Suuntana omavaraisuus, vaikka väkisin

Tämä on yksi Suuntana omavaraisuus sarjan yhteispostauksista. Mukana on useita blogeja, joilla on sama suunta mutta eri lähtötilanne. Julkaisemme sarjaa jokaisen kuukauden ensimmäinen maanantai klo:9 . Blogeja on paljon ja ryhmän koko vaihtelee hiukan joka kuukausi. Tulee uusia ja osa pitää vapaita kuukausia. Julkaisemme kaikkiin blogeihin suorat linkit Facebook rymässä Omavaraisuus blogeissa, keskustelu. Ryhmä on julkinen ja vaikka ei olisi liittynyt ryhmään näkee mitä siellä on julkaistu.

Yhteispostauksen tarkoitus on antaa mahdollisimman laaja kuva samasta aiheesta ja inspiroida. Omavaraistelu on yksinäistä hommaa, joten samalla bloggarit saavat vertaistukea ja voimia toisistaan.

Teemana maanparannus/ vinkit kasvimaan tekoon/ aitaaminen

Meillä pyritään tilan sisäiseen kiertoon

Kalkitus hoidetaan tuhkalla ja kananmunilla. Toki olemme turvautuneet osto kalkkiin, jotta maa ollaan saatu nostettua paremmalle tasolle. Nyt vain ylläpidämme kotikonstein tasoa.

Kompostointi on myös tärkeä osa tekemistä. Käytämme avo-, lämpö- ja matokompostia tällä hetkellä. Matokomposti on monipuolisimmin käytössä. Sen kautta laitamme vanhat mullatkin uudestaan käyttöön. Madot myös tuhoavat heinät, jotka ei ole kelvannut eläimille kortisuuden tai homeen takia. Nämä on myös joskus aikamoisia siemen pankkeja, joten niille täytyy antaa aikaa jos kasvimaalle mainaa laittaa.

Lannat kiertää myös. Tässä kuivitus on suuressa roolissa kuinka pian sen saa käyttöön ja mihin sitä käyttää. Kanalan turvekuivitus ja kanankakka on heti käyttövalmista tavaraa ilman jälki kompostointia. Lehmänlanta taas vaatii vuoden palamiseen. Tätä voisi toki käyttää suoraankin mutta bakteerit ja kasvien siemenien palaminen vaatii aikaa. Rikkaruohoista voi tulla suuri ongelma, kun on hyvin lannasta boostia saanut. Lehmän lannassa kasvaa myös sieniä suippomadonlakki ja lantakaulussieni. Kumpaakaan ei halua lasten kerättäväksi tuoda.

Sitten on kiistelty puu. Meillä osalla eläimistä on purukuivitus ja levitämme sen peltoon. Tämä on vähän jakautunut kahteen koulukuntaan. Ensimmäinen on sitä mieltä, että puru imee pellosta typen. Toinen on taas sitä mieltä, että maamme pellot on jo niin vanhoja, että vanhat raivio kannot on pellossa lahonneet, joten tilalle tarvittaisiin taas puupohjainen typpivarasto. Puun lahoaminen tuo tietysti myös erilaista eliöstöä peltoon, joka ei välttämättä ole pahaksi. En kehoita ketään nyt tilaamaan tonnitolkulla purua pihaan ja parantamaan sillä maataan mutta jos sirkkelöit tai sahaat pihanurmella niin ei se puru nurmea tapa.

Kaikessa lannoituksessa, eri aineiden miksauksessa, kun pysyy kohtuus ja suhde toisiinsa kurissa niin kaikki menee hyvin.

Kuukausi on mennyt nopeasti

Kuukaudesta on tullut rästihommien parsimisen kuukausi. Syksyllä oli tarkoitus jo tehdä siirrettävä katos lampaille laitumella siirreltäväksi. Sen tarvikkeet ehti lumi peittämään, kun talvi yllätti (taas). Kevät on tullut ja sulava lumi paljasti tarvikekasan. Kevään ensimmäiset lämpöiset päivät ja auringonsäteet laittoi nikkaroimaan kopin. Se tuli nopeasti suurin piirtein kasaan viimeistely siis puuttuu, kun ei voi vielä maalailla. Projektin nopeus yllätti ja päätettiin pistää uusi kasvihuone samoilla höyryillä kasaan. Sitten tuli se kuuluisa mutta. Parempi sirkkeli oli vintillä syksyn jäljiltä, kun lattiaa piti tehdä mutta mentiinkin sitten synnyttämään. Sirkkeliä ei nyt kannata tuoda alas vaan nyt tehdään ensin sitä lattiaa vintille. Toki kasvihuoneen kattokulmatkin luo haastetta. Kun viime vuonna löysin huippu hyvät kulmat kasvihuoneeseen ajattelin kopioida ne mutta pidentää vähän sieltä ja täältä, kun pitäisi tehdä isompi. Kuulosti järkevältä siihen asti, kun aloin laskemaan mittoja ja ne oli vähintäänkin hirvittävät. Yritin saada niitä laskuissani kestämään alueen lumikuormaa tuloksetta. Oikeastaan sain tuloksen mutta kasvihuone olisi romahtanut jo syyssateissa. Nyt sitten on se lattian teko vintillä käynnissä ja samalla lisäeristeiden laitto. Yritän piirtää ja laskea kasvihuoneen uudestaan, jotta saisin sen valmiiksi ennen kesäkuun alkua.

Kasvukauluksia pitäisi alkaa myös tekemään, jotta onneton puutarha saisi jonkin moisen muodon. Tietenkin sen pitäisi vielä tuottaa satoakin ja taimet haluaisi varmaan joskus pois tuvasta. Taimista puheenollen niin jättikurpitsa ja vesimelooni on jo kukkinut. Taisin olla hiukan aikaisessa, kun epäilen saavani satoa ennen kuin ne ehtii ulos. Keväälle on siis paljon paineita, että se olisi lämmin ja kostea sopivassa suhteessa meidän taimet on ainakin valmiita ottamaan hyvän kevään vastaan. Me tosin ei olla ihan niin valmiita.

Kuukausi on muutenkin ollut ajateltua aktiivisempaa aikaa. Nimi on tullut laitettua erimittaisiin sopimuksiin, jotka velvoittavat nyt erimittaisia aikoja. Tiedän jo nyt, että kesästä ei tule tekeminen loppumaan ainakaan tekemällä. Tämä saattaa näkyä blogissa niin, että en keskity täysin tähän meidän tilaan vaan enemmän juttua tulee myös kylältä.

Suorat linkit muihin blogeihin:

22 thoughts on “Suuntana omavaraisuus, vaikka väkisin”

    1. Ensin löytyi tuo ovi jostain nurkalta jemmasta. Sen ympärille ei mielestäni sopinut muovi. Joten pintapinosta joka oli menossa polttopuuksi kaiveltiin sopivan vahvoja pintoja tuohon oven ympärille, jotta ovi olisi sopivammassa ympäristössä. Tämä pääty on myös pihaan päin ja aurinko paistaa siihen vasta illalla, joten kasveille ei ole umpiseinästä haittaa.

    1. Sulla on hyvä tilanne. Mä oon vaan kokeillut miltä istuttaminen tuntuu. Se oli ihan kivaa mutta kun noi kasvaa isoiksi ja ulkoilma ei suosi kasveja.

  1. Oliko, Heikki, sun jättikurpitsan siemenet siitä ketjukirjeestä? Mulla ne ei itäneet lainkaan ja vähän jäi harmittamaan. Yritin ensin lautalla ja sitten vielä mullassakin. Myös kesäkurpitsat iti mulla huonosti. Kahdeksasta siemenestä yksi. Ja sille täytyy nyt vissiin hankkia kaveriksi ostotaimi kun eikös kesäkurpoista sanota että useampi takaa paremman pölytyksen..

    1. Jättikurpitsa oli siitä kirjeestä kolme laitoin kaikki iti. Kesäkurpitsaa en ottanut kirjeestä kun oli omia. Nekin on vielä testaamatta. Muistelisin myös noin, että kaverit olisi hyväksi.

  2. Meilläkin kasvaa kaikenlaisia sieniä ympäri tonttia vanhan hevostarhan pohjassa, lannassa näyttävät viihtyvän. Olenkin miettinyt, minkähänlaista taikasienifarmia täällä tietämättäni kasvattelen, ja aina tietysti jännittää etteivät lapset äidy niitä maistelemaan. Lajien tunnistus on hankalaa, kun tuntuu että sienet muuttavat hanakasti muotoaan ja väriään kosteuden, lämpötilojen ja ties minkä muun mukaan…

    Eläinten kuivitusasiat ovat kyllä jatkuva mietinnän aihe, puru olisi halpaa ja edullisesti saatavilla, mutta olen ollut arka sitä käyttämään. Lampailla ja angorakanilla olki tuntuu näppärimmältä vaihtoehdolta kun ei roskasta villaakaan niin paljoa, mutta en tiedä, sen siivoaminen ja talikointi on jotenkin pitkäpiimäistä hommaa.

    Upea tuo kasvihuoneen seinä!

    1. Talikointi meillä muutti asenteen puruun. Toki oljen kanssa meillä oli oljen alla turve tai puru. Lisäksi vielä eläinten nyppimät korret. Kestopehkun keväiseen tyhjennykseen ei tuntunut löytyvän innokkuutta kun ei meinannut pala lohjeta. Selkää säästääksemme vaihdoimme helpommin poistettavaan. Olemme myös venyttäneet tyhjennystä ja kompostimadot ovat käyneet työstämässä kuivikkeita. Se vaan olisi vaatinut enemmän matoja jotta olisi järkevää.

  3. Upea alustus, joka kertoo hyvin mistä tässä kirjoitussarjassa on kyse 🙂

    Teillä hommat etenevät taas hurjaa vauhtia. On oikein ilo seurata 🙂

  4. Näppärä tuollainen päätyseinä kasvihuoneessa. Itsellä ajatuksissa rakentaa samantyylinen niin että yksi pääty on umpinainen. Vaan saa nyt nähdä miten tässä vielä käy.

  5. Kannatan myös suljettua kiertoa. On mielenkiintoista tällä hetkellä tuo kiistely puusta. Ja milloin mistäkin, riippuen kuka tutkimuksen rahoittaa ja kuka markkinoi omaa lannoitettaan siinä sivussa. Biohiilestäkin nousi yks kaks ihan hitti 😊. Meillä
    kerätään sahauspurut talteen, sekä talvisin puusuulin lattialle kertyvä konto, jossa on välillä vähän isompaakin puulastua. Tietysti näin eläimittä määrät pysyy kohtuullisina tai suhteessa maa-alueeseen, johon sitä levitetään. Saattaahan tuo typpeä kuluttaa, mutta tuo myös savimaahan pitkässä juoksussa kuohkeutta ja humusta, typpeä saadaan sitten tilalle ruohonleikkuujätteestä.

  6. Voi jestas, miten mahtava tuo kasvihuoneen seinä! Ihan huikean hieno!

    Tuosta puupurusta.. Vai sellaistakin koulukuntaa on. Itsellä nyt ei ole tuosta mitään kokemusta, kun meillä ei viljellä peltoja, mutta kompostoriin kyllä lisätään puuainesta ihan suositellusti kuivikkeeksi ja voihan maahan lisätä vaikka ruohosilppua jos typpeä on liian vähän. Tai kasvimaalla vuoroviljellä hernettä tms. Pelto on toki ihan eri asia, hieman eri kaliiberia kooltaan 😉

    1. En usko sen olevan virhe. Puru toki imee typpeä mutta luovuttaa typpeä kun alkaa maatumaan. Näin vaikutus olisi pidempiaikaisempi kuin pelkkä siansonta. Kun ajattelee, että sonta ja puru on sekaisin ei se puru enää kasvimaasta ime lisäksi typpeä.

  7. Ihanaa lukea, että muillakin hommat viivästyy ja leviää. Tuntuu, että itsellä to do lista kasvaa, entisiäkään ei ole saanut valmiiksi kun uusia ideoita pukkaa tai joku vaatii välitöntä kunnostamista ja huomiota.

  8. Teillä on kyllä mainion näköinen kasvihuone!

    Tilan sisäinen kierto kuulostaa järkevältä. Meidän tilalla pyritään myös tuottamaan omat mullat kompostoimalla kaikki mahdollinen. Kompostoinnista onkin tullut arkipäivää ja se kyllä näkyy vanhimmissa, jo vuoden tai kaksi tekeytyneissä komposteissa hyvin!

  9. Ihanan tuttua tuota projekteihin usein ilmaantuva MUTTA. Sitä aina suunnittelee ja ajastaa hommiaan hienosti, ja elämä näyttää keskaria, ja sekoittaa hienot suunnitelmat. Kaipa sitä pieni omavaraistelija pysyy näin nöyränä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *