Avainsana-arkisto: Oravanpyörä

Pienen kylän vankina

Moni harkitsee oravanpyörästä poistumista ja muuttoa maalle. Leppoisamman arjen pyörityksen haavekuvat silmissään.

Joskus sitä alkaa pohtimaan asioita, kun hellan tulta tuijottaa.

Maalle muutto ja siellä eläminen on oikeasti työleiri. Ulospäin se voi näyttää tavoittelemisen arvoiselta leppoisalta touhuilulta mutta se on jatkuvaa työtä ilman vapaata. Kun poistuu oravanpyrästä niin, hyppää fyysisempään kuntopyörään. Koko vuosi on selviytymistaistelua ilman tulitaukoja. Tulitaukoja saa, kun rehkii viikon valmistaakseen yhden löysemmän päivän, jonka keskeyttää kuitenkin jokin tärkeä tekeminen. Raha ratkaisee kuinka fyysistä elämä maalla on. Pienellä rahalla on enemmän kroppa käytössä ja enemmällä rahalla saa laitteita tai apukäsiä keventämään taakkaa.

Suorittamista ei pysty maalle paeta, koska jokainen päivä on suorittamista ja suoriutumista.

Hikipinko oravanpyörässä ei muutu maalla leppoisaksi ruohon nuuskijaksi vaan on edelleen hikipinko. Asuinpaikka ei heti muuta ketään vaan pikkuhiljaa asuinpaikka kasvattaa ihmistään. Maalle muuttaja aloittaa yleensä remontin ja rakentamisen heti muuton jälkeen. Remppaa jatkuu vuosia ja ajatus, kun tämä saadaan niin sitten helpottaa. Todellisuus on, että remppa on imenyt mehut ja ei huomaakkaan kuinka paljon on rempan ohella ollutkaan niitä arjen puuhia, jotka ei katoa minnekkään vaan jatkuu remontin jälkeenkin. Rempan ohella on ehkä lämmitetty puilla ihan huomaamatta.

Maalla ulkopuolisella töissä.

Odotuksia eikä ennakkoasennetta ollut, kun päätin lähteä töihin omalle kylälle. Elän nyt omalla tavalla maalla työskentelevän ihannetta. Työmatka on niin lyhyt, että kävelen töihin. Matkalla pääsen kuulemaan luonnon ääniä ja haistelemaan heräävän maan tuoksua aamuisin.

Töissä käynti on kuitenkin pienentänyt minun maailmani. Työt ja lapsiperhe arki on poistanut minut somesta lähes kokonaan. (Tämä ei ehkä ole huono asia.) Harrastukseni on myös kylällä, jonka puitteissa olisi pitänyt tehdä hankintoja kaupungista. Havahduin tällöin kuinka pieneksi elinympäristö on kutistunut. En ole ehtinyt kuukauteen poistumaan kodistani kymmentäkilometriä kauemmaksi. Olen elänyt tässä muutaman kilometrin kuplassa.

Työni on fyysistä, koska olen töissä maatilalla, joka monipuolisesti turvaa maamme omavaraisuutta maa- ja metsätalouden kautta. Työajat on säähän sidoksissa kuten kaikki maalla tapahtuva toiminta. Tilan monipuolisuus kuitenkin takaa tekemistä sään vaihteluista huolimatta.

Työn vastaanottaminen hiukan pelotti. Omalla tilalla, kun on eläimiä ja lypsyssäkin on osa niin sitoo hiukan. Järjestelimme arkemme niin, että teen aamulypsyn ennen töihin menoa ja iltalypsy jää puolisolle. Kaikki suuremmat projektit jää sitten sään sallimille vapaapäiville.

Onko tämä sitten se oravanpyörä?

Piti ihan selvittää mitä termi tarkoittaa.

Termiä oravanpyörä (ruots. ekorrhjul, engl. treadwheeltreadmill tai rat race, saks. Tretmühle) käytetään usein vertauskuvana loputtomalle ja turhalta tuntuvalle toiminnalle. Erityisesti sitä käytetään kritisoitaessa stressaavia töitä sekä elintasokilpailuun ja kuluttamiseen pohjautuvaa yhteiskuntaa.[1] Osa työntekijöistä vierastaa työ- ja kulutuskeskeistä elämää. Työnteon kohtuullistamisen tarvetta on usein lasten ollessa pieniä tai lähellä eläkeikää. Vähäisempi työnteko voi olla tarpeen, jos työtehtävät ovat hyvin vaativia tai jos työntekijällä on ongelmia terveyden tai työn mielekkyyden kanssa.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Oravanpy%C3%B6r%C3%A4

Mielestäni en ole joutunut oravanpyörään, koska tekeminen on mielekästä. Töihin meno ei lisännyt kulutusta, kun en joudu hankkimaan autoa ja siihen polttoainetta. Työtä tosin on paljon (toivottavasti), kun on kausityö ja kausi on käynnissä.

Omavaraisuutta ei tietenkään voi unohtaa, vaikka töitä teenkin. Työt on keino ja mahdollisuus saada hankittua jotain joka helpottaa omavaraisuuden tavoittelussa johon tarvitsee käyttää rahaa.