Omavaraisuuttakohti osa 8. Sato

Nyt on tehty jo huimat 8. osaa. Olen kateellisena seurannut kuinka muut ovat olleet ahkeria ja ajoissa. Me myöhästyttiin kaikesta tänä kesänä.

Onneksi jo alkukesästä totesimme tämän olevan opintomatka varsinkin kasvihuoneen kanssa. Sen valmistuminen meni heinäkuuhun ja mitäpä luulette minne se sato sitten menee. Varmasti pakkasöihin ja paleltumiseen.

Jos olet uusi seuraaja niin käy lukemassa myös vanhempia päivityksiä. Muilla blogeilla on mahtavia kuvia kuinka heidän kasvimaansa tuottaa hedelmää ja kuinka paljon hikeä on mennyt sen saavuttamiseen kuivana kesänä. Olen ollut umpi kateellinen kuinka ahkeria ihmiset on ollut puutarhansa hoidossa.

Tästä pääsee lukemaan alkuperäisen suunnitelman. Nyt jos koskaan on aika vastata lyhyesti kaikkiin tavoitteisin ja niiden onnistumisiin. Avaa linkistä alkuperäinen toiseen välilehteen niin samassa järjestyksessä käyn jokaisen tavoitteen tässä läpi. Teen siis tästä postausten välisen keskustelun.

Kasvihuone

Valmistui tänä kesänä mutta. Valmistuminen venyi heinäkuulle ja koko on pienempi kuin suunnitelmassa oli. Samalla meni myös rakenne uusiksi, koska piti olla taivutetut kaaret mutta ei ollut vettä jotta olisi taivutus onnistunut.

Vesiviljely

Löysimme paljon vastauksia epäilyihimme ja nyt on kokemusta ensi kesäksi. Odotukset on täyttynyt enemmän kuin hyvin ja suunnitteilla on jo laajentaa isommaksi. Samalla on huomattu, että järjestelmä voi olla taivasalla ja matalemmassakin kasvihuoneessa.

Aurinkoenergia

Tämä on nyt työstössä. Kyllä siis olemme saaneet kasvihuoneen pyörimään aurinkosähköllä mutta vasta vain hätäisesti liitettynä kaikki osat yhteen. Samalla tietysti muutamia havaintoja tuli joita ei ajatellutkaan alunperin.

Aurinkosähkö järjestelmä kasattiin ensin kasvihuoneeseen mutta myyjän varoitukset kosteudesta kaikui mielessä. Muistimme vanhan kujetuslaatikon ja laitoimme kaikki sinne sisälle. Nyt kaikki on vielä “irtonaisina” sisällä, koska siitä se ajatus taas lähti. Kopista tulee siirrettävä aurinkosähkövaraenergiatukipiste. Oikea sana voisi olla aurinkoagrigaatti. Nyt siihen pitää tehdä muutamia luukkuja ja maalata ja paneeli kiinnittää jotenkin… Tästä tulee varmasti ihan oma postaus, kun alkaa etenemään.

Kalankasvatus

Kokeiltu on mutta kuuma kuiva kesä herätti ongelmaan. Veden lämpötilaa pitäisi pystyä hallitsemaan, jotta kalojen olosuhteet pysyisi niille sopivina eikä pääsisi lämpenemään liikaa.

Omenapuut

Epäonnistuminen oli taattu. Kuivuus ja ehkä istutuksessakin tuli tehtyä virheitä. Olisi todennäköisesti pitänyt istuttaa huomattavasti syvemmälle, jotta olisivat saaneet maasta riittävästi kosteutta. Kukaan kun ei odottanut viime syksynä, että seuraavana käsänä ei sada kuin juhannuksena. Seitsemän istutettiin ja kolme selvisi. Harmitus on suuri, vaikka alennuksesta ostettiinkin.

Maito

Separaattoria ei ole vieläkään eikä helppoja ohjeitakaan ole tullut kirjoitettua. Olen toki saanut hiukan ehkä jopa mielenkiintoisia ohjeita ja käyttömuotoja. Opettelen maidon kuivausta mutta tuntuu ettei aikaa oikein ole ollut perehtyä tähän. Siitä sitten voisi valmistaa karkkia eli halvaa.

Liha

Kuuluu näihin syksyn touhuihin ja talveen.

Kompostit

Olen täysin unohtanut tästä arkisesta asiasta kirjoittaa mutta korjaan tapani. Käytössä on kyllä nyt niin monta kompostia, että taidan kuitenkin seuraavaksi kirjoittaa tuosta kasvimaan perustamis kompostista kun valmistuu.

Puutarhakasvit

Pitkän matkan uusia juttuja on kyllä tehty. Marjapuskia on jaettu ja lisätty kymmeniä. Sitten on tullut naapurilta tyrniä ja karanneita kirsikoita. Mansikoita on kasvihuoneessa juurtumassa ja lisääntymässä. Otettiin rönsyjä sinne kasvamaan ja ne tekee jo omia rönsyjä, joten kohta on mansikkaa paljon ja se kyllä huippu hyvää.

Yhteistyössä:

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2018/09/askeleemme-omavaraistelussa-92018.html

https://maa-tuskat.blogspot.com/2018/09/sato-2018.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2018/09/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html

https://maatiaiskananen.blogspot.com/2018/09/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://www.harmaatorppa.fi/2018/09/omavaraisuutta-vuonna-2018-osa-8-pienia.html

Tiedän jo nyt sen, että hurjan hienoja kuvia ja ahkeria ihmiset on olleet taas kuukauden ajan. Käykää lukemassa ja ihailemassa kuvia.

 

Vesiviljelyn aloitus myöhästyi ja satoa ei oikeastaan odotettu. Nyt katsotaan miltä siellä näyttää.

Vesiviljely myöhästyi monesta eri syystä mutta suurin hidastin oli kuivuus. Olen kuitenkin nyt huomannut, että vesiviljely on kuivan ajan viljely muodoista se tärkein ja paras sadon pelastaja. Uskon, että tämä on tulevaisuus jos ilmaston muutos jatkuu. Ilmaston muutoksen syistä ollaan eri mieltä mikä sen aiheuttaa vai onko vain väistämätön muutos pallolla. Oli se syy mikä tahansa ääri-ilmastoja on havaittavissa. Näihin ilmiöihin ja ilmastoihin vesiviljely on oiva ratkaisu.

Keväällä on sulamisvesiä, jotka menevät “hukkaan” eli pintavesiä. Kun otamme tästä suuresta vesimassasta, veden talteen järjestelmään emme rasita pohjavesiä ja näin kaivossa olevaa juomakelpoista vettä. Järjestelmä puhdistaa tätä vettä koko ajan, joten järjestelmään voi laittaa vaikka kuravettä. Toki siinä on myös ravinteita, jotka menee kasvien kasvuun. Joku voi toki olla kanssani erimieltä.

Veden haihtuminen on sellainen kysymys, joka on esitetty parikin kertaa. Nyt voin siihen antaa vastauksen. Meillä kiertää noin 2-3 tuhatta litraa. Nyt on lisätty 200 litraa noin puolessatoista kuukaudessa. Suurimman haihdutuksen aiheutti letkuun joutunut koppakuoriainen, joka laittoi järjestelmän tulvimaan. Nyt vesi tankissa on pelastus lauttoja.  Kasvihuoneesta oli myös toinen pääty pois kuumimpaan aikaan, joten haihtuminen voisi olla pienenmpi tai suurempi jos pääty olisi ollut paikoillaan.

Satoa tai siis sadon alkuja piti esitellä.

 

Tomaatteja on tulossa ihan kiitettävästi jos säät sallii kypsymisen. Nämä tomaatit olivat kukkina noin 3 viikkoa sitten.

Kurkkuja tulee yllättävän paljon useita kymmeniä on jo aluillaan. Nämä on siemenestä istutettu 11 heinäkuuta eli kasvi on noin 6 viikon ikäinen.

Mansikat tuottaavat jo rönsyjä. Nämä mansikat on lähtenyt rönsyistä kasvamaan 6 viikoa sitten ja nyt tuottavat jo uusia rönsyjä. Ensikesänä on paljon uusia mansikantaimia.

Salaatin nopeus tai oikeastaan sen hitaus on ollut vähän pettymys. Nämä on myös istutettu 11 heinäkuuta joten… Luulen luonnon olevan luonnottoman nopea, kun vertaan kurkkujen huimaan kasvuun.

Paprika yrittää vielä ehtiä kukkimaan ennen kylmyyttä. Istutettu 11 Heinäkuuta kurkkujan viereen.

Lautta-altaanvesi paljon on peloteltu levän kasvamisella. Meillä oli aluksi se levä aika vahvana mutta nyt kun järjestelmä pyörii ja toimii on vesi täysin kirkasta. Kivialtaiden kivistä löytyy erilaisia raviteista johtuvia kasvustoja.

Verailu kuvia. Nämä antaa voimia jatkaa. Samalla ihmettelee kuinka nopea luonto on.

 

11. Heinäkuu
26. Elokuu
11. Heinäkuu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

26. Elokuu

 

 

 

 

 

 

9. Heinäkuu

 

 

 

 

 

26. Elokuu

 

 

 

 

 

 

 

Semmosta on päässyt tapahtumaan seitsemässä viikossa. Innolla jo odotetaan tulevaa kesää jos vaikka ehtisi pari satoa kesän aikana valmistumaan. Ahneella on yleensä haiseva loppu mutta tavoitteet pitää pistää korkealle. Tilan käyttöä myös kokeillaan tehostaa ensikesänä ja lautoille laitetaan enemmän mitä tänä kesänä viitsittiin myöhäisen ajankohdan takia.

Syksyinen arki, jouksimme päin seinää

Kesä on virallisesti takana, kun kiire loppuu. Ilman kiirettä tuntuu olevansa robotti, joka suorittaa arjen toiminnot ilman mitään sen erikoisempaa päämäärää. On aikaa myös tuntea niin fyysisesti kuin henkisesti. Molemmissa huomaa pientä kipuilua, pientä kaipuuta kesän vilskeeseen ja samalla levon tarvetta.

Kaikki on oikeasti hyvin, jonka takia ehkä antaa itsensä olla haavoittuva. Polttopuut on tehty talveksi lähes kaikki on valmista, kun jos vaikka lunta alkaisi satamaan selviäisimme siitä. Todennäköisesti juuri se, että kaikki on hyvin antaa mahdollisuuden tuntea ja lamauttaa itsensä robotti moodiin.

Talven pelko kuitenkin rajoittaa uusien projektien aloittamista. Voi toki olla, että nyt olisi se oikea aika aloittaa se projekti. Tuntien itseni, kun tämä syksy venyy ja venyy tulee projekti aloitettua kuukauden päästä ja sitten sitä viedään loppuun samalla, kun taivaan on täyttänyt lumisade.

Kuva: Teresa Nurmioja Kuva skannattu alkuperäisestä ja muokattu mustavalkoiseksi, huonon skannaus laadun vuoksi.

Elämä ei saisi olla pelkkää suorittamista, vaan pitäisi muistaa antaa se hengähdystauko itselle ja se palautuminen. Nyt olisi sen köllöttelyn aika ennen, kun alkaa puiden sisälle kantaminen ja lämmitys. Nyt olisi se aika, kun pitäisi istua portailla ja nautiskellen juoda aamukahvia. Samalla seurata kuinka sumuhälvenee, kun aurinko nousee ja alkaa lämmittämään kylmää aamua. Ei ole enää pitkä aikaa niihin aamuihin, kun ei se aurinko enää nousekkaan aamukahvin aikaan lämmittämään.

Musiikki antaa voimia ja alkaa häröilemään omalla hullulla tavalla. Aamut kun ovat hiljaisia linnut eivät enää laula ja hiljaisuus on rankan kaunista mutta jotenkin niin hiljaista. On siis aika antaa aamuille ääntä (välillä) luurit siis korville ja kurkku suorana laulamaan hiljaisuutta vastaan. En ole ehkä korven kaunein ääni, kun päätän kiekaista aamun käyntiin mutta ei se kukkoakaan haittaa, että kähisee joka aamun tervetulleeksi. Onneksi naapureita ei ole ihan vieressä voisi mun äänen avaukset olla shokki herätyksiä. Aamuinen bussikuski saa kyllä vielä osansa mun live showsta mutta sille maksetaan siitä, että saa mua kuunnella.

“Hanskat ei tipahda, periks ei anneta. Ne sano et pysty, ei kannata. Mun korvissa se kaikki kuulosti hasteelt. Ne saa luun kurkkuunsa ku tulosta taas teen. Jatkan, jaksan vaikka väkisin.”

Elämä menee äärirajoista toiseen. Niin menee myös ilmasto, valoisasta lämpimästä mennään kylmään pimeyteen. Mieli pitäisi kuitenkin pitää valoisana ja hienona. Miksi ei saisi antaa sen mielenkin mennä äärirajoista toiseen. Joskus on parempi antaa sen mielenkin mennä äärestä toiseen on todella kuluttavaa pitää kaiken positiivisen vakaana. Meillä on päätetty mennä laidasta laitaan miksi ei saisi olla sitä huonoa päivää. Se kehdataan myös suoraan sanoa kukaan ei suutu kun sanoo, että tänään kaikki ärsyttää ihan kaikki. Silloin jo tietää avata tuulitunnelin ryöppyjä siellä täällä mutta kun tietää, että teki toinen miten hyvin tahansa niin nyt ei voi miellyttää. Lapsille ei tällöin voi kuitenkaan kiukutella yleensä tämän kiukku päivän haltia välttelee lapsia, jotta ei tulisi ryöpsyä. Onneksi on myös hiljaisuus ja toinen vanhempi jolle voi sanoa voisitko hoitaa tämän lasten kriisin, kun nyt on hermo niin pinnassa, ettei pysty keskustelemalla selvittämään. Joskus siis pelkkä ääni voi ärsyttää niin paljon, että ei kuule mitä se ääni sanoo. Toisen tunteminen ja luottamus on tärkeätä, jotta tämä paletti pysyyy kasassa.

Asuminen pienissä neliöissä vie törmäys kurssille mutta onneksi on ulkoilma, josta löytyy tekemistä. Ulkosauna ja padan lämmittäminen on kyllä omalla tavallaan pelastava voima. Saa tuijottaa kuinka tuli syttyy ja liekit alkavat pikkuhiljaa lepattamaan. Voi samalla uppoutua omiin ajatuksiin ja saada voimaa jatkaa. Pienet arjen pakenemisen paikat ovat tärkeitä, kun kaikki on koko ajan läsnä. Erakoituminen on tavallaan ihanan voimaannuttavaa mutta sitä ei tarvitse tehdä yksin eikä olla yksinäinen.

Tunnustan, että näin on minulle oikea tapa tätä elämää elää.