Tähtitaivas loistaa pilvettömältä taivaalta. Pakkanen kiristyy sen tunteee kasvoilla, kun istun laitumella. Yö tuntuu pimeääkin pimeämmältä samalla niin hiljaiselta täysin äänettömältä. Tunnen itseni kuitenkin virkeäksi ja laskeskelen tuleekohan tästä tämän yön mittainen valvominen vai kolmen viikon puristus.

Aika haarukan luo kiimankierto. Tietysti on kirjattu ylös limat eli kiimat mutta joskus onnistumisen jälkeen saattaa tulla vielä limoja. Sitten myös rotu tekee siihen muutamien päivien eroja. Kaikista tärkeintä on kuitenkin seurata eläimen merkkejä, eikä tyytyä omiin merkintöihin ja ennustuksiin.

Mitäs tämä seurantaan päässyt sitten tekee? Se eristäytyy laumasta, ruoka ei maita tavalliseen tapaan, pientä levottomuutta ja kaikki on turvonnut niin utareet kuin peräpääkin.

Valvonta on tarpeen varsinkin tässä tapauksessa, koska lehmälle on laitettu utareliivit, ettei muut kävisi imemässä ternejä. Tämä estää myös tulevan vasikan imemisen, joten on oltava läsnä heti synnytyksen jälkeen.

Emme eristä synnyttäjää laumasta, koska aika ikkuna on kolmisen viikkoa. Lauma kuitenkin luo turvaa ja seuraa odottajalle. Samalla on helpompi lukea sosiaalisen käytöksen muutoksia.

Vielä en tiedä kuinka tässä käy. Päätin ruveta siis kirjoittamaan, koska pitää vielä hetki pysyä hereillä.

Ensimmäinen yö valvottu ilman tulosta.

Tulevaisuuttakin alkaa tässä pohtimaan. Kuinka hullun tyhmän päätöksen sitä tekikään kun päätti, että keskittyy Nenosten suvun säilyttämiseen. Tarvitsemme siis Nenos sonnin mutta niitä on vähemmän kuin suomessa lottovoittajia. Tänään pitkän jutustelun jälkeen jouduin sanomaan yhdelle sonnille ei kiitos. Se oli todella herättävää. Tavallaan asetin itselleni ja koko hommalle sen riman mitä ei enää voi alittaa.

Sonneja, jotka on siis tiedossa on alle yhden käden sormet. Onneksi näiden lisäksi on vanhoja sonneja varastoja seminologien typpisäiliöissä. Näitä varastoja on myös käytetty, joten tiedän nyt muutaman paikan jossa olisi Nenosia kantavana. He tietysti toivovat lehmäsiä yhtähartaasti kuin minä toivon heille sonnia.

Toinen yö on emännän vuoro

Nukahdan autuaasti jo tyttöjen nukutukseen kahdeksan pintaan. Nukun ihanan sikeästi olen levollinen kunnes tunnen pienen tökkäisyn olkapäähän en jaksa reakoida. Tunnen vähän vahvemman tönäisyn olkapäähän. Ei voisi enempää kiinnostaa reakoida tähän tönimiseen. Tunnen jonkin lähestyvän korvaani, tunnen hengityksen ja mystiset sanat vasikka on ulkona.

Silmäni aukeavat alan pukemaan enempää en saa tietoa, koska kuulen jo oven käyvän ja emännän poistuvan ulos. Nopeutan pukeutumistani olen kuin palomies hypin vaatteeni päälle ja haalarit, saappaat, hanskat. Onhan tätä muutama kerta tehty, joten tulee jostain selkärangasta puoli tajuttomanakin.

Ulos päästyäni saan lisää tietoa. Minulle sanotaan vasikka ei ole Mumman jota nyt siis odotetaan. Pääni lyö tyhjää ei ole mitään mahdollisuuksia muilla vai onko? Ei voi olla lasken sormin ja varpain kuukausia mielessäni ei ole mahdollista.

Huutelen vasikkaa, jotta saisin vastauksen pimeästä. Saan vastauksia emolta, joka ei todellakaan ole Mumma. Minulle vastaava emo onkin Mielikki. Nuoriso kiusaa emoa ja estää vasikan luokse pääsemisen emolta. Vasikalle nopea kunnon tarkistus eli hengitys tiet auki ja suurinpiirtein emo oli ehtinyt nuolla kuivaksi tai ainakin joku oli nuollut. Vasikka kantoon ja emolle kutsuhuutoja, jotta tajuaa seurata mukana. Eristämme vasikan ja emon tutustumaan toisiinsa. Samalla vasulle ensimmäiset elon siemenet eli maitoa aah sitä ihanaa ternimaitoa.

Tämmöistä on kun aloitetaan tehostettuvalvonta, joku poikii kuitenkin.

Emo on siis todellinen yllättäjä. Hän on ollut jatkuvan kiiman kourissa ja hänelle on tehty tiineystarkistus marraskuussa. Joka varmistettiin vielä kolmen viikon päästä, jolloin sai hormooni piikin kiiman katkaisuun. Tämän emon siis olisi pitänyt tulla kantavaksi joulukuussa. Laskettu aika hänelle oli 9. lokakuuta.

Kaikissa toimenpiteissä on virhemarginaali niin myös tiineys tarkistuksessa, vaikka se tehtiin ultralla ja käsintunnustelemalla.

Luonto, elämä, elämän alkaminen on monella tapaa ihmeellisiä ja ennalta arvaamattomia.

Jatkamme siis vielä tehostettua tarkkailua jos sekin poikisi, jolla on aika varattuna.

Kirjoitin poikimisen ajoituksesta…

Kolmas yövuoro

Tylsää mitään ei näytä tapahtuvan. Perhe nukkuu sikeästi ja televisio ei tarjoa muuta kuin unilääkettä. Mitä sitä tekisi, että jaksaa olla valveilla. Yö on taas selkeä mutta ei kuitenkaan mene kylmäksi. Edellisenä yönä poikinut lehmä huutaa yössä, kun käyn laitumella.

Ajattelen taas kuinka kauaksi taas huutomme kuuluu tyynessä yössä. Pitäisikö taas ilmoittaa naapureille kaikki on hyvin, vaikka lehmä huutaa kuin päätä leikattaisiin.

Neljäs yövuoro

Päivä on ollut koko ajan odottava. Odotettu vain sitä viimeistä sysäystä. Päivä meni tehdessä puroja ja istuskellessa laitumella. Iltalypsyltä jäin valvomaan kuinka synnytys etenee. Siellä kivellä istuessani pohdin voinko vain nököttää täällä ja olla sanomatta tytöille hyvää yötä. Punnitsin monen monta kertaa onko minusta enemmän hyötyä laitumella istumassa kivellä vai sisällä antamassa iltahaleja ja peittelemässä tyttöjä yöunille.

Otin aikaa supistusten väleistä ja totesin, että menee yli tunti ennen kun mitään tapahtuu. Menin siis sisälle tytöille hyvää yötä toivottamaan. Pian tytöt olikin jo unessa. Hiivin vaivihkaa ikkunaan katsomaan synnyttäjän tilannetta. Kuulin pienen unisen tytön muminaa. Puin hiljaa vaatteet ja livahdin ovesta ulos. Vajaan puolentunnin päästä emännälle viesti, vesipää tuli jo. Ei mitään vastausta uusi viesti, tuutkooooo!!! Tytöt oli täysin unessa ja emäntä ehti mukaan synnytykseen.

Saimme vihdoinkin päätökseen synnytys valvonnan. Loppu tulemahan on, että tuli kaksi vasikkaa vaikka odotettiin yhtä.

Tämä meni niin kuin Korkealassa.

Nauta blogi

Naudoista tulee nyt kirjoitettua paljon, koska ne on nyt kokoajan mielessä. Ne on isoja eläimiä, joten kulutkin on isot heidän kohdallaan. Samalla joutuu siis pohtimaan miten tämän saisi joltain osin maksamaan itseään.

Olemme olleet onnekkaita nautojen luonteen suhteen, joten haluamme niiden jatkossakin oleva kesyjä. Keskitymme siis suurelta osin eläinten kesyyteen ja käsiteltävyyteen. Alkuperäisrotu ei ole mikään maidon suurtuottaja, joten “maitotilin” varaan ei voi laskea. Rotu olisi joku ihan muu jotta maidolla eläisi.

Omavaraisuus on nostanut päätään viimevuosina. Omatarvelehmät ovat myös, joten näkisin sen mahdollisuutena saada Nenoset pysymään elossa. Tämä tulee olemaan pitkä tie ennen, kun mitään tätä suunnitelmaa enempää on tarjota.

Porukka näyttää kirjavalta mitä ihmettä

Kaikki naudat meillä eivät ole Nenosia. Käytämme kuitenkin vain Nenos sonnia. Syystä tai toisesta tilalle on eksynyt erinäköisiä nautoja. Pidämme tätä jossain määrin vahvuutena ja takaovena, joka on raollaa.

Kaksi nautaa edustaa maidontuotannon valtarotuja joihin on sekoitettu liharotua. Nämä ovat oven pönkkänä lihan- tai maidontuotannon aloitukseen. Samalla pystymme vertaamaan rehun kulutusta rotujen välillä.

Tämä ehkä toimii myös mahdollisuutena vastata erilaisten kotitarvalehmien hankintaa harkitsevien tarpeisiin. Maitoa enempi tuottava lehmä voisi toimia yhteisön lehmänä paremmin kuin monta vähän tuottavaa. Rehua kuluu tietysti enempi yhtä lehmää kohden mutta säästöjä tulee tilojen koossa.

Kaikki meidän ISK:t eivät myöskään ole Nenosia

Kyllä meillä on kaksi ISK:ta, jotka eivät ole Nenosia. Haluamme näillä säilyttää ISK:n olemassa olon ja jakaa käytössämme olevien sonnien siemen isommalle joukolle. Joku voi pitää tätä Nenosen siemenen tuhlauksena mutta pahempi olisi jos meidän tilasonni astuisi vain kahta kolmea lehmää. Sonnin perimä eikä geenit kovinpitkään säilyisi.

Nenos sonni on siis meillä ainut mahdollisuus, jotta Nenos lehmien jälkeläiset pysyisi varmasti puhtaina Nenosina.