Avainsana-arkisto: yhteisöllisyys

Omavaraistelua 2018 osa 5. Tilanneraportti

Tämä on jo viides tätä sarjaa. Hienosti on blogien kirjoittajat sitoutuneet, vaikka tiukolle on vedellyt välillä valmistuminen.

Aloitan tämän kirjoittamisen nyt ja eletään toukokuun puoltaväliä. 

Kirjoittaminen vaatii tietyn fiiliksen, jotta jotain saa kirjoitettua. Yleensä pohdin ja kirjoitan sitten päivässä tai kahdessa julkaisun kuntoon. Nyt tulen siis kirjoittamaan paljon pidempään enkä tiedä osaanko upota siihen ajatukseen, jolla lähden kirjoittamaan uudestaan.

Suunnitelma vuodelle 2018:

  1. Kasvihuone
  2. Vesiviljely
  3. Aurinkoenergia
  4. Kalankasvatus
  5. Omenapuut
  6. Maito
  7. Liha
  8. Kompostointi
  9. Puutarhakasvit

Onnistumiset ja toteutuneet

Omenapuut ovat heränneet kevääseen hyvin. Vielä ei tarvinnut suorittaa leikkauksia eikä juuri mitään muutakaan. Palaan asiaan syksymmällä sadon suhteen. Kuivuus tuntuu vähän vaikuttavan näiden kunnolliseen heräämiseen. Jännityksellä odotamme kuinka moni selviää.

Omanapuista osa kärsii jo tästä kuivuudesta. Kastelua ei voida aloittaa, koska kaivokin alkaa näyttämään tyhjältä. Se vähä mitä on jäljellä on nyt säännöstelty vain eläinten juomiseen.

Puutarhakasvit on työllistänyt tässä keväällä. Laitettiin jakoon edellisvuonna nostetut viinimarjapensaat ja samalla tuli tyrniä. Mansikka on vielä väliaikaisessa paikassa joka on myös “uusi puutarhakasvi” meillä. Raparperi on noussut ja kohta tehdään piirakkaa.

Marjapuskat ovat nyt todella työllistäneet meidät. On tehty tukia ja kitketty. Kuumuus tuntuu hidastavan jo kaikkea tekemistä.

Pohdin lannoitusta ja lannoituksen ajoitusta. Tämä on yleensä hoidettu, kun on aikaa tehdä se. Venynyt yleensä kesään, koska keväällä ei vaan ehdi.

Nyt kun on puskien juurella kykkinyt ja putsannut puskien alustoja syttyi lamppu. Lannoitus on ajoitettava ennemmin sään, kun ajankohdan mukaan. Tänä keväänä tämä korostuu entisestään. Suomen kesät on yleensä enempi tai vähempi mutta vetisiä kuitenkin. Lannoitus siis kannattaa ajoittaa ennemmin ennen sadetta kuin roiskia menemään, kun on aikaa.

Näille puskille on roiskaistu keväällä lannoitetta. Ne on nyt käsittämättömän tiiviin rikkaruohon vallassa, koska lannoitus ei ole imeytynyt marjapuskalle vaan antaa pintamaan rikkaruohoille valtavasti voimaa kasvaa.

Toki näidenkin puskien juurella oli rikkaruohoja aivan riittävästi. Nyt ne on nyhdetty ja odotamme sopivaa säätä ennen, kun menemme lannoittamaan, jotta voima menisi marjapuskan hyödyksi eikä tukahduttavalle rikkaruoholle.

Kesken mutta ei kuopattu (vielä)

Kasvihuone tämä ykkössijan saanut asia. Nyt tosiaan on jo toukokuun puoliväli eikä valmista ole mitä ihmettä täällä kupataan. Se on aloitettu mutta tehdään meille vieraalla rakennustavalla, joten testailua vielä.

Kasvihuoneen kasvit on kuitenkin olemassa ja voivat hyvin lypsypaikalla. Tämä on odotettua isompi projekti ja on tullut muutamia hidasteita. Kevät puuttuu ollaan menty suoraan kesään ja kesän hommiin.

Toukokuun kuivuus on alkanut myös vaikuttamaan. Tarkoitus oli tehdä kaaria mutta kuivuus estää rimojen liotuksen ja taivutuksen.

Yksi kaari on nyt ollut hetken valmiina noin kuukauden. Se on ollut hyvä juttu, koska pientä viilausta tiedettiin siinä vielä olevan ennen, kun tehdään enempää.

Ajatus on siis tehdä jokaisesta kaaren puolesta mahdollisimman valmis ennen, kun aletaan kasaamaan palapeliä. Eri puolilla on muutaman sentin eroja, jotta kaikki loksahtaa paikoilleen. Välipuiden paikat tarkalleen samoiksi, jotta vaaka tuki menee suoraan. Näitä pieniä juttuja, jotka vaikuttaa sitten kasaamiseen käytettävään aikaan paljon.

Vesiviljely on edelleen tulossa ja tarvikkeita hommailtu ja sitä kuuluisaa suunnittelua. Olemme aika valmiita lyömään kaiken kasaan, kun kasvihuone valmistuu.

Aurinkoenergia tämän pitäisi tulla kasvihuoneesee. Vielä epävarma toteutuuko ihan niin kuin suunniteltiin. Nyt on kuitenkin jo jemmailtu autosta otettu flekti en nyt saa päähän mikä on suomeksi. Olisiko syylärin jäähdyttäjä? Oli mikä oli mutta siis 12v virralla toimiva ropelli, jotta saadaan ilma liikkumaan kasvihuoneessa pienellä virralla.

Kalankasvatus on todella epävarma ehkä. Kasvihuoneessa on mennyt odotettua kauemmin valmistua, joten avoimena vielä.

Kompostointi tämä ehkä kuuluisi toteutuneisiin mutta kun on vielä tulossa uuttakin. Matokomposti on laajentunut jo ulkotiloihinkin.

 

Tavaraa on kuutio tolkulla nyt vasta osa siirretty madoille. Näillä keleillä vaatii kastelua, kun on umpilavalla, jossa on katto läpinäkyvä.

Etelänmatka pistää toimimaan

Puolessa välissä kuukautta sovin, että pari emoa viedään takaisin omalle tilalleen. Kyseessä on päivän reissu mutta tilalla tehdään kummasti enemmän töitä, jotta päivän pystyy olemaan poissa. En oikeasti ymmärrä miten se on mahdollista, että yksi vapaa päivä tuottaa töitä kahdeksi viikoksi tuplasti tai triplasti päivää kohden.

Sinne jäivät koti laitumelleen tyytyväisinä.

Tällä kerralla tehdään myös paljon varmistuksia, että reissuun ei tulisi katkoksia vaan menisi sujuvasti niin kuin kaikilla muilla tuntuu menevän. Tällä reissulla on taas tuttuuntapaan useita pysähdyksiä ja tapaamisia.

Hitaudelle on aina jokin syy

Kaikkia hommia ei vaan muista huomioida, jotka tulee keväällä eteen.

Maalaushommia lypsyrakennuksessa, kun kerran sää salli. Portaat piti laittaa uusiksi, jotta arki nopeutuisi.

Onneksi laidun kasvaa vaikka on kuivaa.

Laitumien kunnostus, vaikka kaikki on muka kunnossa niin kuitenkin saa hukkumaan toistapäivää ihan vaan lankoja seuratessa. Samalla tietty kiristelyä ja vaihtaa väliaitojen paikkoja ja ja ja. Toki tähän kuuluu myös lampaiden siirto, joka meni “niin kuin korkealassa”. Veimme lampaat uudelle alueelle pihan läpi. Kaikki meni todella hyvin. Kaikki rauhallisia ja tyyntä. Se oli se tyyni, joka on ennen myrskyä. Nehän poukkasi meinaan pellon kautta takaisin sinne mistä siirrettiin.  Tämä hölmöily aiheutti neljän väliaidan katkeamisen ja tolppien kaatumisen. Varsinkin sitä työtä lisää. Tämä tietenkään ei riittänyt meille eikä lampaille vaan toistimme tämän uuden leikin neljä kertaa. Pidimme päivän kaksi tässä välissä taukoa, että ehtii kaiken korjaamaan kunnolla. Lopulta keksimme, että lauma tarvitsee ankkurin, jolla saadaan se pysymään uudella laitumella. Tämä “ankkuri” on meidän pässi Jytinä. Hän on ollut talven ja kevään sisäruokinnassa. Kun hän pääsee vihreälle ei hänellä ole mitään intoa poistua vihreältä laitumelta. Onneksi tämä toimi, suurkiitos taas Jytinälle rauhallisuudestaan, joka tarttuu.

Kevät on myös kerinnän aikaa. Vaikka osa on jo keritty kevät talvella mutta nyt pitää kaikki lampaat keritä ennen lohkolta toiselle siirtymistä.

Kaikki kuljettimet on myös vaatinut omaa-aikaa. Vaikka kuvittelin, että talvella ja kevät talvella on käyty kaikki läpi. Tulee aina jokin uusi juttu ja moottorikuume siihen päälle, kun haluaakin mahdottoman takaisin toimintaan. Turhia tunteja ja turhautumista. Lopputulos kun ei sittenkään miellytä kun tuleekin jo seuraava vika… Aivan jatkuva kierre eli nyt on missio poistaa muutama aikaa ja rahaa kuluttava “harrastus” ajoneuvo. Samalla lähtee se hätävara-autokin, joka on monesti pelastanut kun mikään muu ei enää toimi…

Metsäkin vei oman aikansa tältä olemattomalta keväältä.

Sitten se siivous kaikista ihanin, hirvein, tylsin ja negatiivisin vapauttavin homman. Katon alle on tullut syksyllä tungettua milloin mitäkin lumelta suojaan. Nyt ovet auki ja kaikki ulos ja se vapauttava tunne, kun jotain saa pois. Tämän mukana tietysti tulee aina se tyhmä ajatus: miksi olen tämänkin säästänyt? Tästä tulee niin vapauttava tunne, kun saa tilaa takaisin. Se on rankkaa mutta sen jälkeen on taas helpompi hengittää.

Kuivuus hidastaa monella tavalla nyt kyllä jopa oman jalan nousemistakin. Kuitenkin on pitänyt jo kartoittaa lähi lähteiden tilanne, jos kaivosta nyt loppuukin vesi. Samalla tehdä suunnitelmaa, joka on jo aakkosten loppupäässä miten vesikriisistä selvittäisiin. Pitää valjastaa kärryjä ja autoja veden haun onnistumiseen, koska nauta juo lähes sata litraa vuorokaudessa. Mahdollista on myös kuljettaa naudat veden luokse, josta tosin voisi tulla täysipäiväistä hommaa hetkeksi.

Yhteispostauksessa mukana:

https://mrssinn.blogspot.com/2018/06/kuivuutta-muttei-kurjuutta-so-dry-but.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2018/06/askeleemme-omavaraistelussa-62018.html

https://olipakerranarki.blogspot.com/2018/06/askeleemme-omavaraisuudessa-aina-ei.html

https://kiireetonelama.blogspot.com/2018/06/omavaraista-elamaa-lintujen-kasvatus.html

https://maa-tuskat.blogspot.com/2018/06/kuulumisia-tuvan-pihapiirista.html

https://maatiaiskananen.blogspot.com/2018/06/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2018/06/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html 

https://kah-villakoira.blogspot.com/2018/06/heinatoita.html

Kuinka tulimme punaiseen tupaa.

Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa.

Kuvaaja: LH 4v.

Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa.

Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden.

Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin.

Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa metsään. Varsinkaan kun lapsi oli tällöin vasta syntynyt. Tutuista ympyröistä metsään, jossa ei ole tukiverkostoa.

Miten kaikki sitten alkoikaan?

Ensimmäinen kesä kahden osoitteen loukussa kuten olimme jo olleet muutaman vuoden. Täällä olo ei ollut nyt suomen kiertoa vaan saunan lattian avaus ja uuden valamista samalla vesipumpun letkut menivät maan sisään, jotta talvella saisi vettä saunalle pumpulla. Oli siis pientä remppaa. Talon hormeihin tehtiin valuja ja rappauksia, koska päivä paistoi vintille hormin tiilien välistä.

Asumiseen välttämättömin remontti tehtiin sukulaisten kanssa. Kiitos siskon pojan, joka ahkerasti jaksoi autella, vaikka ikää ei paljoa ollutkaan. Kävi siinä veljeä, äitiä ja isääkin auttamassa. Oli turhautumista oli ärräpäitä, kesä tuntui lyhyeltä. Kuitenkin syksyn tullen tuli perhe tänne.

Ensimmäinen vuosi

Kaikki oli opettelua ja tuskaisen hirveää opettelua. Oltiinkin tehty samalla aikamatka. Se ei ollut tarkoitus ei todellakaan. Pyykit pestiin käsin niin kuin astiatkin. Putket jäätyi nostettiin kaivosta riukuämpärillä vedet lämmitettiin padassa, pestiin pyykit ja  peseydyttiin.

Mikään ei toiminut oikein esimmäisenä talvena. Polttopuut loppuivat jo jouluna. Naapurilta sitten ostelemaan puita, kun ei ollut ehditty tälläistä huomioimaan. Tie hukkui nietoksiin olimme lumen saartamina viikon päivät ennen kuin nöyrryin ja pyysin naapuria avaamaan tien.

Epätoivoa oli välillä havaittavissa, kun oli tunne, että hukkuu lumeen.

Lähtisitkö uudestaan?

Tätä pohdin tässä eräänä päivänä. Aloittaisinko kaiken tämän uudestaan uudessa paikassa yli kolmentunnin päässä täältä? Joutuisin pohtimaan sitä todella kovasti. Täällä kuitenkin osa kyläläisistä oli jo tuttuja, koska olen koko ikäni ollut täällä kesät. Vieraaseen paikkaan muutto ja kaiken uudestaan aloitus tuntuisi hurjalta. Kuitenkaan en näe sitä mahdottomana.

Tämän paikka on kuitenkin etappi vielä en tiedä mille. Tämän paikan piti olla osa ihmiskoetta. Sitä se on ollutkin monessakin mielessä. Vielä kun tietäisi mitä varten sitä koetta tehdään ja minne se johtaa.

Paikoilla on oma historia.

Tälläkin talolla on omansa. Mitä kyläläisiltä kuultu ja muidenkin tarinoita kuunneltu. On tämän talon ovet olleet aina avoimia kaikille. Osin talon historialla suvaitsevaisuuden ansiosta olen päässyt hyviin väleihin naapureiden kanssa. Naapureissa kun ei ole vaihtunut kuin sukupolvet.

Talo myös yrittää kasvattaa suvaitsevaisuutta meissä. Se on ehkä jotenkin verrannollinen siihen, että itse on nyt niin erilainen kuin ennen. Sitten ei voi arvostella toisten erilaisuuttakaan. Tietysti on koko perhe omanlainen erilainen kuitenkin niin samanlainen.

Kuinkas muut ovat löytäneet tupansa voit lukea niistä näiden linkkien kautta:

Pienenpienitalo

Maa-tuskat

Meidän top 10 syytä omavaraisempaan elämään.

1. Aika ja sen käyttö

Talvella on aikaa mm. tuijottaa palavaa tulta, laskea pulkkamäkeä, miettiä tulevan kevään/kesän projekteja. Istuskellaan miettimässä mitä kannattaisi muuttaa ja miten ajatellen seuraavaa talvea. Kesällä tehdään projekteja ja viihdytetään kyläileviä sukulaisia / ystäviä. Koska suurin osa töistä tapahtuu oman tontin sisällä, on aikaa perheelle / lapsien seuraamiseen ja yhdessä tekemiseen.

2. Historia ja vastuu sekä tekemisen merkityksellisyys

Tila on ollut pitkään suvun hallussa, joka luo oman näkökulman asioiden tekemiseen. Edelliset sukupolvet ovat käyttäneet maata kekseliäästi ja monipuolisesti. Toki on nähtävissä myös metsäteollisuudelle tehtyjä hakkuita. Kun tila on monia vuosikymmeniä kokenut ja isäntiä nähnyt niin kaikki kehityksen vaiheet löytyy. Tämä on suvun paikka ja tulee sellaisena myös pysymään. Tämä ajattelu tuo tilan hoitoon useamman näkökulman ja ehdotuksia mihin suuntaan maita hoidetaan. Kukaan ei maista odota suuria tuloja, joten ympäristö muokkaantuu puistomaisempaan suuntaan.

3. Vapaus turvallisuus

Monen mielestä voi kuulostaa kliseeltä sanoa, että lasten on parempi ja turvallisempi kasvaa täällä. On meillä toki monia vaaroja joita ei kaupunkilapset koe tai joudu niihin. Eläimet nostavat tapaturmariskiä ja niiden vakavuutta. Lapset ovat tietoisia kuitenkin kiimojen aiheuttamasta hulluttelusta ja karitsoiden/vasikoiden tuovasta ylimääräisestä puolustautumisesta.

4. Ilo

Vaikka välillä tuntuu, että elo koettelee niin meillä on suuret ilot pienestä. Nyt kirjoittaessa katson kuinka kevät aurinko paistaa ja valkoiset hanget hohtaa auringossa. Pian hanget alkavat sulamaan ja keväiset purot valtaavat alan. Kevään kukat ja taimet heräävät eloon. Kesällä saa nauttia kuinka oman maan kasvikset kasvavat. Sysksyllä nautitaan vesisateesta ja sadon tuloksista. Ensilumi tulee joka vuosi verhoamaan kaiken syksyn harmaan ajan valkoiseen vaippaansa. Talven pulkkamäet, hiihtoretket ja muut talven riennot.

5. Ympäristön viihtyvyys / väljyys /maisema

Ennen kun täällä tontilla käytiin vain kesäisin, aina kevään ensimmäisiin hommiin kuului raivaussahan käynnistys ja pihan avartaminen. Nyt kun on asuttu muutava vuosi lampaiden ja vuohien kanssa niin ojan penkat ei enään kasva pajua niin ettei koko ojaa nää. Ja muutenkin puita/pusikoita tulee kaadettua polttopuiksi. Myös maisema muuttuu, kun eläimet putsaavat hakkuuaukeita ja villivadelmatkin ovat saaneet kyytiä. Kaiken kaikkiaan pihasta on tullut vähitellen selkeämpi, kun kaikki löytävät oman paikkansa; laitumet, marjapensaat, kasvihuone, varasto, lastenleikkipaikka yms.

6. Tuoreus / puhtaus / kestävyys

On se hieno, kun huomaat tomaattien loppuneen sisältä ja kävelet vain kasvihuoneesta hakemaan lisää. Ei tarvitse pohtia kauppareissu vaan montaa mahtavaa vihannesta, tuoreita munia ja maitoakin saa omasta pihasta. Tietää mitä kasvattamiseen on käytetty ja mistä mikin tulee. Tietysti kanoja on välillä haudottava lisää, taimia/siemeniä istutettava mutta se on myös ihan kivaa puuhaa. Lapsien ilmeet, kun pieniä pehmoisia tipuja tai karitsoita syntyy on näkemisen arvoisia. Kyllä tässä tietysti joutuu myös välillä teurastuspuuhiin mutta oman tilan liha on oman tilan lihaa, olkoon se sitten kanaa, kukkoa tai lammasta.

Ravinteiden kierrätys takaa kestävää kehitystä ja kasvua. Pellot ovat olleet vuokrattuna useamman vuoden ja lannoitettu keinotekoisilla lannotteilla, muokkaustakin on laiminlyöty. Tämä oli osa syynä eläimien ottoon jotta saamme lannoitetta omasta takaa. Lannalla on helppo saada peltoon humusta ja kuivalanta muokattuun maahan antaa voimaa kolme vuotta.

Ihmis Urean kierrätystä aijotaan vielä tehostaa jotta saadaan lyhyt kestoista super voimaa ilman muokkausta. Samalla saadaan tehtyä täsmä lannoitusta samalla tavalla kuin kemiallisilla lannotteilla.

Kun on kotona tai lähellä tuotettua ei tule niin paljon pakkaus jätettä.

7. Elämänlaatu

Kun asiaa miettii lapsen kannalta on turvallinen leikkipaikka ja ihania eläimiä, joiden tekemisiä voi seurailla, leikkiä niiden kanssa ja muutenkin olla melkein päivät vapaasti pihalla touhuumassa ja tekemässä. Eihän tämä kiireetöntä elämää ole, kun tekemistä riittää ja välillä vietetään unettomia öitä, kun karitsoinnit on käynnissä mutta tämä on meidän valinta ja tärkeintä on onnellinen perhe.

8. Helppous / huolettomuus

Eihän elämä maalla ole helppoa ja huoletonta mutta tämä on ehkä enemmänkin asenne kysymys. Kauppaan on matkaa noin 20km suuntaansa niin ei siellä viitsi joka päivä käydä. On jotenkin kuitenkin oppinut itse ja myös opettanut lapset siihen että jos jotain ei ole eikä sitä omalta tilalta tai naapureilta just nyt saa me pärjätään ilman. Kyllä voi sanoa et joskus raskaan päivän jälkeen olis vaan kiva röjähtää sohvalle ja tilata pitsa mutta aina voi sitten tehdä vaihtoehtoista esim. täytetyt letut, munakkaan tai lämpimät voi leivät saa tehtyä nopeasti ja pienellä vaivalla.

9. Vaihtotalous

Tämä ei ollut suunniteltua toimintaa kun tänne lähdettiin. Puskaradion levittyä ja naapureihin tutustuttua on virennyt monen moista vaihtotaloutta.

10. Raha

Kun kevät tulee ja lähtee siemen kaupoille. Kun astun sisälle ja näen siemen hyllyt meno on kuin olisi mennyt Tokion pörssiin. Mihin sijoitan, mikä antaa rahoilleni suurimman kasvun. Tulee tehtyä varmoja sijoituksia ja sitten niitä uhkarohkeita. Uhkarohkeisiin tulee sijotettua siemen määrällisesti enemmän. Jotta saisi edes pienen maistiaisen ja samalla opettelee sen kasvurytmiä. Vakaat ja varmat siemenet otetaan oman kulutuksen mukaan. Kun oppii tietämään kuinka monta tomaatin tainta tarvitaan omiin tarpeisiin ei tule enää yli lyöntejä.

Teimme yhteisen postauksen joten käykää lukemassa muiden ajatuksia:

kotiva(a)ra

farmer to bee

maa-tuskat

pihlajamaenkotitila

sininentupa

pienenpienitalo

Mukana on tietenkin omavaraisuus.org ja viisi hyvää syytä omavaraistella.