Säästeliäisyyttä tilanpitäjästä toiseen ja kolmanteen
Kirjoitus on osa #suuntanaomavaraisuus sarjaa. Sarjassa on nyt menossa neljäs kausi, joten en aina muista näitä alku infoja. Ollaan oltu alusta alkaen mukana ja vähän Sadun Tsajut taakkaa keventämässä.
Sarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-Blogin Heikki. Lisätietoa sarjasta https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/
Aihe on siis meillä kaikilla bloggaajilla sama. Kirjoitamme omasta näkökulmasta ja erilaisella taustalla, joten samalla asialla on monta näkemystä. Tämä onkin sarjan vahvuus, on aihe mutta se ei rajoita blogin omaa tyyliä. Voi toki olla, ettei jokin aihe sovi blogiin niin on mahdollista jättäytyä silloin pois tai voi kertoa pelkästään kuinka oma suunnitelma etenee, joka julkaistiin vuoden alussa.
“Penninvenytys, kierrätys- ja säästövinkit, muutama idea miten pääsee halvemmalla omassa elämässään.”
Otsikko on suoralainaus tehtävänannosta.
Säästeliäisyys on paljon puhuttu aihe ja kuinka säästät rahaa mihinkin pitkällä tai lyhyellä aikavälillä. Mitäs jos kääntääkin ajatuksen toisinpäin?
Elämässä tulee vastaan suuriakin investointeja, remontteja, huoltotöitä ja vaikka rakentamista. Meillä ainakin on lihavampia ja laihempia kuukausia kukkarolla. Joten on sulaa hulluutta ajoittaa paljon rahaa kuluttavaa projektia laihalle kuukaudelle, koska todennäköisesti joutuu turvautumaan myös lyhyen ajan tulona saatuihin rahoihin.
Kotivara ei ole mikään turha juttu kun tietää isomman projektin olevan tulossa. Sijoita siis ajoissa kunnon kotivaraan, jotta kuukausi ilman rahaa onnistuu ja kaikilla on kuitenkin vatsat täynnä. Nälkäkiukku on muuten aikuisellakin ihmisellä ikävin kiukku. Meillä kotivaraan suurempien projektien aikaan kuuluu paljon eläinten rehuja koska ovat kulurakenteen suurimpia menoeriä jos tämä raha on jossain kuukaudessa projektirahaston lisäpuskurina niin se on merkittävä rahoittaja. Pystymme siis kerryttämään vuoden aikana rehuvarastoa pikkuhiljaa suuremmaksi, jotta voidaan pitää sitten sapatti kuukausi(a) rehun ostosta.
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. On sanonta, joka on kulkenut ajatuksissani ja olen yrittänyt sitä istuttaa myös perheeseeni. Pyrin ostamaan merkki tuotteita joihin on mahdollisuus saada varaosia ja ovat kestäviä. Moccamasteri oli pitkään haaveeni sen ajattomuuden ja varaosa mahdollisuuksien takia. Kyseinen kahvinkeitin on pitänyt mallinsa muuttumattomana useita vuosikymmeniä ja mikä parasta jokaisen nippelin nappelin, kannen, putken, katkaisijan, suodatinpussitötterön tai kahvipannun saan naapuri kylästä suoraan hyllystä. Jyväskylän Minimani on oikein erikoistunut Moccamasterin varaosa myyntiin ja olen enemmän kuin tyytyväinen tähän. Toki pitää muistaa, että kaikkia sähkötöitä ei tavan tallaaja saa tehdä mutta varaosan saa oikealle tekijälle helposti.
Korkelan pihit isännät
Ei kai sillä niin väliä ole kun talon saa valmiiksi milloinka sen maalaa?
Korkealan uusi talo valmistui 1956. Huopakatto oli kattomateriaalina ja seiniä ei maalattu. Osa huoneista jätettiin raakalaudalle, koska niille ei ollut silloin tarvetta olla levytettyinä tai muutenkaan sen kauniimmat.
Aikaa vieri talon ohitse. Meni hurja -60 luku ja siinä sivussa vilkas -70 luku. Kylätiellä kyseltiin talon tulevaa väriä oli se sanomattakin selvää, se on musta ja punaiset tupsut nurkkiin.
Tuli kuitenkin kultainen -80 luku ja maali saapui Korkealan torpan seinää koristamaan. Ei se ei ollut musta vaan perinteinen punamultamaali, jota keiteltiin hartaasti. Talkoilla talo tuli vihdoin maalattua mutta ei talolla ollut vieläkään kiire saada maalia itseään koristamaan.
-80 luku oli muutoksen aikaa kun kattokin sai uuden pinnan. Korkealaan tuli aaltopeltikate ja sähkö saapui pistorasioihin, joita oli runsaasti eli 9 talossa ja 1 saunarakennuksessa.
Kun aika kulkee jäniksen selässä mutta muuten elo kulkee leppoista omaa kulkuaan. Kyllähän talo pitää lopputarkastaa ja se tehdään tietenkin aina ajoissa noo meillä Korkealassa tämäkin pääsi hiukan ottamaan omaa aikaa. Olihan se silloin -50 luvulla tavattoman hankalaa, kun ei tilalle kulkenut tietä. Tie kun tuli -80 luvulla niin eipä virkamies enää muistanut, että tarkastukselle olisi tarvetta. Joten lopputarkastus antoi itseään vielä odottaa. Kuitenkin kun me tänne tulimme niin aloimme kiinnostumaan asiasta. Kunnasta löytyi talon piirustukset ja muutenkin kattavasti tietoa. Tosin tätä taloa ei siellä ollut valmiina vaan edellinen 20m² tupa. Siitä saisikin ihan oman tarinan kerrottavaksi mutta lopputarkastus tehtiin 2010 luvulla viimeinkin.
Aktiivisena tilana kun on tehty kauppoja sukupolvelta toiselle on maksuaika ollut lyhyt ja pellosta ja metsästä on kauppa summa revitty. Nyky rahassa hurjiakin summi on tilasta maksettu ja puolet on annettu toukokuussa ja loppuvelka elokuussa kuitattu pois. Toki on myös ihan maata myyty pois tilan rahoituksen vuoksi kun puita ei raaskittu kaataa.
Korkealan isännän säästö vinkit:
- Osta laatu merkkejä
- Osta käytettynä
- Varmista ostettavan tuotteen ikä ja käyttö ikä
- Varaa aikaa
- Raha jemmaan valmiiksi
- Hyvät tuotteet oikeaan hintaan myydään nopeasti
Nyt on kulutuksen huuma menossa ja onneksi ihmiset ovat valveutuneita ja tarjoavat vuoden pari vanhoja koneita ja laitteita murto-osalla uuden hinnasta. Eli vaikka ostat käytettyinä laitteita kannattaa huomioida sen ikä.
Viimeinen ostos on: Liesitaso ja erillisuuni hankinta tehtiin nopealla aikataululla, koska liesitaso hajosi äkillisesti kaapin mennen siitä läpi. Kävi vain sikamainen flaksi, että päivää aikaisemmin oli tullut kyseiset laitteet myyntiin. Ilmoituksessa oli huonot kuvat ja vähän tietoa. Hinta oli kuitenkin niin edullinen, että uunin olisi voinut jättää vaikka pois niin olisi ollut järkevä kauppa. Tuotteen merkki oli siis tällä kertaa se ainut osto päätöksen johtanut vihje. Jälkeenpäin laitteiden hintoja tutkiessa huomasin kaupan hyvinkin kannattavaksi. Laitteet oli pari vuotta vanhaa mallia ja uusien hinnoista olimme maksaneet alle 10%.
Käykääs lukemassa onko muilla vaihettunna pärreet peltisseen levvyyn.
Vyöhyke 1
Vyöhyke 2
Vyöhyke 3
Vyöhyke 4
Vyöhyke 5
Vyöhyke 7
12 kommenttia
Emma/Caramellia
Ohops, enpäs tiennyt että Moccamasteriin saa varaosia! Nämä nykyiset kahvinkeittimethän hajoilevat tosi nopeasti. Noloa myöntää etten tiennyt ollenkaan että on semmoinenkin merkki mitä saisi tarvittaessa korjattua. Mutta onpa ihania nämä vanhat kuvat, ja hauska nähdä ettei ole ollut suuri kiire maalaushommilla. Mutta mitenkäs näihin vanhoihin taloihin ylipäätään koskaan saa tehtyä lopputarkastusta kun eihän nämä ikinä valmistu vaan elää omaa elämäänsä 😀
Isäntä
Opin tämän kun opintojen aikaan olin navetalla jossa masteri keitti kahvia ja siitä joku osa hajosi. Ei isäntä ollut millänsäkkään vaan totesi onneksi saa varaosia. En olut edes ajatelut sen olevan mahdollista. Meni siitä vielä muutama vuosi ennen kuin sain vihdoin oman kun edellinen keitin lopetti keittäjän tapaleensa. (kerrankin odotin jonkun hajoavan.)
Jovelan Johanna
Siinä on sävyä tarkkaan mietitty talolle ja noinkin harvinaiseen ratkaisuun sitten päädytty 😉 Tuo on muuten sangen järkevää hommaa, että varautuu kireämmän kukkaron kuukausiin ennakoiden tulevien tarpeellisten hankintojen kautta. Tiedostamatta sitä on tullut itsekin tehtyä, eikä vähiten nyt, kun korona on laimentanut tulot minimiin jo vuoden verran. Kotivara, se vaan ei petä!
Isäntä
Kyllä sitä nyt muutama vuosikymmen pitää pohtia millä värillä talo maalataan kun sitä joutuu sitten tuijottamaan lopunikänsä.
Susa
Hauska tarina teidän talolla. Ei ne lopputarkastukset nyt niin justiinsa ole. Kunhan asumaan pääsee ja vielä parempi jos viranomaispuolikin sattuu unohtamaan koko asian.
Isäntä
Lopputarkastuksen puuttuminen ja sen sitten toteutus on kyllä yhden postauksen pituinen. Aloitin sitä aluksi kirjoittamaan mutta se tarina kun vaan jatkui ja jatkui niin säästin teidät siltä.
Marja(´)
Se on totta, että siinä kyllä voi säästää pitkän pennin, kun ei pidä kiirettä rakennusprojektin kanssa! Se tuli todettua omassakin projektissa. Saa mietittyä rauhassa parhaat ratkaisut ja etsittyä hyvät ja halvat tarvikkeet! Talon rakentamiseen kannattaa suhtautua niin, että tehdään sitä mukaa kun jaksetaan ja keretään.
Mikä itä / Turuska
Turuska van tiällä hyvvee iltoo! Minä niin tartun tähän köyhän ei oo vara ostoo halapoo. Sitä meillähhii kotipihassa aina haastettiin. Yhelle ostettiin uuvet sukset ja niillä hiihti koko loppu porukka kanssa. Meinaan kyllä hävetti alakoulussa suksia 11 vuotta vanhemman siskon suksilla kun muilla oli aivan uuvet, kaupasta hankitut. Hienot monot ja kaikki uutta ja meikäläinen iltatähti suksi mänemään räpylöillä. Mutta siitäkkiin selevettiin ja säästettiin.
Eikähä se elämä rikasta tarvihe olla rahassa. Kunhan on muuten hyvä olla ja laskut tulloo maksettuu.
Sofia / Multavarpaan maailma
Laatuun kannattaa kyllä satsata, jos suinkin kykenee. Moni asia maksaa itsensä takaisin käyttöissä tai vaikka jälleenmyyntiarvossa. Toisaalta halpa ja huono syö luonnonvaroja tyhjän takia ja tuottaa ihan turhaa roskaa. Aina ei toki ole itselläkään mahdollisuutta hankkia sitä järevintä ratkaisua, monesti kyllä puntaroinnin tulos on se, että pärjää vielä ilmankin.
Nora/Kakskulma
Mielelläni kuulisin lisää tästä lopputarkastuksesta ja toivon samalla, ettei omamme veny ihan noihin mittoihin (2018 aloitettiin eikä vielä olla muuttamaan päästy mutta tavoitteena saada 5 vuoden määräajassa hoidettua tarkastuskin!). Ja niin totta ettei joissain asioissa, kuten nyt koneissa ja tekniikassa, kannata ostaa halvinta. Kummallisinta on se ihmisten jotenkin aidosti yllättynyt käninä, kun kympin kahvinkeitin tai satasen pesukone onkin ihan kuraa ja rikkikin menee vuodessa.
Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä
Olipa mielenkiintoiset kuvat ja tarina niiden takana 🙂
Laadun ostaminen on kyllä yksi parhaista tavoista säästää. Sen huomaa, kun hankkii kotiinsa esimerkiksi vanhoja täyspuisia huonekaluja. Hyvällä pidolla ne kestävät niin, että niistä on iloa meidän jälkeen vielä seuraavallekin. Itselle uuden ostaminen on käynyt niin vieraaaksi, että ensisijainen ajatus on etsiä Torista, kun jotain uupuu. Toivon, että kohdalle osui yhtä hyvä tuuri liesitason ja erillisuunin kanssa.
Satu -Tsajut
Meillä on laskettu vuosittaiset pakolliset menot yhteen ja jaettu summa kuukausitasolle, siitä näkee paljonko rahaa pitäisi tienata joka kuukausi. Myös tiedossa olevat suurien summien eräpäivät (verot, vakuutukset jne) on kirjoitettu ylös.
Ajatus on, että ikinä ei oikeastaan ole “hyvää” kuukautta, joskus vain tulee “kottia” eli tienataan ennakolta tuleviin menoihin.