Kohti omavaraisuutta

Päätin päivittää esittelyä hiukan.

2019 on alkanut. Perhe on matkan varrella kasvanut kolmeen lapseen. Vieläkin elämme kantovedellä. Eläimistä löytyy kanat, lampaat ja naudat. Pienempinä työläisinä on kaksi kissaa ja koira.

Opinahjoja on molemmat ehtineet käydä ja valmistua. Nyt on taas paperit vetämässä opiskelupaikoista.

Matka omavaraisuuteen tuntuu kokoajan pidemmältä ja kaukaisemmalta. Tuntuu, että kun ottaa askeleen lähemmäksi niin se juoksee kolme askelta karkuun.

Historian havinaa vanha esittely:

Kun lapsiperhe päättää jättää kaupungin ja muuttaa maalle. Talo, johon perhe muutti on 1954 rakennettu torpparin talo. Sisälle ei tule vettä kuin kantamalla, viemäröintiä ei ole. Ulkosaunaan tulee vesi pumpulla ja lämmintä vettä saa puulämmitteisestä padasta. Talo lämmitetään puulla sekä yhdellä sähköpatterilla. Talossa on 75 neliötä, johon kuuluu kylmä eteinen, tupa, olohuone ja makuukammari. Tuvasta löytyy puuhella ja leivinuuni. Olohuoneessa pönttöuuni tuottaa tasaisen lämmön. Makuukammarissa kamina ja sähköpatteri.

Perhe on asunut tilalla kolmisen vuotta. Tänä aikana on syntynyt toinen lapsi. Emäntä on ollut hoitovapaalla ja isäntä opiskellut maatalousyrittäjäksi. Kodin, tilan ja eläinten hoito on jäänyt suurelta osalta emännän harteille. Suurempia kunnostustöitä, laidunten siirtoja ja projekteja on isäntä hoidellut viikonloppuisin ja iltaisin.

Omavaraisuus on aloitettu eläimistä ja pienestä puutarhasta. Kanat ovat olleet pisimpään ja tulleet myös tärkeimmiksi. Lampaat hoitavat ympäristöä ,tuottavat villaa ja lihaa. Naudat tuottaa lihaa ,maitoa ja lannoitetta. Lisäksi tilalla on kaneja ja kissoja. Kokeiltu on myös vuohia, fasaaneita, ankkoja ja hanhia. Kaikista näistä eläimistä tullaan kertomaan tarkemmin hyvistä ja huonoista puolista.