Avainsana-arkisto: Yhtispostaus

Suuntana omavaraisuus, varastettu, saatu, vaihdettu, jaettu ja ostettu

Tämä on yksi Suuntana omavaraisuus sarjan yhteispostauksista. Mukana on useita blogeja, joilla on sama suunta mutta eri lähtötilanne. Julkaisemme sarjaa jokaisen kuukauden ensimmäinen maanantai klo:9 . Blogeja on paljon ja ryhmän koko vaihtelee hiukan joka kuukausi. Tulee uusia ja osa pitää vapaita kuukausia. Julkaisemme kaikkiin blogeihin suorat linkit Facebook ryhmässä Omavaraisuus blogeissa, keskustelu. Ryhmä on julkinen ja vaikka ei olisi liittynyt ryhmään näkee mitä siellä on julkaistu.

Yhteispostauksen tarkoitus on antaa mahdollisimman laaja kuva samasta aiheesta ja inspiroida. Omavaraistelu on yksinäistä hommaa, joten samalla bloggarit saavat vertaistukea ja voimia toisistaan.

Teemana:
Eteneminen & puutarhan marjat


Muutan hiukan tuota teemaa heti alussa eli kirjoitan kaikista monivuotisista, jotka tuottavat syötävää satoa. (Voi joku unohtua.)

Hyvä tietenkin myös mainita, että kaikki ei vielä tuota meillä satoa nuoren iän vuoksi. Aloitan kuitenkin unohdetuista kirsikoista, jotka tulivat meille viime vuonna, koska pääsivät karkuun naapurilta ja heiltä emopuu oli jo poistunut. Tietenkin meille kelpaa näihin sääoloihin tottuneet kasvit ja vielä noin sinnikäs, että oli paikkaa muuttanut useita metrejä.

Meille on tänä vuonna tullut niin ikään karanneita luumuja vai pitäisikö puhua riikunoista oli nyt kumpia hyvänsä on ne jalostettu keskisessä suomessa ja leviäminen runsasta.

Tyrni tuli myös viimevuonna nämä oli myös karanneet valloittamaan nurmikkoa ja haittasi marjojen keräämistä.

Karviainen on lähes villi, koska on anoppilasta tullut seinän vierestä meille pihalta jolla ei ole ikinä kasvanut karviaista.

Mustaviinimarja on tilan omaa kantaa, joka on ollut niin pitkään kuin muistetaan. Meidän aikana pensaat on jaettu raa’alla kädellä useiksi pensaiksi. Nyt on kulunut jakamisesta viitisen vuotta ja pensaat alkavat tuottamaan taas satoa kunnolla. On niistä toki marjoja saatu mutta “kesän syöntimarjat” ainoastaan. Näitä muuten lasketaan kymmenissä (vähän lähti lapasesta).

Omenapuut nämä on sitten sitä ostettua juttua. Ostin seitsemän puuta kaksivuotta sitten. Ensimmäisenä talvena tappiota pari puuta. Tänä keväänä heräsi henkiin enää kolme. Yksi siirrettiin uuteen paikkaan, kun sen naapurit oli kuollut hienosta omenatarhastamme.

Raparperi on kyllä jotenkin muodostunut suosikiksi sen sato varmuus on se juttu. Monipuolisuutta unohtamatta siitä kun voi tehdä vispipuuroa, simaa, mehua, kiisseliä, piirakoita, hilloketta porkkanan kanssa tai hilloa mansikoiden kanssa.

Mansikat totta tosiaan niitä on tullut rönsyistä meille ja taisi naapuri niitä varataimiksikin kasvatella ennen kuin penkki pursusi mansikan taimia.

Ahomansikka viihtyy myös pihassa ja on lisääntynyt laidunnuksen myötä. Nyt on saatu jo niin paljon, että piirakkaan ja kakkuihin on riittänyt marjoja.

Joskus haaveilin hillasta mutta en ole saanut aikaiseksi. Luin silloin paljon julkaisuja kuinka kasvatus onnistuisi. Aluekkin olisi valmiiksi katsottuna mutta viimeinen innostus kuitenkin puuttuu. Saattaa olla, että jatkossakin juoksen suolla niiden perässä. Siinä on kuitenkin se juttu, kun hilpaisee metsien läpi viitisen kilometriä ja toteaa, että paripäivää vielä jotta ovat kypsiä. Sitten uudestaan lenkille ja todeta jonkun ehtineen ensin.

Mustikka, puolukka, hilla, vadelma ovat kyllä metsän puolella mutta tiiviisti kytkettynä puutarhan rajalla nautittavaksi

Eteneminen on pistänyt jarrut päälle kevän kanssa

Maanlämpötila ei ole vielä noussut sille tasolle, että kehtaisin sanoa jotain kylväneeni. Kylvöt on siis siirtyneet kesäkuun alkuun, joka alkaa olemaan kannattavuuden rajoilla.

Kysyin jo kasvihuonesäätoimistolta lupaa laittaa kasvihuoneeseen kasvit, kun tuntuu valo loppuvan tuvasta. Lupaa ei myönnetty, ettei siitepölyn kehitys keskeytyisi tai tulisi muita kasvua hidastavia vaikutuksia kylmyydestä johtuen. Saatesanoilla: satoahan me haluamme eikö? Niin siitähän kimpaannuin ihan hurjaksi. Meni meinaan hermoon kevään kylmyys. Kaivoin kaapista siemen laatikon ja kasvihuoneesta kannoin tornin ruukkuja ja aloin kylvämään kukkia purkkeihin, kun ei muutakaan voi. Toki uloskin meni muutamia kukansiemeniä odottamaan sitä kuuluisaa kevättä jos nyt vaikka itäisi. Ohimennen vesisateessa innon kimpaannuttamana kylvin ulos noin kolmetuhattasiementä ja sisällä laitoin ruukkuihin kasvamaan vaan jonkun viitisisensataa siementä. Jossain vaiheessa muistin, että niin meillähän ei kyllä ollut tilaa näille sisällä. No jos ne vaikka keittiön pöydän alla kasvaisi aluksi.

On tämä kasvatus tosiaan alkanut tuota tupaa valtaamaan. Hiukan ehkä liikaa.

Tuvassa kasvaa nyt:

  • Tomaattia 130 taimea
  • Kukkakaalia 10 taimea
  • Ruusukaalia 20 taimea
  • Jättikurpitsaa pari jotka jo kukki
  • Vesimelooni on nyt kukassa ja alle kymmenen taimea
  • Paprikaa on jonkin verran eri vaiheissa
  • Lehtikaalia jokunen
  • Jäävuorisalaattia muutama
  • Purjoa
  • Persilja
  • Tilli
  • On vielä jotain jota en muista

Kukkia joita säästä kimpaantuneena laitoin kasvamaan:

  • Leijonankita
  • Flossflower Belaya Reka
  • Cammon yarrow Mix
  • Tropaeolum Nasturtium Canary
  • Torch Lily
  • Mustasilmä susanna
  • Harjuherne sininen
  • Hajuherne punainen
  • Laventeli
  • Krassi
  • Aubertia Lilovaya
  • Aubertia Fioletovaya

Ulos meni suoraan unikkoa, malvaa, neilikkaa ja pari tunnistamatonta pussillista siemeniä.

Kasvihuone siis se uusi on nyt sitten mennyt ajatuksissa ja suunitelmissa ihan atomeiksi. Paikka vaihtuu nyt niin tiuhaan, että en uskalla kirjoittaa mihin se sitten joskus laskeutuu kun on sen aika.

The työkalupakki on siirtynyt jo teko vaiheeseen ja sisäkatto on saatu oikeaan muotoon takaisin. Ovet on vielä vaiheessa mutta mahdollisesti niihin olisi jo materiaalit.

Paljon on toki edennyt suunnitelmissa. On toki so hiukan hikeä virrannut kasvupaikkojen valmistelussa. Vielä ei ole kylvetty mutta kohta siihenkin hommaan päästään.

Suorat linkit toisten Suuntana omavaraisuus blogeihin: