttoa ja omavaraistelua.

Ensin idea oli jollain tapaa auttaa muita päätöksen teossa ja rohkaista näyttää myös niitä kareja. Samalla kirjoitella vähän muistiin mitä on tapahtunut tai mitä sitä on joskus meinannut tämän olevan. Tietenkin haluaisin tämän olevan myös jonkun kasvutarina, jota ei vielä olekkaan tai sitten vain perheen kasvutarina.

Luin tietysti monia ohjeita kuinka blogi tehdään oikein ja mielenkiintoiseksi. Tärkein tai ainut oli jonka nyt muistan oli, että ole AITO. Tämä oli helppo toteuttaa ja sitä haluan toteuttaa jatkossakin.

Jossain oli myös, että kirjoitus virheet ei haittaa jos muuten on mielenkiintoinen. Toivon, että olen riittävän mielenkiintoinen lukihäiriöni kanssa. No joo olen tässä huomannut, että pikkuhiljaa pilkut on löytynyt jonnekkin. En aina ole ihan varma mutta… Yhdyssanat on vielä vähän (paljon) hukassa joitain tavailen ja muutan moneen kertaan ja varmasti niissä paljon virheitä.

Rohkeutta tämä vaatii ihan hurjasti ja mitä enemmän kirjoittaa niin sitä reunemmalle menee. Välillä keikkuu siinä kielekkeellä, että nyt kyllä pelottaa. Teksti on kuitenkin kaikkien arvioitavana ja kommentointi on sallittu ja spostiin tulee kritiikkiä.

Nyt kuitenkin juuri tämä brändi/imago omavarainen aito, niin minkäslaisen auton saan omistaa?

Tulikohan jossain kohti ammuttua omaan nilkkaan?

Tämä omavaraisen imago on jotain niin suurta, ettei se tunnu koskaan täyttyvän vaikka kuinka yrittää.

Kun ei mulla saisi olla edes sitä rahaa koska raha on jollekkin joskus tullut ei omavaraisesta toiminnasta. Joten en saisi ottaa rahaa vastaan jos myyn lampaan. Tälle ajattelu tavalle on jokin poliittinen termi. En siis jaksa ajatella, että on väärin ottaa lampaasta raha ja antaa se seuraavaksi autonropposen myyjälle. Enhän voi olettaa, että auton myyjä haluaa mun lampaan maksuksi.

Kun tämän kirjoitin tänne niin ehti tässä välissä tosiaan tulla auton vaihtokin. Se onnistui tällä kertaa puhtaasti vaihtokaupalla ja tuurilla. Tietysti se vei pitkän prosessin joka on vähän erikoista normaaleissa autokaupoissa. On kuitenkin totuttu nopeaan toimintaan.

Meiltä lähti vuosi sitten yksi romu pihasta joka piti vaihtua tulevaan maitohuoneeseen. Maitohuone vaan venyi ja venyi nyt alkoi syksy jo painaa päälle. Samalla autot hajosivat ja niiden korjaaminen olisi tullut kalliiksi. Päädyttiin vaihtamaan maitohuone autoon. No tästä päätöksestä meni kuukausi ennen kun vaihtaja sai vaihdettua itsellensä meille sopivan kulkuvälineen. Tästä pitkästä prosessista olen ennemmän kuin tyytyväinen.

Aidosti omavarainen ei voisi pitää tätä blogia. 

Eli olen antanut jo alussa itselleni anteeksi, jotain kun lähdettiin kohti omavaraisuutta.

A. Tästä maksetaan serverille

B. Tarvitsee internet yhteyden

C. Sähkö

D. Tietokone

E. Auto

F. …

Lista on loputon, joten en voi ottaa kovin monia omavaraisia ihmisiä kovin vakavasti varsinkaan jos ovat paljon sosiaalisessa mediassa.

Kannattaako ottaa kaikki vastaan mitä tarjotaan?

Olen huomannut, että ihmisillä on tarve lahjoittaa mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Joskus en kehdannut kieltäytyä lahjoituksesta nyt on kuitenkin tullut järki päähän ja pakko kieltäytyä tavaroista mistä ei ole mitään hyötyä.

Matkustaminen ja lomailu

Perustelen itselleni aina tarpeen ja sen mitä siitä saan.

Nyt aijon lähteä automatkalle. Reitti on jokseenkin avoin vielä muutamie pakollisia pisteitä sille on jo kuitenkin asetettu.

Lähden Suomesta niin, että olen 14.7.2018 Englannissa, josta lähdetään kohti Mongoliaa Turkin kautta. Mongoliasta pitäisi sitten hurauttaa Suomeen.

Tästä tulee lisää kun kaikki koukerot on kasassa ja hanskassa.

Nyt aloitan työstämään puoli vuotta kuvin. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuitenkin tämä itseni luoma imago lyö minua joka hiton käänteessä päin naamaa.

 

 

 

 

 

Välillä haluaisin tämän saman uhon takaisin.

Nyt joudun välillä kasvua hidastamaan koska menen yli oman tarpeen. Sehän ei sovi kun on vain omavarainen eikä mikään tuottaja. Nämä rajat on välillä niin häilyviä ja raskaita, raadollisen suuria mun päässä,

Mitäs jos potkaisisinkin ison vaihteen päälle ja kasvaisin täysillä tuottajaksi asti. Investoisin isoihin tiloihin tekisin hommasta suurta. Näyttäisin niin itselleni kuin koko suomelle, ettei maaseutu ole kuolemassa minnekkään se vaatii vain hulluja.

Taas kerätään voimia jotta pystyy hoitamaan teurastuksen

Teurastus kuulostaa kamalalta sanalta

Pitäisikö sitä jotenkin kaunistaa ei varmaankaan. Se on kuitenkin tilanne, jossa riistetään henki. Elävästä olennosta tulee pala lihaa.

Joskus aikoja sitten ei tähän sanaan liittynyt juuri mitään tunteita. Se sai olla ihan oma sanansa ilman mitään mielikuvaa. Nykyään sanalla on vahvat mielikuvat ja jo pelkkä sana saa kuvia mielestä esiin.

Vaikka tapahtuma on rauhallinen ja läheinen eläimen kanssa. En usko, että lammas ehtii kuolemaa ajattelemaan. Kaikki tehdään kuitenkin saman tapaisella kuljetuksella ja rauhallisuudella kuin kerintäkin tai punnitus.

Teurastus ja lopetus ovat eriasia

Nämähän kuulostavat ihan samalta tai lopputulos on sama. Nämä ovat kuitenkin monelta tavalla erilaiset. Olen sitä mieltä, että kaikkien eläinten pitäjien pitää pystyä lopettamaan. Joskus tilanteet vaativat, että eläin on lopetettava nopeasti, jotta pääsee kivuista heti.

Teurastus on lähtökohtaisesti tarve saada lihaa syötäväksi. Ilman teurastusta lauma kasvaisi ja tilat loppuisi. Varsinkin jos ne saavat lisääntyä. Ajankohta määräytyy monesti, koska teurastettava eläin on sopivan painoinen, jotta riittävästi lihaa saadaan mahdollisimman vähästä määrästä eläimiä. Ilman lämpötila myös vaikuttaa ja laitumien loppuminen. Kun aloitetaan kuivan heinän käyttö, joudutaan laskemaan kasvu nopeutta menetettyyn määrään heinää. Onko siis järkevämpää teurastaa ennnen kun aloitetaan “sisäsyöttö kausi”. Jokainen eläin kuluttaa tietyn määrän heinää talven aikana, joka maksaa tavalla tai toisella jonkun verran.

Mikäs tässä on sitä rankinta? Ensinnäkin lopetetaan hyvä eläin, jotta saadaan sitä lihaa. Lopetus on nopeasti ohitse mutta sitten tulee avaus ja lihojen leikkaus. Sairaan eläimen lopettaminen on paljon perustellumpaa kuin hyvän, vaikka hyvästä ne lihat on otettava.

(Hätä) Lopetus on siis eläimen kunnon vaatima toimenpide, jotta eläin ei kärsi. Tämä on nopea toimenpide ja pitää pitää itsensä kasassa vain hetken. Toimenpiteeseen ryhdyttäessä on hyvä olla rauhallinen ja harkita tarkasti kuinka sen tekee ja missä. Jokainen tilanne on erilainen koska se tulee nopeasti eteen ilman viikkojen harkinta-aikaa. Olen ohjeistanut ihmisiä ensin rauhoitat itsesi, hoida lopetus ja poistu paikalta nopeasti. Tässä vaiheessa on aika niille kyynelille, kun ruho on jäähtynyt siirrä noutopaikalle josta raatoauto hakee.

Lopetuksen voi joutua tekemään melkein missä tahansa. Elävät voi olla joissain tilanteissa helpompi siirtää paikalta pois kuin lopetuksen tarpeessa oleva.  Annetaan siis lopetettavalle mahdollisimman rauhallinen lähtö. Eläimella voi olla jo niin kovat kivut, ettei voi liikkua tai liikkuminen tuottaa kipua. Kun lopetus on suoritettu, on kuljettaminen kaikkien kannalta helpompaa.

Lisäsin tuohon sulkuihin tuon sanan hätä, koska kummassakin eläin lopetetaan mutta syy on eri. Hätä sana kuvaa kuitenkin syytä paremmin ja helpompi käsittää. Huvikseen tai turhaan ei eläimiä lopeteta. On vain kaksi syytä ihmisen tarve saada lihaa tai eläimen terveydentilan vaatima lopetus. Lopettaminen on aina viimeinen vaihtoehto ja kaikki kortit on jo käytetty ennen kuin tähän päädytään.

Kuvaaja: LH 4v.

 Omia ajatuksia lihan tuotannosta

En ole, enkä pysty olemaan puolueeton lihan tuotannosta puhuttaessa. Joku joskus pyysi vertailemaan tehotuotantoa omaani. Ei niitä voi verrata keskenään mitenkään. Enkä tarkoita sitä, että tehotuotettu olisi jotenkin pahempaa tai huonompaa. Pääsen tai saan toimia myös tehostetummilla tiloilla, joten osaan katsoa myös siitä toisesta näkökulmasta asiaa. Paljon olen näiltä tiloilta saanut oppia myös omalle tilalle.

Onhan siinä jo lähtökohtana ero meillä liha on sivu tuote ja jollekkin liha on pää tuote. Eikä näin ollen ole edes mahdollista suora vertailu ja kenen edun mukaista se olisi. Sillä keskitynkin vain kirjoittamaan omistani ilman vertailua muihin.

Kokeilimme lihan tuotantoa kanien muodossa. Sehän meni oppirahojen maksuun. Ostettiin kaksi tiinettä kania mutta kuljetus aiheutti luomisen molemmille. Sitten urosta etsimään ja sehän löytyikin. Uros tuli reilut kuusisataa kilometriä porokuljetuksen kyydissä. Eipä ollut onnea tämän uroksen kanssa oli niin innokas, että toinen naaras kuoli innokkaan uroksen alle. Toinen tiinehtyi ja sai yhden poikasen. Eikä enää uudestaan tiinehtynyt. Tähän loppui huima kanin lihan tuotanto. Ei vaan jaksanut lyödä päätä seinään enempää.

Lihan kannalta olen ajatellut joskus kokeilevani sikoja. Nyt on kuitenkin sialla niin tiukat ulkonapito ehdot, että investointi ei kannata. Sisällä niitä voisi pitää mutta en haluaisi. Haluaisin käyttää niiden mylläys intoa ja päästää tekemään mulle kasvimaata. Tätä haluaisin mutta pitäisi tehdä muuri ympärille, ettei olisi missään kosketuksissa luonnon eläimiin.

Sonnit ovat tervetulleita, jos niitä lehmiltä syntyy. Näin saadaan naudanlihaa sivutuotteena mutta kasvu on suht hidasta. Tietenkin kun tulee omaan pakkaseen niin teurastuksen voi tehdä nuorempana.

Viime syksyn teurastus kertomus.

Liha ei ole enää vain ruokaa se on jotain paljon enemmän. Tätä on vaikea selittää…

Juuston tekoa syksyn sateissa.

Niin kauan, kun meillä on lypsetty on tehty myös juustoa. Jotenkin olen ollut kuitenkin arka valmistuksen suhteen etenkin juustomassan. Olen pitkään luullut sitä herkäksi käsittelylle.

Maito johon on lisätty juoksutin lämpötila 30 astetta.

Uunijuusto tai uunitettu juustomassa on ollut se, josta olen lähtenyt liikkeelle. En pidä uunijuustosta, joten ehkä vähän outo aloittaa siitä. Tosin omatekemästä tykkään hurjasti. Nyt kun taas aloin kokeilemaan juustojen tekoa söin kilon uunijuustoa.

Juuston valmistus on yksinkertaista mutta kokoajan pitää olla ajatus mukana.

Perus runko juustolle on yksinkertainen:

10 Litraa maitoa

1 Ruokalusikallinen juustonjuoksutinta

Siinä se.

Lämmitä maito noin 30 asteeseen ja lisää juoksutin. Sekoita hetki vispilällä jos vispilään jää kökköjä lopeta sekoittaminen ja jätä seisomaan noin 1-3 tuntia.

Aina hera ei pääse nousemaan massan päälle.
Kannattaa irrottaa massa myös kattilan reunoista.

Viillä veitsellä massa paloihin ja kaada hera pois. Kaikkea heraa ei saa kaadettua. Kaada kaikki siivilään ja jätä valumaan.

Valutuksen ajalla muutamasta tunnista vuorokauteen ja kuinka paljon sitä painellaan on suurin vaikutus juustoon. Mitä pidempään tai kovemmalla voimalla massasta on poistettu nestettä sitä kovempaa juustoa saadaan.

Siivilässä voi käyttää harsoa tai suojamyssyä jos tahtoo. En ole nähnyt sitä tarpeelliseksi.

Suola jotkut huomasi varmaan, ettei ohjeessa ollut suolaa. Sen voi lisätä valutukseen laitettaessa tai valutuksen jälkeen tai vasta muotissa pintaan. Itse olen uunijuustosta jättänyt suolan kokonaan pois, joten se on itsessään imelä, joka sopii minun makunystyröille.

Uunijuusto

Perusmassa ja valutetaan haluttu aika. Itse olen hätänen tämän juuston kohdalla, joten valutan parituntia välillä painellen ja leikaten massaa.

Uunitettu juusto sokeri pinnalla.

Painan kovasti vuokaan, jotta neste poistuu ja kaadan nesteen pois ennen uuniin laittoa. Paistan uunissa keskitasolla tai ylhäällä 175astetta ja siihen asti, että pinta saa vähän väriä. Jos haluaa helpommin huomata värin muutoksen laita pinnalle kananmunaa tai sokeria. Jos nestettä vielä tulee vuokaan, kaadan sen välillä pois ja jatkan paistamista.

Kova juusto

Massa on valunut noin vuorokauden siivilässä. Kippaan massan kymmenen litran kattilaan ja huruttelen vatkaimella pieneksi muruseksi. Tässä kohdassa lisään suolan joukkooon.

Massaa valuteltu vuorokausi ja nyt hurutellaan massaksi.

Muovitan puhtaalla muovipussilla muotin joka kestää kovan painamisen. Lappaan massan muovipussiin samalla painaen sen tasaisiksi kerroksiksi. kun reunat tulevat vastaan painelen vielä ilmat pois muovipussin sisältä. Otan pussijuuston pois muotista ja laitan toisen muovipussin toisinpäin päälle. Sitten muotissa viileäkaappiin kypsymään kypsytys kestää 3viikosta ylöspäin. Juuston voisi myös laittaa vakuumi pakkaukseen. Juusto alkaa kypsymään sisältä päin.

Muovitettu juusto menossa tekeytymään.

Massaan voi sekoittaa eri juustojen bakteereita tuomaan tuttua makua tai juuston voi värjätä vaikka sahramilla kellertäväksi.

Tuorejuusto

Massa on valunut vuorokauden ja huruttelen sen vatkaimella muruksi. Samalla voi makunsa mukaan laittaa mausteita joukkoon tai käyttää ilman maustamista.

Juustomassaa ja sitruunapippuria.

Itse laitoin tällä kertaa vain hiukan sitruunapippuria koska sisältää suolan ja mausteet niin en muuta laita. Tässä mausteet on jo valmiiksi sellaisessa suhteessa ettei voi mennä pieleen.

Tässä on myös syy siihen etten laita suolaa valmiiksi massaan.

Tätä voi nauttia heti. Maut tasoittuvat kuitenkin, jos malttaa seisottaa jonkin aikaa jääkaapissa.

 

Matojen siirto peltoon

Pellon kuohkeus ja vesitalous on huolettanut hetken aikaa ja olen päätynyt matoihin. Monet kerrat olen ollut jo tilaamassa matoja mutta aina se vaan jää.

Nyt päätin, että poistan joutomaasta pinta kiviä reunoille pieneksi “muuriksi”. Siellähän olikin sellainen populaatio matoja, että oksat pois. Kiven kun käänsi niin isoja matoja oli kolmesta kymmeneen ja alle kaden sentin mittaisia matoja kymmeniä.

Emäntä on ollut yöt työharjoittelussa, joten uni oli hänelle tärkeää. Keksinkin oivan leikin tyttöjen kanssa minä käänsin kiviä tytöt keräsi madot ämpäreihin ja käytiin sitten viemässä ojan toiselle puolelle peltoon.

 Pellon tämän hetkinen kunto

Pelto on suurelta osin tiivistynyt vettä läpäisemättömäksi. Pelto on nurmella ja takana on toinen laidun vuosi. Ennen pelto on ollut kauralla ja muilla viljoilla. Nurmelle siirryttiin kevyellä muokkauksella aikataulu syistä. Pellon kyntämisestä on todella pitkä aika.

Nyt nurmen aikana ei ole käytetty kemiallisia aineita peltoon. Pellon pitäisi siis olla olosuhteiltaan otollisessa tilassa madoille ja niiden selviämiselle.

Leikki ei enää riitäkkään

Aika on tullut niin kypsäksi, että tilaus tulee piakkoin lähtemään. Tällä pienellä kokeella on jo nähtävissä positiivinen muutos valuma vesien määrässä.

Ehdimme tyttöjen kanssa kantamaan reilut sata matoa. Sitten tajusin, että vielä on paljon peltoa jäljellä. Talvi tulisi nopeammin kuin minä kannan matoja.

Toivottavasti syksy on pitkä jotta tulevat madot ehtivät kotiutua ennen pakkasia.

Matoja maalle, jotta madot tekevät maata.

 

Bokashi on ollut jo hetken kokeilussa.

Tosiaan olen tutustunut kevään mittaan Bokashiin monelle se on jo tuttu. Se on omanlainen tapa kompostoida tai oikeastaan tapa tehdä multaa voisi olla parempi sana.

Olen ollut super laiska tämän kanssa ja oikonut kaikki mahdollise,t jotka on oijottavissa. Voi olla ettei tuotokseni ole se mahtava super multa mitä monet hehkuttaa mutta multaa kaikesta huolimatta tulee.

Lähes kaikissa ohjeissa kehoitetaan käyttämään rouhetta tätä tehdessä. Rouhetta en itse käyttänyt ollenkaan vaan Effective microorganisms active nestettä. (Laitoin Wiki linkin koska tätä tekstiä ei kukaan taho ole rahoittanut tai sponsoroinut millään tavalla sillä vältän kaupallisia linkityksiä.)

Kuinka bokashia on meillä tehty.

Näin se tehdään meillä, jotkut tekevät sen enemmän ohjeita noudattaen.

  1. Pönttö, jossa erottuu neste massasta eli “välipohja reijällinen” alaosassa hana josta neste tulee pois.
  2. Heittelin sen kummemmin pilkkomatta vihannesten kuoret ja muita pilalle menneitä kasviksia pönttöön. Saattoi mennä puurot ja kahvin suodatinpussitkin. Kahvinsuodatin pussit täyttää nopeasti ja eivät kutistu prosessissa kuten muut.
  3. Lirautin pikkaisen EM active nestettä päälle.
  4. Kansi kiinni ja odottamaan seuraavaa tankkausta.
  5. “Pisua” alkoi tulemaan alakerrasta jo täyttö vaiheessa ja koska olen laiska niin liruttelin kippoon ja kippasin täytön yhteydessä takaisin yläkerran päälle.
  6. “Pisua” alkaa koko ajan tulemaan enempi, koska kasvisten yms. solukosta irtoava vesi lähtee mukaan. Ämpäri tai astia vajenee ja lisään vaan päälle uusia jätteitä. Välillä vähän olen kuopinut ja painellutkin, jotta seuraavat mahtuu.
  7. Multatehdas on se mihin tämä yläkerran massa sitten kumotaan, kun aika on kypsä. Itsellä tuli laidat vastaan ja kyllästyin kuoputukseen. Olisi sinne vielä mennyt mutta vajaampi astia on helpompi täyttää. Alin massa oli tässä vaiheessa ollut tuolla noin kaksi kuukautta. Eli toivottu prosessi todenäköisesti on hyvin käynnissä.
  8. Multa tehtaan tein 10 litran ämpäreihin. Noin 5 cm kerros multaa pohjalle ja tuotos ja päälle vielä 5cm multa kerros. Tuotos oli kosteahkoa, joten laitoin kannen kiinni ja aurinkoiselle paikalle. Multa tehtaan kosteutta pitäisi seurata no se unohtui. Oli se vielä kosteaa kuukauden päästä kun ei ollut päässyt haihduttamaan.

Joidenkin ohjeiden mukaan tätä pitäisi seisottaa jonkun aikaa, jotta fermentointi olisi täydellistä. Olen tietysti myös kyseenalaistanut nämä kaupalliset aineet ja pohtinut voisiko valmistaa itse. Ohjeita on itse tehtäväänkin aineeseen netti pullollaan. Kuitenkin teen tämän kokeen kaupallisella tuotteella, jotta tietäisin kuinka sen pitäisi toimia. Mietin myös voisiko tämän korvata maitohapolla, jota käytetään heinän säilöntään ja lisätä siihen melassin, jota käytetään eläinten rehun lisänä. Tällä järjestelmällä olisi litra hinta edullisempi, mutta monet ovat sanoneet, että silloin puuttuisi joitain hyviä bakteereita. Tosin kukaan ei osaa sanoa mitä ne bakteerit olisivat, koska kaava on tuotesuojauksen alainen.

Tietysti aluksi tuntui ajatus myös hassulta, että laitan roskille säilöntään tarkoitettua ainetta, jotta saan siitä tehtyä multaa. Kuitenkin monet innovaatiot ovat tulleet erehdyksen kautta joku vaan uskaltaa kyseenalaistaa alkuperäisen käyttötarkoituksen.

Kuvia tästä erilaisesta brosessista.

Bokashin täyttö .
“Pisua” jota voi käyttää kukkiville kasveille ravinteena suhteessa 1/200 laimennuksella.
Multatehtaaseen tyhjennys. Vielä oli paprikassa värit tallella vaikka oli ensimmäisten joukossa.
Mullattu ja tasoitettu nyt kansi vaan päälle.

 

Jotakin härmää oli edellisen multatehtaan päällä. Hajua ei ollut juurikaan.
Sekoitus ja härmä on kadonnut. Pieniä sattumuksia on joukossa mutta muuten näyttää elin voimaiselta mullalta. Tämä ollut noin kaksikuukautta multaantumassa. Jatkaa vielä oloaan, koska en keksinyt kasvia jolle antaisin.

Omaakin omempi mielipide asiasta.

Ihan vielä en usko tai luota kaikkiin hyviin voimiin mitä myynti puheissa kuulee. Kuitenkin helppouden ja hajuttomuuden takia suosittelen rivitaloihin tätä biomassan kadottamiseen. Toki myös omakotitaloihin mutta massaa tulee suhteessa vähän tontin kokoon nähden. Kerrotalo on vähän siinä ja tässä. Siis toki toimii sielläkin mutta mihin laittaa mullan, no sisäkasvit ja parvekepuutarha. Toivon kuitenkin, että mullassa on voimaa, joten onko liian rankkaa sisäkasveille.

Vielä en ole tehnyt siis mullalla mitään kokeita sadon lisäämiseksi. Ensi kesänä varmaan kokeilen laatikkoviljelmässä onko tässä mullassa voimaa enemmän kuin tavallisessa peltomullassa.

Mitä haluaisin, että tällä saavuttaisin?

Prosessin nopeudella ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Tosin talvella toimiva järjestelmä on plussaa.

Toivoisin, että tämä auttaisi lierojen lisääntymiseen maaperässä, jotta maa pysyisi kuohkeana. Tämä vähentäisi maan muokkauksen tarvetta ja sitoisi toisella tapaa vettä ja samalla myös läpäisisi paremmin, jottei vesi vain huuhtoisi pintaa.

Heinää heinäkuussa.

Heinä on meillä ollut aina mielenkiintoinen asia ja vaatinut luovuutta. Oma pelto ei riitä tuottamaan meidän tarvetta vastaavaa määrää heinää jotta riittäisi talveksi.

Heinän kuljetus

Ollaan oltu alusta alkaen osto heinällä ja sopimus viljelijöiden armoilla. Aina sopimukset ei olekkaan mennyt niin kun on sovittu ja jouduttu etsimään kesken talvikauden uusia.

En ole näistä katkera koska on löytynyt yleensä aina vain parempi ja parempi ratkaisu. Olo on kyllä välillä ollut kuin pörssissä.

Heinät ovat olleet välillä pitkässäkin matkassa noin satakilometriä suuntaansa. Tämä vaikutti myös kaluston koon kasvattamiseen jotta kulutettu aika ja polttoaine olisi järkevällä tasolla.

Nyt ollaan tehty heinät lähempää kuin koskaan. Saatiin päivässä ajettua kaikki talven heinät. Kuutisen lenkkiä sai ajaa ennen kun kaikki paalit oli kotona.

Vielä olisi kaksi paalia mennyt mutta pellolta loppui paalit.

Meillä ei ole omaa traktoria

Heinätyöt on meiltä ulkoistettu ja monen monta urakoitsijaa onnistumiseen tarvittiin. Tämä tietenkin vaikuttaa paljon heinän tekoon ja aikataulujen sovittelemiseen.

Erottelen nyt vähän tätä heinä prosessia meillä. Ensin kävi niittäjä, jonka jälkeen muutaman päivän päästä karhottaja, joka yhdisti kolme karhoa yhdeksi. Hänen jälkeensä tuli paalaja compipaalaimella eli pyörittää paalin ja muovittaa samalla. Sitten oli vielä lastaaja/purkaja tässä tapauksessa sama kone koska pellot olivat lähellä. Vielä oli peltoliittymien niittäjä jotta kivet ja ojan reunat on näkyvissä. Samalla niitettiin tien varsia jotta pellolta tielle tulo olisi turvallista ja kaukaa nähtävissä. Tarvitsimme siis viisi traktoria koko prosessin läpi käymiseen.

Kutsun tätä heinä sirkukseksi koska laitteita ja vehkeitä on kuin sirkus kulkueessa.

Heinä

Kuivaa heinää tehtiin ilman säilöntäaineita. Pellot joista tehtiin heinät ovat luonnonhoito peltoja ja osa viljeltyjä timotei peltoja joissa ei ole käytetty lannoitteita eikä torjunta-aineita. Lähes luomua siis mutta eivät ole luomussa. Jos olisimme luomu tila emme olisi voineet näitä heiniä hyödyntää.

Lapaat saavat luonnonhoito peltojen heinät ja timotei peltojen heinät menevät naudoille. Luonnonhoito pellolla oli lehtevää “rikkakasvia” joka maistuu lampaalle hyvin. Timotei pelto oli lehtevää mutta kuitenkin jo hiukan kortta kasvanutta joten toimii naudalla paremmin kuin lampaalla. Nauta hyödyntää korren paremmin kuin lammas ja rauhoittaa naudan vatsaa. Näillä keinoilla saamme hukan määrää pienemmäksi.

Päivän ja illan aikana räpsästyjä kuvia

Päivä jo mailleen laski ennen kun viimeiset paalit oli paikoillaan.

Lypsyasema prototyyppi yhdelle lehmälle.

Olemassa on monia kaupallisia termejä maidon tuotannolle. On vapaata lehmän, laiduntavan ja Luomu lehmän maitoa. Kauniita termejä mutta mitä on sen sanan takana ja kuinka toimitaan. Siihen en mene sen enempää, koska se on vain mainostoimiston keksimä hieno nimike. Itsellä on vaikea puhua samoilla termeillä koska tietää mitä termi pitää sisällään ja meillä ei pysytä siinä termin laatikossa.

Meillä lehmät ovat vapaita.

Monet tietävät, että lypsylehmä tiloilla vasikka erotetaan emosta lähes heti. Meillä ei ole tili kiinni maidonsta, joten vasikka jää emon alle. Vasikalla on maitobaari auki 24/7 vaikka lehmä on lypsyssä. Tätä ei pysty tekemään alkuperäis roduilla koska maidon tuotanto on pienempää mutta sekoitus lehmällä pystymme. Alkuperäis karjaakin on lypsyssä mutta kohtalo puuttui peliin virhe asennoilla, joten emme saaneet vasikoita.

Lehmät ovat ulkona koko vuoden ympäri ja mahdollisuus mennä sisälle. Eipä ole ollut montaakaan keliä kun pahnoja olisi kulutettu. Emme siis aja lehmiä sisälle huonollakaan kelillä vaan saavat valita milloin on niin huono keli, ettei ulkona enää voi olla.

Lehmillä on myös vapaa ruokailu eli heinää on koko ajan saatavilla. Tämä helpottaa kovasti päivittäistä työmäärää. Lisäksi saavat viljaa lypsyn aikana kiitokseksi maidosta. Lypsyn aikana annettavaan vilja annokseen on helppo lisätä vitamiinit ja muutenkin tarkkailla terveyden tilaa.

Lypsyn ajaksi lehmät kytketään kiinni vanhaan parren pätkään. Lehmillä on kaikilla kaulapannat joista kiinnitämme hihnalla. Tämä takaa turvallisen toimimisen lehmän kanssa lypsyn aikana. Kiinni olo estää myös lehmän loukkaantumisen. Osalle kiinni laitto on vain muodollisuus, joka tehdään. On lypsy kertoja kun on unohtunut kiinni laittaa kun lehmä seisoo kuin patsas. Kiinni laittoa tärkeämpää on rutiinit ja rauhallinen ympäristö ilman suurempia häiriötekiöitä.

Mini lypsyasema.

Projekti vaiheessa kun vasta putkia suunniteltiin.

Valmiimpi ja täydempi.

Vielä tämä on vaiheessa ja palaset irti, jotta voidaan vielä muokata toimivammaksi. Tätä voisi sanoa 4D testaukseksi, ehkä… Suuria muutoksia etäisyyksiin ei olla jouduttu tekemään pieniä hieno säätöjä toki. Vielä on paljon tekemistä ennen valmista asemaa. Tietenkin on tullut vähän nälkä tehdessä joten on mietitty jo aseman isonnusta. Jätämme toistaiseksi aseman yksipaikkaiseksi ja mahdollisuuden lisätä paikkoja.

Vielä lehmät ovat puulavalla jotta saan selville parhaimmat etäisyydet.

Seinät eivät ole olleet suunnittelu vaiheen luovuuden tiellä kun on tehty asema taivas alle. Talvella konelypsykin on kylmäävää puuhaa.

Nyt kun routa on sulanut ollaan keskitytty siihen miten eläimet tulee ja menee. Ensimmäinen versio on nyt testissä.

Pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan miten paljon tarvitsee tilaa.

Monelta osin kesken.

Tässä on vielä paljon muutoksia ennen kun ollaan valmiissa. Lypsyhuone on tulossa uusiksi kokonaan ja lehmien paikka tulee todennäköisesti betonilla jossain muodossa. Lattian muodoilla on suuri merkitys, jotta saadaan ulosteet kulkemaan helposti. Pesun ja puhdistuksenkin kannalta pitää pohtia kuinka leveitä ja syviä kaukaloita pitää tehdä.

Lypsyhuoneen muutoksen suurin syy on, ettei tähän lypsyhuoneeseen mahdu meidän maitotankki vaikka on pienimmästä päästä tankkeja.  Kylmäkaappikin oli liian korkea sisälle ja liian leveä oviaukolle.

Suosittelen kaikille, jotka aloittavat maitohuoneentekoa, että maitohuoneeseen pari ovet jotta kaiken mahtuu tuomaan sisälle.

 

 

 

Tervetuloa meille avaamme oven teille kaikille.

Sisustus blogia tästä ei ole tulossa. Kotimme on karu ja elämä näkyy. Joku voisi sanoa, että kaaos no olkoon mitä tahansa. Avaamme kuitenkin erilaisen elämämme teille myös tältä saralta.

Kun näin nämä kuvat ajattelin, että voi apua. Näitä ei kyllä voi julkaista yhtään missään. Sitten pohdin uudestaan, että mitä hittoa sillä on väliä, ettei meillä ole valkoista tai putisen puhdasta. Jossain tapetitkin vähän repsottaa ja maalit hilseilee. Me olemme täällä onnellisia juuri tälläisenä kuin tämä on.

 Olemme omanlainen perhe

Perheeseemme kuulu isäntä, emäntä ja kaksi tytärtä. Monet puhuvat tasa-arvosta miesten ja naisten töistä. Meillä ei ole miesten tai naisten töitä. Meillä homman tekee se, joka sen osaa paremmin tai ehtii sen tekemään.

Isäntä on nyt koti isänä ja hoitaa kodin töiden pyörityksen. Emäntä on opiskelemassa, kuitenkin ehtii auttamaan aamu- ja iltalypsyn kanssa. Viikonloppuisin painetaan rintarinnan projektien parissa.

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Aloitetaan tuvasta

Tähän päädytään kun meille tullaan vasemmalla on puuhella ja leivinuuni, oikealla on naulakko. Tässä huoneessa tapahtuu lähes kaikki mitä sisällä tehdään. Tuossa tuvan pöydän ääressä tulee korjattua moottorisahaa talvella ja muutenkin näperreltyä kaikkea mahdollista.

http://www.kamera-petteri.fi/

Meillä mikään ei oikein toisiinsa mätzää. Suurin osa kalusteista on ollut jo täällä kun muutettiin. Tarvetta ei ole ollut ruveta uusimaan vaikka välillä tuskailaankin säilytystilan kanssa. Röykkiöt on hyvä ratkaisu ainakin siihen asti kun alkaa ärsyttämään röykkiöt.

 

kamera-petteri.fi/

Makuuhuone olohuone mikälie

Talvisin meillä on käytössä tupa ja huone. Tämä säästää monta puuta talven lämmityksestä. Kesäisin avaamme “kylmän kammarin” nukkumiselle. Sen avaaminen on kuin alkaisi loma.

Pääsee välillä piiloon loikoilemaan ja ottamaan rauhassa päivänokoset jos huvittaa. Huone on eristämätön joten kesällä siellä on ihan omanlainen ilmasto, joka nukuttaa hyvin. Eristeiden puute luo myös hienon äänimaailman kun sateellaa kuulee kuinka sade piiskaa peltikattoa tai kun aurinko lämmittää ja se alkaa elämään omaa elämää laajetessaan. Linnunlaulu kuuluu aamuisin ja pitkälle yöhön. Yöllä lepakoiden vinkuminen on huumaavaa unilääkettä kaikkien muiden äänien säestyksellä.

http://www.kamera-petteri.fi/

Yllä olevassa kuvassa näkyy uni kommuunimme. Ylhäältä alaspäin kertoen. Ylimmässä kerroksessa on kaikkien oma laatikko, joissa säilytetään käyttövaatteet. Keskimmäinen kerros on vanhemman tytön nukkuma paikka. Onneksi lapset nukkuvat hyvin ja verhon sulkeminen riittää, jotta voimme katsoa illalla telkkaria. Alin kerros on emännän ja isännän lepuutukseen. Nuorin tytär nukkuu pinnasängyssä kommuunin päässä. Kommuunin kellari taas kätkee laatikoissa lasten lelut.

Heipä hei!

Kiva kun kävit meillä. Nähdään taas uudestaan.

Usko itseesi ja toteuta oma unelmasi rohkeasti.

Tämä on osa meidän unelmaa

emmekä anna kaaoksen häiritä

unelman olemasta juuri tässä ja nyt. 

http://www.kamera-petteri.fi/

Suuri kiitos Petterille kuvista.